Viewing entries in
Blogi
Perunannostokone (elevaattori) perunanistutuskone, 14 tuumaiset aurat mielellään automaatti kolmisiipiset, raskas s-piikkiäes, sokerijuurikashara ohjaimineen ja siihen erilaisia teriä ja lännen istutusyksiköt, peräjyrsin,
Tarjoa / lahjoita hyvälle pellolle.
Valo lisääntyy ja ennen kasvukautta tehtävät työt ovat ajankohtaisia. Kasvukausihan virallisesti alkaa meillä Etelä-Suomessa tänä vuonna pääsiäisen jälkeen eli huhtikuun alussa. Nyt viljelysuunnitelma on laadittu 160 osuuskuntalaiselle. Omat biodynaamiset taimet on tilattu tutulta Toivon tilalta ja siemenet biodynaamisesta siemenfirmasta Bingenheimista. Bingenheimer on luonnonmukainen siemenfirma, joka pitää kulttuuritehtävänään säilyttää avopölytteisiä lajikkeita, mikä tarkoittaa, että niissä tapahtuu edelleen luonnonvalintaa eikä niissä käytetä geenitekniikkaa eikä edes F1-hybrideitä. Bingenheimerin biodynaamisia lajikkeita myös tutkitaan. Lajikkeista pyritään jalostamaan ihmisiä kokonaisvaltaisesti ravitsevia vihanneksia normaalien jalostusominaisuuksien kuten satoisuuden ja tautiresistenttiyden lisäksi. Tuotteiden maku ja terveellisyys menee biodynaamisessa jalostuksessa kuitenkin tuottavuuden edelle. Bingenheimer on myös sosiaaliprojekti eli siemeniä pakkaa kehitysvammaiset, jotka saavat kokea tekevänsä tärkeää työtä. Eli viljelymme todellakin alkaa jo siemenestä, jossa luonnon omaa tietoa vaalitaan. Viime vuoden kasvulohkomme olivat Murro ja Nykulla. Nyt aiomme ottaa viljelyyn vielä melkein hehtaarin verran lisää peltoa. Uusi varhaisperunalohkomme tulee olemaan Anttila ja Murrosta otamme toisenkin lohkon viljelyyn, johon laitamme viherlannoksen. Näin viljelysuunnitelmasta tulee kestävämpi ja saamme luomuviljelyyn kuuluvan viljelykierron sekä maanparannuksen paremmin toimimaan. Kasvimme siis kiertävät ja vaihtavat uuteen kasvupaikkaan. Näin ehkäisemme tautien ja tuholaisten leviämistä sekä pyrimme pitämään maan kasvukuntoisena sekä elävänä.
Viime kasvukauteen verrattuna monet tuotemäärät pysyvät suunnilleen samoina. Uusia tuotteita on joitakin osuuskuntalaisten toiveiden mukaan. Siemenperunaa on tilattu hieman edellisvuotta enemmän. Sen sijaan sipulinistukasta on tänä vuonna vain varhaissipuliksi, koska meillä ei ole sipulin kuivaukseen tarvittavia tiloja, jonka viime vuonna koimme. Keräkaalin taimimäärää on vähennetty puoleen, sen sijaan parsakaalin hieman nostettu. Juureksien kylvömäärät pysyvät suunnilleen samoina.
Oheisesta powerpointista voitte katsoa tilattuja taimimääriä ja siemenmääriä. Taimimääriin on otettu huomioon 25 % hävikki. Sen sijaan siemenistä kylvettävien määrät on tänä vuonna ajateltu realistisesti sen mukaan, että jotain myydään torilla, ruokapiirissä, kaikkea ei ehkä ehditä nostamaan yms. eli määrä/osuuskuntalainen on täysin arvio, jossa suuri hävikki on otettu huomioon. Toisaalta näistä luvuista ei kannata laskea myöskään todellista suhdetta rahan arvossa, sillä todellisuus pellolla on suunnitelmia ihmeellisempi. Luonnonmukaisessa viljelyssä olemme täysin luonnon olosuhteiden eli maan ja taivaan armoilla: tuholaisten, sateiden, kuivuuden, työpanoksen eli harjoittelijoiden ja talkoolaisten, maan kasvukunnon ja monen monen muun tekijän. Tämä on vain suuntaa antava suunnitelma, josta voi pääasiassa katsoa, mikä kuukausi on mitäkin odotettavissa.
Nyt on vielä tekemättä lannoitustarvelaskelmat, kalkituslaskelmat, lannan ja kalkin tilaukset, kasvihuoneen muovitus ja koneiden huoltotöitä ennen kuin talvi muuttuu täysin kevääksi..ennen kuin valon lämpö sulattaa lumen virtaavaksi vedeksi, joka herättää maan ja ihmeellinen elämää ylläpitävä vihreä kasvu voi jälleen alkaa..
