Ihan liekeissä

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Härkäpavun kylvöä Longinojalla: Milja, Heidi & Pentti

Kesäkuu alkoi ja tohina käy. Pellolla on samaan aikaan menossa kevättyöt kuten kylväminen, istutus ja edelleen maan muokkaus sekä orgaaninen lannoitus. Tämän lisäksi kesätyöt ovat alkaneet: rikkakasvien ja tuholaisten torjunta. Myös kastelujärjestelmää on viime viikkoina joutunut siirtämään ja säätämään. Silti osa kylvöksistä on kärsinyt kuivuudesta. Maa on lämmennyt ja kuohkeutunut, mutta on kuiva paikoitellen.

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Harsot laitetaan luomuviljelyssä mm. ehkäisemään tuholaisia

Harsoilla suojataan taimia tuholaisilta. Lisäksi ne suojaavat kylmältä ja ehkäisevät veden haihduntaa. Tällä viikolla kaalin  sekä lantun taimille on laitettu harsot heti istutuksen jälkeen, sillä kaalikasvit kärsivät monista tuholaisista kuten alkukaudesta kirpoista ja sen jälkeen kaalikoin sekä -perhosen toukista. Retiisirivit on tuhkattu, sillä se ehkäisee kirppoja, jotka syövät reikiä niiden lehtiin.

Myös rikkakasvien torjunta on aloitettu. Viikon sisällä on liekitetty ensin porkkanapenkkien rikkakasvit juuri ennen porkkanan taimien itämistä. Sipulipenkit liekitettiin sipulien ollessa 5 - 8 cm kokoisia. Penkit, joissa sipuli oli kasvanut suuremmaksi liekitettiin vain riviväleistä. Sipuli on vahva kasvi, kun kasvupiste sipulin sisällä ei kuole liekistä vaan jaksaa vararavinnon turvin työntää uuden verson. Retiisipenkit on harattu käsiharoilla ja kasvihuoneen rukolapenkit on käsin kitketty. Luonnonkasvitkin lähtivät kasvuun heti sateiden jälkeen: rikkojen pieniä taimia ja versoja näkyy siellä täällä pellolla. Tuomi kukkii ja voikukka ilahduttaa pientareilla. Myös puiden lehdet ovat puhjenneet kukkien viereen.

Emilia ja Mari-Johanna liekittävät sipuleilta rikkakasveja

Viikon aikana on kylvetty härkäpapua ja auringonkukkia, istutettu perunaa, lanttuja, punakaaleja, talvikaaleja, fenkoleita sekä kyssäkaaleja. Retiisejä ja nauriita on paikkauskylvetty kuivuuden takia. Perunoista on nyt istutettu varhaisperuna Timon lisäksi kesäperuna Annabelle, jauhoinen Opera ja moneen sopiva yleisperuna Colomba. Longinojalle on lisäksi istutettu kiinteä Nicola. Nyt toivon sopivasti taivaan sadetta ja auringon lämpöä, jotta kasvun ihme pääsee kunnolla kesään ja valloilleen.

Milja & Mari-Johanna perunan istutuksessa

Kesäkuun huumaa & tuomen terälehtiä

Aurinko lämmittää ja olemme saaneet nauttia helteisestä pellosta. Pellolla lentävät tuomen terälehdet ja voikukan haituvasiemenet etsien uutta kasvupaikkaa. Kasvustojen hoitotyöt on aloitettu mm. palsternakkaa kitketään, sipuli liekitettiin ja sitä kitketään parhaillaan. Osa perunamaasta on myös mullattu. Rikkakasvien kasvu on nyt nopeaa. Tilanne on täysin päinvastainen kuin viime vuonna, jolloin mikään ei kasvanut kylmästä säästä johtuen. Luomistyö, istuttaminen jatkuu hoitotöiden lomassa Omalla pellolla. Lamopinaattia ja fenkolia on istutettu käsin biokalvoihin. Uudenseelannin pinaatteja istutettiin parituhatta tainta peltoon. Kesäkeräkaali, kyssäkaalin toinen erä ja lanttu istutettiin koneellisesti taimista. Myös kiinankaali pääsi indikaattorikasviksi kaalipeltoon. Kiinankaali on parhaimman makuinen kaali, siis myös tuholaisten mielestä, ja siitä voi seurata kaalikoi ja -perhostilanteen kehittymistä. Taimet piti myös kastella heti istutuksen jälkeen, sillä niin kuuma on touko-kesäkuun vaihde. Yleensä peltoa ei kastella vaan toivotaan taimen itse löytävän kosteuden ja tunkevan juurensa syvälle kosteaan maahan.

