Kaupunkilaisen paluu juurille

Toissa keväänä en todennäköisesti tiennyt, mikä on raitajuuri. En koskaan ollut nähnyt palmukaalia, saati spagettikurpitsaa. Härkäpapu yhdistyi mielessäni äärimmäiseen fennoveganismiin (olin lainannut kerran kirjastosta sen yhden keittokirjan), mutta ihan varma en ollut, miltä sekään luonnossa näyttää. Ruokakuntani liityttyä Ruokaosuuskuntaan keväällä 2014, kahden aikuisen taloutemme arkiruokalista on mullistunut. Ruoka ja ruoanlaitto ovat olleet rakkaita, rentouttavia harrastuksia koko aikuisiän, mutta mukavuudenhaluaan sitä on helposti turvautunut samoihin, hyviksi havaittuihin resepteihin. Ruoanlaittoon on kotona kyllä saanut kulua aikaa - rentouttava harrastus jne. - mutta se menun suunnittelusteppi oikaistiin usein kävelemällä kauppahallin luottokauppiaalle kysymään, mikä juuri tänä viikonloppuna tuoretta on.

Oman pellon viikottaisen satokassin ilmestyttyä pöytäämme alkukesätä 2014 alkaen, päälaelleen on kääntynyt juuri aterioiden suunnittelufilosofia. Siinä missä aiemmin fiilispohjalta mietimme, mitä viikonloppuna tekisi mieli syödä, nyt katsotaan sato-osuutta sillä silmällä. Viikon ruokalista rakentuu nyt käytännössä satokassin sisällön ympärille; nopeimmin pilaantuvista on loihdisttava uusia ruokalajeja heti samana tai seuraavana päivänä, ja viikonlopun menu täytyy suunnitella ilahduttavan usein ennen näkemättömän kasviksen varaan. Onneksi ruokaosuuskuntalaiset ovat vaihtaneet reseptejä innokkaasti esimerkiksi Facebook-seinällä, ja Google ON maailman paras keittokirja, olipa kädessä sitten ennen koke(ile)maton juures tai kurpitsalajike.

Intoillessani sato-osuuden mullistavasta vaikutuksesta kotikeittiööni sekä siitä kuinka pidän arvossa sitä, että tunnen ruokani syntyperän, hyvä ystäväni, maatilalla kasvanut, naurahti kuivasti, että "Jaa, sinäkin teet sitten paluuta juurille." Mitenkään ainutkertaisia tässä ei taideta olla, kuten päivän uutinen suomalaisen superruoan paluusta osoittaa. Hyvä niin, sillä terveen maan tuoreista tuotteista nauttiessa, ruoan alkuperän ja laadun merkitys on korostunut entisestään.

Ylimääräisenä bonuksena autoton kaupunkilainen ruokakuntamme, jolle palstaviljelyn kaltainen harrastus ei olisi edes mahdollinen, on oppinut valtavan paljon maasta ja sen viljelystä. Viljelysuunnitelmiin perehtyminen osuuskunnan tapaamisissa kannattaa, ja keskustelut viljelijöidemme Heidin ja Anniinan kanssa ovat osoittautuneet todella arvokkaiksi, kun toisen osapuolen jokaisesta lauseesta oppii jotakin uutta.

Kaksi kesäämme Kaupunkilaisten oman pellon osakkaina eivät ole olleet veljeksiä; kesän 2014 pitkä kuuma, kuiva jakso, ja toisaalta kuluneen kesän 2015 alkupuolen viileys ja kosteus ovat asettaneet omat haasteensa pellon tuotteille. Eri kasvit ovat selvästi viihtyneet erilaisina kesinä, ja tuottaneet kulloinkin hyvin satoa. Säätila ja -ennusteet kiinnostavatkin ruokaosuuskuntalaista ehkä enemmän kuin keskivertokaupunkilaista. Kuluneen viikon kylmät halla- ja jopa pakkasyöt veivät viimeiset kesävihannekset, ja se vähän harmittaa, vaikka kuuluukin luonnolliseen vuodenkiertoon.

