Savi & lumi

Ensi lumi satoi pellolle marraskuun ensimmäisinä päivinä. Nyt hento lumipeite suojaa talvehtivia maa-artisokkia ja palsternakkoja sekä savimaatamme. Kasvukausi loppui lokakuun loppuun ja talvi alkoi. Kuitenkin töitä pellon kanssa on vielä marraskuun loppuun saakka. Pellolta pitää vielä siivota kasvustoa kompostiin ja osa maasta on kyntämättä. Koneet pitää viedä suojaan ja kastelujärjestelmä kasata. Tietysti luonnonmukainen tarkkailumme vaatii vielä omat paperityönsäkin.

Vielä muutamia purjojakin jäi maahan viime viikonlopun talkoista. Lauantain talkoissa oli muutama sisukas henki nostamassa viileässä lokakuun lopun harmaudessa omia purjoja maasta. Nyt lokakuun lopun tilalle astui valkoinen lumipeite ja eilen nostin vielä lumen alta maa-artisokkaa. Kuivahko maa oli pehmeää ja muhevaa lumen alla.

Viimeiset omat perunat jaettiin tällä viikolla. Viime viikkoina niiden lajitteluun on mennyt aikaa, kun ennen sadon jakoa perunasäkit on täytynyt käydä läpi ja huonot perunat poistaa. Kaikki varastossa olleet vihannekset kaipaavat lajittelua säilytyksen jälkeen, ovathan ne elävää tuotetta. Ensi viikolla on tämän kauden viimeiset sadon jaot eli satoa aloitettiin jakamaan tänä vuonna 14.6. ja lopetetaan 9.11. Viimeiseen sadonjakoon jäi purjoja, palsternakkoja, punajuuria, juurisellereitä, maa-artisokkaa ja lehtikaalta. Tällä kaudella perunat, palsternakat ja sipulikasvit: purjot sekä sipulit onnistuivat. Punajuuretkin kasvoivat hyvin. Ne taisivat hyötyä jatkuvasta kosteudesta, ainakin sipulikasvien pintajuuret ja palsternakan kehitys vaativat tasaista kosteutta. Loppusyksy oli onneksi kuiva ja helpotti sadon nostoa savesta.

Lauantaina juhlitaan Oman pellon sadonkorjuujuhlaa eli kekriä Lapinlahden vanhan sairaala-alueen hävikkiruokaravintola Loopissa. Kekri on vanha sadonkorjuu-juhla, jossa korostuu yhteisöllisyys sekä sukupolvien välinen kohtaaminen ja yhdessä syöminen. Meidän Kekrissä ruokaa on valmistettu Oman pellon pienistä hävikkivihanneksista ja yhdessä herkutellaan Oman pellon antimilla ja kasvukauden muistoilla pimenevässä marraskuun lauantai-illassa.

Lokakuun lopulla

Lokakuu on ollut hyvin vähä lokainen tänä vuonna ja nyt sen lopulla vasta savimaa hieman kastuu. Pellolla puun rungot alkavat olla paljaita elävistä värikkäistä lehdistä ja ainoat lämpimät värit ovat sadossa. Kynnetty maa hohtaa lokakuun lopun syvää harmaata. Näkyvä elämä on maan tai kyntövaon alla. Siellä jatkuu hajottajien tärkeä hajotustyö ja samalla uuden ihmeellisen humusaineen rakennustyö. Vielä on muutamia paikkoja pellolla siivottavana kynnön tieltä. Tällä viikolla nostettiin viimeiset kaalit pellosta. Palsternakkoja ja purjoja on vielä vähän pellossa jäljellä. Ensi lauantain 29.10. talkoissa on tarkoitus nostaa omat purjot maasta.

