Ruokaa & Kierrätystä

Halla on näyttänyt meille ensimmäiset kylmät yönsä ja kuuran kukkansa. Kesäkurpitsoista alkaa olla enää jäljellä kesän muisto. Syyskuun lopun viikkoa kuvaa kirpsakat aamut ja aurinkoiset iltapäivät. Pellolla on täysi sadonkorjuun tohina päällä.

Torstaina meillä oli taas GreenCare päivä. Silloin Kaupunkilaisten Omalla pellolla vieraili Lilinkodin mielenterveyskuntoutujien lisäksi pellon entisen työntekijän Tuomaksen Lyhty ry:n kehitysvammaisporukka nostamassa perunaa. Mukana olivat Lyhdystä Mikko, Antero, Rami sekä siviilipalvelusmies Lassi. Meininki oli mukava ja aurinko pilkahteli pilvien takaa. Lisäksi saatiin nostettua pari sataa kiloa nicola-perunaa. Lyhtyläiset lähtivät hymynaamalla, halusivat yhteiskuvan peltotaustalla ja halusivat vielä palata sadonkorjaamaan ennen talven tuloa uudelleen. Lyhdyn porukan kanssa touhutessa muisti taas kohtaamisen, yhdessä tekemisen ja toiminnallisuuden tuoman onnistumisen olon sekä ilon. Pellolla tapahtuvaa toiminnallisuuden mukana tuomaa kokonaisvaltaista virkistäytymistä ei voi vähätellä. Peltotyö on GreenCare-toimintaa käytännössä ja parhaimmillaan.

Mitä kaikkea maailmassa voikaan kierrättää? Ainakin Ilon, hyvän olon, jätteiden, ravinteiden, aineen, energian ja materiaalin pitäisi kiertää maailmassa. Lauantaina Oma pelto oli Lapinlahden vanhalla sairaala-alueella Foodycle-tuottajatorilla. Ruoan tulevaisuus ry:n järjestämässä poikkitieteellisessä, kestävän ruoan tulevaisuuden, tapahtumassa pohdittiin virtsaa luomulannoitteena, proteiinin lähteitä, myötätunnon ja ruoan suhdetta sekä vaihtoehtoisia ruokaketjuja. Myös Oma pelto oli ruokakanava-battlessa keskustelemassa vaihtoehtoisista ruokajärjestelmistä sekä esittelemässä ruokaosuuskunnan toimintaa. Samaan aikaan lauantaina osuuskuntalaiset myivät myös pullaa ja kahvia Peli Poikki (rasismin ja fasismin-vastaisessa) -mielenosoituksessa ja sunnuntaina talkoissa pellolla nostettiin perunaa.  Kumppanuusmaatalous-osuuskuntamme vaikuttaa kestävän kehityksen, ruoan tulevaisuuden, vaihtoehtoisiin malleihin tuottaa ruokaa ja hoitaa maata, se on yhteiskunnallinen kannanotto ja mukava sosiaalinen olohuone yhteiselle toiminnalle. Lisäksi se on oma pelto täynnä eläviä organismeja, luonnonmonimuotoisuutta ja tietysti  omaa ravintoa.

Kylmä vie osan kasveista kuten kesäkurpitsat ja kurkut, mutta toiset kasvit kestävät muutaman asteen pakkasen. Tällaisia kasveja ovat mm. salaatit. Ne ovat harson alla ja kestävät siellä jopa -4 asteisen yön, sillä harso vielä lämmittää muutaman asteen. Myös porkkanat saavat varastokestävyyttä pienestä pakkasesta. Talvea ne eivät kuitenkaan kestä. Lehtikaalit taas kestävät kunnonkin pakkasen. Toisia kasveja halla vain makeuttaa ja tuo niille laatua. Tällaisia kasveja ovat mm. palsternakka ja maa-artisokka. Tällä viikolla jaetaankin ensi kerran tällä kaudella Oman pellon palsternakkaa.

