Kumppanuusmaatalous ja sen monet mahdollisuudet

Järjestimme yhdessä Lyhyet läheiset ketjut- lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen kanssa tapahtuman Kaupunkilaisten omalle pellolle 16.6.2016 klo 10-14. Halusimme kertoa mitä pellolla tapahtuu ja mitä olemme tehneet. Ja ennenkaikkea mitä voisimme yhdessä vielä tehdä.

Mediapoimintoja:

Ylen Uutisten otsikko: Ruuan alkuperä kiinnostaa – yhteiseltä pellolta ruoka päätyy pöytään ilman välikäsiä

Helsingin Sanomien juttu: Herttoniemen ruokapiiristä syntyi 200 jäsenen yhteinen maatila – ”Ei vain se ruokakassi, vaan yhdessä tekeminen”

Pro Luomu: Oma pelto yhdistää syöjät ja tuottajat

Kasvua Hämeessä: Herttoniemen osuuskunta hoitaa maata ja ihmisiä

Kuvat: Veikko Somerpuro

Syyskuun aurinko

Vielä riittää valoa. Auringossa työskennellessä tulee lämmin, kun taas varjon puolella saa lisätä hattua ja hanskaa. Lämpötilat ovat toistaiseksi pysyneet kymmenen asteen lämpimämmällä puolella päiväsaikaan, yöllään ei halloja vielä ole ollut, mutta yöt ovat kuitenkin kylmiä. Se lupaa upeaa väriloistoa pellon reunoille.  

Sanotaan, että halla korjaa laiskan viljelijän sadon. Mutta meidän pellolla ei laiskotella, vaan kiirellä korjataan kylmälle herkkiä vihanneksia vielä ehkä viimeisiä kertoja. Pidämme joistakin juureksista pienen tauon ja pyrimme samaan talteen vielä esim. pinaattia, kesäkurpitsaa, mangoldia ja kurkkua, jotka eivät pidä kylmästä. Näin saamme hyödynnettyä mahdollisimman hyvin pellon antaman sadon. Loppukaudella juureksia tuleekin paljon, niistä varmasti moni on tottunut jo laittamaan ruokaa. Ne ovat pullollaan ravintoaineita. Usein kuoret joutuvat kuitenkin biojätteeseen, mutta tiesittekö, että juuresten kuorista saa uunissa paahtamalla ihania sipsejä?

Edellisviikolla Oma pelto oli mukana Foodycle- tapahtumassa, joka on osa Pixelache Helsingin festivaalia "Living spaces". Festivaali on monen päivän sarja työpajoja,esityksiä ja  tapahtumia. Foodycle on tapahtuma Viikissä, jossa etsitään ratkaisuja tulevaisuuden kestävään ruokajärjestelmään.

Olimme Foodyclen tuottajatorilla esittelemässä ruokaosuuskuntaa ja  myymässä Oman pellon satoa. Ihmisiä ja hyviä keskusteluja oli paljon. Hieno tapahtuma,, johon ruokaosuuskunta sopii erittäin hyvin. Tapahtumassa pidettiin myös puheenvuoroja, jotka olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia.

Suoraan Foodyclen torilta viljelijä lähti takaisin pellolle noutamaan satokasseja pohjois- Vantaan REKO- rinkiin Korsoon. Pellolla odottikin iloinen yllätys- iso joukko iloisia iltatalkoolaisia sipulin kimpussa. Tulipa hyvä mieli.

Olemme lähteneet mukaan kokeilemaan REKO- lähiruokarinkejä muutamilla satokasseilla. Itse tapahtuma on lyhyt, vain puoli tuntia jonka aikana ennakkotilanneet noutavat satokassinsa ja tällä kertaa mukana oli pieni määrä vihanneksia myös niille, jotka eivät olleet tehneet tilausta. Nopea ja mukava tapa saada myyntiä ja mikä tärkeintä, tavata ihmisiä, jotka asuvat peltomme lähellä!

Heidin Kekrijuhlapuhe

Hyvää Kekrijuhlaa kaikille

Nimeni on Heidi ja olen hoitanut 4 kasvukautta Kaupunkilaisten Omaa peltoa. Viisi kasvukautta kumppanuusmaataloutta Suomessa on vierähtänyt. Peltoalue on kasvanut, osuuskuntalaisten määrä on kasvanut, pellon työntekijöiden ja harjoittelijoiden määrä on kasvanut. Yhteistyö on kasvanut ja sato on kasvanut. Tämän lisäksi myös orgaaninen aines pellossa on lisääntynyt. Pellon ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset suhteet ovat kasvaneet. Niin hallitus kuin peltokin on jakanut vastuuta ja etenemme kohti kestävämpää osuuskuntaa, jossa jokainen kylvää oman siemenensä yhteiseen maahan.

Haluan kiittää peltoa, meidän näkymättömiä työntekijöitä maaperämikrobeja, maaimmuniteettia, tuhansia pieneliöitä, jotka pitävät ekologiset lokerot täynnä ja pellon terveenä. Haluan kiittää meidän hallitusta, joka jaksaa tehdä ilmaista työtä tämän yhteisön ja luonnonmukaisen pellon sekä ruoan eteen. Kiitos puheenjohtajamme Joonas, nykyinen varapuheenjohtajamme Olli, joka on tehnyt viisi vuotta työtä osuuskunnan eteen, Meeri (talous), Hilkka (ruokatiimi), Veera & Mariaana (tiedotus), Silva (talous), Virpi (jäsenrekisteri), Teija (mm. kekrijuhlavastaava ja sadonjakokuvavastaava) sekä pellon oma Marja-Liisa. Kiitän jokaista osuuskuntalaista, ilman teitä ruokaosuuskuntaa, kumppanuusmaataloutta ei olisi. Ilman teitä emme kokeilisi uutta vaihtoehtoista muotoa säilyttää pienimuotoinen, monipuolinen, biodiversiteettiä tukeva luomuviljely. Kiitän pellon työntekijöitä: Pellon yleismies Sandro Wuthrich, kesätyöntekijä konevastaava Pentti Okkonen, nyt loppusyksyn peltoemäntä Anniina Heinonen, joka on ollut myös puutarhaharjoittelijana meillä kahtena kautena. Olen tosi kiitollinen, että hoidatte peltoa ja on ollut ilo työskennellä kanssanne. Pelto kiittää raikkailla mauillaan, elämällään ja tunnelmallaan.

