PUNAKAALI (Brassica oleracea var. capitata)
Vaikka kaali onkin vanha viljelykasvi, on punakaali ollut pitkään valkokaalia tuntemattomampi. Vasta 1900-luvulla on sen merkitys viljelykasvina kasvanut. Se muistuttaa valkokaalia, mutta sen sisältämät punaiset väriaineet peittävät lehtivihreän. Värin punaisuusaste voi vaihdella. Lehtiruodit ovat valkoiset, minkä ansiosta suikaloitu punakaali on hyvin koristeellista. Kooltaan punakaali on valkokaalia pienempi, kiinteä ja maultaan makeahko. Se on myös valkokaalia C-vitamiinipitoisempi.
Punakaali soveltuu samoihin ruokalajeihin kuin valkokaalikin. Siitä saa kauniin ja maukkaan salaatin punaviinimarjojen, appelsiini- tai ananaspalasten kanssa. Uunissa tai padassa haudutettu punakaali käy ruokien lisäkkeeksi. Sitä keitettäessä tulee keitinliemeen lisätä etikkaa tai sitruunamehua, että väri säilyisi mahdollisimman hyvin.
Punakaali säilyy parhaiten kylmässä, +2 - +4 asteen lämpötilassa. Punakaali, kuten kaikki muutkin kaalit, on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä.
Keltainen lehti tipahtaa tietokoneeni näppäimistölle. Lämpimiä värejä näkyy ympärillä. Kelta-beige-vihreä-maailma & monia värejä pellolla! Tällä viikolla on Omalle pellolle tulleet ensimmäiset kylmät yöt. Täällä on aamuisin ollut 3 Celsius-astetta lämmintä. Tiistaiaamuna keräsin salaatteja ja osa niistä oli huurtessa. Niiden keräämistä vältin, jotta ne saivat sulaa maassa rauhassa. Lehtikaalien makuun kylmyys oli jo vaikuttanut hieman makeuttavasti. Myös muille vihanneksille se tekee hyvää mm. muistuttaa niitä tuleentumisesta eli valmistumisesta. Kuitenkin joitain vihanneksia kylmyys haittaa. Kurkut kuolevat, kesäkurpitsat ja pinaatti eivät kestä kovaa hallaa ja maissi menee huonoksi. Perunat pitäisi nostaa maasta ennen halloja niin ne eivät saa paleltumia.
Syksy lisää usein pellolla yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Tällä viikolla Omalla pellolla on käynyt talkoissa kaksi Perhon ryhmää ja Kiipulan erityispuutarhaopiskelijoiden ryhmä. Toreilla ollaan viime aikoina vierailtu ja huomenna on osuuskuntalaisten sadonkorjuujuhlat. Tullaan yhteen juhlimaan kesän makuja ja hedelmiä. Nostetaan perunat yhdessä maasta perunakellarin uumeniin. Kellareille kylmyys tekee myös hyvää, se viilentää ne sopivaksi sadonkorjuuaikaa ajatellen.
Luonnossa on näkyvissä ensimmäiset ruskan merkit. Toivottavasti ennen talvea näemme vielä kaikki kesän lämmön ja valon tuomat värit ennen värittömyyttä ja uusien ideoiden aikaa. Ainakin kesän mauista olemme saaneet nauttia ihanien oman pellon tuotteiden muodossa. Vielä ei haluaisi antaa hallalle tilaa, koska sitten joudumme joistain tuotteista luopumaan kuten noista ihanan makuisista omista kurkuista. Kesäkurpitsoista olemme tosin saaneet nauttia jo kaksi kuukautta. Mutta onneksi joidenkin tuotteiden aika vasta alkaa kuten keltaisen valkoisen palsternakan, joka ei ole halloista millänsäkään.
Haikeaa on myös sanoa hyvästit pellon harjoittelijoille. Keudan puutarhaoppilaitoksesta meillä on ollut huhtikuusta asti harjoittelemassa Tomi. Hän ja monet muutkin ovat olleet suuri apu pellolla. Tomilla on viimeinen päivä tänään ja monet muutkin ovat jo lopettaneet peltoharjoittelun ja palanneet syksyn opintojen pariin. Syyskuun lopusta pellolle onkin entistäkin tärkeämpää osuuskuntalaisten talkoot, että saadaan sato nostettua, kesä säilöttyä ja viikon sadonjaot tehtyä.
Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.
Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.
Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.
Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.
Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta! Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!
