Kurpitsan kukkia, auringonkukkia sekä kesän hedelmiä

Elokuun tummat yöt ja täyteläiset kypsän ajan värisävyt ovat pellolla. Auringonkukissa näkyy kesän auringon lämpö. Pihlajan marjat loistavat punaoransseina, keltaoranssit kurpitsankukat houkuttelevat pölyttäjiä elokuun alun viileästä säästä huolimatta. Isot punajuuret nousevat kosteasta savimaasta. Myös punasipulit ovat kasvaneet hyvin. Vilja makaa beigen kultaisena naapuripelloilla. Parsakaalit ja kaalit ovat sadonkynnyksellä ja saamme odottaa satoa vielä hetken verran.

Osa kasveista on jo sadonkorjattu kuten ensimmäiset kyssäkaalit. Tyhjä lohko on jo äestetty ja luomulannoitettu. Uudet penkit ajettiin ja biokalvo kiinnitettiin käsin. Nyt syyssalaattia istutetaan parhaillaan biokalvoihin. Myös varhaisperuna ja naurislohko ovat jo tyhjinä. Ne pitäisi äestää ja kylvää tilalle italianraiheinää pitämään ravinteet lohkossa ja maan kasvipeitteisenä syksyn ajan. Myös salaattilohkon väleihin kylvettiin heinä. Näin ravinteet pysyvät pellossa poissa vesistöjä rehevöittämästä ja samalla kasvillisuus hoitaa juurillaan maaperää eikä eroosiota tai ravinteiden huuhtoutumista tapahdu.

Sunnuntaina 14.8. on elokuun yhteiset viikonlopputalkoot klo 11 - 16. Suuri sadonkorjuun aika on käsillä, jolloin saamme nauttia kesän ja työn hedelmistä. Kuitenkin osaa kasveja täytyy edelleen hoitaa, jotta satoa saadaan vielä kahden kuukaudenkin päästä. Sadossa heijastuu kuitenkin kasvien hoito ja onnistunut kitkentä, luomulannoitus sekä ekosysteemipalveluita kunnioittava tuholaistorjunta. Sunnuntaina maasta nostetaan siikli-perunat, sadonjakoihin korjataan sipulia ja papujakin kerätään. Lisäksi viimeiset porkkanarivit odottavat toista kitkentää. Tervetuloa elokuun pellolle ihastelemaan elokuun täyteläistä kasvua ja omaa satoa.

Kumppanuusmaatalouden monet hyödyt

Kesäkuun puoliväli vierähti nopeasti ja paljon on tapahtunut Kaupunkilaisten Omalla pellolla. Viime lauantaina oli osuuskuntalaisten viikonlopputalkoot, maanantaina aloitti pellolla lasten viljelyleiri ja pellolla vieraili 40 biodynaamisen tuottemerkkiasioiden parissa työskentelevää ihmistä ympäri maailmaa. Tiistaina ja keskiviikkona aloitettiin vuoden ensimmäiset sadonjaot. Torstaina pellolla oli iso tapahtuma Lyhyet läheiset ketjut- lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen tilaisuus Kumppanuusmaatalous ja sen monet mahdollisuudet. Kaiken tämän välissä istutettiin myös kesä- ja spagettikurpitsat, paikkauskylvettiin punajuuria, kitkettiin sipuli- ja porkkanamaata, saatiin aimoannos sadetta sekä kerättiin tietysti kaikille satoa. Pelto on sosiaalinen paikka, joka kerää ihmisiä yhteen yhteisen ruoan tuotannon pariin ja tämä tuntuu tervehenkisen hyvältä.

Lauantain talkoot menivät hyvin. Porkkanamaata kitkettiin. Hirsivaja sai katon päälleen ja Mustosen puutarhalla kerättiin sadonjakojen raparperit valmiiksi. Talkooruokaryhmä oli loihtinut todella maukkaat eväät pellolle: kahta keittoa, sämpylöitä, levitteitä, villivihannessalaattia ja Riitta paistoi pellolla myös muurinpohjalettuja raparperihillolla! Kiitos talkoolaisille, oli hyvä yhteismeininki!