Maaliskuu tai Mars terveisin Heidi
Päiväkoti Arabianhelmen toiminta alkoi syksyllä 2012. Herttoniemen ruokaosuuskunnan jäseneksi liityimme heti toiminnan alettua. Halusimme päiväkotina olla mukana kaupunkilaisten omassa pellossa monestakin syystä. Haluamme tarjota päivähoidossa oleville lapsille terveellistä ja monipuolista itsetehtyä ruokaa. Oman pellon sadon tuotteet eivät vain maistu hyvältä, vaan ne tuovat monta muutakin tärkeää asiaa ravinnosta, erilaista kasviksista ja juureksista konkreettisesti päiväkodin arkeen. Lasten kanssa voidaan yhdessä ihmetellä viikottain oman sadon tuotteita: miltä näyttää porkkana, minkä muotoinen on peruna, kylläpä palsternakka on hauskan muhkurainen ja punajuuri pirteän punainen. Lasten kanssa voimme tehdä jopa retken omalle pellolle, jossa voimme esimerkiksi tutkia millaisen matkan peruna tekee ennenkuin se on lautasella maistuvan muussin muodossa.
Päiväkodissa voidaan pitää vaikkapa vihannesmarkkinat, jolloin lapset pääsevät myös itse vihanneskauppiaan roolissa jakamaan oman pellon tuotteita eteenpäin. Kaupunkilaisten oman pellon viljelijöiden ja kuluttajien kumppanuus vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja yhteisöllisyyttä. Päiväkoti Arabianhelmi haluaa ehdottomasti olla mukana tukemassa juuri näitä arvoja.
Marjukka Nieminen Päiväkodin johtaja Päiväkoti Arabianhelmi
Hauskaa. Herttoniemi-seura on listannut alueen parhaat jutut ja Ruokaosuuskunta&Ruokapiiri päässyt top10-listalle.
http://www.ihmeproductions.fi/uutiset.php?aid=17131&k=0 Liity Ruokapiiriin tästä.
Liity Ruokaosuuskuntaan tästä.
Kiitos kaikille jäsenille ja talkooporukalle. Ei tämä onnistuisi ilman teitä. Iso kiitos ja kumarrus.
Ruokaosuuskunnan ylimääräinen kokous Lisätty 4.4.2013: Katso kokouksen pöytäkirja
Aika: 23.3.2013 klo 14:30 – 16 Paikka: Herttoniemen asukastila, Hiihtomäentie 37, Herttoniemi (herttoniemen jakelupiste).
Esityslista: 1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
8. Kokouksen päättäminen
TOIMINTATAVAT
6. Osaa jakeluun tulevista tuotteista on rajoitetusti per osuuskuntalainen. Pellon antimet pisteytetään sadon mukaan.
Viljelijöiden ja kuluttajien kumppanuus vahvistaa paikallista omavaraisuutta ja yhteisöllisyyttä. (julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä palstalla 10/2012) Monissa tämänhetkisissä talous- ja ympäristökriisiä käsittelevissä pohdinnoissa tunnutaan pidettävän kriisiä vain hetkellisenä notkahduksena tai kuoppana, josta tulisi pyrkiä ylös elvyttämällä taloutta, lisäämällä kasvua ja kehittämällä ympäristöä säästävää tekniikkaa. Elintärkeiden resurssien (vesi, ravinto, polttoaine) ehtymisen sekä ympäristöongelmien kriisiytymisen ristipaineessa tällaista katsantokantaa tulisi kuitenkin arvioida kriittisesti.
Monet tutkijat ovat esittäneet, että ylös kuopasta katsomisen sijaan meidän kehittyneiden teollisuusmaiden kansalaisten tulisi pikemminkin oppia katsomaan alas mäenharjalta ja pohtia, miten matka alaspäin kohti uudenlaista niukkuuden yhteiskuntaa olisi toteutettavissa niin, että inhimilliset vahingot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Esimerkiksi Kreikassa työpaikkojen häviäminen ja elinkustannusten nousu ovat jo pakottaneet ihmiset etsimään selviytymiskeinoja uusista käytännön taidoista (puutarhanhoito, hunajan ja oliiviöljyn valmistus) sekä vahvemmasta yhteisöllisyydestä. Samaan aikaan ihmisten muuttovirta on talouskriisin seurauksena kääntynyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kaupungista kohti maaseutua.
Vastaavanlaista liikehdintää ei ole vielä Suomessa näköpiirissä, mutta kiinnostus ruoan lähituotantoa, omavaraisuutta ja uudenlaista yhteisöllisyyttä kohtaan on joka tapauksessa kasvussa. Ehkä näkyvin esimerkki tästä on helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan viime vuonna aloittama Kaupunkilaisten oma pelto -projekti, joka on ensimmäinen Community Supported Agriculture -mallin (CSA) eli kumppanuusmaatalouden kokeilu maassamme.
