Kasvukausi on valmis alkamaan!

Huhtikuu, kevät, valo ja maa. Syksyn lehtiä makaa siellä täällä, talven pienet lumiset hiekoitushiekkakasat muistuttavat talvesta. Pellolla on lunta vielä vähän varjon puolella. Savimaa on kuitenkin pehmeää ja sulaa. Silmut pullistelevat elämää ja lintujen kevätlaulua kuulee. Ensimmäiset kukat nostavat päätään. Huhtikuun alku on täynnä odottavaa elämää, mutta kevät on kuin pysähtynyt hetkeksi. Virallisesti kasvukausi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila on minimissään 5 C astetta vähintään viitenä päivänä. Ennusteet lupaavat tämän ensi viikolle Helsinkiin ja Vantaalle.  Olen onnellinen, että olemme tässä vaiheessa vuotta, kun tämän satokauden elämä vasta alkaa.

Pellolla korjataan vielä viimesyksyn satoa ennen kuin uusi luomistyö saa alkaa. Puutarhuri Sandro aloitti työnsä viikko sitten maa-analyysejä ottamalla ja on tämän viikon nostanut palsternakkoja maasta. Oma maa on paras talvivarasto palsternakoille. Varhaisperunamme solistit ovat olleet itämässä jo muutaman viikon ja kesäperuna siikli pistettiin itämään keskiviikkona. Laitevastaava Pentti on etsiskellyt pellolle niittokonetta ja vienyt traktori-Deutzin keväthuoltoon. Ennen huhtikuuta tärkeä & ihana hallituksemme on tehnyt suuren työn suunnitellessaan alkavaa kautta. Viljelysuunnitelmista vastaavana olen tehnyt viljelykiertosuunnitelmaa, laskenut lannoituslakuja, tehnyt tilauksia ja sopinut joukon hyviä harjoittelijoita kanssa tulevasta kasvukaudesta. Olemme valmiita uuteen kasvukauteen.

Tänä kautena viljelemme tuttuun tapaan monia kasveja: kesäkurpitsoita, spagettikurpitsoita, pinaatteja, mangoldia, fenkolia, valkosipulia, kesäkeräkaalia, kyssäkaalia, lanttuja, varhais-, kesä- ja syysperunoita, lehtikaalia, talvikaalia, punakaalia, kiinankaalia, palsternakkaa, monenmoisia salaatteja, kukkakaalia, naurista, parsakaalia, retiisejä, sipulia, papuja ja härkäpapuja. Mustosen puutarhassa kasvaa basilikoita, kurkkuja, maa-artisokkaa ja yrttejä. Kesä- ja talviporkkanoita kasvatamme hieman edellistä vuotta vähemmän, mutta tarkoituksemme on tukea toista biodynaamista tilaa ja ostaa sieltä puuttuva määrä porkkanoita. Mustajuuri ja raitajuuri poistuvat omasta valikoimasta, mutta biodynaaminen punajuuremme säilyy. Myöskään maissia ja juuriselleriä emme kasvata itse tänä vuonna. Halloween-kurpitsat palaavat pellon valikoimaan. Myös kiinankaalta kokeilemme. Koko tulevan kauden tieto odottaa vapaissa, biodynaamisesti tuotetuissa siemenissämme maan muokkausta ja kevään lämpöä.

Ruokaosuuskunnan viljelijänä haluan hoitaa maatamme, kuunnella luonnon rytmejä, kasvattaa puhdasta, vapaata ruokaa, tehdä osani puhtaiden vesistöjen ja ympäristön hyväksi. Peltomme on monimuotoinen, elävä, virkistävä, luonnonmukainen kohta luontoa, jossa kaupunkilaisten ruoka kasvaa läpinäkyvästi ja kaupunkilaiset ovat tervetulleita virkistäytymään sekä hoitamaan juuriaan. Osuuskuntamme on mahtava mahdollisuus kokeilla ja olla osa vaihtoehtoista, läpinäkyvää, reilua, vaikuttavaa, puhdasta luomuruokaketjua.