Pelto on luomulannoitettu myös kurpitsoille, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Parhaillaan alaa äestetään ja pian siihen ajetaan biokalvopenkit. Penkkien väleihin kylvetään rivivälinurmi. Näin välejä on helppo leikata ja ne pysyvät kasvupeitteisinä. Kasvit hoitavat maata juurillaan, pitävät hiiltä maaperässä, poissa ilmasta sekä pitävät kosteutta ja ravinteita maassa. Kasvit lannoittavat, parantavat ja pitävät maan elävänä. Erilaisten kasvien tarpeet ja ominaispiirteet tulee ottaa huomioon viljelykiertoa ja kasvupaikkoja suunniteltaessa.

Kesä on jo tosi pitkällä, vaikka vasta kesäkuun ensimmäisiä päiviä viedään. Juhannussatoon tulevien rucoloiden ja salaattien kasvu on todella pitkällä lämmöstä johtuen. Viljelijänä jännitän valmistuvatko ne liian aikaisin ja kestävätkö ne juhannukseen saakka. Ruokaosuuskunnan tapauksessa vihannessato ajoitetaan tietyille viikoille juhannuksesta marraskuun loppuun saakka ja lasketaan taimet sekä siemenet osuuskuntalaisten mukaan. Tähän saakka 5 kasvukauden ajan sadonjako on aina aloitettu juhannusviikolla, heinäkuussa on ollut kolmen viikon tauko ja satoa on muuten jaettu kerran viikossa marraskuun loppuun saakka, joskus joululle ja viimeksi vain marraskuun puoliväliin saakka. Kuitenkin työtä tehdään luonnon kanssa, ilmojen armoilla. Joten lämpösummasta ja maan kosteustilanteesta on oikeasti kiinni vihannesten kehittyminen. Ruokaosuuskunnassa osuuskuntalaiset jakavat riskin sadonkehityksestä viljelijöiden ja hallituksen kanssa. Lisäksi sadonjakojen alkamista ja loppumista voidaan tarvittaessa muuttaa, sillä sadon saavat kuitenkin sadon omistajat osuuskuntalaiset, tuoreena & omalta pellolta. Tehdäänhän töitä maan ja taivaan, auringon ja veden kanssa!

Heinäkuun satoa

Millaiselta tämä kesä maistuu? Ruokaosuuskuntalaisemme ovat voineet jälleen tällä viikolla maistella tämän kesän makua. Kesän makuja maistellaankin nyt sitten viikoittain marraskuun loppuun asti. Aurinkoisia, puolipilvisiä ja sadepäiviä kaikkia on ollut tasapainoisesti. Tässä hyvää on ollut se, ettei koko heinäkuussa ole tarvinnut sadettaa avomaata. Voimme Suomessa olla kiitollisia vesivarannoistamme. Sadonjaot jatkuivat heinäkuun kolmen viikon tauon jälkeen. Jaossa oli biodynaamisesti viljeltyä tuoretta basilikaa, oreganoa, siikliä, pehmeälehtistä keräsalaattia, lanttua tai kesäkurpitsoita, pinaattia, sipulinippuja, kyssäkaaleja ja fenkolia. Fenkoli oli jaossa ensimmäisen kerran. Fenkolimmekin on biodynaamisen siemenfirman jalostamaa vapaata lajiketta. Keväällä minulle epäiltiin, että fenkoli ei voi onnistua kuin F1-hybridistä. Vastasin tähän, että me kokeilemme ensin vapaita avopölytteisiä lajikkeita, joissa tapahtuu luonnonvalintaa ja joissa geeniperimä on rikas. Sen jälkeen voimme miettiä asiaa uudelleen. No fenkoli onnistui ja voin edelleen luottaa sisäiseen laatuun ja makumaailmaan määrän sijasta.