Kuinka paljon kuiva, kylmäksi kertaheitolla heittäytynyt syksy tuntuu osakkaiden loka-marraskuun sato-osuuksien koossa, on pitkälti kiinni ruokaosuuskuntalaisten omasta aktiivisuudesta. Huomenna sunnuntaina on jälleen kuukausitalkoot, joissa on tarkoitus nostaa punajuurta ja porkkanaa. Mitä aktiivisemmin ruokaosuuskuntalaiset loppuvuoden talkoisiin etsiytyvät, sitä suurempi osa sadosta saadaan ajoissa mukaan sadonjakoon.

Oma pelto on yhteinen juttu.

Veera Ristikartano (@veeris Twitter, Instagram) Kaupunkilaisten oman pellon vankkumaton fani vuodesta 2014 Ruokaosuuskunnan hallituksen jäsen 2015

Ruokaturva & ruokaa turvallisesti

Ruoka on suuremmalle osasta meistä perustavaraa, mutta vielä muutama vuosikymmen sitten ruoka oli kortilla, pula vuosina sodan jälkeen, myös Suomessa. Ruoka on elinehto ja harmittavan harva meistä muistaa arvostaa ruokaa. Olemme valmiita maksamaan taloista, kosmetiikasta, autoista, mutta ruoka on halpaa ja meillä on yksi elinkeino maanviljely, mikä ei kasva muiden elinkeinojen tahtiin eli mielestäni sitä voi verrata länsimaiseen kehitysmaiden hyödyntämiseen. Osuuskuntalaisemme, eläkeläinen, Marja-Liisa, joka auttelee pellolla lähes viikoittain muistuttaa minua ruoan arvostamisesta. Jos kurkku on hieman käyrä voimme jakaa sen, mutta jos sipuli on liian pieni jätämme sen peltolaisten käyttöön. Marja-Liisa muistaa joka viikko hyödyntää senkin, mikä jaoista jää. Kuitenkaan jaoista ei jää paljoa, sillä kosmiset viat kuten kurkun muoto ei meitä haittaa, ne ovat yksilöitä ja maistuvat ihan yhtä hyviltä kuin suoratkin. Ollaan me ihmisetkin kaikki hieman eri pituisia ja paksuisia.

Korson työttömillä on tänään sadonkorjuujuhla ja siellä käydessä voi muistaa, että myös Suomessa kaikilla ei ole tarpeeksi ruokaa. Kuitenkin Korson työttömät ry jakaa työttömille joka viikko kauppojen hävikkiruokaa. He ovat myös pellon osakas.

Vihanneksissamme ei pellolla ole koskaan ylituotantoa, koska kaikki saadaan jakoon hyödynnettyä ja jos joku vihannes ei tuota viikossa tarpeeksi, voimme laittaa sitä vain yhteen jakopisteeseen ja toista toiseen. Pellolla asiat, kun ovat kiinni ilmoista. Kun on viileämpi jakso, kurkku ja kesäkurpitsa kasvavat hitaammin ja tuottavat vähemmän kuin lämpimällä. Me säästämme pellolla energiaa, kun emme kuivata mm. sipuleita kuivurissa. Osuuskuntalaiset syövät sesonkiruokaa vuoden ajan mukaan, jolloin emme käytä ylimääräistä sähköä ja lämmitysenergiaa mm. kasvihuoneen lämmitykseen tai sadon ympärivuotiseen säilyttämiseen. Me voimme jakaa lähes kaiken, jolloin ruokahävikki on hyvin pientä. Kavihuoneen lämmittämiseen ja tekniikkaan menee paljon energiaa n. 0,5 % Suomen kokonaisenergiantuotannosta. Säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, mitä ovat edesauttaneet päästöt, jätteiden väärä käsittely ja sademetsien hakkuut mm. maatalousalueiksi.

