Satoa & Kasvua

Keskikesä on pohjolassa. Valoa ja vettä riittää, mikä takaa valtavan kasvun. Omalla pellolla, Suomen lyhyessä ja intensiivisessä kasvukaudessa kesä-heinäkuun vaihde on hurjaa kasvun juhlaa. Samaan aikaan kitketään, sadonkorjataan ja vielä istutetaan. Myös konetöitä kuten riviväliharauksia ja biokalvopenkkejä sekä rikkaäestyksiä pitäisi tehdä, mutta pelto on sateiden jäljiltä liian märkää. Kasvien kasvu karkaa puutarhureiden käsistä. Luonnonkasvit ovat kasvaneet sateiden jälkeen hurjaa vauhtia ja peltolaisten on jälleen kerran nöyrästi hyväksyttävä, ettei luonnon kasvuvauhdissa pysy mukana. Koiranputket ja lupiinit kukkivat valkosinisinä niityillä ja rikkakasvit kasvavat korkeutta silmissä. Kesän vihreys ja vehreys on täällä. Mietin joka vuosi, miten viljelijä voisi nauttia keskikesän rytmistä ja kasvun kauneudesta, eikä vain nähdä peltotöiden suurta määrää.

Kuvat: Heidi Hovi; Kansainvälinen työleiri kitkemässä punajuuria, lantun käsiharausta ja kyssäkaalin kitkentää.

Viljelijöiden onneksi kansainvälinen työleiri aloitti juhannuksen jälkeen kaksi viikkoisen kitkentärupeamansa jälleen pellollamme. Kvt-leirin ajankohta suunnitellaan kasvun mukaan. Monet pellon harjoittelijat jäävät juhannuksen jälkeen lomalle, samoin osuuskuntalaiset viettävät kesälomiaan. Kuitenkin kasvien päähoitotyöt sekä luonnonmukaisessa viljelyssä tärkeääkin tärkeämpi kitkentä on suoritettava heinäkuussa. Satovihanneksemme tavitsevat valoa ja luonnonkasvit eivät saa niitä liikaa varjostaa. Kitkentä on kuitenkin helpottavaa ja jopa mukavaa työtä kunhan siihen tottuu ja keskittyy: voi vain antaa käsien tehdä töitä ja pysähtyä paikoilleen, riviä ei kannata katsoa eteenpäin. Jos kääntää katseen liikaa ympärilleen, voi epätoivo vallata kitkijän. 

Nyt sadonkorjataan ensimmäisiin sadonjakoihin ennen kuin heinäkuussa hiljennytään kolmeksi viikoksi vain hoitamaan kasveja: kitkemään, käsiharaamaan, riviväliharaamaan, niittämään ja siimaleikkaamaan. Sadonjaot alkoivat juhannusviikolla ja jatkuvat kesäkuun viimeisellä viikolla. Ensimmäisissä kauden sadonjaoissa oli tarjolla isoiksi kasvaneita omia salaatteja, villiä rukolaa, mietoja, makeita kesäsipuleita, yrttimaan ruohosipuleita, lipstikkaa ja tillin varsia, kevään isoja palsternakkoja sekä maa-artisokkia, ensimmäisiä kyssäkaaleja sekä retiisejä, tuoreita vihreitä valkosipuleita sekä kausihuoneen omia basilikan taimia ja Mustosen  puutarhan raparperia. Sen sijaan omat uudet perunat eivät viileän alkukesän ja kevään takia ehtineet nyt jakoihin. Ne jaetaan sitten tauon jälkeen 26.7. jatkuvissa sadonjaoissa.

Kuvat: Mari-Johanna Rintamäki; Oman pellon kevätsipuleita, ruohosipulinippuja, tillinvarsia ja rukolaa.

