Kaupunkiviljelijän kekripuhe 2013

Puhe pidettiin 9.11.2013 Herttoniemen Ruokaosuuskunnan kekrijuhlissa Kellohallissa. Leppoisan illan aikana esiintyivät Impronautit peltoviisuineen ja bluegrassbändi Henna Dolk & Speed Limit. Illan ruoka oli tehty - totta kai - oman pellon kasviksista.

Hyvät ruokaosuuskuntalaiset,

Me elämme kahden maailman välissä. Olemme kiireisiä kaupunkilaisia. Meillä on tiukat minuttiaikataulut, joita suoritamme päivä toisensa jälkeen. Kännykkä piippaa ja muistuttaa missä milloinkin pitäisi olla. Syödään jotakin nopeasti työn ja harrastusten välillä. Nukkumaankin on mentävä nopeasti, että ehtii.

Jostakin syystä olemme liittyneet Herttoniemen ruokaosuuskuntaan ja haluamme lähipellolla kasvavaa ruokaa. Pelto edustaa hitautta. Pellolla kasvatetaan ruokaa, niin kuin se on perinteisesti satoja vuosia tehty. Pellolla tehdään paljon käsityötä ja kasvikset kasvatetaan hellällä huolen pidolla ja rakkaudella. Kasvikset ovat herkullisia. Kuitenkin kun kolmen kilon kaali pamahtaa kiireisen kaupunkilaisen jääkaappiin, on se ihmettelemisen aihe. Kaalilaatikon valmistaminen on peräisin ajalta, jolloin joka talossa oli leivinuuni ja laatikkoruoat hautuivat uunissa hitaasti. Se oli aikaa, jolloin ei minuutilla ollut niin väliä. Kellossa saattoi olla pelkkä tuntiviisari.

Näiden kahden maailman sovittaminen yhteen on vaatinut harjoittelua. Itse ainakin pellon ensimmäisenä vuonna lähinnä ihmettelin, mitä sille kaikelle pellon sadolle pitäisi tehdä. Osalla en lopulta osannut tehdä yhtään mitään. Seuraavana vuonna aloin jo yrittämään. Vähitellen huomasin, että monista juureksista, kuten porkkanoista, palsternakasta tai punajuurista voi tehdä myös kakkuja, tai että kesäkurpitsasta voi tehdä hilloa – vaihtoehtoja on monia. Aina ei tarvitse tehdä uunissa haudutettuja perinneruokia.

Pellon kautta olen tutustunut myös moneen uuteen kasvikseen. Tämän vuoden ihmettelyn aihe on ollut mustajuuri ja lehtikaali. Lehtikaalisipsit ovat maistuneet ja mustajuurikin on kuin köyhän miehen parsa – hyvää keitettynä voin kanssa. Kumpaakaan näistä en olisi kaupasta osannut ostaa ja mustajuurta ei kaupasta taida saadakkaan. Meidän perheessä on syksyisin syöty huomattavasti enemmän kasviksia, kuin mitä syötäisiin ilman tätä pelto-osakkuutta. Se on pelkästään hyvää kehitystä.

Vaikka alussa mainitsin, että pelto edustaa hitautta ja että siellä lähes kaikki työvaiheet tehdään käsin, en silti tarkoittanut, että pellolla työskennellessä ei olisi kiire. Kyllä, pellolla työskentelevät tietävät, että alkuviikko on erittäin kiireinen. Silloin pitää nostaa, käsitellä ja lajitella kaikkia pellon eri kasviksia, joita voi olla jaossa esimerkiksi 10 eri lajia, 160:lle pellon osakkaalle. Tämä on kiireisimpinä sadonjakokuukausina tarkoittanut noin 6-7 työntekijän päivittäistä työpanosta. Heidin ja Tuomaksen lisäksi pellolla on ollut joukko alan harjoittelijoita ja joitakin vapaaehtoisia työntekijöitä. Onneksi aina on joku vapaaehtoinen tai harjoittelija pellolle tupsahtanut, kun työvoimapula on ollut suurin. Jatkossa emme kuitenkaan voi mielestäni luottaa onneen, vaan pellolle olisi reilusti palkattava lisää työvoimaa. Muutoin meidän nykyiset viljelivät väsyvät tämän hurjan 7 kuukauden työpuristuksen alle. Kesäkuun työpäivät ovat voineet venyä aamukahdeksasta yöhön kello kahteen. Kun te olette viettäneet viikonlopun vapaapäivää, Tuomas ja Heidi ovat työviikkonsa päätteeksi vetäneet pellolla viikonlopputakoita.

Meidän peltoa on viljelty luontoa kunnioittaen. Kuten Heidi asian tiivisti, se mitä pellosta on otettu, on myös annettu sinne takaisin. Pellon maata on myös kokoajan parannettu. Paljon olisi myös vielä parannettavaa, lähinnä työolosuhteissa. Pellolle tarvittaisiin esimerkiksi juoksevaa vettä eli vesipiste ja kunnollinen vajarakennus, jotta työolosuhteet saataisiin inhimillisemmiksi. Myös taimenistutuskone olisi välttämätön.

