Kumppanuusmaatilojen verkostoitumistilaisuus järjestettiin omalla pellolla. Tilaisuudessa pohdittiin kumppanuusmaatalouden reiluja maksumalleja. Tilaisuudessa kuulimme kokemuksia Norjan ja Saksan reiluuteen, joustavuuteen ja solidaarisuuteen pyrkivistä maksumalleista. Rita Amundsen on ollut mukana Norjan ensimmäisessä ja suurimmassa kumppanuusmaataloudessa Øverland Andelsbrukissä sen perustamisesta lähtien. Alustuksessaan Rita kertoo Øverland Andelsbrukin monta kertaa muuttuneista jäsenyys- ja maksumalleista sekä CSA-toiminnan kehittymisestä Norjassa. Toinen kansainvälinen puhujamme Sebastian Klein on puolestaan Saksan kumppanuusmaatalousverkoston Netzwerk Solidarische Landwirtschaftin aktiivi ja mehiläistarhaaja. Sebastian auttaa CSA-tiloja niiden toiminnan, markkinoinnin ja maksumallien kehittämisessä. Alustuksessaan hän avaa Saksan CSA-toiminnan taustaa, solidaarisuuskysymyksiä sekä bidding round –maksumallia.
Järjestimme tapaamisen yhdessä Kumakka- ja Just Food -hankkeiden kanssa Kaupunkilaisten omalle pellolle lauantaina 5.9.2020 klo 10-18.
Päivä alkoi tilaisuuden järjestäjien esittelyllä. Kumakka-hankkeen esitteli Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri. Kumakka-hanke on saanut ELY-keskuksen kautta maaseuturahoitusta, jolla edistetään kumppanuusmaatalouden tunnettavuutta ja selvitetään mahdollisuuksia Suomessa. Hankkeen fokus on tiedonhauissa, tiedottamisessa, viestinnässä ja kumppanuusmaatalousprojektien verkoston ylläpitämisessä. Hankkeella on euroopan laajuinen mediaseuranta kumppanuusmaatalous aiheista. Hanke seuraa mitä mediassa puhutaan kumppanuusmaatalouteen liittyen. Ja 20.3. oli iso piikki, joka johtui koronasta. Ihmiset alkoivat olemaan kiinnostuneita paikallisesta ruuasta ja csa-farmit nousivat mediaosumissa hyvin näkyville. Samaa ei koettu Suomessa, koska kumppanuusmaatalous on uutta eikä sitä osata vielä etsiä ratkaisuna paikallisena ja kestävämpänä ruokakanavana. Suomessa tilojen suoramyynti nousi monella tilalla eli samanlaista liikehdintää oli koko euroopassa, mutta kumppanuusmaataloutta ei osattu hakea ratkaisuna.
Just Food hankkeen tutkija Anni Turunen kertoi hankkeen isosta reilummasta ja oikeudenmukaisemmasta ruokatutkimuksesta, jonka yhtenä pienenä tutkimuskohteena on Kaupunkilaisten oma pelto. Yhdessä hankkeen kanssa yritetään löytää tasapuolisempia maksumalleja oman pellon toimintaan. Siksi päivän teema oli juuri sopiva järjestää omalla pellolla Vantaalla.
Øverland Andelslandbruk, Norja
Rita Amudsen kertoi Norjan kumppanuusmaatalous historian, joka alkoi 15 vuotta sitten, kun he perustivat Øverland Andelslandbruk tilan. Alkuajan kuvaus kuulosti hyvin tutulta oman pellon historian kanssa. Ja olikin kiva kuulla miten heidän tilansa oli kasvanut 75 perheen tilasta nykyiseen 345 sato-osuuteen. Millaisia vaiheita ja kipukynnyksiä matkalla oikein oli ollut. Ja mitä me voisimme oppia heidän mallistaan?