Heinäkuun kasvun voima

Joka vuosi sitä yllättyy kasvunvoimasta. Valoa on niin paljon, että kasvit kasvavat silmissä ja viljelijä joutuu kestämään sen, että kasvun vauhdissa ei pysy mukana. Ajatukset tuntuvat hautautuvan kasvavien rikkojen: piikikkäiden ohdakkeiden, kukkivien peltoretikoiden ja kaiken vihreän, peittävän kasvun alle. Kaupunkilaisten Omalla pellolla tähän kuitenkin varaudutaan. Korsoon on saapunut jo viidennen kerran pelastavat enkelit, 10 ihmistä ympäri maailmaa ja kahdeksi viikoksi. Kansainvälinen työleiri aloitti kuuden tunnin kitkentätyöpäivänsä viime maanantaina samaan aikaan, kun peltotyöntekijöiden aika meni vielä sadonkorjuuseen. Myös sadonjaot jäivät nyt tauolle ja muutama heinäkuun viikko voidaan keskittyä vain pellon hoitotöihin. Tämä aika tarvitaan, sillä meidän pellolla ei biodiversiteettiä eikä rikkojen lajikirjoa puutu!

Kolme sadonjakoviikkoa on nyt takana ja kolme kitkentäviikkoa on edessä. Ensimmäisissä sadonjaoissa jaettiin salaattia, retiisejä, rucolaa, yrttejä, raparperia, sipulia, valkosipulia, maa-artisokkaa, palsternakkaa, kyssäkaalta ja varhaisperunaa. Kyssäkaalta kokeiltiin ensimmäistä kertaa kasvattaa jo ensimmäisiin sadonjakoihin. Se onneksi onnistui, aurinkoisille ilmoille kiitos. Varhaisperunan kypsymistä jännitetään myös joka vuosi. Pieni määrä solist-perunaa saatiin nostettua viime viikon jakoon ja loput jäävät sitten odottamaan heinäkuun vikan viikon sadonjakoa. Nyt on peruna parhaassa kasvussa viipyilevän kesäkuun kasvun jälkeen.

Kansainvälinen työleiri aloitti tärkeän työn viime viikolla työläimmen kasvimme, porkkanan parissa. Siinä vierähtikin heidän ensimmäinen työviikkonsa. Pieniä porkkanan taimia kitkettiin isojen savikoiden ja ukontatarten, hatikoiden sekä emäkkien välistä. Tällä viikolla pitäisi keskittyä vielä ainakin purjojen, punajuuren, papujen ja palsternakkojen kitkentään. Eikä se porkkanamaakaan vielä valmis ole. Sadetta ollaan saatu valtavasti niin, että koneelliset rikkaharaukset eivät ole mahdollisia. Toisaalta vesistressiltä ja kastelutyöltä on vältytty.

Kasvihuoneemme alkukausi on ohi. Rucolat ja basilikan pottitaimet jaettiin sadonjaoissa. Kasvihuoneen maa käännettiin ja luomulannoitettiin heinäkuun ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen kurkun taimet istutettiin tilalle. Pienet basilikan taimet istutetaan kurkun taimien alle vielä tällä viikolla. Ei se luomistyökään ole täysin ohi. Syyssalaatit ja kiinankaalit sekä elokuun basilikan taimet odottavat kylvöään. Lisäksi biodynaamisen taimen toimittajamme Toivon tilan tämän kauden viimeinen taimitilaus saapui tänään pellolle. Salaatit odottavat nyt pellon reunalla biokalvoon avomaalle pääsyä ja puolentoista kuukauden kehittymistä puhtaassa maassa auringon alla. Vaikka kesäpäivät jälleen lyhenevät on valoa vielä paljon jäljellä ja kaksi kesäkuukautta edessä. Nyt kuljetaan valon ja kasvun kesäpäivässä.

Kesäkuun huumaa & tuomen terälehtiä

Aurinko lämmittää ja olemme saaneet nauttia helteisestä pellosta. Pellolla lentävät tuomen terälehdet ja voikukan haituvasiemenet etsien uutta kasvupaikkaa. Kasvustojen hoitotyöt on aloitettu mm. palsternakkaa kitketään, sipuli liekitettiin ja sitä kitketään parhaillaan. Osa perunamaasta on myös mullattu. Rikkakasvien kasvu on nyt nopeaa. Tilanne on täysin päinvastainen kuin viime vuonna, jolloin mikään ei kasvanut kylmästä säästä johtuen. Luomistyö, istuttaminen jatkuu hoitotöiden lomassa Omalla pellolla. Lamopinaattia ja fenkolia on istutettu käsin biokalvoihin. Uudenseelannin pinaatteja istutettiin parituhatta tainta peltoon. Kesäkeräkaali, kyssäkaalin toinen erä ja lanttu istutettiin koneellisesti taimista. Myös kiinankaali pääsi indikaattorikasviksi kaalipeltoon. Kiinankaali on parhaimman makuinen kaali, siis myös tuholaisten mielestä, ja siitä voi seurata kaalikoi ja -perhostilanteen kehittymistä. Taimet piti myös kastella heti istutuksen jälkeen, sillä niin kuuma on touko-kesäkuun vaihde. Yleensä peltoa ei kastella vaan toivotaan taimen itse löytävän kosteuden ja tunkevan juurensa syvälle kosteaan maahan.

