Raparperin juhlaa

Tiesittekö, että raparperi tuli Suomeen Herttoniemen kartanon kautta? Kartanonherra, kreivi ja sotamarsalkka Ehrensvärd sai v. 1755 raparperin siemeniä nykyaikaisen ekologian isänä tunnetulta ruotsalaiselta luonnontutkija Carl von Linnéltä (kirjassa: Nikula Oscar. 2011. Augustin Ehrensvärd 1710-1772). Tarkoitus oli varmistaa monipuolinen hyötypuutarha sekä ravinteikas ravinto kartanopuistossa sijaitsevan lastenkodin lapsille. 

Nyt reilu 250 vuotta myöhemmin Herttoniemen kartanopuistossa vietettiin Helsinki-päivänä Raparperifestivaaleja. Juhlat mahdollisti Helsingin tapahtumasäätiö tuellaan. Musiikkia soitti läpi päivän DJ:t Volpe, Vilunki3000, DJ Sofa ja Tipa Hiihtopipo, ja kahvilasta sekä ruokakojuilta sai ostaa makeita ja suolaisia raparperiherkkuja. Pellon piknikalueella puolestaan pystyi nauttimaan omia eväitään sekä pelailla koko perheen pihapelejä. Halutessaan pääsi fiilistelemään myös peltosaunaan, jossa raparperinlehdet toimivat sujuvasti pefletteinä. 

Raparperi huokutti kaupunkilaiset liikkeelle. Festarialue täyttyi nopeasti ja ensimmäiset vieraat saapuivat jo puoli tuntia ennen juhlien alkua kysellen: “Mistä sitä raparperia löytyy?”

Musiikin toi tunnelmaa ja auringon lämmössä oli mukavaa hengailla. Kaupunkipelto toimii siis myös koko perheen lähiluonto- ja puistopaikkana.

Oppi- ja makumatkan raparperien monimuotoisuuteen tarjosi raparperitasting -piste, jossa sai maistella eri raparperigeenikannoista valmistettuja mehuja. Eroa löytyi mehujen väreissä, mutta myös makeudessa sekä kirpeydessä. Eräs lapsi huudahti, “Tämähän maistuu ihan omenalta!”. Kyllä, tarkka makuaisti. Raparpeperi sisältää oksaalihapon lisäksi myös omenahappoa. Mukana oli tietty myös Kaupunkilaisten Omalla Pellolla Herttoniemessä ja Korsossa kasvaneista raparpereista tehtyä mehua.

Raparpereissakin löytyy arvokasta monimuotoisuutta ja eroja mm. koossa, värissä sekä makeudessa ja kirpeydessä. Tämä tuli monille tastingiin osallistuneille yllätyksenä. Usein kuului sanottavan, että “Luulin, että raparperia on olemassa vain yhdenlaista.”

Luke eli luonnonvarakeskus kasvattaa monimuotoisuutta varjellen Piikkiön tutkimustilallaan erilaisia raparperin lajikekantoja, joita saimme hakea tasting-mehuja varten. Vuonna 2015 se pyysi suomalaisia ilmoittamaan vanhoja raparperilajikkeita ja sai yli 700 vastausta. Analysoituaan nämä, ja se valitsi kokoelmiinsa 29 kasvikantaa, jotka muodostavat raparperin elävän geenipankin eli tieteellisen lajiketarhan. Osa löydetyistä raparperikannoista on todellisia monimuotoisuuden helmiä. Tämä Suomen kesän ensimmäinen “hedelmä” on Suomessa erityisen rakastettu kasvi ja levinnyt aina Utsjoelle saakka.

Luonnonvarakeskuksen monimuotoiset raparperigeenikannat, joita kasvatetaan Piikkiössä. Nämä lajikkeet ovat kehittyneet luonnonvalinnan myötä ja löydetty mökkien ja mummoloiden pihoilta. Ne on nimetty paikannimiensä mukaisesti ja siitä näkee raparperin levinneen Suomessa etelästä pohjoisimpaan kolkkaan.

Maailmalla raparperia nautitaan myös muussa muodossa kuin raparperipiirakassa. Esimerkiksi Iranissa villiraparperia kerätään vuorilta, aivan kuten suomalaiset keräävät mustikoita metsistä, ja raparperia käytetään erityisesti suolaisissa ruoissa sekä lääkekasvina. Myytäväksi kerätään kukkavarret, mikä voi suomalaisesta tuntua erityisen oudolta.