Syyskuun aurinko

Vielä riittää valoa. Auringossa työskennellessä tulee lämmin, kun taas varjon puolella saa lisätä hattua ja hanskaa. Lämpötilat ovat toistaiseksi pysyneet kymmenen asteen lämpimämmällä puolella päiväsaikaan, yöllään ei halloja vielä ole ollut, mutta yöt ovat kuitenkin kylmiä. Se lupaa upeaa väriloistoa pellon reunoille.  

Sanotaan, että halla korjaa laiskan viljelijän sadon. Mutta meidän pellolla ei laiskotella, vaan kiirellä korjataan kylmälle herkkiä vihanneksia vielä ehkä viimeisiä kertoja. Pidämme joistakin juureksista pienen tauon ja pyrimme samaan talteen vielä esim. pinaattia, kesäkurpitsaa, mangoldia ja kurkkua, jotka eivät pidä kylmästä. Näin saamme hyödynnettyä mahdollisimman hyvin pellon antaman sadon. Loppukaudella juureksia tuleekin paljon, niistä varmasti moni on tottunut jo laittamaan ruokaa. Ne ovat pullollaan ravintoaineita. Usein kuoret joutuvat kuitenkin biojätteeseen, mutta tiesittekö, että juuresten kuorista saa uunissa paahtamalla ihania sipsejä?

Edellisviikolla Oma pelto oli mukana Foodycle- tapahtumassa, joka on osa Pixelache Helsingin festivaalia "Living spaces". Festivaali on monen päivän sarja työpajoja,esityksiä ja  tapahtumia. Foodycle on tapahtuma Viikissä, jossa etsitään ratkaisuja tulevaisuuden kestävään ruokajärjestelmään.

Olimme Foodyclen tuottajatorilla esittelemässä ruokaosuuskuntaa ja  myymässä Oman pellon satoa. Ihmisiä ja hyviä keskusteluja oli paljon. Hieno tapahtuma,, johon ruokaosuuskunta sopii erittäin hyvin. Tapahtumassa pidettiin myös puheenvuoroja, jotka olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia.

Suoraan Foodyclen torilta viljelijä lähti takaisin pellolle noutamaan satokasseja pohjois- Vantaan REKO- rinkiin Korsoon. Pellolla odottikin iloinen yllätys- iso joukko iloisia iltatalkoolaisia sipulin kimpussa. Tulipa hyvä mieli.

Olemme lähteneet mukaan kokeilemaan REKO- lähiruokarinkejä muutamilla satokasseilla. Itse tapahtuma on lyhyt, vain puoli tuntia jonka aikana ennakkotilanneet noutavat satokassinsa ja tällä kertaa mukana oli pieni määrä vihanneksia myös niille, jotka eivät olleet tehneet tilausta. Nopea ja mukava tapa saada myyntiä ja mikä tärkeintä, tavata ihmisiä, jotka asuvat peltomme lähellä!

Oma pelto torilla, pellolla, sydämellä & asialla

Oma pelto jalkautui torstaina Viikkiin Helsingin yliopistolle Foodycle-tapahtumaan pitämään toria ja jakamaan tietoa ruokaosuuskuntatoiminnasta. Hallituksestamme Sini Forssell piti puheenvuoron How to form a food co-op? kansainväliselle yleisölle ja samaan aikaan peltokojulla vieraili satoja kaupunkilaisia. Foodycle-tapahtumassa on kyse siltojen rakentamisesta eri alojen välille ja kestävän ruokajärjestelmän etsimisestä. Tapahtuma toi yhteen tieteen tekijöitä, taiteilijoita, ruohonjuuritason tekijöitä, tuottajia, kuluttajia, opiskelijoita ja kiinnostuneita. Kaikkia tarvitaan. Kestävä ruoan tulevaisuus kuuluu meille kaikille ja yhteistyötä tarvitaan. Tapahtumassa oli mm. teoriaa, tietoa, workshoppeja, taidetta ja ruokaa. Foodycle tapahtumassa oli myös muita luomuviljelijöitä mukana mm. yhteistyökumppanimme Stadin puutarhuri Jan Liesaho.

