Tästä alkaa loppuvuoden juttusarja, jossa käyn läpi ruokaosuuskuntamme satokauden 2024 huippuhetkiä. Aloitan Herttoniemen Sadonkorjuujuhlista, jotka päättivät hienosti onnistuneen satokauden, ja olivat ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista.
Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat keräsivät jälleen kerran ennätysmäärä ihmisiä Knusbackan talonpoikaismuseoalueelle ja Herttoniemen Omalle Pellolle. Museon työntekijät laskivat yli 1600 osallistujaa, mikä antaa hyvän arvion yleisön kokonaismäärästä. Voinee sanoa, että n. 2000 kaupunkilaista, ikäskaalalla vauvasta vaariin, kävi tutustumassa peltoomme ja entisajan talonpoikaismeninkeihin. Tällä yleisömäärällä rikoimme Herttoniemen kartanopuiston tapahtumien kaikkien aikojen osanottajaennätyksen. Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat on siis ansainnut paikkansa vuoden kohokohtana.
Aikaisempien vuosien tapaan jälleen kerran ohjelmassa oli musiikkia ja satokauden herkkuja sekä työpajoja ja muuta osallistavaa aktiviteettia. Juhlat avattiin puheilla, ja kun museon intendentti Ted Hellsten ja Oman Pellon puheenjohtaja Olli Repo olivat toivottaneet kaikki tervetulleiksi, pääsi historiantutkija Eva Packalen Helsingin kaupunginmuseosta kertomaan enemmän Herttoniemen alueen historiasta.
Tiesitkö muuten, että Herttoniemessä on vuosien varrella filmattu lukuisia elokuvia? Mm. Herttoniemen kartanopuistossa on kuvattu 1940-luvun klassikkoelokuvaa Katariina ja Munkkiniemen kreivi ja Knusbackan talonpoikaismuseoalueella 1950-luvun komediaa Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin.
Taideosuuden avasi tänä vuonna suomenruotsalainen näyttelijä ja muusikko Matteus Blad. Hänen vauhdikas ja tunteikas musiikkimomologinsa kertoi Ruotsin kansallisrunoilija Carl Mikael Bellmannin runoista ja samalla hän yhdisti esityksessään runonlausuntaa, musiikkia ja teatteria. Hieno, vaikuttava, hauska. Missä tämänkaltaista taidetta näkisi enemmän…?
Suomalaista, ruotsalaista ja ugrilaista kansanmusiikkia a cappella -tyyliin esittävä Kuokkavieraat puolestaan kertoivat lauluissaan rakkaudesta, unelmista ja naisen elämästä. Joskus voi rakkaus yllättää…. eikä kaikki mene kuin unelmissa. Vaikka miehelään oliski viimein päästy, appi viskattu katolle ja anoppi kaivoon, voi mies osoittautua delekatkaksi ja arki raskaaksi. Raskas arki kääntyy kuitenkin hyväksi, kun nainen päättää iloita elämästä.
Juhlien pääartisti Marko Haavisto ja Poutahaukat puolestaan lauloi tarinoita miehen elämästä ja johdatti rytmillään 50-luvun tanssilavatunnelmaan. Välillä miestä vie viina, välillä naiset, välillä vaanii paholainen ja välillä seilataan kaipauksen merellä. Mutta mieli kirkkaan ja paita puhtaana on hyvä kulkea.
Esiintyjät ihmettelivät ja kiittelivät rauhallista ja lempeää tunnelmaa. Muusikoille tuttu ravintoloiden ja festareiden melu ja meininki oli kaukainen muisto vain.
Myös pellolla tunnelma oli lempeä, seesteinen ja rauhaisa, vaikka toimintaa oli paljon. Suomenhevonen Tuohivirsu kynti aurallaan peltoa, ja aina välillä pysähtyi pellon laitoihin taputeltavaksi. Sekä taputeltava että taputtelijat viihtyivät suuresti. Hevosen rauhoittava läsnäolo jaksaa aina yllättää.
Tuohivirsu, kuten myös monet muut suomenhevoset, eivät työskentele pelkästään näytöshevosina. Maanmuokkaus yhdellä hevosvoimalla on maaperälle huomattavasti hellävaraisempaa kuin traktorilla tehtynä, eikä se saastuta fossiilipäästöillä ympäristöä. Niinpä ekologisessa viljelyssä käytetään myös nykypäivänä usein perinteistä hevoskyntöä.