Toiminta perustuu 1960-luvulla syntyneeseen ajatukseen uudenlaisesta kumppanuudesta viljelijöiden ja kuluttajien välillä: joukko kuluttajia sitoutuu ostamaan viljelijän sadon ja jakamaan taloudellisen riskin viljelijän kanssa.
Herttoniemen ruokaosuuskunta ei kuitenkaan tyytynyt kumppanuusmalliin sellaisenaan vaan muokkasi siitä omanlaisensa vuokraamalla Vantaalta reilun hehtaarin kokoisen pellon ja palkkaamalla puutarhurin viljelemään sitä. Mukana olevat kotitaloudet sijoittavat ennakkoon vuotuisen satomaksun ja osallistuvat talkootöihin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Pellon sato jaetaan kaikkien kesken kerran viikossa. Saman mallin mukaista viljelytoimintaa aloitellaan nyt myös Turussa, Tampereella ja Oulussa.
Jos peltoprojektin kaltainen toimintamalli leviäisi laajemmalle, siitä voisi olla hyötyä, kun maailmantalous on epävakaalla pohjalla. Paljon julkisuutta saaneessa maabrändityöryhmän raportissa (2010) todetaan: "Suomalaisen maatalouden lähivuosikymmenien suuri haaste on kehittää sellaisia tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantalouden myrskyistä huolimatta. Omavaraisuudella ja paikallistalouden vahvistamisella on tässä suuri merkitys."
Kumppanuusviljely voisi osaltaan lisätä yhteiskunnallista selviytymiskykyä silloin, kun erilaiset häiriötilanteet ja kriisit leviävät nopeasti paikasta toiseen globaalin järjestelmän kiinteiden sidosten vuoksi. Kyvyn lisäämisen näkökulmasta kumppanuusmaatalouden vahvuutena voidaan pitää erityisesti paikallistalouden ja omavaraisuuden vahvistamista.
Kumppanuusviljely voisi osaltaan vahvistaa selviytymiskykyä myös sosiaaliselta kantilta. Aina 1950-luvulle saakka epäviralliset sukulais- ja naapuriavun verkostot olivat tärkeitä selviytymiskyvyn ylläpitäjiä, mutta sittemmin vastaavat valmiudet keskinäiseen apuun ovat olennaisesti heikentyneet.
Kaupunkilaisten oma pelto -projekti on jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana onnistunut luomaan uudenlaista yhteisöllisyyttä hyvinkin eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten välille. Tiivis yhteistyö pellon lähistöllä sijaitsevien koulujen sekä esimerkiksi Stadin Aikapankin kanssa on varmistanut sen, että myös osuuskunnan ulkopuoliset tahot pääsevät osallistumaan pellon toimintaan ja nauttimaan sen sadosta.
Tällainen yhteistoiminta on omiaan lisäämään ihmisten sosiaalista pääomaa: se vahvistaa heidän sosiaalisia verkostojaan ja keskinäistä luottamusta. Sosiaalisen pääoman määrä puolestaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset sekä yksilöinä että kollektiiveina kykenevät toimimaan häiriö- ja muutostilanteissa.
Jos yhteiskunnallisen kehityksen annetaan edetä nykyiseen, monella tapaa kestämättömään suuntaan, matkastamme on tulossa hyvin kuoppainen. Tarvitsemme tulevaisuudessa lisää kumppanuusmaatalousviljelyn kaltaisia, yhteiskunnallista selviytymiskykyä vahvistavia toimintamalleja, jotta töytäisyt ja karahdukset alamäessä eivät muodostu kohtalokkaiksi.
Kirjoittajat: Timo Räikkönen on tutkija ja Herttoniemen ruokaosuuskunnan hallituksen jäsen. Olli Repo on osuuskunnan puheenjohtaja sekä Kaupunkilaisten oma pelto -konseptin kehittäjä.
Tässä on lyhyt yhteenveto ruokapiirin jäsenkyselyn tuloksista. Kiitos kaikille vastanneille. Nämä vastaukset antavat hyvää suuntaa miten pystymme kehittämään ruokapiiriä paremmaksi jäsenilleen. Mielenkiintoista, että suurimpana syynä olla Herttoniemen ruokapiirissä on paikallisten pientuottajien tukeminen suoraostoksilla. Se nousi selkeästi ykköseksi ja toisena syynä nousi mahdollisuus ostaa tuorettta kausiruokaa. Luomu/lähikaupoilla ruuan terveellisyys nousee tärkeimmäksi asiaksi kuluttajilla.
Tutustu Herttoniemen ruokapiiriin tästä linkistä. Herttoniemen ruokapiiri on Ruokaosuuskunnan yksi toiminnanmuoto.
Pöytäkirja Herttoniemen Ruokaosuuskunnan kokouksesta, joka pidettiin 27.1.2013 klo 14.00-16.35 Hertsikan Pumpussa, Hiihtomäentie 37, 00800 Helsinki. Paikalla oli 21 osuuskunnan jäsentä, viljelijä ja muutamia osuuskuntaan tutustuvia.
