Koen tärkeäksi avata tässä tulevan kasvukauden suunnitteluvaiheessa toimintamme ydintä. Olin hyvin kiitollinen kysymyksestä, mikä nousi viime maanantain kokouksesssa yhdeltä osuuskuntalaiselta: Ymmärsinkö oikein, että minun täytyisi maksaa enemmän ja saan mahdollisesti vähemmän satoa? Tämä kysymys osui naulankantaan. Sadon määräähän ei voi kukaan taata mm. ilmaston muuttuessa. Toiminnassamme näen tärkeänä juuri uuden vaihtoehtoisen ruokaketjun AFN:n(Alternative Food Networks). Tietyllä tavalla kumppanuusmaataloudessa ei ole kysymys vain kuluttajan hyödyistä, mitä minä saan? Vaan kyse on laajemmasta perspektiivistä, yrityksestä luoda sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää järjestelmää ja mallia. Meidän Herttoniemen ruokaosuuskunta on yksi vaihtoehto luoda yksinkertaisempaa, lyhyttä ruokaketjua, joka on paikallinen. Ruoan kuluttajasta tulee ruokakansalainen, joka tietää ja vaikuttaa siihen, missä ruoka kasvaa ja miten. Ruoka on paikallista sesonkiruokaa. Vihannekset eivät kulje ympäri maapalloa ja kuluta suurta määrää fossiilista polttoainetta. Niiden viljelemiseen ei käytetä ylikansallisten yhtiöiden ulkoisia panoksia. Osuuskuntalainen tietää minne oma raha menee ja mitä se tukee. CSA:n on tarkoitus olla läpinäkyää toimintaa, joka tukee paikallista taloutta eikä riistä kolmansia maita.
Supermarketissa ruoasta näemme pääasiassa sen hinnan. Hintalappu on monille suurin peruste tehdä ostopäätös. Viimeisten vuosikymmenten aikana ruokakulttuuri on muuttunut monella tapaa. Ennen ruoka tuli lähiympäristöstä ekosysteemipalveluita hyödyntäen. Nyt syömme globaalia ruokaa, joka voi tulla monesta maailman eri osasta. Tähän kehitykseen on liittynyt mm. talouskasvu, joka on mahdollistanut ruoan kansainvälistymisen. Kuitenkin n. puolet maapallon väestöstä työskentelee maatalouden parissa, mutta se on vain n. 4 % koko maailman bruttokansantuotteesta. Maaseuduilla ei ole tapahtunut samanlaista talouskasvua, jos katsotaan koko maailmaa. Maatalouselinkeino ei ole kasvanut muiden elinkeinojen tahtiin. Maailmassa on suuri määrä köyhiä, heistä suurin osa asuu maaseudulla ja kehitysmaissa. Heistä osa viljelee rehua kehittyneiden maiden karjalle, jotta lihakarjamme saisi ruokaa. Heidän omat sademetsänsä ja hiilivarastonsa vähenevät niinkuin myös ruoan tuotanto.
En väitä, että Herttoniemen ruokaosuuskunnan malli olisi valmis. Olemme lähteneet aika tyhjästä ja paljon kehitystä ollaan saatu aikaan. Joka vuosi rakennetaan budjetti ja malli kohti kestävämpää kehitystä uudelleen. Tämä vaatii paljon työtä ja myös siitä työstä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä pitää maksaa. Ruoan oikeaa hintaa on vaikea määrittää, se koostuu niin monesta tekijästä ja ruoan tulee olla kaikille peruselinehto. EU:n maatalouspolitiikan ajalla monen viljelijän silmissä ruoan hinta on vääristynyt. Kun liityimme EU:hun, yhden yön aikana monen viljelijän tulo tipahti puoleen. Suomi on aina ollut pientilavaltainen maa, monet pientilat joutuivat lopettamaan tukien astuttua voimaan. Pientilojen vähentyessä ja maatalouden intensiivisyyden kasvaessa myös biodiversiteetti väheni ja maatalouden ulkoiset negatiiviset ympäristövaikutukset lisääntyivät. Näillä on myös oma hintansa, mainitakseni muutamia: ilmastonmuutos, maaperän hedelmällisyyden väheneminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon.
EU:n maatalouspolitiikka ei ole valmis. Ruoan jakautuminen tasaisesti ei tapahdu vielä. Olin Helsingin yliopistolla kuuntelemassa korkean tason neuvonantajan luentoa. Hän totesi "business as usual ei ole mahdollista", "koko ruokajärjestelmän muutos on pakollinen ja se tulee lähtemään kansalaisista ei päättäjistä". Vaihtoehtoisia ruokakanavia voidaan luoda, yrittää yhdessä tehdä maanviljelystä ja ruoan kaupasta kestävää sekä reilua. Voimme lähentää maaseutua ja kaupunkia sekä viljelijän ja kuluttajan suhdetta.
Vuoden 2014 satomaksun määrä hyväksyttiin viime maanantain kokouksessa. Muun muassa energian ja polttoaineen hinta, mikä vaikuttaa suoraan ruokaan kallistuu koko ajan. Satomaksu on laskettu niin, että ruokaosuuskunnalla olisi varaa myös palkata työntekijä hoitamaan hallintoa kuten laskujen maksuja ja muita liikkuvia osia, joita ruokaosuuskunnassamme on tätä nykyä aika iso määrä. Ilman näiden hoitamista toiminta ei ole kestävää. Tuoreiden luonnonmukaisten vihannesten kasvatus n. 200 hlölle, kuljetus ja kestävän mallin perustaminen maksaa osakkaalle tänä vuonna 450 €.
Kohti kestävämpää kehitystä ja tulevaisuutta toivoen Heidi