Papua, sadetta & satoa

Sataa ja paistaa. Se on Suomen kesä ja elokuun alku. Satoa korjataan kovaa vauhtia. Kesäkurpitsat kasvavat vauhdilla ja vihreitä pavun palkoja valmistuu. Kesäkurpitsat ja kurpitsat kukkivat kullan keltaisina, nicola-peruna lopettelee valkoista kukkimistaan ja kohta perunan varret saa jo niittää. Harjoittelijamme palailivat tällä viikolla kesälomiltaan pellolle ja nyt huhkitaan viikoittaisten sato-osuuksien ja syksyn sadon kypsymisen eteen. Saadaan sadonkorjata ja hoitaa kasvustoja.

Elokuu on runsain satokuu. Lehtivihannekset kuten pinaatti, salaatti ja mangoldi kasvavat, kesäkurpitsaa pukkaa, myös yrttejä kuten basilikaa saadaan, pavut sekä herneet valmistuvat, perunat ovat parhaimmillaan, sipulit ovat tuoreita, mutta isoja, lantut ja nauriit pullistelevat, fenkolia on jo saatu ja punajuuret kypsyvät parhaillaan. Useimpien juureksien ja monien kaalien valmistumista kuitenkin vielä odotetaan. Tänä vuonna kaalit ovat kasvaneet hitaasti niiden runsaan tuholaistilanteen lisäksi. Sen sijaan papu, sipuli ja kesäkurpitsa ovat pitäneet kesän lämmöstä ja kosteudesta. Ne kasvavat nyt hyvin.

Hoitotyöt jatkuvat. Palsternakkaa kitketään parhaillaan loppuun ja osa suuritöistä porkkanamaata odottelee vuoroaan edelleen. Valkosipulien kitkentä saatiin valmiiksi alkuviikosta. Traktoriharausta odottelee punajuurimaamme ja kaalimaa. Päivittäiset 7 mm:n sadekuurot hieman häiritsevät savimaan koneellista hoitoa. Kasvit pitävät sateesta, mutta maa on melkein liian märkä kantaakseen konetta tiivistymättä. Lepäämässä ja latautumassa olevia viherlannoslohkojamme niitetään parhaillaan. Ruisvirna kerää typpeä maahan ja italianraiheinä pitää maan kasvipeitteisenä sekä ravinteet maassa vielä niiton jälkeenkin. Pölyttäjät lentelevät viherniityllämme ja virna kukkii. Sitä ei raaskisi niittää, toisaalta niitto on tehtävä ennen rikkojen siementämistä eli nyt. Hyvällä viherlannosmaan hoidolla voidaan torjua lisäksi rikkakasveja. Onneksi elokuussa pientareilla ja satokasveissa on pölyttäjille paljon kukkia.

Kesä!

Luonto on pukeutunut väreihin, vihreään, muotoihin ja elämään. Rehevä kasvu, omenankukat ja täysikokoiset puiden lehdet sekä kaalin sukuiset rikkakukat ovat täällä. Lämpöä on riittänyt niin, että kevät on muuttunut kesäksi ja yksi pilvinen päivä vain hellii auringossa ollutta ihoa. Viime sunnuntain aurinkoiset talkoot kutsuivat pellolle n. 50 osuuskuntalaista ja paljon saatiin hyvässä yhteishengessä aikaiseksi.

Anttilaan kylvettiin sokeriherneitä, monet lapset pääsivät kylvöpuuhaan mukaan. Valkosipulimaa kitkettiin ja lannoitettiin. Viime kauden komposti siirrettiin uuteen paikkaan ja kuivitettiin. Nyt on tämän kauden kierrätettävälle kompostijätteelle taas paikka niin saadaan ravinteet takaisin kiertoon pellolle. Raksaryhmä korjasi satokatoksen seinää ilkivallan jäljiltä ja hirsivaja sai kattoa päälleen. Osa osuuskuntalaisista kaivoi vuokraisäntämme Jukan kanssa valojuurille syvää kuoppaa ja nyt on valojuuret ensimmäisen kerran Omassa maassa. Mustosen puutarhalla kitkettiin yrttimaata, kaivettiin talven aikana ruodan esille ajama sähköjohto maahan ja leikattiin herukoiden välinurmi. Talkoofiilis oli korkealla, aurinko paistoi ja yhdessä tekeminen, oman maan hoito sekä oman ruoan tuotanto innosti. Kaupunkilaisten ruokakulttuuri luo uudenlaista ruokayhteisöä, juuria ja kyläkulttuuria rikkoen kylän rajoja.

