Maa & Valo

Päivien pituus on kesän puolella ja maaliskuu vaihtui huhtikuuksi. Maaliskuussa maa ja valo tulivat näkyviin ja suunnitelmia tehtiin. Huhtikuussa huhtityöt alkavat. Meidän uudet työntekijät Tau ja Orest sekä ensimmäinen tämän kauden harjoittelija Mari-Johanna aloittivat työt huhtikuun alusta. Ensimmäiseksi otettiin maa-analyysit Omalta pellolta sekä uudelta Longinojan lohkolta, jota osuuskunta hoitaa tämän kauden. Sen jälkeen aloitettiin viime kauden sadonnosto. Pellolta nostetaan nyt keväällä palsternakat sekä maa-artisokat ylös maasta ja varastoon pariksi kuukaudeksi odottamaan ensimmäistä sadonjakoa. Maa on ollut niille paras varasto talvehtia. Lisäksi pellot siivotaan, osa vielä kynnetään ja pääsiäisen jälkeen, huhtikuun lopulla on jo ensimmäisten istutusten vuoro.

Kuva: Tau Lehto; Oman palsternakan nostoa Anttilasta tällä viikolla

Nyt ollaan valmiina uuteen kauteen, vaikka maa on vielä viileä ja märkä. Maa on levännyt lumipeitteen alla, mutta paljon on tapahtunut. Uusi traktori ”pikku peura” on hankittu osuuskuntalaisten mikrolainoilla. Lisäksi osuuskuntamme jäsen Perho on yhdistynyt Helmi liiketalousopiston kanssa Perho liiketalousopistoksi. Heidän kanssaan on suunniteltu Malmille uutta peltolohkoa, joka palvelee mm. koulun kestävän kehityksen opetussuunnitelmaa tarjoten kokkiopiskelijoille kestävän gastronomian oppimisympäristön. Liiketalousopiskelijoille se tarjoaa autenttisen yrityksen (osuuskunta), jonka liiketoimintaa seurata sekä markkinoida pellon tuotteita. Lisäksi matkailuala voi hyödyntää maatila- ja virkistysmatkailu ideaa sekä terveystieto yhdistää Green Care-virkistysliikunnan kehon ja mielen huolloksi. Malmin Longinojalle on nyt suunniteltu yhden hehtaarin viljelyalue Oman pellon lisäksi. Tulevaisuudessa tästä on tarkoitus tulla itsenäinen sisarosuuskunta Herttoniemen ruokaosuuskunnalle. Longinojan viljely on nyt ensimmäisenä kautena pääasiassa maanparannusviljelyä.

Kuva: Orest Lazepka; Maa-analyysien ottoa Longinojan uudella peltolohkolla

Myös Omalle pellolle on alettu suunnittelemaan tulevaisuutta varten tilakeskusta eli sisätilaa mm. vihannesten pakkaamiseen ja varastointiin. Lisäksi rakennukseen tulee mm. pukuhuoneet, työkaluvarastot sekä henkilökunnan kahvihuone. Lisäksi talven aikana on muun muassa etsitty uusia työntekijöitä peltotoimintaa vahvistamaan sekä uusvanhoja laitteita kuten lannanlevityskärryä. Lahden ruokaosuuskunta järjesti kevättalvella kumppanuusmaataloustapaamisen, johon osallistui Lahden lisäksi Herttoniemen ruokaosuuskunta, Tuusulan Oma maa, Ompputonttu sekä uusi aloittava kumppanuusmaataloustila. Se on virkistävää kuulla muiden tilojen kuulumisia ja suunnitelmia. Lisäksi kuultiin hienot luennot aiheista:kumppanuusmaatalous ja immuniteetti, kumppanuusmaatalous yhteiskunnallisena toimijana, kumppanuusmaatalouden yhteisöllisyys sekä kumppanuusmaatalous käsitteenä. Nämä luennot löytää Suomen Kumppanuusmaatalouksien facebook-sivulta. Se on myös hyvä paikka verkostoitua CSA-piireihin sekä pysyä ajantasalla.

Oman pellon viljelysuunnitelma on jälleen tänä vuonna iso viime vuoteen verrattuna. Niin Malmille kuin Omalle pellollekin on tilattu biodynaamisesti tuotetut siemenet, luomutaimet, viherlannoksen siemeniä, tehty lannoituslaskuja ja tilattu orgaanisia lannoitteita sekä mietitty viljelykiertoa. Myös siemenperunat ja istukassipulit on tilattu. Omalle pellolle on tulossa uusina lajeina tälle kaudelle kaskinaurista, lehtiselleriä sekä romanesco-kaalta. Takaisin viljelyvalikoimaan tulevat juurisellerit sekä raitajuuri. Lisäksi kaaleja ja porkkanoita viljellään viime kautta enemmän. Myös harjoittelijoita on jälleen tulossa kiva joukko eri kouluista. Tuleva kasvukausi näyttää valoisalta ja siihen lähdetään intoa täynnä. Oman pellon seitsemäs viljelykausi on alkanut. Tervetuloa seuraamaan toimintaa, virkistymään pellolle sekä jakamaan oman maan tuoreet & terveet antimet.

Yhteisön tukemaa viljelyä

Kumppanuusmaatalous (Community Supported Agriculture eli CSA) on juurtunut Suomeen. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto oli ensimmäinen kumppanuusmaatila, kun se perustettiin vuonna 2011. Siitä vuoden päästä kumppanuusmaatalous levisi Tampereelle ja Turkuun. Nyt tiloja on kymmenkunta. Ilmiö on vielä hyvin marginaalinen. Kumppanuusmaatalousmallin leviämistä helpottavat nykyään uudet sähköiset kanavat, joiden avulla pystytään kommunikoimaan isolle ryhmälle kuluttajille eivätkä ne vaadi isoja alkuinvestointeja. Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 viljelijät olivat kiinnostuneita uudenlaisesta suoramyyntikanavista. Silloin puhuttiin ensimmäisen kerran kumppanuusmaataloudesta Suomessa. Biodynaaminen yhdistys julkaisi Päivi Suokkaan ja Kari Järvisen toimittaman kirjan ”Verkostoituva talous voimavarojen kokoaminen maataloudessa”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, koska kuluttajat eivät olleet kiinnostuneita ostamaan ruokaa suoraan tiloilta. Nyt kuluttajat haluavat tietää mistä ruoka tulee ja kuka sen viljelee. Esimerkiksi 200.000 ranskalaista oli tehnyt sopimuksen paikallisten viljelijöiden kanssa vuonna 2014. Amerikassa oli pelkästään 7398 CSA-maatilaa vuonna 2015. Siellä kumppanuusmaatiloihin kohdistuva kiinnostus kasvavaa vuosittain ja tavoitteena on 5 miljoonaa jäsentä vuonna 2030.

Miksi liittyä kumppanuusmaatilaan? Kumppanuusmaatalous luo henkilökohtaisen suhteen viljelijän ja kuluttajan välillä. Kun jäsen liittyy kumppanuusmaatilan jäseneksi hän saa yhden osan pellon sadosta. Jäsenet saavat sato-osuuden eli satokassillisen kasviksia suoraan tilalta koko satokauden.

Ruokamarkkinat ovat muutaman ison yritysten hallinnassa. Markkinat ovat keskittyneitä ja suosivat isoja monikansallisia yrityksiä. Ruokahuijauksista on tullut arkipäivää ja ruuan alkuperä on hämärtynyt ruokaketjussa. Kumppanuusmaatalous on tämän ilmiön vastakohta. Se on suora yhteys maahan ja viljelijään. Ruoka saadaan pellolta suoraan ilman välikäsiä.

