Aurinko lämmitti, kun odottelimme vielä ihmisiä pian alkavalle villiyrttikurssille. “Tuolta kävelee joku päättäväisen näköisenä. Hänellä on selvä päämäärä, on varmaan tulossa kurssille”, tuumasin katsellen aluetta lähestyvää hahmoa. “Hän ei ole selvästikään hortoilija, vielä”, naureskeli kurssin vetäjä Maija. “Kurssin jälkeen kävelytyyli muuttuu haahuilevaksi hortoilijaksi, joka jatkuvasti bongailee sopivaa kerättävää ympäristöstään.” Nauroimme kaikki.
Herttoniemen Omalla Pellolla viljellään yli 30 eri lajia ja lajikkeet huomioiden yli 50 erilaista vihannesta. Lisäksi peltoympäristössä kasvaa lukuisia villivihanneksia, jotka kelpaavat myös syötäväksi. Luonnontuoteneuvoja Maija Suomela, jolla on miehensä kanssa yritys Uoma Earthcaren Uoma Wild & Sour Lehmuston tilalla Korsossa, oli tullut opettamaan meille kuinka tunnistaa luonnosta syötäviä villivihanneksia sekä miten hyödyntää niitä.
Heti alkuun pääsimme tutustumaan, mitä villiyrteistä voi keittiössä valmistaa. Maija oli poiminut valmiiksi kotipihaltaan sekalaisen joukon eri villiyrttejä, jotka meille esiteltyään pilkkoi salaatiksi. Sekaan sekoitettiin helppo salaatinkastike: 3 rkl hyvälaatuista öljyä + 1 tl punaviinietikkaa + ripaus sormisuolaa. Saimme myös maistiaiset Maijan itse valmistamasta nokkoskombuchasta, virkistävää. Salaatti sai jäädä maustumaan, kun suuntasimme hortoilemaan pellolle.
Koska Herttoniemen Omalla Pellolla viljellään luonnonmukaisesti eli luomuna, on villiyrttienkin kerääminen turvallista. Ainoastaan kannattaa välttää keruuta liian läheltä kompostia. Kompostimaa sisältää runsaasti typpeä, joka kerääntyy kasveihin nitraattina, jonka runsasta saantia ihmisen tulee välttää. Nitraattipitoisuus kuitenkin vähenee kasvista huomattavasti ryöppäämällä eli kiehauttamalla se nopeasti. Nitraattia löytyy kaikista vihreistä kasviksista, mutta erityisesti nokkoseen sitä kertyy runsaasti. Tämän vuoksi nokkonen suositellaankin aina ryöpättävän ennen ravintokäyttöä.
Takiaisen kukkavarret (kuvassa edessä oikealla edelliskesän jo kuihtuneet) ovat kuulemma erityisen hyvää herkkua. Täytyy siis odottaa tämän raparperia muistuttavan villivihanneksen kukintaa.
Villivihannekset sisältävät erityisen paljon maku- ja ravintoaineita sekä kuitua, jotka kaikki ovat hyväksi kehollemme ja mielellemme. Koska nämä aineet tehostavat aineenvaihduntaa, on keho hyvä totuttaa uudenlaiseen ruokaan pikkuhiljaa, vaikka hurahtamisen huumassa tekisikin mieli syödä vain ja ainoastaan villivihanneksia. Kannattaa lisätä villiyrttejä pieniä määriä kerrallaan osaksi muuten jo tuttua ruokavaliota. Näin voi välttää turhat ylimääräiset vessareissut sekä mahdolliset vatsanväänteet.
Jokaisenoikeudet on hyvä kerrata aina ennen hortoilua. Esimerkiksi puuvartisiin kasveihin ja sammaleeseen ja jäkälään saa kajota vain maan omistajan luvalla. Muuten keräämisessä suositellaan noudatettavan koiranremmin mittaa teiltä ja poluilta. Valtateiden läheisyydestä ei myöskään kannata kerätä raskasmetallien vuoksi.
Olin aikaisemmin löytänyt pellolta lähinnä vain vuohenputkea ja nokkosta, mutta nyt tunnin mittaisella retkellämme löysimme niiden lisäksi myös ainakin takiaista, litulaukkaa, voikukkaa, vadelmaa, apilaa, maitohorsmaa ja siankärsämöä. Lisäksi aniksen makuinen saksankirveli oli karannut viljelypenkeistä ja siitäkin oli siis tullut myös villivihannes. Opin, että valkopeippi, joka usein sekoitetaan nokkoseen, on myöskin aivan mainio villivihannes kuten myös jättipalsami, joka tunnetaan paremmin viheliäisenä vieraslajina. Kaikki siis yhdessä vieraslajitalkoisiin ja kerätyistä jättipalsameista voi jälkikäteen valmistaa vaikkapa aterian.
