Viikko 26

Retiisi, maa-artisokka, raparperi ja sipuli ovat esitelty viime sadonjaon yhteydessä eli löytyy tästä linkistä 

5. Jääsalaatti

Jääsalaatti on rapean keräsalaatin (Lactuca sativa var. capitata) ja lehtisalaatin (Lactuca sativa) risteytys. Jääsalaatti on lehtevää ja rapeaa, joten se sopii hyvin salaattisekoituksiin antamaan jämäkkyyttä salaatille. Rapeutensa vuoksi se ei myöskään nuudu niin nopeasti kuin pehmeälehtiset salaatit. Jääsalaatti kestää jonkin verran lämmitystä ja esimerkiksi wok-vihanneksena se on vertaansa vailla.

Sisältää monia terveydelle hyödyllisiä hiven- ja kivennäisaineita sekä useita vitamiineja.

Jääsalaatti säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteessa, kosteassa, kuivumiselta suojattuna.

3. Yrtit:

Minttujen suvun nimi Mentha tulee kreikan kielen sanasta "minthe". Tarun mukaan Persefone muutti mustasukkaisuuksissaan Minthe-nimisen nymfin mintuksi. Mintuilla voi maustaa ja koristella erilaisia salaatteja, ja ne sopivat hyvin jälkiruokiin ja leivonnaisiin sekä säilöntään, esim. omenasoseeseen ja karviaismarjahilloon.

Piparminttu (Mentha x piperita) Euroopassa piparminttu tuli tunnetuksi vasta 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa, ja mentolia siitä eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1771 Hollannissa. Piparminttu on vihermintun (Mentha spicata L.) ja vesimintun (M. aquatica L.) risteytys.

Piparmintun maku on erittäin voimakas, voimakkaampi kuin muiden minttujen. Sillä maustetaan mm. lampaanlihaa, riistaruokia sekä marinointiliemiä. Lampaanpaistin kanssa käytetään erityisesti minttuhyytelöä. Papujen, perunoiden, porkkanoiden ja herneiden keitinliemiin voi lisätä minttua, ja tanskalaiset käyttävät sitä kukkakaalikeitossa.

Erityisesti mintut käyvät erilaisiin lämpimiin ja kylmiin juomiin joko yksinään tai yhdessä muiden yrttien tai marjojen (esim. mustaherukkamehun) kanssa. Tosin piparminttu helposti peittää alleen miedommat maut. Lapset saattavat olla herkkiä mintun sisältämälle mentolille, joten alle 3-vuotiaille minttua ei suositella.

Israelilainen kurkkusalaatti 1 tuore kurkku 1 niippu ruohosipulia mustapippuria suolaa 2 dl jogurttia 1 tl piparminttua 1 tl sinappia

Kurkku pestään ja viipaloidaan kulhoon. Päälle ripistellään mausteita. Sekoitetaan. Joguttiin lisätään sinappia ja minttua ja kastike kaadetaan kurkkuviipaleille.

Lähde: Ulla Lehtonen, Onnellinen kasvissyöjä - Hyvän olon keittokirja.

Puolanminttu eli vuoriminttu (Mentha pulegium) tai (Pycnanthemum pilosum)

Vuoriminttu on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja se on tuonut Suomeen Frantsilan yrittitila. Vuoriminttu on arvokas teeyrtti ja värikkäiden kukintojensa takia hyvä mehiläiskasvi. Vuoriminttua voi käyttää käytetään piparmintun tapaan, mutta aromi on miedompi kuin piparmintulla. Vuorimintun aromi on parhaimmillaan teesekoituksissa ja kukat kauneimmillaan koristekasvina.

Karjalanminttu (Mentha x dalmatica) Yksi Suomen luonnonvaraisista minttukasveista. Karjalanminttu on peltomintun (Mentha arvensis) ja harmaamintun (Mentha longifolia) risteymä. Lehdet harmahtavan vihreät, hieman nukkapintaiset. Miellyttävä mintun tuoksu, miedompi kuin piparmintun tuoksu.

