Syyskuun puolivälissä järjestettiin Herttoniemen pellolla ja kartanopuistossa jo toisen kerran sadonkorjuujuhlat, jotka vetivät lähes 2000 helsinkiläistä nauttimaan kauniista syksyisestä sunnuntaipäivästä. Tänä vuonna teemana oli “päivä maalla talonpoikaistyyliin”. Knusbackan talonpoikaismuseo, vanha sipoolainen maatila, täyttyi kansanmusiikista ja -tanssista ja sen ympäristö puolestaan kotieläimistä. Alueelle oli rakennettu pieniä aitauksia, joissa pääsi ihmettelemään ja ihastelemaan lampaita, ankkoja, kaneja, kanoja, ponia, aasia, vuohia ja possua.
Harvemmin kaupunkilaiset pääsevätkään näin lähelle oikeita kotieläimiä, vaikka tarinoita Piippolan vaarista ja sen eläimistä olemmekin kuulleet lapsuudesta lähtien.
Paikalta löytyi tietenkin myös satomyyntiä, lehtikaalin itsepoimintaa sekä kaksi kahvilaa letunmyyntipisteineen. Erityisesti lehtikaalin itsepoiminta oli jälleen kerran suosittua. Ihmisiä inspiroi päästä ruoan alkulähteille pellolle ja nauttia lehtikaali”pensaiden” kauneudesta syysauringon välkkeessä.
Maanvijleijät ja ruoantuottajat ovat tottuneet elämään sopusoinnussa luonnon kanssa, sään määräämässä rytmissä sekä jännittämään sateen tuloa. Sade aiheutti jännitystä myös festarijuhlien järjestäjille. Juuri ennen juhlien alkua satoi kaatamalla ja avauspuheet pidettiin lähes tyhjälle pihalle. Suuret kiitokset Roihuvuori- ja Herttoniemi-seuroille, jotka lainasivat käyttöömme juhlakatoksia ja molemmat kaksi kahvilaa, satomyyntipiste ja esiintymislava oli mahdolista suojata sateelta.
Juhlien musiikkiohjelman avasi suomalais-ukrilaisia kansanlauluja a cappella -tyyliin esittävä Kuokkavieraat, joka myös joutui esittämään ensimmäiset laulunsa lähestulkoon toisilleen sadepilvien pudotellessaan viimeisiä pisaroitaan. Mutta festivaaliväki oli valmiina odottaen sateen väistymistä. Jo kolmannen laulun aikana, kun Sari Kaasisen Emoni ennen -sointujen tahtiin laulettiin kaipuuta miehelästä äitin helmojen ja huolenpidon huomaan, ihmisiä alkoi valumaan jonona asti alueelle. Kuokkavieraat muuten juhlivat ensi vuonna 50-vuotistaivaltaan ja sen myötä myös pitävät juhlavuoden keikkoja.
Nuorisoseura Karjalan Nuorten energinen tanssiryhmä Roihu puolestaan ilahdutti juhlijoita palkitulla kansantanssiteoksellaan Kilpasilla. Nuorten into kansantanssiin oli vaikuttavaa ja energia tarttuvaa. Esityksen jälkeen sekä pienten että isompien juhlijoiden oli helppo hypätä myös itse kansantanssin pyörteisiin ja piiritanssin leikkiin. MIhin on unohtunut liikkeen ja tanssin ilo elämästämme..? Miksi emme tanssisi useammin, myös arkena?
Päivän aikana aurinko selätti sateen pysyvästi ja syysauringon loisteessa saimme nauttia myös kansanmusiikkiduo Kymmenkielen taitavasta musisoinnista. Molemmat pelimannit, viulisti-Viive ja sellisti-Caro, opiskelevat Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalla. He esittivät svengaavaa perinnemusiikkia, sekä vanhaa tuttua että nykytuotantoa heidän omasta sävelkynästään.