Meillä on Oma pelto, joka toimii virkistysalueena kaupunkilaisille, terapeuttisena työpaikkana mm. mielenterveyskuntoutujille ja ekologisena saarekkeena. Hoidamme kulttuurimaisemaa, pidämme luonnon elävänä ja hoidamme peltoa maan ehdoin tukien ja arvostaen luonnon omaa toimintaa.

Kaupunkilaisten oman pellon viidettä kasvukautta ja satosyksyä on syytä juhlia! Tämä on ekologinen kulttuuriteko, maistuvien, luomujuuresten lisäksi. Tämä on elävä maa ja sinä osuuskuntalaisena mahdollistat Oman pellon toiminnan. Biodynaamisen tilan tarkoitus on pitää maa, mutta myös ihminen, kasvit ja eläimet elävinä.

Tässä kauden kiitokseni! Nyt jatkan agroekologian opintojeni ja Luonnonvarakeskuksen hommien parissa loppusyksyn. Peltoa hoitaa Sandro & Anniina loka- ja marraskuun. Auttakaahan heitä, että koko sato saadaan talteen. Kiitos myös kaikille kauden harjoittelijoille, olette super ja ilman teitä emme pärjäisi. Lopetan peltokauteni 2015 William Blaken sanoihin, jotka kuvaavat tuntia Omalla pellolla:

"Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa, kannattaa kädessään loputtomuutta ja viettää ikuisuutta tunnissa."

Yhteistyön hedelmiä

10.9.2015 julkaistiin Ravintolakoulu Perhosta kertova kirja:

Tervetuloa Perhoon: 80 vuotta suomalaisen ravintolakulttuurin puolesta (kirjoittaja: Johanna Catani)

Ravintolakoulu Perho on yksi Ruokaosuuskunnan jäsen vuodesta 2013. Kirjassa hyvin esillä Kaupunkilaisten oma pelto. Ja Kestävän gastronomian opettajan Jarmo Åken sanoin: "Opiskelijoille tämä Oma pelto -hanke on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä aivan ruokatuotannon alkulähteille ja oppia kuinka raaka-aineet kasvavat ja kypsyvät ruuanvalmistuksen tarpeisiin."

Hienoa päästä osaksi Perhon 80-vuotista historiaa.

Alla kuvia kirjasta.

Sadonkorjuu

Pellon suurin satoaika on nupulla. Sadonkorjuun aika on käsillä. Kuitenkin papua joudutaan kitkemään toiseen kertaan. Normaalisti sen satoa kerätään, mutta nyt valtava kasvu on vallannut papumaan ennen sadonkorjuun aikaa. Kesän viileys, tuulet ja nyt elokuun lämpö ovat sekoittaneet normaalia työtahtia pellolla. Jotkut kasvulohkot vaativat tuplatyötä, kun niiden kasvuaika on pidentynyt. Jotkut kasvit tarvitsevatkin nyt toisen kitkennän, vaikka niiden normaali sadonkorjuun aika olisi. Tämä kaikki vaikuttaa satoomme. Onneksi saamme satoa. Osuuskuntalainen voi kuitenkin huomata satokausien erilaisuuden satokassissaan. Tällaisina kesinä osuuskuntalainen saattaa myös huomata, että ottaa riskin viljelijän kanssa sadon onnistumisesta, kun pavut tulevatkin kolme-neljä viikkoa myöhemmin kuin olisi odottanut. Osa sadosta on vielä pientä kuten lämpöä rakastavia punajuuria ei ole päässyt vielä keräämään. Sen sijaan toiset kaalit kuten parsakaali on selvästi nauttinut jatkuvasta viileästä kosteudesta. Luulisi myös tämän kesän kosteuden vaikuttavan suotuisasti palsternakan kehitykseen.

Pellon työntekijöiden aikaa menee runsaasti viikon sadonjakojen tekoon. Varsinkin nyt, kun osuuskuntalaisia on 200. Nyt siis 3 hehtaarin sato jaetaan kaikkien kesken ja tämä ei ole aina helppoa varsinkaan tällaisena kasvukautena, kun kaikki kehittyy aluksi hitaammin mm. kesäkurpitsa aloitti satokautensa 3 kertaa pienemmällä satomäärällä kuin edellisenä kolmena kautena. Kurkkua on saanut myös odotella. Peltolaisilta menee hurjasti aikaa nyt sadonkorjuuseen, kun kasvit kehittyvät hitaammin ja toisaalta pidämme kiinni sovitusta jakoaikataulusta. Peltolaisten aika pitäisi tämän lisäksi riittää myös pellon hoitotöihin. Toisilla tiloilla, jotka ovat erikoistuneet tiettyyn satokasviin saattaa olla ongelmia, kun koko sato kehittyy samaan aikaan, kun normaalisti vaikka tomaattia tai mansikkaa on saanut poimia pikkuhiljaa kesäviikkojen aikana.