Raparperin valkaisu puolestaan on ollut suosittua erityisesti viktoriaanisen ajan Englannissa. Kuten monet suuret keksinnöt, myös raparperin valkaisu keksittiin vahingossa. Maineikkaan lontoolaisen Chelsea Physic Gardenin puutarhurit huomasivat v. 1817 kasvin juurakoiden peittyneen sattumalta talvea vasten syvään multaan. Tämän myötä pimeydessä kasvoi erityisen lempeän herkullisia versoja, joista tuli nopeasti suurta ja haluttua herkkua. Raparperia alettiin kasvattamaan pimeissä kasvatushalleissa ja satoa korjattiin vain kynttilän valossa. Valkaisu tapahtuu laittamalla ämpäri keväällä nousevan juurakon päälle ja estämällä tällä tavoin auringonvalon kosketuksen raparperiin. Kasvi kasvaa lämmössä vauhdilla, mutta saamatta valoa ei lehtiin ja ruotiin muodostu klorofyllejä eli viherhiukkasia. Lopputulos on pehmeän ja makean makuista ja väriltään vaaleaa raparperia.

Tynnyrin pimennossa kasvatettua valkaistua raparperia Korson Omalla Pellolla toukokuun puolivälissä. Vieressä tavallinen raparperi, joka on kasvanut huomattavasti hitaammin ja kasvattanut erityisesti lehteä.

Tänä vuonna Raparperifestivaaleilta ei löytynyt valkaistua raparperia, ehkä ensi vuonna sitten, mutta juhlissa oli mahdollista nauttia raparperia muuten monin tavoin. Metsäketun pizzeria Salosta tarjosi artesaani-raparperipizzaa, jonka makumaailma täytti …njammmm…. kaikki viisi makuaistimusta (makea, hapan, kirpeä, suolainen ja umami). Kyytipojaksi löytyi Uoma& Earthcare:n valmistamaa artesaani-raparperikombuchaa. Peltokahvilasta puolestaan sai tutumpia raparperiherkkuja kuten mehua, piirakkaa ja lettuja raparperihillolla. Tietenkin pellon luomurapareperia sai myös ostaa satomyyntipisteeltä mukaan kotiin ja valmistaa siitä kotona vaikkapa raparperipiirakkaa esim. Helsingin pormestarin reseptillä. 

Raparperit loppuivat sekä piirakka upposi parempiin suihin ennen kuin ehdimme ottaa ainuttakaan kuvaa. Lettuja sen sijaan riitti juhlien loppuun saakka ja vaikka jono oli pitkä, kaikki tuntuivat nauttivan juhlien tunnelmasta, jonottamisesta huolimatta.

Helsingin pormestari on tarjonnut jo vuosikymmenten ajan Helsinki-päivänä raparperipiirakkaa kaupungintalolla. Mikä olisikaan siis parempi tapa viettää Helsinki-päivää kuin Raparperifestivaalit. Uusi ruokatapahtuma on luotu Helsinkiin. 

Teksti ja kuvat: Terhi Suvilehto

Raparperimarmeladi

Raparperi on todella monikäyttöinen raaka-aine. Kun olet valmistanut siitä piirakat, kiisselit, juomat, hillot, sorbetit, jäätelöt, ketsupit, chutneyt ja tiramisut niin voisi olla aika tälle helpolle marmeladille.

Raparperimarmeladi

500 g raparperia paloiteltuna (noin 1 litra)

330 g marmeladisokeria (1pkt)

1/2 sitruunan mehu

1/2 sitruunan kuoret raastettuna

ripaus jauhettua vaniljaa

Laita raparperin palat kattilaan ja marmeladisokeri palojen päälle. Kuumenna varovasti ja sekoita, kun raparperista alkaa irrota nestettä. Lisää vanilja. Keitä, kunnes raparperi on pehmennyt. Lisää siivilöity sitruunan mehu ja raastettu kuori. Soseuta sauvasekoittimella ja purkita kuumana puhtaaseen hillopurkkiin.