JALLA JALLA: nopeasti, vauhtia, kiireesti, ripeästi, joutuin, menoksi

 

Pellolla kaikuu Jalla Jalla(kirjoitusmuotoa en tiedä), kun Kansainvälisen työleirin leiriläinen Muhammed kitkee. Hän ei osaa suomenkieltä eikä englantia, mutta se ei menoa haittaa. Hän kunnioittaa oman maansa tapoja ja paastoaa päivät Ramadanin tapaan. Irakilainen Muhammed on kitkenyt tämän viikon punajuuria ja raitajuuria sekä laulanut pellolla. Nigerialainen Godwin on paikkausistuttanut papuja ja kitkenyt niitä. Hän sanoi kitkennän lomassa, ettei kaipaa kotimaataan, Suomi on hyvä maa, mutta eläimiä hän kaipaa. Kotimaassaan hän näkee tiikereitä, kobria ja leijonia. Vastasin hänelle, että täällä maassa on paljon elämää, joka pitää tämän maan elävänä, kaikki pienet mikrobit. Tsekkiläispariskunta Betty ja Patrick olivat otettuja Helsingin vihreydestä ja siitä kuinka hyvin puistoista pidetään huolta. Kansainvälinen työleiri kävi tutustumassa viikko sitten Dodon kaupunkiviljelyksiin Pasilassa. Patrick haluaa perustaa kotikaupunkiinsa jotain samanlaista. Hän on sitä mieltä, että kaupunkien luonto on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.

Kaupunkilaisten omalla pellolla on ollut nyt 4. kerran Kansainvälisen vapaaehtoistyöjärjestön järjestämä leiri. Heidän ajatuksensa on rauhaa maailmaan vapaaehtoistyöllä. Luomutilan on mietittävä tarkkaan kuinka aikoo hoitaa heinäkuun kitkennät. Meillä monet osuuskuntalaiset ja harjoittelijat ovat lomilla heinäkuussa ja juuri silloin suurimman kasvun aikaan tarvitaan paljon käsiä. Osuuskunta järjestää sekä maksaa leiriläisille yöpymiset, ruoat ja vapaa-ajan ohjelmaa. Tänä vuonna pellolle saapui 9 ihmistä ympärimaailmaa. Sen lisäksi leirillä on kaksi suomalaista ohjaajaa: Katri ja Elina. Tänä vuonna leiriä täydennettiin kolmella turvapaikan hakijalla. Leiriläiset työskentelevät kuusi tuntia päivässä pellolla. Iltaohjelmassa on ollut mm. Nuuksion retki Janne Kilpisen biokaasubussilla, retki kaupunkiviljelyn maailmaan, Suomenlinnan reissu ja saunontaa Kuusijärvellä.

Tällä viikolla leiriläiset ovat kitkeneet punajuuret, raitajuuret ja pavut sekä paikkausistuttaneet niitä kylmän kesäkuun takia. Myös palsternakkamaa saatiin hyvään vaiheeseen. Suuri kasvu on vallannut pellon. Valvattien, jauhosavikoiden ja ukontatarten alta on kuitenkin juurikkaat löytyneet. Traktorivetoisia riviväliharauksia ovat hidastaneet tämän viikon sateet. Heinäkuussa kitkentävuoroaan vielä odottavat mm. lantut, kyssäkaalit sekä muut kaalikasvit purjoa unohtamatta. Kesäkurpitsat kukkivat ja valmistautuvat monen muun kasvin tavoin 28.7. jälleen alkavaan sadonjakoon.

Valoa, lämpimiä tuulia ja heinän kukintaa

Pientareilla kukkivat heinät. Lämmin tuuli käy pellolla. Keltaiset leinikit kukkivat ja vihreys on täyttänyt Oman pellon. Valoa kohti kuljetaan vielä lyhyen matkaa ennen juhannuksen taitetta. Kuitenkin kasvu on kuivattavan tuulen ja viileiden ilmojen takia vielä käsissä. Luonto on kuin antanut odottaa. Normaalisti kesäkuun puolessa välissä viljelijän on vaikea löytää omaa ajatustaan valtavan kasvun huipun keskeltä. Nyt kuitenkin kasvu on maltillista, ei niin rehevää kuin yleensä ja pääkin toimii vielä.

