”Ekosysteemisyys ilmenee syömisessä. Se mitä syömme, ei kosketa meitä vain henkilökohtaisesti, vaan syömällä kytkeydymme muuhun ympäristöön. Mikrobit ovat linkki luonnon ja itsemme välillä.”
”Mikrobioottinen alitajunta on vastuussa monista vieteistämme ja haluistamme sekä tunteistamme ja fyysisestä ja mentaalisesta terveydestämme. Mikrobeilla on todella valtaa. On kiinnostavaa pohtia missä määrin kehomme tuntemukset kumpuavat suolistosta. Sisälläni oleva mikrobikuiskaaja koostuu mikrobeista sisuksissani ja sen suhteista ympäröiviin olennaisiin seikkoihin. Meissä asuu mikrobiaalinen ekosysteemi, jonka kautta olemme yhteyksissä muihin ekosysteemeihin.” –Elonkehä 4/2020
Pellolla puuhatessa tulee laitettua kädet multaan, maisteltua lehtiä sieltä sun täältä. Ihoon hiertyy maanperän eliöstöä kontatessani milloin istuttamassa, kitkemässä tai keräämässä. Maanparannuksen lomassa pyörittelen ja hierrän maata käsissäni arvioiden ja pohdiskellen. Mieleeni palaa englannin kielinen termi omnipresent = kaikkialla samanaikaisesti läsnäoleva. Tunnen sen upottaessani sormeni maahan. Vaikutus alkaa, me sekoitumme. Olen tässä ja mikrobit ovat myös, samaan aikaan läsnä kaikkialla.
Käsityksemme itsestämme selvärajaisena, erillisenä muusta on mullistunut mikrobitutkimuksen myötä. Jatkuva vuorovaikutus ja yhteismuodostuminen ympäristön kanssa parantavat käsitystämme osana kaikkeutta. Esimerkiksi sohvalla lukiessani ymmärrän yhtäkkiä, että kehoni vuorovaikuttaa sohvan kanssa. Ihollani olevat mikrobit ja sohvan mikrobit sekoittuvat keskenään. Missä minä lopun ja mistä sohva alkaa? Saman kokemuksen olen saanut usein luonnossa oleskellessani. Onko tämä se luontoyhteys, josta viime vuosina on yhä laajemmin puhuttu? Että se ei olekaan ainoastaan sielullinen kokemus, joka kumpuaa muistoista ja kokemuksista, aistien tuomista vanhoista tarinoista vaan myös mikrobien positiivisista vaikutusta terveyteemme. Kuulumme myös elimellisesti osaksi luontoa, meissä on luontoa. Paljon on puhuttu myös siitä, miten perheenjäsenten mikrobiomi eläytyy toisiinsa eli samankaltaistuu. Meillä on sisäinen yhteys toisiimme.
Myös terveyden näkökulmasta on tärkeää ruokailijana olla tekemisissä maan kanssa, josta ruoka kasvaa. Tällä kymmenvuotiskaudella talkoilu pellolla ei ole enää ainoa mahdollisuus saada kädet maahan vaan nyt jäsenet pääsevät myös itse poimimaan satoaan ja siten vuorovaikuttautumaan maan kanssa. Itsepoimijoiden määrä on yllättänyt positiivisesti. Yhteinen suunnittelupalaverimme poiki mukavasti huomioonotettavia vinkkejä, joilla saamme ohjattua itsepoimijat uuden alkuun. On jännittävää päästä ohjaamaan teitä satonne äärelle kunhan kevättyöt saadaan tehtyä ja kasvua päästy seuraamaan.
Lähteitä: Elonkehä lehti ja Microbes and other shamanic beings- Cesar E Giraldo Herrera
Terveisiä toukotöistä, Teija