1-2 spagettikurpitsaa
1 tlk luomukookosmaitoa
Luomukasvisliemikuutio
Ruususuolaa
Mustapippuria
Luomumanteleita
Luomupekonia
Halkaise kurpitsa(t) ja paahda 200-asteisessa uunissa uunipellillä leikkauspinta alaspäin noin tunti, riippuen kurpitsojen koosta. Poista siemenet ja kaavi sisus kulhoon. Jos sisus on kovin vetistä, voit valuttaa hetken siivilässä. Kiehauta kattilassa noin pari desiä vettä ja lisää kasvisliemikuutio. Laita kurpitsamassa, kasvisliemi ja kookosmaito (lisää pikkuhiljaa, kunnes keitto on sopivan paksuista) tehosekoittimeen ja soseuta tasaiseksi. Kaada keitto kattilaan, mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan ja anna kiehahtaa. Tarjoile paahdettujen pekonikuutioiden ja paahdetun mantelirouheen kera.
Kiitos reseptistä Veera Ilvonen
Tämän viikon keskiviikkona löysin itseni isojen omanapuiden alta. Punertavat valmiit omenat pullistelivat pään yläpuolella, paksut oksat ympäröivät ja kertoivat vanhan puun tarinaa. Vierelläni hyöri muutama osuuskuntalainen joku tikkaiden kanssa ja toinen vanhan sinipiian kanssa tiputteli omenoita puusta. Viimeinen tunti lajiteltiin Rekolalaisen omakotitalon pihalla nyt osuuskunnan omenoita. Emäntä (osuuskuntalainen) Maisa iloitsi punaisen kattilan tyhjentymisestä, se oli ollut jonkun aikaa jo täynnä omenoita. Nyt ne saatiin osuuskunnan käyttöön ja kattila jälleen puurokattilaksi. Se tuntuu tosi hienolta, että se jolla on haluaa jakaa. Jakaminen tekee kaikki iloisiksi ja mahdollistaa monta hyvää asiaa tässä maailmassa. Siitä on ruokaturvassakin kysymys.
Tämä on se aika vuodesta, kun Suomessakin hedelmäpuut kantavat satoa ja koko puu, lajike, valmistuu aina kerralla. Jäi Maisankin pihaan vielä muutama myöhäisempi lajike. Omena irtoaa itsestään tai helposti puusta ollessaan valmis. Lajiteltiin 130 kg omenoita mehuasemalle, niistä tuli n. 80 litraa mehua. Lisäksi syötävää omenaa saatiin kerättyä n. 600 kappeletta eli jokaiselle osuuskuntalaiselle 3 kappaletta ensi viikon jakoon. Ensi viikolla keskiviikkotalkoot jatkuvat omalla pellolla.
Muoviton syyskuukausi alkoi ja ajattelin, että yritetään mekin vähentään muovia jaoissa niin paljon kuin mahdollista. Kuitenkaan hortonomin näkövinkkelistä se ei ole kovin helppoa, sillä juurekset ja vihannekset haihduttavat kosteutta ja muovi suojaa haihtumiselta. Lehtivihannekset kuten lehtikaali, salaatti, pinaatti ja yrtit olisivat ihan nuutuneita ilman muovia klo 18 illalla, kun osuuskuntalainen vie ne kotiinsa, jos ne ollaan aamulla kerätty. Ajattelin, eetä voisimme kuitenkin tässä kuussa kokeilla biomuovipusseja ja katsoa kuinka paljon kalliimmaksi ne tulevat. Voisimme myös yrittää pakata esimerkiksi lehtikaalin isoon muovisäkkiin ja osuuskuntalainen voisi kotoaan ottaa pienen muovipussin mihin omansa pakkaa. Kokeillaan eri vaihtoehtoja, eikä kangistuta kaavoihin! Muovi helpottaa elämää kuten asioiden pakkaamista ja säilymistä sekä kuljettamista. Ilman kestäviä laatikoita vihanneksia ei voisi kuljettaa. Kuitenkin muoviroskat väärässä paikassa kuten meressä saavat paljon pahaa aikaan.
SPAGETTIKURPITSA (Cucurbita pepo)
Spagettikurpitsa on yksi kurpitsan lajikkeista. Se on kehitetty 1930-luvulla, ja tuli muotiin 1980-luvulla, kun kaivattiin entistä kevyempiä vaihtoehtoja tavallisen spagetin sijaan. Ulkomuodoltaan spagettikurpitsa muistuttaa isoa hunajamelonia. Se saattaa olla väriltänsä vaalea, vaaleankeltaisesta oranssiin valkoisilla viiruilla tai vihreä valkoisilla viiruilla. Nimensä se on saanut siitä, että keitetyn spagettikurpitsan malto on spagettimaista. Raakana malto on kiinteä. Maultaan spagettikurpitsa on mieto.
