Vuoden kierron mukaan ovat työt pellollakin saaneet uusia muotoja. Sadonkeruu on kovassa vauhdissa ja rikkojen kanssa painiminen parhaimillaan.
Palsternakkaa on kitketty esille ja se on yllättänyt positiivisesti tasaisella itämisellä vaikka sitä ei ole paljon päästy kitkemään vuoden aikana. Porkkana on kitketty esille vaikkakin se on herkkänä kasvina ottanut kuivuudesta nokkiinsa eikä ole itänyt toivotulla tavalla. Punajuuri taas juroo meitä hieman syyllistävästi katsoen rikkojen seassa odottaen uutta kitkentäänsä.
Tällä lohkolla on ongelmana ollut kastelukaluston puute mikä näkyy eniten porkkanassa. Olemme saaneet lohkon käyttöömme vasta äskettäin ja suurimmat investoinnit oli jo tehty tältä vuodelta. Ensivuodeksi toivoisin, että saamme sadettimet myös porkkanalle ja palsternakalle.
Sipulit alkavat tuleentua ja joutuvat kohta kuivamaan paremman säilyvyyden takaamiseksi. Purjot sipulin vieressä ovat tyydyttävän hyvin paisuneet ja kasvaneet. Purjon varresta saa sitä isomman, mitä enemmän sitä mullataan. Kasvukauden aikana olemme sen kerenneet kitkeä ja mullata muutaman kerran, josta iso kiitos kuuluu työssäoppijoillemme ja kesätyöntekijöille!
Kasvihuone on toiminut hyvin vaikkakin maa siellä ei ime vettä parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvihuonetta rakentaessa tamppaantui savikerros todella kovaksi sen alla. Savikerroksen päälle teimme hiekalla, turpeella, kompostilla ja kalkilla uuden kerroksen, jossa tomaatit viihtyvät hyvin tippaletkun kastelemana.
Papulohko kasvihuoneen vieressä voi hyvin vaikkakin jänikset tekevät jatkuvaa tuhoaan. Toivottavasti he jättävät meillekin jotain syötävää.
Jäniksien kanssa ei montaa keinoa ole niitä vähentämään, mikä päätyisi jäniksen näkökulmasta onnellisesti.
Voi olla,että vaihtoehdot ikävä kyllä hupenevat niiden lisääntyessä vuosivuodelta yltäkylläisyydessa loputtoman isoksi vitsaukseksi. Pahimmissa painajaisissani näen järkyttävän suuren aallon jäniksiä pomppimassa eteenpäin raamatullisessa mittakaavassa syöden kaiken vihreän edestään, jättäen jäljelle vain ohdakkeita ja nokkosia meille muille olioille nautittavaksi.
Kyllä niilläkin hengissä selvitään, mutta olen kyllä papujenkin ystävä. Härkäpapu ei ole jäniksille vielä niin kelvannut. Mietin asiaa ja kuvittelisin, että härkäpapu on syystäkin Suomessa ollut perinteinen näky peloillamme sen ollessa paksu ja jämäkkä, jopa hieman puinen.
Salkopapu ja pensaspapu, ovat molemmat huomattavasti lehtevämpiä ja pehmeävartisempia tai jänisten kielellä mehukkaampia, sekä helpommin sulatettavia. Onneksi papuja on itänyt paljon ja niiden kerääminen alkaa lähiviikkoina.
Kurpitsat voivat hyvin vaikkakin koko Suomean on kiusannut pölyttäjien puute, joka näkyy parhaiten kurpitsassa. Satomäärät jäävät pieniksi, koska kurpitsan kehitys loppuu ennen aikaisesti jos se ei ole päässyt kunnolla pölyttymään ja lopulta ne alkavat mätänemään ennenkuin ovat sormea isompia.
Tottakai kurpitsaa tulee runsaasti, koska kasvejakin on paljon mutta huomattava määrä kurpitsoista jää kasvamatta. Talvikurpitsat jaksavat pullistella ja näyttää siltä että myyrät eivät ole vielä niitä löytäneet.
Kurkut kasvavat vaikka joutuivatkin koville alkukesän helteissä ja ovat sen jälkeen olleet meille hieman katkeria, mutta alkavat nyt leppyä ja tuottamaan hedelmää.
