Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Hyvää talvea Oma pelto & Osuuskunta

Kasvukausi vierähti. Parhaillaan ensi lumi sataa myös pääkaupunkiseudulle. Oman pellon maa on ollut hennon lumen peitossa jo muutaman kerran syksyn aikana ja satoi tänä vuonna juhannusviikollakin räntää pellolla. Puiden rangat ovat näkyvissä, tähtitaivas loistaa yllämme, maa on mustana, käännetty ympäri, kynnetty ja elämä on poissa ympäristöstä. Luonnon värit ja tuoksut ovat pois. Alamme elää mustavalkoista talven aikaa. Elämä ja voima pitäisi löytää itsestä sisältä.

Oman pellon tämän vuoden työntekijät kiittävät Ruokaosuuskuntaa. Kiitos, että olette sopeutuneet syömään kotimaista, luonnonmukaista, lähi- ja sesonkiruokaa. Kiitos, että haluatte tietää missä ruokanne kasvaa, kuka sen kasvattaa, miten se vaikuttaa ympäristöön ja millainen on ruoan matka pellolta pöytään.

Eräs osuuskuntalainen totesi viime viikonloppuna pellolla, että jakojen loppuessa joutuu taas alkaa miettiä mistä ruokansa ostaa ja mitä aikoo syödä. Tähän asti jaot ovat määränneet ruoan valmistusta. Niinhän se on, nykyään harva syö vuoden ajan mukaan sesonkiruokaa. Kaupan hyllyltä löytää aasialaiset riisit ja kiinalaiset mansikat. Voimme syödä, lainata, Aasian aurinkoa ja työtä. Millaisen matkan riisin jyvät ovat tehneet ja kuinka paljon vaivaa sekä energiaa niiden viljelemiseen ja kuljetukseen on käytetty. Ruokajärjestelmä on monimutkainen, siihen liittyy lannoiteteollisuus, torjunta-ainevalmistajat, logistiikka, tukut, kaupat, myyjät, ostajat yms. Ruokaosuuskuntalainen valitsi yksinkertaisemman tien, lyhyen ruokaketjun, Oman pellon, biokaasupakettiauton ja itsepalveluperiaatteella toimivan jakopisteen. Se kaikki vaatii kuitenkin myös työtä ja päätöksiä. Ennenvanhaan syötiin sitä mitä kylä tuotti ja luontoäiti tarjosi. Ruokaosuuskuntalaiset ovat valinneet sen tien tänäpäivänä. He ovat saaneet tuoreet vihannekset suoraan pellolta, silloin kuin niissä on ollut eniten vitamiineja. Niiden säilömiseen ei ole käytetty turhaa energiaa. Osuuskuntalainen on saanut ne silloin, kun ne ovat olleet parhaita biodynaamisesti viljeltyjä kasviksia.

Heidi kiittää kaikkia harjoittelijoita. Ilman teitä Oman pellon kasvukausi ei olisi ollut mahdollinen. Hienoa, että opiskelette haastavaa, fyysisen työn alaa, jolla on tärkeä tehtävä tulevaisuuden ruokaturvan haastetta täytettäessä. Kiitos Anniina, Martta, Ranja, Maria, Sari, Tomi, Jukka, Veera, Markus, Eveliina, Timo, Kaisa, kansainvälinen työleiri ja pellolla altiivisesti käyvät osuuskuntalaiset kuten Marja-Liisa ja Stadin aikapankin Maarit.

Valtava kiitos hallituksellemme ja hallituksen ahkeralle puheenjohtajalle Ollille. Heidän ansiostaan mm. Kalasatamassa toimi ruokapiiri tänä vuonna Herttoniemen lisäksi ja uusi kontti saatiin jakopisteeksi. Iso kiitos ravintolakoulu Perholle monista hyvistä talkoista ja siitä, että luotte kestävämpää ruokakulttuuria Suomeen. Suuri kiitos myös kaikille, jotka olivat yhteistä satoa jakamassa.