Kumppanuusmaatalouden kautta on mahdollista saada tuoreita ja puhtaita raaka-aineita suoraan viljelijältä. Maatila saa etukäteen tiedon kysynnästä ja niin viljelijä voi keskittyä kasvattamaan terveellistä ruokaa ja toimittamaan ne suoraan jäsenille. Sadon voi hakea jakelupisteistä tai suoraan pellolta.

Maailman ongelmat ovat läsnä elämässämme kuten poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, ilmaston lämpeneminen tai ilmansaasteet. Niihin vaikuttaminen voi tuntua turhauttavalta ja vaikealta. Siksi joillekin meistä on tärkeää tehdä jotain konkreettista ja paikallisempaa. Kumppanuusmaatilaan liittyminen voi tarjota jäsenille positiivisen muutoksen arkeen, joka voi parantaa myös elämänlaatua. Samalla pienellä teolla on vaikutusta terveyteen, paikallistalouteen ja ympäristöön. Jäsenet oppivat arvostamaan itseviljeltyjä biodynaamisia kasviksia. Oman pellon nahistunutta punajuurta on vaikea heittää biokompostiin, jolloin kotitalouden ruokahävikki voi pienentyä.

Kumppanuusmaatalous luo paikallistaloutta, jossa eurot jäävät lähialueelle. Viljelijät parantavat viljelymaata ja tarkoituksena on luoda kestäviä ja hyviä työpaikkoja. Tämän jokainen jäsen voi käydä toteamassa pellolla. Kumppanuusmaatalous mahdollistaa pieniä ja monipuolisia maatiloja. Ne voivat olla myös kannattavia taloudellisesti. Ei tarvitse kilpailla määrällä vaan laadulla. Kumppanuusmaatiloille sopii hyvin myös Green Care-toiminta, lasten ja nuorten kesäviljelyleirit, koululaisryhmät ja ylipäätään toiminta mikä tukee maaseudun ja kaupunkilaisten kohtaamista.

Kumppanuusmaatalous ei ole helpoin tie terveelliseen ruokaan. Suurin osa kuluttajista käy kaupassa ja ostaa muutaman kerran vuodessa paikallisesta Reko-lähiruokarenkaasta, ruokapiiristä tai torilta paikallisilta tuottajien ruokaa. Liittyminen kumppanuusmaatilaan on isompi muutos. Liittymällä sitoudutaan satokauteen viikoittain. Silloin ei pystytä valitsemaan tuotteita niin kuin kaupassa käydessä vaan joudutaan elämään enemmän sesongissa ja siitä mikä on juuri nyt pellolla parhaimmillaan. Jäsenyys voi muuttaa suhdetta ruokaan. Parhaimmillaan kumppanuusmaatilan sato-osuus rikastuttaa perheen ruokatottumuksia. Ruuan tuoreus ja maku voi muuttaa sellaisten raaka-aineiden käyttöä, joista ei ole aikaisemmin pitänyt. Kasviksissa on huimia makueroja verrattuna kaupasta saataviin. Kotitalousopettaja Maritta Paakkinen on tutkinut gradussaan ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutuksia ruokailutottumuksiin ja ruuanvalmistukseen. Tutkimuksessa ilmeni, että jäsenet valmistavat kotona useammin ruokaa, kasvisten määrä on isompi sekä käytetyt lajikkeet ovat harvinaisempia kuin tavallisesti. Jäsenyys rikastuttaa ruokatottumuksia ja inspiroi kokeilemaan uusia ruokalajeja.

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon satokausi kestää 20 viikkoa. Sato-osuus maksaa 450 euroa. Sato-osuuteen hinnaksi tulee 22,50 euroa viikossa. Sijoitus on varsin pieni verrattuna perheen ruokaostoksiin viikossa. Kuntosalin jäsenyys voi maksaa enemmän kuin sato-osuus. Pellolla käydään myös kuntoilemassa, koska kumppanuusmaatalouteen kuuluu, että jäsenet osallistuvat ruuan viljelyyn. Kaikkea talkootyötä ei kuitenkaan tarvitse tehdä pellolla. Osan talkootunneista voi suorittaa sadonjakelupisteillä tai hallinnollisten tehtävien parissa. Satomaksun ennakkoon maksamisella jaetaan viljelyn riskiä, koska siinä sijoitetaan tulevaan satoon. Sato-osuuksien koko nimittäin vaihtelee vuosittain, joten jäsenet kokevat sato-osuuden eroavaisuuden vuosittain. Ennakkoon maksaminen mahdollistaa myös maanviljelyn ilman pankkilainoja.

Kumppanuusmaatalouteen liittyy voimakkaasti yhdessä tekeminen ja yhdessä asioiden ratkaiseminen. Investoinnit päätetään yhdessä jäsenten kanssa. Kumppanuusmaatiloilla on hyvin yleistä, että tilan kehittämistarpeet kerrotaan jäsenille tyyliin ”haluaisitteko, että saisitte sato-osuudessa kananmunia?” Jäsenten niin halutessa viljelijä selvittää kanalan perustamiskustannukset. Tällöin jäsenet osallistuvat halutessaan kustannusten rahoittamiseen. Esimerkiksi Ruokaosuuskunnan kaupunkilaisten omalle pellolle pitää saada tällä hetkellä uusi traktori. Asiasta kerrotaan jäsenille ja ilmoitetaan investoinnin suuruus. Tämän jälkeen jäsenet voivat lainata rahaa Ruokaosuuskunnalle haluamansa summan, joka maksetaan takaisin maksusuunnitelman mukaisesti. Mahdottomalta kuulostanut 20.000 euron koneinvestointi pystytään rahoittamaan yhdessä. Samalla jäsenistö sitoutuu pitkäaikaisemmin pellon toimintaan. He ovat se voimavara mitä maatila tarvitsee. Hyvin toimivalla uudella traktorilla saadaan tehostettua työntekijöiden työpanosta. Samalla pellon työharjoittelijat saavat kokemusta pellon koneiden käytöstä.

Tavallisten kotitalouksien tuki on tärkeää ja ilman sitä ei voi syntyä kestävää kumppanuusmaataloutta Suomeen. Suomessa on tällä hetkellä noin 10 kumppanuusmaatalouteen perustuvaa tilaa. Löydä oma kumppanuusmaatilasi tästä: http://ruokaosuuskunta.fi/csa-suomi/

Kaupunkilaisten oma pelto

Herttoniemen ruokaosuukunta

Noin 200 jäsentä

3,5 hehtaarin viljely

Biodynaaminen ja luomu

6 sadonjakelupistettä

4 palkattua viljelijää vuonna 2017

Sato-osuuden hinta 450 €

Liikevaihto noin 200.000 €

Kotitalouksien lisäksi jäseninä mm. päiväkoti Arabian Helmi, Perho Liiketalousopisto, kasvisravintola Verso, kahvila Carusel, Lilinkotisäätiö

CSA

Community Supported Agriculture (CSA) on maatalousmalli, jossa joukko kuluttajia maksaa viljelijälle kasvukauden alussa sellaisen summan rahaa, että tuottaja pystyy viljelemään heille vihanneksia koko kasvukauden. Yleensä CSA:n jäsenet myös auttavat viljelijää talkootyötä tekemällä ja osallistumalla toimintaan. Viljelijä ei joudu panostamaan satonsa markkinointiin eikä kaupan väliportaiden kanssa neuvotteluun. Kuluttajat puolestaan saavat tuoreita, laadukkaita raaka-aineita, joiden alkuperästä he ovat selvillä, ja pääsevät itsekin tutustumaan maanviljelijän arkeen. Kuluttajat myös jakavat viljelijän riskin: jos sato on huono, viikoittaiset vihannestoimitukset ovat vastaavasti vaatimattomampia. Ensimmäiset CSA-maatilat perustettiin 1960-luvulla Japanissa.