Siemenet on hyvä poistaa ennen kypsentämistä.
Siemenet voi paahtaa rapeiksi uunissa kuten muutkin kurpitsansiemenet. Ennen paahtamista ne on irrotettava, puhdistettava ja huuhdeltava. Ne voi paahtaa sellaisenaan tai maustettuna.
Kurpitsa keitetään suolalla maustetussa vedessä tai kypsennetään uunissa noin 200 asteessa. Kurpitsan voi asettaa leikkuupinta vasten uunivuokaa ja folio suojaamaan päältä. Kurpitsan olisi siis hyvä pysyä kosteana uunissa.
Puolikkaan kurpitsan keittoaika on koosta riippuen noin 30-50 minuuttia tai paloina 15-20 minuuttia. Kurpitsa on kypsää kun haarukka uppoaa pehmenneeseen maltoon.Kypsän kurpitsan sisus kaavitaan lusikalla tai haarukalla tarjolle. Lisänä voi tarjota kasvis-, liha- tai kalakastiketta. Spagettikurpitsa käy myös pata- ja laatikkoruokiin, keittoihin ja muhennoksiin.
Säilytä kurpitsaa viileässä. Kurpitsat ovat herkkiä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää tomaattien, omenoiden tai muiden runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä.
Kastike keitetyn spagettikurpitsan kanssa
Kaada kasariin:
1,5 - 2,5 dl kermaa
1 dl parmesaaniraastetta
Kourallinen silputtua lehtikaalia
Kiehuttele sakeaksi, ohenna tarvittaessa maidolla.
Tarjoile kurpitsaan sekoitettuna, voit myös täyttää seoksella kurpitsanpuolikkaan ja gratinoida pinnan nopeasti kuumassa uunissa.
Resepti by Vaimomatskuu -boggaaja
2 kpl nieriä-fileitä (tai yksi iso filee lohta, noin 1 kg)1 tl suolaa mustapippuria myllystä
Uunijuurekset: 8 isoa perunaa 5 porkkanaa 4 punajuurta 200 g lanttua 3-4 punasipulia timjamin oksia
Marinadi: 1⁄2 dl rypsiöljyä 1⁄2 dl hunajaa 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
Koristeleluun: persiljaa
Sekoita marinadin ainekset suuressa kulhossa. Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Laita ne saman tien marinadin joukkoon, jotta ne eivät tummu. Kuori loput juurekset. Paloittele porkkanat sekä lohko punajuuret ja lanttu haluamallasi tavalla ja lisää ne perunoiden joukkoon. Kuori ja lohko lopuksi sipulit ja lisää ne sekä timjamin oksat juuresten joukkoon. Uunijuureksiin käy hyvin myös muut juurekset, esimerkiksi palsternakka ja juuriselleri.
Poista nieriä-fileistä nahka ja mausta fileet. Mikäli nahan poisto tuntuu hankalalta, voi fileet paistaa juuresten päällä myös nahkapuoli ylöspäin. Nahka on helppo poistaa kypsästä fileestä.
Laita juurekset voidellulle uunipellille. Kypsennä juureksia ensin 225 asteessa 15 minuuttia ja vähennä sen jälkeen uunin lämpö 200 asteeseen. Kun juurekset ovat kypsyneet noin 30 minuuttia, lisää niiden päälle nieriä-fileet. Anna kypsyä vielä noin 20 minuuttia fileiden paksuudesta riippuen. Mikäli käytät lohifileetä, laita se uuniin noin 10 minuuttia aiemmin, sillä sen kypsymisaika on pidempi.
Koristele fileet tarjolle pantaessa persiljalla.
Pohja:2,5 dl vehnäjauhoja 1⁄2 dl kauraleseitä 1 tl leivinjauhetta 1⁄2 tl suolaa 100 g margariinia tai voita 1 muna
Täyte: 2-3 pientä sipulia 2 valkosipulinkynttä 2 rkl rypsiöljyä 1 l tuoretta pinaattia 200 g fetaa 1 dl silputtua basilikaa 3 munaa 2 dl ruokakermaa suolaa mustapippuria
Yhdistä vehnäjauhot, leseet, suola ja leivinjauhe. Nypi sekaan pehmennyt rasva. Lisää muna ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele pohjataikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista piirakkapohjaa 200 C asteessa 10 minuuttia.