Viime sunnuntain talkoot olivat menestys. Palsternakkaa nostettiin ja lajiteltiin viimeisiin sadonjakoihin. Harsoja kerättiin kynnön tieltä pois. Pentti kynti maata ja vuoden 2016 ylimääräiset, haisevat, orgaaniset lannoitteet saatiin laskettua kompostin uumeniin. Purjoja kerättiin tämän viikon jakoihin ja valkosipuleita istutettiin. Ihanaa lasagnea ja jälkiruokaa saivat noin 35 talkoolaista. Joka puolella 3 hehtaarin vihannesmaallamme suhisi ja paljon saatiin yhteisvoimin aikaiseksi. Lokakuun lopun kuivassa säässä oli mukava työskennellä ja sateet alkoivat onneksi vasta myöhemmin tällä viikolla. Yhteisöviljelijän silmin ruokaosuuskunta näytti taas kerran voimansa ja talkoohenkeä oli ilo seurata.

Valkosipulit on nyt istutettu. Tänä syksynä istutettiin sekä omaa talvivalkosipuli-istukasta että ostettuja valkosipuleita. Ensin kynnet irrotettiin sipulista ja sahralla ajettiin vako valmiiksi. Sen jälkeen kynnet istutettiin 10 - 15 senttimetrin välein vakoihin 10 senttimetrin syvyyteen. Tämän jälkeen kynsien päälle laitettiin 5 senttimetriä hevosenlantakomposti-kalkki seosta ja lopuksi vielä 5 senttimetriä maata päälle. Nyt toivotaan, että kynnet juurtuvat vielä ennen talvea, mutta versoisivat maan pinnalle vasta aikaisin keväällä.

Yhteistyön hedelmiä

Alku-syksy on tuonut vipinää Omalle pellolle. Pellolla käy paljon koululaisryhmiä mm. Ravintolakoulu Perhon kokkiopiskelijoita, maatalousleiriläisiä, koululaisryhmiä, mielenterveyskuntoutujia ja talkoilevia osuuskuntalaisia. Yhteistyö yhteisen, läpinäkyvän ja reilun ruoan tuotannon ympärillä on meidän pellolla kasvava trendi. Ruoan alkuperä, pientilojen kannattavuus, kestävän kehityksen integroiminen opetukseen sekä lähiruoan ympäristövaikutukset puhuttavat ja ne kiinnostavat nyt. Ravintola-koulu Perhon kokitkin kävivät katsomassa Oman pellon sadon kasvua ja kestävän gastronomian opiskelijoiden talkoita sekä oppimaan ruoan alkuperästä ja mauista.

Suora yhteistyö koulun sekä ravintolan ja puutarhatilan välillä on hienoa. Kasvikset menevät suoraan sesonkituotteina koulun ravintolaan juuri silloin, kun ne valmistuvat ja ovat parhaita. Ruoan matka pellolta pöytään on lyhyt ja peltomme on auki opiskelijaryhmille. Opiskelijat oppivat, missä ruoka kasvaa ja miten. Lisäksi syntyy innovaatioita ja oivalluksia mm. mikä osa ruoasta on hävikkiä ja miten voisimme hyödyntää osaa parhaiten. Oma peltomme toimii interaktiivisena oppimis- ja työyhteisönä erilaisille ja eri-ikäisille ihmisille. Se on virkistävä ja oivalluksia täynnä oleva kohtaamispaikka ja puutarhatila.

Torstaina pellolla talkoili samaan aikaan Lilinkodin mielenterveyskuntoutujat, puutarha-alan harjoittelijat, Perhon opettajat, Luovin nuoret sekä pellon viljelijät. Näin yhteistyöllä pienet, tänä vuonna hieman huonosti kasvaneet siiklitkin saatiin maasta ylös. Ruoantuotannon parissa työskenteli samaan aikaan eri-ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä. Yhdessä tekeminen on valtava voimavara. Lisäksi pienimuotoisten, monimuotoisten luonnonmukaisten tilojen sekä suomalaisen monipuolisen tuotannon säilyttäminen on hyvin tärkeää.