Satomaksu on 400 e vuodelle 2013.
Talkoo-osuus jäsenille on 10 tuntia.
Tämän voi myös suorittaa 100 e (10 x10 €) maksuna, jolloin on vapautettu talkoista, tai 50 e maksuna, jolloin talkootyön määräksi jää 5 tuntia. Talkoomaksun voi maksaa joko keväällä tai syksyllä.
Päätettiin budjetissa pysymisen varmistamiseksi, että helmikuun lopussa satomaksu pitää olla maksettuna 130 osuuskuntalaiselta. Jos tämä tavoite toteutuu, voimme jatkaa nyt sovittujen päätösten mukaan. Muussa tapauksessa kokoonnumme uudestaan ja mietimme miten saamme budjetin kokoon vuodelle 2013.
Päätettiin että kaikki esitellyt budjettipäätökset hyväksytään kerralla.
Päätökset hyväksyttiin äänestyksen jälkeen. Äänestystulos: 20 ääntä hyväksyi esitellyt päätökset, ja yksi osuuskuntalainen vastusti. Hän kannatti suurempaa satomaksua.
10. Muut asiat
Muita asioita ei ollut.
11. Kokouksen päättäminen
Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 16.35.
Olli Repo, pj Hilkka Helsti, siht. Pöytäkirjantarkastajat: Galina Kallio Pauline Ranta
Ruokaosuuskunnan ylimääräinen kokous ja tiedotustilaisuus Aika: 27.1.2013 klo 14 – 17 Paikka: Herttoniemen asukastila, Hiihtomäentie 37, Herttoniemi (herttoniemen jakelupiste).
Esityslista: 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 3. Viljelykauden 2012 yhteenveto, lyhyt katsaus. (tilinpäätös ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2012 käsitellään sääntömääräisessä kokouksessa keväällä 2013) 4. Vuoden 2012 palautekyselyn tulokset 5. Viljelyajatukset vuodelle 2013 6. Osuuskunnan toimintaprosessi ja parannusehdotukset 7. Satomaksut vuodelle 2013 8. Osuuskunnan vuoden 2013 ennakkobudjetin esittely ja hyväksyminen 9. Muut asiat 10. Kokouksen päättäminen
Keskustelua ja kahvit kokouksen jälkeen. Tervetuloa!
Terveisin Ruokaosuuskunnan hallitus
Ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään töitä pellolla sekä näkemään, kuinka vanha hyötypuutarha herätetään henkiin. Viljelemme luonnonmukaisesti (biodynaaminen viljely) ja monipuolisesti, joten harjoittelijana saat myös monipuolista kokemusta. 2 hehtaarin avomaaviljelyksemme sijaitsee Vantaan Steiner-koulun kupeessa Korsossa hyvien yhteyksien päässä vanhalla biodynaamisella tilalla. Voit oppia kaikkea eri vihannesten luomuviljelystä kausihuoneen perustamisesta ja viherrakentamisesta aina sadonkorjuuseen kauppakunnostamiseen sekä sadon jakamiseen asti.
Tarjoamme mahdollisuuden seurata uudenlaisen maatalouden syntyä ja upean oppimismahdollisuuden. Tarjoamme ammattilaisen, opettajan ja tutustumisen uudenlaiseen liiketaloudelliseen malliin, jossa kuluttajat ovat mukana jo alkutuotannossa. Valitettavasti emme voi tarjota palkkaa, mutta sitäkin arvokkaampaa kokemusta. Harjoittelujakson voi sovittaa ajalle helmikuu 2013 - marraskuu 2013.
Vapaamuotoiset hakemukset osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti HARJOITTELIJA-sanalla)
Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com
Kaupunkilaisten oma pelto on Herttoniemen ruokaosuuskunnan projekti. Projektin rahoittavat tavalliset kotitaloudet, jotka ovat sijoittaneet tulevaan satoon etukäteen. Kaupunkilaisten oma pelto on suomen ensimmäinen CSA- hanke (Community Supported Agriculture). Lue lisää www.ruokaosuuskunta.fi tai FB:sta (kaupunkilaisten oma pelto)
Vantaalla satelee valkoinen lumi hiljalleen maahan, värit ovat väistyneet. Maassa on mustaa ja valkoista. Värit ovat siirtyneet sisätiloihin, ihmisiin ja koteihin. Viime viikonloppuna oli osuuskunnan kekrijuhlat lauantaina ja sunnuntaina pellolla vielä talkoot.
Sunnuntain talkoissa kaikki palsternakatkin saatiin vihdoin nostettua maasta, juuri ja juuri oikeaan aikaan...niinkuin elämässä tai pellolla usein asiat menevät. Viikonlopuksi oli ehtinyt sulaa maa niin, että palsternakan juuret nousivat suhteellisen helposti maasta, eikä taivaalta tullut vettä, vaikka uutiset povasivat kolmea pisaraa.