Silppua sipulit ja kuullota ne pannulla öljyssä. Lisää pinaatti ja anna sen hautua hetken. Kaada pinaatti-sipuliseos esipaistetun piirakkapohjan päälle. Kuutioi feta ja lisää se vuokaan. Lisää myös silputut basilikan lehdet. Vatkaa munat kevyesti kulhossa ja lisää niiden joukkoon kerma ja mausteet. Kaada seos piirakkavuokaan pinaatin ja fetan päälle. Paista 200 C asteessa noin 25 minuuttia.
Ruoka on suuremmalle osasta meistä perustavaraa, mutta vielä muutama vuosikymmen sitten ruoka oli kortilla, pula vuosina sodan jälkeen, myös Suomessa. Ruoka on elinehto ja harmittavan harva meistä muistaa arvostaa ruokaa. Olemme valmiita maksamaan taloista, kosmetiikasta, autoista, mutta ruoka on halpaa ja meillä on yksi elinkeino maanviljely, mikä ei kasva muiden elinkeinojen tahtiin eli mielestäni sitä voi verrata länsimaiseen kehitysmaiden hyödyntämiseen. Osuuskuntalaisemme, eläkeläinen, Marja-Liisa, joka auttelee pellolla lähes viikoittain muistuttaa minua ruoan arvostamisesta. Jos kurkku on hieman käyrä voimme jakaa sen, mutta jos sipuli on liian pieni jätämme sen peltolaisten käyttöön. Marja-Liisa muistaa joka viikko hyödyntää senkin, mikä jaoista jää. Kuitenkaan jaoista ei jää paljoa, sillä kosmiset viat kuten kurkun muoto ei meitä haittaa, ne ovat yksilöitä ja maistuvat ihan yhtä hyviltä kuin suoratkin. Ollaan me ihmisetkin kaikki hieman eri pituisia ja paksuisia.
Korson työttömillä on tänään sadonkorjuujuhla ja siellä käydessä voi muistaa, että myös Suomessa kaikilla ei ole tarpeeksi ruokaa. Kuitenkin Korson työttömät ry jakaa työttömille joka viikko kauppojen hävikkiruokaa. He ovat myös pellon osakas.
Vihanneksissamme ei pellolla ole koskaan ylituotantoa, koska kaikki saadaan jakoon hyödynnettyä ja jos joku vihannes ei tuota viikossa tarpeeksi, voimme laittaa sitä vain yhteen jakopisteeseen ja toista toiseen. Pellolla asiat, kun ovat kiinni ilmoista. Kun on viileämpi jakso, kurkku ja kesäkurpitsa kasvavat hitaammin ja tuottavat vähemmän kuin lämpimällä. Me säästämme pellolla energiaa, kun emme kuivata mm. sipuleita kuivurissa. Osuuskuntalaiset syövät sesonkiruokaa vuoden ajan mukaan, jolloin emme käytä ylimääräistä sähköä ja lämmitysenergiaa mm. kasvihuoneen lämmitykseen tai sadon ympärivuotiseen säilyttämiseen. Me voimme jakaa lähes kaiken, jolloin ruokahävikki on hyvin pientä. Kavihuoneen lämmittämiseen ja tekniikkaan menee paljon energiaa n. 0,5 % Suomen kokonaisenergiantuotannosta. Säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, mitä ovat edesauttaneet päästöt, jätteiden väärä käsittely ja sademetsien hakkuut mm. maatalousalueiksi.
Oma pelto menee Viikkiin Foodycle-torille ensi viikon perjantaina 5.9., siellä teemana on tänä vuonna ruokaturva. Se on tapahtuma ruoasta kiinnostuneille. Ruoantuotannon läpinäkyvyyttä painotetaan ja ekologista eettistä tulevaisuuden syömistä pohditaan tapahtumassa. Ainakin se on totta, että Herttoniemen ruokaosuuskunta pyrkii mahdollisimman läpinäkyvään ruokaketjuun ja mitä enemmän syö kasvispohjaista ruokavaliota sitä paremmin ruoka riittää kaikille maailman ihmisille.