Osuuskuntalaisten syyskuun isot yhteiset sunnuntaitalkoot olivat onnistuneet ja tunnelma oli mukava. Viime sunnuntain talkoissa oli noin 50 eri-ikäistä osuuskuntalaista. Syyskuun aurinko lämmitti, ruokaryhmä oli tehnyt ihanaa keittoa ja leipää sekä pullia, nicola-perunaa nostettiin 500 kg, jättipalsamia kerättiin joen varresta monta kasaa pois, porkkanoista kerättiin isoimmat sadonjakoihin sekä hirsivaja sai hyllyt. Voi vain todeta, että kiitos kaikille! Ruoka- ja viljelykulttuuri on Suomessa voimavara ja meidän pellolla se on kehittyvä luonnonvara.

Missä on elokuu?

Saamme sadonkorjata kesän hedelmiä mm. tämän viikon jakojen kurpitsojen väri muistutti kesän auringon lämpöä. Luonto näyttää elokuun täyteläiset värinsä, mutta jokapäiväinen vesisade ja pilvisyys ei vastaa elokuun lämpöä. Elokuu on ollut kosteampi ja pilvisempi kuin koskaan minun muistissani. Onko tämä ilmastonmuutosta eli sateisempaa ja pilvisempää kesää vai vain erilainen kesä. Jää nähtäväksi millaisen syyskuun saamme. Elokuu on kuitenkin tarjonnut satoa ja makuja.

Sipulit on nostettu nyt kuivumaan onneksi katoksen alle ja pian alkaa myös purjon sadonkorjuu. Purjot ovat nyt hyvässä kasvussa ja niitä nostettiin ensi kerran taiteiden yön keittoa varten tiistaina. Torstaina ruokaosuuskuntamme valmisti yhteisvoimin fenkoli-peruna-purjo-keittoa, lasagnea di Oma pelto ja jälkiruokaa taiteiden yön ruoan myyntikojulle Kansallismuseon eteen. Taiteiden yönä oli ainutlaatuinen mahdollisuus maistaa Kaupunkilaisten oman pellon biodynaamisista raaka-aineista valmistettua lähivalmisruokaa. Tapahtumissa on hienoa nähdä yhteisön voima. Toiset organisoivat, toiset taas kasvattavat vihannekset, joku kuljettaa ne, toinen valmistaa niistä ruokaa, yksi hoitaa myyntipisteen, kolmas on myymässä myyntikojulla ja neljäs siivoaa jäljet. Yhteisössä on valtava voima, mahdollisuus onnistuneeseen yhdessä tekemiseen ja potentiaali. Tällaisina hetkinä osuuskunnan viljelijänä mietin, että en kyllä jaksaisi viljellä yksin, hoitaa tapahtumia yksin, hankkia asiakkaita yksin ja hoitaa budjettimme toteutumista yksin, kun jo pelkässä viljelyssä ja sen tuomissa paperi-, tiedotus- ja ohjaustöissä on kova homma. Toisaalta on myös pieni ihme, että parinsadan osuuskuntalaisen ruokaosuuskunnassa Suomessa yhteistalkoot ja tapahtumien järjestäminen sujuu suurelta osin hyvässä yhteishengessä ja rauhassa. Tästä voimme olla kiitollisia.

Ensimmäisistä kesäporkkanoista tehtiin nippuja jakoon tiistaiksi ja lisäksi niitä riitti Lapinlahden jakopisteelle. Kuitenkin jouduimme toteamaan, että valmiit porkkanat eivät riitä kaikille keskiviikon jakopaikoille. Vain osa porkkanoista oli ehtinyt kasvaa kokoa. Täytyy tehdä ensi viikolla sitten toisin päin: ne jotka jäivät ilman porkkananippuja saavat niitä ja toiset taas saavat punajuurinippuja. Muutama tuote voi aina vaihdella viikoittain sillä ihan kahdelle sadalle osuudelle vihannesta ei välttämättä riitä, sillä toiset kasvavat paremmin ja toiset huonommin. Haluamme kuitenkin jakaa kaiken, mitä pelto tuottaa ja siksi jakopisteiden tuotteet voivat hieman vaihdella, ei kuitenkaan jaettavien tuotteiden määrä. Pyrimme myös kompensoimaan tuotteet seuraavilla viikoilla. Joten Do not worry be happy!