Teksti kirjoitettu Demeter-lehteen 3/2017

Kirjoittaja: Olli Repo

Valokuvat: Veikko Somerpuro

Euroopan 3. kumppanuusmaatalous-tapaaminen

Kumppanuusmaatalousaktiiveja yli 20 eri Euroopan maasta kokoontui viikonloppuna Ostravassa, Tsekeissä kolmannessa eurooppalaisessa kumppanuusmaataloustapaamisessa. Kolmen päivän aikana käytiin läpi viimeisen parin vuoden saavutukset, keskusteltiin ajankohtaisista haasteista, jaettiin kokemuksia ja tavattiin uusia sekä vanhoja ystäviä kumppanuusmaatalouden kentältä.

Kokouksessa esiteltiin pitkän kollektiivisen, eri maissa tapahtuneen työskentelyn tuloksena syntynyt kumppanuusmaatalousjulistus. Kumppanuusmaatalous ja vaihtoehtoiset ruoan tuotannon ja kuluttamisen tavat kasvattavat suosiotaan voimakkaasti, ja kääntöpuolena on sellaisten toimijoiden tulo kentälle, jotka eivät kunnioita kumppanuusmaatalouden periaatteita. Kasvavan liikkeen haasteena on löytää yhteiset periaatteet ja identiteetti, osittain suojelemaan liikettä ja tekemään eron esimerkiksi kaupalliselta pohjalta toimiviin, hyvinkin isoihin vaihtoehtoisiin ruoka-alan toimijoihin. Julistus sanoittaa nämä eurooppalaisen liikkeen yhteiset periaatteet. Hyvin selkeänä viestinä on kuitenkin, että kumppanuusmaatalousprojektit ovat, ja saavat olla, hyvin monimuotoisia ja että kumppanuusmaatalous kehittyy koko ajan. "Like a garden, CSA is dynamic".

Keskustelutyöpajat nostivat esiin ajankohtaisia teemoja kumppanuusmaatalouden kentältä. Kiinnostavia teemoja olivat esimerkiksi ulkopuolisen luomusertifioinnin vaihtoehdoksi kehitelty kuluttajia osallistava Participatory Guarantee System, viljelymaan saatavuuteen liittyvät isot kysymykset sekä kumppanuusmaatalouden mahdollisuudet Eurooppaan tulevien pakolaisten ruokasuvereniteetin tukemisessa, mistä keskusteltiin kreikkalaisten osallistujien johdolla. Viljelijöiden työpajassa pohdittiin, miten kumppanuusmaataloudella voisi saada ympärivuotisen elannon. Pääasioiksi taloudellisen tasapainon saavuttamiseksi nousivat teemat: suunnittelu, budjetointi, yhteistyö muiden CSA-tilojen kanssa, yhteisön potentiaalin hyödyntäminen, ison kaupungin läheisyys, mainostaminen, houkuttelevan sosiaalisen tilan luominen, talkootunnit maksun lisäksi sekä hyvä meininki. Sini järjesti työpajan vähävaraisten kuluttajien osallistamisesta kumppanuusmaatalouteen, mikä myös veti väkeä ja tuotti eloisaa keskustelua. Ruokaosuuskunnan solidaarisuusosuuskokeilu herätti paljon mielenkiintoa ja positiivisia kommentteja.

Osallistuminen tapahtumaan toi taas muistutuksen siitä, että olemme osa jotakin suurempaa. Kumppanuusmaatalous on osa ruokasuvereniteettiliikettä, jossa ihmiset yhdessä ottavat takaisin valtaa ruokajärjestelmässä. Leppoisat sunnuntaitalkoot ja vihreistä koreista noukitut mutaiset juurekset ovat myös poliittinen teko. Kuten kumppanuusmaatalousjulistuksessa sanotaan: food is too important to be treated as a commodity.

Teksti ja kuvat: Sini Forssell & Heidi Hovi

Locaali ruokavallankumous

Kumisaappaat tarttuvat savimaahan, askel on raskas mutta mieli on virkeä. Nyt on satanut paljon. Luonto taisi tarvita sadetta. Kaikki vihertää nyt. Kuu vaihtui yleneväksi ja odotan valoisia kevätpäiviä sekä savimaan kuivumista. Pellolle ei olla vielä päästy, vaikka aikaiseen kevääseen valmistauduttiin mm. varhaisperunoiden idättämisellä ja sipuli-istukkaiden tilaamisella jo huhtikuun viimeiseksi viikoksi. Toukokuun vaihde näyttää aurinkoisemmalta. Mustosen puutarhalla kitketään yrttimaata, lannoitetaan marja-pensaita ja pellolla kitketään valkosipuleita. Kaksi viimeistä rucola-riviä on kylvetty kasvihuoneessa.

Osuuskunnan Omasta pellosta tehtiin tällä viikolla myös videoklippiä Maailma kylässä festivaaleille. Eettisen kaupan puolesta ry  järjestää Maailmakylässä festareille keskustelutilaisuutta. Kuvamateriaaliksi on hauska saada käytännön työtä mukaan. Videolla on tarkoitus pohjustaa festivaalikeskustelua Maailma kylässä -festareilla 29.6. klo 16.10 otsikolla "Tarvitaanko globaali ruokavallankumous". Keskustelijoina ovat kirjailija Laura Gustafsson, S-ryhmän kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu ja viljelijä Jukka Lassila osuuskunta Oma Maasta. Globaali ruokavallankumous tarvitaan, koska  ruokajärjestelmä on monimutkainen, elintarvikeketju on pitkä, maailmassa on liian monta nälkäistä suuta, biodiversiteetti vähenee, ilmasto lämpiää, vesistöt rehevöityvät ja ruoan laatu huononee. Ruokavallankumous lähtee meistä jokaisesti, meidän päätöksistä, tahdosta ja toiminnasta. Ruokaa täytyy tuottaa kestävästi, kaikille, reilusti, läpinäkyvästi ja maapallon kantokyvyn rajoissa.

Ruokaosuuskunta edustaa paikallista ruokavallankumousta. Olemme paikallinen vaihtoehto pienille, monimuotoisille tiloille tulla toimeen. Kumppanuusmaataloudessa riskit jaetaan ja ruokaa tuotetaan yhdessä kestävästi. Näin kuluttajat pääsevät seuraamaan ruokansa matkaa siemenestä pöytään ja vaikuttamaan omalta osaltaan lähiympäristön monimuotoisuuteen, puhtauteen ja virkistysarvoon sekä maaseutukaupunki-kulttuuriin. Kumppanuusmaataloudessa syödään puhdasta sesonkiruokaa läheltä ja ruoan alkuperää arvostetaan.

Pitkästä aikaa osuuskuntamme osakkuusmäärä on lähes täynnä huhtikuun lopulla. On siistiä, että olemme voineet tehdä budjetin viljelylle, jossa on tarvittava määrä osuuskuntalaisia ja olemme kokonaisia ennen kasvukauden alkua. Näin asian pitääkin olla, nyt se ruoan tuotanto on taas kestävämmällä pohjalla. Tällöin kaikki pääsevät alusta asti mukaan seuraamaan omaa ruoan tuotantoaan ja halutessaan myös vaikuttamaan siihen. Yeah Community Supported Agriculture!

Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Sadonkorjuu

Pellon suurin satoaika on nupulla. Sadonkorjuun aika on käsillä. Kuitenkin papua joudutaan kitkemään toiseen kertaan. Normaalisti sen satoa kerätään, mutta nyt valtava kasvu on vallannut papumaan ennen sadonkorjuun aikaa. Kesän viileys, tuulet ja nyt elokuun lämpö ovat sekoittaneet normaalia työtahtia pellolla. Jotkut kasvulohkot vaativat tuplatyötä, kun niiden kasvuaika on pidentynyt. Jotkut kasvit tarvitsevatkin nyt toisen kitkennän, vaikka niiden normaali sadonkorjuun aika olisi. Tämä kaikki vaikuttaa satoomme. Onneksi saamme satoa. Osuuskuntalainen voi kuitenkin huomata satokausien erilaisuuden satokassissaan. Tällaisina kesinä osuuskuntalainen saattaa myös huomata, että ottaa riskin viljelijän kanssa sadon onnistumisesta, kun pavut tulevatkin kolme-neljä viikkoa myöhemmin kuin olisi odottanut. Osa sadosta on vielä pientä kuten lämpöä rakastavia punajuuria ei ole päässyt vielä keräämään. Sen sijaan toiset kaalit kuten parsakaali on selvästi nauttinut jatkuvasta viileästä kosteudesta. Luulisi myös tämän kesän kosteuden vaikuttavan suotuisasti palsternakan kehitykseen.

Pellon työntekijöiden aikaa menee runsaasti viikon sadonjakojen tekoon. Varsinkin nyt, kun osuuskuntalaisia on 200. Nyt siis 3 hehtaarin sato jaetaan kaikkien kesken ja tämä ei ole aina helppoa varsinkaan tällaisena kasvukautena, kun kaikki kehittyy aluksi hitaammin mm. kesäkurpitsa aloitti satokautensa 3 kertaa pienemmällä satomäärällä kuin edellisenä kolmena kautena. Kurkkua on saanut myös odotella. Peltolaisilta menee hurjasti aikaa nyt sadonkorjuuseen, kun kasvit kehittyvät hitaammin ja toisaalta pidämme kiinni sovitusta jakoaikataulusta. Peltolaisten aika pitäisi tämän lisäksi riittää myös pellon hoitotöihin. Toisilla tiloilla, jotka ovat erikoistuneet tiettyyn satokasviin saattaa olla ongelmia, kun koko sato kehittyy samaan aikaan, kun normaalisti vaikka tomaattia tai mansikkaa on saanut poimia pikkuhiljaa kesäviikkojen aikana.

Me aloitimme kesänippuporkkanoiden jaon tällä viikolla ja olemme ylpeitä siitä sadosta, mitä luontoäiti meille nyt kantaa. Tämä kausi muistuttaa viljelijöitä nöyrästä asenteesta, kun tekee töitä luonnon parissa. Kaikki ei ole meistä ihmisistä kiinni vaan elämme säiden armoilla, mihin saattaa kyllä vaikuttaa aikaansaamamme ilmastonmuutos, mutta myös vaikka planeetat. Avomaalla elämme tämän vuoden rytmissä, maistamme tämän kauden makuja, keräämme, mitä kylvämme, mutta myös mitä luontoäiti ja isätaivas tarjoavat. Sato on monen asian summa. Kun vihanneksia on 40 erilaista ja sadonkorjuu on suureksi osaksi käsityötä muistaa arvostaa jokaista satolaatikkoa, minkä saamme kerätyksi. Se on ollut valtavan työn takana, satojen ja satojen työtuntien takana, auringon lämmön, valon ja sateen seuraus. Osuuskuntalaisemme ovat valinneet syödä sesonkiruokaa luonnonrytmissä. Tämä vuosi muistuttaa siitä, että osuuskuntalainen syö omaa, lähi-, luomu-, luonnonrytmissä tuotettua satoa, ei sitä mitä tilaa ja mitä kauppojen hyllyt tarjoavat. Nykyään kauppojen hyllyt ovat hyvinvointivaltioissa aina täynnä, vaikka jossain päin vietettäisiinkin katovuotta. Tämä hämärryttää sadon ja ruoan arvostusta. Oma pelto kuitenkin palauttaa realiteettien ääreen, mutta myös kiitollisuuteen.

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Kaupunkilaisten oma pelto by Ruokaosuuskunta

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto -projekti on ensimmäinen Community Supported Agriculture -mallin kokeilu Suomessa. Emme kuitenkaan ole tyytyneet malliin ihan sellaisenaan, vaan muokanneet siitä omanlaisemme. Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Niinpä päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin. Peltomme sijaitsee Vantaan Korsossa.

Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta hallinnoi Herttoniemen ruokaosuuskunta.

Kiinnostuitko? Liity ruokaosuuskuntaan

Lataa tästä PDF-muodossa: Kaupunkilaisten oma pelto

Hyvää talvea Oma pelto & Osuuskunta

Kasvukausi vierähti. Parhaillaan ensi lumi sataa myös pääkaupunkiseudulle. Oman pellon maa on ollut hennon lumen peitossa jo muutaman kerran syksyn aikana ja satoi tänä vuonna juhannusviikollakin räntää pellolla. Puiden rangat ovat näkyvissä, tähtitaivas loistaa yllämme, maa on mustana, käännetty ympäri, kynnetty ja elämä on poissa ympäristöstä. Luonnon värit ja tuoksut ovat pois. Alamme elää mustavalkoista talven aikaa. Elämä ja voima pitäisi löytää itsestä sisältä.

Oman pellon tämän vuoden työntekijät kiittävät Ruokaosuuskuntaa. Kiitos, että olette sopeutuneet syömään kotimaista, luonnonmukaista, lähi- ja sesonkiruokaa. Kiitos, että haluatte tietää missä ruokanne kasvaa, kuka sen kasvattaa, miten se vaikuttaa ympäristöön ja millainen on ruoan matka pellolta pöytään.

Eräs osuuskuntalainen totesi viime viikonloppuna pellolla, että jakojen loppuessa joutuu taas alkaa miettiä mistä ruokansa ostaa ja mitä aikoo syödä. Tähän asti jaot ovat määränneet ruoan valmistusta. Niinhän se on, nykyään harva syö vuoden ajan mukaan sesonkiruokaa. Kaupan hyllyltä löytää aasialaiset riisit ja kiinalaiset mansikat. Voimme syödä, lainata, Aasian aurinkoa ja työtä. Millaisen matkan riisin jyvät ovat tehneet ja kuinka paljon vaivaa sekä energiaa niiden viljelemiseen ja kuljetukseen on käytetty. Ruokajärjestelmä on monimutkainen, siihen liittyy lannoiteteollisuus, torjunta-ainevalmistajat, logistiikka, tukut, kaupat, myyjät, ostajat yms. Ruokaosuuskuntalainen valitsi yksinkertaisemman tien, lyhyen ruokaketjun, Oman pellon, biokaasupakettiauton ja itsepalveluperiaatteella toimivan jakopisteen. Se kaikki vaatii kuitenkin myös työtä ja päätöksiä. Ennenvanhaan syötiin sitä mitä kylä tuotti ja luontoäiti tarjosi. Ruokaosuuskuntalaiset ovat valinneet sen tien tänäpäivänä. He ovat saaneet tuoreet vihannekset suoraan pellolta, silloin kuin niissä on ollut eniten vitamiineja. Niiden säilömiseen ei ole käytetty turhaa energiaa. Osuuskuntalainen on saanut ne silloin, kun ne ovat olleet parhaita biodynaamisesti viljeltyjä kasviksia.