Syksyn kynnys

Keltainen lehti tipahtaa tietokoneeni näppäimistölle. Lämpimiä värejä näkyy ympärillä. Kelta-beige-vihreä-maailma & monia värejä pellolla! Tällä viikolla on Omalle pellolle tulleet ensimmäiset kylmät yöt. Täällä on aamuisin ollut 3 Celsius-astetta lämmintä. Tiistaiaamuna keräsin salaatteja ja osa niistä oli huurtessa. Niiden keräämistä vältin, jotta ne saivat sulaa maassa rauhassa. Lehtikaalien makuun kylmyys oli jo vaikuttanut hieman makeuttavasti. Myös muille vihanneksille se tekee hyvää mm. muistuttaa niitä tuleentumisesta eli valmistumisesta. Kuitenkin joitain vihanneksia kylmyys haittaa. Kurkut kuolevat, kesäkurpitsat ja pinaatti eivät kestä kovaa hallaa ja maissi menee huonoksi. Perunat pitäisi nostaa maasta ennen halloja niin ne eivät saa paleltumia.

Syksy lisää usein pellolla yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Tällä viikolla Omalla pellolla on käynyt talkoissa kaksi Perhon ryhmää ja Kiipulan erityispuutarhaopiskelijoiden ryhmä. Toreilla ollaan viime aikoina vierailtu ja huomenna on osuuskuntalaisten sadonkorjuujuhlat. Tullaan yhteen juhlimaan kesän makuja ja hedelmiä. Nostetaan perunat yhdessä maasta perunakellarin uumeniin. Kellareille kylmyys tekee myös hyvää, se viilentää ne sopivaksi sadonkorjuuaikaa ajatellen.

Luonnossa on näkyvissä ensimmäiset ruskan merkit. Toivottavasti ennen talvea näemme vielä kaikki kesän lämmön ja valon tuomat värit ennen värittömyyttä ja uusien ideoiden aikaa. Ainakin kesän mauista olemme saaneet nauttia ihanien oman pellon tuotteiden muodossa. Vielä ei haluaisi antaa hallalle tilaa, koska sitten joudumme joistain tuotteista luopumaan kuten noista ihanan makuisista omista kurkuista. Kesäkurpitsoista olemme tosin saaneet nauttia jo kaksi kuukautta. Mutta onneksi joidenkin tuotteiden aika vasta alkaa kuten keltaisen valkoisen palsternakan, joka ei ole halloista millänsäkään.

Haikeaa on myös sanoa hyvästit pellon harjoittelijoille. Keudan puutarhaoppilaitoksesta meillä on ollut huhtikuusta asti harjoittelemassa Tomi. Hän ja monet muutkin ovat olleet suuri apu pellolla. Tomilla on viimeinen päivä tänään ja monet muutkin ovat jo lopettaneet peltoharjoittelun ja palanneet syksyn opintojen pariin. Syyskuun lopusta pellolle onkin entistäkin tärkeämpää osuuskuntalaisten talkoot, että saadaan sato nostettua, kesä säilöttyä ja viikon sadonjaot tehtyä.

Viljelijän kiitos

 

Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelijän työrupeama alkaa olla lopuillaan. Tuomas siivoaa vielä peltoa, vankistaa kasvihuonetta kestämään lumen painoa ja kokoaa viikoittaiset sato-osuudet marraskuun loppuun. Itse alan saada pellon kirjanpidollisia töitä päätökseen. Tänään oli biodynaamisen tuotemerkkimme Demeter-tarkastus. Tuntuu oudolta, että marraskuun sade viuhtoo käännettyä maata ja kesän työ sekä hedelmä eivät ole näkyvissä pellolla. Viljelijä on yrittänyt elää koko kasvukauden luonnon kasvurytmissä ja kiireessä hoitaen jokaista tainta. Nyt kasvukauden anti on poissa pellolta. Se on vuoden kiertokulkua ja irti päästämistä.