Kasvukauden 2016 sadonjaot alkoivat ihanilla vihreillä Oman pellon tuotteilla rucolalla, salaatilla, retiiseillä, raparperilla, palsternakoilla, ruohosipulilla ja basilikoilla. Niissä maistuu biodynaaminen puhdas maa ja alkukesän aurinko.

Lastenleirillä on mm. istutettu herneitä, tehty linnunpelättimiä, muokattu maata, kitketty, tehty majoja metsään, retkeilty, leikitty ja tutustuttu viljelyyn. Lapset ovat tykänneet ja tästä kuuluu suuri kiitos leirivetäjille Anniina Heinoselle ja Pinja Siparille. Tähän tarvitaan monta kättä ja sata ideaa, että kaikki tämä saadaan pellolla toimimaan. Hyvässä yhteishengessä on mieletön voima.

MMM:n ruokaa ja luonnonvaroja rahoittaman lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen  Kumppanuusmaataloustilaisuus meni sateesta huolimatta Omalla pellolla nappiin. Pellolla oli kierroksia ja puheenvuoroja. Kumppanuusmaatalouden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tutkiskeltiin eri näkökulmista. Päällimmäiseksi minulle jäi tilaisuudesta mieleen läpinäkyvä, täysin avoin, rehellinen osuuskuntalaisen ja viljelijän välinen kanssakäyminen sekä molemminpuolinen arvostus. Kumppanuusmaataloudessa on ympäristöllisiä hyötyjä. Osuuskuntalainen voi itse vaikuttaa reiluun lähituotantoon sekä sen ympäristövaikutuksiin. Monimuotoinen viljely tukee myös biodiversiteettiä mm. laji- ja geenimonimuotoisuutta. Lisäksi se vähentää ruokajätettä, kun myös pienet ja hassun muotoiset tuotteet voidaan jakaa osuuskuntalaisille, mikä vaikuttaa positiivisesti hävikkiin. Kumppanuusmaatalous on yksi vaihtoehto pienimuotoisille, monimuotoisille luomutiloille tulla toimeen. Se on vaihtoehto syödä kasvispainoitteista sesonkiruokaa ja väylä tehdä hyvää. Lisäksi ruokaosuuskunta lisää kuluttajien tietoa ruoantuotannosta sekä osallistumista ja vaikuttamista oman ruoan tuotantoon. Se lähentää maaseutua ja kaupunkia sekä yhdessä tekemistä. Se luo uutta viljelykulttuuria ja rakentaa kaupunkilaisille uusia juuria.

Sadetta & Satoa

Tällä viikolla on satanut ja kasvun ihme on ollut valtava. Meidän ruokaosuuskunta aloittaa sadonjaot ensi viikolla viikkoa aikaisemmin viime vuosiin verrattuna. Salaatit, rucolat ja retiisit ovat ehtineet jo niin isoiksi, että ne ovat täysin valmiita osakkaiden ravinnoksi. Lisäksi ensimmäiseen sadonjakoon tulee raparperia, basilikan taimia, palsternakkaa ja ruohosipulia. Uusien perunoiden, nippusipulien, kevätkyssien ja nauriiden kanssa odotetaan satovaihetta vielä muutama viikko. Ensi viikon tiistaina Oman pellon sato viedään Arabiaan, Kalasatamaan ja Herttoniemeen. Keskiviikkona ihanat vihanneksemme kulkevat keskustaan, Töölöön ja Vantaalaisten osakkaiden koteihin.

Kitkentä on aloitettu tänä vuonna juuri oikeaan aikaan ja myös ensimmäiset traktorilla tehtävät riviväliharaukset on tehty. Kyssäkaalin, palsternakan, nauriin, retiisin ja sokeriherneiden rivivälit on ajettu hanhenjalkaharalla. Porkkanapenkkejäkin kitketään jo ensimmäisen kerran. Kaksi riviä pieniä porkkanantaimia on sirkkalehtivaiheessa ja ne saisivat etumatkaa rikkakasveista, jos ensimmäinen kitkentä saataisiin nyt tehtyä. Lisäksi istutustöitä on edelleen jatkettu. Mangoldit on istutettu biokalvopenkkeihin samoin ensimmäiset parsakaalit ja kukkakaalit on istutettu Omaan maahan. Ensi viikolla istutuksia jatketaan vielä toisella parsakaalilajikkeella.