Pelto on luomulannoitettu myös kurpitsoille, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Parhaillaan alaa äestetään ja pian siihen ajetaan biokalvopenkit. Penkkien väleihin kylvetään rivivälinurmi. Näin välejä on helppo leikata ja ne pysyvät kasvupeitteisinä. Kasvit hoitavat maata juurillaan, pitävät hiiltä maaperässä, poissa ilmasta sekä pitävät kosteutta ja ravinteita maassa. Kasvit lannoittavat, parantavat ja pitävät maan elävänä. Erilaisten kasvien tarpeet ja ominaispiirteet tulee ottaa huomioon viljelykiertoa ja kasvupaikkoja suunniteltaessa.

Kesä on jo tosi pitkällä, vaikka vasta kesäkuun ensimmäisiä päiviä viedään. Juhannussatoon tulevien rucoloiden ja salaattien kasvu on todella pitkällä lämmöstä johtuen. Viljelijänä jännitän valmistuvatko ne liian aikaisin ja kestävätkö ne juhannukseen saakka. Ruokaosuuskunnan tapauksessa vihannessato ajoitetaan tietyille viikoille juhannuksesta marraskuun loppuun saakka ja lasketaan taimet sekä siemenet osuuskuntalaisten mukaan. Tähän saakka 5 kasvukauden ajan sadonjako on aina aloitettu juhannusviikolla, heinäkuussa on ollut kolmen viikon tauko ja satoa on muuten jaettu kerran viikossa marraskuun loppuun saakka, joskus joululle ja viimeksi vain marraskuun puoliväliin saakka. Kuitenkin työtä tehdään luonnon kanssa, ilmojen armoilla. Joten lämpösummasta ja maan kosteustilanteesta on oikeasti kiinni vihannesten kehittyminen. Ruokaosuuskunnassa osuuskuntalaiset jakavat riskin sadonkehityksestä viljelijöiden ja hallituksen kanssa. Lisäksi sadonjakojen alkamista ja loppumista voidaan tarvittaessa muuttaa, sillä sadon saavat kuitenkin sadon omistajat osuuskuntalaiset, tuoreena & omalta pellolta. Tehdäänhän töitä maan ja taivaan, auringon ja veden kanssa!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Heinäkuun satoa

Millaiselta tämä kesä maistuu? Ruokaosuuskuntalaisemme ovat voineet jälleen tällä viikolla maistella tämän kesän makua. Kesän makuja maistellaankin nyt sitten viikoittain marraskuun loppuun asti. Aurinkoisia, puolipilvisiä ja sadepäiviä kaikkia on ollut tasapainoisesti. Tässä hyvää on ollut se, ettei koko heinäkuussa ole tarvinnut sadettaa avomaata. Voimme Suomessa olla kiitollisia vesivarannoistamme. Sadonjaot jatkuivat heinäkuun kolmen viikon tauon jälkeen. Jaossa oli biodynaamisesti viljeltyä tuoretta basilikaa, oreganoa, siikliä, pehmeälehtistä keräsalaattia, lanttua tai kesäkurpitsoita, pinaattia, sipulinippuja, kyssäkaaleja ja fenkolia. Fenkoli oli jaossa ensimmäisen kerran. Fenkolimmekin on biodynaamisen siemenfirman jalostamaa vapaata lajiketta. Keväällä minulle epäiltiin, että fenkoli ei voi onnistua kuin F1-hybridistä. Vastasin tähän, että me kokeilemme ensin vapaita avopölytteisiä lajikkeita, joissa tapahtuu luonnonvalintaa ja joissa geeniperimä on rikas. Sen jälkeen voimme miettiä asiaa uudelleen. No fenkoli onnistui ja voin edelleen luottaa sisäiseen laatuun ja makumaailmaan määrän sijasta.