Oma pelto menee Viikkiin Foodycle-torille ensi viikon perjantaina 5.9., siellä teemana on tänä vuonna ruokaturva. Se on tapahtuma ruoasta kiinnostuneille. Ruoantuotannon läpinäkyvyyttä painotetaan ja ekologista eettistä tulevaisuuden syömistä pohditaan tapahtumassa. Ainakin se on totta, että Herttoniemen ruokaosuuskunta pyrkii mahdollisimman läpinäkyvään ruokaketjuun ja mitä enemmän syö kasvispohjaista ruokavaliota sitä paremmin ruoka riittää kaikille maailman ihmisille.

Viikin yliopistolla ruokaturva on tärkeä teema. Vuonna 2050 meillä on arviolta yli 9 miljardia ihmistä ja maapallon kantokyvyn on vaikea kestää jo 7 miljardia ihmistä. Lisäksi nyt on jo miljardi nälkäistä eli haaste on ruokkia  suurempi ihmismäärä pienemmällä saastemäärällä ja saada tietysti ruoka jakaantumaan oikein. Logistiikan päästöjä voitaisiin ainakin pienentää ruoan paikallisuudella. Lisäksi silloin paremmin tiedämme kuinka ruoka kasvatetaan ja välitämme millaisia ympäristövaikutuksia ruokajärjestelmällä on lähiympäristöön. Ehkä tämän hetkinen ruokapakotetilanne maailmalle voi myös opettaa paikallisen tuotannon ja paikallisten markkinoiden tärkeyttä ruokaturvan näkökannalta.

Ruokapiirit – vaihtoehdosta valtavirtaan?

Ruokapiirit edustavat vaihtoehtokulttuuria. Ruokakulttuurimme menossa oleva muutos ja internet kuitenkin mahdollistavat ruokapiirien nopean laajentumisen. Kasvava tarve saada laadukasta ruokaa ja tietää ruuan alkuperästä motivoivat yhä useampia kaupunkilaisia perustamaan uusia ruokapiirejä. Näin ollen myös elintarviketeollisuuden ja virkamiesten kiinnostus ruokapiiritoimintaa kohtaan on herännyt. Ruokapiireillä on monia hyödyllisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia, joiden takia toimintaa kannattaa tukea. Parhaimmillaan ruokapiirit voisivat muodostaa uuden tukijalan urbaanille ruokahuollolle. Suomessa toimii arviolta 60-100 ruokapiiriä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä virallista yhtenäistä rekisteriä piireistä ei ole. Pienimmät ruokapiireistä ovat vajaan kymmenen ruokakunnan piirejä ja suurimmissa piireissä jäseninä on satoja kotitalouksia. Ruokapiireissä ruoat tilataan etukäteen ja noudetaan sovittuna aikana jakelupisteestä läheltä kotia. Ruokapiirit sopivat toimituksista tuottajien kanssa ja järjestävät itse ruuan jakelun ja siihen tarvittavan infrastruktuurin. Piirien toimintatavoissa on eroja, mutta yhteistä niille on talkootyö. Tuotteet otetaan piireissä vastaan ja lajitellaan tilaajille talkoovoimin. Talkootyötä arvostetaan; ilman sitä piirit eivät pyörisi. Talkootyöllä on myös suuri merkitys osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuomisessa arjen ruokahuoltoon. Helsingissä suurimmilla piireillä Herttoniemessä ja Laajasalossa jakelupisteenä toimii oma kauppapuoti, joka  myy ruokaa muillekin kuin ruokapiirien jäsenille.

Ruokapiirien jäsenillä on moninaisia motiiveja osallistua toimintaan. Tämä heijastuu ruokapiirien erilaisissa toimintatavoissa. Jokainen piiri voi työstää itselleen sopivan valikoiman ja tehdä yhteistyötä haluamiensa lähituottajien tai tukkureiden kanssa. Useat piirit hankkivat ensisijaisesti lähellä tuotettua luomuruokaa: ruokapiiriläiset haluavat sekä syödä lähiruokaa että tukea sen tuotantoa. Lisäksi on olemassa myös luomuruokapiirejä. Ruokapiirien tuotevalikoima voi käsittää kymmeniä, ellei satoja artikkeleja, joten parhaimmillaan niiden kautta voi saada suurimman osan kotona kulutettavasta ruoasta. Joidenkin ruokapiirien ottamat pienet katteet käytetään toimintamenoihin, satunnaisiin tarvikehankintoihin ja verkkojärjestelmien ylläpitoon.