Tällä viikolla Oma pelto sai kolme Vantaalaista nuorta kesätöihin kahdeksi viikoksi. Pelto on hyvä työympärisö, missä eri-ikäiset ihmiset kohtaavat tehden fyysistä työtä maan hoidon eteen. Ensi viikko onkin sitten haipakka!  Pellolle tulee lastenleiri n. 25, 7 - 12 vuotiasta lasta, biodynaamisen sertifioinnin parissa työskenteleviä ihmisiä ympäri maailmaa tutustumaan toimintaamme maanantaina, sadonjaot alkavat tiistaina ja keskiviikkona sekä torstaina meillä on pelto esittely tutkijoille, virkamiehille ja kaikille kiinnostuneille! Tätä ennen lauantaina 11.6. on isot yhteiset kesäkuun peltotalkoot osuuskuntalaisille! Tervetuloa vierailemaan Kaupunkilaisten Omalla pellolla sekä talkoilemaan. Loma-aikana Omalle pellolle voi tulla auttelemaan halutessaan koska vain, kunhan soittaa ensin, maanantaista perjantaihin klo 8 - 16 sekä tietysti talkooaikoina. Oma pelto toivottaa kaikki kesäisesti tervetulleiksi tekemään työtä yhteisen läpinäkyvän ruoantuotannon ja puhtaan ympäristön eteen!

Kesäkuun huumaa & tuomen terälehtiä

Aurinko lämmittää ja olemme saaneet nauttia helteisestä pellosta. Pellolla lentävät tuomen terälehdet ja voikukan haituvasiemenet etsien uutta kasvupaikkaa. Kasvustojen hoitotyöt on aloitettu mm. palsternakkaa kitketään, sipuli liekitettiin ja sitä kitketään parhaillaan. Osa perunamaasta on myös mullattu. Rikkakasvien kasvu on nyt nopeaa. Tilanne on täysin päinvastainen kuin viime vuonna, jolloin mikään ei kasvanut kylmästä säästä johtuen. Luomistyö, istuttaminen jatkuu hoitotöiden lomassa Omalla pellolla. Lamopinaattia ja fenkolia on istutettu käsin biokalvoihin. Uudenseelannin pinaatteja istutettiin parituhatta tainta peltoon. Kesäkeräkaali, kyssäkaalin toinen erä ja lanttu istutettiin koneellisesti taimista. Myös kiinankaali pääsi indikaattorikasviksi kaalipeltoon. Kiinankaali on parhaimman makuinen kaali, siis myös tuholaisten mielestä, ja siitä voi seurata kaalikoi ja -perhostilanteen kehittymistä. Taimet piti myös kastella heti istutuksen jälkeen, sillä niin kuuma on touko-kesäkuun vaihde. Yleensä peltoa ei kastella vaan toivotaan taimen itse löytävän kosteuden ja tunkevan juurensa syvälle kosteaan maahan.

Pelto on luomulannoitettu myös kurpitsoille, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Parhaillaan alaa äestetään ja pian siihen ajetaan biokalvopenkit. Penkkien väleihin kylvetään rivivälinurmi. Näin välejä on helppo leikata ja ne pysyvät kasvupeitteisinä. Kasvit hoitavat maata juurillaan, pitävät hiiltä maaperässä, poissa ilmasta sekä pitävät kosteutta ja ravinteita maassa. Kasvit lannoittavat, parantavat ja pitävät maan elävänä. Erilaisten kasvien tarpeet ja ominaispiirteet tulee ottaa huomioon viljelykiertoa ja kasvupaikkoja suunniteltaessa.

