Olisiko perunan pitänyt jäädä alunperinkin Peruun? Peruna saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla ja 1700-luvulla Suomeen. Peruna muodostui myös Suomessa tärkeimmäksi viljelykasviksi ja korvasi nauriin. Se on vastannut nälänhätään. Peruna pystyy ruokkimaan suurenmäärän ihmisiä. Se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista.
Peruna on halpaa ruokaa ja sen viljely vie vähän energiaa. Se on vähän työtä vaativaa verrattuna muuhun avomaaviljelyyn. Meidän viljelykierrossa peruna on hyvä kasvi, koska peltolohkoillamme on kestorikkakasviongelmia. Ennen Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelyä biodynaamiset peltolohkot olivat hyvin luonnonniittymäisenä viljelynä. Sen kaltainen viljely voi lisätä luonnonmonimuotoisuutta, mutta lisää myös rikkakasvien määrää pellolla. Niitty on kerännyt aikamoisen siemenpankin maahan. Meidän viljelykierrossa ennenkuin lohko on valmis vihanneksille, siinä viljellään perunaa. Peruna kestää rikkakasveja ja sille riittää riviväliharaus multauksen yhteydessä, jolloin suurimmat rikkakasvit saadaan pois. Peruna on sopinut Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelykiertoon. Perunaan meillä menee työtunteja muutama päivä istutukseen, muutama päivä multauksiin, päivä varsien niittoon ja sitten on sadonkorjuu. Muut avomaavihannekset tarvitsevat tuon lisäksi 200 tuntia kitkentää ja hoivaa. Peruna on siis vähän vaativa. Lisäksi mukula kasvaa syvällä maassa, missä kosteutta riittää, joten kuivanakaan kesänä meidän ei tarvinnut kastella perunaa. Peruna ei siis käytä vesivarojakaan. Muut viljelykasvit tarvitsevat Suomen maaperään verraten emäksisen pH:n kasvaakseen eli kalkita täytyy. Perunarupi taas mahdollisesti lisääntyy kalkitussa maassa, joten peruna käy viljelykierrossamme kohtaan, jossa emme ole vielä itse maata kalkinneet. Perunan viljely ei siis myöskään syö niin paljon lannoitus- ja kalkituskustannuksia kuin muut avomaavihanneksemme. Perunan nosto on myös verraten nopeaa ja helppoa nyt, kun Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on siihen kone. Peruna on verraten vähän kustannuksia ja panoksia vaativa viljelykasvi.
Peruna on kuitenkin koisokasvien heimoon kuuluva kasvi. Monet koisokasvit sisältävät glykoalkaloideja eli ihmiselle myrkyllisiä aineita. Etelä-Amerikan luonnon perunat sisältävät runsaasti solaniinia, mutta sen sijaan viljellyt lajikkeet hyvin vähän. Perunan joutuessa valoon, se vihertyy ja solaniini pitoisuu nousee. Biodynaamisesta taustani johtuen olen harrastanut lajikkeiden sisäisen laadun tutkimista kokemuksellisin menetelmin. Christina Henatch piti kursseja Suomessa 2000-luvun alussa. Kursseilla käytiin läpi kuinka Saksassa tutkitaan kokemuksellisesti lajikkeiden sisäisiä laatuja ja muotovoimia. Näistä biodynaamisista lajikkeiden tutkimis- ja jalostamiskursseista muistan kyllä myös oman kokemukseni perunasta. Peruna jätti toisiaan sellaisen hassun sohvaperunaolon ja herkempi saattaa sen varmaan ilman erityistä tutkimistakin kokea. Tieteellisesti tämän voi sanoa, että peruna nostaa serotoniini tasoa, nostaa mielialaa ja torjuu stressiä. Eri tutkijoiden mukaan tällä voi myös olla kielteisia vaikutuksia. Myös koisokasvit saattavat aiheuttaa toisille allergisia oireita. Muita koisokasveja ovat mm. paprika, tomaatti ja munakoiso.
Itse en kuitenkaan näe tätä peruna-asiaa niin mustavalkoisena. Perunassa on paljon hyvää ja ehkä myös muutamia huonoja ominaisuuksia. Mutta eikös lähes meissä kaikissa ole? Lähes mikään kasvi ei pysty yksin ravitsemaan ihmistä ja yksistään olemaan terveellinen. Jopa vesi on vaarallista ihmiselle liian suurina pitoisuuksina. Kohtuudella peruna pystyy vastaamaan globaaliin ruokaturvaan ja usein tuottamaan satoa huonommissakin oloissa.
Herttoniemen ruokaosuuskunta on jakanut perunaa heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien ja perheelle tuo 1-2 kg viikossa ei ole paljon. Se on muutama peruna viikossa per perheenjäsen. Yksineläjälle se toki voi olla iso määrä. Toisaalta peruna myöskin säilyy hyvin, oikein varastoituna kevääseen saakka. Peruna siis sopii hyvin pohjoisen kasvukauteen: kasvaa tarpeeksi nopeasti ja säilyy vielä seuraavaan kevääseen. Tällöin myöskään riisiä tai muita etelän viljoja ei tarvitse tuoda pitkiä matkoja niin kaukaa. Perunan hiilijalanjälki on siis pieni. Itse suosittelen kyllä myös speltin jyviä riisin korvikkeeksi ja perunan tilalle silloin tällöin. Speltti on vatsaystävällinen, vähän jalostettu terveellinen vilja. Myös perunasta saa c-vitamiinia, kaliumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, kuparia, hiilihydraatteja ja proteiineja. Lisäksi peruna joidenkin tutkimusten mukaan saattaa alentaa verenpainetta.