Meillä starttaa sadonjako ensi viikolla. Vielä jännitetään ehtiikö odotetut kasvit kasvaa satovaiheeseen. Kasvu on tosiaan hieman paikallaan ja tuntuu kuin se olisi viikon jäljessä. Ensi viikon sadonjakoon odotetaan raparperia, maa-artisokkaa, yrttejä, salaatteja, rucolaa, retiisejä ja sipulia. Mutta vaikka omat varhaissipulit ovat vielä pieniä niin ne ovat mahtavan makeita, oikein hymy nousee kasvoille niiden naattia maistaessa. Varhaisperuna saa suosiolla taas viikon lisäaikaa, vaikka se istutettiin ajoissa ja kevyeen maahan.

Tällä viikolla olen ollut ylpeä harjoittelijoistamme ja kesätyöntekijöistämme. Ollaan kerrankin ajoissa kaikessa jopa kitkennöissä. Toisaalta rikat eivät ole vielä täydessä kasvussa. Sipulia kitketään jo toiseen kertaan, selleri käsiharattiin eilen ja traktoriharauskin on aloitettu. Viherlannos kylvettiin osuuskunnan vanhimpaan lohkoon tänään. Murron alkupää pääsi lepäilemään ja latautumaan täksi kasvukaudeksi. Ruisvirna sitoo ilmasta typpeä maahan ja italianraiheinä täyttää lohkon kasvulla estäen ravinne valumat. Biokalvopenkit tehtiin valmiiksi kurpitsoille, kesäkurpitsalle ja kurkuille. Pinaatteja niihin pääsikin jo kasvamaan muutama tuhat yksilöä.

Sunnuntaina 14.6. juhlitaan keskikesää Omalla pellolla klo 11-18. Luonto, ihminen, aurinko ja universumi ovat kuin yhtä keskikesän kasvun hetkellä. Biodynamiikassa ajatellaan, että kosmos näyttäytyy kesällä täydessä loistossaan ja kaikkine väreineen maassa.

Toukotuulet

Sipulia, punasipulia, kepasipulia, ruokasipulia, keltasipulia, isoa istukasta, pientä istukasta, salottia… Tällaisia asioita peltolaisten päässä tällä viikolla on pyörinyt. Ensin istutettiin isompia tavallisen ruokasipulin eli kepasipulin tai keltasipulin istukkaita nippusipulin tuotantoa varten. Sitten istutettiin punasipulit. Seuraavaan penkkiin tuli salottisipulia. Salottisipuli on tänä vuonna ihan uusi laji kaupunkilaisten Omalla pellolla. Salottia pidetään erittäin hienonmakuisena ja aromisena gourmet-sipulina. Sitä voi käyttää ruoassa kokonaisina tai mausteena. Salottisipuli lisääntyy jakautumalla eli se kasvattaa pikkusipuleita. Viimeisenä istutettiin vielä pienet keltasipulin istukkaat syyssipuleiksi.

Kolmasluokkalaiset tulivat innoissaan pellolle sipulin istutukseen. Siitä on jo syntynyt jokavuotinen tapa, että steiner-koulun kolmoset saapuvat istuttamaan yhden penkin sipulia. Tänä vuonna heidän jälkeensä viimeisiä sipuleita istuttivat myös Lilinkotisäätiöstä tulleet green care:läiset. Tämä kaikki tapahtui urheasti keskiviikon sateessa.

Sipulisavotan jälkeen siirryttiin haravoimaan eli tasoittamaan palsternakkapenkkejä. Sitten säädettiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna kylvökoneet bassi ja nipex iskuun. 10 cm:n välein pitäisi saada siemen penkkiin, oikeaan syvyyteen ja tasavauhdilla. Sitten kylvöjälki olisi tasainen ja palsternakoilla olisi tilaa kasvaa suuriksi. Sen jälkeen työnnettiin, puhallettiin ja puhkuttiin. On siis hikistä hommaa tuo kylväminen käsintyönnettävällä kylvökoneella! Viikonloppua kohden saimme myös tehtyä pesu/vesipisteen. Tätä olen suunnitellut jo vuoden, Kiitos Eveliina & Pentti! Perjantai-illan auringossa sitä alkoi taas uskomaan kevääseen: kesäperuna siiklitkin saatiin vielä maahan.