Heinäkuussa on pellolla tapahtunut paljon! Sato kasvaa varmasti, mutta hitaammin viileämmän kesä- ja heinäkuun johdosta. Kasvua on tapahtunut ja heinäkuussa rikkakasvitkin ottivat oikein kunnon spurtin. Sitten ollaankin kitketty ja riviväliharattu aina sateiden antaessa periksi. Lantut, nauriit, kesäkeräkaalit, parsakaalit, kukkakaalit, kyssäkaalit ja punakaalit on kitketty heinäkuun loppupuolella. Tällä hetkellä pelastetaan purjoja. Loppusyksyn sato eli lehtikaalit, sellerit, mustajuuret ja talvikaalit odotttelevat vielä kitkentävuoroaan.

Monien kasvien kasvua seurataan innolla ja odotetaan kypsymistä. Pienet punajuuret ja porkkanat valmistuvat ensimmäiset ehkä viikon sisällä. Pavut ovat vihdoin alkaneet kukkia eli palkojakin on odotettavissa. Kitkentä työt ja perunan nosto jatkuvat ensi sunnuntain talkoissa 2.8. Tervetuloa Omalle pellolle seuramaan kasvien kasvua ja kehitystä sekä työskentelemään luonnon parissa!

Syksyn ja talven taisto

Helsingissä maa on tänään valkoinen. Viime yönä oli kunnolla pakkasta Etelä-Suomessakin. Vantaan ja Keravan rajalla sijaitsevalla Omalla pellolla on aina syksyllä muutama aste kylmempää kuin meren tuntumassa. Loppuviikoksi on kuitenkin luvattu taas sulaa keliä. Lokakuun lopussa syksy ja talvi kohtaavat. Maanviljelijän arjessa ilmat ovat tärkeä aihe. 10 vuorokauden sääennuste on pellon töiden ajoituksessa tärkeässä roolissa. Puutarhureille ei voi tarpeeksi painottaa säiden seuraamista priorisoimisessa ja töiden suunnittelussa. Biodynaamisessa viljelyssä puhutaan kosmisista rytmeistä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että kasvien kasvun edellytyksenä on auringon valo ja lämpösäteily. Auringon vaikutus maahan riippuu maa-planeettamme ja auringon välisestä suhteesta(tila ja aika). Maatyöt ajoittuvat täysin aurinkovuoden mukaan (varsinkin meillä, kun emme käytä lisälämmitystä tai valaistusta) ja kasvin kehitysvaihe on myös kuva vuodenajasta. Joka päivä on erilainen sää, joka päivä maan asento suhteessa aurinkoon on erilainen. Viljelijän työssä ihminen ei voi täysin suunnitella päivien kulkua, vaan viljelijän on kuljettava maan kasvurytmissä ja kosmoksen sääilmiöissä. Niihin on sopeuduttava ja työt on suunniteltava sen mukaan, siksi on välillä vaikea suunnitella talkoita monia viikkoja etukäteen, kun ei voi olla varma missä vaiheessa kasvukautta mennään. Pitää vaan nöyränä kulkea luonnon kanssa käsikädessä.