Kuulin demeter- ja luomutarkastuksestamme vain kahta päivää ennen perjantaita, jolloin sen piti tapahtua. Jälleen tuli kiire alkaa tarkastamaan ja tekemään tarvittavia dokumentteja: luomusuunnitelmaa, viljelykiertosuunnitelmaa, lohkokortteja, keräämään ostokuitteja, poikkeuslupia, vakuustodistuksia, lannan alkuperätodistuksia, satomääriä- ja tuote- sekä ostokirjanpitoa. Juuri, kun sain dokumentit kasattua lähes kokoon tarkastuksemme siirtyikin keskiviikolle 7.9. Tarkastus aina jännittää ja siinä oppii aina jotain uutta, kun viljelyn keskellä ei ehdi tutustua tarpeeksi hyvin vaadittaviin papereihin. Onneksi luomun säädökset ovat meille kuitenkin hyvin tutut. Luomu ruokaamme kehuttiin taiteiden yönä ja kyseltiin onko osuuskunnalla ravintolaa. Viikonloppuna 27.8. osuuskunnan valmistamia ruokia voi maistaa jälleen Herttoniemen Block Partyissa.

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Punajuuria & Purjoja

Kesäkuun kynnyksellä voikukkaniityt vihannoivat, aurinko paistaa ja Omalla pellolla tuulee. Paljon on viikossa tapahtunut ja myös ensimmäiset rikkakasvien torjuntatyöt on kylvöjen sekä istutusten lomassa aloitettu. Traktori hurisee, linnut visertävät pesäpuuhissa ja juolavehnä lepattaa tuulessa.

Varhaisperunat on harattu ensi kerran. Ne ovat tulleet hyvin pintaan. Nyt jännitetään riittääkö lämpö niin, että saadaan perunaa jo juhannukseksi. Kaikki punajuuret ja raitajuuret on kylvetty. Purjoja istutettiin reilut 3000 tainta ja härkäpapukin pääsi maahan. Sipuli-, porkkana- ja palsternakkapenkit liekitettiin. Mustajuuripenkit käytiin läpi käsiharalla. Mustosen virkistyspuutarhassa on yrttiympyrää kitketty. Lisäksi on siimaleikattu pitkää nurmea. Kausihuoneessa kastellaan pieniä rukolan ja pinaatin taimia. Herne kylvettiin käsin Lilinkotisäätiön Green Care-iltapäivässä. Kasvua tapahtuu, kädet ja koneet käyvät. Kesäkuun kasvun tohina on käsin kosketeltavaa.

Lauantaina 23.5. oli peltotalkoot Omalla pellolla. Punajuuripenkit tasoiteltiin haravoilla käsintyönnettävää kylvöpyörää varten. Pellon teeyrttilaatikot kitkettiin. Lisäksi hirsivajan paikkaa laskeskeltiin ja sähkövetoja kaivettiin umpeen. Pellon talkooruokaryhmä oli loihtinut maan mahtavat eväät talkoolaisille. Oli oman puutarhan raparperipiirakkaa, kikhernesalaattia höystettynä omilla ruohosipuleilla, porkkanakeittoa ja luomuleipää levitteillä. Kiitos talkooruokaryhmälle! Teen aikaan Pentti Okkonen soitti kaunista musiikkia. Sunnuntaina 14.6. voi tulla seuraavan kerran Oman pellon isoihin talkoojuhliin. Silloin juhlitaan keskikesää!

Loppukesä, muttei kesän loppu...

Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.

Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.

Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.

Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.

Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta!   Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!