Me aloitimme kesänippuporkkanoiden jaon tällä viikolla ja olemme ylpeitä siitä sadosta, mitä luontoäiti meille nyt kantaa. Tämä kausi muistuttaa viljelijöitä nöyrästä asenteesta, kun tekee töitä luonnon parissa. Kaikki ei ole meistä ihmisistä kiinni vaan elämme säiden armoilla, mihin saattaa kyllä vaikuttaa aikaansaamamme ilmastonmuutos, mutta myös vaikka planeetat. Avomaalla elämme tämän vuoden rytmissä, maistamme tämän kauden makuja, keräämme, mitä kylvämme, mutta myös mitä luontoäiti ja isätaivas tarjoavat. Sato on monen asian summa. Kun vihanneksia on 40 erilaista ja sadonkorjuu on suureksi osaksi käsityötä muistaa arvostaa jokaista satolaatikkoa, minkä saamme kerätyksi. Se on ollut valtavan työn takana, satojen ja satojen työtuntien takana, auringon lämmön, valon ja sateen seuraus. Osuuskuntalaisemme ovat valinneet syödä sesonkiruokaa luonnonrytmissä. Tämä vuosi muistuttaa siitä, että osuuskuntalainen syö omaa, lähi-, luomu-, luonnonrytmissä tuotettua satoa, ei sitä mitä tilaa ja mitä kauppojen hyllyt tarjoavat. Nykyään kauppojen hyllyt ovat hyvinvointivaltioissa aina täynnä, vaikka jossain päin vietettäisiinkin katovuotta. Tämä hämärryttää sadon ja ruoan arvostusta. Oma pelto kuitenkin palauttaa realiteettien ääreen, mutta myös kiitollisuuteen.

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Raparperimarmeladi

Raparperi on todella monikäyttöinen raaka-aine. Kun olet valmistanut siitä piirakat, kiisselit, juomat, hillot, sorbetit, jäätelöt, ketsupit, chutneyt ja tiramisut niin voisi olla aika tälle helpolle marmeladille.

Raparperimarmeladi

500 g raparperia paloiteltuna (noin 1 litra)

330 g marmeladisokeria (1pkt)

1/2 sitruunan mehu

1/2 sitruunan kuoret raastettuna

ripaus jauhettua vaniljaa

Laita raparperin palat kattilaan ja marmeladisokeri palojen päälle. Kuumenna varovasti ja sekoita, kun raparperista alkaa irrota nestettä. Lisää vanilja. Keitä, kunnes raparperi on pehmennyt. Lisää siivilöity sitruunan mehu ja raastettu kuori. Soseuta sauvasekoittimella ja purkita kuumana puhtaaseen hillopurkkiin.

Marmeladia ei ole pakko soseuttaa. Olen itse hienohelma, joka ei pidä sattumista marmeladin tai hillon joukossa. Raikas, makea marmeladi sopii lisäkkeeksi juustoille, jugurttiin, jäätelöön, kakkujen väliin tai vaikka lettujen kaveriksi. Makea marmeladi voi olla jännittävä lisäke paahteiselle, grillatulle lihalle.

Lue lisää Kiehumispisteen resepteistä tästä. Kiitos Kati mainiosta raparperimarmeladi ohjeesta.

Kaupunkilaisten oma pelto by Ruokaosuuskunta

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto -projekti on ensimmäinen Community Supported Agriculture -mallin kokeilu Suomessa. Emme kuitenkaan ole tyytyneet malliin ihan sellaisenaan, vaan muokanneet siitä omanlaisemme. Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Niinpä päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin. Peltomme sijaitsee Vantaan Korsossa.

Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta hallinnoi Herttoniemen ruokaosuuskunta.

Kiinnostuitko? Liity ruokaosuuskuntaan

Lataa tästä PDF-muodossa: Kaupunkilaisten oma pelto

Hyvää talvea Oma pelto & Osuuskunta

Kasvukausi vierähti. Parhaillaan ensi lumi sataa myös pääkaupunkiseudulle. Oman pellon maa on ollut hennon lumen peitossa jo muutaman kerran syksyn aikana ja satoi tänä vuonna juhannusviikollakin räntää pellolla. Puiden rangat ovat näkyvissä, tähtitaivas loistaa yllämme, maa on mustana, käännetty ympäri, kynnetty ja elämä on poissa ympäristöstä. Luonnon värit ja tuoksut ovat pois. Alamme elää mustavalkoista talven aikaa. Elämä ja voima pitäisi löytää itsestä sisältä.

Oman pellon tämän vuoden työntekijät kiittävät Ruokaosuuskuntaa. Kiitos, että olette sopeutuneet syömään kotimaista, luonnonmukaista, lähi- ja sesonkiruokaa. Kiitos, että haluatte tietää missä ruokanne kasvaa, kuka sen kasvattaa, miten se vaikuttaa ympäristöön ja millainen on ruoan matka pellolta pöytään.

Eräs osuuskuntalainen totesi viime viikonloppuna pellolla, että jakojen loppuessa joutuu taas alkaa miettiä mistä ruokansa ostaa ja mitä aikoo syödä. Tähän asti jaot ovat määränneet ruoan valmistusta. Niinhän se on, nykyään harva syö vuoden ajan mukaan sesonkiruokaa. Kaupan hyllyltä löytää aasialaiset riisit ja kiinalaiset mansikat. Voimme syödä, lainata, Aasian aurinkoa ja työtä. Millaisen matkan riisin jyvät ovat tehneet ja kuinka paljon vaivaa sekä energiaa niiden viljelemiseen ja kuljetukseen on käytetty. Ruokajärjestelmä on monimutkainen, siihen liittyy lannoiteteollisuus, torjunta-ainevalmistajat, logistiikka, tukut, kaupat, myyjät, ostajat yms. Ruokaosuuskuntalainen valitsi yksinkertaisemman tien, lyhyen ruokaketjun, Oman pellon, biokaasupakettiauton ja itsepalveluperiaatteella toimivan jakopisteen. Se kaikki vaatii kuitenkin myös työtä ja päätöksiä. Ennenvanhaan syötiin sitä mitä kylä tuotti ja luontoäiti tarjosi. Ruokaosuuskuntalaiset ovat valinneet sen tien tänäpäivänä. He ovat saaneet tuoreet vihannekset suoraan pellolta, silloin kuin niissä on ollut eniten vitamiineja. Niiden säilömiseen ei ole käytetty turhaa energiaa. Osuuskuntalainen on saanut ne silloin, kun ne ovat olleet parhaita biodynaamisesti viljeltyjä kasviksia.