Tällä viikolla ollaan istutettu myös pinaatin siemenet kausihuoneeseen juhannussatoa varten. Lisäksi olemme taas valmistautuneet sadepäiviä varten ja yrittäneet muokata maata oikeaan aikaan. Tämä toukokuun kosteus kyllä hankaloittaa savimaan muokkausia ja oikea aikaisuutta. Monella maanviljelijällä on varmasti toukotyöstressiä. Aikaista kevättä kompensoi nyt pitkä, viileä ja kostea loppukevät. Pellolla työskennellessä pitäisi unohtaa kevättressi, nostaa katse kohti kokonaisuutta ja työskennellä syvässä uskossa ilmojen, maan ja intuition kanssa sopusoinnussa. Silti ihmisen on vaikea antaa ohjakset taivaan tuulille ja elämän virralle. Kyllä kesä on taas askeleen lähempänä sateen jälkeen. Vihreys alkaa valtaamaan alaa ja lämpö voittaa vielä viileyden.

Syyskuun satoa

Syyskuu on ollut lämmin ja mukavan aurinkoinen, nyt ollaan kuitenkin saatu myös sadetta. Kostea savimaa muovautuu ja mukautuu jalkojen alla. Pellon ympärillä alkavat koivut kellastua ja jokunen kultainen lehti leijailee silloin tällöin satolaatikkoon. Tuomessa näkyy jo ruskan värit. Pellolla on aloitettu jo kyntötyötkin, vaikka nyt on vasta paras sadonkorjuun hetki. Viimeisiä kesäkurpitsoja viedään ennen yöpakkasia.

Tällä viikolla heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien jaettu kesäkurpitsa vaihtui lämpimän väriseen kurpitsaan. Myös maissin tähkän päässä oleva ensin vaalea tukka muuttui liilaksi, sitten tummanliilaksi ja nyt ensimmäiset röyhyt ovat jo ruskeita eli valmiita korjattavaksi. Ensimmäiset maissit saatiin jakoon tällä viikolla ja myös sunnuntain talkoissa ne pääsevät omaan wokkiin. Lehtikaalia vielä omalla pellolla riittää ja se ei onneksi kylmistä öistä välitä.

Vaaleat palsternakat, jännät mustajuuret, pyöreä juuriselleri ja kumman muotoiset maa-artisokat ovat saaneet vielä syyskuun kasvaa omassa pellossa kokoa. Palsternakka kestää hyvin kylmää ja sen varastointi onnistuu vaikka pellossa. Punajuuri ei sen sijaan kestä kylmää, joten sen nosto pellolta kylmiöön on pian edessä. Sunnuntaina nostetaankin yhteisvoimin satoa kylmimpiä kuukausia lämmittämään. Vuorossa sunnuntaina ovat varmaankin ruskan väriset porkkanat ja punajuuret. Perunamaa on taas vaihteeksi liian märkä, jotta se kantaisi konetta.

Nyt omaa satoa on pellossa, jaoissa ja osuuskuntalaisten keittiöissä, mutta välillä myös toreilla. Syyskuu on sadonkorjuun aikaa ja juhlaa. Myös toripöydät notkuvat maan makuja ja kesän värejä. Lauantaina 21.9. on Herttoniemessä Pop-up-tori ja sitten sunnuntaina syödään yhdessä pellolla omia biodynaamisia vihanneksia töiden lomassa.

Pyöreä kultainen lanttu

Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteymästä, mistä kertoo hieman naurista makeampi ja mehevämpi maku. Lanttu kuuluu siis kaalikasvien sukuun. Lanttua on myös kutsuttu pohjolan appelsiiniksi korkean C-vitamiinipitoisuutensa takia. Lanttua on viljelty pohjolassa jo 1500-luvulta asti. Lanttu on erittäin hieno, Suomeen sopiva juures ja sitä helposti aliarvostetaan, mutta lantun kerran löytäessään, siitä saa elinikäisen ystävän.

Toukokuun lopussa ne istutettiin biodynaamisesti viljellyistä taimista istutuskoneella maahan. Omalla pellolla lantut ovat kasvaneet kaalimaalla. Niissä oli vähän tuholaisongelmia kasvukauden aikana verrattuna muihin kaalikasveihin. Lantulla on pyöreähköt lehdet ja keltainen, kultainen pyöreä juuri kasvaa maassa.