Kesä on jo tosi pitkällä, vaikka vasta kesäkuun ensimmäisiä päiviä viedään. Juhannussatoon tulevien rucoloiden ja salaattien kasvu on todella pitkällä lämmöstä johtuen. Viljelijänä jännitän valmistuvatko ne liian aikaisin ja kestävätkö ne juhannukseen saakka. Ruokaosuuskunnan tapauksessa vihannessato ajoitetaan tietyille viikoille juhannuksesta marraskuun loppuun saakka ja lasketaan taimet sekä siemenet osuuskuntalaisten mukaan. Tähän saakka 5 kasvukauden ajan sadonjako on aina aloitettu juhannusviikolla, heinäkuussa on ollut kolmen viikon tauko ja satoa on muuten jaettu kerran viikossa marraskuun loppuun saakka, joskus joululle ja viimeksi vain marraskuun puoliväliin saakka. Kuitenkin työtä tehdään luonnon kanssa, ilmojen armoilla. Joten lämpösummasta ja maan kosteustilanteesta on oikeasti kiinni vihannesten kehittyminen. Ruokaosuuskunnassa osuuskuntalaiset jakavat riskin sadonkehityksestä viljelijöiden ja hallituksen kanssa. Lisäksi sadonjakojen alkamista ja loppumista voidaan tarvittaessa muuttaa, sillä sadon saavat kuitenkin sadon omistajat osuuskuntalaiset, tuoreena & omalta pellolta. Tehdäänhän töitä maan ja taivaan, auringon ja veden kanssa!

Viikko 31

1. Kyssäkaali:            (Brassica oleracea var. gongylodes)

Kyssäkaali eli kaalirapi on kehittynyt villistä kaalista. Lajina se on melko nuori. Kyssäkaalista syödään maan päälle kehittyvä mehevä varsimukula. Kuori on vaaleanvihreä tai sinipunertava, mutta malto on aina vaalea. Maultaan kyssäkaali on mieto. Kyssäkaali sisältää C-vitamiinia jopa 60 mg/100g. Tämä vastaa 80 prosenttia aikuisen päivittäisestä saantisuosituksesta.

Kyssäkaalia käytetään lantun tai nauriin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan taikka raakaraasteena. Kyssäkaalikuutiot sopivat hyvin lisäkkeeksi juustotarjottimelle. Kyssäkaalia voi myös keittää aterian lisäkkeeksi tai käyttää lämpimiin ruokiin. Se sopii hyvin keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja gratiineihin.

Kyssäkaali säilytetään kylmässä, +2 - +4 asteen lämpötilassa.

Kyssäkaaliletut

• 1 kg tuoretta kyssäkaalia
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 2 munaa
• suolaa
• pippuria

Kuori kyssäkaali ja raasta se. Sekoita raasteen joukkoon jauhot, sooda ja munat, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Paista letut voissa pienellä pannulla. Nauti kuumana esim. hapankerman kanssa. Ohje: Katja Lahti

Kyssäkaaliohjeita: Kyssäkaalisalaatti, kyssäkaali-porokeitto, keräkaali-kyssäkaalisalaatti

2. Lanttu:            (Brassica napus ssp. rapifera)

Lanttu on vanha viljelykasvi, joka on peräisin joko Pohjois-Euroopasta tai Siperiasta. Sitä on kuitenkin viljelty Pohjoismaissa ja Saksassa, joissa se onkin suositumpi juures kuin muualla. Suomessa lanttu tuli yleiseen tietoisuuteen 1800-luvulla. Ensimmäisiä kirjallisia mainintoja löytyy 1600-luvulta.

Lanttu sisältää paljon C-vitamiinia ja A-vitamiinin esiastetta. Paksun kuoren ansiosta lantun vitamiinipitoisuus säilyy kevääseen asti. Lantun kirpeä maku johtuu sen sisältämästä sinappiöljystä.

Lanttu-sana tulee suomenkieleen ruotsin sanasta planta = taimi. Alkujaan lanttu vaati esikasvatuksen eli taimet. Nykyään lantunsiemenet kylvetään suoraan avomaalle. Myös nimityksiä räätikkä ja räätikäs on käytetty.  Englantilaiset oppivat lantun viljelyn ruotsalaisilta. Niinpä lanttu on englanniksi Swedish turnip tai swede. Myös rutabaga eli ”juuripässi” -nimitystä näkee

Lanttu on monikäyttöinen juures. Se kuuluu moniin perinneruokiin kuten lanttukukkoon ja lanttulaatikkoon. Yleisintä lantun käyttö on keittojuureksena liha- ja vihanneskeitoissa. Lanttu sopii hyvin raakaraasteena tai paloina rouskuteltavaksi. Erinomaisesti lanttu sopii myös pataruokiin, raasteohukaisiin ja juurespihveihin. Kuullotetut lanttukuutiot sopivat hyvin sian- ja lampaanlihan lisäkkeeksi.