Viikin yliopistolla ruokaturva on tärkeä teema. Vuonna 2050 meillä on arviolta yli 9 miljardia ihmistä ja maapallon kantokyvyn on vaikea kestää jo 7 miljardia ihmistä. Lisäksi nyt on jo miljardi nälkäistä eli haaste on ruokkia suurempi ihmismäärä pienemmällä saastemäärällä ja saada tietysti ruoka jakaantumaan oikein. Logistiikan päästöjä voitaisiin ainakin pienentää ruoan paikallisuudella. Lisäksi silloin paremmin tiedämme kuinka ruoka kasvatetaan ja välitämme millaisia ympäristövaikutuksia ruokajärjestelmällä on lähiympäristöön. Ehkä tämän hetkinen ruokapakotetilanne maailmalle voi myös opettaa paikallisen tuotannon ja paikallisten markkinoiden tärkeyttä ruokaturvan näkökannalta.
1. Härkäpapu (Vicia faba)
Kylmänkestävä härkäpapu kuuluu virnan sukuun, ja on yksi vanhimmista ja ehkä vanhin viljelty palkokasvi. Tietoja härkäpavun käytöstä on 4500 vuoden takaa. Todennäköisesti se on kotoisin Lähi-idän ja Välimeren seuduilta.
Suomeen härkäpavun toivat kiertävät munkit jo 1200-luvulla. Se oli Mauno Ladonlukon maalaissa vuodelta 1234 niiden kasvien joukossa, joista oli maksettava kirkolle kymmenykset. Tunnetaan myös pelto-, hevos- ja talonpoikaispavun nimellä. Tärkeä valkuaislähde: siemenet sisältävät proteiinia lähes 30 %.
Nuoret palot keitetään miedossa suolavedessä 10–15 min. ja tarjotaan voilla tai öljyllä höystettyinä yrttien kera tai niitä voi käyttää kuten papuja yleensä: patoihin, muhennoksiin, keittoihin jne.
Kuivatut pavut liotetaan yön yli ennen keittämistä, keittoaika n. tunti.
Pavut säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mieluiten muovipussissa. Kypsät pavut voi kuivata ja säilyttää esim. paperipussissa tasalämpöisessä, kuivassa paikassa.
Palkokasvit ovat herkkä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.
LANTTUPIHVIT
Kuoritaan lantut ja leikataan ne n. 1cm:n paksuiksi "pihveiksi". Kieritetään lanttupihvit kananmunassa ja korppujauhoissa ja paistetaan paistinpannulla kullanruskeiksi voissa. Kukin paistettu pihvierä ladotaan kattilaan/ pataan ja joka kerroksen väliin laitetaan suolaa ja valkopippuria. Paistinpannu huuhdotaan jokaisen erän paistamisen välissä vähällä vedellä ja vesi kaadetaan kattilaan paistettujen lanttupihvien päälle.
Kun kaikki lanttupihvit on paistettu, lisätään kattilaan niin paljon vettä, että pihvit juuri ja juuri peittyvät. Keitetään hiljalleen liedellä välillä pohjaa myöten varovasti sekoittaen (varo, ettei pala pohjaan) tai kypsytetään uunissa kunnes pihvit ovat pehmenneet sopiviksi. Lisätään 2 dl kuohukermaa. Kokeile haarukalla, kun haarukka uppoaa sopivasti pihviin, on ruoka valmista.
Tarjotaan makaronilaatikon ja puolukkahillokkeen (mieluiten norjalainen puolukkahilloke, resepti tässä alla) kanssa. Makaronilaatikkoon olisi parasta käyttää vanhanaikaisia pitkiä putkimakaroneja, jotka katkotaan keitinveteen. Jos ja kun niitä ei löydy, ovat sarvimakaronit hyviä. ( 400 g makaronia, 1/2 l maitoa, 1 muna, suolaa, valkopippuria).
Norjalainen puolukkahilloke
1kg puolukoita ja 2 dl vettä keitetään 5-10 min Kattila otetaan liedeltä. Lisätään kuumaan seokseen 600 g (n. 7dl) sokeria ja sekoitetaan, kunnes sokeri on sulanut.
Satoaikaan ja kirjallisuuteen liittyvä resepti. Kiitos Maala Niemiselle reseptin jakamisesta.
Pellolla puhaltaa tuuli ja ilma ounastelee elokuun loppua. Tuulessa puun lehdet lepattavat vielä vihreinä, vaikka luonto kyllä jo valmistautuu syksyyn: kantamaan hedelmää ja kypsyttämään kesän siemenen tulevaa kevättä varten. Vieressäni näkyy putkikasveja, jotka ovat jo siementäneet ja ruskeina heiluvat nurmen seassa. Viikko sitten lämpö muuttui sateiksi ja tämän hetkinen saldo on pellolla n. 75 milliä viikossa eli kuukauden sademäärä. Sadetta kyllä moni juures varmasti kaipasikin. Nyt ne voivat vielä kasvaa kokoa ja mehukkuutta ennen tuleentumistaan ja kuoren paksuuntumista. Virna kukkii violettina viherlannoslohkollamme, ensimmäiset harmaanvihreät purjot valmistuvat ja sipulimaalla tohina käy, vaikka yhtään sipulia ei näy. Jos oikein tarkkaan katsoo, siellä ne kultaiset sipulit ovat maanpeitossa, mutta vihreistä lehdistä ei ole enää tietoakaan.