Hyvä minttu teesekoituksiin ja sopii myös jälkiruokiin

Sitruunamelissa (Melissa officinalis) Sitruunamelissa on monivuotinen sitruunalta tuoksuva ruoho, joka on kotoisin Vähästä-Aasiasta, mistä se on levinnyt koko Välimeren alueelle ja edelleen Saksan kautta Pohjolan luostareihin. Kasvin tieteellinen sukunimi Melissa tulee kreikan kielen mehiläistä tarkoittavasta sanasta. Lajinimi officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä. Sitruunamelissa on mehiläisten lempiyrtti, ja sitä on käytetty hunajakasvina antiikin ajoista lähtien. Kasvin medestä mehiläiset tuottavat sitruunalle maistuvaa ja tuoksuvaa hunajaa.

Sitruunamelissan koristeelliset lehdet ovat sydämen muotoisia. Lehdet tuoksuvat voimakkaasti sitruunalle, kun niitä hieroo sormien välissä. Sitruunamelissaa käytetään kaikkiin niihin ruokiin joihin sitruunaakin voi käyttää: salaattikastikkeisiin, kala-, liha- ja kanaruokiin, majoneesiin, hedelmäsalaatteihin, jälkiruokiin, simaan, booleihin ja koristeluun.

Sitruunamelissasta voi myös tehdä yrittiteetä hauduttamalla tuoreita sitruunamelissan lehtiä kiehuvassa vedessä noin kymmenen minuutin ajan.

Sitruunamelissa on kylmänarka, joten sitä ei saa säilyttää jääkaapissa. Sitruunamelissa kitkeröityy kuivattaessa.

Kaalisalaatti 5 dl hienoksi silputtua kesä- tai kurttulehtikaalia 2 omenaa pieninä kuutioina tai viipaleina Kastike:1 dl appelsiinimehua 1⁄4-1⁄2 tl sinappijauhetta 2 rkl öljyä sitruunamelissan lehtiä Omena, kaali ja 2-3 rkl suikaloituja melissan lehtiä sekoitetaan.

Sinappijauhe vatkataan appelsiinimehun joukkoon, öljy lisätään. Kastike kaadetaan salaatin joukkoon ja sekoitetaan huolella. Annetaan maustua jääkaapissa tunnin verran. Tarjoillaan sitruunamelissan lehdillä koristettuna.

Appelsiinimehukastike sopii myös talvisiin puna- ja keltakaalisalaatteihin.

Lähde: Lehtonen, Ullan maustekasvimaa.

Sadonjako määrät:

retiisinippu 149 g,

salaatti 433 g

sipulinippu 198 g

yrtit 19 g

raparperi 193 g

maa-artisokka 514 g

Viikko 25

1. Maa-artisokka: (Helianthus tuberosus)

Maa-artisokan kasvu vie pitkän aikaa, ja artisokkasato korjataan vasta myöhään syksyllä. Oma Pellon maa-artisokat ovat talvehtineet massa ja ne on korjattu vasta tänä keväänä.

Maa-artisokkaa käytetään keittoihin, kastikkeisiin, muhennoksiin ja gratiineihin. Sitä voi myös käyttää perunan tavoin keitettynä tai muhennoksena. Maa-artisokan keittoaika on hieman lyhyempi kuin perunalla.

Maa-artisokka sisältää runsaasti ravintokuitua ja hivenaineita, erityisesti rautaa, eikä lainkaan rasvaa. Kuorittu maa-artisokka tummuu helposti, joten se tulee säilyttää sitruunalla maustetussa vedessä.

Maa-artisokkaa säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa.

2. Keräsalaatti: (Lactuca sativa)

Keräsalaatti on yksi suosituimpia salaattejamme. Se kuuluu mietoihin salaatteihin ja muodostaa pyöreän, pehmeälehtisen kerän. Keräsalaatin lehdet ovat ohuet ja maukkaat. Keräsalaattia käytetään pääasiassa tuoresalaateissa, voileipien päällä ja ruokien koristelussa.

Keräsalaatti säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mielellään muovipussissa jonne on laitettu muutama vesitippa kuivumista ehkäisemään.