Biohajoavan muovin suojaamat ja traktorilla tehdyt penkit ovat olleet hyvä ratkaisu kurpitsamaalla. Meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pystyä kitkeä kaikkia lohkoja pienen miehityksen ja Koronan aiheuttamien komplikaatioiden takia. Toivotaan, että tilanne ei tästä pahene ja voimme jatkaa toimintaamme normaalisti loppukasvukauden. Pientä ylimääräistä painetta tämä pelko aiheuttaa, mutta mikäli asiaan ei voi itse vaikuttaa ei siitä kannata murehtiakkaan.
Yritämme olla ajantasalla ja reagoida tilanteisiin, sitä mukaan kun ne ilmenevät.
Sellerit ovat voineet mahtavan hyvin ja niitä riittää isompaankin Bloody Maryyn. Mukulaselleriä ovat myyrät, mitä oletettavasti tai rakkaat jäniksemme käyneet nakertelemassa ja seuraamme tilanteen vakavuutta mielenkiinnolla. Tälläkin lohkolla meillä on muovit mikä on helpottanut paineita pois muilta lohkoilta.
Fenkoli alkaa olemaan nostettu muutamaa penkkiä lukuun ottamatta ja pinaatti alkaa olla syöty. Pinaatissa näkyy parhaiten lohkon muoto. Maa tekee pienen painauman lohkon alareunassa, jonka kohdalla pinaatti ei ole kasvanut juuri ollenkaan. Vesi lilluu liikaa alaspäin viettävän peltolohkon alapäädyssä olevassa painaumassa eikä pääse sieltä pois. Kasvit eivät liian kosteassa pääse imemään vettä ja siksi eivät myöskään ravinteita maasta. Soluhengitys ei toimi kunnolla ja näkyy kasvun heikkoutena ja kasvin nuupahtamisella.
Unelmissani tahtoisin kaivella syksyllä muutaman ojan ohjaamaan vettä pois kriittisiltä paikoilta, mutta saa nähdä mihin meillä on aikaa ja resursseja.
Peruna voi hyvin vaikka kasvaa yllättävän hitaasti eivätkä ole vieläkään kukkineet. Kukinta kertoisi perunan olevan nostoa vaille valmis syötäväksi. Nostimme sitä jokunen viikko sitten muutaman rivin ja huomasimme, että moni perunoista on haljennut kuivuuden ja sateiden vaihdellessa vuoroaan. Ongelma on lähinnä esteettinen ja hidastaa hieman kasvua.
Vanhan ajan sanonta on, että peruna kastellaan kerran kesässä. Jos jostakin näemme ilmastonmuutoksen vauhdin on se perunamaasta, jota pitäisi kastella jo kerran viikossa, jotta se ei halkeaisi kuumuuden tullessa ja sen solukon revetessä saadessaan pitkän kuivankaudenjälkeen taas vettä.
Kaalimaa minua hieman pelottaa, koska olemme joutuneet sen pitämään harsojen alla koko kasvukauden. Vemmelsääret ovat olleet yllättävän järjestelmällisiä syöden tuulen viemien harsojen alta, mitä siellä on kasvussa ollut. Olemme laittaneet lisää painoja harsoille ja saaneet ne nyt pysymään. Aliarvioimme Ilmahisien määrän, joten harsot pääsivät repeämään ja liikkumaan pois paikka paikoin jättäen buffetin auki.
Viljelykierto, joka pitää huolta maan ravinnetasapainosta on myös ollut kaalille epämieluinen. Jouiduimme laittamaan kaalit vetiselle lohkolle, missä on sen keskiosassa painautunutta maata joten vesi ei pääse läpi ja jää lillumaan tukahduttaen kaalien kasvun. Ensi vuodeksi suunnittelimme kohopenkkejä tällä lohkolle, jotta saisimme nostettua kasvit hieman korkeammalle. Tämä vaatii toki myös lihasvoimaa, jotta penkit olisivat mahdollisimman tasaisia eivätkä lasehtisi kasvukauden aikana liikaa paljastaen juuria.
Reippaat talkoolaisemme ovat olleet korvaamattoman suuri apu kitkennässä ja olemme muutaman kerran käyneet kaalimaankin läpi ja mullaneet kerivät kaalit mutta, se olisi jälleen käytävä kitkemässä.
Näin syksyn tuoksujen tulviessa pelloille olen alkanut miettiä ensi vuotta ja sen suunnittelua.