Marmeladia ei ole pakko soseuttaa. Olen itse hienohelma, joka ei pidä sattumista marmeladin tai hillon joukossa. Raikas, makea marmeladi sopii lisäkkeeksi juustoille, jugurttiin, jäätelöön, kakkujen väliin tai vaikka lettujen kaveriksi. Makea marmeladi voi olla jännittävä lisäke paahteiselle, grillatulle lihalle.

Lue lisää Kiehumispisteen resepteistä tästä. Kiitos Kati mainiosta raparperimarmeladi ohjeesta.

Koiranputken kukkapilviä ja harsopurjeita

Syreenit tuoksuvat. Keltaiset voikukkaniityt vaihtuvat violeteiksi kurjenpolviksi ja koiranputken kukkapilviksi. Pellon lammella uiskentekee sorsapariskunta. Vesikopilta kuuluu sirkkelin ääni. Sen takana murron lohkolla pörisee traktori. Pientareilla hurisee raivaussaha. Sadetin suhisee ensi kerran. Pörriäinen lentää kukasta kukkaan ja hyttynen inisee vierellä.  Kesäkuun touhu ja elämä on täydessä vauhdissa viipyilevistä ilmoista huolimatta.

Pellon vesikoppia paneloidaan punamullatuilla raakalaudoilla. Villoja vaihdettaessa löytyi kopin seinästä iso muurahaispesä. Omalla pellolla luonto valtaa kaikkea ihmisen rakentamaa ja luomaa. Mustarastas on pesäpuuhissa satokatoksella. Papuaitaa rakennettaessa piti yksi verkkoaitarulla jättää lintuemolle, kun sisältä löytyi 3 hienoa sinistä munaa. Rusakko eksyi ihan viereeni syömään voikukan lehteä.

Kesäkuun kasveja on kylvetty ja istutettu tällä viikolla. Vanhan säännön mukaan mm. maissia ja papua ei saa laittaa maahan ennen keäkuun 1o. päivää. Pensaspavut kylvettiin aidattuun lohkoon, sillä pavun taimet maistuisivat muillekin. Murroon laitettiin itämään kolmea erilaista biodynaamista papulajiketta. Vanhaa tuttua maronaa ja uusina carusoa sekä cupidonia. Myös ensimmäiset 900 maissin tainta pääsi maahan. Lisäksi istutuskoneessa on saanut istua lantun, kesäkaalin ja kyssäkaalien vuoksi. Harsot on levitetty tuulisesta säästä huolimatta ehkäisemään tuholaisia ja kosteuden haihduntaa.

Biodynaaminen humuspreparaatti levitettiin toiseen kertaan tällä viikolla. Sen pitäisi tukea kasvin kasvullista, vegetatiivista vaihetta. Myös hoitotyöt ja kitkentä on aloitettu hyvissä ajoin. Nyt jännätäänkin ehtivätkö retiisit, salaatit, rucolat, pinaatit, varhaisperunat ja sipulit viileästä alkukesästä huolimatta valmiiksi juhanusviikoksi. Yrtit ja raparperi ovat niin hyvissä kasvussa, että ne kyllä kantavat satoa.

Viikko 25

1. Maa-artisokka: (Helianthus tuberosus)

Maa-artisokan kasvu vie pitkän aikaa, ja artisokkasato korjataan vasta myöhään syksyllä. Oma Pellon maa-artisokat ovat talvehtineet massa ja ne on korjattu vasta tänä keväänä.

Maa-artisokkaa käytetään keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin ja gratiineihin. Sitä voi myös käyttää perunan tavoin keitettynä tai muhennoksena. Maa-artisokan keittoaika on hieman lyhyempi kuin perunalla.

Maa-artisokka sisältää runsaasti ravintokuitua ja hivenaineita, erityisesti rautaa, eikä lainkaan rasvaa. Kuorittu maa-artisokka tummuu helposti, joten se tulee säilyttää sitruunalla maustetussa vedessä.

Maa-artisokkaa säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa.

2. Keräsalaatti: (Lactuca sativa)

Keräsalaatti on yksi suosituimpia salaattejamme. Se kuuluu mietoihin salaatteihin ja muodostaa pyöreän, pehmeälehtisen kerän. Keräsalaatin lehdet ovat ohuet ja maukkaat. Keräsalaattia käytetään pääasiassa tuoresalaateissa, voileipien päällä ja ruokien koristelussa.