Lanttua alettiin sadonkorjata heinäelokuun vaihteessa sadonjakoihin. Sadonkorjuun alussa lantut olivat hyvin pyöreitä ja kauniita. Ne ovat lämpimän värisiä ja makean makuisia ihania vihanneksia. Ne kasvavat rauhassa tekemättä itsestään suurta numeroa ja tekevät maullaan ihmisen onnelliseksi.

Kotona lanttu on oiva dippivihannes. Lapsellekin maistuu, kun lantun viipaloi ja kastaa arki-illan iloksi yrttikermaviiliin. Tähän et tarvitse kuin terävän veitsen ja dipin sekä yhden lantun tietysti. Lanttu kannattaa myös kuoria paksulti ennen viipaloimista.  Näin lanttu on myös terveellisintä. Sen voi hyvin myös raastaa ja C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa runsaasti.

Lämpimänä oma suosikkini on niin sanotut lanttupihvit eli lanttu kuorittuna ja pyöreinä viipaleina uunissa tehtynä:

Kuori lanttu ja viipaloi pyöreiksi paloiksi. Öljyä, mausta yrttisuolalla ja currylla. Pinnalle voi vielä laittaa korppujauhoa tai mannaa halutessaan. Paista uunissa 200-225 C n. puoli tuntia.

Elokuun värit

Pihlajan marjat loistavat punaisina, kehäkukat kukkivat oransseina, talvikurpitsat tekevät pieniä keltaisia kurpitsoja. Elokuussa luonto kantaa hedelmää ja kesän lämpö näkyy lämpimissä värisävyissä.

Kurpitsan kukat tuoksuvat taivaalliselle ja houkuttelevat pölyttäjiä. Talvikurpitsa saa kuitenkin kasvaa vielä kuukauden verran täyteen kokoonsa ja kerätä hedelmäänsä elokuun tarinaa.

Kasvukauden tapahtumat ja kesän lämpö sekä valo maistuvat myös sadossa: punajuurien ja kurpitsojen pyöreässä makeudessa, marjojen happamassa makeudessa ja kaalien mehukkaassa, luonteikkaassa makeudessa. Vihannekset alkavat tuleentua eli väri rupeaa muuttumaan keltaisemmaksi ja naatit kaatuvat; silloin on aika kerätä sato. Vihannes on valmis. Porkkanat ovat kasvaneet, mutta tuntuu, että makua ja luonnetta ne keräävät vasta nyt loppukesästä. Porkkanan kuori alkaa paksunemaan ja makuun tulee makeutta ja laatua, vetisyys väistyy tieltä.

Kesäkurpitsa kertoo heinäkuun tarinan: vettä riitti, pölyttäjät löysivät kukat ja aurinkokin paistoi. Kesäkurpitsa on Suomessa kausivihannes; se kasvaa kesä- ja heinäkuun, elokuun se kantaa satoa ja tänä vuonna sitä riittää osuuskuntalaisille. Siinä maistuu tämä kesä!

Kasvun ihmeitä: palsternakka

Toukokuussa pieni siemen kylvetään maahan. Kesäkuussa on nähtävissä kaksi sirkkalehteä. Heinäkuussa nähdään kasvun ihme ja pyöreät kasvulehdet. Elokuussa lehtien kasvuun tulee rytmiä ja muotoon järjestystä. Katsotaan mitä syyskuussa nähdään ja miten kasvissa näkyy talven lähestyminen. Kasvun kaari:

Palsternakka on hyvä seurattava, koska sen kasvuaika on pitkä, ja se valmistuu kasveistamme viimeisenä. Se nostetaan vasta sitten, kun muut vihannekset on jo sadonkorjattu. Se on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuotena siitä saisi omaa siementä. Eli se säilyisi maassa myös talven yli. Palsternakkaa ei ole jalostettu myöskään kauaksi luonnonalkuperäislajista eli se voi myös palautua luontoon viljelykarkulaisena.