Sipulit tuleentuivat jo viimeiset viikko sitten eli kaatoivat kellastuneet naattinsa peltoa kohden ja näin kertoivat viljelijöille lopettavansa kasvun tältä vuodelta ja olevansa valmiit sadonkorjuuseen ja kuivatukseen. Pellolla alettiin tällä viikolla nostamaan sipuleita karrelle, vaikkakin pelto oli niin märkä , ettei sitä päästy äestämään eikä sipuleita sinne nostamaan vaan tyhjensimme satokatoksen ja siellä kuivuu nyt osa sipuleista. Purjo sen sijaan kestää pellossa pienen pakkasenkin ja sen sadonkorjuuaika alkaa vasta, kun kaikki sipulit on ensin nostettu.
Myös härkäpävun sadonkorjuu on aloitettu. Viime viikolla Lasipalatsin jakopiste sai ensimmäisenä härkäpapua jakoon. Tänään pellolla kerätään lisää härkäpapuja ja papua vielä ensi viikon jakoon. Isot vihreät härkäpavut ovat biodynaamisen siemenfirman Bingenheimerin hang down lajiketta ja pienemmät ovat kontua. Härkäpavut sopivat mainiosti pohjoisiin kasvuolosuhteisiimme ja vaativat vähän lannoitusta, sillä ne ovat voimakkaita typen sitojia eli niillä on typpisymbionttibakteeri juurissa, joka kerää ilmasta typpeä maahan kasvin käyttöön. Tärkeistä maan kasvukuntoa parantavista kasveista on kyse. Härkäpapu voisi myös olla vastaus valkuaisomavaraisuuteen eli hyvä vaihtoehto tuontivalkuaisrehulle ja soijalle. Yksi suuri ongelma ruokaturvan kannalta on se, että kolmannet maat tuottavat länsimaille rehua oman ruokatuotannon sijasta ja sademetsiä tuhotaan rehuntuotannon vuoksi. Härkäpapu sopii mainiosti lyhyen kasvuaikansa ansiosta pohjolaan.
Tori kausi on myös avattu. Oma pelto vieraili viime sunnuntaina ytimessä eli Kiesman ja musiikkitalon väliin rakennetussa roskalavapaviljongissa. Pop up-ravintolapäivän kunniaksi siellä tekivät ruokaa Juuren kokit ja ruokaan pystyi ostamaan mm. Oman pellon tuotteita eli tuoretta luomuruokaa keskellä kaupunkia. Oma pelto vierailee loppukesän aikana vielä muutamissa tapahtumissa mm. Foodycle torilla Viikissä pe 5.9., missä tämän vuoden teemana on ruokaturva sekä Vantaan steiner-koulun luomuisilla keskiaikamarkkinoilla eli pellon naapurissa la 13.9. Näissä on mahdollista ostaa biodynaamisesti viljeltyjä Oman pellon tuotteita, vaikka ei olisikaan osuuskuntalainen.
Punajuuri (Beta vulgaris var. vulgaris)
Punajuuri on sokerijuurikkaan serkku. Se on Välimeren maiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään.
Punajuuri muodostaa mehevän mukulan, joka voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeen mukaan. Hyvä punajuuri on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä.
Punajuuri sisältää nitraatteja, jonka takia se ei sovellu aivan pienten lasten ravinnoksi. Punajuuren kuorta, kantaa ja juuren päätä ei tule poistaa ennen keittämistä, ettei punainen väriaine valu keitinveteen. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikkaita. Nykyisin suositellaan käyttämään punajuurta vain kunnolla kypsennettynä.
Punajuuri on erityisesti joulunajan juures. Kotioloissa se tunnetaan perinteisesti etikkasäilykkeenä. Tuoretta punajuurta on totuttu kypsentämään myös erilaisiin ruokiin. Monen mielestä punajuuri maistuu parhaalta uunissa paahdettuna. Hyvää se on myös pihveissä, padoissa, muhennoksissa, laatikoissa ja keitoissa. Punajuurikakkua voi tehdä porkkanakakun tapaan. Klassisiin punajuuriruokiin voi lukea rosollin, borssin ja Lindströmin pihvit.