Kekrijuhlat olivat tunnelmallisessa Vartiokylän työväentalossa. Jotenkin tuli mieleeni lapsuuden hirvipeijaiset ja lavatanssit. Alkuun Hääppöset soittivat lasten musiikkia ruokateemalla höystettynä. Sitten oli ihana oma kekri-illallispöytä, josta sai maistaa erilaisia herkkuja oman pellon vihanneksista. Outi Alanko-Kahiluoto piti juhlapuheen, katsottiin kesän kuvia ja muisteltiin peltotapahtumia. Jussi Kettu soitti tunnelmallista musiikkia. Lopuksi sitten karaokea ja Jyrki Tennin kaunista soittoa. Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana juhlijoille.
Kasvukausi alkaa olla loppu. Peltoa vielä siivotaan ja toivotaan, että viimeiset syyskynnöt onnistuvat. Niin maa olisi valmiimpana ensi kevättä varten. Maa on mustana ja tyhjänä sadosta. Se käännetään toisin päin, että routa voisi savimaalla tehdä työnsä eli murustaa ja muokata rakennetta. Lisäksi humuksen muodostumista tapahtuu ja vanhat kasvijätteet kompostoituvat maan alla, pieneliö- ja hajottajatoiminta lisääntyy. Tämän jälkeen maa on puhtaampi ja valmiimpi taas antamaan kasvuvoimaa tulevalla kasvulle.
Humus on yksi maailman monimutkaisimmista aineyhdisteistä. Mitä se edes on, kuuluuko se kivikuntaan, sienikuntaan, kasvikuntaan vai eläinkuntaan? Sitä ei osata määritellä, sillä siinä on sekä elävänä että kuolleena eläinkuntaa ja kasvikuntaa yhdistyneenä kivikuntaan. Humus on pieni kerros maaplaneettamme päällä, joka ylläpitää kasvua, uudistumista ja elämää. Kaikki kierrätys ja jätteiden oikea käsittely, kompostointi ja aineiden oikeanlainen kierrätys takaisin maahan ylläpitää humuksen muodostusta eli myös ihmiskuntaa tarvitaan tähän prosessiin. Peltojen kääntämisellä, kompostoinnilla ja luomuviljelyllä pyrimme ylläpitämään ja suojelemaan humusta, hedelmällistä maa-ainesta sekä elämän jatkumista. Kasvin kaikki kasvulliset elimet, varsi, lahdet ja juuret palautuvat maahan, kun taas siemen jää kantamaan tietoa elämän jatkumisesta. Nyt talvella maa kiteytyy ja muokkaantuu eli lepääkö maa? Tumman maan päälle sataa peitto valkoista lunta suojaamaan peltoa.
Kiitos osuuskuntalaisille, jotka tahtovat saada puhdasta ruokaa maan ehdoilla. On ollut hienoa nähdä, että näin iso yhteistyökuvio on voinut toimia ja kaikkia on tarvittu. Maan ja kaupungin sekä kuluttajien ja tuottajien yhteistyö voi olla ratkaisu tulevaisuudelle. Ja te osuuskunta toteutatte hyvää nyt.
Iso kiitos kaikesta vapaaehtoistyöstä: talkoista ja sadonjakelusta. Suuri kiitos osuuskunnan hallitukselle päätösten teosta. Kiitos Osuuskunnan perustajalle Ollille suuresta työstä! Kiitos pellollemme sadon antamisesta ja vuokraisännällemme Jukka Jormolalle tilan antamisesta sekä yhteistyöstä. Kitkentäkiitos kansainvälisille työleiriläisille, leirinvetäjille ja organisoijille. Valtavat kiitokset harjoittelijoillemme, joita ilman emme olisi pärjänneet!
Halla vieraili pellolla vieden mennessään kesäkurpitsa- ja kurpitsakasvuston. Puiden lehtiä se levitteli ympäriinsä ja kylmää tunsivat myös pellon työntekijät. Nyt syksyn voi tuntea ja nähdä jokapuolella, myös itsessään. Näkyvä luonnon elämä kuolee ja kasvien kasvulliset elimet, lehdet ja varsi palaavat maahan humukseksi, vain siemen jää kantamaan uutta elämää ja odottamaan kevätauringon lämpöä.
Oman pellon kurpitsat jaettiin onneksi viime viikolla juuri ennen kylmiä öitä. Kesän lämpö pääsi keittiöihin kurpitsojen muodossa ja viileämmät värit valtaavat loppulokakuun. Pelto pitäisi saada mustaksi mullaksi ja kaikki värit kerättyä talteen varastoon: oranssit porkkanat, keltaiset perunat, valkoiset palsternakat, vihreät kaalit ja tummanvihreävalkoiset purjot.