Lilinkotisäätiön GreenCare-ryhmä kylvi peltoherneet Nykullan lohkolle. Peltolaiset kylvivät härkäpavun syötäväksi viherlannoitteeksi. Pensaspapupenkit on tehty ja pavut päästään vielä tällä viikolla kylvämään etuajassa. Papu pitää lämpimästä maasta ja nyt on maa lämmennyt hyvin. Tänä vuonna pensaspapu laitetaan vielä harson alle ja aidataan niin eivät linnut käy taimia syömässä. Viime vuonna kesäkuun alun lämpö ei riittänyt pavuille  ja linnut söivät osan taimista. Tänä vuonna harso saa suojata ja lämmittää papuja alkukauden. Kesän kosmiset kasvutekijät valo ja lämpö tekevät tehtävänsä kasvattaen elämää, joka ruokkii elämää.

Eloisakuu

Elokuu on sosiaalinen kuukausi. Peltokin jalkautuu kaupungille, toreille ja satona ihmisten koteihin. Viime viikonloppuna pelto vieraili Our House lähiöfestivaaleilla Mikkolassa. Festivaali herätti kysymyksen lähiöiden tulevaisuudesta, millaiseksi se halutaan luoda. Festivaalilla pohdittiin lähiöiden visiota 40 vuotta vanhoissa taloissa juuri ennen niiden purkamista. Oli mukava vierailla Vantaalla esittelemässä Oman pellon toimintaa ja myymässä todellista lähiruokaa, kun Oma Pelto itsekin sijaitsee Vantaalla. Pellolla on visio kaupunkien tulevaisuudesta. Personal farmer haluaa nähdä kuinka nykylapset kasvavat tietämään mistä ruoka tulee, virkistyvät lähiluonnossa ja kasvattavat juuresten tavoin syvät juuret maahan. Näimme siis paljon naapureitamme ja pääsimme keskustelemaan pellon virkistysarvosta sekä puhtaasta ruoasta, mikä vaikuttaa positiivisesti lähiympäristöön.

Torstaina oli Taiteiden yö ja Kaupunkilaisten Oma pelto oli myymässä biodynaamisia lähiruoka-annoksia Kansallismuseon takapihalla. Osuuskuntalaiset olivat tehneet aivan upeita kasvispitoja ja fenkolikeittoa sekä kesäkurpitsakakkua Oman pellon sadosta. Olin itse teltassamme vain myymässä, mutta fiilikseni oli ihan katossa, kun kauppa kävi ja yhteismeiningillä osuuskunta oli saanut niin upeat ruoat aikaiseksi, Kiitos. Seuraavaksi Oman pellon tuoreita, parhaita luomukasviksia voi tulla ostamaan Vantaalta 12.9. Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilta ja Helsingistä 23.9. Viikin Foodycle-torilta. Taiteiden yö oli minulle yhteisöllisyyden juhlaa. Siellä huomasi myös jälleen lämpimien päivien kontrastin pimenevät illat ja tähtikirkkaat yöt.

Papua kerätään vihdoin perjantaina. Kesän lämpö on siinä vaiheessa, että papumaalla istuu neljä peltolaista satolaatikoiden päällä ja kädet käyvät, ensimmäiset pienet palot ovat kypsiä ja pieni papupensas kantaa kesän hedelmää. Sipuleita on nostettu karrelle eli pellon päälle kuivumaan ja onneksi säät suosivat nyt. Green Care-ryhmä keräsi keskiviikkona herneitä helteisellä pellolla. He olivat toukokuussa kylvämässä hernettä ja nyt pääsivät konkreettisesti korjaamaan omaa kylvöstään. Elokuun sadonjaot pitävät pellon kiireisenä elonkorjuussa.

JALLA JALLA: nopeasti, vauhtia, kiireesti, ripeästi, joutuin, menoksi

 