Keräsalaatti säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mielellään muovipussissa jonne on laitettu muutama vesitippa kuivumista ehkäisemään.

3. Keltasipuli: (Allium cepa)

Sipuleita pidetään nykyään funktionaalisena elintarvikkeena. Sipulin voimakas maku ja tuoksu johtuvat rikkiyhdisteitä sisältävistä aromaattisista öljyistä, jotka haihtuvat sipulia hienonnettaessa tai kuumennettaessa. Sipulin kuoriminen helpottuu, kun se tehdään juoksevan veden alla tai sipulit kastetaan hetkeksi kylmään veteen. Suomen kesän valoisissa oloissa viljellyn sipulin maku on voimakas.

Keltasipulia on kahta tyyppiä, litteänpyöreitä ja pyöreitä. Sipulia käytetään keitto-, laatikko-, pata- ja wokruoissa sekä raaka-aineena että mausteena. Raaka-aineeksi se sopii kala-, liha- ja vihannesruokiin. Haudutetut sipulirenkaat sopivat moniin ruokiin.

Sellaisenaan sipulia voi tarjota keitettynä, uunissa tai pannulla haudutettuna tai grillattuna. Jauheliharuokia ei useinkaan valmisteta ilman sipulia. Sipuli sopii myös pikkelseihin, marinaadeihin, salaatteihin, piirakoihin ja paistoksiin.

Sipulin kuoria voi käyttää esimerkiksi lankojen, kankaiden ja pääsiäismunien värjäämiseen.

Säilytä tuoreetsipulit ilmavassa paikassa mielellään kylmässä, +2 - +5 asteessa. Kuivattu sipuli säilyy huoneenlämmössä. Huom! Kuivattu sipuli homehtuu helposti kosteassa.

4. Raparperi: (Rheum Rhaponticum)

Hyvät raparperin lehtiruodit ovat tuoreita, kiinteitä, meheviä ja hienosyisiä. Lehtiruotien väri vaihtelee punaisesta vihreään.

Raparperin kirpeys johtuu sen sisältämästä oksaalihapoista. Oksaalihappo sitoo kalsiumia. Raparperiruoan kanssa onkin suositeltavaa syödä samalla jotakin maitotaloustuotetta. Tällöin raparperin sisältämä oksaalihappo sitoo kalsiumin lisänä tulevasta maitotaloustuotteesta eikä luustosta.

Raparperi sopii leivontaan, jälkiruokakiisseleihin ja -puuroihin, sekä säilöntään.

Raparperia säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mielellään rei'itetyssä muovipussissa.

6. Retiisi: (Raphanus sativus var. sativus)

Retiisi on yksi kaikkein vanhimmista viljelykasveista. Se on kotoisin Kiinasta, jossa sitä on viljelty jo monien tuhansien vuosien ajan.

Retiisi muistuttaa maultaan retikkaa. Retiisi sisältämä sinappiöljy tekee sen mausta kirpeän.

Retiisiä voi syödä sellaisenaan tai käyttää ruokien koristeluun. Retiisiä voi käyttää myös salaateissa, voileivillä tai juustotarjottimella, pataruuissa ja keitoissa.

Retiisi säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa. Naatit pitää poistaa ennen säilytystä, koska naattien kautta haihtuu paljon kosteutta.

7. Yrtit:

Iisooppi (Hyssopus officinalis)

Iisoppi eli isoppi on voimakkaanmakuinen yrtti, joka kasvaa luonnonvaraisena Välimeren maissa. Yrttiä kannattaa varsinkin aloitellessa käyttää vähän kerrallaan. Iisoppia on käytetty yskänlääkkeitten raaka-aineena sen sisältämien voimakastuoksuisten aromaattisten öljyjen ansiosta. Iisoppi sopii erityisesti maksaruokiin. Sillä voi myös maustaa keittoja, kastikkeita, tomaattiruokia, sieniä, veriruokia, makkaraa, silliä, munakkaita, yrttijuustoa ja rahkaa. Kukkivana kerättynä siitä saa keittiöön tuoksuvan yrttikimpun. Lehtien maku on hieman erilainen tuoreena ja kuivattuna. Kuivatun lehden maussa on selvä sirtuunan aromi. Iisooppia voidaan käyttää ruokiin tuomaan savunkaltainen aromi ja sopii myös erinomaisesti pippurin korvikkeeksi erilaisiin maustamistarkoituksiin. Sitä käytetään salvian tapaan veri- ja maksaruoissa sekä keventämässä rasvaisia ruokia.