Lanttu säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteen lämpötilassa. Lanttua ei kannata laittaa muoviin, koska muovin sisällä se mätänee nopeasti.

3. Kesäkurpitsa:       (Cucurbita pepo)

Kesäkurpitsa eli zuccini on kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa intiaanit viljelivät sitä jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista. Kurkulle sukua olevan kesäkurpitsan käyttö on yleistynyt viime vuosina. Kesäkurpitsan hedelmät korjataan varhaisessa kehitysvaiheessa, jolloin ne painavat noin puoli kiloa ja niiden malto on kiinteä ja mehevä. Nuorena kesäkurpitsan kuorikin on vielä pehmeä, joten sitä ei tarvitse poistaa. Tavallisesti kesäkurpitsat muistuttavan väriltään ja ulkonäöltään kurkkua, mutta on olemassa myös keltaisia kesäkurpitsoita.

Kesäkurpitsaa käytetään monin tavoin. Sitä voi syödä sellaisenaan tai käyttää salaatteihin aivan kuten kurkkuakin. Se sopii mainiosti myös kypsennettäviin ruokiin kuten keittoihin, patoihin, paistoksiin ja leivonnaisiin. Kesäkurpitsaviipaleita voi myös grillata. Keitetty tai paistettu kesäkurpitsa sopii lihan ja kalan lisäkkeeksi. Kesäkurpitsan puolikaita voi myös täyttää esimerkiksi sieni- tai jauhelihakastikkeella ja kuorruttaa uunissa.

Kesäkurpitsa säilytetään +8 - +12 asteen lämpötilassa. Jos sopivanlämpöistä säilytyspaikkaa ei ole, tulee kesäkurpitsa säilyttää mieluummin liian lämpimässä kuin liian kylmässä lämpötilassa. Jääkaapissa se paleltuu ja vahingoittuu nopeasti. Kesäkurpitsa on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.

4. Basilika:                 (Ocimum basilicum)

Basilika on yksivuotinen pensasmainen ruoho, jolla on pienet valkoiset tai punertavat kukat haarojen latvakiehkuroissa. Basilikan kotiseutu on Intiassa, missä sitä pidetään kasveista pyhimpänä. Hindujen pyhä basilika on laji Ocimum sanctum; intialaiselta nimeltään Tulsi tai Tulasi.

Basilikan suvun nimi tulee kreikankielisestä sanasta "basileus", kuningas. Sitä onkin sanottu kuninkaiden yrtiksi.

Muista itämaisista yrteistä poiketen basilika menestyy lähes kaikkialla Euroopassa, vaikka onkin erittäin hallanarka ja kärsii kylmyydestä jo +5C :ssa. Basilika on erittäin arka kylmälle ja vedolle, se säilytetään huoneenlämmössä mielellään vesiastiassa.

Kotipuutarhassa basilikaa voi käyttää karkotekasvina torjumaan tuholaisia. Parvekkeella ja ovenpielissä basilika estää kärpäsien tuloa sisälle.

Basilikan maku on pehmeä ja muille mausteille tilaa antava. Se on hyvä mauste korvaamaan suolaa ja pippureita. Vaikka basilikaa pidetään ennen kaikkea tomaattiruokien mausteena ja valkosipulin seuralaisena, se sopii lähes kaikkeen maustamiseen. Sitä voi käyttää salaatteihin, papu-, herne-, peruna-, sieni-, kala- ja liharuokiin sekä myös leivonnassa. Basilikan oksat sopivat hyvin lisättäväksi viinietikka- tai ruokaöljypulloon makua antamaan.

Basilikan maku johtuu sen sisältämistä eteerisistä öljyista, jotka haihtuvat helposti ruuanlaitossa. Siksi se kannattaa lisätä ruokaan vasta ruuanvalmistuksen loppuvaiheessa.

Basilikaa ei tule leikata veitsellä, vaan se on parempi repiä, sillä se mössöytyy leikkulautaa vasten ja samalla häviää haihtuvia aromeja.