Overland Andelslandbruk, jonka yksi perustajäsen ja pitkään hallituksessa työskennellyt Rita kertoi hienosti Norjan kumppanuusmaatalouden synnystä ja vaiheista. Tila siis perustettiin 2006 ja aluksi sato-osuuksia oli 75. Tila perustettiin säätiön omistamalle testitilalle, jonka yhteydessä Overland oli osana. Tilalla oli työkoneita ja tilarakennuksia valmiina, joten toiminta oli helpompi aloittaa. Myös säätiön tuki kumppanuusmaataloutta kohtaan varmasti helpotti toiminnan alkua ja mahdollisti toiminnan kasvamisen seuraavina vuosina, koska käytössä oli isompi tilakokonaisuus. Tila sijaitsee Oslossa ja Rita mainitsi hyvin että vähän kuin Espoo sijainniltaan ja asukasmääriltään.
Ensimmäinen vuosi oli yhdelle viljelijälle liian raskas ja viljelijä väsyi eikä jatkanut seuraavalle kaudelle. Hyvin samanlainen alku kuin meillä ja joutuivat miettimään ensimmäisen vuoden jälkeen useamman viljelijän palkkaamista. Myös vuosien varrella oli ollut haasteita saada tarpeeksi satomaksuja kasaan. Silloin jäsenet jalkautuivat lähistölle jakamaan flyereita ja kertomaan uudesta kumppanuusmaatalousmallista. Ritakin oli päivystänyt kaupassa luomuhyllyllä ja kertonut tilasta luomusta kiinnostuneille asiakkaille. Sitten sana kiiri ja nyt heillä on jonotuslista. Tänä vuonna jäseneksi on otettu kolme vuotta jonotuslistalla olleita ihmisiä. Ja tämä helpottaa varmasti tilan pyörittämistä, koska koko kausi ei mene sato-osuuksien kauppaamiseen.
Sadonjako
Norjan malli on erilainen siinä, että heillä ei ole ollenkaan noutopisteitä. Jäsenet hakevat sadon suoraan pellosta. Heille ei ole valmiita kasseja eikä laatikoita vaan jäsenet käyvät pellolta hakemassa satonasa. Tämä on iso ero meidän malliin, jossa on useita sadonjakopisteitä, joista oman sato-osuuden voi kätevästi hakea. Tässä on myös iso ero resurssien käyttöön. Meillä sadonnostoon, -kuljetuksiin ja -jakeluun menee hyvin paljon aikaa verrattuna siihen että jäsenet tulevat tilalle tekemään sen itse. Heillä joka viikko viljelijät kulkevat pellon läpi ja kirjaavat mitä satoa on minkäkin verran. Tämä tieto välitetään jäsenille, jotka tulevat sovittuna aikana hakemaan tuotteet pellosta. Joissain tuotteissa esimerkiksi tomaatissa on määrätty että max 10 kappaletta. Suurimmassa osassa on ideana, että ota niin paljon kun tarvitset. Eli jokainen jäsen miettii että tämän verran tarvitsen tällä viikolla ja otan sen itselleni käyttöön. Tässä mallissa sadonhakuun menee jäseniltä viikottain huomattavasti kauemmin. Toisaalta tämä on jotain mikä erottaa kaupoista ja luo aivan erilaisen suhteen siihen mistä ruoka tulee. Tästä olisi kiva kuulla enemmän yksityiskohtia ja saada lisätietoa ihan konkreettisesti että miten hallinnoivat sadonhakua ja ohjeistavat jäseniä.
Satomaksut ja talkoo-osuus
Ensin heillä oli pieni ja iso sato-osuus. Yhden hengen talouksia oli iso määrä. Se koettiin vaikeaksi määritellä ja siirryttiin henkilökohtaisiin satomaksuihin. Jos perheessä oli 2 aikuista niin se oli 2 x satomaksu ja lapset alle 18-v ilmaiseksi. Aluksi heillä oli enemmän prosentuaalisia vähennyksiä lapsien iän mukaan.
He eivät myy satoa ulos muuten kuin sato-osuuksina eli mitään suoramyyntiä ei ole tilalla. Ja pitävät tätä ideaalisena. Mallissa ei ole kyse ostamisesta ja myymisestä. On kyse riskien jaosta ja sitoutumisesta. Ideana on jakaa tilan tuotto yhdessä satokaudessa mukana oleville. Jonain vuonna tulee parempi osuus kuin toisena vuonna. Jokainen vuosi on erilainen ja jotkut kasvis menestyvät ja toiset eivät. Jäsenet oppivat ymmärtämään tämän ja oppivat hyödyntämään aina olemassa olevan sadon. Tämä olisi hienoa saada meilläkin toteutettua, koska ulosmyyntiin menee paljon resursseja. Eli huomataan aina kuinka tärkeää mallissa olisi saada sato-osuudet myytyä kauden alussa ja varmistettua tämän kautta budjetissa pysyminen.