Tietysti myös kasvit ovat erilaisia ja suhtautuvat kylmyyteen erilailla riippuen siitä mistä ovat kotoisin, ovatko yksivuotisia vai kaksivuotisia ja jne. Lehtikaali on pellolla ainoa, mikä vielä pakkasyönkin jälkeen seisoo täysin metsänvihreänä ja ylväänä. Kukkakaalikasvusto makoilee ja viimeiset lantut palelevat. Kun lehtien vesi jäätyy alkavat ne todelle näyttää palelevilta. Valkoisesta maasta ja tummista puunrangoista riippumatta pellolla on paljon värejä, jos tarkkaan katsoo. Värit eivät ole enää niin kirkkaita, mutta pehmeitä murrettuja syksyn värejä löytyy. Talvea pellolla kestävät valkoiset mustajuuret, vaaleat maa-artisokat ja valkokeltaiset palsternakat.

Tänään pellolla oli ensimmäinen aito siivoussiivous päivä, koska maa on niin jäässä, ettei sieltä pääse satoa nostamaan. Kannoimme harsosäkkejä pois pellolta, näin pakkasaamussa myös keho lämpeni. Siivosimme kahden talkoilevan osuuskuntalaisen kanssa myös kasvihuoneesta kurkku- ja basilikakasvuston pois. Kasvihuoneessa oli aste plussaa eli neljä astetta ulkoilmaa lämpimämpää. Ensi sunnuntaina on vihdoin porkkanannostotalkoot, olemmehan porkkanaa tietysti joka viikkoisiin jakoihin nostaneet jo pari kuukautta. Sunnuntaiksi on luvattu + 8 Celsius-astetta eli mukavan lämmintä. Porkkanat odottavat nyt kahden harson alla nostamista. Ne onneksi kestävät jonkin verran pakkasta. Porkkanan varastokestävyys saattaa olla jopa parempi myöhäisessä nostossa, kun ne ehtivät kehittää sienitauteja ehkäiseviä kemiallisia yhdisteitä juureen.

Nieriää uunijuuresten kera

2 kpl nieriä-fileitä (tai yksi iso filee lohta, noin 1 kg)1 tl suolaa mustapippuria myllystä

Uunijuurekset: 8 isoa perunaa 5 porkkanaa 4 punajuurta 200 g lanttua 3-4 punasipulia timjamin oksia

Marinadi: 1⁄2 dl rypsiöljyä 1⁄2 dl hunajaa 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Koristeleluun: persiljaa

Sekoita marinadin ainekset suuressa kulhossa. Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Laita ne saman tien marinadin joukkoon, jotta ne eivät tummu. Kuori loput juurekset. Paloittele porkkanat sekä lohko punajuuret ja lanttu haluamallasi tavalla ja lisää ne perunoiden joukkoon. Kuori ja lohko lopuksi sipulit ja lisää ne sekä timjamin oksat juuresten joukkoon. Uunijuureksiin käy hyvin myös muut juurekset, esimerkiksi palsternakka ja juuriselleri.

Poista nieriä-fileistä nahka ja mausta fileet. Mikäli nahan poisto tuntuu hankalalta, voi fileet paistaa juuresten päällä myös nahkapuoli ylöspäin. Nahka on helppo poistaa kypsästä fileestä.

Laita juurekset voidellulle uunipellille. Kypsennä juureksia ensin 225 asteessa 15 minuuttia ja vähennä sen jälkeen uunin lämpö 200 asteeseen. Kun juurekset ovat kypsyneet noin 30 minuuttia, lisää niiden päälle nieriä-fileet. Anna kypsyä vielä noin 20 minuuttia fileiden paksuudesta riippuen. Mikäli käytät lohifileetä, laita se uuniin noin 10 minuuttia aiemmin, sillä sen kypsymisaika on pidempi.

Koristele fileet tarjolle pantaessa persiljalla.