Heidi kiittää kaikkia harjoittelijoita. Ilman teitä Oman pellon kasvukausi ei olisi ollut mahdollinen. Hienoa, että opiskelette haastavaa, fyysisen työn alaa, jolla on tärkeä tehtävä tulevaisuuden ruokaturvan haastetta täytettäessä. Kiitos Anniina, Martta, Ranja, Maria, Sari, Tomi, Jukka, Veera, Markus, Eveliina, Timo, Kaisa, kansainvälinen työleiri ja pellolla altiivisesti käyvät osuuskuntalaiset kuten Marja-Liisa ja Stadin aikapankin Maarit.

Valtava kiitos hallituksellemme ja hallituksen ahkeralle puheenjohtajalle Ollille. Heidän ansiostaan mm. Kalasatamassa toimi ruokapiiri tänä vuonna Herttoniemen lisäksi ja uusi kontti saatiin jakopisteeksi. Iso kiitos ravintolakoulu Perholle monista hyvistä talkoista ja siitä, että luotte kestävämpää ruokakulttuuria Suomeen. Suuri kiitos myös kaikille, jotka olivat yhteistä satoa jakamassa.

Vielä vähän punajuurta sitten mustajuurta & valkosipulia

Mutavellia, kuraa! Sitä se taas on. Lokakuu ja savimaa on märkää. Tihkuttaa ja askeleissaan saa olla tarkkana, ettei kaadu. Savi, kun on liukastakin märkänä. Savi on kuivana kovaa, kosteana muruista, märkänä muovailtavaa. Hyvin elävää ainesta! Siihen on parempi tutustua kunnolla pellolla, sillä se määrää paljon töitten tahtia.

Punajuuret on nyt lähes kaikki nostettu. Viime viikonloppuna oli lastentalkoot ja iltapäivällä osuuskuntalaisten talkoot, jossa nostetut punajuuret lajiteltiin. Viime lauantaina nostettiin noin 500 kg punajuurta ja määränä noin 5 punajuurta/osuuskuntalainen/6 viikoksi. Aamutalkoissa oli arviolta noin 30-40 lasta ja ai että mutainen savipelto sekä kuralammikko kiehtoi. Kiitos Arabian helmen päiväkodille talkoista.

Tällä viikolla tökittiin valkosipulin kynsiä maahan. Ensin tehtiin ura, sitten valkosipulit menivät vakoon ja vako peitettiin Novarbon luomuhyväksytyllä turvemullalla. Kävi meitä  steiner-koulun 9 luokkakin auttamassa valkosipuleiden kanssa, niin istutus kävi teinien nopealla voimalla. Peltolaiset Kaisa, Maarit & Sandro irrottelivat valkosipuleiden kynsiä ja ihastelivat sipulin kaunista symmetristä muotoa. Toivottavasti valkosipulit ovat nyt niin syvällä etteivät idä vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin juurtuisivat. Kiitos Stadin puutarhurille valkosipuleiden hankkimisesta!

Loppuviikosta aloitettiin mustajuuren nosto. Mustajuurella on kiehtovat teräväkärkiset lehdet ja pitkä ulkopuolelta musta, sisältä valkoinen juuri. Se on erikoinen ilmestys. Maa oli kastunut juuri sopivasti, että pitkä juuri irtosi siitä hieman helpommin kuin märästä tai liian kuivasta savimaasta. Silti se on vaikeaa saada sieltä kokonaisena ulos. Mustajuuren nosto on hidasta, vaatii pinnaa ja keskittymistä. Ensi viikon jakoon tulee 5 mustajuurta/osuuskuntalainen. Sen verran kaksi ihmistä sai nostettua päivässä.

Työharjoitteluun Kaupunkilaisten omalle pellolle?

Palautekyselyn tulokset vuosi 2013

Palautekysely tulokset 2013_rok from Olli Repo

Teimme satokauden jälkeen kyselyn ruokaosuuskuntalaisille. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille jäsenille 28.11.2013. Vastaneita oli 107. Palautekyselyn perusteella suunnitellaan ja kehitetään Ruokaosuuskunnan toimintaa. Kiitos kaikille osallistujille.

Viljelijän kiitos

 

Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelijän työrupeama alkaa olla lopuillaan. Tuomas siivoaa vielä peltoa, vankistaa kasvihuonetta kestämään lumen painoa ja kokoaa viikoittaiset sato-osuudet marraskuun loppuun. Itse alan saada pellon kirjanpidollisia töitä päätökseen. Tänään oli biodynaamisen tuotemerkkimme Demeter-tarkastus. Tuntuu oudolta, että marraskuun sade viuhtoo käännettyä maata ja kesän työ sekä hedelmä eivät ole näkyvissä pellolla. Viljelijä on yrittänyt elää koko kasvukauden luonnon kasvurytmissä ja kiireessä hoitaen jokaista tainta. Nyt kasvukauden anti on poissa pellolta. Se on vuoden kiertokulkua ja irti päästämistä.

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää jokaista osuuskuntalaista rohkeudesta liittyä osuuskuntaan: sijoittaa rahaa etukäteen, uskoa ruokaketjun muutokseen ja elää kasvukauden mukana ottaen riskin sadon onnistumisesta. Se on uskaliasta elää nykymaailmassa sesongin mukaan, luonnonmukaisesti. Lisäksi välillä tuotteita on tullut niin, että monen ruokavalio on muuttunut kasvispainotteiseksi. Tämä tukee globaalia ruokaturvaa. Kasvisvoittoisemmalla ruokavaliolla ruoka riittää helpommin koko maailman väestölle ja kokonaisviljelyn ympäristövaikutukset ovat pienemmät. Kiitos myös hienosta talkootyöstä. Tämän vuoden pellon viikonlopputalkoot olivat ihania, ihmisiä riitti ja paljon saatiin aikaan. Sadonjaoissa on myös monen osuuskuntalaisen ilta taittunut.