Nyt haluan kutsua lavalle tämän illan ja kauden työnsankarit, Heidin Hovin ja Tuomas Heinämäen. Tässä ovat he, jotka tietävät mitä te syötte! Tuomas ja Heidi ovat istuttaneet, nostaneet, lajitelleet organisoineet, korjanneet, rakentaneet, siivonneet, talkoilleet, lannoittaneet, aikatauluttaneet, kuljettaneet teidän satoanne. --- Pyydän myös paikalle olevat harjoittelijat lavalle. Suuri kiitos teille kaikille!

Marras saapui maahan

Vantaalla satelee valkoinen lumi hiljalleen maahan, värit ovat väistyneet. Maassa on mustaa ja valkoista. Värit ovat siirtyneet sisätiloihin, ihmisiin ja koteihin. Viime viikonloppuna oli osuuskunnan kekrijuhlat lauantaina ja sunnuntaina pellolla vielä talkoot.

Sunnuntain talkoissa kaikki palsternakatkin saatiin vihdoin nostettua maasta, juuri ja juuri oikeaan aikaan...niinkuin elämässä tai pellolla usein asiat menevät. Viikonlopuksi oli ehtinyt sulaa maa niin, että palsternakan juuret nousivat suhteellisen helposti maasta, eikä taivaalta tullut vettä, vaikka uutiset povasivat kolmea pisaraa.

Kekrijuhlat olivat tunnelmallisessa Vartiokylän työväentalossa. Jotenkin tuli mieleeni lapsuuden hirvipeijaiset ja lavatanssit. Alkuun Hääppöset soittivat lasten musiikkia ruokateemalla höystettynä. Sitten oli ihana oma kekri-illallispöytä, josta sai maistaa erilaisia herkkuja oman pellon vihanneksista. Outi Alanko-Kahiluoto piti juhlapuheen, katsottiin kesän kuvia ja muisteltiin peltotapahtumia. Jussi Kettu soitti tunnelmallista musiikkia. Lopuksi sitten karaokea ja Jyrki Tennin kaunista soittoa. Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana juhlijoille.

Kasvukausi alkaa olla loppu. Peltoa vielä siivotaan ja toivotaan, että viimeiset syyskynnöt onnistuvat. Niin maa olisi valmiimpana ensi kevättä varten. Maa on mustana ja tyhjänä sadosta. Se käännetään toisin päin, että routa voisi savimaalla tehdä työnsä eli murustaa ja muokata rakennetta. Lisäksi humuksen muodostumista tapahtuu ja vanhat kasvijätteet kompostoituvat maan alla, pieneliö- ja hajottajatoiminta lisääntyy. Tämän jälkeen maa on puhtaampi ja valmiimpi taas antamaan kasvuvoimaa tulevalla kasvulle.

Humus on yksi maailman monimutkaisimmista aineyhdisteistä. Mitä se edes on, kuuluuko se kivikuntaan, sienikuntaan, kasvikuntaan vai eläinkuntaan? Sitä ei osata määritellä, sillä siinä on sekä elävänä että kuolleena eläinkuntaa ja kasvikuntaa yhdistyneenä kivikuntaan. Humus on pieni kerros maaplaneettamme päällä, joka ylläpitää kasvua, uudistumista ja elämää. Kaikki kierrätys ja jätteiden oikea käsittely, kompostointi ja aineiden oikeanlainen kierrätys takaisin maahan ylläpitää humuksen muodostusta eli myös ihmiskuntaa tarvitaan tähän prosessiin. Peltojen kääntämisellä, kompostoinnilla ja luomuviljelyllä pyrimme ylläpitämään ja suojelemaan humusta, hedelmällistä maa-ainesta sekä elämän jatkumista. Kasvin kaikki kasvulliset elimet, varsi, lahdet ja juuret palautuvat maahan, kun taas siemen jää kantamaan tietoa elämän jatkumisesta. Nyt talvella maa kiteytyy ja muokkaantuu eli lepääkö maa? Tumman maan päälle sataa peitto valkoista lunta suojaamaan peltoa.

Kiitos osuuskuntalaisille, jotka tahtovat saada puhdasta ruokaa maan ehdoilla. On ollut hienoa nähdä, että näin iso yhteistyökuvio on voinut toimia ja kaikkia on tarvittu. Maan ja kaupungin sekä kuluttajien ja tuottajien yhteistyö voi olla ratkaisu tulevaisuudelle. Ja te osuuskunta toteutatte hyvää nyt.

Iso kiitos kaikesta vapaaehtoistyöstä: talkoista ja sadonjakelusta. Suuri kiitos osuuskunnan hallitukselle päätösten teosta. Kiitos Osuuskunnan perustajalle Ollille suuresta työstä! Kiitos pellollemme sadon antamisesta ja vuokraisännällemme Jukka Jormolalle tilan antamisesta sekä yhteistyöstä. Kitkentäkiitos kansainvälisille työleiriläisille, leirinvetäjille ja organisoijille. Valtavat kiitokset harjoittelijoillemme, joita ilman emme olisi pärjänneet!