Sipuleita & sadetta

Pellolla puhaltaa tuuli ja ilma ounastelee elokuun loppua. Tuulessa puun lehdet lepattavat vielä vihreinä, vaikka luonto kyllä jo valmistautuu syksyyn: kantamaan hedelmää ja kypsyttämään kesän siemenen tulevaa kevättä varten. Vieressäni näkyy putkikasveja, jotka ovat jo siementäneet ja  ruskeina heiluvat nurmen seassa. Viikko sitten lämpö muuttui sateiksi ja tämän hetkinen saldo on pellolla n. 75 milliä viikossa eli kuukauden sademäärä. Sadetta kyllä moni juures varmasti kaipasikin. Nyt ne voivat vielä kasvaa kokoa ja mehukkuutta ennen tuleentumistaan ja kuoren paksuuntumista. Virna kukkii violettina viherlannoslohkollamme, ensimmäiset harmaanvihreät purjot valmistuvat ja sipulimaalla tohina käy, vaikka yhtään sipulia ei näy. Jos oikein tarkkaan katsoo, siellä ne kultaiset sipulit ovat maanpeitossa, mutta vihreistä lehdistä ei ole enää tietoakaan.

Sipulit tuleentuivat jo viimeiset viikko sitten eli kaatoivat kellastuneet naattinsa peltoa kohden ja näin kertoivat viljelijöille lopettavansa kasvun tältä vuodelta ja olevansa valmiit sadonkorjuuseen ja kuivatukseen. Pellolla alettiin tällä viikolla nostamaan sipuleita karrelle, vaikkakin pelto oli niin märkä , ettei sitä päästy äestämään eikä sipuleita sinne nostamaan vaan tyhjensimme satokatoksen ja siellä kuivuu nyt osa sipuleista. Purjo sen sijaan kestää pellossa pienen pakkasenkin ja sen sadonkorjuuaika alkaa vasta, kun kaikki sipulit on ensin nostettu.

Myös härkäpävun sadonkorjuu on aloitettu. Viime viikolla Lasipalatsin jakopiste sai ensimmäisenä härkäpapua jakoon. Tänään pellolla kerätään lisää härkäpapuja ja papua vielä ensi viikon jakoon. Isot vihreät härkäpavut ovat biodynaamisen siemenfirman Bingenheimerin hang down lajiketta ja pienemmät ovat kontua. Härkäpavut sopivat mainiosti pohjoisiin kasvuolosuhteisiimme ja vaativat vähän lannoitusta, sillä ne ovat voimakkaita typen sitojia eli niillä on typpisymbionttibakteeri juurissa, joka kerää ilmasta typpeä maahan kasvin käyttöön. Tärkeistä maan kasvukuntoa parantavista kasveista on kyse. Härkäpapu voisi myös olla vastaus valkuaisomavaraisuuteen eli hyvä vaihtoehto tuontivalkuaisrehulle ja soijalle. Yksi suuri ongelma ruokaturvan kannalta on se, että kolmannet maat tuottavat länsimaille rehua oman ruokatuotannon sijasta ja sademetsiä tuhotaan rehuntuotannon vuoksi. Härkäpapu sopii mainiosti lyhyen kasvuaikansa ansiosta pohjolaan.

Tori kausi on myös avattu. Oma pelto vieraili viime sunnuntaina ytimessä eli Kiesman ja musiikkitalon väliin rakennetussa roskalavapaviljongissa. Pop up-ravintolapäivän kunniaksi siellä tekivät ruokaa Juuren kokit ja ruokaan pystyi ostamaan mm. Oman pellon tuotteita eli tuoretta luomuruokaa keskellä kaupunkia. Oma pelto vierailee loppukesän aikana vielä muutamissa tapahtumissa mm. Foodycle torilla Viikissä pe 5.9., missä tämän vuoden teemana on ruokaturva sekä Vantaan steiner-koulun luomuisilla keskiaikamarkkinoilla eli pellon naapurissa la 13.9. Näissä on mahdollista ostaa biodynaamisesti viljeltyjä Oman pellon tuotteita, vaikka ei olisikaan osuuskuntalainen.