Lanttupihvit

LANTTUPIHVIT

Kuoritaan lantut ja leikataan ne n. 1cm:n paksuiksi "pihveiksi". Kieritetään lanttupihvit kananmunassa ja korppujauhoissa ja paistetaan paistinpannulla kullanruskeiksi voissa. Kukin paistettu pihvierä ladotaan kattilaan/ pataan ja joka kerroksen väliin laitetaan suolaa ja valkopippuria. Paistinpannu huuhdotaan jokaisen erän paistamisen välissä vähällä vedellä ja vesi kaadetaan kattilaan paistettujen lanttupihvien päälle.

Kun kaikki lanttupihvit on paistettu, lisätään kattilaan niin paljon vettä, että pihvit juuri ja juuri peittyvät. Keitetään hiljalleen liedellä välillä pohjaa myöten varovasti sekoittaen (varo, ettei pala pohjaan) tai kypsytetään uunissa kunnes pihvit ovat pehmenneet sopiviksi. Lisätään 2 dl kuohukermaa. Kokeile haarukalla, kun haarukka uppoaa sopivasti pihviin, on ruoka valmista.

Tarjotaan makaronilaatikon ja puolukkahillokkeen (mieluiten norjalainen puolukkahilloke, resepti tässä alla) kanssa. Makaronilaatikkoon olisi parasta käyttää vanhanaikaisia pitkiä putkimakaroneja, jotka katkotaan keitinveteen. Jos ja kun niitä ei löydy, ovat sarvimakaronit hyviä. ( 400 g makaronia, 1/2 l maitoa, 1 muna, suolaa, valkopippuria).

Norjalainen puolukkahilloke

1kg puolukoita ja 2 dl vettä keitetään 5-10 min Kattila otetaan liedeltä. Lisätään kuumaan seokseen 600 g (n. 7dl) sokeria ja sekoitetaan, kunnes sokeri on sulanut.

Satoaikaan ja kirjallisuuteen liittyvä resepti. Kiitos Maala Niemiselle reseptin jakamisesta.

'Oman pellon' makkarakeitto

'Oman pellon' makkarakeitto vierasvaralla.

Perunaa 6kpl, porkkanaa 3kpl, puolikas purjo, kyssäkaali 1kpl, lanttu 1kpl, pellon yrttejä huhmareeseen. Paloittele pieniksi. Ensin juurekset suolalla maustettuun veteen. Sitten perunat. Sitten purjo. Sitten yrtit huhmareesta. Ja viimeiseksi lisää ruokapiirin herkkumakkara. (Tai kasvisversio ilman). Nauti hyvän seuran ja maidon kanssa.

Kiitos Galina reseptistä!

Borssi

puoli kiloa keittolihaa (naudan lapaa, kylkeä tai häränhäntää) 3 litraa vettä kolme isoa punajuurta noin 200g lanttua 3 porkkanaa 300-400g kaalia 2 sipulia 3 laakerinlehteä kokonaisia maustepippureita 4 valkosipulinkynttä suolaa mustapippuria väkiviinaetikkaaöljyä paistamiseen

tarjoiluun: persiljaa smetanaa tai valutettua jugurttia ruisleipää (ja voita)

HUOM! Tarvitset vähintään 5 litran kattilan.

1. Tee ensin lihaliemi. Huuhtele keittoliha kylmällä vedellä, laita kattilaan 3 litraa vettä ja liha sinne. Kuumenna kiehuvaksi, anna porista reippaasti hetki ja kuori reikäkauhalla tai siivilällä vaahto pois. Vähennä lämpöä niin että liemi kiehuu hiljaa, lisää laakerinlehdet ja maustepippurit. Anna hautua lihasta riippuen pari-kolme tuntiin (häränhännät vaativat neljäkin tuntia). Pitkä haudutus miedolla lämmöllä tuottaa parhaan tuloksen! Mikäli vettä haihtuu liikaa, lisää kiehuvaa vettä aina tarpeen vaatiessa niin että lihat varmasti peittyvät. Jos lihassa on luu, nosta liha liemestä kun se on kypsä, ja irrota lihat luista. Tässä vaiheessa kannattaa myös onkia liemestä laakerinlehdet ja maustepippurit pois. Ota lientä talteen noin 4 desiä. Haudutusaikana raasta juurekset ja kaali ja pilko sipuli. Säästä punajuurta raastaessa syntynyt punajuurimehu.