Ruokapiiri on kansalaisten omaehtoinen ruohonjuuritason lähipalveluinnovaatio. Ruokapiirit edustavat arjen aktivismia, jossa kansalaiset voimaantuvat ja pääsevät itse vaikuttamaan ruokahuoltoonsa. Pientuottajille ruokapiirit edustavat järjestäytyneitä asiakkaita ja parhaimmillaan myös kumppaneita, joiden kanssa voi käydä kauppaa keskusliikkeitä pienemmillä tuote-erillä ja vähäisemmällä hintakilpailulla sekä yhdessä neuvotella kaupankäynnin ehdoista. Ruokapiirivaihdanta koetaan reiluksi, koska monille piiriläisille on tärkeää tietää kenelle ruuasta maksettu hinta menee, ja että tuottaja saa työstään asianmukaisen korvauksen.

Lähiruoalla on monia myönteisiä ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia, mikä on noteerattu myös valtioneuvoston vuonna 2013 hyväksymässä lähiruokaohjelmassa. Ruokapiirit edistävät monia lähiruokaohjelman tavoitteita. Ruokapiirit luovat tarvetta lisätä lähiruoan tuotantoa ja ruokapiirien välinen yhteistyö ja kumppanuuteen perustuvat toimintatavat edistävät myös pientuottajien yhteistyötä. Ruokapiirit tuovat niin ikään vaihtoehdon keskittyneen kaupan rinnalle sekä edistävät osallisuutta ja yhteisöllisyyttä erityisesti kaupunkien asuinalueilla. Täydentävänä ruoan jakelumuotona ruokapiirit parantavat kaupunkien resilienssiä eli kykyä sopeutua äkillisiin muutoksiin. Ruokapiirit ovat myös yksi verkkokaupan muoto. Tässä piilee kenties merkittävin tekijä, jonka ansiosta ruokapiiritoiminnalla on mahdollisuus siirtyä vaihtoehdosta valtavirtaan. Ruokapiirit edustavat jo toimivaksi todettua verkossa tehtävää kauppaa samaan aikaan, kun kaupan kenttä vasta etsii verkkotoiminnan muotoja.

Ruokapiiritoiminta tarvitsee nyt tukea, kehittyäkseen kestäväksi ja pysyväksi toiminnan muodoksi, joka edistää ihmisten hyvinvointia sekä kaupunkien ’aineenvaihduntaa ja ekotehokkuutta’. Toiminnan tukemiseksi on perusteilla Pro Ruokapiirit –yhteisö, joka tuo yhteen ruokapiiriläiset ja tuottajat sekä muut toimintaan osallistujat. Pro Ruokapiirin tavoitteena on kehittää ruokapiiritoimintaa vahvistamalla tuottajien ja ruokapiiriläisten välistä yhteistyötä, tarjoamalla neuvontaa ja tukea ruokapiiritoiminnan käynnistämiseen sekä luomalla internetissä toimivan tilausjärjestelmän, joka on kaikille Suomen ruokapiireille avoin. Tilausjärjestelmä muodostaa virtuaalisen markkinapaikan, jossa ruokapiireiksi järjestäytyneet asukkaat ja ruoan tuottajat ja valmistajat voivat kohdata toisensa. Markkinapaikka voi tulevaisuudessa korvata piirien nykyiset, vaihtelevat tilaus- ja maksukäytännöt mahdollisimman helppokäyttöisellä tietojärjestelmällä. Virtuaalinen markkinapaikka voi parhaimmillaan myös järjestää lähiruoan kysyntää ja tarjontaa niin, että ne kohtaavat paremmin: markkinapaikka mahdollistaa reaaliaikaisen satotilanteen seuraamisen, myös esimerkiksi kotipihojen ylimääräiset omenat löytävät helposti syöjänsä. Markkinapaikan toivotaan myös edesauttavan tuottajapuolen järjestymistä ja parantavan pienruokatuottajien ja -jalostajien toimintaa ekologisemmaksi ja taloudellisemmaksi. Yhteinen markkinapaikka mahdollistaa ruokapiiritoiminnan valtavirtaistumisen ja vakiintumisen kaupunkien ruokahuollon muodoksi sekä takaa saavutettavat, kestävät ja kasvavat markkinat lähiruoan tuottajille ja jalostajille.

