Vuodenvaihteessa jokin sisäinen aikaratas minussa nytkähtää vähän muuttaen levon ja pohdiskelun vaiheet aikomukseksi ja suunnitelmiksi. Sisäinen vuosikelloni siis kantaa kasvukauden enteet ja tunteet mukanaan jaksottaen voimavarojani sekä ajatuksen kulkuani sen mukaan onko kesä tulossa vai menossa. Viime päivinä olen ollut jo varovaisesti innostunut, mutta loppusyksystä eli ei kovinkaan montaa kuukautta sitten tulevan kauden siemenkuvaston tipahtaessa postiluukustani, en jaksanut avata sitä pariin kuukauteen.
Kauden loputtua on hyväkin hengähtää ja alkaa touhuta aivan muita juttuja. Sopivina hetkinä mieli kuitenkin palaa arvioimaan ja muistelemaan menneen kesän sujumista. Kestää jonkin aikaa koota onnistumisien ja epäonnistumisien tekijät sekä sen hyväksyminen, ettei kaikkiin tapahtumiin ole löytynyt vielä vastausta. Oma käsittelyprosessi on niin kesken, ettei kasvukauden eri tekijöiden kärsivällinen selittäminen oikein tahdo onnistua. Onnistumisien huomiointi on erityisen merkittävä hyvinvoinnin ylläpitäjä ja oman työn kuormittavuuden mittari. Tekemistähän siellä pellolla aina riittää, mutta joka päivä ei voi lähteä töistä kotiin miettien mitä kaikkea jäi tekemättä. Niiden ajatusten kanssa ei vapaa-ajasta saa laadukasta palautumista irti. Tietysti ja onneksi, kun vapaa-aika on laadukasta ja tarpeeksi väljää, myös positiiviselle vapaaehtoiselle mietiskely- ja suunnittelutyölle jää tilaa.
Viljelysuunnitelman teko on nyt Kirsin kanssa aloitettu, viljelykiertoa, siemen- sekä taimitilauksia suunnittelemalla ja kasvatuksia listattu kotitoimistossa. Tästä hetkestä eteenpäin kevät tuntuu olevan koko ajan aivan nurkan takana. Myös Oman pellon muuta toimintaa ja yhteisöä on kehitetty yhdessä aktiivisten jäsenten kanssa koko pimeän talvijakson ajan. Viikoittaiset etäpalaverit ovat muokanneet toimintaa hieman uuteen suuntaan korostaen yhteisöllisyyttä sekä suhdetta peltoon. Haluamme tutustuttaa mahdollisimman monet peltoon ja sen ympärille muotoutuvaan yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan. Itsepoimintamahdollisuus avaa jäsenille uuden tavan noutaa satonsa suoraan pellosta meidän viljelijöiden opastuksella. Tämä mahdollistaa suoran suhteen muodostamisen maahan, josta ruoka kasvaa. Noutopisteet jatkavat yhä niille jäsenille, joilla toistuva käynti pellolla ei ole mahdollista. Talkootoimintaa on monipuolistettu erilaisten osaamisalojen ympärille ja ryhmäytetty niin, että samoista aiheista kiinnostuneet voivat yhdessä toteuttaa erilaisia tehtäviä mm. markkinoinnista peltotöihin ja tapahtumien järjestämiseen Oman pellon hyväksi.
Elämä, sehän pyörii ruoan ympärillä, vaikka moderni maailma onkin pyrkinyt häivyttämään sen tosiasian meidän arjestamme. Meidän kumppanuusviljelijöiden tehtävä on monipuolisen tuotannon suunnitteleminen huomioiden erilaisten jäsenyyksien ja asiakkaiden tarpeet sekä toiveet. Tuottaa laadukas ja kokonaisvaltainen ruokakokemus. Tarpeena pidämme keskeisiä ravintokasveja kuten perunaa, juureksia ja palkokasveja. Tätä valikoimaa voimme monipuolistaa kaaleilla, lehtivihanneksilla, kurpitsoilla ja nyt myös erilaisilla kasvihuonevihanneksilla. ”Monipuolisessa viljelyssä ei yksittäisten satokasvien epäonnistuminen juurikaan tunnu.” – kirjoittaa Omavaraisopiston perustaja ja omavaraiseläjä Maria Dorff (Elonkehä 4/2020). Hän viljelee itselleen ja perheelleen. Me teemme tätä jäsenille, joiden talkoopanos ja osallistuminen erilaisiin toimintamme keskeisiin tehtäviin on koko kumppanuusmaatalouden juoni ja hyvä juoni onkin, sillä onhan yhdessä tekeminen ja peltoyhteisöön kuuluminen erityistä ja henkeä kohottavaa.
Tervetuloa mukaan vanhat ja uudet jäsenet !
Terveisin
personal farmer, Teija