Pellolla kaikuu Jalla Jalla(kirjoitusmuotoa en tiedä), kun Kansainvälisen työleirin leiriläinen Muhammed kitkee. Hän ei osaa suomenkieltä eikä englantia, mutta se ei menoa haittaa. Hän kunnioittaa oman maansa tapoja ja paastoaa päivät Ramadanin tapaan. Irakilainen Muhammed on kitkenyt tämän viikon punajuuria ja raitajuuria sekä laulanut pellolla. Nigerialainen Godwin on paikkausistuttanut papuja ja kitkenyt niitä. Hän sanoi kitkennän lomassa, ettei kaipaa kotimaataan, Suomi on hyvä maa, mutta eläimiä hän kaipaa. Kotimaassaan hän näkee tiikereitä, kobria ja leijonia. Vastasin hänelle, että täällä maassa on paljon elämää, joka pitää tämän maan elävänä, kaikki pienet mikrobit. Tsekkiläispariskunta Betty ja Patrick olivat otettuja Helsingin vihreydestä ja siitä kuinka hyvin puistoista pidetään huolta. Kansainvälinen työleiri kävi tutustumassa viikko sitten Dodon kaupunkiviljelyksiin Pasilassa. Patrick haluaa perustaa kotikaupunkiinsa jotain samanlaista. Hän on sitä mieltä, että kaupunkien luonto on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.

Kaupunkilaisten omalla pellolla on ollut nyt 4. kerran Kansainvälisen vapaaehtoistyöjärjestön järjestämä leiri. Heidän ajatuksensa on rauhaa maailmaan vapaaehtoistyöllä. Luomutilan on mietittävä tarkkaan kuinka aikoo hoitaa heinäkuun kitkennät. Meillä monet osuuskuntalaiset ja harjoittelijat ovat lomilla heinäkuussa ja juuri silloin suurimman kasvun aikaan tarvitaan paljon käsiä. Osuuskunta järjestää sekä maksaa leiriläisille yöpymiset, ruoat ja vapaa-ajan ohjelmaa. Tänä vuonna pellolle saapui 9 ihmistä ympärimaailmaa. Sen lisäksi leirillä on kaksi suomalaista ohjaajaa: Katri ja Elina. Tänä vuonna leiriä täydennettiin kolmella turvapaikan hakijalla. Leiriläiset työskentelevät kuusi tuntia päivässä pellolla. Iltaohjelmassa on ollut mm. Nuuksion retki Janne Kilpisen biokaasubussilla, retki kaupunkiviljelyn maailmaan, Suomenlinnan reissu ja saunontaa Kuusijärvellä.

Tällä viikolla leiriläiset ovat kitkeneet punajuuret, raitajuuret ja pavut sekä paikkausistuttaneet niitä kylmän kesäkuun takia. Myös palsternakkamaa saatiin hyvään vaiheeseen. Suuri kasvu on vallannut pellon. Valvattien, jauhosavikoiden ja ukontatarten alta on kuitenkin juurikkaat löytyneet. Traktorivetoisia riviväliharauksia ovat hidastaneet tämän viikon sateet. Heinäkuussa kitkentävuoroaan vielä odottavat mm. lantut, kyssäkaalit sekä muut kaalikasvit purjoa unohtamatta. Kesäkurpitsat kukkivat ja valmistautuvat monen muun kasvin tavoin 28.7. jälleen alkavaan sadonjakoon.

Osuuskunnan & oman pellon (kasvu)voimaa

Eloisan kuun lämmin tuuli puhaltaa ja hengähdän hetkeksi punaisen satolaatikon päälle istumaan. Istun papumaalla ja kerään papuja edessäni olevaan toiseen satolaatikkoon. Niin se on taas se aika vuodesta, että papumaalla istuu viisi peltolaista auringossa ja kädet käyvät. Jotenkin juhlavaa kaiken hoitotyön jälkeen. Kylmän kesäkuun jälkeen pavut olivat heinäkuun toisella viikolla, kuukausi sitten, vielä ihan pieniä ja rusehtavia kylmyydestä. Nyt pienet papupensaat kuitenkin kantavat hedelmänsä vaikkakin viikkoa viime vuotta myöhemmin. Omalla pellolla yritämme tämän päivän aikana kerätä n. 80 kg papua, jotta osuuskuntalaiset saisivat n. 400 - 500 g jakoon ensi viikolla. Keräsimme tänään myös ensimmäiset kasvihuonekurkut ja kasvihuoneemme kasvu muistutti viidakkoa kuuman viikon jälkeen. Elokuun kurkkukausi taitaa siis myös jälleen alkaa.

Tällä viikolla alkoivat keskiviikon iltatalkoot ja kyllä osuuskunta taas kerran osoitti, että porukassa on voimaa. Helteisenä elokuun keskiviikkona Omalla pellolla oli 15 henkeä ja valvattikasa traktorin peräkärryssä kasvoi nopeasti. Osaa porkkanamaasta emme olleet ehtineet kitkeä toiseen kertaan ja tilanne oli paha, mutta päätimme selvitä siitä ja nyt maasta on jo yli puolet pelastettu. Laitan toivoni ensi sunnuntain talkoisiin, että hoidamme yhdessä loputkin ja saamme syksyllä kunnon porkkanasadon.