Heidi kiittää kaikkia harjoittelijoita. Ilman teitä Oman pellon kasvukausi ei olisi ollut mahdollinen. Hienoa, että opiskelette haastavaa, fyysisen työn alaa, jolla on tärkeä tehtävä tulevaisuuden ruokaturvan haastetta täytettäessä. Kiitos Anniina, Martta, Ranja, Maria, Sari, Tomi, Jukka, Veera, Markus, Eveliina, Timo, Kaisa, kansainvälinen työleiri ja pellolla altiivisesti käyvät osuuskuntalaiset kuten Marja-Liisa ja Stadin aikapankin Maarit.

Valtava kiitos hallituksellemme ja hallituksen ahkeralle puheenjohtajalle Ollille. Heidän ansiostaan mm. Kalasatamassa toimi ruokapiiri tänä vuonna Herttoniemen lisäksi ja uusi kontti saatiin jakopisteeksi. Iso kiitos ravintolakoulu Perholle monista hyvistä talkoista ja siitä, että luotte kestävämpää ruokakulttuuria Suomeen. Suuri kiitos myös kaikille, jotka olivat yhteistä satoa jakamassa.

Valkoinen yö & Oranssikeltainen päivä

Kylmät yöt ja kuulat aamut kertovat kauniista lokakuun alusta. Valkoiset hennot kuuran kukat peittävät peltoa aamuisin ja päiväksi maa sulaa lämpimäksi. Lokakuun alku on ihanan aurinkoinen ja kuiva. Pelto kantaa konetta ja uskallamme kokeilla ensimmäistä kertaa valkosipulinkin syysistutusta Omalla pellolla. Savimaa on sen verran kuiva, että uskaltaa traktorilla penkin ajaa. Tähän asti savimaa on joka syksy ollut liian märkä syysistutukselle. Myös kaunista ruskaa lupailee pakkasyöt ja kesän auringossa kerääntyneet kasvien sokerit. Oranssin keltaisena loistavat vaahteramme, mutta myös maa-artisokkamme kukkivat jälleen, mikä tarkoittaa myös mukulan valmistumista.

Tällä viikolla Omalla pellolla vieraili puhjoismainen biodynaaminen koulutusryhmä. He olivat kiinnostuneita CSA-viljelystä. Heidän vierailunsa myös ilahdutti "personal farmeria" suuresti. Hienoa, että eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö kukoistaa ja kiinnostus suomalaista ruoan tuotantoa kohtaan kasvaa.  Perhon kansainvälinenryhmä vierailee pellolla tänään perunan nostossa. Lauantaina on ensin Arabian helmen päiväkodin talkoot aamusta ja iltapäivällä on punajuuren nostotalkoot osuuskuntalaisille. Suurin osa peltolaisista eli pellon harjoittelijoista ovat palanneet kouluihin ja nyt Omalla pellolla talkoot ovat tärkeämpiä kuin koskaan, että saadaan oma sato talteen marraskuisia päiviä lämmittämään ja värittämään. Punaiset punajuuret toivottavasti nostetaan kaikki varastoon huomisen ja lauantain aikana. Oranssit porkkanat odottavat sitten seuraavana vuoroaan. Ensi lauantaina 4.10. on punajuuren nosto ja sunnuntaina 26.10. on porkkanatalkoot.

Yhteisöllisyys on omalla pellolla tärkeää näin syksystä. Kaikki osuuskuntalaiset pääsevät iloitsemaan omasta sadosta ja kesän hedelmistä pellolle, vaikka eivät olisi niiden hoitotöissä olleetkaan mukana. Ennenvanhaan syksyllä nostettiin aina perunat yhdessä maasta. Ruokaosuuskunta mahdollistaa kaupunkilaisille uuden terveen kulttuurin kehittymisen, vanhojen juurien elvyttämisen, maaseudun ja kaupungin kohtaamisen sekä kaupunkilaisen ja tuottajan yhteistyön. Kaupunkilaisten omalla pellolla ei ole juuresten nostorautaa eli nostamme kaiken käsin talikolla. Se on iso työ, mutta talkoillen se on mukava työ ja vähentää öljyn kulutusta sekä saasteita sekä lisää terveen ihmistyön määrää. Talkoot mahdollistavat monipuolista pienviljelyä, koska viljellessä 40 eri kasvia, ei voi erikoistua jokaisen kasvin laitetekniikkaan, puutarhatalous ei sitä mahdollista. Talkoiden avulla myös tieto ja osallistuminen sekä yhteisön ja juurien jälleenrakentaminen lisääntyvät.

Ravintolakoulu Perho & Ruokaosuuskunta

Ravintolakoulu Perho on yksi Ruokaosuuskunnan jäsen. Katso miten ravintolakoulu tekee yhteistyötä Kaupunkilaisten oman pellon kanssa? Kumppanuusmaatalous (community supported agriculture) on mahdollisuus lyhentää ruokaketjua ja näyttää mistä ruoka oikeasti tulee.

Onnittelut ravintolakoulu Perholle! 

OKKA-säätiö julisti viime keväänä päiväkodeille ja kouluille sekä toisen asteen ja vapaan sivistystyön oppilaitoksille suunnatun kilpailun parhaasta kestävän kehityksen teosta tai toimintamallista. Säätiö sai kilpailuun yhteensä 57 hakemusta, jotka arvioi Opetushallituksen Irmeli Halisen johdolla toiminut palkintoraati.

OKKA-säätiö luovutti 12.11. Helsingissä järjestetyssä Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifioinnin 10-vuotisjuhlassa palkintostipendit kolmelle parhaalle hakijalle. Kilpailun voittajaksi nousi Ravintolakoulu Perhon "Kumppanuusmaatalous".

Lisätietoja palkinnosta ja kilpailusta löytyy tästä linkistä

4. satokausi

Aika hieman fiilistellä mitä on tapahtunut 4 vuodessa. Fakta: Aloitimme tyhjästä.

Ei ollut toimintahistoriaa eikä koneita. Kaikki oli uutta vuonna 2011. Kukaan ei ollut aikaisemmin tehnyt kumppanuusviljelyä (=community supported agriculture). Nyt on mukava huomata, että ideamme on spontaanisti levinnyt ympäri Suomen. Joka vuosi on perustettu lisää ruokaosuuskuntia.

Uuden tekeminen on inspiroinut ja saanut jaksamaan vaikeatkin ajat. Itselle vuodet ovat olleet opettavaisia, mutta myös raskaita. Vaikeuksia on tuottanut ennakkosuunnitelmien muuttuminen, joka vuosi. Suunnittelemme hallituksessa miten vuosi pitäisi tehdä, mutta realiteetit eivät mahdollista sitä. Emme aina myöskään uskalla toteuttaa suunnitelmia. Ja kaikkea ei vain voi suunnitella ennakkoon.

Joukkorahoituksen eli satomaksujen kerääminen on joka vuosi yhtä haasteellista. Vuosittainen vaihtuvuus hankaloittaa ruokaosuuskunnan toimintaa. Varsinkin kun suurin syy eroamiselle on liian iso satomäärä. Mitä teemme sadolle mitä tulee pellolta, joskus liikaakin? Tätä yritämme tänä vuonna helpottaa jakamalla säilömis- ja ruokaohjeita.

Joka vuosi on ollut isoja haasteita, mutta olemme selvinneet niistä. Ei aina ihan voittajina, mutta maaliin asti on menty. Ruokaosuuskuntahan rahoittaa lähes koko toimintansa omalla tekemisellä eli emme saa hankerahoja tai maataloustukiaisia. Siinäkin olemme hieman erilainen maatalousyrittäjä.