Rasvaisten kalojen pintaan voi hieroa iisoppia ennen paistamista, ja pippuripihvit voi kokeeksi maustaa pippurin asemesta iisopilla. Kasvisruuista iisoppi sopii esim. kaalisalaatteihin, raasteisiin, peruna-, punajuuri- ja papuruokiin sekä muhennoksiin ja patoihin. Kauniit kukat sopivat hyvin ruoka-annoksien koristeeksi.

Iisopista voi valmistaa myös yrttiteetä ja kylmiä juomia joko yksinään tai yhdessä muiden yrttien tai esim. hedelmien kanssa. Sitruunajuomien sekaan iisoppi sopii hyvin. Kuivatessa iisopin karvaus korostuu ja liiaksi käytettynä tekee ruuan helposti kitkeräksi. Iisoppi sopii hyvin yrttiteen yhdeksi osaksi ja sitä käytetään myös monien vahvojen yrttiliköörien, kuten Chartreusen mausteena.

Lipstikka: (Levisticum officinale)

Aromikas lipstikka eli liperi antaa liemiin ja patoihin täyteläistä makua, sillä siinä maistuu umami, viides aistimamme maku. Alkukesän hienostunut herkku on lipstikkakeitto, joka tehdään nuorista lehdistä. Lipstikkaa voi käyttää tuoreena tai kuivattuna, ja kaikki kasvin osat ovat syötäväksi kelpaavia. Lehdet käytetään mausteena tuoreena tai kuivattuna, varret voi käyttää vihannesten tapaan ja juurtakin voi kuivattaa ja jauhaa pippurin korvikkeeksi. Kuivatusta lipstikasta häviää aromi nopeasti, joten lehdet kannattaa käyttää tuoreina tai pakastaa. Juuria ja siemeniä voi kuivata. Lipstikan maku muistuttaa lehtiselleriä ja purjoa, ja siinä on voimakas tuoksu. Se sopii erinomaisesti kasvisruokiin korvaamaan lihaliemikuution. Erityisen hyvin sen hieman pippurinen maku aromatisoi liemet ja muhennokset sekä liharuoat.

Käytettäessä lipstikkaa suolan määrää voi vähentää. Se käy myös hyvin munakkaisiin, riisi- ja makaroniruokiin, keitetyn kalan tai lihan kanssa sekä salaatinkastikkeisiin ja yrttisekoituksiin.

Huom. Munuaistulehduksesta, munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta kärsivien ja raskaana olevien ei tulisi nauttia lipstikkaa.

Timjami (Thymus vulgaris)

Voimakas, hyvin aromaattinen, lähes rakastetuin maku maailmalla. Timjami eli tarha- ajuruoho on yksi maailman vanhimpia mauste- ja lääkekasveja.

Timjami on voimakkaasti tuoksuva pienilehtinen yrtti. Timjami sopii täyteläisyyden antajaksi lähes kaikkiin ruokiin.Se lisätään ruuanvalmistuksen varhaisessa vaiheessa ja sen annetaan kypsyä ruuan mukana, sillä se ei menetä aromikkuuttaan keitettäessä. Timjamista tehtyyn teehen voi lisätä hunajaa ja maitoa, jolloin saa tehokkaan ja maistuvan yskänlääkkeen niin lasten kuin aikuisten makuun. Höyryhengitettynä kasvi vaikuttaa hengitysteitä avaavasti. Timjami sisältää eteerisen öljyn lisäksi kasvin flavonoideja.

Timjami sopii käytettäväksi liha-, siipikarja-, muna- ja pastaruoissa sekä esim. kaalikääryleissä, hernekeitossa, kastikkeissa ja kasvispadoissa Sopii myös kala- ja äyriäisruokien sekä salaattikastikkeiden ja marinadien mausteeksi Sopii muhennoksiin ja erilaisiin täytteisiin Sopii erityisesti ruokiin, joissa käytetään viiniä, suositellaan timjamia mausteeksi. http://www.henriettes-herb.com/fi/hk-timjami.html

Yrttien säilöminen

Useimpia yrttejä voi pakastaa ja kuivata, mutta muutamat lajit säilyttävät  paremmin makunsa ja värinsä kuivattuina.