Norjan mallissa on perus jäsenten satomaksun lisäksi vierasosuus. He eivät halua kutsua sitä sosiaaliseksi osuudeksi. Vierasosuus on esimerkiksi vierailuryhmiltä perittävä satomaksu. Ryhmä tutustuu toimintaan ja samalla kerätään heille satoa pellolta. He maksavat vierasosuuden. Tässä hinnoittelu on joustavaa ryhmän maksukyvyn perusteella. He ovat tehneet hienoa työtä esimerkiksi pakolaisten kanssa ja heillä on erilinen projekti maahanmuuttajien kanssa.
Satomaksun suuruus on 400 €. Ja liittymismaksu 40 €, jolla rahoitetaan tilan investointeja. Satomaksuja osa maksaa enemmän kuin pyydetty. Ja ilmeisesti myös osa maksaa enemmän ja sitä kautta malli saa lisärahoitusta.
Talkootyö on pakollista ja se on minimissään 6 tuntia per kausi. Pitävät listaa, mutta eivät ikinä tarkista listaa, eivätkä kerää maksuja tästä. Jatkuvasti on keskusteltu, että voisiko talkootyön halutessaan maksaa pois, mutta päätöstä ei ole vielä tehty.
Organisointi / hallinto
Viljely- ja budjettisuunnittelu nousi toistuvasti puheessa esiin. Viljelijät vastaavat viljelysuunnitelmasta ja hallitus budjetista. Yksi kokous ei riitä päättämään asioita ja ovat huomanneet hyväksi malliksi pitää ensin valmistelevan kokouksen, jossa käydään suunnitelmat läpi. Niistä keskustellaan yhdessä ja tehdään tarvittavia muokkauksia yhdessä. Sitten valmistelevan kokouksen jälkeen kutsutaan päättävä ja virallinen kokous hyväksymään suunnitelmat. Kuulostaa hyvältä mallilta, koska aika yhdessä kokouksessa ei ole riittävä keskusteluun ja muutos vaihtoehtojen etsimiseen.
Muutama viljelijä on saanut jatkuvan työsopimuksen, koska hallinnollisia töitä on siirretty hallitukselta viljelijälle. Viljelijä vastaa jäsenrekisteristä helmi-maaliskuussa. Tunteja ei tule tasaisesti koko vuoden osalta mutta tasapaino on löytynyt.
Hallituksen lisäksi on toiminnanohjaaja / organisoija / tuottaja palkkatöissä. Vastaa viljelijöiden kanssa tapahtumista, hallinnoinnista, viestinnästä, markkinoinnista yms.
Jäseniä 345 ja aktiivisia noin 50 jäsentä. Aktiiviset jäsenet osallistuvat kokouksiin ja päättämään asioista. Hallituksen esittämiä satomaksuja on esimerkiksi kokouksessa korotettu jäsenten toimesta. Hallituslaiset eivät saa palkkioita, mutta saavat ilmaiset sato-osuudet. Samoin viljelijät saavat ilmaiset sato-osuudet.
Mallissa on joustavuutta ja ovat organisoineet myös erilaisia jäsenryhmiä. Esimerkiksi kanaryhmä on toiminut 10 vuotta. Nyt tilalla on noin 20 kanaa, jota ryhmän jäsenet hoitavat yhdessä ja saavat hoitovuorolla olevat kanamunat omaan käyttöön. Kananmunia ei ole jaettavaksi isommalle ryhmälle. Nyt ovat saaneet joltain säätiöltä avustusta 15.000 euroa joilla rakentavat uuden kanalan tilalle ja kanamunia jatkossa myös satomaksun maksaneille.
Tilalla on myös mm. mehiläisryhmä-, saksanpähkinä- ja viinirypäleryhmät. Myös taideryhmä, joka vastaa tilan ilmeestä ja luovat taidetta tilan yhteyteen kaikkien iloksi.