Viereisellä peltolohkolla puolestaan sai kisailla säkkihypyssä, saappaanheitossa ja kottikärrynkuljetuksessa, heitellä frisbiitä tai harjoitella puujaloilla kävelyä. Vakavamielistä ei kisailu ollut ja kaikki osallistujat olivat voittajia.
Kausihuoneen vierellä loimusi peräti neljä tulta. Korson pellon harvennusrisut tulivat kiertotalouden mukaisesti hyötykäyttöön, kun niistä valmistettiin biohiiltä, jonka avulla on mahdollista parantaa merkittävästi maaperäekosysteemin elinvoimaisuutta eli parantaa viljelymaan laatua.
Toisella nuotiolla puolestaan sai grillata, ei makkaraa vaan, pellon omista kasviksista valmistettuja marinoituja kasvisvartaita sekä peruna- ja papunyyttejä. Makean ystäville löytyi myös vaahtokarkkeja, jotka tikun päässä muuntuivat suussa sulaviksi paahdetuiksi herkuiksi.
Ja tietenkin ne perinteiset peltoletut. Peltokahvilassa niitä paisteltiin ja paljon. Itse asiassa juhlista löytyi kolme erilaista ruokapistettä, jossa myytiin lettujen lisäksi osuuskunnan jäsenten leipomuksia sekä pellon kasviksista valmistettuja herkkuja.
Kotiin sai puolestaan ostaa tuomisikseen kassit täyteen samana päivänä pellolta poimittua tuoretta vegeä. Viljelijät ja harjoittelijat olivat aloittaneet jo aikaisin aamulla keräämään satoa ja sadonkorjuuta jatkettiin myös juhlien aikana. Satokausi oli parhaimmillaan ja myynnissä oli mm. kurpitsaa, salaattia, fenkolia, porkkanaa, perunaa, palsternakkaa, erilaisia papuja, lehtikaalia, sipulia, mangoldia ja monia muita kasviksia.
Osuuskunnan talkooporukka touhusi sadon myynnissä kuin myös kahvilapisteillä ja järjestyksenvalvonnassa. Yhteensä sadonkorjuujuhlien talkooporukkaan kuului yli 20 osuuskunnan jäsentä, sekä lapsia että aikuisia. SPR:n Herttoniemen osasto oli tänäkin vuonna varmistamassa kaikkien turvallisuuden.
Pellon kanahäkki sai myös loppukesän vierailijat, kun Kalle-kukko, Olga, Hilja, Taateli ja Rusina saapuivat ilahduttamaan meitä Majvikin biodynaamiselta tilalta. Katsotaan ensi kesänä, jospa kanat tulisivat taas ja hieman pitemmäksi aikaa. Kanojen hoitoa varten perustimme osuuskunnan jäsenistä kananhoitoryhmän, joka sekin siis on jo valmiina.
Vaikka peltoalue ei varsinaisesti ole suunniteltu liikuntarajoitteisille, eivät pyörätuolit tai lastenrattaat estäneet osallistumasta juhliin. Paikalle pääsi helposti julkisilla liikennevälineillä ja jos omisti polkupyörän, myös sille löytyi parkkitilaa.
Olli piti taas tuttuja peltokierroksia, jossa hän kertoi Kaupunkilaisten Oman Pellon historiasta ja toiminnasta sekä sen agroekologisista ja maaperää uudistavista viljelymenetelmistä.
Sadonkorjuujuhlien, kuten myös koko Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminnan, tavoitteena on paitsi juhlistaa satokautta, myös kertoa suomalaisista talonpoikaisperinteistä, lisätä ihmisten ymmärrystä ekologisesta ruoantuotannosta ja maanhoidosta, rakentaa uudenlaista kestävämpää ruokakulttuuria sekä luoda lisää osallistavaa yhteisöllisyyttä alueelle. Nämä tavoitteet toteutuivat hienosti ja joka vuosi kasvava osallistujamäärä kertoo, että tämän kaltaisille tapahtumille on alueella tilausta.
Ensi vuonna juhlitaan taas.
Vuoden 2024 Herttoniemen Sadonkorjuujuhlat toteutettiin osuuskunnan innokkaalla ja osaavalla talkooporukalla, yhteistyössä Svenska Odlingens vänner i Helsinge-yhdistyksen, Roihuvuori-seuran ja Herttoniemi-seuran kanssa sekä Svenska kulturfondin ja Helsingin kaupungin tuella.
Teksti: Terhi Suvilehto
Kuvat: Lempi Leinonen