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista osuuskuntalaista rohkeudesta liittyä osuuskuntaan: sijoittaa rahaa etukäteen, uskoa ruokaketjun muutokseen ja elää kasvukauden mukana ottaen riskin sadon onnistumisesta. Se on uskaliasta elää nykymaailmassa sesongin mukaan, luonnonmukaisesti. Lisäksi välillä tuotteita on tullut niin, että monen ruokavalio on muuttunut kasvispainotteiseksi. Tämä tukee globaalia ruokaturvaa. Kasvisvoittoisemmalla ruokavaliolla ruoka riittää helpommin koko maailman väestölle ja kokonaisviljelyn ympäristövaikutukset ovat pienemmät. Kiitos myös hienosta talkootyöstä. Tämän vuoden pellon viikonlopputalkoot olivat ihania, ihmisiä riitti ja paljon saatiin aikaan. Sadonjaoissa on myös monen osuuskuntalaisen ilta taittunut.

Iso kiitos Olli Revolle, joka on uskonut ruokaosuuskuntaan alusta asti. Hän on osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja, joka on ilman rahallista korvausta hoitanut paljon osuuskunnan hallinnollisia asioita. Monet hänen hienot ideansa ovat kantaneet. Kiitos koko hallituksellemme, joka on jaksanut koko vuoden pyörittää mielessään osuuskunnan asioita. Lämmin kiitos Sini Forssell, Timo Räikkönen, Panu Karhu, Meeri Taimisto, Marja-Liisa Lampinen, Joonas Pekkanen, Tuomo Sirkka, Hilkka Helsti ja Pia Korhonen.

Sydämellinen kiitos Nina Revolle kauniista, mutta realistisesta Kekri-puheesta. Ninalta se luonnistui, kun hän on kokenut sekä osuuskuntalaisena olon, että pellolla työskentelyn tänä syksynä.

Ilman meidän ihania harjoittelijoita minä en olisi jaksanut pellolla ja viikoittaisia sato-osuuksia ei olisi ehditty tekemään. Iso kiitos halaus: Panulle, Katjalle, Marialle, Raijalle, Ilkalle, Pauliinalle, Kirsille, Karille, Timolle, Miialle, Ninalle, Anniinalle, Ari-Matille ja Antille.

Lisäksi haluan kiittää erityisesti Marja-Liisa Lampista, joka on osuuskuntalaisemme ja on talkoillut lähes viikoittain pellolla satopäivinä. Kiitos Tomi Laaville koneavusta, Harri Loipolle kasvihuoneen suunnittelusta ja konetöistä sekä Stigille kuormaaja-avusta. Jari Kuokkaselle iso kiitos rakennus- ja korjausavusta sekä kaminasta, mikä odottaa uutta vajaa. Jukka Jormolalle suuri kiitos biodynaamisen maan omistamisesta. Hän on suuresti arvostamieni intiaanian tavoin ymmärtänyt, että kukaan ei voi omistaa maata. Kiitos Eeva ja Esko Mustoselle virkistyspuutarhamme kaudesta. Kiitokset kansainväliselle työleirille kasvinsuojelumme onnistumisesta.

Tietysti toimintaamme on tukenut moni muukin. Lopuksi haluan todeta, että on hienoa tehdä työtä yhdessä Suomen monimuotoisen, pienimuotoisen, luonnonmukaisen maanhoidon eteen. Olemme tehneet työtä kotimaisen puhtaan, läpinäkyvän maanviljelyn eteen. Se tukee tervettä ravinteiden kiertoa, vähentää saasteita, tekee ruokajärjestelmästä yksinkertaisemman, lisää pellon pienelämää ja tarjoaa yhden vaihtoehdon monimutkaiselle ja pitkälle elintarvikeketjulle, jota maapallon kantokyky ei tule kestämään. Hyvää talvea Oma pelto: pelto saa Suomessa levätä ja puhdistua talven ajan. Vai lepääkö pelto koskaan..taitaa siellä pieneliöt tehdä kovastikin töitä lumen alla maan uumenissa.

Marras saapui maahan

Vantaalla satelee valkoinen lumi hiljalleen maahan, värit ovat väistyneet. Maassa on mustaa ja valkoista. Värit ovat siirtyneet sisätiloihin, ihmisiin ja koteihin. Viime viikonloppuna oli osuuskunnan kekrijuhlat lauantaina ja sunnuntaina pellolla vielä talkoot.