Ruoka on aina koonnut ihmisiä yhteen. Ruokapiiritoiminnalla on mahdollisuus edistää kestävää ruokakulttuuria ja tulla yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittäväksi instituutioksi, joka täydentää ja uudistaa etenkin kaupunkien arjen ruokahuoltoa.

Galina Kallio Väitöskirjatutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Pasi Mäenpää yliopistotutkija Helsingin yliopisto

Food hub Herttoniemeen?

Ruokaosuuskunta on pyörittänyt ruokapiiriä Herttoniemessä asukastilassa. Tämä on ollut mahdollista Hertsikan pumpun avustuksella. Hertsikan pumppu on pyörittänyt asukastilatoimintaa samassa tilassa kun Ruokaosuuskunta. Yhteistyö on mahdollistanut toiminnan. Kumpikaan ei pystyisi yksin hallitsemaan ja vuokraamaan 190m2 liiketilaa keskellä Hertoniemeä. Tila on mahdollistanut Toripäivien synnyn Erätorille. Asukastilassa on ollut isoja ja pieniä tapahtumia. Nyt on taas muutosta ilmassa. Hertsikan pumppu on lähdössä kirjaston ja nuorisotalon yhteyteen syntyvään ”Herttoniemitaloon”. Ruokaosuuskunta on käynyt myös keskusteluja ruokapiirin ja sadonjakelupisteen siirtämisestä kirjaston yhteyteen.

Mitä tehdään? Muutetaanko kirjastoon vai pysytäänkö omassa tilassa? Jos pysymme niin tarvitsemme yhteistyökumppaneita yms. jakamaan vuokraa. Meillä on vuokrasopimus voimassa vuoden loppuun 2014. Vuokra on 2150 €, joka sisältää vesimaksun. Jaamme vuokran Pumpun kanssa. Lisäksi tilassa vuokrataan työpisteitä ja säilytystilaa, joista Ruokaosuuskunta saa noin 200-300 euroa per kuukausi vuokratuloja. Tässä lyhyesti tämän hetkinen tilanne.

Mikä toiminta voisi olla ruokapiirin kanssa samassa tilassa? Voisiko asukastilasta tulla Food hub (ruokakeskus), joka yhdistäisi kuluttajat, ruuantuottajat, ravintolat ja maatilat? Yhteinen paikka, johon viljelijät voisivat tuoda tuotteitaan myyntiin. Tila, joka aina välillä muuttuisi yhteiseksi keittiöksi tai ravintolaksi. Food hub valloittaisi lähiparkkipaikan ja toisi tuottajat & viljelijät myymään paikallisia tuotteita paikallisille ihmisille. Sitä olemmekin kokeilleet ruokapiirin yhteydessä Toripäivinä. Tälläiselle torille ainakin on ollut kysyntää. Tilan vieressä on ala- ja yläaste. Voisiko olla terveellinen eväs tai koulun jälkeen terveellisempi välipalapaikka. Tilan vieressä on myös palvelukeskus. Voisiko järjestää yhteistä tekemistä, kokkikursseja, perinne- ja etnisiäruokakokeiluja? Food hub toimisi vain jos se olisi paikallinen ja monikäyttöinen. Lähiasukkaat saisivat parhaat raaka-aineet suoraan tuottajilta. Voisiko tuottajat olla yhdessä paikallisten kuluttajien kanssa? Ruokalogistiikkakeskus kuluttajien ja tuottajien välillä.