Kasvien tunnistamisessa voi käyttää apuna myös puhelimen appia, vaikka hortoilu nimenomaa katkaisee hyvällä tavalla yhteyden kännykkään.
Hortoillessa on tärkeää tuntea 100%:sti kerättävä villiyrtti, sillä luonnossa esiintyy myös myrkyllisiä, jopa tappavan myrkyllisiä, kasveja. Tunnistusta auttaa tiedon lisäksi ottamalla kaikki aistit käyttöön. Jokaisella kasvilla on oma kasvupaikka- ja tapa sekä ulkonäkö, mutta myös tyypillinen tuoksu. Kasveja kannattaa siis myös repiä ja puristella käsissä ja aistia niiden ominaistuoksu. Oli ilo huomata, että hortoillessa tosiaan kaikki aistit aktivoituivat uudella tavalla. Huomasin mm., että apilanlehtiä löytyy säännönmukaisesti useassa eri värissä ja kuviossa ja nokkosen näköiskasvi myrkytön valkopeippi ei maistukaan lattealta vaan hauskan pähkinäiseltä.
Palattuamme keruukorit täynnä takaisin kahvilapöytien ääreen, odotti villivihannessalaatti herkutteluamme. Ikävä kyllä pellon “lemmikkivaris” ehti käydä ahmimassa kaikki Maija tuomat itse tekemänsä siemennäkkärit, joiden päältä oli tarkoitus nauttia salaatti. Tämä luultavasti samainen (niin rohkeasti hän kävi taas herkuttelemassa pussukoilla) varis tuli viljelijöille tutuksi jo viime kesänä. Onneksi apu löytyi luonnosta. Löysimme voikukanlehtiä, joiden päälle laitoimme salaatin tortillojen tapaan. Myös vuohenputken lehdestä sai kasattua kivan nyytin, jonka sisään marinoituneen villivihannessalaatin voi kätkeä. Oli kyllä herkkua!
Villivihannessalaatti koristeltiin keto-orvikilla ja lemmikillä. Helppo salaattimarinadi: 3 rkl öljyä, 1 tl etikkaa tai sitruunamehua, suolaa
Vielä lopuksi keskustelimme luonnonkosmetiikasta. Helppo yrttiöljy syntyy sekoittamalla kuivattua tai tuoretta yrttiä ja hyvälaatuista öljyä suhteessa 1:2. Muutaman viikon uuttumisen ja siivilöinnin jälkeen ihoa kosteuttava ja ravitseva öljy on valmis. Mesiangervosta ja peltokorteesta puolestaan voisi löytää apua ärtyneeseen ihoon. Tähän täytyy siis tutustua lisää. En oman ihoherkkyyteni vuoksi pysty käyttämään juuri mitään kaupan kosmetiikkaa ja apteekin ihovoiteistakin löytyy luotettavasti ainoastaan yksi sopiva merkki. Ehkäpä luonnosta löytyisi apu myös tähän.
Ilta oli inspiroiva. Miten helppoa ja mutkatonta myös villivihannesten keruu ja hyödyntäminen onkaan, kun on ensin saanut hyvät opit ja sen myötä luottamuksen tunnistaa turvallisesti hyödynnettävät villiyrtit.
Ja täytyy sanoa, että Maija oli oikeassa. Olen aina ollut aikamoinen haahuilija, pää pilvissä eli ajatukset myös. Nyt huomaan olevani myös hortoilija ja etsiväni katseellani luonnosta koko ajan jotain tunnistettavaa ja ehkä siis myös hyödynnettävää.
Ainiii… Samaisen päivän aamuna Huomenta Suomi oli vieraillut Lehmuston tilalla, jossa Maija kertoi tietenkin villiyrteistä. Voit katsoa juttupätkän täältä. Jutussa myös pari kivaa reseptivinkkiä.
Villiyrttejä vasemmalta oikealle: voikukka, valkopeippi, nokkonen, apila, jättipalsami
Villiyrttejä vasemmalta oikealle: kuusenkerkkä (keruu vain maanomistajan luvalla), saksankirveli (viljelypenkkimme karkulainen), maitohorsma, vuohenputki, vadelma
Teksti ja kuvat: Terhi Suvilehto