Sunnuntain talkoissa kaikki palsternakatkin saatiin vihdoin nostettua maasta, juuri ja juuri oikeaan aikaan...niinkuin elämässä tai pellolla usein asiat menevät. Viikonlopuksi oli ehtinyt sulaa maa niin, että palsternakan juuret nousivat suhteellisen helposti maasta, eikä taivaalta tullut vettä, vaikka uutiset povasivat kolmea pisaraa.

Kekrijuhlat olivat tunnelmallisessa Vartiokylän työväentalossa. Jotenkin tuli mieleeni lapsuuden hirvipeijaiset ja lavatanssit. Alkuun Hääppöset soittivat lasten musiikkia ruokateemalla höystettynä. Sitten oli ihana oma kekri-illallispöytä, josta sai maistaa erilaisia herkkuja oman pellon vihanneksista. Outi Alanko-Kahiluoto piti juhlapuheen, katsottiin kesän kuvia ja muisteltiin peltotapahtumia. Jussi Kettu soitti tunnelmallista musiikkia. Lopuksi sitten karaokea ja Jyrki Tennin kaunista soittoa. Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana juhlijoille.

Kasvukausi alkaa olla loppu. Peltoa vielä siivotaan ja toivotaan, että viimeiset syyskynnöt onnistuvat. Niin maa olisi valmiimpana ensi kevättä varten. Maa on mustana ja tyhjänä sadosta. Se käännetään toisin päin, että routa voisi savimaalla tehdä työnsä eli murustaa ja muokata rakennetta. Lisäksi humuksen muodostumista tapahtuu ja vanhat kasvijätteet kompostoituvat maan alla, pieneliö- ja hajottajatoiminta lisääntyy. Tämän jälkeen maa on puhtaampi ja valmiimpi taas antamaan kasvuvoimaa tulevalla kasvulle.

Humus on yksi maailman monimutkaisimmista aineyhdisteistä. Mitä se edes on, kuuluuko se kivikuntaan, sienikuntaan, kasvikuntaan vai eläinkuntaan? Sitä ei osata määritellä, sillä siinä on sekä elävänä että kuolleena eläinkuntaa ja kasvikuntaa yhdistyneenä kivikuntaan. Humus on pieni kerros maaplaneettamme päällä, joka ylläpitää kasvua, uudistumista ja elämää. Kaikki kierrätys ja jätteiden oikea käsittely, kompostointi ja aineiden oikeanlainen kierrätys takaisin maahan ylläpitää humuksen muodostusta eli myös ihmiskuntaa tarvitaan tähän prosessiin. Peltojen kääntämisellä, kompostoinnilla ja luomuviljelyllä pyrimme ylläpitämään ja suojelemaan humusta, hedelmällistä maa-ainesta sekä elämän jatkumista. Kasvin kaikki kasvulliset elimet, varsi, lahdet ja juuret palautuvat maahan, kun taas siemen jää kantamaan tietoa elämän jatkumisesta. Nyt talvella maa kiteytyy ja muokkaantuu eli lepääkö maa? Tumman maan päälle sataa peitto valkoista lunta suojaamaan peltoa.

Kiitos osuuskuntalaisille, jotka tahtovat saada puhdasta ruokaa maan ehdoilla. On ollut hienoa nähdä, että näin iso yhteistyökuvio on voinut toimia ja kaikkia on tarvittu. Maan ja kaupungin sekä kuluttajien ja tuottajien yhteistyö voi olla ratkaisu tulevaisuudelle. Ja te osuuskunta toteutatte hyvää nyt.

Iso kiitos kaikesta vapaaehtoistyöstä: talkoista ja sadonjakelusta. Suuri kiitos osuuskunnan hallitukselle päätösten teosta. Kiitos Osuuskunnan perustajalle Ollille suuresta työstä! Kiitos pellollemme sadon antamisesta ja vuokraisännällemme Jukka Jormolalle tilan antamisesta sekä yhteistyöstä. Kitkentäkiitos kansainvälisille työleiriläisille, leirinvetäjille ja organisoijille. Valtavat kiitokset harjoittelijoillemme, joita ilman emme olisi pärjänneet!

Heinäkuuta, kaikki kasvaa ja nyt kitketään!