Miten tämä olisi mahdollista? Uskomme, että on tahoja, jotka olisivat kiinnostuneita tästä. Meillä on jo yhteisö koossa. Esimerkiksi Herttoniemen ruokapiirissä on 450 jäsentä. Ruokaosuuskunnan sadon hakee noin 70-90 kotitaloutta Herttoniemen jakelupisteestä viikottain satokauden aikana. Nyt siis etsimme yhteistyökumppaita tilan vuokraa ja kuluja jakamaan. Jakakaa tätä tietoa niin joku voi löytää ja nähdä tässä sen etsimänsä mahdollisuuden. Rakennetaan yhdessä sosiaalisesti oikeudenmukainen ja taloudellisesti kestävä Food hub!

Ottakaa yhteyttä pikaisesti. Viimeistään maaliskuun lopussa, koska huhtikuun lopussa pitää ilmoittaa omistajalle jatkammeko vuokrausta loppuvuodeksi vai lähdemmekö pois?

Laita emailiä olirepo@gmail.com tai ruokaosuuskunta@gmail.com tai soita 050-5715032 / olli

Lopuksi pari linkkiä mitä maailmalla on tehty. Inspiroitukaa ja tehdään tämä mahdolliseksi.

Food Hub http://wayneroberts.ca/archives/988

Yhteisön omistama ruokakauppa https://www.bozo.coop/

Peoples supermarket http://www.thepeoplessupermarket.org/about-us/

Läheltä, luomua, reilua & demeteriä

Sato kypsyy ja nyt sataa heinäkuunkin edestä. Punajuuret paisuvat suuriksi pellossa. Juurekset saavat vihdoin vettä. Toivotaan, että oma porkkanakin kasvaa veden avulla suuremmaksi.  Papua roikkuu papupensaassa. Sipuli on kääntänyt naattinsa jo maata vasten eli tuleentunut. Se odottaa nostajaansa. Maissi on pölyttynyt ja röyhy punertaa. Keräkaali alkaa kerimään.  Vuokraisäntämme Jukan vehnä heiluu ruskeana tuulessa. Satomme tulee koteihin läheltä, luomuna ja maukkaana.

Lähiruokaa

Se on nykyään muotisana. Mitä se kätkee alleen? Miksi lähiruoka on hyvä juttu? Maailman väestömäärä tulee kasvamaan nykyisestä 7 miljardista ihmisestä 9 miljardiin ihmiseen, vaikka kehitysmaiden syntyvyys on pienentynyt. Väestö kasvaa 9 miljardiin vain sillä, että ihmiset saavat keskimäärin alle 2 lasta ja elävät vanhoiksi. Nykyisellä menolla emme pysty ruokkimaan 9 miljardia ihmistä. Maapallon kantokyky ei kestä ruoan tuotannon aiheuttamia vesistökuormituksia, ilmansaasteita, logistiikan öljy määrää etc. Mitä lähempää ruoka tulee sitä vähemmän sen logistiikkaan menee kuluja ja öljyä. Myös, mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä enemmän kuluttaja voi yrittää vaikuttaa ruoan tuotantoon. Lähellä tuotettu yleensä maistuu paremmalta jo siksi, että se päätyy kuluttajalle tuoreena. Vihannesta ei tarvitse kerätä raakana eikä sen tarvitse säilyä pitkään eri varastoissa ja kuljetusvälineissä. Lähellä tuotettu on usein tuoretta ja maukasta.

Luomua

Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka säästää ympäristöä. Osa Suomen järvistä on rehevöitynyt ja tulevat olemaan uimakelvottomia lapsiemme elinaikana tavanomaisen maatalouden takia.  Luonnonmukaisessa viljelyssä ei käytetä kemiallisesti valmistettuja lannoitteita, joiden tuotanto vaatii energiaa ja jotka helposti pääsevät ympäristöä saastuttamaan, vaan pyritään saamaan ravinteet kiertämään omalla tilalla. Luonnonmukaisessa viljelyssä viljely lähtee maasta eli pyritään pitämään maa elävänä ja terveenä.