3. Keltasipuli: (Allium cepa)

Sipuleita pidetään nykyään funktionaalisena elintarvikkeena. Sipulin voimakas maku ja tuoksu johtuvat rikkiyhdisteitä sisältävistä aromaattisista öljyistä, jotka haihtuvat sipulia hienonnettaessa tai kuumennettaessa. Sipulin kuoriminen helpottuu, kun se tehdään juoksevan veden alla tai sipulit kastetaan hetkeksi kylmään veteen. Suomen kesän valoisissa oloissa viljellyn sipulin maku on voimakas.

Keltasipulia on kahta tyyppiä, litteänpyöreitä ja pyöreitä. Sipulia käytetään keitto-, laatikko-, pata- ja wokruoissa sekä raaka-aineena että mausteena. Raaka-aineeksi se sopii kala-, liha- ja vihannesruokiin. Haudutetut sipulirenkaat sopivat moniin ruokiin.

Sellaisenaan sipulia voi tarjota keitettynä, uunissa tai pannulla haudutettuna tai grillattuna. Jauheliharuokia ei useinkaan valmisteta ilman sipulia. Sipuli sopii myös pikkelseihin, marinaadeihin, salaatteihin, piirakoihin ja paistoksiin.

Sipulin kuoria voi käyttää esimerkiksi lankojen, kankaiden ja pääsiäismunien värjäämiseen.

Säilytä tuoreetsipulit ilmavassa paikassa mielellään kylmässä, +2 - +5 asteessa. Kuivattu sipuli säilyy huoneenlämmössä. Huom! Kuivattu sipuli homehtuu helposti kosteassa.

4. Raparperi: (Rheum Rhaponticum)

Hyvät raparperin lehtiruodit ovat tuoreita, kiinteitä, meheviä ja hienosyisiä. Lehtiruotien väri vaihtelee punaisesta vihreään.

Raparperin kirpeys johtuu sen sisältämästä oksaalihapoista. Oksaalihappo sitoo kalsiumia. Raparperiruoan kanssa onkin suositeltavaa syödä samalla jotakin maitotaloustuotetta. Tällöin raparperin sisältämä oksaalihappo sitoo kalsiumin lisänä tulevasta maitotaloustuotteesta eikä luustosta.

Raparperi sopii leivontaan, jälkiruokakiisseleihin ja -puuroihin, sekä säilöntään.

Raparperia säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mielellään rei'itetyssä muovipussissa.

6. Retiisi: (Raphanus sativus var. sativus)

Retiisi on yksi kaikkein vanhimmista viljelykasveista. Se on kotoisin Kiinasta, jossa sitä on viljelty jo monien tuhansien vuosien ajan.

Retiisi muistuttaa maultaan retikkaa. Retiisi sisältämä sinappiöljy tekee sen mausta kirpeän.

Retiisiä voi syödä sellaisenaan tai käyttää ruokien koristeluun. Retiisiä voi käyttää myös salaateissa, voileivillä tai juustotarjottimella, pataruuissa ja keitoissa.

Retiisi säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa. Naatit pitää poistaa ennen säilytystä, koska naattien kautta haihtuu paljon kosteutta.

7. Yrtit:

Iisooppi (Hyssopus officinalis)

Iisoppi eli isoppi on voimakkaanmakuinen yrtti, joka kasvaa luonnonvaraisena Välimeren maissa. Yrttiä kannattaa varsinkin aloitellessa käyttää vähän kerrallaan. Iisoppia on käytetty yskänlääkkeitten raaka-aineena sen sisältämien voimakastuoksuisten aromaattisten öljyjen ansiosta. Iisoppi sopii erityisesti maksaruokiin. Sillä voi myös maustaa keittoja, kastikkeita, tomaattiruokia, sieniä, veriruokia, makkaraa, silliä, munakkaita, yrttijuustoa ja rahkaa. Kukkivana kerättynä siitä saa keittiöön tuoksuvan yrttikimpun. Lehtien maku on hieman erilainen tuoreena ja kuivattuna. Kuivatun lehden maussa on selvä sirtuunan aromi. Iisooppia voidaan käyttää ruokiin tuomaan savunkaltainen aromi ja sopii myös erinomaisesti pippurin korvikkeeksi erilaisiin maustamistarkoituksiin. Sitä käytetään salvian tapaan veri- ja maksaruoissa sekä keventämässä rasvaisia ruokia.