Iso kiitos Olli Revolle, joka on uskonut ruokaosuuskuntaan alusta asti. Hän on osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja, joka on ilman rahallista korvausta hoitanut paljon osuuskunnan hallinnollisia asioita. Monet hänen hienot ideansa ovat kantaneet. Kiitos koko hallituksellemme, joka on jaksanut koko vuoden pyörittää mielessään osuuskunnan asioita. Lämmin kiitos Sini Forssell, Timo Räikkönen, Panu Karhu, Meeri Taimisto, Marja-Liisa Lampinen, Joonas Pekkanen, Tuomo Sirkka, Hilkka Helsti ja Pia Korhonen.

Sydämellinen kiitos Nina Revolle kauniista, mutta realistisesta Kekri-puheesta. Ninalta se luonnistui, kun hän on kokenut sekä osuuskuntalaisena olon, että pellolla työskentelyn tänä syksynä.

Ilman meidän ihania harjoittelijoita minä en olisi jaksanut pellolla ja viikoittaisia sato-osuuksia ei olisi ehditty tekemään. Iso kiitos halaus: Panulle, Katjalle, Marialle, Raijalle, Ilkalle, Pauliinalle, Kirsille, Karille, Timolle, Miialle, Ninalle, Anniinalle, Ari-Matille ja Antille.

Lisäksi haluan kiittää erityisesti Marja-Liisa Lampista, joka on osuuskuntalaisemme ja on talkoillut lähes viikoittain pellolla satopäivinä. Kiitos Tomi Laaville koneavusta, Harri Loipolle kasvihuoneen suunnittelusta ja konetöistä sekä Stigille kuormaaja-avusta. Jari Kuokkaselle iso kiitos rakennus- ja korjausavusta sekä kaminasta, mikä odottaa uutta vajaa. Jukka Jormolalle suuri kiitos biodynaamisen maan omistamisesta. Hän on suuresti arvostamieni intiaanian tavoin ymmärtänyt, että kukaan ei voi omistaa maata. Kiitos Eeva ja Esko Mustoselle virkistyspuutarhamme kaudesta. Kiitokset kansainväliselle työleirille kasvinsuojelumme onnistumisesta.

Tietysti toimintaamme on tukenut moni muukin. Lopuksi haluan todeta, että on hienoa tehdä työtä yhdessä Suomen monimuotoisen, pienimuotoisen, luonnonmukaisen maanhoidon eteen. Olemme tehneet työtä kotimaisen puhtaan, läpinäkyvän maanviljelyn eteen. Se tukee tervettä ravinteiden kiertoa, vähentää saasteita, tekee ruokajärjestelmästä yksinkertaisemman, lisää pellon pienelämää ja tarjoaa yhden vaihtoehdon monimutkaiselle ja pitkälle elintarvikeketjulle, jota maapallon kantokyky ei tule kestämään. Hyvää talvea Oma pelto: pelto saa Suomessa levätä ja puhdistua talven ajan. Vai lepääkö pelto koskaan..taitaa siellä pieneliöt tehdä kovastikin töitä lumen alla maan uumenissa.

Lehtikaalisalaatti

½ kupillista kuutioitua kurpitsaa TAI porkkanaa lehtikaalinippu (ruokaosuuskunnan nippu on mennyt tähän kokonaan) ¼ kupillista karkeasti rouhittuja/puolitettuja kuorellisia manteleita ¼ kupillista pitkään kypsytettyä (aged) , murenevaa cheddaria (jos et löydä, käytä parmesania) sitruunamehua, oliiviöljyä, mustapippuria pecorino-juustoa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kurpitsa-/porkkanapalat oliiviölyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä (n. 40 min). Paahda myös manteleita samassa uunissa, n. 10 min. Anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita isossa kulhossa pesty ja hienoksi pilkottu lehtikaali, mantelit, murennettu cheddar ja kurpitsa/porkkanat. Lisää sitruunan mehu ja reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

3. Viimeistele annos raastetulla pecorinolla.

Terveisin, Kaisa Oman pellon tyytyväinen jäsen

Linkki alkuperäiseen reseptiin: Northern Spy's kale salad

Heinäkuun kasvua

Kansainvälinen työleiri lähti ja siinä vaiheessa oltiin ehditty kitkeä omat kaalit, porkkanat, sipulit ja punajuuret. Heinäkuussa on kitketty, mutta kastella ei tarvinnut. Luontoäiti antoi sadetta kylliksi, niin että kasvu on valtavaa. Luonnonkasvit mm. rikat kasvaa nopeasti, mutta niin myös satomme kypsyy. Peruna on kuitenkin ehkä kärsinyt viileästä ja kosteasta, sillä se on pientä ja ehkä myöhässäkin. Kaikki saatiin kitkettyä kertaalleen ja osa kahteen, mutta luonnonkasvuriemua voi edelleen ihmetellä. Kesä ja heinäkuun vaihteen helteet tekivät varmasti hyvää myös lämmöstä pitäville maissille, pavulle ja perunalle.

Tuntuu, että kaikkea on tänä vuonna ollut paljon niin koivun siitepölyä kuin hyönteisiäkin. Kaaliperhoset ja koit ovat myös löytäneet kaalimme ja niitä on pitänyt ruiskuttaa biologisella ruiskutteella. Onneksi maamme ravinnetila on kevään kalkitusten ja lannoitusten jälkeen hyvä niin kasvit ovat vain tykänneet sadevedestä, joka on ollut niille ravitsevaa. Nyt täytyy vain toivoa, että kostean kesän lisäksi on tullut tarpeeksi valoa ja lämpöä, etteivät muut taudit iske. No onneksi peltoamme hyväilee usein aurinko!