Lipstikkakeitto

1 sipuli1 palsternakkapala purjosipulia 3–4 perunaa kourallinen tuoreita tai pakastettuja lipstikanlehtiä vettä 2 rkl rypsiöljyä tai voita tilkka kermaa tai tuorejuustoa suolaa, mustapippuria

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota ne kattilassa öljyssä kullankeltaisiksi. Lisää lipstikanlehdet ja sekoita. Lisää vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät.

Kuumenna kiehuvaksi. Anna keiton poreilla, kunnes kaikki kasvikset ovat pehmenneet. Soseuta keitto. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tilkka kermaa tai tuorejuustoa pyöristämään makua. Kuumenna keitto uudelleen kuumaksi ennen tarjoilua.

Resepti: Martat

LEHTIKAALI-FILOPAISTOS

noin 5 arkkia pakastefilotaikinaa3/4 dl voisulaa

Täyte: Yhden viikon satsi lehtikaalia 1 purjo 1 dl kasvislientä ripaus merisuolaa vastarouhittua mustapippuria 4 keitettyä punajuurta 1 iso omena 2 rkl silputtuja  yrttejä maun mukaan 150 g fetajuustoa 2½ dl kermaa 2 kananmunaa

1.Ota pakastefilotaikina sulamaan huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamistamista.

2. Keitä punajuuret, anna jäähtyä hetken. Kuori ja viipaloi ohueksi.

3.Leikkaa lehtikaalista kovat lehtiruodit. Suikaloi ohueksi. Pese purjo ja suikaloi sekin ohuesti. Kuullota öljyssä pannulla, lisää 1 dl kasvislientä ja ½ dl kermaa ja hauduta pehmeäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä

4. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Avaa filotaikinarulla varovasti.

5.Voitele voisulalla piirakkavuoka (halkaisijaltaan noin 26 cm). Nosta vuokaan ensimmäinen filoarkki niin, että taikinan reunat jäävät roikkumaan reunan ulkopuolelle.

6.Voitele filoarkki reilusti voisulalla ja nosta päälle toinen filoarkki. Jatka näin, kunnes taikinaa on noin 4–5 kerrosta. Siirrä loput taikinasta hyvin peitettynä jääkaappiin ja käytä se parin päivän kuluessa.

7.Kuori ja lohko omenat (suomalaisia omenoita ei tarvitse kuoria), poista siemenkodat ja viipaloi. Lado vuokaan filotaikinan päälle lehtikaali-purjomuhennos, punajuuriviipaleet, omenat ja yrtit. Murenna päälle fetajuusto ja kuorruta muna-kermaseoksella. Mausta mustapippurilla.

8.Käännä vuoan reunojen yli roikkuva taikina täytteen päälle limittäin ja lomittain. Voitele vielä lopulla voisulalla sekä taikinoiden väliset kerrokset että paistoksen pinta.

Paista uunin keskitasossa noin 30–40 minuuttia tai kunnes paistos on saanut kauniin värin.

Kiitos Nina ohjeesta.

Kasvukauden loppu

Viimoiset lehtikaalit kerättiin. Ne seisoivat tanakasti lokakuun tuulessa saman värisinä kuin kuuset niiden takana. Palsternakat ja loput purjot nostettiin maasta viime sunnuntain talkoissa. Viimeiset mustajuuret olivat tämän viikon jaossa. Niin kasvukausi virallisesti loppui Etelä-Suomessa eilen lokakuun loppuun. Vielä maassa makaa muutamia harsoja, jotka pitäisi kuivattaa. Muutamia harsosäkkejä lojuu siellä täällä ja mm. pitkät lehtikaalit pitäisi poistaa kynnön tieltä.