Kesäkeräkaalia on jaeltu pari kuukautta ja nyt vaihdetaan syyskaaliin. Osa kaaleista lähtee tällä viikolla hapatukseen. Noin kuukauden kuluttua osuuskuntalaiset voivat ostaa itselleen oman pellon hapankaalia. On siis tullut aika säilöä omaa satoa talven varalle. Hapankaali on hyvä säilömismuoto, sillä kaali menee pieneen tilaan ja vitamiinit vain lisääntyvät hapatusprosessin aikana. Hapankaali on oikeaa vanhaa kunnon terveysravintoa. Se emäksisöi hapanta kehoa, tukee ruoansulatusprosesseja ja c- sekä b-vitamiinejä on runsaasti.
Viime lauantaina 13.10. ei onneksi satanut vaan aurinkokin pilkahteli taivaalta. Pellolla oli omat sadonkorjuutalkoot ja paljon saatiinkin aikaan. Loppu oma peruna nostettiin ylös. Palsternakkaa sadonkorjattiin niin, että vielä pellossa on vähän yli puolet jäljellä. Punajuuri lajiteltiin. Omaa tietä kunnostettiin, Kiitos Karlsson ja traktori! Oma vajakin sai katon talveksi, kiitos Karhu ja Kuokkanen!
Punajuuri lajiteltiin isoihin, pieniin ja huonoihin juureksiin. Meillä ei ole niin tarkat laatuvaatimukset, koska omalta pellolta kannattaa hyödyntää myös vähän pienet, ne ovat ihan yhtä hyvän makuisia kaikki. Lopuksi ne säkitettiin ja laskettiin oikea määrä sadonjakelua varten. Nyt on kaikki oma peruna varastossa tai jo keittiöissä. Vuokraisännämme Jukan perunaa nostettiin kolme riviä, sitä olisi vielä runsaasti pellossa...
Palsternakkaa nousi 270 kg lauantaina eli n. kahden viikon sadonjakelun verran. Palsternakan nostajat huomasivat, että nosto on tarkkaa puuhaa. Talikko ei saa osua juureen ja kun kokonaisen palsternakan saa ylös maasta, voi joka kerta olla tyytyväinen itseensä.
Talkoissa ruoka on tärkeä osa päivää: tehään vaikka mitä mutta syyään eka! Ulkona olo ja fyysinen työ vievät energiaa. Sen jälkeen lämmin keitto ja hyvä seura maistuu. Kiitos Ollille oman pellon keitosta ja pannarista sekä ihanasta omenahillosta.
Kiitos talkoolaisille. Nyt saadaan taas kylmiöön täytettä tulevaa kuukautta varten. Lokakuu etenee, pelto pitää saada tyhjäksi ja kauniita päiviä toivotaan.Vielä vähän syksyn lämpöä ja valoa ennen talven tuloa!
Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.
Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.
Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.
Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.
Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.
Kuuntele Yle Radio Suomi Taustapeilin tekemä juttu tästä
Helsingin-Sanomat Su 22.9.2013
Kehyslehti syksy 2013
Lue miksi Ravintolakoulu Perho on mukana Kaupunkilaisten omassa pellossa.
Tästä linkistä juttuun. Perho&Ruokaosuuskunta löytyy sivuilta 10-13
Puutarha-alan uutis- ja ammattilehti Puutarha&Kauppa teki jutun Kumppanuusmaatalouksista Suomessa 29.8.2013:
Nelosen Uutiset 4.8.2013: Henkilökohtaista palvelua tarjoavien ammattilaisten joukkoon on tullut uusi ammattikunta, personal farmerit. Tämä henkilökohtainen viljelijä palvelee markettien tuonti-rehuihin kyllästyneitä kaupunkilaisia.
Katso juttu tästä
Helsingin Sanomat / Koti-osio 3.8.2013
Lue juttu tästä
Taloussanomat 25.5.2013
Lue juttu tästä linkistä
Helsingin Sanomat 12.4.2013
Lue koko juttu tästä linkistä
Maaseudun Tulevaisuus 2/2013
Demeter-lehti 11/2012
UusiMusta -blogi: Personal farmer ja pala peltoa
Katso juttu tästä
Matkaanlehti 2012
MeNaiset-lehti 2012
Yle1 Eve Mantu vierailee pellolla
Ruska on saapunut. Yöt ovat olleet vielä lämpimiä vain yksi hallaöyö, mutta silti luonto tietää talven koputtavan syksyn oveen. Puut keräävät lehtivihreän varastoon ensi kesää varten. Pellolla ollaan alettu keräämään harsoja pois maasta varastoon odottamaan ensi kevättä. Pellon satoa korjataan, mikä keretään.
Keväällä aloitettiin luomaan jotain uutta, kesä hoidettiin elämää, loppukesä vaalittiin kasvua, nyt elonkorjataan ja sitten kaikki, mikä ja mitä peltoon on kasvukauden aikana tuotu on kerättävä pois.