Joitain töitä ei meinaa ehtiä tehdä muutaman viljelijän ja puutarhuriharjoittelijan voimalla luomupellolla pohjoisen kasvukauden vauhdissa, 40 vihanneslajin parissa.  Onneksi tiukan paikan tullen on osuuskuntalaiset, joille satokin kuuluu. Se on helpottavaa huomata, että on ihmisiä, joita voi aina pyytää apuun. Yhdessä pystymme kitkemään porkkanamaan ja muuttamaan maailmaa korsi korrelta, mihin suuntaan: se on meistä kiinni. Omaa peltoa ei olisi ilman ruokaosuuskuntaa ja toisin päin. Viime vuonna hienoja hetkiä oli mm. punajuuren ja perunan nostotalkoot, kun ekat hallat tulivat yllättävän aikaisin. Muutama ihminen, ei olisi ehtinyt satoa suojaan saamaan, mutta yhteisön voimin sato saatiin pellolta kellariin juuri iltaa ennen yöpakkasia. Usko on välillä koetuksella työn tohinassa, mutta niin pellon kasvuvoima, vihanneksemme kuin osuuskuntalaisetkin yllättävät iloisesti.

Taimia, taimia

10. kesäkuuta on mennyt rikki eli se vanha maaginen raja, jonka jälkeen voi Suomessa istuttaa ulos myös kylmää kestävät kasvit kuten maissin ja pavut. Hallaharsoa on kuitenkin tällä viikolla jossainpäin Suomea tarvittu. Taimien toimittajamme Jenni Toivon tilalta Heinolan maalaiskunnasta kertoi, että heille oli luvattu 4 ° C yötä ja kaikki taimet piti kantaa takaisin sisälle karaistumasta. Muuten ilmat ovat viljelyn kannalta olleet suotuisat, ollaan saatu sopivasti vettä ja vesitressiä ei ole pellolla ollut. Salaatti ja retiisi on kasvanut viime vuoteen nähden nopeammin, mutta uusi peruna timo on edelleen pientä vaikka se ennen pääsiäistä istutettiin. Ei ole perunalle kuitenkaan tainnut olla tarpeeksi lämmintä.

Omalle pellolle on tullut tällä viikolla tuhansia taimia istutettavaksi kahdelta eli taimien toimittajalta: Kolin luomutilalta & Toivon tilalta. Meillä on istutettu maissia, talvikeräkaalta, parsakaalta, kukkakaalta, pinaattia, mangoldia ja kiinankaalta indikaattorikasviksi. Kiinankaali on siis vain tuholaisia varten niin osaamme sitten katsoa täytyykö biologista täsmätorjuntaa käyttää. Myös kesäkurpitsat & avomaankurkut istutettiin biokalvopenkkeihin. Myös uusin lohkomme Anttila on otettu tällä viikolla käyttöön eli sitä on pikakesannoitu nyt kuukauden verran ja nyt sinne istutetaan kasveja, jotka toivottavasti kilpailevat hyvin rikkoja vastaan. Esimerkiksi maissin pitäisi kilpailla hyvin. Sillä on tutkitusti myös allelopaattista vaikutusta rikkoihin eli se kemiallisin yhdistein torjuu muita kasveja rinnaltaan. Onhan tuo kasvien kuningas jo kooltaan muita kasveja varjostava.

Mustajuuren ensimmäinen kitkentä on saatu valmiiksi. Sen kehityksylle myös vesi on erittäin tärkeää. Sen sijaan puolet porkkanoista odottaa vuoroaan ja sipulit ensi sunnuntain talkoolaisia. Sunnuntaista aloitetaan sitten kesätauko torstaitalkoissa, mutta omalle pellolle saa kyllä tulla auttelemaan koska vain kunhan ensin soittaa. Tervetuloa istuttelemaan taimia ja hoitamaan omia kasveja! Kesäkuussa taimina vielä istutetaan salaattia, kurpitsaa, lehtikaalta, kasvihuonekurkkua & yrttejä.

Pinaatti-papu-paistos

Pinaatti-papu-paistos sopii vaikkapa lisukkeeksi, tai miksei myös pääruoaksi esimerkiksi riisin kanssa.

