Lämmin aurinkoinen kesä on tuonut sadon tullessaan. Papusato on ollut iso tänä vuonna. Sillä papu vaatii lämpöä niinkuin sen kotiseuduilla Andeilla on. meillä on ollut kaksi erilaista papu lajiketta tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet aidan sisällä, sillä ne olisivat kelvanneet myös muille kuin osuuskuntalaisille. Varhaispapulajike oli Marona. Se oli mukavan aikainen ja sopiva, hyvänmakuinen lajike koteihin. Nyt kerätään Dominoa, joka on osoittautunut hyvin kauniiksi, pieneksi, supersatoisaksi pavuksi, joka kelpaisi parhaimmille ravintoloillekin. Joka perjantai elokuun ajan on kerätty papua omalla pellolla alkuviikon sadonjakoihin. Papua on kerätty n. 100 kg per viikko. Päiväsaalis on aika usein 50 kg.
Elokuussa aloitettiin myös porkkanan nosto. Kuitenkin muutamaa viikkoa edellisvuotta myöhemmin, sillä juurekset olisivat tänä kesänä kaivanneet vähän enemmän vettä. Nyt porkkanaakin kuitenkin tulee. Osa on vielä pientä, mutta pienillä on vielä syyskuu aikaa kasvaa. Porkkanan laatu on varmasti hyvää tänä vuonna, sillä aurinko on tuonut porkkanoihin makeuden ja liika kosteutta ei ole tautiriskiä lisäämässä. Nyt nostetaan avopölytteisiä (siemenpatentoinnista vapaita ja sitä vastaan taistelevia) biodynaamisia varhaisporkkanalajikkeita: milania ja fynniä.
Keräkaalien nosto aloitettiin tällä viikolla eli elokuun lopulla. Keräkaaleilla on ollut ennätysmäärä tuholaisia tänä vuonna. Yle uutisoi jo toukokuussa, että lämpimien ilmavirtojen mukana Suomeen saapui satoja miljoonia kaalikoita. Kun kaalikoit tulivat niin aikaisin oli niillä mahdollisuus lisääntyä pariin kertaan, joka tarkoittaa valtavaa populaatio määrää. Meillä kaalit piiloutuivat harsojen alle heti istutuksen jälkeen. Kuitenkin heinäkuun alussa kitkentäaikaan kaalikoita oli viime vuotta enemmän. Ja miksipä ei, sillä kyllä meidän luomukaalit maistuvat niin hyvältä, että perhosillekin kelpaa. Niinpä jouduimme tänäkin vuonna kaalit ruiskuttamaan kaalikoin ja perhosen loisvalmisteella. Onneksi ainoa torjunta-aineruiskutus kuitenkin biologinen, jonka olemme tehneet. Kuitenkin nyt kaalit nostavat taas päätään valtavien, kauniin vihreiden lehtien keskeltä kiiltävinä ja rapsakoina. Hieman enemmän viime vuoteen nähden niissä voi syöntireikiä olla, mutta ne ovat selvinneet ja maistuvat raikkaalle ja ihanalle.
Myös lehtikaalta on alettu sadonkorjata. Se on kaali, mutta selvisi hyvin hyönteissyöjiltä ja sen vihreä lehtikin selvisi reiittä. Istutin lehtikaalien viereen kiinankaalia indikaattorikasviksi eli houkuttelemaan tuholaiset pois muista kaaleista. Annoin tuholaisten syödä kiinankaalin ja samalla tarkkailin tuholaismäärää. Lehtikaali on kaalien kuningas, kunnon voimaa antava vihannes. Lehtikaalissa on C-vitamiinia kaaleista eniten ja paljon on myös mm. rautaa ja kalsiumia. Tuota tummanvihreää, kevyttä, kauniin ryppyistä lehteä voi käyttää monin tavoin niin raakana salaateissa kuin kokonaisena keitoissa ja kastikkeissa. Lehtikaali myös säilyy pellolla pakkasiin asti.
Toinen voimavihannes pellollamme on uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti. Nimi jo kertoo mistä päin maailmaa tuo lehtivihannes on kotoisin. Sitä kerätään latvoen eli silloin se tekee uutta versoa aina leikkuupinnan lehtihankoihin. Lamopinaattia käytetään ryöpättynä ruokiin ja sitä voi ryöpättynä myös pakastaa. Ryöppys tarkoittaa nopeaa parin minuutin keittoa. Ravintolakouluperholaiset pellolla vieraillessaan kertoivat käyttävänsä sitä myös raakana salaatteihin.
Loppukesään kuuluu myös punainen, oranssi ja keltainen loisto. Elokuun kukkia pellolla ovat punaiset pellavat sekä muutamat viime vuodesta itse kylväytyneet sinikukkaiset kuitupellavat, valtavat auringonkukat ja elokuun oranssit auringot, kehäkukat. Auringonkukan kanssa samaan sukuun kuuluva (tekstin alin kuva) keltainen kukka kukkii jo osuuskuntalaisten puutarhalla Mustosessa ja kertoo siitä, että sen mukulatkin ovat toivottavasti tänä syksynä valmiita. Mikähän alun perin Perusta kotoisin oleva kasvi onkaan kyseessä? Maanalaiset mukulat sisältävät runsaasti inuliinia ja valmiita ne ovat nostettavaksi kukkien kukkimisen jälkeen.
