Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.
Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.
Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.
Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.
Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.