Kansainvälinen työleiri tuli omalle pellolle maanantaina 2.7. ja viimeinen työpäivä heillä on perjantaina 13.7. He auttavat peltotyöläisiä kahden viikon ajan työpäivinä n. 6 h päivässä. Leiriläiset majoittuvat Steiner-koulun tiloissa ja vapaa-aikanaan tutustuvat lähialueisiin ja Helsinkiin. Nyt heidän kanssaan on kitketty sipulia, kyssäkaalia ja porkkanaa. Kysyin heiltä tiistai-iltapäivänä, että jaksavatko vielä porkkanaa kitkeä, vastaus kuumana päivänä ohdakkeiden seasta kuului: Hay, we can do this!

Pellolla kasvaa heinän kokoisena rikkoja kuten ohdakkeita, mutta onneksi on nyt myös apua. Eiköhän sitä silti meille kaikille jää vielä loppukuuksi, vielä siis pitäisi kitkeä lisää porkkanaa, sipulia, palsternakkaa, lanttua, parsakaalia, keräkaalia, punajuurta, papuja, purjoa ja maissia.

Kasvuvoima on tänä vuonna mahtava tällä viikollahan on myös ylimääräinen sadonjako: sipulia, perunaa, salaattia ja retiisiä. Uusi perunamme Timo vaan on hieman pieneksi jäänyt, johtuukohan alkukesän viileästä säästä.

Nykullaan Poaceaee, Brassicaceaee ja Fabaceae sekä Chenopodiaceae että Cucurbitaceae

Yhdellä lohkolla kasvaa yksisirkkaista viljakasvien sukuun kuuluvaa maissia, ristikukkaisia kaalikasveja ja palkokasveihin kuuluvia papuja. Nykulla rinteessä kasvaa savikkakasveihin kuuluvaa punajuurta ja kurkkukasveihin kuuluvaa kesäkurpitsaa. Näin voimme suunnitella tulevaisuudessa myös omaa viljelykiertoa puutarhalohkollemme. Intiaanit ovat Andeilla jo tuhansia vuosia sitten viljelleet yhdessä salkopapua, maissia ja kesäkurpitsaa. Three sisters tarkoitti, että maissi antoi tuen salkopavulle. Salkopapu keräsi typpeä myös maissin käyttöön ja kesäkurpitsan lehdet toimivat katteena estäen rikkakasveja. Myös ihmiselle proteiini on täydellistä vasta, kun maissin lisäksi syö myös papuja. Voimmeko oppia jotain 5000 vuoden takaa maanviljelyksen alkuajoilta? Intiaanit viljelivät sekakasvustoja, kun taas hedelmällisen puolikuun alueelle Lähi idässä maanviljely alkoi vehnän ja ohran esi-isillä monotonisena viljelynä. Kreikassa opittiin vasta myöhemmin hyödyntämään viljelykiertoa, joka on nykyään luonnonmukaisen viljelyn pääperiaate pitää maa terveenä ja hedelmällisenä.

Kesäkuun alun istutukseen sopivat kylmänarat kasvit kuten pavut, kesäkurpitsat ja punajuuret sekä taimikasvatettavat kasvit kuten kaalit. Kun Nykulla lohkollemme tulevat nämä myöhäisemmät, jäi meillä aikaa pikakesannoida lohkoa, eli äestellä ja haravoida mm. juolavehnän juuria pois.

Toisella peltolohkollamme Nykullassa pidettiin juolavehnätalkoot helluntaina. Seuraavana maanantaina sinne levitettiin hevosenlantakomposti ja kalkki. Sitten peltoa äesteltiin ja vihdoin alkoi istutus. Kyssäkaalin ja lantun taimet istutettiin Nykulla talo-lohkolle. Sinne tulevat vielä muut kaalikasvit eli siitä tulee kokonaan kaalilohko, joka voi tulevaisuudessa vain vaihtaa paikkaa toiselle lohkolle (näin viljelykierto ajatus toimii). Lopuksi harsot levitettiin kaalikasvien päälle hallaöiltä ja kirpoilta suojaamaan. Seuraavana viikonloppuna satoi mukavasti ja nyt rivejä pitäisikin harata, ettei juolavehnän juuret pääse juurtumaan. Kaalikasvien kanssa Nykullaan tulee vielä pavut ja maissi. Papu tuo kivasti typpeä maahan ilmastopalveluita hyödyntäen eli sillähän on juuressaan typpibakteeri. Pavut onkin tärkeitä kasveja viljelykiertoa ajatellen, ne eivät ole niin sanottuja maata kuluttavia kasveja vaan ne myös antavat maalle, tässä tapauksessa typpeä. Nykullan rinnelohkolle tehtiin penkit ja niistä haravoitiin vielä juolavehnää pois ennen punajuuren siementen kylvöä. Tänään punajuurien viereen levitetään biokalvoa kesäkurpitsoja varten. Viime lauantain talkoissa myös muutama osuuskuntalainen pääsi Novarbon Arvo-luomulannoitetta levittämään kesäkurpitsoja varten.

