Halla vieraili pellolla vieden mennessään kesäkurpitsa- ja kurpitsakasvuston. Puiden lehtiä se levitteli ympäriinsä ja kylmää tunsivat myös pellon työntekijät. Nyt syksyn voi tuntea ja nähdä jokapuolella, myös itsessään. Näkyvä luonnon elämä kuolee ja kasvien kasvulliset elimet, lehdet ja varsi palaavat maahan humukseksi, vain siemen jää kantamaan uutta elämää ja odottamaan kevätauringon lämpöä.
Oman pellon kurpitsat jaettiin onneksi viime viikolla juuri ennen kylmiä öitä. Kesän lämpö pääsi keittiöihin kurpitsojen muodossa ja viileämmät värit valtaavat loppulokakuun. Pelto pitäisi saada mustaksi mullaksi ja kaikki värit kerättyä talteen varastoon: oranssit porkkanat, keltaiset perunat, valkoiset palsternakat, vihreät kaalit ja tummanvihreävalkoiset purjot.
Kesäkeräkaalia on jaeltu pari kuukautta ja nyt vaihdetaan syyskaaliin. Osa kaaleista lähtee tällä viikolla hapatukseen. Noin kuukauden kuluttua osuuskuntalaiset voivat ostaa itselleen oman pellon hapankaalia. On siis tullut aika säilöä omaa satoa talven varalle. Hapankaali on hyvä säilömismuoto, sillä kaali menee pieneen tilaan ja vitamiinit vain lisääntyvät hapatusprosessin aikana. Hapankaali on oikeaa vanhaa kunnon terveysravintoa. Se emäksisöi hapanta kehoa, tukee ruoansulatusprosesseja ja c- sekä b-vitamiinejä on runsaasti.
Viime lauantaina 13.10. ei onneksi satanut vaan aurinkokin pilkahteli taivaalta. Pellolla oli omat sadonkorjuutalkoot ja paljon saatiinkin aikaan. Loppu oma peruna nostettiin ylös. Palsternakkaa sadonkorjattiin niin, että vielä pellossa on vähän yli puolet jäljellä. Punajuuri lajiteltiin. Omaa tietä kunnostettiin, Kiitos Karlsson ja traktori! Oma vajakin sai katon talveksi, kiitos Karhu ja Kuokkanen!
Punajuuri lajiteltiin isoihin, pieniin ja huonoihin juureksiin. Meillä ei ole niin tarkat laatuvaatimukset, koska omalta pellolta kannattaa hyödyntää myös vähän pienet, ne ovat ihan yhtä hyvän makuisia kaikki. Lopuksi ne säkitettiin ja laskettiin oikea määrä sadonjakelua varten. Nyt on kaikki oma peruna varastossa tai jo keittiöissä. Vuokraisännämme Jukan perunaa nostettiin kolme riviä, sitä olisi vielä runsaasti pellossa...
Palsternakkaa nousi 270 kg lauantaina eli n. kahden viikon sadonjakelun verran. Palsternakan nostajat huomasivat, että nosto on tarkkaa puuhaa. Talikko ei saa osua juureen ja kun kokonaisen palsternakan saa ylös maasta, voi joka kerta olla tyytyväinen itseensä.
Talkoissa ruoka on tärkeä osa päivää: tehään vaikka mitä mutta syyään eka! Ulkona olo ja fyysinen työ vievät energiaa. Sen jälkeen lämmin keitto ja hyvä seura maistuu. Kiitos Ollille oman pellon keitosta ja pannarista sekä ihanasta omenahillosta.
Kiitos talkoolaisille. Nyt saadaan taas kylmiöön täytettä tulevaa kuukautta varten. Lokakuu etenee, pelto pitää saada tyhjäksi ja kauniita päiviä toivotaan.Vielä vähän syksyn lämpöä ja valoa ennen talven tuloa!
