1. Härkäpapu (Vicia faba)
Kylmänkestävä härkäpapu kuuluu virnan sukuun, ja on yksi vanhimmista ja ehkä vanhin viljelty palkokasvi. Tietoja härkäpavun käytöstä on 4500 vuoden takaa. Todennäköisesti se on kotoisin Lähi-idän ja Välimeren seuduilta.
Suomeen härkäpavun toivat kiertävät munkit jo 1200-luvulla. Se oli Mauno Ladonlukon maalaissa vuodelta 1234 niiden kasvien joukossa, joista oli maksettava kirkolle kymmenykset. Tunnetaan myös pelto-, hevos- ja talonpoikaispavun nimellä. Tärkeä valkuaislähde: siemenet sisältävät proteiinia lähes 30 %.
Nuoret palot keitetään miedossa suolavedessä 10–15 min. ja tarjotaan voilla tai öljyllä höystettyinä yrttien kera tai niitä voi käyttää kuten papuja yleensä: patoihin, muhennoksiin, keittoihin jne.
Kuivatut pavut liotetaan yön yli ennen keittämistä, keittoaika n. tunti.
Pavut säilytetään kylmässä +2 - +5 asteessa, mieluiten muovipussissa. Kypsät pavut voi kuivata ja säilyttää esim. paperipussissa tasalämpöisessä, kuivassa paikassa.
Palkokasvit ovat herkkä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä. Runsaasti etyleeniä tuottavat mm. omena, avokado, banaani.