Heinäkuussa on pellolla tapahtunut paljon! Sato kasvaa varmasti, mutta hitaammin viileämmän kesä- ja heinäkuun johdosta. Kasvua on tapahtunut ja heinäkuussa rikkakasvitkin ottivat oikein kunnon spurtin. Sitten ollaankin kitketty ja riviväliharattu aina sateiden antaessa periksi. Lantut, nauriit, kesäkeräkaalit, parsakaalit, kukkakaalit, kyssäkaalit ja punakaalit on kitketty heinäkuun loppupuolella. Tällä hetkellä pelastetaan purjoja. Loppusyksyn sato eli lehtikaalit, sellerit, mustajuuret ja talvikaalit odotttelevat vielä kitkentävuoroaan.

Monien kasvien kasvua seurataan innolla ja odotetaan kypsymistä. Pienet punajuuret ja porkkanat valmistuvat ensimmäiset ehkä viikon sisällä. Pavut ovat vihdoin alkaneet kukkia eli palkojakin on odotettavissa. Kitkentä työt ja perunan nosto jatkuvat ensi sunnuntain talkoissa 2.8. Tervetuloa Omalle pellolle seuramaan kasvien kasvua ja kehitystä sekä työskentelemään luonnon parissa!

Kansainvälinen heinäkuu

Heinäkuun alku on ollut täynnä valoa ja lämpöä. Kesän kasvu on vihdoin pohjolassa. Kasvit tarvitsevat jokainen tietyn lämpösumman, jotta kasvua ja kehitystä tapahtuu. Satokausi jää kolmen viikon tauolle ensi viikosta. Se on pellolle hyvä. Sadonkorjuuseen menee peltolaisilta vähintään kolme peltotyöpäivää. Nyt heinäkuussa pellolla keskitytään vain hoitotöihin. Oman pellon kasvulohkot kitketään ja harataan joko käsiharalla tai traktoriharoilla. Tämä vaatii valtavasti työtä suurimman kasvun keskellä. Toisaalta on ihanaa vaihta vaihde luomisesta eli istutuksesta ja kylvöistä hoitotöihin. Kuitenkin ennen tätä pellolla pitää vielä paikkausistuttaa mm. papuja viileän kesäkuun takia.

Kansainvälinen työleiri aloitti viime maanantaina kuusituntiset kitkentäpäivät. Tänä vuonna leiriläisiä on saapunut Tsekin tasavallasta, Nigeriasta, Belgiasta, Espanjasta, Irakista, Turkista ja Kamerunista. Tällä viikolla on kitketty porkkanamaa ja Mustosen virkistyspuutarhan yrttimaa. Porkkanamaan kitkentää vaikeutti alkukesän kylmyys eli se että osa porkkanoista oli vasta sirkkalehtiasteella, jolloin näitä oli vaikeaa löytää isompien rikkojen väleistä.

Peltopäivän on kruunannut hyvä luomulounas kansainvälisen leirin kanssa. Leiriläisistä on joka päivä kaksi keittiövuorossa. Tällöin he ovat valmistaneet n. 14 henkiselle porukalle + muutamalle pellon työntekijälle kasvisruoan käyttäen mm. biodynaamisia raaka-aineita. Osa valmistusaineista on peräisin Idusta, demetertukusta http://www.itubiodyn.fi. Itu Oy haluaa edistää biodynaamista viljelyä, luonnon ja ihmisen hyvinvointia sekä korostaa jokaisen valinnan tärkeyttä. Samaa ajatusta kannattaa myös kaupunkilaisten Oma pelto.

Myös kasvihuoneeseen muuttivat kurkun taimet ja nelisensataa basilikan tainta. Kasvihuone lepäsi viikon verrran sen jälkeen, kun maasta poistettiin rucola- ja pinaattikasvusto. Maa käännettiin, peruslannoitettiin ja penkit tasattiin. Myös kasvihuoneemme kasvu lähtee maasta eli pyrimme pitämään itse maan terveenä ja elinvoimaisena. Emme siis käytä ylimääräisiä kasvualustoja vaan viljelemme maapohjalla hoitaen maata. Vain terveestä maasta ponnistaa terveet sekä terveelliset kasvit meidän ideologiamme mukaan. Porrastimme tänävuonna salaattien istutuksen lisäksi myös kyssäkaalien istutuksen etteivät kyssät pääsisi puutumaan. Torstaina istutimme viimeiset kyssäkaalit maahan ja nyt on viimeinenkin lohko täynnä elämää.

