Elokuun puolessavälissä voi aistia jo syksyn lähenevän; kosteat, viileät päivät lisääntyvät, valojakso lyhenee, SOME pursuaa muhkeita sienisatopäivityksiä, puut alkavat vaivihkaan tiputtelemaan ensimmäisiä lehtiään, luonnossa tapahtuu sisäänpäin kääntymistä. Kasvit eivät pyri enää näyttämään hienoimmalle tasolle erikoistuneita, värikkäitä puoliaan -kukkia- vaan virittäytyvät hedelmänmuodostukseen. Pellolla sadonkorjuu kiihtyy, runsaudensarvesta on pidettävä kiinni keinolla millä hyvänsä. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä kauppakunnostuksen, sadonkorjuun, sekä kitkennän parissa.
Sandro Wüthrich lopetti työrupeamansa torstaina, iso käsi hänelle rautaisesta ammattitaidosta ja loogisen ajattelun järjestelmällisyydestä! Osa harjoittelijoista siirtyi myöskin pellolta takaisin koulunpenkille pänttämään viimeisiä tenttejä varten ennen valmistumista. Positiivista on ollut osuuskuntalaisten lisääntynyt aktiivisuus pellolla. Muutamina päivinä viikossa osa on tullut auttamaan kitkentätöissä, viikkotalkoissa saatiin ihan järjettömän hyvää jälkeä aikaiseksi ja Vantaan seudun Steinerkoulun viidesluokkalaiset auttoivat perunan sekä sipuleiden nostossa.
Steinerkoululaiset nostamassa pottua.
Lapsiryhmien kanssa työskennellessä monesti saattaa tuntua, että työaika menee vahtimiseen ja opastamiseen, kaaoksen hallintaan ja että työteho jää minimiin. Meihin aikuisiin verrattuna lapsilla on kuitenkin energiaa ja intoa työn ohella tapahtuvalle leikkimiselle, tätä ominaisuutta ei saa missään nimessä väheksyä. Sen sain kokea omassa selkänahassa, kun rupesin käymään viidesluokkalaisten aikaansaannoksia läpi. Pienet kätöset olivat nostaneet sipuleita sen verran paljon, että puutarhurin työpäivä venyi kauppakunnostaessa kaksitoistatuntiseksi.
Ensimmäinen hylly täynnä kuivumaan menneitä sipuleita. Vielä oli voimia keskittyä valokuvaamiseen.
Onneksi alkuviikko oli lämmin ja kuiva, niin perunoiden nosto sujui jouhevasti traktorin perään kytkettävällä perunannostolaitteella. Edellinen sadonjakoon tullut perunaerä nostettiin käsivoimin talikoilla, sillä pelto oli sen verran märkä, ettei traktorilla voinut työskennellä koska se olisi tiivistänyt maata.
Pentti on aina hymyssäsuin, kun pääsee pyörittää PikkuPeuran rattia.
Tänä kesänä marjapensaat ovat vihdoin kasvaneet sen verran suuriksi ja vahvoiksi, että saatiin kerättyä marjasatoa sadonjakoon asti. Marjapensaiden ja hedelmäpuiden kanssa maltti on valttia. Marjaviljelmää perustaessa pitää varautua kolmen vuoden odotukseen, sillä pensaat ottavat aikansa juurtuakseen sekä kasvattaakseen terveen oksiston. Kolmantena vuotena voidaan yleensä nauttia hoitotyön hedelmistä. Poikkeuksena mansikka, joka tuottaa satoa jo samana vuonna. Mansikkamaata perustaessa on kuitenkin varauduttava esityövaiheeseen, joka vaatii lohkon kunnosta riippuen 1-2 vuotta.
Mehukkaat mustaviiimarjat menivät tällä kertaa jakoon, eivät linnuille.
Muistutuksena vielä, että sunnuntaina 20.8 on kuukausittaiset talkoot, joihin ovat tervetulleita kaikki. Pellolla riittää aina hommia!
Jatketaan ensi viikolla...rauhaa!