Liityin Herttoniemen Ruokaosuuskuntaan keväällä 2013. Olin talven aikana kuullut toimittaja Eve Mantun ohjelmassa ruokaosuuskunnasta, lukenut pari lehtiartikkelia ja näiden innostamana tutkiskellut osuuskunnan verkkosivuja. Totesin, että tässä voisi olla jotakin minulle. Voisin olla mukana viljelemässä puhdasta ruokaa kantamatta yksin vastuuta kaikesta ja oppia käytännön toimien kautta , miten se tapahtuu. Oma suu oli siinä lähinnä, on myönnettävä. Hyvää ravintoa omaan ruokapöytään. Olen saanut paljon enemmän.
Alkuun pääsin toukokuussa 2013 ensimmäisissä talkoissani. Keräsin viljelijä Panun johdolla kahden muun talkoolaisen kanssa juolavehnän juuria Anttilan lohkolla, joka oli vasta kynnetty otettavaksi ensi kertaa viljelyyn. Perunaahan siihen myöhemmin istutettiin.
Ensimmäisessä osuuskunnan kokouksessa, johon kesäkuussa osallistuin, tulin Meerin ja Tuomon ohella suostutelluksi hallitukseen yhdelle vapaalle ja kahdelle vapautuvalle paikalle. Muut kaksi kokouksen osallistujaa olivatkin jo hallituksen jäseniä. Kovin harvojen käsiin osuuskuntalaiset luottavatkin tärkeiden päätösten tekemisen – edelleenkin, vaikka osanotto yhteisiin kokouksiin onkin ensimmäistä kokemustani jonkin verran runsaampaa. Tänä vuonna toimeenpantu hallinnon työryhmittäminen ja vastuun jakaminen on mielestäni erinomainen asia. Se konkretisoi niin hallituksen jäsenille kuin kaikille osuuskuntalaisille ne tärkeät tehtäväalueet, sekä lakisääteiset että yhteisesti sovittavat, joita näinkin laajaksi kasvanut yhteisö vaatii. On mahdollista paremmin myös hyödyntää se monipuolinen osaaminen, joita jäsenistöllä on. Yhteisen hyvän edistämiseen mutta myös henkilökohtaiseen kehittymiseen tarjoutuu erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on myös kiinnostavia yhteistyökumppaneita, joiden merkitys ja toiminta avautuu, kun itse aktivoituu oman osuuskuntamme asioissa.
Oma Pelto on minun sydämenasiani myös hallitustoiminnassa. Omat tavoitteeni – hyvä ja maukas ravinto ja uuden oppiminen viljelyssä – ovat täyttyneet. Olen oppinut tekemällä ja saanut runsaasti tietoa seuraamalla erityisesti Heidin kunnioitettavaa paneutumista alan opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen. Runsaasti muutakin olen saanut. Tärkeä oppi on ollut maan hoidon merkitys viljelykiertoineen.
Kompostoinnista ja kompostin hoidosta on tullut minulle hyvin erityinen asia. Viljelijät ja viljelyammattiin opiskelevat harjoittelijat tuntuvat olevan mukavia ja leppoisia ihmisiä. Talkoissa on aina iloinen henki ja tunnelma. Ihanaa oli tänä kesänä olla ”camp Grannynä” heinäkuun kansainvälisellä työleirillämme nuorille ihmisille eri maista ja maanosista.
Tänä kesänä uutta oli green care –toiminta Lilinkotisäätiön kanssa. Se on meitä kaikkia virkistävää. Toiveissa on saada green care –pohjalta toimintaa lapsillekin ja ensi kesänä. Tänä vuonna siihen eivät resurssit riittäneet kaiken uuden myllerryksessä.
Peltotyöryhmien toimintaa olen parhaani mukaan koordinoinut tänä vuonna. Kaikissa viikkotalkoissa on ollut enemmän tai vähemmän osallistujia. Kiitos kaikille. Erityinen kiitos teille, jotka otitte hoitaaksenne talkoiden vastuuroolin, moni useammankin kerran. Ensi vuonna jatkamme.
Iloiseen, innostavaan , kehittävään ja hyväksyvään ilmapiiriin pellolla ovat ”pääsyyllisiä” osaavat, ammattitaitoiset ja lämminsydämiset viljelijämme. Tänä vuonna he ovat (olleet) Heidi, Sandro, Anniina ja Pentti. Heille parhaat kiitokset!