Koiranputken kukkapilviä ja harsopurjeita

Syreenit tuoksuvat. Keltaiset voikukkaniityt vaihtuvat violeteiksi kurjenpolviksi ja koiranputken kukkapilviksi. Pellon lammella uiskentekee sorsapariskunta. Vesikopilta kuuluu sirkkelin ääni. Sen takana murron lohkolla pörisee traktori. Pientareilla hurisee raivaussaha. Sadetin suhisee ensi kerran. Pörriäinen lentää kukasta kukkaan ja hyttynen inisee vierellä.  Kesäkuun touhu ja elämä on täydessä vauhdissa viipyilevistä ilmoista huolimatta.

Pellon vesikoppia paneloidaan punamullatuilla raakalaudoilla. Villoja vaihdettaessa löytyi kopin seinästä iso muurahaispesä. Omalla pellolla luonto valtaa kaikkea ihmisen rakentamaa ja luomaa. Mustarastas on pesäpuuhissa satokatoksella. Papuaitaa rakennettaessa piti yksi verkkoaitarulla jättää lintuemolle, kun sisältä löytyi 3 hienoa sinistä munaa. Rusakko eksyi ihan viereeni syömään voikukan lehteä.

Kesäkuun kasveja on kylvetty ja istutettu tällä viikolla. Vanhan säännön mukaan mm. maissia ja papua ei saa laittaa maahan ennen keäkuun 1o. päivää. Pensaspavut kylvettiin aidattuun lohkoon, sillä pavun taimet maistuisivat muillekin. Murroon laitettiin itämään kolmea erilaista biodynaamista papulajiketta. Vanhaa tuttua maronaa ja uusina carusoa sekä cupidonia. Myös ensimmäiset 900 maissin tainta pääsi maahan. Lisäksi istutuskoneessa on saanut istua lantun, kesäkaalin ja kyssäkaalien vuoksi. Harsot on levitetty tuulisesta säästä huolimatta ehkäisemään tuholaisia ja kosteuden haihduntaa.

Biodynaaminen humuspreparaatti levitettiin toiseen kertaan tällä viikolla. Sen pitäisi tukea kasvin kasvullista, vegetatiivista vaihetta. Myös hoitotyöt ja kitkentä on aloitettu hyvissä ajoin. Nyt jännätäänkin ehtivätkö retiisit, salaatit, rucolat, pinaatit, varhaisperunat ja sipulit viileästä alkukesästä huolimatta valmiiksi juhanusviikoksi. Yrtit ja raparperi ovat niin hyvissä kasvussa, että ne kyllä kantavat satoa.

Viikko 31

1. Kyssäkaali:            (Brassica oleracea var. gongylodes)

Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Kyssäkaalista syödään maan päälle kehittyvä mehevä varsimukula. Kuori on vaaleanvihreä tai sinipunertava, mutta malto on aina vaalea. Maultaan kyssäkaali on mieto. Kyssäkaali sisältää C-vitamiinia jopa 60 mg/100g. Tämä vastaa 80 prosenttia aikuisen päivittäisestä saantisuosituksesta.

Kyssäkaalia käytetään lantun tai nauriin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan taikka raakaraasteena. Kyssäkaalikuutiot sopivat hyvin lisäkkeeksi juustotarjottimelle. Kyssäkaalia voi myös keittää aterian lisäkkeeksi tai käyttää lämpimiin ruokiin. Se sopii hyvin keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja gratiineihin.

Kyssäkaali säilytetään kylmässä, +2 - +4 asteen lämpötilassa.

Kyssäkaaliletut

• 1 kg tuoretta kyssäkaalia
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 munaa
• suolaa
• pippuria

Kuori kyssäkaali ja raasta se. Sekoita raasteen joukkoon jauhot, sooda ja munat, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Paista letut voissa pienellä pannulla. Nauti kuumana esim. hapankerman kanssa. Ohje: Katja Lahti

Kyssäkaaliohjeita: Kyssäkaalisalaatti, kyssäkaali-porokeitto, keräkaali-kyssäkaalisalaatti

2. Lanttu:            (Brassica napus ssp. rapifera)

Lanttu on vanha viljelykasvi, joka on peräisin joko Pohjois-Euroopasta tai Siperiasta. Sitä on kuitenkin viljelty Pohjoismaissa ja Saksassa, joissa se onkin suositumpi juures kuin muualla. Suomessa lanttu tuli yleiseen tietoisuuteen 1800-luvulla. Ensimmäisiä kirjallisia mainintoja löytyy 1600-luvulta.