Oman pellon satoa

Ensimmäinen sadonjakelu starttaa tällä viikolla kahdessa uudessa paikassa: Kalasatamassa ja Herttoniemen Erätorilla. Alunperin juhannukseksi toivottiin ja ajoitettiin uusiperuna Timo, retiisit, kevätsipuli, salaatti ja tilli. Kevät oli kuitenkin niin kostea, että pellolle ei heti traktorilla päästy ja lisäksi ilmat ovat olleet aika viileitä. Omat salaatit ovat kuitenkin kasvaneet hienosti, sipulin varretkin ovat jo tosi makoisia, omista yrteistä saa pienen nipun ja retiisikin epäilystä huolimatta on kasvanut viikonlopun sateiden jälkeen valtavasti. Uusi peruna on vielä liian pientä ja tilli menee elokuu- syyskuulle niinkuin monet muutkin peltomme kasvit. Eli ensimmäisessä jakelussa osuuskuntalainen saa ison salaatin kerän, 5 sipulin varsinipun, yrttinipun, 5 retiisin nipun ja raparperinipun.

Salaatit ovat virkistävää vihreää ravintoa. Retiisi piristää kesäistä ruokapöytää sekä värillään että maullaan. Varhaissipulin varret ovat ihania salaatin kavereita ja sipuli voi torjua tulehduksia sekä tukea sydän- ja verenkiertoelinten toimintaa. Yrteistä minttu piristää, viilentää ja kohottaa mielialaa. Se on ihana mm. teenä. Timjami sopii maustamiseen, salaattiin ja sillä on myös piristävää vaikutusta. Sitruunamelissa rauhoittaa, mutta myös piristää ja sehän on jälkiruokien ystävä, mutta sopii erittäin hyvin myös teeksi. Sitruunamelissa vahvistaa sydäntä, helpottaa unta ja voi auttaa naisten kuukausittaisiin vaivoihin.

Seuraavaan jakeluun eli juhannusviikon jälkeiseen tulee salaatti-pinaatti pussi, sipulinippu, retiisinippu ja oman perunan valmistumista jäämme toivomaan ja odottamaan.

Omat luomutaimet

Tänä vuonna taimemme kasvavat Toivon biodynaamisella tilalla. Oma kasvihuone pystytetään Mustoseen toivottavasti tänä kesänä, jolloin tulevaisuudessa pystymme tuottamaan taimet myös itse. Nyt taimet on kasvatettu luonnonmukaisesti. Toivon tilalta tulee meille salaatin, pinaatin, lantun, maissin, purjon, kesäkurpitsan ja yrttien sekä kaalien taimet. Sen sijaan porkkanat, palsternakat, punajuuret, tilli, retiisi, ja pavut kylvetään peltoon suoraan luonnonmukaisesti tuotetusta siemenestä.

Oman pellon biodynamiikkaa

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellot sijaitsevat Vantaan Steiner-koulun ympäristössä ja ne on vuokrattu Jukka Jormolan biodynaamiselta tilalta. Steiner-kouluille on tyypillistä, että oppilaat pääsevät opettelemaan myös puutarhan hoitoa, ja lisäksi koulujen ruokalat tilaavat vihannekset biodynaamisilta tiloilta. Peltojen kuuluminen Demeter-valvonnan piiriin tarkoittaa, että ne ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja lisäksi niiden täytyy täyttää biodynaamisen viljelyn kriteerit.

Pellot ovat aikaisemmin toimineet yhteisöllisessä opetuskäytössä. Tämä soveltuu hyvin myös ruokaosuuskunnan ideaan. Koululaiset saattavat käydä auttamassa pellollamme ja samalla he pääsevät kylvämään elämää sekä ihmettelemään kasvun ihmettä. Muun muassa kolmasluokkalaiset ovat istuttaneet sipulia omalle pellollemme. Biodynaamisiin tiloihin kuuluu yhteisöllisyyden ajatus, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tilojen, kuluttajien, koulujen ja päiväkotien suhde on tiiviimpi kuin tavanomaisilla tiloilla. Koulut ja päiväkodit tilaavat ruokansa suoraan biodynaamisilta tiloilta ja näin varmistuvat, että lapset saavat puhdasta ruokaa. Lisäksi lapset pääsevät tiloille maatalousleireille. Biodynaamisilta tiloilta ruokaa ei kaupata tukkujen kautta, vaan viljelijä toimittaa itse viljelemänsä ruoan kuluttajille. Viljelijän ja kuluttajan välillä yhteistyö on tiiviimpää. Samanlaistahan se on ruokaosuuskunnalla: osuuskuntalaiset, oma pelto ja viljelijät.

Luonnonmukaiset tilat eivät saa käyttää kemiallisia lannoitteita, jolloin hyväksi vaihtoehdoksi jää karjanlanta. Luonnonmukaisilla tiloilla lannoitteeksi käytetään usein lehmän- tai hevosenlantaa. Biodynaamisilla tiloilla pyritään lisäksi siihen, että lanta olisi oman tilan lantaa tai vähintäänkin kompostoitua. Kun lanta on kompostoitua, ravinteita ei huuhtoudu ympäristöön vesistöjä rehevöittämään. Lisäksi biodynaamisella tilalla pyritään mahdollisimman suljettuun tilakokonaisuuteen, mikä tarkoittaa mahdollisimman suljettua aineiden ja ravinteiden kiertoa. Tämä soveltuu hyvin meille, sillä haluammehan mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen!