Alussa on kaikilla yrityksillä haasteita. Niistä pitää oppia ja parantaa toimintatapaa. Mokaamisia enemmän on kyllä tullut onnistumisia. Se on varmaan syy, että 4. sadonjako on mahdollista. Missä olemme sitten onnistuneet? Meillä on ihan mahtavat työntekijät pellolla: Heidi, Sandro ja Timo. Työharjoittelijoita on aikaisempia vuosia enemmän, mikä mahdollistaa työntekijöille edellisvuosia ”inhimillisemmät” työajat. Ja onnistumisen mittari on myös se, että olemme aina saaneet porukkaa mukaan ruokaosuuskuntaan. Ilman sitoutuneita osuuskuntalaisia ei olisi mitään. Eikä tästä olisi varmasti tullut mitään ellei pellon tuotteet olisi niin hyviä.

Niinkun mainitsin uudet jutut antavat voimaa. Olemme saamassa pellolle aurinkopaneelin ja rupeamme tuottamaan sesonkienergiaa elokuussa 2014:sta. Aurinkoenergialla saamme kastelupumppumme pumppaamaan kasteluvettä pellolle. Kuljetusfirman, jota käytämme, diesel-pakettiauto muutetaan biokaasulla kulkemaan heinäkuussa 2014. Jo perustamisvaiheessa puhuimme, että Kaupunkilaisten omasta pellosta pitää tulla uudenlainen kestävän talouden maatalousmalli. Aurinkoenergia ja biokaasukäyttöinen kuljetus ovat parannuksia ympäristön kannalta. Näistä kummastakin lisää kerrottavaa elokuussa.

Muistutan tässä vielä, että ruokaosuuskuntalainen on yksi osakas yrityksessä nimeltä Herttoniemen ruokaosuuskunta. Puhumme jäsenyydestä, mutta yrityksen omistajia olemme me kaikki. Kaikki investoinnit pellolle ja työkoneet yms. ovat meidän yhteistä omaisuutta. Yhteisesti myös päätämme asioista.

Paljon olemme joutuneet investoimaan työkaluihin ja -koneisiin, tiehen, sähköihin, kastelujärjestelmään, kausihuoneeseen, vajaan, wc:hen, kontteihin, peltoon&puutarhaan yms. Ne on rahoitettu pääosin liittymis- ja satomaksuilla. Emme ole ottaneet velkaa pankista. Ne on nyt tehty ja saatu aikaiseksi. Se ei ole itsestään selvyys.

Fakta: Paljon on vielä tehtävää, että tästä saadaan kestävä malli, mutta hyvällä alulla olemme.

Pääpointti itselleni on ollut halu tietää kuka ruokani viljelee ja miten?

Kirjoittanut: Olli Repo, hallituksen puheenjohtaja ja perustajajäsen

Hyvää satokautta kaikille.

Kaupunkilaisten oma pelto on osa laajaa kansainvälistä liikettä

Kirjoittanut: Sini Forssell

Osallistuin kuun vaihteessa Kaupunkilaisten oman pellon edustajana Urgenci-verkoston järjestämään Euroopan kumppanuusmaataloustapaamiseen Villarceaux’ssa Ranskassa. Kolmipäiväisessä tapaamisessa oli mukana noin 90 ihmistä 19 eri maasta, edustaen erilaisia Community Supported Agriculture (CSA) – malleja ja muita vaihtoehtoisia ruoan tuottajien ja kuluttajien välisiä verkostoja.

Ohjelmassa oli tutustumista ja verkostoitumista, esityksiä, keskusteluja ja projektien suunnittelua. Ensimmäisena päivänä tutustuimme toisiimme ja eri eurooppalaisiin CSA-hankkeisiin posterisessiossa, jossa osallistujat esittelivät omia hankkeitaan ja paikallisia verkostojaan. Kaupunkilaisten oman pellon edustama yhteisöviljelymalli on yksi ilmentymä CSA:sta, kun taas joissain maissa yleisempi malli on paikallisen yhdistyksen koordinoima yhden tai useamman tuottajan ’tuotekori’, johon kuluttajat sitoutuvat etukäteismaksuin.

Toisen päivän ohjelmassa oli osallistujien itse järjestämiä keskustelutyöpajoja. Pidin itse työpajan yhteisöllisyyden ja yhteisen omistajuuden tunteen rakentamisesta CSA-hankkeissa. Viimeisenä päivänä aloitettiin keskusteluista inspiroituneina konkreettisia projekteja liittyen muun muassa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kuluttajakasvatukseen sekä CSA-hankkeiden väliseen tiedon ja kokemuksien jakamiseen ja koulutukseen. Lisäksi kokouksessa aloitettiin yhteisen eurooppalaisen kumppanuusmaatalousjulistuksen kirjoittaminen, tavoitteena tunnistaa keskeiset yhteiset arvot ja periaatteet.

Kokous osoitti, että ympäri Eurooppaa on huikeita ihmisiä jotka aikaa ja vaivaa säästämättä työskentelevät reilun, yhteisöllisen ja ekologisen ruoantuotannon puolesta. Euroopan kumppanuusmaataloushankkeissa on mukana arviolta 400 000 kuluttajaa ja 5000 tuottajaa. Kokouksessa tuli hyvin selväksi, että CSA ei ole mikä tahansa lähiruoan markkinointikanava. CSA:ssa keskiössä on nimenomaan yhteisöllisyys, osallistuminen ja keskinäinen tuki, olipa se sitten kuluttajien tuki tuottajille, tuottajien keskinäinen apu tai kuluttajien tuki toisille kuluttajille. Yksi paljon pohdittu aihe oli vähävaraisempien kuluttajien huomioiminen CSA-hankkeissa. Joissain verkostoissa on esimerkiksi käytössä solidaarisuusrahasto, jonka avulla tarjotaan tietty määrä edullisempia sato-osuuksia. Eri maiden osallistujat myös painottivat eri asioita. Joissakin maissa korostetaan tavoitteena nimenomaan pienviljelyn säilymistä, kun meillä Suomessa painotus on usein ollut kuluttajalähtöisemmissä teemoissa, kuten ruoan alkuperän tuntemisessa ja puhtaassa ruoassa. Koen näiden erojen olevan samalla osoitus siitä, miten monenlaisiin haasteisiin kumppanuusmaatalous voi tarjota ratkaisuja.

Matkan kustannuksissa meitä tukivat Maa- ja metsätalousministeriö sekä tapahtuman järjestäjä Urgenci – The International Network of Community Supported Agriculture. Kiitos!

Second European CSA Meeting

Second European CSA Meeting järjestetään Ranskassa 28.2.-2.3.2014

Yllä oleva juliste esittelee Suomen ensimmäisen kumppanuusmaatlous mallin eli Kaupunkilaisten oman pellon eurooppalaisille kumppaneille. Ruokaosuuskuntaa edustaa paikan päällä Sini Forssell.

Nyt alkaa kansainvälistyminen. Ja visio ystäväpellosta esim. Ranskassa alkaa taas elämään.

Globaalia ruokaturvaa ajatellen!

Osuuskunta mahdollistaa myös II-luokan vihannesten käytön. Suomessa on käytössä monille vihanneksille EU:n yhteiset laatuvaatimukset, joita ylläpitää Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto. Vihannesten laatuvaatimukset perustuvat ulkoiseen laatuun, pitkälti kokoon, muotoon ja väriin. Tällöin monelta viljelmältä menee iso osa sadosta roskiin. CSA-viljelmän ei tarvitse keskittyä seuraamaan laatuvaatimuksia liian tarkasti. Jakoon menee lähes kaikki, minkä voi hyödyntää eli hieman pienemmätkin vihannekset.