Juhannusviikon tapahtumia

Keskikesän kynnyksellä kasvu on voimakkainta. Tähän saakka valo on lisääntynyt ja kasvit ovat kasvaneet aurinkoa kohti valtavalla vauhdilla. Nyt päivät alkavat jälleen lyhenemään ja kasveille tämä tarkoittaa vegetatiivisen (kasvullisen) kasvun vaihtumista generatiiviseksi (suvulliseksi). Jotkut saattavat jopa jo ruveta kasvun sijaan keräämään voimia talven varalle, eivät kuitenkaan pellolla kasvavat luonnonkasvit. Toiset kasvit alkavat kukkia ja tuottaa hedelmää nyt, kun juuret ovat syvällä maassa ja lehtimassa niin iso, että se pystyy auringon valon ja veden avulla yhteyttämään ja käyttämään energian hedelmän/siemenen muodostukseen.

Kasvu on niin voimakasta, että viljelykasveja täytyy kiireellä pelastaa luonnonkasvien joukosta. Viljelijän täytyy kasvurytmissä ja kasvun nopeudella kitkeä ja keskittyä hoitotöihin. Juuri nyt pitäisi pienen pienet palsternakat pelastaa. Heinäkuu on hoitokuukausi: kitkentää ja toivottavasti sopivasti sadetta tai sitten kastelua! Kitkentä on kovaa työtä ja koskaan ei kannata katsoa riviä eteenpäin vaan keskittyä siihen missä on eli meditatiivista työskentelyä voi siinä samalla harjoitella. Meillä on samalla myös ensimmäiset sadonkorjuut voineet alkaa. Kasvun rytmissä, vauhdissa ja kesässä pysytellään heinäkuu ja elokuussa jälleen sadonkorjuut jatkuvat.

Oman pellon satoa

Ensimmäinen sadonjakelu starttaa tällä viikolla kahdessa uudessa paikassa: Kalasatamassa ja Herttoniemen Erätorilla. Alunperin juhannukseksi toivottiin ja ajoitettiin uusiperuna Timo, retiisit, kevätsipuli, salaatti ja tilli. Kevät oli kuitenkin niin kostea, että pellolle ei heti traktorilla päästy ja lisäksi ilmat ovat olleet aika viileitä. Omat salaatit ovat kuitenkin kasvaneet hienosti, sipulin varretkin ovat jo tosi makoisia, omista yrteistä saa pienen nipun ja retiisikin epäilystä huolimatta on kasvanut viikonlopun sateiden jälkeen valtavasti. Uusi peruna on vielä liian pientä ja tilli menee elokuu- syyskuulle niinkuin monet muutkin peltomme kasvit. Eli ensimmäisessä jakelussa osuuskuntalainen saa ison salaatin kerän, 5 sipulin varsinipun, yrttinipun, 5 retiisin nipun ja raparperinipun.

Salaatit ovat virkistävää vihreää ravintoa. Retiisi piristää kesäistä ruokapöytää sekä värillään että maullaan. Varhaissipulin varret ovat ihania salaatin kavereita ja sipuli voi torjua tulehduksia sekä tukea sydän- ja verenkiertoelinten toimintaa. Yrteistä minttu piristää, viilentää ja kohottaa mielialaa. Se on ihana mm. teenä. Timjami sopii maustamiseen, salaattiin ja sillä on myös piristävää vaikutusta. Sitruunamelissa rauhoittaa, mutta myös piristää ja sehän on jälkiruokien ystävä, mutta sopii erittäin hyvin myös teeksi. Sitruunamelissa vahvistaa sydäntä, helpottaa unta ja voi auttaa naisten kuukausittaisiin vaivoihin.

Seuraavaan jakeluun eli juhannusviikon jälkeiseen tulee salaatti-pinaatti pussi, sipulinippu, retiisinippu ja oman perunan valmistumista jäämme toivomaan ja odottamaan.

Nykullaan Poaceaee, Brassicaceaee ja Fabaceae sekä Chenopodiaceae että Cucurbitaceae