Nyt siis Murron lohkolla kasvaa jo purjot, sipulit, palsternakat, porkkanat, pinaatti, retiisi, tilli ja salaatti. Nykullassa tulee kasvamaan kaalit, punajuuri, kesäkurpitsa, peruna, pavut ja maissi.

Oman pellon Oma tie

Omalle pellolle kulkee nykyään hieno soratie. Nyt pellolle pääsee tarvittaessa autolla ja myös isommalla kalustolla mm. lannoitteita tuomaan ja satoa pois hakemaan. Tien parannus oli ensimmäisiä töitä, joihin oman pellon porukka tänä keväänä ryhtyi. Käsin kuokilla ja lapioilla kaivettiin ojaa märimpään kohtaan tietä. Oman pellon harjoittelijat pääsivät heti ensimmäisellä toukokuun viikolla tosi työn makuun eli maan alta aloitettiin.

Tien kunnostus on ollut hyvin tarpeellista oman pellon toiminnalle. Ilman kantavaa tietä emme saisi tilattua tarvittavia asioita pellolle, emmekä saisi mm. taimia yms. pellon lähelle. Myös sadonkorjuuvaiheessa tie tulee olemaan enemmän kuin tärkeä.

Kun salaojaputki saatiin paikalleen ja kaadot kohdilleen, tilattiin Janne-osuuskuntalaisen avustukselle soraa pari kasetillista, jonka urakoitsija Willellä levitti. Vanhaa savitietä hieman kuorittiin, alle laitettiin suodatinkankaat ja lopuksi sora päälle.

Kuljen oman pellon laitaa, Kevät! Onneksi tie nyt kantaa, Kesä!

Oman pellon biodynamiikkaa

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellot sijaitsevat Vantaan Steiner-koulun ympäristössä ja ne on vuokrattu Jukka Jormolan biodynaamiselta tilalta. Steiner-kouluille on tyypillistä, että oppilaat pääsevät opettelemaan myös puutarhan hoitoa, ja lisäksi koulujen ruokalat tilaavat vihannekset biodynaamisilta tiloilta. Peltojen kuuluminen Demeter-valvonnan piiriin tarkoittaa, että ne ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja lisäksi niiden täytyy täyttää biodynaamisen viljelyn kriteerit.

Pellot ovat aikaisemmin toimineet yhteisöllisessä opetuskäytössä. Tämä soveltuu hyvin myös ruokaosuuskunnan ideaan. Koululaiset saattavat käydä auttamassa pellollamme ja samalla he pääsevät kylvämään elämää sekä ihmettelemään kasvun ihmettä. Muun muassa kolmasluokkalaiset ovat istuttaneet sipulia omalle pellollemme. Biodynaamisiin tiloihin kuuluu yhteisöllisyyden ajatus, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tilojen, kuluttajien, koulujen ja päiväkotien suhde on tiiviimpi kuin tavanomaisilla tiloilla. Koulut ja päiväkodit tilaavat ruokansa suoraan biodynaamisilta tiloilta ja näin varmistuvat, että lapset saavat puhdasta ruokaa. Lisäksi lapset pääsevät tiloille maatalousleireille. Biodynaamisilta tiloilta ruokaa ei kaupata tukkujen kautta, vaan viljelijä toimittaa itse viljelemänsä ruoan kuluttajille. Viljelijän ja kuluttajan välillä yhteistyö on tiiviimpää. Samanlaistahan se on ruokaosuuskunnalla: osuuskuntalaiset, oma pelto ja viljelijät.