Lanttu sisältää paljon C-vitamiinia ja A-vitamiinin esiastetta. Paksun kuoren ansiosta lantun vitamiinipitoisuus säilyy kevääseen asti. Lantun kirpeä maku johtuu sen sisältämästä sinappiöljystä.

Lanttu-sana tulee suomenkieleen ruotsin sanasta planta = taimi. Alkujaan lanttu vaati esikasvatuksen eli taimet. Nykyään lantunsiemenet kylvetään suoraan avomaalle. Myös nimityksiä räätikkä ja räätikäs on käytetty.  Englantilaiset oppivat lantun viljelyn ruotsalaisilta. Niinpä lanttu on englanniksi Swedish turnip tai swede. Myös rutabaga eli ”juuripässi” -nimitystä näkee

Lanttu on monikäyttöinen juures. Se kuuluu moniin perinneruokiin kuten lanttukukkoon ja lanttulaatikkoon. Yleisintä lantun käyttö on keittojuureksena liha- ja vihanneskeitoissa. Lanttu sopii hyvin raakaraasteena tai paloina rouskuteltavaksi. Erinomaisesti lanttu sopii myös pataruokiin, raasteohukaisiin ja juurespihveihin. Kuullotetut lanttukuutiot sopivat hyvin sian- ja lampaanlihan lisäkkeeksi.

Lanttu säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteen lämpötilassa. Lanttua ei kannata laittaa muoviin, koska muovin sisällä se mätänee nopeasti.

3. Kesäkurpitsa:       (Cucurbita pepo)

Kesäkurpitsa eli zuccini on kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa intiaanit viljelivät sitä jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista. Kurkulle sukua olevan kesäkurpitsan käyttö on yleistynyt viime vuosina. Kesäkurpitsan hedelmät korjataan varhaisessa kehitysvaiheessa, jolloin ne painavat noin puoli kiloa ja niiden malto on kiinteä ja mehevä. Nuorena kesäkurpitsan kuorikin on vielä pehmeä, joten sitä ei tarvitse poistaa. Tavallisesti kesäkurpitsat muistuttavan väriltään ja ulkonäöltään kurkkua, mutta on olemassa myös keltaisia kesäkurpitsoita.

Kesäkurpitsaa käytetään monin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää salaatteihin aivan kuten kurkkuakin. Se sopii mainiosti myös kypsennettäviin ruokiin kuten keittoihin, patoihin, paistoksiin ja leivonnaisiin. Kesäkurpitsaviipaleita voi myös grillata. Keitetty tai paistettu kesäkurpitsa sopii lihan ja kalan lisäkkeeksi. Kesäkurpitsan puolikaita voi myös täyttää esimerkiksi sieni- tai jauhelihakastikkeella ja kuorruttaa uunissa.

Kesäkurpitsa säilytetään +8 - +12 asteen lämpötilassa. Jos sopivanlämpöistä säilytyspaikkaa ei ole, tulee kesäkurpitsa säilyttää mieluummin liian lämpimässä kuin liian kylmässä lämpötilassa. Jääkaapissa se paleltuu ja vahingoittuu nopeasti. Kesäkurpitsa on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

4. Basilika:                 (Ocimum basilicum)

Basilika on yksivuotinen pensasmainen ruoho, jolla on pienet valkoiset tai punertavat kukat haarojen latvakiehkuroissa. Basilikan kotiseutu on Intiassa, missä sitä pidetään kasveista pyhimpänä. Hindujen pyhä basilika on laji Ocimum sanctum; intialaiselta nimeltään Tulsi tai Tulasi.

Basilikan suvun nimi tulee kreikankielisestä sanasta "basileus", kuningas. Sitä onkin sanottu kuninkaiden yrtiksi.

Muista itämaisista yrteistä poiketen basilika menestyy lähes kaikkialla Euroopassa, vaikka onkin erittäin hallanarka ja kärsii kylmyydestä jo +5C :ssa. Basilika on erittäin arka kylmälle ja vedolle, se säilytetään huoneenlämmössä mielellään vesiastiassa.