Tuoretta punajuurta säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteen lämpötilassa.
1 iso sipuli150 g tuoretta lehtikaalia 2 rkl voita tai rypsiöljyä 1 l kasvisfondia reilu 1⁄2 dl vehnäjauhoja 2 dl ruokakermaa 2 rkl aniksen siemeniä 2 rkl timjamia tai meiramia hienonnettuna 1⁄2 tl suolaa
Koristeeksi 4-5 retiisiä 50 g parmesan-juustoa raastettuna
Hienonna sipuli. Huuhtele lehtikaalin lehdet ja poista niistä kovat lehtiruodit. Suikaloi lehtikaalin lehdet. Kuullota sipulisilppu kattilassa. Lisää lehtikaali ja kuumenna sekoittaen muutama minuutti. Lisää kasvisfondi ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Sekoita vehnäjauhot kermaan huolellisesti ja suurusta keitto koko ajan sekoittaen. Keitä 5 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Paahda aniksensiemeniä kuumalla kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää siemenet sekä hienonnetut yrtit keittoon. Lisää suola. Huuhtele retiisit ja suikaloi ne ohuiksi suikaleiksi. Jaa keitto lautasille ja koristele retiisisuikaleilla sekä parmesan-raasteella.
Kiitos Maritta ohjeesta!
Nämä rikkakasvit puhuttavat, ihastuttavat, ihmetyttävät ja vihastuttavat. Jos pellolla käy tähän aikaan vuodesta ja jos sinne ei ole moneen vuoteen kylvetty ruond uppia näkyy vähintäänkin pientareilla kamomillan ja päivänkakkaran näköistä kukkaa, saunakukkaa. Meillä sitä on. Toiset keräävät sitä ruukkuun, radiotoimittaja kuvasi sitä tällä viikolla ihastuksissaan ja me olemme sitä kitkeneet peräkärryllisiä pois viime viikolla. Härkäpapua kitkiessäni mietin pitäisikö jättää muutama kukka viereen, pölyttäjiä houkuttelemaan, kun huomasin muutaman kasvin vielä kukkivan.
Peltovalvatti, tuo lähes ihmisen korkuinen elokuussa keltaisena kukkiva kestorikkakasvi. Siitä valittavat luomutarkastajat ja puutarhakoulun opettajat. Myös me olemme sitä kiskoneet maasta kiitettäviä kiloja viime viikkoina. Mutta huomasin kitkiessäni, että pudotin mehiläisen maahan repiessäni kasvia juurineen irti. Sitten heräsin siihen kuinka tärkeä se on ekosysteemipalveluille eli pölyttäjille. Muistin samalla kuinka tärkeää on monimuotoisuus ja kyllähän valvatin valtavat juuret, myöskin tekevät maan rakenteelle hyvää: ilma- & vesitilaa. Ehkä tosiaankin tälläkin asialla on kaksi puolta..
Mehiläisillä ja pölyttäjillä on tärkeä tehtävä maailman ruokaturvan takaamisessa. Kolmannes maailman ravinnosta on riippuvaista näistä hyönteisistä. Hyönteispölytyksen arvoa voi olla vaikea mitata rahassa. Sen hinnaksi on kuitenkin laskettu n. 150 miljardia euroa vuodessa. Maatiloilla on tärkeä tehtävä tehdä yhteistyötä pölyttäjien kanssa ja tarjota niille mm. laitumia, pientareita ja niittyjä. Me olemme kylväneet pellon pientareille kukkia mm. kehäkukkaa, auringonkukkaa ja ruiskukkaa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kuitenkin rikat tarjoavat niille myös tärkeän ravinnon lähteen.
Sitten täytyy iloita peltolaisten ja osuuskuntalaisten kätten jälkeä, hienoa käsityötä. Porkkanamaa on nyt kitketty kokonaan, samoin kaalimaa ja lehtikaalimaakin viime keskiviikon talkoissa.
Hoitokuukausi elokuu on ollut siis hyvä ja työläs. Paljon ollaan saatu aikaan, niin satoa, hoitoa kuin pellon siivoustakin. Tänään meillä on kerätty ensimmäistä tämän kauden torikuormaa papujen lisäksi eli Oma pelto goes roskalavapaviljonki. Sielläkin ollaan saatu roskasta hyvää aikaan eli muistetaanhan nähdä asioiden kaksi puolta.