Maailmassa näkee nälkää lähes miljardi ihmistä ja nälkään kuolee vuosittain n. 10 miljoonaa ihmistä. Suomessa ruokaa heitetään pois yli 100 miljoonaa kiloa vuosittain. Maanviljely kuluttaa öljyä ja saastuttaa. Lisäksi kaikki viljelyyn käytettävät työvälineet ovat omassa valmistusprosessissaan vaatineet suuren määrän energiaa. Maanviljelyn saastuttavuuden määrä riippuu tuotantotavasta sekä mm. siitä kuinka kaukana ruoka tuotetaan. Nykyiset peltohehtaarit eivät pysty ruokkimaan nopeasti kasvavaa ihmisväestöä tulevaisuudessa. Myöskään maaplaneettamme kantokyky ei kestä kasvavan maatalouden päästöjä ja kuormitusta.

Kuitenkin mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä vähemmän logistiikkaan kuluu öljyä ja sitä pienemmät ovat hiilidioksidipäästöt. Kasvihuonepäästöjä tulee myös ruoan mätääntyessä eli kun ruokaa heitetään biojätteen tai syömisen sijasta roskikseen mätääntymään. Viljelyyn kuluu valtavasti energiaa, jolloin olisi tärkeää maksimoida tulos peltohehtaaria kohden. Sitä enemmän maailmaan saadaan tuotettua ruokaa ja sitä pienemmäksi jää maapalloa kuormittavat maatalouden ympäristövaikutukset, mitä enemmän pystytään alalla tuotettua ruokaa hyödyntämään. Onnistunut sato on myös maapallolle onneksi.

Toisaalta luomuviljelyssä tulee hyväksyä se, että aina jokin sato voi mennä pieleen tautien tai tuholaisten takia. Myös Suomessa talven tulo vie jotain sadosta. Luomuviljely kuormittaa ympäristöä kuitenkin vähemmän kuin tavanomainen viljely. Luomuviljelyssä kuitenkin tärkeää olisi myös satomäärän maksimointi, koska muuten voidaan olla tavanomaisen viljelyn kanssa samalla viivalla, jos maaplaneettaaa ollaan kuormitettu ja lisäksi vielä turhaan. Maanviljelyyn ja satoihin vaikuttaa voimakkaasti myös säät ja varsinkin ääri-ilmiöt. Ääri-ilmiöitä ja säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, joka aiheutuu päästöistä ja mm. jätteiden väärästä käsittelystä kuten ruoan mätänemisestä. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla kasvaa laaja valikoima vihanneksia, mikä omalta osaltaan takaa sadon onnistumista erilaisina kesinä.

Mielestäni maaailman suurin ongelma on kuitenkin ruoan jakaantuminen tasaisesti 7 miljardin ihmisen kesken. Jos tuotanto paikallistuisi, takaisiko se myös paikallista ruokaa kehitysmaihin? Jos kaupunkiviljely ja sen innovaatiset viljelymenetelmät lisääntyisivät, lisäisikö se ruokaa myös slummeissa? Täytyy toivoa, että oppisimme jakamaan ruokaa tasaisemmin ja kuormittamaan maapalloa vähemmän ennen kuin maailman pitäisi ruokkia 9 miljardia ihmistä eli ennen vuotta 2050.

Jos haluamme turvata 9 miljardin ihmisen ruoan saannin tulisi meidän tuottaa ruokaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienellä alalla kuitenkin yllläpitäen maan hedelmällisyyttä. Lisäksi meidän tulisi hyödyntää ruoka mahdollisimman tarkasti ja antaa kehitysmaiden hyödyntää itse tuottamansa ruoka tai saada ravinto jakautumaan maanpallolla oikeudenmukaisesti.

Meidän sato on ollut hyvä laatuista, usein jopa extra-laatuista eli erinomaista. Kuitenkin olemme päättäneet jakaa osuuskuntalaisille tänä vuonna yhdessä jaossa myös 2-luokan porkkanaa, kahdessa jaossa 2-luokan punajuurta. Myös toisen luokan lanttuja jaettiin sekä kurkkumme eivät olisi muotonsa takia täyttäneet 1-luokan normeja. Sen sijaan ne mielestäni maistuivat paremmalta kuin olen koskaan kurkun maistanut maistuvan.

Porkkana- ja punajuuritalkoissa olemme lajitelleet sadon kolmeen eri luokkaan: I-luokkaan, II-luokkaan ja 3-luokkaan. Ensimmäisen luokan juurekset ovat laskettu kappalemääräisesti pusseihin ja ne ovat menneet varastoon tulevia sadonjakoja odottamaan. Toisen luokan juurekset on myös laskettu muovisäkkiin, mutta ne ovat jääneet pellon maakellariin seuraavia sadonjakoja varten. Toisen luokan juurekset voivat kokonsa puolesta olla hieman pienempiä tai niissä voi olla pintaviottumaa. Pintaviottumiin iskisi helposti varastotaudit, mutta kun nämä hyödynnetään ensimmäiseksi ei ongelmaa ehdi tulla. Kolmosluokan juurekset kuten haljenneet porkkanat ovat jääneet eläimille. Näin peltomme pinta-ala tulee kokonaisuudessaan hyödynnettyä eli peltopinta-alasta syö monta ihmistä ja kilomäärä on suurempi.

Osuuskunta toimii!

Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.

Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.

Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.

Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.

Läheltä, luomua, reilua & demeteriä

Sato kypsyy ja nyt sataa heinäkuunkin edestä. Punajuuret paisuvat suuriksi pellossa. Juurekset saavat vihdoin vettä. Toivotaan, että oma porkkanakin kasvaa veden avulla suuremmaksi.  Papua roikkuu papupensaassa. Sipuli on kääntänyt naattinsa jo maata vasten eli tuleentunut. Se odottaa nostajaansa. Maissi on pölyttynyt ja röyhy punertaa. Keräkaali alkaa kerimään.  Vuokraisäntämme Jukan vehnä heiluu ruskeana tuulessa. Satomme tulee koteihin läheltä, luomuna ja maukkaana.

Lähiruokaa

Se on nykyään muotisana. Mitä se kätkee alleen? Miksi lähiruoka on hyvä juttu? Maailman väestömäärä tulee kasvamaan nykyisestä 7 miljardista ihmisestä 9 miljardiin ihmiseen, vaikka kehitysmaiden syntyvyys on pienentynyt. Väestö kasvaa 9 miljardiin vain sillä, että ihmiset saavat keskimäärin alle 2 lasta ja elävät vanhoiksi. Nykyisellä menolla emme pysty ruokkimaan 9 miljardia ihmistä. Maapallon kantokyky ei kestä ruoan tuotannon aiheuttamia vesistökuormituksia, ilmansaasteita, logistiikan öljy määrää etc. Mitä lähempää ruoka tulee sitä vähemmän sen logistiikkaan menee kuluja ja öljyä. Myös, mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä enemmän kuluttaja voi yrittää vaikuttaa ruoan tuotantoon. Lähellä tuotettu yleensä maistuu paremmalta jo siksi, että se päätyy kuluttajalle tuoreena. Vihannesta ei tarvitse kerätä raakana eikä sen tarvitse säilyä pitkään eri varastoissa ja kuljetusvälineissä. Lähellä tuotettu on usein tuoretta ja maukasta.

Luomua

Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka säästää ympäristöä. Osa Suomen järvistä on rehevöitynyt ja tulevat olemaan uimakelvottomia lapsiemme elinaikana tavanomaisen maatalouden takia.  Luonnonmukaisessa viljelyssä ei käytetä kemiallisesti valmistettuja lannoitteita, joiden tuotanto vaatii energiaa ja jotka helposti pääsevät ympäristöä saastuttamaan, vaan pyritään saamaan ravinteet kiertämään omalla tilalla. Luonnonmukaisessa viljelyssä viljely lähtee maasta eli pyritään pitämään maa elävänä ja terveenä.