Jotta suljettu tilakokonaisuuden idea toteutuisi, tulisi meillä olla peltoalaa kohden sen verran eläimiä, että oma lanta riittäisi peltojen ravinteeksi. Lisäksi viljelykierron olisi oltava niin toimiva, että maa pysyisi elävänä. Nyt alkuun joudumme kuitenkin parantamaan maata. Tilasimme lähitilalta hevosenlantakompostia, ja viljelykiertoa on suunniteltava tulevaisuudessa omalle pellolle tarkasti.

Itse asiassa emme viljele kasveja vaan viljelemme maata. Maamme on oltava ravinteikas ja elävä. Siellä on oltava matoja ja symbioosisuhteita eliöiden ja kasvien kesken. Terveet kasvit kasvavat terveessä maassa. Tässä toiminnassa kaikki lähtee maasta. Lisäksi maahan vaikuttavat suoraan kosmiset rytmit eli maan kierto auringon ympäri (vuosi), kuun kierto maan ympäri (kuukausi), maan pyörimisliike akselinsa ympäri (vuorokausi), minkä lisäksi mahdollisesti planeetat vaikuttavat säähän. Sitä nykyään harvemmin miettii, että maanviljelijän työ on täysin riippuvaista vuoden ajasta, siitä kuinka auringon lämpö on vaikuttanut veteen ja maahan sekä ilmaan. Kuinka pehmeää, kosteaa ja lämmintä maa on, koska on oikea aika muokata maa ja kylvää mikäkin kasvi. Joka päivä maapallo on matkallaan hieman eilistä edempänä, mikä tarkoittaa maanviljelijälle kaikkien kasvien kylvämistä juuri oikeaan aikaan kasvukaudesta. Tämä on biodynaamisen viljelijän arkea.

Omalla pellolla kylvämme myös biodynaamisesti tuotettuja siemenlajikkeita. Biodynaamisesti tuotetut lajikkeet eivät saa olla geenimuunneltuja. Biodynaaminen siemenfirma Bingenheimer pitää kulttuuritehtävänään lisätä avopölytteisiä siemeniä. Tämä tarkoittaa, että halutessaan viljelijä pystyy keräämään omaa siementä omalta pellolta. Eli lajikkeissa tapahtuu luonnollista valintaa ja niiden geenivara on rikkaampi kuin samaperintäisten hybridisiementen, joita nykyään käytetään. Lisäksi viime vuosikymmenten aikana on lajikkeita jalostettu hyvin paljon ajatellen satoisuutta ja tautiresistenttiyttä. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta on myös mahdollista, että joitain vanhoja hyviä ominaisuuksia on hävinnyt ja rikas geenivaranto pienentynyt. Biodynaaminen siemenfirma tutkii lajikkeiden sisäistä laatua ja pyrkii tuottamaan lajikkeita, jotka ravitsevat ihmistä kokonaisvaltaisesti.

Biodynaaminen viljely on vanha luonnonmukaisen viljelyn suuntaus. Jo ennen kuin luomusta yleisesti puhuttiin oli Suomessa biodynaamisia tiloja. Keski-Euroopassa 1920-luvulla viljelijät alkoivat olla hyvin huolissaan maanviljelyn kemiallistumisesta, teknistymisestä sekä viljelyn sitomisesta talouteen. Niinpä he etsivät vaihtoehtoa tavanomaiselle viljelylle. He kysyivät neuvoa Rudolf Steinerilta, joka piti heille maatalouskurssi-nimisen esitelmäsarjan vaihtoehtoisesta tavasta viljellä. Kurssilla perehdyttiin nimenomaan maan hoitoon, ja viljelijät lähtivät kokeilemaan luonnonmukaisempaa tapaa viljellä maata. Näin syntyi biodynaaminen viljely!

Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelysuunnitelma kasvukausi 2012

Tässä alla näkee, mitä me viljelemme Korson pellolla sekä mitä Mustosen puutarhaan tulee. Peltomme pinta-alat ja taimien määrät on laskettu niin, että satoa voi tulla tuon verran per/osuuskuntalainen. Haluan kuitenkin kertoa, että luonnonmukaisessa viljelyssä otamme aina sen riskin, että joku sato epäonnistuu, jos tulee esimerkiksi tuholaisia. Lisäksi luomuviljelyssä teemme työtä luonnon ehdoin eli myös kesän säistä sekä maan kunnosta on paljon kiinni. Lisäksi varastovihanneksien määrä ja laatu riippuvat maan kunnosta, vihannesten laadusta, sadonkorjuun aikaisista säistä sekä varasto-olosuhteista. Teemme töitä yhdessä luonnon kanssa!

4 kuukauden satojakelu osuuskuntalaisille, jakelu on kerran viikossa; juhannusviikko ja sitä seuraava, elokuu, syyskuu, lokakuu ja marraskuussa varastosta

Juhannuksesta 2 viikkoa kesäkuun loppuun:

Salaatti: 2 satoviikkoa

Pinaatti:  2 satoviikkoa

Uusi peruna Timo

Tilli: 2 satoviikkoa

Retiisi : 2 satoviikkoa, 10 retiisin nippu /osuuskuntalainen/vk

Kevätsipuli: 2 satoviikkoa, 5 sipulin nippu /osuuskuntalainen/vk

Heinäkuu on hoitokuukausi sekä osuuskuntalaisten kesälomakuukausi. Silloin on tauko jakelussa. Pellolla kitketään ja kastellaan.