Luonnonmukaiset tilat eivät saa käyttää kemiallisia lannoitteita, jolloin hyväksi vaihtoehdoksi jää karjanlanta. Luonnonmukaisilla tiloilla lannoitteeksi käytetään usein lehmän- tai hevosenlantaa. Biodynaamisilla tiloilla pyritään lisäksi siihen, että lanta olisi oman tilan lantaa tai vähintäänkin kompostoitua. Kun lanta on kompostoitua, ravinteita ei huuhtoudu ympäristöön vesistöjä rehevöittämään. Lisäksi biodynaamisella tilalla pyritään mahdollisimman suljettuun tilakokonaisuuteen, mikä tarkoittaa mahdollisimman suljettua aineiden ja ravinteiden kiertoa. Tämä soveltuu hyvin meille, sillä haluammehan mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen!

Jotta suljettu tilakokonaisuuden idea toteutuisi, tulisi meillä olla peltoalaa kohden sen verran eläimiä, että oma lanta riittäisi peltojen ravinteeksi. Lisäksi viljelykierron olisi oltava niin toimiva, että maa pysyisi elävänä. Nyt alkuun joudumme kuitenkin parantamaan maata. Tilasimme lähitilalta hevosenlantakompostia, ja viljelykiertoa on suunniteltava tulevaisuudessa omalle pellolle tarkasti.

Itse asiassa emme viljele kasveja vaan viljelemme maata. Maamme on oltava ravinteikas ja elävä. Siellä on oltava matoja ja symbioosisuhteita eliöiden ja kasvien kesken. Terveet kasvit kasvavat terveessä maassa. Tässä toiminnassa kaikki lähtee maasta. Lisäksi maahan vaikuttavat suoraan kosmiset rytmit eli maan kierto auringon ympäri (vuosi), kuun kierto maan ympäri (kuukausi), maan pyörimisliike akselinsa ympäri (vuorokausi), minkä lisäksi mahdollisesti planeetat vaikuttavat säähän. Sitä nykyään harvemmin miettii, että maanviljelijän työ on täysin riippuvaista vuoden ajasta, siitä kuinka auringon lämpö on vaikuttanut veteen ja maahan sekä ilmaan. Kuinka pehmeää, kosteaa ja lämmintä maa on, koska on oikea aika muokata maa ja kylvää mikäkin kasvi. Joka päivä maapallo on matkallaan hieman eilistä edempänä, mikä tarkoittaa maanviljelijälle kaikkien kasvien kylvämistä juuri oikeaan aikaan kasvukaudesta. Tämä on biodynaamisen viljelijän arkea.

Omalla pellolla kylvämme myös biodynaamisesti tuotettuja siemenlajikkeita. Biodynaamisesti tuotetut lajikkeet eivät saa olla geenimuunneltuja. Biodynaaminen siemenfirma Bingenheimer pitää kulttuuritehtävänään lisätä avopölytteisiä siemeniä. Tämä tarkoittaa, että halutessaan viljelijä pystyy keräämään omaa siementä omalta pellolta. Eli lajikkeissa tapahtuu luonnollista valintaa ja niiden geenivara on rikkaampi kuin samaperintäisten hybridisiementen, joita nykyään käytetään. Lisäksi viime vuosikymmenten aikana on lajikkeita jalostettu hyvin paljon ajatellen satoisuutta ja tautiresistenttiyttä. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta on myös mahdollista, että joitain vanhoja hyviä ominaisuuksia on hävinnyt ja rikas geenivaranto pienentynyt. Biodynaaminen siemenfirma tutkii lajikkeiden sisäistä laatua ja pyrkii tuottamaan lajikkeita, jotka ravitsevat ihmistä kokonaisvaltaisesti.

