Viewing entries in
Blogi
Tule syksyksi harjoittelemaan Kaupunkilaisten omalle pellolle. Otamme harjoittelijoita alan oppilaitoksista, te-keskuksen kautta tai jos vain haluat tulla oppimaan viljelyä niin tervetuloa. Jos kiinnostuit niin ota yhteyttä ruokaosuuskunta@gmail.com
Voit aloittaa vaikka heti. Tervetuloa!
Ensimmäiset pakkaset kävivät ja veivät kesäkurpitsat mennessään. Onneksi ilma kuitenkin lauhtui ja tänään aloitettiin palsternakan nosto. Niitä halla jopa saattoi makeuttaa. Yritin nostaa kokeeksi pellosta myös yhden mustajuuren, mutta savinen peltomme oli niin märkä tämän viikon sateiden jäljiltä, että pitkä mustajuuri jäi vain törröttämään n. 30 cm näkyviin maahan.
Palsternakka menee nyt jakoon naatteineen. Viikko sitten maisteltiin perholaisten kanssa palsternakan naattia, sillä on mielenkiintoinen jälkimaku. Kekrijuhla kokkimme Janne Länsipuro mainitsi, että naateista saa kookoksen makuisen liemen. Ei muuta, kun testaamaan!
Hallanvaarassa alkuviikosta keräsimme tosiaan ensimmäisiä maisseja, vaikka kaikki ne eivät vielä olleet kypsiä. Toisaalta pienimmät sopivat mainiosti wokkityyppisesti kokonaan syötäviksi ja riitti Kalasataman sekä Töölön jakopisteille kypsätkin maissit. Etelä-Amerikasta kotoisin oleva maissi vaatii pitkän lämpimän kasvuajan. Tänä vuonna maissit eivät kunnolla meidän pellolla ehtineet kypsiksi ennen ensimmäistä hallaa. Kesäkuun sää oli niin maissin optimilämpötila-alueen alapuolella. Maissit ovat ihanan maukkaita juuri poimittuina raakoina, kun sokerit eivät ole vielä muuttuneet tärkkelykseksi. Ovat ne hyviä keitettynä tai grillissäkin.
Ilmassa on lokakuun tuntua, savipelto on mutavelliä, värit syksyn sameiset ja vain muutama punainen pihlajanmarja ja punainenkärpässieni hehkuu väriä. Sameinen värimaailma, kostea ilma ja pohjoistuuli puhaltelee Omalla pellolla. Mielessäni soi Juicen kappale "nyt on lokakuu ja minusta näkee sen". Onneksi kekrit vietettiin vielä syyskuun kuulaassa auringossa.
Osuuskunnan syyskuun sadonkorjuutalkoot menivät hienosti ja kekrijuhlat mainiosti. Monenmoista oli tekijää, tekemistä ja kokemusta. Viime viikonloppuna nostettiin juuri ennen pakkasyötä perunoista 1000 kg perunakellariin maan uumenen lämpöön. Punajuurtenkin nostoa aloitettiin. Sitä jatketaan ensi viikon lauantaina 4.10. Omalla pellolla iltapäivällä. Tervetuloa punajuuritalkoisiin!
Ravintolakoulu Perho on yksi Ruokaosuuskunnan jäsen. Katso miten ravintolakoulu tekee yhteistyötä Kaupunkilaisten oman pellon kanssa? Kumppanuusmaatalous (community supported agriculture) on mahdollisuus lyhentää ruokaketjua ja näyttää mistä ruoka oikeasti tulee.
Onnittelut ravintolakoulu Perholle!
OKKA-säätiö julisti viime keväänä päiväkodeille ja kouluille sekä toisen asteen ja vapaan sivistystyön oppilaitoksille suunnatun kilpailun parhaasta kestävän kehityksen teosta tai toimintamallista. Säätiö sai kilpailuun yhteensä 57 hakemusta, jotka arvioi Opetushallituksen Irmeli Halisen johdolla toiminut palkintoraati.
OKKA-säätiö luovutti 12.11. Helsingissä järjestetyssä Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifioinnin 10-vuotisjuhlassa palkintostipendit kolmelle parhaalle hakijalle. Kilpailun voittajaksi nousi Ravintolakoulu Perhon "Kumppanuusmaatalous".
Lisätietoja palkinnosta ja kilpailusta löytyy tästä linkistä
Keltainen lehti tipahtaa tietokoneeni näppäimistölle. Lämpimiä värejä näkyy ympärillä. Kelta-beige-vihreä-maailma & monia värejä pellolla! Tällä viikolla on Omalle pellolle tulleet ensimmäiset kylmät yöt. Täällä on aamuisin ollut 3 Celsius-astetta lämmintä. Tiistaiaamuna keräsin salaatteja ja osa niistä oli huurtessa. Niiden keräämistä vältin, jotta ne saivat sulaa maassa rauhassa. Lehtikaalien makuun kylmyys oli jo vaikuttanut hieman makeuttavasti. Myös muille vihanneksille se tekee hyvää mm. muistuttaa niitä tuleentumisesta eli valmistumisesta. Kuitenkin joitain vihanneksia kylmyys haittaa. Kurkut kuolevat, kesäkurpitsat ja pinaatti eivät kestä kovaa hallaa ja maissi menee huonoksi. Perunat pitäisi nostaa maasta ennen halloja niin ne eivät saa paleltumia.
Syksy lisää usein pellolla yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Tällä viikolla Omalla pellolla on käynyt talkoissa kaksi Perhon ryhmää ja Kiipulan erityispuutarhaopiskelijoiden ryhmä. Toreilla ollaan viime aikoina vierailtu ja huomenna on osuuskuntalaisten sadonkorjuujuhlat. Tullaan yhteen juhlimaan kesän makuja ja hedelmiä. Nostetaan perunat yhdessä maasta perunakellarin uumeniin. Kellareille kylmyys tekee myös hyvää, se viilentää ne sopivaksi sadonkorjuuaikaa ajatellen.