Syyskuun viimeisenä lauantaina oli sadonkorjuutalkoot. Päivä oli Mikaelin nimipäivä ja syksyn vuoden aikajuhla. Tuona päivänä on biodynaamisilla tiloilla ja Steiner-kouluissa perinteisesti vietetty Mikael-juhlaa. Silloin ollaan sadonkorjattu, tehty syksyn töitä yhdessä ja valmistauduttu rohkeudella tulevaan talveen.
Mikaelista voi lukea satuja, tarinoita ja raamattu kertoo Mikaelin olleen suurin arkkienkeli, joka taisteli miekallaan ja rohkeudellaan lohikäärmettä vastaan ja kukisti tämän. Mikaelin miekka symbolisoi sisäistä rohkeutta mennä kohti pimeyttä. Mikkelin-päivänä syyspäivän tasaus on mennyt ja illan pimeys voittaa päivän valoisan ajan. Pimeyden kohtaamiseen tarvitaan voimaa sekä rohkeutta. Mikael-legendat kuvaavat asioita, joissa ihminen voittaa pahan omalla rohkeudellaan.
Omalla pellolla nostettiin lauantaina porkkanaa n. 20 osuuskuntalaisen voimin. Aurinko pilkahteli pilvien välistä ja n. 650 kg porkkanaa nousi maasta eli n. 5 viikon jakomäärä. Viisi riviä jäi vielä nostamatta. Muutama keräsi myös pientä härkäpapu satoamme. Oman pellon annista wokattiin maistuvaa ruokaa.
Porkkanoissamme on aika paljon porkkanakärpäsen vioitusta ja muitakin laadun heikentäjiä niinkuin luomussa saattaa olla. Kuitenkin sato on ihan hyvä, mutta lajitteluun menee myös aikaa: 1-luokka varastoon, 2-luokka erikseen ja huonot pois.
Viime sunnuntaina 16.9. nostimme omaa perunaa auringon paisteessa. Omasta pellosta nousikin n. 500 kg perunaa. Vähän jäi vielä nostamatta. Kesä on kuitenkin ollut niin viileä, että perunat ovat jääneet aika pieniksi ja perunaruttoakin on, niinkuin kosteana kesänä yleensä. Nyt on kuitenkin ainakin kuukauden sadonjakoon omat nicolat.
Oman kausihuoneen runkokin on nyt pystyssä Mustosen puutarhassa, odottamassa ensi kevään omia taimia. Kiitos, Tuomas, Harri ja talkooväki!
Keskiviikko 19.9.2012 oli Euroopan yhteinen Hyvän ruoan päivä. Elokuussa on lähtenyt Good food marssi kohti EU:n hallintokaupunkia Brysseliä. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhdessä seuraavan kuuden vuoden maataloustukijärjestelmästä 2014 - 2020.
Keskiviikkona marssimme hyvän ruoan puolesta Narinkkatorilta Maa-ja metsätalousministeriölle. Maanviljelijät traktoreineen ja kuluttajat banderolleineen marssivat luomun, omavaraisuuden, reilumpien tuottajahintojen ja oikeudenmukaisen ruoantuotannon puolesta. Vaatimus kuului: Parempaa ruokaa! Reilu tuotanto! Lisää luomua! Stop dumppaus! Ruoka kuuluu kaikille! Omavaraisuus! Ruokasuvereniteetti! Maanviljelijöiden, elintarviketyöntekijöiden ja ruoan arvostuksen on noustava, ja reilukauppa ja meininki tulisi olla tätä päivää!
Marssin jälkeen oli maalaistentori, missä Oman pellon viljelijät myivät kaunista ja herkullista satoa sekä jakoivat tietoa osuuskunnan toiminnasta. Torilla oli elävää, kantaaottavaa musiikkia, herkullista suomalaista ruokaa ja tuottajia sekä maanviljelijöitä. Maaseutu kohtasi kaupungin ja maanviljelijä kuluttajan. Toivottavasti kukaan ei valittanut hinnasta vaan ymmärsi arvostaa tuotetta.
Sillä reilustakaupasta puhutaan, mutta silti melkein jokainen Suomen maanviljelijä tekee osan työstään ilman palkkaa niin että kaikille riittäisi kotimaista ravintoa. Mielestänä se on outoa ja väärin, että kaikesta muusta ollaan valmiit maksamaan: autoista kymmeniätuhansia, kodeista satojatuhansia, terveydestä tuhansia ja kosmetiikasta satoja euroja, mutta ruokaa, ravintoa, emme arvosta, emmekä ole valmiita maksamaan siitä euroa enempää!
Lauantaina 22.9. oman pellon viljelijät myivät Vantaan Steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla oman pellon satoa ja Herttoniemessä osuuskuntalaiset pitivät pop up toria. Lauantai oli aurinkoinen, kaunis ja kauppakin kävi. Syksyn sadosta pääsee nauttimaan ja pellon antimet päätyvät moneen kotiin!
