Kumppanuusmaatalous (Community Supported Agriculture eli CSA) on juurtunut Suomeen. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto oli ensimmäinen kumppanuusmaatila, kun se perustettiin vuonna 2011. Siitä vuoden päästä kumppanuusmaatalous levisi Tampereelle ja Turkuun. Nyt tiloja on kymmenkunta. Ilmiö on vielä hyvin marginaalinen. Kumppanuusmaatalousmallin leviämistä helpottavat nykyään uudet sähköiset kanavat, joiden avulla pystytään kommunikoimaan isolle ryhmälle kuluttajille eivätkä ne vaadi isoja alkuinvestointeja. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 viljelijät olivat kiinnostuneita uudenlaisesta suoramyyntikanavista. Silloin puhuttiin ensimmäisen kerran kumppanuusmaataloudesta Suomessa. Biodynaaminen yhdistys julkaisi Päivi Suokkaan ja Kari Järvisen toimittaman kirjan ”Verkostoituva talous voimavarojen kokoaminen maataloudessa”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska kuluttajat eivät olleet kiinnostuneita ostamaan ruokaa suoraan tiloilta. Nyt kuluttajat haluavat tietää mistä ruoka tulee ja kuka sen viljelee. Esimerkiksi 200.000 ranskalaista oli tehnyt sopimuksen paikallisten viljelijöiden kanssa vuonna 2014. Amerikassa oli pelkästään 7398 CSA-maatilaa vuonna 2015. Siellä kumppanuusmaatiloihin kohdistuva kiinnostus kasvavaa vuosittain ja tavoitteena on 5 miljoonaa jäsentä vuonna 2030.
Miksi liittyä kumppanuusmaatilaan? Kumppanuusmaatalous luo henkilökohtaisen suhteen viljelijän ja kuluttajan välillä. Kun jäsen liittyy kumppanuusmaatilan jäseneksi hän saa yhden osan pellon sadosta. Jäsenet saavat sato-osuuden eli satokassillisen kasviksia suoraan tilalta koko satokauden.
Ruokamarkkinat ovat muutaman ison yritysten hallinnassa. Markkinat ovat keskittyneitä ja suosivat isoja monikansallisia yrityksiä. Ruokahuijauksista on tullut arkipäivää ja ruuan alkuperä on hämärtynyt ruokaketjussa. Kumppanuusmaatalous on tämän ilmiön vastakohta. Se on suora yhteys maahan ja viljelijään. Ruoka saadaan pellolta suoraan ilman välikäsiä.
Kumppanuusmaatalouden kautta on mahdollista saada tuoreita ja puhtaita raaka-aineita suoraan viljelijältä. Maatila saa etukäteen tiedon kysynnästä ja niin viljelijä voi keskittyä kasvattamaan terveellistä ruokaa ja toimittamaan ne suoraan jäsenille. Sadon voi hakea jakelupisteistä tai suoraan pellolta.
Maailman ongelmat ovat läsnä elämässämme kuten poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, ilmaston lämpeneminen tai ilmansaasteet. Niihin vaikuttaminen voi tuntua turhauttavalta ja vaikealta. Siksi joillekin meistä on tärkeää tehdä jotain konkreettista ja paikallisempaa. Kumppanuusmaatilaan liittyminen voi tarjota jäsenille positiivisen muutoksen arkeen, joka voi parantaa myös elämänlaatua. Samalla pienellä teolla on vaikutusta terveyteen, paikallistalouteen ja ympäristöön. Jäsenet oppivat arvostamaan itseviljeltyjä biodynaamisia kasviksia. Oman pellon nahistunutta punajuurta on vaikea heittää biokompostiin, jolloin kotitalouden ruokahävikki voi pienentyä.
Kumppanuusmaatalous luo paikallistaloutta, jossa eurot jäävät lähialueelle. Viljelijät parantavat viljelymaata ja tarkoituksena on luoda kestäviä ja hyviä työpaikkoja. Tämän jokainen jäsen voi käydä toteamassa pellolla. Kumppanuusmaatalous mahdollistaa pieniä ja monipuolisia maatiloja. Ne voivat olla myös kannattavia taloudellisesti. Ei tarvitse kilpailla määrällä vaan laadulla. Kumppanuusmaatiloille sopii hyvin myös Green Care-toiminta, lasten ja nuorten kesäviljelyleirit, koululaisryhmät ja ylipäätään toiminta mikä tukee maaseudun ja kaupunkilaisten kohtaamista.
Kumppanuusmaatalous ei ole helpoin tie terveelliseen ruokaan. Suurin osa kuluttajista käy kaupassa ja ostaa muutaman kerran vuodessa paikallisesta Reko-lähiruokarenkaasta, ruokapiiristä tai torilta paikallisilta tuottajien ruokaa. Liittyminen kumppanuusmaatilaan on isompi muutos. Liittymällä sitoudutaan satokauteen viikoittain. Silloin ei pystytä valitsemaan tuotteita niin kuin kaupassa käydessä vaan joudutaan elämään enemmän sesongissa ja siitä mikä on juuri nyt pellolla parhaimmillaan. Jäsenyys voi muuttaa suhdetta ruokaan. Parhaimmillaan kumppanuusmaatilan sato-osuus rikastuttaa perheen ruokatottumuksia. Ruuan tuoreus ja maku voi muuttaa sellaisten raaka-aineiden käyttöä, joista ei ole aikaisemmin pitänyt. Kasviksissa on huimia makueroja verrattuna kaupasta saataviin. Kotitalousopettaja Maritta Paakkinen on tutkinut gradussaan ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutuksia ruokailutottumuksiin ja ruuanvalmistukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että jäsenet valmistavat kotona useammin ruokaa, kasvisten määrä on isompi sekä käytetyt lajikkeet ovat harvinaisempia kuin tavallisesti. Jäsenyys rikastuttaa ruokatottumuksia ja inspiroi kokeilemaan uusia ruokalajeja.
Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon satokausi kestää 20 viikkoa. Sato-osuus maksaa 450 euroa. Sato-osuuteen hinnaksi tulee 22,50 euroa viikossa. Sijoitus on varsin pieni verrattuna perheen ruokaostoksiin viikossa. Kuntosalin jäsenyys voi maksaa enemmän kuin sato-osuus. Pellolla käydään myös kuntoilemassa, koska kumppanuusmaatalouteen kuuluu, että jäsenet osallistuvat ruuan viljelyyn. Kaikkea talkootyötä ei kuitenkaan tarvitse tehdä pellolla. Osan talkootunneista voi suorittaa sadonjakelupisteillä tai hallinnollisten tehtävien parissa. Satomaksun ennakkoon maksamisella jaetaan viljelyn riskiä, koska siinä sijoitetaan tulevaan satoon. Sato-osuuksien koko nimittäin vaihtelee vuosittain, joten jäsenet kokevat sato-osuuden eroavaisuuden vuosittain. Ennakkoon maksaminen mahdollistaa myös maanviljelyn ilman pankkilainoja.
Kumppanuusmaatalouteen liittyy voimakkaasti yhdessä tekeminen ja yhdessä asioiden ratkaiseminen. Investoinnit päätetään yhdessä jäsenten kanssa. Kumppanuusmaatiloilla on hyvin yleistä, että tilan kehittämistarpeet kerrotaan jäsenille tyyliin ”haluaisitteko, että saisitte sato-osuudessa kananmunia?” Jäsenten niin halutessa viljelijä selvittää kanalan perustamiskustannukset. Tällöin jäsenet osallistuvat halutessaan kustannusten rahoittamiseen. Esimerkiksi Ruokaosuuskunnan kaupunkilaisten omalle pellolle pitää saada tällä hetkellä uusi traktori. Asiasta kerrotaan jäsenille ja ilmoitetaan investoinnin suuruus. Tämän jälkeen jäsenet voivat lainata rahaa Ruokaosuuskunnalle haluamansa summan, joka maksetaan takaisin maksusuunnitelman mukaisesti. Mahdottomalta kuulostanut 20.000 euron koneinvestointi pystytään rahoittamaan yhdessä. Samalla jäsenistö sitoutuu pitkäaikaisemmin pellon toimintaan. He ovat se voimavara mitä maatila tarvitsee. Hyvin toimivalla uudella traktorilla saadaan tehostettua työntekijöiden työpanosta. Samalla pellon työharjoittelijat saavat kokemusta pellon koneiden käytöstä.
Tavallisten kotitalouksien tuki on tärkeää ja ilman sitä ei voi syntyä kestävää kumppanuusmaataloutta Suomeen. Suomessa on tällä hetkellä noin 10 kumppanuusmaatalouteen perustuvaa tilaa. Löydä oma kumppanuusmaatilasi tästä: http://ruokaosuuskunta.fi/csa-suomi/
Kaupunkilaisten oma pelto
Herttoniemen ruokaosuukunta
Noin 200 jäsentä
3,5 hehtaarin viljely
Biodynaaminen ja luomu
6 sadonjakelupistettä
4 palkattua viljelijää vuonna 2017
Sato-osuuden hinta 450 €
Liikevaihto noin 200.000 €
Kotitalouksien lisäksi jäseninä mm. päiväkoti Arabian Helmi, Perho Liiketalousopisto, kasvisravintola Verso, kahvila Carusel, Lilinkotisäätiö
CSA
Community Supported Agriculture (CSA) on maatalousmalli, jossa joukko kuluttajia maksaa viljelijälle kasvukauden alussa sellaisen summan rahaa, että tuottaja pystyy viljelemään heille vihanneksia koko kasvukauden. Yleensä CSA:n jäsenet myös auttavat viljelijää talkootyötä tekemällä ja osallistumalla toimintaan. Viljelijä ei joudu panostamaan satonsa markkinointiin eikä kaupan väliportaiden kanssa neuvotteluun. Kuluttajat puolestaan saavat tuoreita, laadukkaita raaka-aineita, joiden alkuperästä he ovat selvillä, ja pääsevät itsekin tutustumaan maanviljelijän arkeen. Kuluttajat myös jakavat viljelijän riskin: jos sato on huono, viikoittaiset vihannestoimitukset ovat vastaavasti vaatimattomampia. Ensimmäiset CSA-maatilat perustettiin 1960-luvulla Japanissa.
Teksti kirjoitettu Demeter-lehteen 3/2017
Kirjoittaja: Olli Repo
Valokuvat: Veikko Somerpuro