Demeteriä

Biodynaaminen viljely on luonnonmukaisen viljelyn vanhimpia suuntauksia. Oma lempi aiheeni on verrata sitä, mitä Rudolf Steiner eli biodynaamisen viljelyn innoittaja, sanoi n. 100 vuotta sitten siihen, miten meidän pitäisi toimia nyt. Hän puhui tilakokonaisuudesta eli siitä, että kaikki pitäisi saada kiertämään tilalla niin että ulkoisia panoksia tuotaisiin tilalle mahdollisimman vähän. Mielestäni meidän olisi aika ymmärtää, että jäte on ihmisen suunnitteluvirhe ja meidän tulisi tänä päivänä saada kaikki kiertämään valtakunnallisella tasolla niin, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Biodynamiikan idea yhteisöllisyydestä eli siitä, että kuluttaja auttaa viljelijää ja tuntee ruokansa alkuperän toteutuu hyvin ruokaosuuskunnassa. Biodynamiikan idea siitä, että kaikki kiertää samalla tilalla on kaunis. Kuitenkin itse koen, että on hyvä myös keskittyä eli koen ihmisen voimia säästävänä asiana sen, että toinen osaa vihannesviljelyn ja toinen eläinten kasvatuksen. Nämä voivat sitten keskenään vaihtaa lantaa ja vaikka eläinten rehuvihanneksia.  Biodynaamisessa viljelyssä ollaan alusta asti oltu kiinnostuneita vihannesten sisäisestä laadusta ja mausta, joka lähtee terveestä maasta ja auringon energiasta, joka muuntuu sokeriksi.

Reilua kauppaa ja tuotantoa

Länsimaissa puhutaan reilusta kaupasta silloin kun tuottaja saa reilumman korvauksen työstään, silloin kun länsimaat eivät syö tuottajan ruokapöydästä. Mielestäni voisimme puhua myös reilusta tuotannosta kotimaassa. Vuoden 1995 jälkeen, kun liityimme EU:hun tuottajan hinta tipahti yhdessä yössä joissain viljelytuotteissa jopa puoleen. Sen jälkeen pieni kotimainen tuotanto ei enää oikein kannattanut. Suomihan on aina ollut rakenteeltaan pientilavaltainen maa.  Lisäksi EU:n nykyisessä maaseutupolitiikassa on sellainen ristiriitainen piirre, että halutaan mahdollisimman luonnonmukaista, mutta tuetaan mahdollisimman suurta tilaa. Useimmiten pieni ja monimuotoinen tila taas on luonnonmukaisin. EU:n perustamisidea, että saadaan tuloeroja tasaisemmiksi maiden välillä, on kaunis, mutta se on vaikea toteuttaa yhdessä elinkeinossa. Vielä vaikeampi se on toteuttaa, jos nettomaksaja on nettosaaja ja haluaa pysyä nettosaajana eli ei hyväksy tukikattoa.  Isoille tiloille, joilla jo valmiiksi on mahdollisuus olla kannattavia, EU:n tukipolitiikka on kannattavaa. Sen sijaan pienet ja monimuotoiset tilat EU:n tukipolitiikka tappaa. Voisimme mielestäni puhua yhtä hyvin reilusta kaupasta maamme sisällä. Meillä on yksi elinkeino, jonka tulotaso ei ole kasvanut muiden elinkeinojen tahtiin. Meillä on Suomessa viljelijöitä, jotka tekevät 14 h työpäivää 7 päivää viikossa ja elävät kädestä suuhun. Ruokaosuuskunta toiminta voi olla yksi vaihtoehto pienille luomutiloille pysyä hengissä ja kannattaa. Mielestäni ruoan tulisi maksaa enemmän: niin paljon kuin sen tuotantokustannukset vaativat. Kotimainen puhdas luomuruoka ja sen tuottaja tarvitsee arvostusta.  Jokainen myös ansaitsee puhdasta ruokaa ja maamme luonto puhdasta tuotantoa.

Ruokaosuuskunta etsii puutarhuria, työmyyrää ja harjoittelijoita

Kaupunkilaisten oma pelto etsii Korsoon PERSONAL FARMERIA

vastaamaan pellon ja puutarhan suunnittelusta ja tuotannosta. Puutarhurin pitää pystyä itsenäiseen työskentelyyn sekä ohjaamaan työharjoittelijoita ja talkoolaisia. Työnkuva on vastata koko tuotannosta; suunnittelusta siemenien tilaamiseen ja sadon korjuuseen asti. Personal Farmer osallistuu ruokaosuuskunnan hallituksen työskentelyyn ja pitää blogia, jota osuuskuntalaiset seuraavat. Luomuviljely on sinulle tuttua ja mielekästä. Olet vastuuntuntoinen ja sosiaalinen tapaus. Apunasi on työmyyrä ja 3-5 harjoittelijaa.

Tarjoamme mielenkiintoisen ja haasteellisen työpaikan uudenlaisessa suburbaanissa yhteisössä. Työsuhde on määräaikainen projektin kausiluonteisuudesta johtuen. Työt alkavat maaliskuussa 2012 ja jatkuvat lokakuuhun 2012.

TYÖMYYRÄÄ

Ohdakkeet, lehmänlanta, kottikärryt, uteliaat osuuskuntalaiset, luomu, talkoot saavat sinut innostumaan. Etsimme todellista työmyyrää Personal Farmerin apulaiseksi ja oikeaksi kädeksi. Hands on! asenne riittää pitkälle. Olet huolellinen ja ahkera.

Tarjoamme työtä pelkäämättömälle maanviljelystä kiinnostuneelle hienon työpaikan Personal Farmerin apulaisena. Opit avomaaviljelystä kaiken ja olet alusta asti rakentamassa hyötypuutarhaa. Työsuhde on määräaikainen projektin kausiluonteisuudesta johtuen. Työt alkavat huhtikuussa 2012 ja jatkuvat lokakuuhun 2012.

3-5 VILJELIJÄ-HARJOITTELIJAA

Saat tehdä kaikkea. Mikään ei ole vielä valmista. Ei ole vastauksia: näin olemme täällä tilalla aina tehty. Ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään töitä pellolla sekä näkemään, kuinka vanha hyötypuutarha herätetään henkiin. Viljelemme luonnonmukaisesti ja monipuolisesti, näin harjoittelijat tulevat oppimaan monipuolisiksi ammattilaisiksi.

Tarjoamme mahdollisuuden seurata uudenlaisen maatalouden syntyä ja upean oppimismahdollisuuden. Tarjoamme ammattilaisen opettajan ja tutustumisen uudenlaiseen liiketaloudelliseen malliin, jossa kuluttajat ovat mukana jo alkutuotannossa. Valitettavasti emme voi tarjota palkaa, mutta sitäkin arvokkaampaa kokemusta. Harjoittelujakson voi sovittaa ajalle helmikuu 2012 - lokakuu 2012.

Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com

Vapaamuotoiset työhakeemukset palkkatoiveineen viimeistään 10.1.2012 osoitteeseen

ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti REKRY-sanalla)

Kaupunkilaisten oma pelto on Herttoniemen ruokaosuuskunnan projekti. Projektin rahoittavat tavalliset kotitaloudet, jotka ovat sijoittaneet tulevaan satoon etukäteen. Kaupunkilaisten oma pelto on suomen ensimmäinen CSA- hanke (Community Supported Agriculture). Lue lisää www.ruokaosuuskunta.fi tai FB:sta (kaupunkilaisten oma pelto)