Aamut valkenevat kosteina. Melkein voi nähdä, kun vesihöyry nousee kohti taivasta aamuisin. Peltoa ympäröivät puut ovat alkaneet kerätä ravinteita juuriin, ne ovat muuttaneet väriä. Vihreä muuttuu vaivihkaa kohti ruskeaa ja keltaista. Vihreä on kuitenkin vielä voitolla. Pellolla monet eri vihreän sävyt näyttäytyvät.
Keräkaalit ovat kypsyneet. Ne alkavat kimaltaa päältä ja kypsynyt kerä näyttäytyy lehtien suojasta. Nekin ovat yksilöitä jokainen: isoja, pienempiä, kirkkaampaa vaaleaa vihreää ja toiset taas kylmempää harmaanvihreää.
Maissikin alkaa vihdoin kypsymään. Tähkän päässä oleva röyhy muuttuu vaaleasta, ensin punaiseksi ja sitten ruskeaksi, ihan lopuksi tummaksi. Lisäksi maissin pää pyöristyy ja vihreän tähkän sisällä maissit kasvavat, makeutuvat ja kellastuvat. Vihreästä tähkästä voi kuoria ihanan vaalean keltaisen makean maissin.
Purjon viileän vihreä värimaailma sopii aamujen kosteaan tunnelmaan. Purjot kasvavat vielä syyskuussa kokoa, mutta tuovat kuitenkin jo luonnetta ruokaan sekä tuoreena, että paistettuna. Purjon valkoinen osa on pehmeämpää ja mehevämpää kuin vihreämpi.
Pavut kasvavat vaaleanvihreinä maassa ja kukkivat valkoisin kukin, jotka hedelmöittyessään kehittyvät paloiksi. Papu tekee kaunista hedelmäänsä muutama viikko myöhässä viileänä kesänä. Oma papu maistuu kuitenkin ihanalta: siitä saa hyvää proteiinia ja maa typpeä!
Punajuuremme kasvavat vielä. Biodynaamisesta siemenestä johtuen kasvu on epätasaista ja jokainen on yksilö. Osuuskunnan pellolla tämä on hyvä asia, että sato valmistuu vaiheittain. Punavihreät punajuuret pullistuvat maasta ja lilapunavihreät lehdet lepattavat lähellä maata ilahduttaen värillään. Makea maku tuo voimaa ja pirteyttä syyspäivään.
Porkkanan lehdet lepattavat kevyinä ja hyvin vaalean vihreinä kohti sinistä syystaivasta. Maassa pysyy kuitenkin tiukasti vahva oranssi juuri. Porkkana on hyvin maadoittunut, mutta kuitenkin kevyt. Maku on pirteä, herättävä ja maan makea. Omat porkkanamme ovat jo aika isoja, mutta syksyn viileys vielä vahvistaa kuorta ja tuo luonnetta ennen viimeistä sadonkorjuuta.
Ruokapiirin kautta olemme tilanneet ulkomaalaisia luomu omenoita. Nyt kotimaisen omenan sesonkiaikana rupesimme miettimään onko järkeä ostaa ulkomaalaisia omenoita? Päätimme, että ainakin sesongin ajaksi hommaamme kotimaista omenaa. Mutta mistä niitä kotimaisia omenia saa, kun luomutukusta saa vain ulkomaalaisia luomu omenia?
Laitoimme kysymyksen ruokapiirin sähköpostilistalle. Emme löytäneet luomu omenatilaa, jota etsimme vaan löysimme Pakilan siirtolapuutarhan. Siellä heitetään siirtolavallinen omenia, joka vuosi roskiin. Uskomatonta. Mutta mikä mahdollisuus. Voimme auttaa ihmisiä siirtolapuutarhoissaan hakemalla heidän omenapuista omenat pois.
Sunnuntaina suuntasimme herttoniemestä pakilaan, jossa 6 siirtolapuutarhalaista oli pyytänyt tyhjentämään heidän omenapuut. Tyhjät laatikot täyttyivät helposti omenista ja täytyy myöntää, että emme ratkaissut ongelmaa. Pakilan siirtolapuutarhaan jäi edelleen paljon omenaa, jotka siirtyvät siirtolavan kautta roskiin. Mietimmekin että ensi vuonna pitää ottaa enemmän laatikoita mukaan. Vai teemmekö omenaoperaation vielä uudestaan ensi viikolla?
Keräsimme yhteensä 14 laatikollista (noin 100 kg) eri lajikkeisia omenia. Omenat jaetaan ruokaosuuskunnan tiistaisessa sadonjaossa osuuskuntalaisille. Näin pakilan omenat siirtyvät hetkessä 100 talouteen ympäri helsinkiä. Mitä niille sitten tapahtuu?
Etsi montako ruokapiiriläistä mahtuu omenapuun alle? Kiitos kaikille talkoolaisille. 