Yhdellä lohkolla kasvaa yksisirkkaista viljakasvien sukuun kuuluvaa maissia, ristikukkaisia kaalikasveja ja palkokasveihin kuuluvia papuja. Nykulla rinteessä kasvaa savikkakasveihin kuuluvaa punajuurta ja kurkkukasveihin kuuluvaa kesäkurpitsaa. Näin voimme suunnitella tulevaisuudessa myös omaa viljelykiertoa puutarhalohkollemme. Intiaanit ovat Andeilla jo tuhansia vuosia sitten viljelleet yhdessä salkopapua, maissia ja kesäkurpitsaa. Three sisters tarkoitti, että maissi antoi tuen salkopavulle. Salkopapu keräsi typpeä myös maissin käyttöön ja kesäkurpitsan lehdet toimivat katteena estäen rikkakasveja. Myös ihmiselle proteiini on täydellistä vasta, kun maissin lisäksi syö myös papuja. Voimmeko oppia jotain 5000 vuoden takaa maanviljelyksen alkuajoilta? Intiaanit viljelivät sekakasvustoja, kun taas hedelmällisen puolikuun alueelle Lähi idässä maanviljely alkoi vehnän ja ohran esi-isillä monotonisena viljelynä. Kreikassa opittiin vasta myöhemmin hyödyntämään viljelykiertoa, joka on nykyään luonnonmukaisen viljelyn pääperiaate pitää maa terveenä ja hedelmällisenä.

Kesäkuun alun istutukseen sopivat kylmänarat kasvit kuten pavut, kesäkurpitsat ja punajuuret sekä taimikasvatettavat kasvit kuten kaalit. Kun Nykulla lohkollemme tulevat nämä myöhäisemmät, jäi meillä aikaa pikakesannoida lohkoa, eli äestellä ja haravoida mm. juolavehnän juuria pois.

Toisella peltolohkollamme Nykullassa pidettiin juolavehnätalkoot helluntaina. Seuraavana maanantaina sinne levitettiin hevosenlantakomposti ja kalkki. Sitten peltoa äesteltiin ja vihdoin alkoi istutus. Kyssäkaalin ja lantun taimet istutettiin Nykulla talo-lohkolle. Sinne tulevat vielä muut kaalikasvit eli siitä tulee kokonaan kaalilohko, joka voi tulevaisuudessa vain vaihtaa paikkaa toiselle lohkolle (näin viljelykierto ajatus toimii). Lopuksi harsot levitettiin kaalikasvien päälle hallaöiltä ja kirpoilta suojaamaan. Seuraavana viikonloppuna satoi mukavasti ja nyt rivejä pitäisikin harata, ettei juolavehnän juuret pääse juurtumaan. Kaalikasvien kanssa Nykullaan tulee vielä pavut ja maissi. Papu tuo kivasti typpeä maahan ilmastopalveluita hyödyntäen eli sillähän on juuressaan typpibakteeri. Pavut onkin tärkeitä kasveja viljelykiertoa ajatellen, ne eivät ole niin sanottuja maata kuluttavia kasveja vaan ne myös antavat maalle, tässä tapauksessa typpeä. Nykullan rinnelohkolle tehtiin penkit ja niistä haravoitiin vielä juolavehnää pois ennen punajuuren siementen kylvöä. Tänään punajuurien viereen levitetään biokalvoa kesäkurpitsoja varten. Viime lauantain talkoissa myös muutama osuuskuntalainen pääsi Novarbon Arvo-luomulannoitetta levittämään kesäkurpitsoja varten.

Nyt siis Murron lohkolla kasvaa jo purjot, sipulit, palsternakat, porkkanat, pinaatti, retiisi, tilli ja salaatti. Nykullassa tulee kasvamaan kaalit, punajuuri, kesäkurpitsa, peruna, pavut ja maissi.

Toukokuun tapahtumia omalla pellolla

Meillähän on kaksi peltolohkoa ja niistä toinen eli Murron lohko on jo aika täynnä elämää.

Tillin ja palsternakan itämistä odotetaan. Murron reunaan istutetaan enää purjot. Pienten taimien päällä pellolla on nyt hienot harsot hallaöiltä ja tuholaisilta suojaamassa. Lisäksi kastelujärjestelmä on hommattu kuivia kausia karkottamaan.

Toista lohkoamme Nykullaa on pikakesannoitu ja sinne tulevat kesäkuussa istutettavat kasvit: punajuuri, kaalit, pavut ja maissi sekä peruna. Varhaisperuna on sinne jo kylvetty. Tältä peltolohkolta haravoidaan talkoissa ensin juolavehnä pois ja sitten se lannoitetaan rumpukompostoidulla hevosenlannalla, kalkilla ja luonnonmukaisella Viljo-lannoitteella.