2. Kuullota kaalia hetki öljytilkassa ja lisää se lihojen kanssa liemeen. Anna hautua.

3. Kuullota sipulia öljyssä, ja lisää sitten porkkana, lanttu ja punajuuri. Kuullota raasteita hetki, lisää sitten talteen ottamasi lihaliemi ja anna raasteiden hautua puoli tuntia, mieluiten kannen alla.

4. Ydistä raasteet kaali-lihakeittoon. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Kuumenna, kunnes kiehuu.

5. Sekoita punajuurimehuun murskatut valkosipulinkynnet ja 2 ruokalusikallista etikkaa. Lisää mehu keittoon ja sekoita hyvin. Anna tasaantua hetki.

6. Nauti borssi smetanan, tuoreen persiljan ja ruisleivän kanssa.

Noudatin tätä ohjetta melko tarkkaan, mutta lihaliemeen kaipasin lisäohjeistusta, samoin kuin ilmoitettuihin määriin - siitä täydennys: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/383755/Borssikeitto%20-%20aito%20ven%C3%A4l%C3%A4inen%20reseptti/

Borssi ei kaipaa välttämättä lihaa, sama ohje toimii silloinkin: aloita suoraan kasvisten kuullottamisesta ja hauduta niitä kattilassa puolen tunnin-tunnin ajan. Borssin voi myös pakastaa.

Ohje + kuva: Veera Laine

Pyöreä kultainen lanttu

Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteymästä, mistä kertoo hieman naurista makeampi ja mehevämpi maku. Lanttu kuuluu siis kaalikasvien sukuun. Lanttua on myös kutsuttu pohjolan appelsiiniksi korkean C-vitamiinipitoisuutensa takia. Lanttua on viljelty pohjolassa jo 1500-luvulta asti. Lanttu on erittäin hieno, Suomeen sopiva juures ja sitä helposti aliarvostetaan, mutta lantun kerran löytäessään, siitä saa elinikäisen ystävän.

Toukokuun lopussa ne istutettiin biodynaamisesti viljellyistä taimista istutuskoneella maahan. Omalla pellolla lantut ovat kasvaneet kaalimaalla. Niissä oli vähän tuholaisongelmia kasvukauden aikana verrattuna muihin kaalikasveihin. Lantulla on pyöreähköt lehdet ja keltainen, kultainen pyöreä juuri kasvaa maassa.

Lanttua alettiin sadonkorjata heinäelokuun vaihteessa sadonjakoihin. Sadonkorjuun alussa lantut olivat hyvin pyöreitä ja kauniita. Ne ovat lämpimän värisiä ja makean makuisia ihania vihanneksia. Ne kasvavat rauhassa tekemättä itsestään suurta numeroa ja tekevät maullaan ihmisen onnelliseksi.

Kotona lanttu on oiva dippivihannes. Lapsellekin maistuu, kun lantun viipaloi ja kastaa arki-illan iloksi yrttikermaviiliin. Tähän et tarvitse kuin terävän veitsen ja dipin sekä yhden lantun tietysti. Lanttu kannattaa myös kuoria paksulti ennen viipaloimista.  Näin lanttu on myös terveellisintä. Sen voi hyvin myös raastaa ja C-, E- ja K-vitamiineja, kuitua, karoteenia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja sinkkiä saa runsaasti.

Lämpimänä oma suosikkini on niin sanotut lanttupihvit eli lanttu kuorittuna ja pyöreinä viipaleina uunissa tehtynä:

Kuori lanttu ja viipaloi pyöreiksi paloiksi. Öljyä, mausta yrttisuolalla ja currylla. Pinnalle voi vielä laittaa korppujauhoa tai mannaa halutessaan. Paista uunissa 200-225 C n. puoli tuntia.