Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteymästä, mistä kertoo hieman naurista makeampi ja mehevämpi maku. Lanttu kuuluu siis kaalikasvien sukuun. Lanttua on myös kutsuttu pohjolan appelsiiniksi korkean C-vitamiinipitoisuutensa takia. Lanttua on viljelty pohjolassa jo 1500-luvulta asti. Lanttu on erittäin hieno, Suomeen sopiva juures ja sitä helposti aliarvostetaan, mutta lantun kerran löytäessään, siitä saa elinikäisen ystävän.
Toukokuun lopussa ne istutettiin biodynaamisesti viljellyistä taimista istutuskoneella maahan. Omalla pellolla lantut ovat kasvaneet kaalimaalla. Niissä oli vähän tuholaisongelmia kasvukauden aikana verrattuna muihin kaalikasveihin. Lantulla on pyöreähköt lehdet ja keltainen, kultainen pyöreä juuri kasvaa maassa.
Lanttua alettiin sadonkorjata heinäelokuun vaihteessa sadonjakoihin. Sadonkorjuun alussa lantut olivat hyvin pyöreitä ja kauniita. Ne ovat lämpimän värisiä ja makean makuisia ihania vihanneksia. Ne kasvavat rauhassa tekemättä itsestään suurta numeroa ja tekevät maullaan ihmisen onnelliseksi.
Kotona lanttu on oiva dippivihannes. Lapsellekin maistuu, kun lantun viipaloi ja kastaa arki-illan iloksi yrttikermaviiliin. Tähän et tarvitse kuin terävän veitsen ja dipin sekä yhden lantun tietysti. Lanttu kannattaa myös kuoria paksulti ennen viipaloimista. Näin lanttu on myös terveellisintä. Sen voi hyvin myös raastaa ja C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa runsaasti.
Lämpimänä oma suosikkini on niin sanotut lanttupihvit eli lanttu kuorittuna ja pyöreinä viipaleina uunissa tehtynä:
Kuori lanttu ja viipaloi pyöreiksi paloiksi. Öljyä, mausta yrttisuolalla ja currylla. Pinnalle voi vielä laittaa korppujauhoa tai mannaa halutessaan. Paista uunissa 200-225 C n. puoli tuntia.