Mallia on rakennettu kestäväksi ja vastuita on jaettu. Nyt esimerkiksi Rita ei ole enää aktiivisena hallituslaisena niin toiminta jatkuu normaalisti. Mallissa on päästy pois että olisi yhden henkilön varassa.
Norjan kumppanuusmaatalous
Syntyi vuonna 2006, kun Overland Andelslandbruk perustettiin. Vuosina 2006-2012 syntyi 4 uutta tilaa, vuonna 2013 aloitti 31 uutta tilaa, 2015 18 uutta tilaa, 2018 18 ja tänä vuonna jo 12 uutta kumppanuusmaatalous malliin perustuvaa tilaa. Lyhyen historian aikana on syntynyt 120 kumppanuusmaatalous mallin tilaa, joista nyt toiminnassa on 90 tilaa. Suurin syy lopettamiselle on ollut alihinnoittelu. Ja sato-osuuksien myyminen eli ei ole saatu tarpeeksi jäseniä mukaan toimintaan.
Vuonna 2014 Norjan luomuliitto (Økologisk Norge) aloitti kumppanuusmaatalousmallin viestinnän ja mallin levittämisen hallinnoinnin. Liitto palkkasi yhden henkilön vastaamaan kumppanuusmaatalousmallista. Sitä ennen esimerkiksi Overland Andelslandbruk aktiivit ovat levittäneet mallia ja kertoneet asiasta kiinnostuneille. Tämä voisi olla Suomessakin seuraava askel, jos haluttaisiin mallin skaalautumista Suomessa. Tai sitten rahoitettaisiin jo aktiivisia tiloja ja annettaisiin heille resursseja mallista kertomiseen eteenpäin kiinnostuneille.
Erilaisia malle Norjasta
Yhdessä mallissa 3 maatilaa on mennyt yhteen ja pyörittää yhdessä yhtä kumppanuusmaatilaa, jossa kasviksia, lihaa yms. Laaja valikoima, koska useampi tila yhdessä. Vaatii hyvää yhteistyötä tilojen välille ja hyvää viestintää jäsenille että mitä tulee mistäkin. Yhdellä tilalla oli talkoomallista kehitetty niin että jäsen saa jokaisesta tehdystä tunnista yhden prosentin alennuksen seuraavan vuoden satomaksusta. Jos teki sata tuntia niin sai 100% alennuksen eli seuraavan vuoden sato-osuuden ilmaiseksi.
Norjassa kumppanuusmaatalousmallit ovat hyvin suosittuja, joista hyvä esimerkki on Overland Andelslandbrukin kolmen vuoden jonotusaika, että pääsee tilan jäsenksi ja saa oikeuden ostaa sato-osuus.
Saksan malli
Sebastian Klein Saksan kumppanuusmaatalousverkosto Netzwerk Solidarische Landwirtschaftista esitteli mitä Saksassa tapahtuu. Ja avasi uutta reilumpaa “bidding round –maksumallia. Kleinin titteli oli kumppanuusmaatalouskonsultti (csa-consultant) eli kertoo, että malli on kasvanut isoksi ja mielenkiintoa mallia kohtaan löytyy. Saksassa on melkein 300 kumppanuusmaatalousmallin maatilaa. Hyvänä esimerkkinä kuinka suosittua kumppanuusmaatalous on Saksassa niin Klein kertoi kuinka kaupat ovat alkaneet markkinoida satokasseja kumppanuusmaatalous brändillä. Silloin Klein ja kumppanit ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet että mitä kumppanuusmaatalous on. Ja kaupat ovat ottaneet väärät mielikuvat yhteydet pois tuotteista.
Kumppanuusmaatalous malliin tarvitaan kolme tekijää organisoiva taho / kiinnostunut porukka / rahoitus, viljely pinta-ala/ maan hallinta ja viljelyporukka / osaaminen. Kun nämä ovat kasassa niin tarvitaan onnistumiseen läpinäkyvä hinnoittelu, avoin organisaatio ja totuudenmukainen viestintä. Sitten pitää miettiä kuinka monelle voi tuottaa ruokaa ja millaiset kulut tästä syntyy. Näillä pääsee pitkälle.