Ruokaosuuskunta voi olla yksi malli kestävää ruokajärjestelmää etsittäessä ja lisäksi osuuskunta yhdistää eri alojen taitajia. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on hakenut koko 2000-luvun kestävää ja mahdollisimman luonnonmukaista tuotantoa. Kuitenkin se on samaan aikaan tukenut isoa monokulttuurista viljelytapaa. Maatalouspolitiikka kannustaa erikoistumaan yhteen kasviin ja valtaviin pinta-aloihin. Tällöin menetetään luonnon monimuotoisuutta tukevaa ja luonnon hoidollista monipuolista pienviljelyä. Viljelijän keskittyessä yhden kasvin tuottamiseen, vie se usein myös kuluttajaa ja tuottajaa kauemmaksi toisistaan. Se on usein sopimustuotantoa tehtaille tai kahdelle isolle kauppaketjulle. Tällöin kauppa sanelee ehdot.

Viimeisinä vuosikymmeninä maaseudut ovat tyhjentyneet, palvelut ja ihmiset ovat muuttaneet kaupunkeihin ja supermarketit ovat täynnä Kiinasta lennätettyä halpaa ruokaa. Virkistysarvoiset ja Suomen luonnolle tyypilliset maaseutu-pelto- ja laidunmaisemat ovat vaarassa kasvaa umpeen. Menemmekö pystymetsään jälleen?

Emme, meillä on mahdollisuus kaupungissa toimia kuin kylässä ja yhteistyöllä etsiä uutta parempaa ruokajärjestelmää. Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on oma pelto, pioneeriprojekti, joka yrittää etsiä yhteistyöllä mahdollisimman taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti toimivaa tapaa tuottaa lähi- ja luomuruokaa. Meillä on oma pelto, ekologinen keidas pääkaupunkiseudulla lähellä osuuskuntalaisia, puoliksi maalla ja puoliksi kaupungissa. Ruokaosuuskunnassa rikotaan hierarkistajärjestelmäämme. Politiikka ei sanele ehtoja maatalouteemme. Meidän mallissa kaupunkilaiset yhdessä päättävät, miten ruoka tahdotaan tuottaa sekä kuinka luonnon omaa systeemiä halutaan kunnioittaa ja hoitaa.

Meidän viljelyssä on kyse luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja yhteistyön luomisesta. Meillä on n. 30 erilaista kasvia. Kasvit vaihtelevat peltolohkolla ja samaan aikaan välissä on pölyttäjiä sekä hyönteisiä houkuttelevia kukkia. Kukat ja monimuotoinen viljely on myös visuaalisesti kaunista ja näin puutarhatilasta muodostuu keidas. Maanviljelymme lähtee maasta. Kun viljelymme on EU mittakaavassa pienimuotoista, voimme suunnitella kunnolla maan hoitoa ja viljelykierrollisia tekijöitä. Kun kasveja on paljon, on myös eläimiä paljon. Vaikka olisi tuhoeläimiä, on myös niiden biologisia torjujia ja näin luonnollinen torjunta sekä eläinyhteisöt säilyvät eikä yksi tuholaiseläinlaji pääse kasvamaan liian suureksi. Emme koskaan käytä torjunta-aineita, jotka tuhoisivat kerralla kaikki hyönteiset ja rikkakasvit vaan monimuotoisuus ja pellon immuniteettikyky saa säilyä.

Lisäksi pellollamme kuluttaja näkee kuinka ruoka kasvaa ja kuluttajalla on mahdollisuus myös vaikuttaa siihen, miten hänen ruokansa kasvaa. Osuuskuntalainen tietää, ettei hänen viljelynsä takia vesistöihin valu lannoitejäämiä tai ylimääräisiä päästöjä tule ruoan kuljettamisesta.

Ensi lauantaina on myös Vantaan Steinerkoulun keskiaikamarkkinat, jossa oma pelto on ja 21.9. lauantaina on Pop-up -tori Herttoniemessä. Näin myös muut saavat maistaa hyvän yhteistyömme satoa ja maan maukkaita kasviksia.