Kotipuutarhassa basilikaa voi käyttää karkotekasvina torjumaan tuholaisia. Parvekkeella ja ovenpielissä basilika estää kärpäsien tuloa sisälle.

Basilikan maku on pehmeä ja muille mausteille tilaa antava. Se on hyvä mauste korvaamaan suolaa ja pippureita. Vaikka basilikaa pidetään ennen kaikkea tomaattiruokien mausteena ja valkosipulin seuralaisena, se sopii lähes kaikkeen maustamiseen. Sitä voi käyttää salaatteihin, papu-, herne-, peruna-, sieni-, kala- ja liharuokiin sekä myös leivonnassa. Basilikan oksat sopivat hyvin lisättäväksi viinietikka- tai ruokaöljypulloon makua antamaan.

Basilikan maku johtuu sen sisältämistä eteerisistä öljyista, jotka haihtuvat helposti ruuanlaitossa. Siksi se kannattaa lisätä ruokaan vasta ruuanvalmistuksen loppuvaiheessa.

Basilikaa ei tule leikata veitsellä, vaan se on parempi repiä, sillä se mössöytyy leikkulautaa vasten ja samalla häviää haihtuvia aromeja.

'Oman pellon' makkarakeitto

'Oman pellon' makkarakeitto vierasvaralla.

Perunaa 6kpl, porkkanaa 3kpl, puolikas purjo, kyssäkaali 1kpl, lanttu 1kpl, pellon yrttejä huhmareeseen. Paloittele pieniksi. Ensin juurekset suolalla maustettuun veteen. Sitten perunat. Sitten purjo. Sitten yrtit huhmareesta. Ja viimeiseksi lisää ruokapiirin herkkumakkara. (Tai kasvisversio ilman). Nauti hyvän seuran ja maidon kanssa.

Kiitos Galina reseptistä!

Kyssäkaali-porokeitto

Siis mikä kyssä? Oma pelto on puskenut täysin uusia tuttavuuksia. On täytynyt – ja saanut - opetella opetella uusia reseptejä.

Kyssä oli ainakin minulle ihan uusi kaali, mutta meistä tuli heti ystäviä! Se maistuu hyvältä tuoreena raasteena ihan sellaisenaankin, mutta tällä kertaa piilotin sen soppaan.

Kyssäkaali-porokeitto

• 2 pientä kesäkurpitsaa
• 1 iso kyssäkaali
• 2 sipulia
• 150 g porosulatejuustoa
• 1,5 kasvisliemikuutiota tai vastaava määrä liemijauhetta
• vettä

• Koristeeksi oman pellon yrttejä

1. Palottele kasvikset pieniksi kuutioiksi.

2. Kiehauta muutama desi vettä. Laita kiehuvaan veteen alimmaiseksi kyssäkaali, päälle sipuli ja päällimmäiseksi kesäkurpitsa. Lisää vettä niin, että kesäkurpitsat peittyvät puoliksi.

3. Lisää veteen kasvisliemijauhe tai -kuutio ja keitä, kunnes kaalit ovat pehmeitä.

4. Sekoita joukkoon kuutioitu juusto ja soseuta sauvasekoittimella.

5. Koristele oman pellon yrteillä ja herkuttele.

Keräkaali-kyssäkaalisalaatti

400 g keräkaalia 400 g kyssäkaalia 1 dl rypsiöljyä 0,5 dl valkoista balsamicoetikkaa 1 rkl hunajaa 1 tl suolaa 1 ruukku korianteria 1 ruukku minttua 1 valkosipulin kynsi puolikas punaista mietoa chiliä mustapippuria

Suikaloi keräkaali ja kyssäkaali ohuelti. Hienonna valkosipuli, chili, korianteri ja minttu. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään ja anna maustua kylmässä puolisen tuntia. Salaattiin sopii hyvin myös porkkana sekä kesäkurpitsa.