Kuivaaminen

Kuivaaminen on vanha, energiaa säästävä säilöntätapa. Vähän tilaa vievät kuivatut tuotteet säilyvät hyvin huoneenlämmössä. Yrtit tulisi kuivata mahdollisimman nopeasti keräämisen jälkeen. Alkukesällä kuivauksen voi tehdä ulkona, mutta loppukesällä on ilmassa jo liikaa kosteutta. Yrtit kuivataan perinteisesti pieninä kimppuina ylösalaisin kuivassa, pimeässä ja ilmavassa paikassa. Kuivattavia yrttejä ei saa huuhtoa. Huuhdellut yrtit muuttuvat kuivattaessa läikikkäiksi ja ruskeiksi. Kotona olevia lämmönlähteitä kannattaa hyödyntää. Kuivaamiseen käyvät lattialämmitteiset huoneet, siisti pannuhuone, sauna, pyykinkuivauskaappi ja jääkaapin yläpuolella oleva kaappi. Kiertoilmauuni sopii tavallista sähköuunia paremmin kuivaamiseen, kun lämpötila pidetään tarpeeksi alhaisena ja luukku koko kuivaamisen ajan hiukan raollaan. Lämpötilan säätimellä varustettu kasvikuivuri on kätevä väline. Markkinoilta löytyy ainakin muutama kuivurimalli kotikäyttöön. Kuivaamiseen sopivia yrttejä: iisoppi, kumina, lipstikka, meirami, piparminttu, rosmariini, salvia ja timjami.

Pakastus

Pakastetut yrtit säilyvät maultaan ja ulkonäöltään melkein tuoreen veroisina. Yrtit lisätään jäisinä ruokiin, koska sulaneina ne näyttävät usein ikäviltä. Yrtit pakastetaan silputtuina valmiina annoksina pusseihin tai rasioihin. Koristeeksi säilytettävät oksat pakastetaan kokonaisina. Pakastukseen sopivia yrttejä: basilika, kirveli, persilja, rakuuna, ruohosipuli, sitruunamelissa ja tilli.

Yrttietikat ja -öljyt

Kuivaamisen ja pakastamisen lisäksi yrttejä voi säilöä myös mausteeksi etikkaan tai öljyyn. Kokeile maun antajaksi basilikaa, rakuunaa, rosmariinia tai sitruunamelissaa.

Yrttietikan valmistus

Laita pulloon tai purkkiin murskattuja yrtinlehtiä. Lisää muutama neilikka tai piparjuurilastu homehtumisen estämiseksi. Täytä astia viini- tai säilöntäetikalla ja sulje astia. Aseta pullo aurinkoiselle ikkunalle pariksi viikoksi. Kääntele pulloa silloin tällöin. Siivilöi etikka puhtaaseen pulloon. Yrttietikka sopii ruokien mausteeksi, salaattiin ja marinointiin.

Yrttiöljy valmistetaan samaan tapaan, mutta yrttejä laitetaan reilusti enemmän ja pulloa ravistetaan silloin tällöin. Öljy säilyy hyvin jääkaapissa.

Yrttien aromit voi sitoa myös suolaan. Mausteseokseen tarvitaan 50 grammaa kuivattuja yrttejä ja 3–5 grammaa karkeaa merisuolaa. Seos hienonnetaan ja sekoitetaan huhmaressa tai tehosekoittimessa.

Lähteet: Lehtonen, Ulla, Ullan maustekasvimaa, Otava (1989) Peltola, Aili, Suuri yrtti- ja maustekirja, WSOY (1988)

Ruokaohjeet: Maa-artisokka gratiini + kanamunaa, maa-artisokkaa ja salviaa + Lipstikkajäätelö + Lipstikkakeitto

Onko sinulla hyviä reseptejä jaettavaksi Ruokaosuuskunnalle? Julkaisemme niitä ruokaosuuskunnan nettisivuilla reseptit osiossa. Lähetä resepti ja mielellään kuvan kanssa osoitteeseen: ruokaosuuskunta@gmail.com Otsikoi viesti: Reseptit

Iso kiitos!