Biodynaaminen viljely on vanha luonnonmukaisen viljelyn suuntaus. Jo ennen kuin luomusta yleisesti puhuttiin oli Suomessa biodynaamisia tiloja. Keski-Euroopassa 1920-luvulla viljelijät alkoivat olla hyvin huolissaan maanviljelyn kemiallistumisesta, teknistymisestä sekä viljelyn sitomisesta talouteen. Niinpä he etsivät vaihtoehtoa tavanomaiselle viljelylle. He kysyivät neuvoa Rudolf Steinerilta, joka piti heille maatalouskurssi-nimisen esitelmäsarjan vaihtoehtoisesta tavasta viljellä. Kurssilla perehdyttiin nimenomaan maan hoitoon, ja viljelijät lähtivät kokeilemaan luonnonmukaisempaa tapaa viljellä maata. Näin syntyi biodynaaminen viljely!

Ruokaosuuskunta etsii puutarhuria, työmyyrää ja harjoittelijoita

Kaupunkilaisten oma pelto etsii Korsoon PERSONAL FARMERIA

vastaamaan pellon ja puutarhan suunnittelusta ja tuotannosta. Puutarhurin pitää pystyä itsenäiseen työskentelyyn sekä ohjaamaan työharjoittelijoita ja talkoolaisia. Työnkuva on vastata koko tuotannosta; suunnittelusta siemenien tilaamiseen ja sadon korjuuseen asti. Personal Farmer osallistuu ruokaosuuskunnan hallituksen työskentelyyn ja pitää blogia, jota osuuskuntalaiset seuraavat. Luomuviljely on sinulle tuttua ja mielekästä. Olet vastuuntuntoinen ja sosiaalinen tapaus. Apunasi on työmyyrä ja 3-5 harjoittelijaa.

Tarjoamme mielenkiintoisen ja haasteellisen työpaikan uudenlaisessa suburbaanissa yhteisössä. Työsuhde on määräaikainen projektin kausiluonteisuudesta johtuen. Työt alkavat maaliskuussa 2012 ja jatkuvat lokakuuhun 2012.

TYÖMYYRÄÄ

Ohdakkeet, lehmänlanta, kottikärryt, uteliaat osuuskuntalaiset, luomu, talkoot saavat sinut innostumaan. Etsimme todellista työmyyrää Personal Farmerin apulaiseksi ja oikeaksi kädeksi. Hands on! asenne riittää pitkälle. Olet huolellinen ja ahkera.

Tarjoamme työtä pelkäämättömälle maanviljelystä kiinnostuneelle hienon työpaikan Personal Farmerin apulaisena. Opit avomaaviljelystä kaiken ja olet alusta asti rakentamassa hyötypuutarhaa. Työsuhde on määräaikainen projektin kausiluonteisuudesta johtuen. Työt alkavat huhtikuussa 2012 ja jatkuvat lokakuuhun 2012.

3-5 VILJELIJÄ-HARJOITTELIJAA

Saat tehdä kaikkea. Mikään ei ole vielä valmista. Ei ole vastauksia: näin olemme täällä tilalla aina tehty. Ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään töitä pellolla sekä näkemään, kuinka vanha hyötypuutarha herätetään henkiin. Viljelemme luonnonmukaisesti ja monipuolisesti, näin harjoittelijat tulevat oppimaan monipuolisiksi ammattilaisiksi.

Tarjoamme mahdollisuuden seurata uudenlaisen maatalouden syntyä ja upean oppimismahdollisuuden. Tarjoamme ammattilaisen opettajan ja tutustumisen uudenlaiseen liiketaloudelliseen malliin, jossa kuluttajat ovat mukana jo alkutuotannossa. Valitettavasti emme voi tarjota palkaa, mutta sitäkin arvokkaampaa kokemusta. Harjoittelujakson voi sovittaa ajalle helmikuu 2012 - lokakuu 2012.

Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com

Vapaamuotoiset työhakeemukset palkkatoiveineen viimeistään 10.1.2012 osoitteeseen

ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti REKRY-sanalla)

Kaupunkilaisten oma pelto on Herttoniemen ruokaosuuskunnan projekti. Projektin rahoittavat tavalliset kotitaloudet, jotka ovat sijoittaneet tulevaan satoon etukäteen. Kaupunkilaisten oma pelto on suomen ensimmäinen CSA- hanke (Community Supported Agriculture). Lue lisää www.ruokaosuuskunta.fi tai FB:sta (kaupunkilaisten oma pelto)