Rasvaisten kalojen pintaan voi hieroa iisoppia ennen paistamista, ja pippuripihvit voi kokeeksi maustaa pippurin asemesta iisopilla. Kasvisruuista iisoppi sopii esim. kaalisalaatteihin, raasteisiin, peruna-, punajuuri- ja papuruokiin sekä muhennoksiin ja patoihin. Kauniit kukat sopivat hyvin ruoka-annoksien koristeeksi.

Iisopista voi valmistaa myös yrttiteetä ja kylmiä juomia joko yksinään tai yhdessä muiden yrttien tai esim. hedelmien kanssa. Sitruunajuomien sekaan iisoppi sopii hyvin. Kuivatessa iisopin karvaus korostuu ja liiaksi käytettynä tekee ruuan helposti kitkeräksi. Iisoppi sopii hyvin yrttiteen yhdeksi osaksi ja sitä käytetään myös monien vahvojen yrttiliköörien, kuten Chartreusen mausteena.

Lipstikka: (Levisticum officinale)

Aromikas lipstikka eli liperi antaa liemiin ja patoihin täyteläistä makua, sillä siinä maistuu umami, viides aistimamme maku. Alkukesän hienostunut herkku on lipstikkakeitto, joka tehdään nuorista lehdistä. Lipstikkaa voi käyttää tuoreena tai kuivattuna, ja kaikki kasvin osat ovat syötäväksi kelpaavia. Lehdet käytetään mausteena tuoreena tai kuivattuna, varret voi käyttää vihannesten tapaan ja juurtakin voi kuivattaa ja jauhaa pippurin korvikkeeksi. Kuivatusta lipstikasta häviää aromi nopeasti, joten lehdet kannattaa käyttää tuoreina tai pakastaa. Juuria ja siemeniä voi kuivata. Lipstikan maku muistuttaa lehtiselleriä ja purjoa, ja siinä on voimakas tuoksu. Se sopii erinomaisesti kasvisruokiin korvaamaan lihaliemikuution. Erityisen hyvin sen hieman pippurinen maku aromatisoi liemet ja muhennokset sekä liharuoat.

Käytettäessä lipstikkaa suolan määrää voi vähentää. Se käy myös hyvin munakkaisiin, riisi- ja makaroniruokiin, keitetyn kalan tai lihan kanssa sekä salaatinkastikkeisiin ja yrttisekoituksiin.

Huom. Munuaistulehduksesta, munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta kärsivien ja raskaana olevien ei tulisi nauttia lipstikkaa.

Timjami (Thymus vulgaris)

Voimakas, hyvin aromaattinen, lähes rakastetuin maku maailmalla. Timjami eli tarha- ajuruoho on yksi maailman vanhimpia mauste- ja lääkekasveja.

Timjami on voimakkaasti tuoksuva pienilehtinen yrtti. Timjami sopii täyteläisyyden antajaksi lähes kaikkiin ruokiin.Se lisätään ruuanvalmistuksen varhaisessa vaiheessa ja sen annetaan kypsyä ruuan mukana, sillä se ei menetä aromikkuuttaan keitettäessä. Timjamista tehtyyn teehen voi lisätä hunajaa ja maitoa, jolloin saa tehokkaan ja maistuvan yskänlääkkeen niin lasten kuin aikuisten makuun. Höyryhengitettynä kasvi vaikuttaa hengitysteitä avaavasti. Timjami sisältää eteerisen öljyn lisäksi kasvin flavonoideja.

Timjami sopii käytettäväksi liha-, siipikarja-, muna- ja pastaruoissa sekä esim. kaalikääryleissä, hernekeitossa, kastikkeissa ja kasvispadoissa Sopii myös kala- ja äyriäisruokien sekä salaattikastikkeiden ja marinadien mausteeksi Sopii muhennoksiin ja erilaisiin täytteisiin Sopii erityisesti ruokiin, joissa käytetään viiniä, suositellaan timjamia mausteeksi. http://www.henriettes-herb.com/fi/hk-timjami.html

Yrttien säilöminen

Useimpia yrttejä voi pakastaa ja kuivata, mutta muutamat lajit säilyttävät  paremmin makunsa ja värinsä kuivattuina.