Bidding round / rahoituskierros
Nyt päästään mielenkiintoiseen osioon eli rahoituskierrokseen. Tämä malli on toiminut Saksassa usealla tilalla. Aivan samanlailla kun meillä luodaan avoin budjetti, joka esitellään jäsenille. Esittelyn jälkeen kerrotaan kokonaissumma, jota halutaan saada rahoituskierrokselta. Jäsenet kirjoittavat satomaksun suuruuden lapuille, jotka kerätään ja lasketaan yhteen. Yhteissumma kerrotaan osallistujille. Jos summa ylittää tarpeen niin päätetään ja hyväksytään rahoituskierros. Jos kierroksen yhteissumma on alle budjetin otetaan uusi kierros. Kierroksia järjestetään niin kauan kunnes summa on kasassa.
Tässä mallissa jokaisella jäsenellä on erisuuruinen satomaksu, joka perustuu jäsenen omaan ilmoitukseen. Tätä mallia pidetään reilumpana koska eri tulotasoiset taloudet pystyvät osallistumaan satokauteen. Näin kumppanuusmaatalous ei ole vain keskituloisten mahdollisuus vaan malliin voi myös vähävaraiset osallistua. Rikkaus tulee yhteisöstä, jossa on erilaisia ihmisiä ja malli pystyy tuottamaan laadukasta, puhdasta ja terveellistä ruokaa eri tulotasoisille ihmisille tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.
Kysyin, että miten on ratkaistu jos tulee kokouksessa laitettua liian suuri summa ja tulee katumapäälle seuraavana päivänä. Kleinin vastaus oli selkeä ja yksinkertainen, että olisi pitänyt miettiä asiaa jo ennen rahoituskierrosta.
Kierros käydään kokouksessa, ja on myös digialustoja, mutta parhaiten toimii yhdessä päättäen kokouksessa.
Tilaisuuden kolmas alustus oli Kaupunkilaisten oman pellon malli, jonka esittelin tapahtumassa. Meillä on ollut ongelmia saada jäseniä osallistumaan satomaksuihin ja sitä kautta saamaan taloudellinen varmuus satokauteen. Tämä on epäonnistunut nyt useampana vuotena ja oman pellon on mietittävä kuinka organisointi muutetaan, että saamme budjetin kerättyä ennakkoon. Se on kuitenkin kumppanuusmaataloudessa se yksi tärkeä ja mallin toimivuuden kannalta tärkeä asia. Näiden hyvien pohjustusten jälkeen keskustelua jatkettiin pienryhmissä. Etsittiin uusia reilumpia ja oikeudenmukaisempia maksumalleja tiloille.
Lisään tänne kuvia ja muita kiinnostavia linkkejä yms.
Lista Suomen kumppanuusmaatiloista
Nyt tälläisenä raakana muistiinpanot tapahtumasta.
Alla vielä ohjelma ja järjestäjät. Iso kiitos oman pellon talkooryhmälle (Kiitos Marja-Liisa, Riitta ja Noel) ja ruokaryhmälle (Kiitos Nina ja Eila)
.
Ohjelma:
10.00 Aamukahvi
10.15 Tervetuloa & esittäytymiskierros
Johdatus päivän teemaan, alustukset:
Viisitoista vuotta kumppanuusmaataloutta Norjassa: kokemuksia reilusta ja joustavasta maksumallista. Rita Amundsen, Øverland Andelslandbruk, Norja
Introduction of German CSA (Solawi) and bidding round models. Building living communities. Sebastian Klein, Solawi-verkosto (Saksa)
Kaupunkilaisten oma pelto: Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalous. Olli Repo, Kaupunkilaisten oma pelto, Suomi
13.15 Lounas
14.00 Ryhmäkeskustelua ja -työskentelyä
16.00 Talkoot & talkooeväät (varustaudu säänmukaisin ja ulkotöihin sopivin varustein)
18.00 Tilaisuuden päätös. Hyvää kotimatkaa!
Järjestäjät:
Kaupunkilaisten oma pelto, Olli Repo, olirepo@gmail.com;
Kumakka - Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hanke, Ritva Mynttinen, ritva.mynttinen@helsinki.fi;
Reilu ruokamurros – Just food -hanke, Riikka Aro, riikka.aro@jyu.fi