Viime sunnuntaina vietiin viimeisiä tämän vuoden isoja peltotalkoita. Palsternakkaa nousi n. 300 kg ja vauhdilla. Loput pienimmätkin purjot nousivat märästä savimaasta talikon avustuksella ja ne kauppakunnostettiin kauniiksi. Keräkaalimaan siivousta aloitettiin ja myös pellolta vietiin McCormickin lavalla roskia kierrätykseen. Sitten syötiin yhdessä teemaan sopivasti palsternakkakeittoa, purjo-punajuuripiirakkaa ja palsternakkakakkua. Lokakuun lopun talkoissa saatiin yhdessä paljon aikaan. Paikalla ruokaosuuskuntalaisia oli n. 25 henkeä.

Nyt pelto odottaa kyntäjäänsä, maansa kääntäjää. Osuuskuntalaisemme Karlsson on jo aloitellut kyntöurakkaa. Karlsson liittyi viime syksynä osuuskuntaan hienon traktorinsa ja tietysti ihanan vaimonsa Heljän kanssa. Hänen traktorinsa kokeili kyntöä jo viime syksynä ja nyt kyntöä ehdittiin tehdä ennen sateita eli silloin vielä, kun maa oli kuiva. Iso kiitos Kai Karlssonille ja tietysti McCormickille.

Avomaan vihannesviljelyssä pelto kynnetään syksyllä, jotta routa voisi murustaa savimaan rakennetta talvella. Myös kaikki kasvin kasvulliset elimet käännetään maahan uuden humuksen muotoutumisprosesseihin. Kyntö tuo maahan ilmaa, jotta lahoaminen voi tapahtua. Kyntö myös kuivattaa maata, mikä helpottaa muokkauksia keväällä. Lisäksi kyntö ehkäisee kasvitauteja ja tuholaisia eli  mm. sipulikärpäsen munat hautautuvat niin syvälle etteivät ne sieltä enää nouse. Kyntöauran siipi kääntää aina seuraavan maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle.

Varaston uumenissa osuuskuntalaisten koteja odottavat omat demeter-porkkanat, makeat punajuuret, kiinteät nicolat, jauhoiset operat sekä parhaat palsternakat. Myös oman pellon biodynaaminen hapankaali on nyt valmista ja tuoretta keräkaalta on vielä yhden viikon jakoon. Marraskuussa pellon isot tuorejaot muuttuvat juuresjaoiksi.

Minua odottaa vielä muutamat paperityöt. Tilastokeskus oli jo kiinnostunut satomääristämme eli lohkokortit odottavat lopullisia satomääriä ja kylmiö inventaariota, jotta osaamme laskea juuresmäärät oikein 160 osuuden kesken. Komposti täytyy vielä sijoittaa paikkaan, jossa humuksen muodostus voi rauhassa vuoden päivät tekeytyä. Samalla keskeinen kompostipaikka vapautuu jälleen ensi kauden jätteiden prosessoitumiselle ja uuden elämän kierrolle.

Viikonlopun purjo-lehtikaaliquiche

Täytteitä voi varioida mielensä mukaan, seuraavan totesimme kokeilemalla hyväksi. Ohjeeseen on haettu suuntaa Silmänruokaa-kirjan Quiche Lorrainesta. (http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510386415)

Voitaikina / suolaisen piirakan pohja

Täytteeksi: 3-5 lehtikaalin lehteä 1 iso purjo tai pari pientä 2-3 valkosipulinkynttä kourallinen tuoretta timjamia n. 200 g voimakasta juustoa raasteena, esim. gryere tai kypsä cheddar

Ja päälle: 2 dl kermaa 4 kananmunaa muskottipähkinää mustapippuria (varovasti) suolaa

Kauli taikinapohja vuokaan (28cm) ja laita vuoka kylmään odottamaan. Silppua lehtikaalia vähän pienemmäksi ja pilko purjo (myös vihreät osat). Hienonna valkosipulinkynnet ja timjami. Kuullota näitä muutama minuutti paistinpannussa. Raasta juusto tai juustot: voit myös laittaa kahta sorttia sekaisin. Laita täytteet vuokaan, ensin vihannekset ja päälle juustot.