Juhlissa esiintyivät myös Herttoniemen seurakunnan pastori ja kanttori, jotka ilahduttivat ja laulattivat yleisöä tutuilla virsillä. Lisäksi kuulimme ruokatarinoita 100-200 vuoden takaa, kun Helsinki-opas Janica Hindle kertoi, kuinka muuntaa vanhoja reseptejä nykypäivän toiveisiin ja tarpeisiin. Opimme valmistamaan porkkanakakkua, täytettyjä nauriita, inkiwäärijuomaa ja persialaista kirpeäkastiketta. Resepteistä huomaa, kuinka suomalainen arkiruoka ja ruokakulttuuri sai vaikutteita kaukaisista maista jo 200 vuotta sitten.
Herttoniemen kartanopuisto museorakennuksineen on ainutlaatuinen miljöö, jossa menneisyys ja nykyaika yhdistyvät hienolla tavalla. Kaupunkilaisten oma pelto järjesti sadonkorjuujuhlat yhteistyössä Herttoniemen kartanomuseon kanssa nyt jo toisen kerran. Ensimmäiset Herttoniemen sadonkorjuujuhlat järjestettiin viime vuonna 2022, jolloin pääesiintyjänä toimi maailmallakin tunnettu etnojazzia soittava yhtye Piirpauke. Nämä juhlat toteutettiin Suomen kulttuurirahaston myöntämällä apurahalla. Näin ruoka ja taide yhdistyivät pellolla ensimmäisen kerran ja loimme alueelle onnistuneesti uudenlaista festivaalitunnelmaa, yhteisöllisyyttä ja pöhinää.
Ensimmäiset sadonkorjuujuhlat yllättivät meidät järjestäjät täysin suosiollaan. Odotimme muutamaa sataa osallistujaa, mutta kun facebook ilmoitti kiinnostuneita olevan yli 1000 hlöä, ymmärsimme, että tämän kaltaiselle lähiötapahtumalle oli tilausta. Sää oli myös tuolloin suosiollinen, sillä syyssade saapui vasta 15 min. juhlien loppumisen jälkeen. Järjestelyt onnistuivat hienosti, kun jokainen talkoolainen oli läsnä tekemään ja toimiaan tarpeen mukaan ja valmis myös joustamaan etukäteen annetuista tehtävistään.
Tänä syksynä järjestetyt toiset onnistuneet sadonkorjuujuhlat osoittavat, että ensimmäinen kerta ei ollut onnekas sattuma. Vihreistä liiveistä tunnistetut talkoo-järjestysmiehet saivat paljon kiitosta ja kyselyä tapahtumasta ja pellosta. Voimme ylpeänä kertoa, että nämä onnistuneet sadonkorjuujuhlat, kuten myös kauniit monimuotoiset luomupeltomme, ovat kansalaisaktiivisuuden ja -vaikuttamisen tulos. Kaiken mahdollistaa usko unelmiin ja hieman parempaan maailmaan, aktiivinen toiminta sekä yhteisöllisyys eli upea sitoutunut porukka, johon luottaa. Tässä yhteisössä ja yhteistyössä on aina tilaa ja ensi vuonna toivommekin saavamme järjestäjäporukkaan mukaan myös alueen yrityksiä sekä lisää muita toimijoita.
Ruoka ja taide yhdistyivät jälleen kauden 2023 päätöstapahtumassa, kun Herttoniemen Oman Pellon kasvihuone muuntui taidenäyttelytilaksi. Joukko taiteilijoita esittelivät ruoka- ja luontoaiheisia kuvataideteoksiaan sekä tekstejään. Tällä kertaa syysmyrsky ja sade karkoitti ison osan vieraista, mutta luonto puolestaan sai mahdollisuuden tehdä omaa äänitaidettaan kasvihuoneen kattoon.
Se on siis totta, ruokakin on taidetta, monella tapaa. Olemme jo alkaneet suunnittelemaan seuraavaa satokautta sekä uusia tapahtumia. Ruokaa emme unohda, olemmehan ruoantuottajia, mutta emme myöskään taidetta.
Teksti: Terhi Suvilehto