Kaupunkilaisten oman pellon sato vk 33
1. Pavut (Phaseolus vulgaris)
Papuja viljeltiin Euroopassa jo antiikin aikoina. Suomessa viljeltävät pensaspavut ovat lähtöisin Väli-Amerikasta.
Kaikkiaan tunnetaan toistakymmentä kasvisukua, joiden eri lajeja kutsutaan pavuiksi. Ne kasvavat salkomaisina tai pensasmaisina. Poikkileikkaukseltaan palot ovat pyöreitä tai litteitä ja niitä on väriltään vihreitä, keltaisia ja violetteja.
Taitepapu on vihreä ja pyöreäpalkoinen. Vahapapu on keltainen. Sen palko voi olla litteä tai pyöreä. Leikkopapu on vihreä ja litteäpalkoinen.
Kaikissa pavuissa on runsaasti proteiinia ja ravintokuitua.
Pavut käytetään ruuanvalmistuksessa palkoineen. Ne tulee aina keittää ennen käyttöä, sillä ne sisältävät haitallisia glykosideja. Glykosidit kuitenkin hajoavat kymmenen minuutin keittämisen jälkeen.
Pavut keitetään kokonaisina tai paloiteltuina. Keitettyjä papuja voi tarjota liha- tai kalaruokien lisäkkeenä. Niitä voi käyttää myös salaatteihin, keittoihin ja pataruokiin.
Pavut säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mieluiten muovipussissa. Palkokasvit ovat herkkä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.
2. Kurkku (Cucumis sativus)
Kurkku on peräisin Pohjois-Intiasta Himalajan juurelta, jossa kasvavista katkeranmakuisista villikurkuista on jalostettu nykyään viljeltävät miedot kurkkulajit. Kurkku kuuluu melonien ja kurpitsojen sukuun.
Kurkusta on monenlaisia muunnoksia, joista pitkä kasvihuonekurkku on tavallisin.
Kurkku on kevyttä ja monikäyttöistä. Se sopii sellaisenaan salaatteihin, leivälle sekä dipattavaksi ja siitä voi lingota myös mehua. Kurkusta tehtävät kylmät keitot ovat erinomaista hellepäivän syötävää. Kurkku sopii lämpimiin ruokiin kuten patoihin, keittoihin, viipaleina paistettavaksi sekä keitettynä tai höyrytettynä kevyeksi lisäkkeeksi.
Kotimaista kurkkua ei tarvitse kuoria, se ainoastaan huuhdellaan, ennen käyttöä.
Kurkku sisältää 97% vettä ja sen energiapitoisuus on hyvin pieni.
Vesipitoisuutensa takia kurkku on herkkä lämpötilojen vaihtelulle. Liian lämpimässä se nahistuu ja liian kylmässä se taas paleltuu. Ihanteellinen säilytyslämpötila olisi +10 - +14 astetta. Kurkku pakataan muovikelmuun, joka estää sitä nahistumasta. Kelmuun pakattuna sitä voi säilyttää kotona huoneenlämmössäkin. Kurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.
3. Avomaankurkku (Cucumis sativus)
Avomaankurkku on kasvihuonekurkkua lyhyempi ja ulkokuoreltaan rosoisempi. Nimensä mukaisesti sitä kasvatetaan avomaalla, mutta nykyään myös avomaankurkun kasvihuoneviljely on yleistymässä. Kasvihuoneviljely takaa tasaisemman laadun.
Avomaankurkkua on tarjolla elo-syyskuussa. Parhaimmat kurkut ovat 5-15 cm mittaisia, vihreitä ja napakoita.
Avomaankurkkua käytetään pääasiassa säilöntään, suolakurkuiksi ja erilaisiksi pikkelseiksi. Tuore avomaankurkku on kuitenkin hyvää myös tavallisen kurkun tapaan käytettynä.
Avomaankurkku säilyy parhaiten +10 - +14 asteessa. Avomaankurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.
Vanhanajan kurkkusalaatti
1 iso kurkku
½ dl sokeria
1 tl suolaa
tillisilppua
2 rkl etikkaa
Leikkaa kurkku viipaleiksi.Pane kurkkuviipaleet kerroksittain sokerin, suolan ja tillin kanssa kulhoon.
Lisää etikka. Sekoita varovasti kahden lusikan avulla nostellen.
Tarjoa kylmänä ja raikkaana. Koristeeksi voit ripotella tillisilppua.
Resepti: Helsingin Sanomat