Elokuu:

Kesäkurpitsa: 4 satoviikkoa,                                                                                                               2 kesäkurpitsaa/osuuskuntalainen/vk

Kesäporkkana: 3 satoviikkoa,                          10 porkkanaa/osuuskuntalainen/vk

Pavut: 3 satoviikkoa

Kyssäkaali: 4 satoviikkoa,                                  5 kyssäkaalia/osuuskuntalainen/vk

Sipuli: 4 satoviikkoa,                                          10 sipulia/osuuskuntalainen/vk

Keräkaali: elosyyskuu, 4 satoviikkoa,                                                                              keräkaali/osuuskuntalainen/viikko

Lehtikaali: 3 satoviikkoa

Parsakaali: 3 satoviikkoa,                                                                                                       parsakaali/osuuskuntalainen/vk

Syyskuu:

Maissi: 2 satoviikkoa, katsotaan mitä saadaan kasvukauden mukaan

Lanttu: 4 satoviikkoa,                          lanttu/osuuskuntalainen/vk

Peruna

Punajuuri: 4 satoviikkoa,                                                                                                                     5 punajuurta/osuuskuntalainen/vk

Purjo: 4 satoviikkoa,                                                                                                                             2 purjoa/osuuskuntalainen/vk

Lokakuu:

Varastoporkkana: 4 satoviikkoa,                                         10 porkkanaa/osuuskuntalainen/vk

Lanttu: 4 satoviikkoa,                                                  lanttu/osuuskuntalainen/vk

Peruna

Palsternakka: riippuu miten ehditään nostamaan.

Punajuuri

keräkaali mahdollisesti

Marraskuu varastossa:

Porkkana: marraskuusta maaliskuulle 20 porkkanaa/osuuskuntalainen/vk                        (riippuu kasvukaudesta ja sadon laadusta tuleeko porkkanaa riittämään keväälle)

Peruna

Palsternakka: 20 vk, marraskuusta maaliskuulle 4 palsternakkaa/osuuskuntalainen/vk  (riippuu kasvukaudesta ja sadon laadusta tuleeko porkkanaa riittämään keväälle)

Punajuuri ja keräkaali mahdollisesti jouluun asti

Omanpellon kasvit ja pinta-alat:

Lohko Nykulla:                                                                                                                                 lanttu 5 a, kaalit 25 a, papu 5 a,maissi 5 a, punajuuri 16 a, varhaisperuna 10 a, peruna 15 a

Lohko Murro:                                                                                                                                 porkkana 25 a, palsternakka 15 a, sipuli 7 a, purjo 10 a, kesäkurpitsa 8 a

Mustosen kasvit:

Mustosen puutarhan kasvit ovat kurpitsa, maa-artisokka, uudenseelanninpinaatti, tilli, persilja, herukat ja puutarhavadelmat.

Mustosen yrtit: basilika, timjami, oregano, iisoppi, sitruunamelissa, viherminttu, piparminttu, lipstikka, salvia ja anisiiso

Kukkia Mustoseen: auringonkukka, kehäkukka, ruiskukka ja hunajakukka

Kasvihuoneeseen tulevat tulevaisuudessa kasvihuonekurkun, avomaankurkun ja tomaatin sekä kirsikkatomaatin taimet.

Kasvukausi on alkanut

Kasvukausi 2012 on lähtenyt käyntiin ja kolme omanpellon viljelypuutarhuria ovat aloittaneet työnsä. Tänä vuonna oman pellon viljelijän työtä tekee kolme henkilöä. Harri Loippo on luomuviljelijä monen vuoden kokemuksella. Hän vastaa n. 10 t/viikossa mm. pellon koneellisesta hoidosta. Tuomas Heinämäki on puutarhuri, joka on pellolla yleismiehenä 30 tuntia viikossa. Minä Heidi Hovi olen ammatiltani hortonomi ja biodynaaminen viljelijä. Työskentelen myös 30 tuntia viikko ja olen osuuskunnnan harjoittelijavastaava sekä vastaava osuuskunnan ja pellon välillä. Viljelysuunnitelma on laadittu, siemenet tilattu ja taimet ovat itämässä. Osuuskuntalaisten omaa 100 m² kasvihuonetta on alettu rakentaa ja sen osat ovat pystytystä vaille valmiit. Peltolohkojen parannusta on mietitty ja lannoitussuunnitelma tehty. Vapun jälkeen peltoja pääsee muokkaamaan ja myös ensimmäiset työharjoittelijat aloittavat Korson pelloilla.

Oma Pelto

Meidän lohkot Korson pelloilla ovat nimeltään Murro ja Nykulla. Niitä viljellään luonnonmukaisesti ja niillä on myös biodynaamisen viljelyn tuotemerkki Demeter. Omalla pellolla viljellään n. 1,4 ha avomaavihanneksia. Murron lohkolle kylvetään porkkanat, palsternakat ja sipuli. Purjo ja kesäkurpitsat istutetaan vähän myöhemmin keväällä myös Murroon. Nykullaan istutetaan pavut, kaalit, lanttu, maissi, peruna ja punajuuri.

Mustonen

Mustonen on osuuskunnan oma puutarhaviljelyalue. Vielä se on 3000 m² suuruinen monttu, mutta jo pian maat sekoitetaan uudestaan ja sinne aletaan rakentaa kaunista puutarhaa. Sinne pystytetään myös 100 m² kasvihuone. Tulevaisuudessa huone on omien taimien kasvatuskoti keväisin, ja kesällä sinne tulevat tomaatit , kurkut ja basilikat. Mustoseen istutetaan monivuotisia yrttejä: timjamia, salviaa, minttuja, lipstikkaa, melissaa, oreganoa, anisiisoa ja iisoppia. Siellä tulevat kasvamaan myös salaattimme ja kurpitsamme. Maa-artisokkaa istutetaan takareunalle kukkimaan kauniisti kehäkukkien ja hunajakukkien lailla houkuttelemaan mehiläisiä Mustoseen. Aluetta olisi tarkoitus ympäröidä herukkapensaat ja pensasvadelma. Toivottavasti myös muutama hedelmäpuu saadaan sinne hedelmää kantamaan. Katsotaan kuinka paljon Mustosta ehditään tänä kasvukautena rakentamaan valmiiksi, ainakin Mustonen kantaa satoa tulevaisuudelle.