Tarvitset:

• 0,5-1 l tuoretta pinaattia
• iso kourallinen vihreitä papuja
• 1-2 valkospulin kynttä
• suolaa
• voita

1. Poista pavuista päädyt ja leikkaa ne puoliksi tai kolmeen osaaan. Höyrytä tai keitä pavut lähes kypsäksi kattilassa.

2. Hienonna valkosipulit ja huuhtele pinaatit.

3. Laita voi kuumenemaan paistinpannulle. Paista ensin hetki valkosipuleita.

4. Lisää pinaatit ja freesaa muutama minuutti.

5. Lisää pavut, kun pinaatit ovat lähes kypsiä.

Nam!

Elokuun eloa & satoa monta sataa kiloa

 

Lämmin aurinkoinen kesä on tuonut sadon tullessaan. Papusato on ollut iso tänä vuonna. Sillä papu vaatii lämpöä niinkuin sen kotiseuduilla Andeilla on. meillä on ollut kaksi erilaista papu lajiketta tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet aidan sisällä, sillä ne olisivat kelvanneet myös muille kuin osuuskuntalaisille. Varhaispapulajike oli Marona. Se oli mukavan aikainen ja sopiva, hyvänmakuinen lajike koteihin. Nyt kerätään Dominoa, joka on osoittautunut hyvin kauniiksi, pieneksi, supersatoisaksi pavuksi, joka kelpaisi parhaimmille ravintoloillekin. Joka perjantai elokuun ajan on kerätty papua omalla pellolla alkuviikon sadonjakoihin. Papua on kerätty n. 100 kg per viikko. Päiväsaalis on aika usein 50 kg.

Elokuussa aloitettiin myös porkkanan nosto. Kuitenkin muutamaa viikkoa edellisvuotta myöhemmin, sillä juurekset olisivat tänä kesänä kaivanneet vähän enemmän vettä. Nyt porkkanaakin kuitenkin tulee. Osa on vielä pientä, mutta pienillä on vielä syyskuu aikaa kasvaa. Porkkanan laatu on varmasti hyvää tänä vuonna, sillä aurinko on tuonut porkkanoihin makeuden ja liika kosteutta ei ole tautiriskiä lisäämässä. Nyt nostetaan avopölytteisiä (siemenpatentoinnista vapaita ja sitä vastaan taistelevia) biodynaamisia varhaisporkkanalajikkeita: milania ja fynniä.

Keräkaalien nosto aloitettiin tällä viikolla eli elokuun lopulla. Keräkaaleilla on ollut ennätysmäärä tuholaisia tänä vuonna. Yle uutisoi jo toukokuussa, että lämpimien ilmavirtojen mukana Suomeen saapui satoja miljoonia kaalikoita. Kun kaalikoit tulivat niin aikaisin oli niillä mahdollisuus lisääntyä pariin kertaan, joka tarkoittaa valtavaa populaatio määrää. Meillä kaalit piiloutuivat harsojen alle heti istutuksen jälkeen. Kuitenkin heinäkuun alussa kitkentäaikaan kaalikoita oli viime vuotta enemmän. Ja miksipä ei, sillä kyllä meidän luomukaalit maistuvat niin hyvältä, että perhosillekin kelpaa. Niinpä jouduimme tänäkin vuonna kaalit ruiskuttamaan kaalikoin ja perhosen loisvalmisteella. Onneksi ainoa torjunta-aineruiskutus kuitenkin biologinen, jonka olemme tehneet. Kuitenkin nyt kaalit nostavat taas päätään valtavien, kauniin vihreiden lehtien keskeltä kiiltävinä ja rapsakoina. Hieman enemmän viime vuoteen nähden niissä voi syöntireikiä olla, mutta ne ovat selvinneet ja maistuvat raikkaalle ja ihanalle.

Myös lehtikaalta on alettu sadonkorjata. Se on kaali, mutta selvisi hyvin hyönteissyöjiltä ja sen vihreä lehtikin selvisi reiittä. Istutin lehtikaalien viereen kiinankaalia indikaattorikasviksi eli houkuttelemaan tuholaiset pois muista kaaleista. Annoin tuholaisten syödä kiinankaalin ja samalla tarkkailin tuholaismäärää. Lehtikaali on kaalien kuningas, kunnon voimaa antava vihannes. Lehtikaalissa on C-vitamiinia kaaleista eniten ja paljon on myös mm. rautaa ja kalsiumia. Tuota tummanvihreää, kevyttä, kauniin ryppyistä lehteä voi käyttää monin tavoin niin raakana salaateissa kuin kokonaisena keitoissa ja kastikkeissa. Lehtikaali myös säilyy pellolla pakkasiin asti.