Mikäli Korona rajoittaa jälleen työtehoamme voi olla, että joudumme vähentämään penkkien määrää tai keskittyä kasveihin joita on helpompi hoitaa. Toivoisin suuresti, että voisimme tuottaa mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista, mutta pienellä porukalla on jostakin nipistettävä, jotta se sato mitä saamme olisi mahdollisimman laadukasta ja viljelijän mielenterveydelle terveellistä.
Yksi unelmistani olisi saada tänä syksynä tehtyä lämpöpenkkejä talkoolaisten kanssa.
Lämpöpenkin idea on ikivanha maanparannus/kasvatus menetelmä, mutta on saanut uutta tuulta Hugelkultur nimisestä liikeestä Tanskasta.
Ajatuksena tässä tekniikassa on laittaa kovempia kompostoituvia aineksia kuten kasvien rankoja tai risuja penkin pohjalle ja pehmeämpiä kuten lehtiä ja muita pellolta saatavia aineksia kerroksittain. Väleihin laitetaan kompostia ja lantaa kuten lasagnea tehdessä.
Penkin kummaltakin puolen otetaan multaa tämän lasagnen päälle tehden käytävät ja saaden peitettyä kompostoituva materia odottamaan syksyyn. Lopuksi lisätään paksu kate keväällä estämään rikkojen kasvua.
Tärkeää on, että lämpöpenkki pysyy ilmavana laadukaan kompostoitumisen takaamiseksi.
Kumpumainen muoto kerää auringonsäteitä tehokkaammin kuin matalat penkit ja kompostoitumisprosessi lämmittää penkkiä entisestään saaden kasvukauteen lisää pituutta sen alussa ja lopussa. Lämpöpenkki voi olla käytössä, jopa kolmekin vuotta riippuen mistä aineksista se on koottua ja mitä siinä on kasvatettu.
Kun se on tiensä päässä tehdään entisille käytäville uusi penkki jälleen rangoista, lehdistä ja kompostista nyt käyttäen sen multaamiseen edellisiä lämpöpenkin jämiä. Tämä prosessi parantaa järjestelmällisesti maan mikrobielämää, lisää humusta ja tuottaa hyvää multaa hitaasti ja varmasti. Näin saamme sidottua mahdollisimman paljon ravinteita pellolle ja vähennettyä kasvijätteiden määrää.
Jos peitämme nämä dynaamiset akkumulaattorit lämpöpenkin uumeniin eivät ravinteet kuten typpi pääse karkuun muuttumalla kaasuksi denitrifikaation seurauksena. Lämpöpenkissä kompostoitumisprosessi sitoo typen maaperään ja kasvien käytettäväksi.
Lämpöpenkki lohkolla ei voi ajaa traktorilla ja on siksi hyvin työläs tehdä varsinkin ensimmäisen kerran kun prosessi on vasta aluillaan. Työ toki helpottuu vuosi vuodelta kun maa paranee ja rutiini niiden tekemiseen totuttaa keräämään lasagnen raaka aineita valmiiksi vuoden mittaan.
Lämpöpenkissä voimme myös hyväksikäyttää kaikki kasvijätteet kurpitsanrangoista sellerinjuuriin pitäen energian tiiviimin farmilla sisäisen ravinnekierron tehostuessa.
Toivottavasti ehtisimme tehdä edes yhden pitkän lämpöpenkin ja pääsisimme ensivuonna testaamaan miten se toimii isommassa mittakaavassa. Lämpöpenkin isoin ongelma on, että se ei ole isossa mittakaavassa väitetysti mahdollinen suuren alkuperäisen työmäärän takia ja itse materiaalia niiden rakentamiseen ei välttämättä ole tarpeeksi. Aina voi kuitenkin yhden tehdä!
Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, sekä tekemistä ja aurinkoa riittää!
Kuulin kerran veteraaniviljelijältä hienon sanonnan peltotöistä. Siinä viljelijä sukeltaa Suomen kasvukauden alussa maaliskuussa sukeltaa pellolle tai puutarhaan ja henkeään pidätellen rehkii pää mullassa kunnes jälleen lokakuussa nousee altaan toiselta puolelta pintaan ja voi hengähtää jälleen, katsoa taakseen ihmetellessään mitä juuri tapahtui, mitä juuri teki, mitä juuri tapahtui!
Elämä kasvien rytmissä on kovaa juoksua, mutta lokakuun jälkeen on puutarhurinkin pikkuhiljaa aika muuttua siemeneksi, nostaa jalat pöydälle ja juonia ensivuodelle uusia seikkailuja!