Sekoita kerma, kanamunat ja mausteet ja kaada täytteiden päälle. Paista 175 asteessa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea. Jos pinta uhkaa palaa, peitä leivinpaperilla tai foliolla. Tarjoa raikkaan vihersalaatin & esim. grüner veltlinerin tai rapsakan rieslingin kanssa.

Kiitos Veera reseptistä.

'Oman pellon' makkarakeitto

'Oman pellon' makkarakeitto vierasvaralla.

Perunaa 6kpl, porkkanaa 3kpl, puolikas purjo, kyssäkaali 1kpl, lanttu 1kpl, pellon yrttejä huhmareeseen. Paloittele pieniksi. Ensin juurekset suolalla maustettuun veteen. Sitten perunat. Sitten purjo. Sitten yrtit huhmareesta. Ja viimeiseksi lisää ruokapiirin herkkumakkara. (Tai kasvisversio ilman). Nauti hyvän seuran ja maidon kanssa.

Kiitos Galina reseptistä!

Lokakuuta: lämmintä, märkää, kylmää, sadonkorjuuta?

Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.

Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.

Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.

Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.

Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.

Syyskuussa sadonkorjataan

Aamut valkenevat kosteina. Melkein voi nähdä, kun vesihöyry nousee kohti taivasta aamuisin. Peltoa ympäröivät puut ovat alkaneet kerätä ravinteita juuriin, ne ovat muuttaneet väriä. Vihreä muuttuu vaivihkaa kohti ruskeaa ja keltaista. Vihreä on kuitenkin vielä voitolla. Pellolla monet eri vihreän sävyt näyttäytyvät.

Keräkaalit ovat kypsyneet. Ne alkavat kimaltaa päältä ja kypsynyt kerä näyttäytyy lehtien suojasta. Nekin ovat yksilöitä jokainen: isoja, pienempiä, kirkkaampaa vaaleaa vihreää ja toiset taas kylmempää harmaanvihreää.

Maissikin alkaa vihdoin kypsymään. Tähkän päässä oleva röyhy muuttuu vaaleasta, ensin punaiseksi ja sitten ruskeaksi, ihan lopuksi tummaksi. Lisäksi maissin pää pyöristyy ja vihreän tähkän sisällä maissit kasvavat, makeutuvat ja kellastuvat. Vihreästä tähkästä voi kuoria ihanan vaalean keltaisen makean maissin.

Purjon viileän vihreä värimaailma sopii aamujen kosteaan tunnelmaan. Purjot kasvavat vielä syyskuussa kokoa, mutta tuovat kuitenkin jo luonnetta ruokaan sekä tuoreena, että paistettuna. Purjon valkoinen osa on pehmeämpää ja mehevämpää kuin vihreämpi.

Pavut kasvavat vaaleanvihreinä maassa ja kukkivat valkoisin kukin, jotka hedelmöittyessään kehittyvät paloiksi. Papu tekee kaunista hedelmäänsä muutama viikko myöhässä viileänä kesänä. Oma papu maistuu kuitenkin ihanalta: siitä saa hyvää proteiinia ja maa typpeä!

Punajuuremme kasvavat vielä. Biodynaamisesta siemenestä johtuen kasvu on epätasaista ja jokainen on yksilö. Osuuskunnan pellolla tämä on hyvä asia, että sato valmistuu vaiheittain. Punavihreät punajuuret pullistuvat maasta ja lilapunavihreät lehdet lepattavat lähellä maata ilahduttaen värillään. Makea maku tuo voimaa ja pirteyttä syyspäivään.

Porkkanan lehdet lepattavat kevyinä ja hyvin vaalean vihreinä kohti sinistä syystaivasta. Maassa pysyy kuitenkin tiukasti vahva oranssi juuri. Porkkana on hyvin maadoittunut, mutta kuitenkin kevyt. Maku on pirteä, herättävä ja maan makea. Omat porkkanamme ovat jo aika isoja, mutta syksyn viileys vielä vahvistaa kuorta ja tuo luonnetta ennen viimeistä sadonkorjuuta.