Toinen voimavihannes pellollamme on uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti. Nimi jo kertoo mistä päin maailmaa tuo lehtivihannes on kotoisin. Sitä kerätään latvoen eli silloin se tekee uutta versoa aina leikkuupinnan lehtihankoihin. Lamopinaattia käytetään ryöpättynä ruokiin ja sitä voi ryöpättynä myös pakastaa. Ryöppys tarkoittaa nopeaa parin minuutin keittoa. Ravintolakouluperholaiset pellolla vieraillessaan kertoivat käyttävänsä sitä myös raakana salaatteihin.

Loppukesään kuuluu myös punainen, oranssi ja keltainen loisto. Elokuun kukkia pellolla ovat punaiset pellavat sekä muutamat viime vuodesta itse kylväytyneet sinikukkaiset kuitupellavat, valtavat auringonkukat ja  elokuun oranssit auringot, kehäkukat. Auringonkukan kanssa samaan sukuun kuuluva (tekstin alin kuva) keltainen kukka  kukkii jo osuuskuntalaisten puutarhalla Mustosessa ja kertoo siitä, että sen mukulatkin ovat toivottavasti tänä syksynä valmiita. Mikähän alun perin Perusta kotoisin oleva kasvi onkaan kyseessä? Maanalaiset mukulat sisältävät runsaasti inuliinia ja valmiita ne ovat nostettavaksi kukkien kukkimisen jälkeen.

Syyskuussa sadonkorjataan

Aamut valkenevat kosteina. Melkein voi nähdä, kun vesihöyry nousee kohti taivasta aamuisin. Peltoa ympäröivät puut ovat alkaneet kerätä ravinteita juuriin, ne ovat muuttaneet väriä. Vihreä muuttuu vaivihkaa kohti ruskeaa ja keltaista. Vihreä on kuitenkin vielä voitolla. Pellolla monet eri vihreän sävyt näyttäytyvät.

Keräkaalit ovat kypsyneet. Ne alkavat kimaltaa päältä ja kypsynyt kerä näyttäytyy lehtien suojasta. Nekin ovat yksilöitä jokainen: isoja, pienempiä, kirkkaampaa vaaleaa vihreää ja toiset taas kylmempää harmaanvihreää.

Maissikin alkaa vihdoin kypsymään. Tähkän päässä oleva röyhy muuttuu vaaleasta, ensin punaiseksi ja sitten ruskeaksi, ihan lopuksi tummaksi. Lisäksi maissin pää pyöristyy ja vihreän tähkän sisällä maissit kasvavat, makeutuvat ja kellastuvat. Vihreästä tähkästä voi kuoria ihanan vaalean keltaisen makean maissin.

Purjon viileän vihreä värimaailma sopii aamujen kosteaan tunnelmaan. Purjot kasvavat vielä syyskuussa kokoa, mutta tuovat kuitenkin jo luonnetta ruokaan sekä tuoreena, että paistettuna. Purjon valkoinen osa on pehmeämpää ja mehevämpää kuin vihreämpi.

Pavut kasvavat vaaleanvihreinä maassa ja kukkivat valkoisin kukin, jotka hedelmöittyessään kehittyvät paloiksi. Papu tekee kaunista hedelmäänsä muutama viikko myöhässä viileänä kesänä. Oma papu maistuu kuitenkin ihanalta: siitä saa hyvää proteiinia ja maa typpeä!

Punajuuremme kasvavat vielä. Biodynaamisesta siemenestä johtuen kasvu on epätasaista ja jokainen on yksilö. Osuuskunnan pellolla tämä on hyvä asia, että sato valmistuu vaiheittain. Punavihreät punajuuret pullistuvat maasta ja lilapunavihreät lehdet lepattavat lähellä maata ilahduttaen värillään. Makea maku tuo voimaa ja pirteyttä syyspäivään.

Porkkanan lehdet lepattavat kevyinä ja hyvin vaalean vihreinä kohti sinistä syystaivasta. Maassa pysyy kuitenkin tiukasti vahva oranssi juuri. Porkkana on hyvin maadoittunut, mutta kuitenkin kevyt. Maku on pirteä, herättävä ja maan makea. Omat porkkanamme ovat jo aika isoja, mutta syksyn viileys vielä vahvistaa kuorta ja tuo luonnetta ennen viimeistä sadonkorjuuta.