Lähde: Kiehumispiste-blogi

Satoa & kasvua

Lämpöä on riittänyt. Tänä kesänä tuntuu, että pellolla paistaa aina aurinko. Lämmin aurinkoinen kesä maistuu pellon tuotteissa. Auringossa kasvi yhteyttää ja tuottaa sokeria. Sen sijaan sadetta on toivottu ja odotettu.  Pellolle ostettiin uusi uppopumppu veden pumppaamiseen. Se on äänetön ja öljyvapaa verrattuna vanhaan traktoripumppuun. Tämän uskaltaa antaa soida yöaikaan ja se ei myöskään kuluta vanhaa traktoria. Siihen hankittiin nyt myös ajastin eli viljelijä voi nukkua nyt yönsä rauhassa. Sadetus peltomittakaavassa pitää kasvit elossa, mutta ei kuitenkaan kastele niitä tarpeeksi. Luonnon sade kastelee koko pellon kerralla ja syvältä. Kasvu on ikään kuin paikallaan ennen sadetta. Osa oman pellon sadosta on kuitenkin suhteellisen suurta. Juhannuksen aikaan tuntui, että isot rikkakasvit olivat viikon pari edellä ja nyt näyttää että osa kasveista on myös. Ne oikein odottavat sadonkorjaajaa.

Pellolla sato kypsyy, mutta edelleen kasvavat myös rikat. Sadonjakomme alkoivat ja se on juhlaa. Ensimmäiset omat vihannekset, isot kyssät ja kiitolliset kesäkurpitsat. Hauska huomata kuinka näin lämpimänä kesänä perunat, punajuuret ja pavut kasvavat ja ovat jo valmiita. Sateisena viime kesänä taas peruna, papu ja punajuuri tulivat vasta elokuun lopussa, kun taas porkkana oli saanut tarpeeksi vettä ja kasvanut isoksi. Nyt porkkanamme kasvu on ollut aika paikallaan.

Sadonjako ja sadonkorjuu vie peltolaisten viikosta melkein neljä päivää sadonkorjuuseen. Käsiä tarvitaan monia. Sadonjako alkoi kolmen viikon tauon jälkeen kyssäkaalilla, anna-bella perunalla, salaatilla, pinaatilla, kesäkurpitsalla ja sipulilla. Pellolla ei ollut montaa kättä heinäkuun viimeisen viikon alussa ja ajatus, että ehditäänkö sato keräämään leijaili ilmassa. Onneksi kolme osuuskuntalaista ilmaantui paikalle juuri oikeaan aikaan. Nyt pelto tarvitsee apukäsiä! Kohti elonkorjuuta ja elokuuta.

Alla kuvia oman pellon kyssäkaalin kehityksestä toukokuusta tähän päivään:

Osuuskuntaiset tietävät tämän kyssäkaali-tarinan viimeisen kuvan. Onko kyssä omaa salaattia makeuttamassa vai lämpimässä kastikkeessa pehmeänä kesävihanneksena vai kesäisenä raasteena? Missä oman pellon aurinkoinen kesä maistuu?

Elo-ja heinäkuun vaihteessa sadonjakelu starttasi kolmen ja puolen viikon tauon jälkeen

Viime sadonjakelun jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon. Kaikista kasveista näkee, että mikä vihannes on kyseessä. Maanantaina ennen sadonjakelua nostettiin kyssäkaalit, kesäkurpitsat ja lantut. Tiistaina oli salaattien, sipulien ja tillien vuoro.

Kesäkurpitsamme kasvaa biokalvossa ja alla menevät tippukasteluletkut kastelua varten. Kesä on ollut kuitenkin niin sateinen että kastelua ei ole tarvittu. Kesäkurpitsa kuitenkin tykkää kosteudesta ja lämmöstä sekä ravinteikkaasta maaperästä.

Oman pellon multamaan ja Kalasataman tai Herttoniemen välissä juureksia vähän ehostetaan ja kauppakunnostetaan, jonka jälkeen ne tulevat tuon n. 25 km matkan pellolta osuuskuntalaisten kotiin.

Maanantain kauppakunnostetut vihannekset menevät yhdeksi yöksi kellariin odottamaan tiistain pakettiauto kuljetusta ja jakopaikkaa.

Jakopaikoissa jaettiin heinäkuun viimeisenä päivänä kyssäkaalia, lanttua, kesäkurpitsaa, sipulia, salaattia ja tilliä. Kalasatamassa vapaaehtoisen jakelijan Riikan Kaarna-tyttö kertoi innoissaan hakijoille mitä sai ottaa ja montako. Siemenestä omaan peltoon, pellolta Kalasatamaan tai Herttoniemeen ja sato kotiin!