Kuivaaminen

Kuivaaminen on vanha, energiaa säästävä säilöntätapa. Vähän tilaa vievät kuivatut tuotteet säilyvät hyvin huoneenlämmössä. Yrtit tulisi kuivata mahdollisimman nopeasti keräämisen jälkeen. Alkukesällä kuivauksen voi tehdä ulkona, mutta loppukesällä on ilmassa jo liikaa kosteutta. Yrtit kuivataan perinteisesti pieninä kimppuina ylösalaisin kuivassa, pimeässä ja ilmavassa paikassa. Kuivattavia yrttejä ei saa huuhtoa. Huuhdellut yrtit muuttuvat kuivattaessa läikikkäiksi ja ruskeiksi. Kotona olevia lämmönlähteitä kannattaa hyödyntää. Kuivaamiseen käyvät lattialämmitteiset huoneet, siisti pannuhuone, sauna, pyykinkuivauskaappi ja jääkaapin yläpuolella oleva kaappi. Kiertoilmauuni sopii tavallista sähköuunia paremmin kuivaamiseen, kun lämpötila pidetään tarpeeksi alhaisena ja luukku koko kuivaamisen ajan hiukan raollaan. Lämpötilan säätimellä varustettu kasvikuivuri on kätevä väline. Markkinoilta löytyy ainakin muutama kuivurimalli kotikäyttöön. Kuivaamiseen sopivia yrttejä: iisoppi, kumina, lipstikka, meirami, piparminttu, rosmariini, salvia ja timjami.

Pakastus

Pakastetut yrtit säilyvät maultaan ja ulkonäöltään melkein tuoreen veroisina. Yrtit lisätään jäisinä ruokiin, koska sulaneina ne näyttävät usein ikäviltä. Yrtit pakastetaan silputtuina valmiina annoksina pusseihin tai rasioihin. Koristeeksi säilytettävät oksat pakastetaan kokonaisina. Pakastukseen sopivia yrttejä: basilika, kirveli, persilja, rakuuna, ruohosipuli, sitruunamelissa ja tilli.

Yrttietikat ja -öljyt

Kuivaamisen ja pakastamisen lisäksi yrttejä voi säilöä myös mausteeksi etikkaan tai öljyyn. Kokeile maun antajaksi basilikaa, rakuunaa, rosmariinia tai sitruunamelissaa.

Yrttietikan valmistus

Laita pulloon tai purkkiin murskattuja yrtinlehtiä. Lisää muutama neilikka tai piparjuurilastu homehtumisen estämiseksi. Täytä astia viini- tai säilöntäetikalla ja sulje astia. Aseta pullo aurinkoiselle ikkunalle pariksi viikoksi. Kääntele pulloa silloin tällöin. Siivilöi etikka puhtaaseen pulloon. Yrttietikka sopii ruokien mausteeksi, salaattiin ja marinointiin.

Yrttiöljy valmistetaan samaan tapaan, mutta yrttejä laitetaan reilusti enemmän ja pulloa ravistetaan silloin tällöin. Öljy säilyy hyvin jääkaapissa.

Yrttien aromit voi sitoa myös suolaan. Mausteseokseen tarvitaan 50 grammaa kuivattuja yrttejä ja 3–5 grammaa karkeaa merisuolaa. Seos hienonnetaan ja sekoitetaan huhmaressa tai tehosekoittimessa.

Lähteet: Lehtonen, Ulla, Ullan maustekasvimaa, Otava (1989) Peltola, Aili, Suuri yrtti- ja maustekirja, WSOY (1988)

Ruokaohjeet: Maa-artisokka gratiini + kanamunaa, maa-artisokkaa ja salviaa + Lipstikkajäätelö + Lipstikkakeitto

Onko sinulla hyviä reseptejä jaettavaksi Ruokaosuuskunnalle? Julkaisemme niitä ruokaosuuskunnan nettisivuilla reseptit osiossa. Lähetä resepti ja mielellään kuvan kanssa osoitteeseen: ruokaosuuskunta@gmail.com Otsikoi viesti: Reseptit

Iso kiitos!