Demeteriä

Biodynaaminen viljely on luonnonmukaisen viljelyn vanhimpia suuntauksia. Oma lempi aiheeni on verrata sitä, mitä Rudolf Steiner eli biodynaamisen viljelyn innoittaja, sanoi n. 100 vuotta sitten siihen, miten meidän pitäisi toimia nyt. Hän puhui tilakokonaisuudesta eli siitä, että kaikki pitäisi saada kiertämään tilalla niin että ulkoisia panoksia tuotaisiin tilalle mahdollisimman vähän. Mielestäni meidän olisi aika ymmärtää, että jäte on ihmisen suunnitteluvirhe ja meidän tulisi tänä päivänä saada kaikki kiertämään valtakunnallisella tasolla niin, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Biodynamiikan idea yhteisöllisyydestä eli siitä, että kuluttaja auttaa viljelijää ja tuntee ruokansa alkuperän toteutuu hyvin ruokaosuuskunnassa. Biodynamiikan idea siitä, että kaikki kiertää samalla tilalla on kaunis. Kuitenkin itse koen, että on hyvä myös keskittyä eli koen ihmisen voimia säästävänä asiana sen, että toinen osaa vihannesviljelyn ja toinen eläinten kasvatuksen. Nämä voivat sitten keskenään vaihtaa lantaa ja vaikka eläinten rehuvihanneksia.  Biodynaamisessa viljelyssä ollaan alusta asti oltu kiinnostuneita vihannesten sisäisestä laadusta ja mausta, joka lähtee terveestä maasta ja auringon energiasta, joka muuntuu sokeriksi.

Reilua kauppaa ja tuotantoa

Länsimaissa puhutaan reilusta kaupasta silloin kun tuottaja saa reilumman korvauksen työstään, silloin kun länsimaat eivät syö tuottajan ruokapöydästä. Mielestäni voisimme puhua myös reilusta tuotannosta kotimaassa. Vuoden 1995 jälkeen, kun liityimme EU:hun tuottajan hinta tipahti yhdessä yössä joissain viljelytuotteissa jopa puoleen. Sen jälkeen pieni kotimainen tuotanto ei enää oikein kannattanut. Suomihan on aina ollut rakenteeltaan pientilavaltainen maa.  Lisäksi EU:n nykyisessä maaseutupolitiikassa on sellainen ristiriitainen piirre, että halutaan mahdollisimman luonnonmukaista, mutta tuetaan mahdollisimman suurta tilaa. Useimmiten pieni ja monimuotoinen tila taas on luonnonmukaisin. EU:n perustamisidea, että saadaan tuloeroja tasaisemmiksi maiden välillä, on kaunis, mutta se on vaikea toteuttaa yhdessä elinkeinossa. Vielä vaikeampi se on toteuttaa, jos nettomaksaja on nettosaaja ja haluaa pysyä nettosaajana eli ei hyväksy tukikattoa.  Isoille tiloille, joilla jo valmiiksi on mahdollisuus olla kannattavia, EU:n tukipolitiikka on kannattavaa. Sen sijaan pienet ja monimuotoiset tilat EU:n tukipolitiikka tappaa. Voisimme mielestäni puhua yhtä hyvin reilusta kaupasta maamme sisällä. Meillä on yksi elinkeino, jonka tulotaso ei ole kasvanut muiden elinkeinojen tahtiin. Meillä on Suomessa viljelijöitä, jotka tekevät 14 h työpäivää 7 päivää viikossa ja elävät kädestä suuhun. Ruokaosuuskunta toiminta voi olla yksi vaihtoehto pienille luomutiloille pysyä hengissä ja kannattaa. Mielestäni ruoan tulisi maksaa enemmän: niin paljon kuin sen tuotantokustannukset vaativat. Kotimainen puhdas luomuruoka ja sen tuottaja tarvitsee arvostusta.  Jokainen myös ansaitsee puhdasta ruokaa ja maamme luonto puhdasta tuotantoa.