Luonnossa on näkyvissä ensimmäiset ruskan merkit. Toivottavasti ennen talvea näemme vielä kaikki kesän lämmön ja valon tuomat värit ennen värittömyyttä ja uusien ideoiden aikaa. Ainakin kesän mauista olemme saaneet nauttia ihanien oman pellon tuotteiden muodossa. Vielä ei haluaisi antaa hallalle tilaa, koska sitten joudumme joistain tuotteista luopumaan kuten noista ihanan makuisista omista kurkuista. Kesäkurpitsoista olemme tosin saaneet nauttia jo kaksi kuukautta. Mutta onneksi joidenkin tuotteiden aika vasta alkaa kuten keltaisen valkoisen palsternakan, joka ei ole halloista millänsäkään.
Haikeaa on myös sanoa hyvästit pellon harjoittelijoille. Keudan puutarhaoppilaitoksesta meillä on ollut huhtikuusta asti harjoittelemassa Tomi. Hän ja monet muutkin ovat olleet suuri apu pellolla. Tomilla on viimeinen päivä tänään ja monet muutkin ovat jo lopettaneet peltoharjoittelun ja palanneet syksyn opintojen pariin. Syyskuun lopusta pellolle onkin entistäkin tärkeämpää osuuskuntalaisten talkoot, että saadaan sato nostettua, kesä säilöttyä ja viikon sadonjaot tehtyä.
Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.
Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.
Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.
Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.
Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta! Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!
Tämän viikon keskiviikkona löysin itseni isojen omanapuiden alta. Punertavat valmiit omenat pullistelivat pään yläpuolella, paksut oksat ympäröivät ja kertoivat vanhan puun tarinaa. Vierelläni hyöri muutama osuuskuntalainen joku tikkaiden kanssa ja toinen vanhan sinipiian kanssa tiputteli omenoita puusta. Viimeinen tunti lajiteltiin Rekolalaisen omakotitalon pihalla nyt osuuskunnan omenoita. Emäntä (osuuskuntalainen) Maisa iloitsi punaisen kattilan tyhjentymisestä, se oli ollut jonkun aikaa jo täynnä omenoita. Nyt ne saatiin osuuskunnan käyttöön ja kattila jälleen puurokattilaksi. Se tuntuu tosi hienolta, että se jolla on haluaa jakaa. Jakaminen tekee kaikki iloisiksi ja mahdollistaa monta hyvää asiaa tässä maailmassa. Siitä on ruokaturvassakin kysymys.
Tämä on se aika vuodesta, kun Suomessakin hedelmäpuut kantavat satoa ja koko puu, lajike, valmistuu aina kerralla. Jäi Maisankin pihaan vielä muutama myöhäisempi lajike. Omena irtoaa itsestään tai helposti puusta ollessaan valmis. Lajiteltiin 130 kg omenoita mehuasemalle, niistä tuli n. 80 litraa mehua. Lisäksi syötävää omenaa saatiin kerättyä n. 600 kappeletta eli jokaiselle osuuskuntalaiselle 3 kappaletta ensi viikon jakoon. Ensi viikolla keskiviikkotalkoot jatkuvat omalla pellolla.
Muoviton syyskuukausi alkoi ja ajattelin, että yritetään mekin vähentään muovia jaoissa niin paljon kuin mahdollista. Kuitenkaan hortonomin näkövinkkelistä se ei ole kovin helppoa, sillä juurekset ja vihannekset haihduttavat kosteutta ja muovi suojaa haihtumiselta. Lehtivihannekset kuten lehtikaali, salaatti, pinaatti ja yrtit olisivat ihan nuutuneita ilman muovia klo 18 illalla, kun osuuskuntalainen vie ne kotiinsa, jos ne ollaan aamulla kerätty. Ajattelin, eetä voisimme kuitenkin tässä kuussa kokeilla biomuovipusseja ja katsoa kuinka paljon kalliimmaksi ne tulevat. Voisimme myös yrittää pakata esimerkiksi lehtikaalin isoon muovisäkkiin ja osuuskuntalainen voisi kotoaan ottaa pienen muovipussin mihin omansa pakkaa. Kokeillaan eri vaihtoehtoja, eikä kangistuta kaavoihin! Muovi helpottaa elämää kuten asioiden pakkaamista ja säilymistä sekä kuljettamista. Ilman kestäviä laatikoita vihanneksia ei voisi kuljettaa. Kuitenkin muoviroskat väärässä paikassa kuten meressä saavat paljon pahaa aikaan.
Ruoka on suuremmalle osasta meistä perustavaraa, mutta vielä muutama vuosikymmen sitten ruoka oli kortilla, pula vuosina sodan jälkeen, myös Suomessa. Ruoka on elinehto ja harmittavan harva meistä muistaa arvostaa ruokaa. Olemme valmiita maksamaan taloista, kosmetiikasta, autoista, mutta ruoka on halpaa ja meillä on yksi elinkeino maanviljely, mikä ei kasva muiden elinkeinojen tahtiin eli mielestäni sitä voi verrata länsimaiseen kehitysmaiden hyödyntämiseen. Osuuskuntalaisemme, eläkeläinen, Marja-Liisa, joka auttelee pellolla lähes viikoittain muistuttaa minua ruoan arvostamisesta. Jos kurkku on hieman käyrä voimme jakaa sen, mutta jos sipuli on liian pieni jätämme sen peltolaisten käyttöön. Marja-Liisa muistaa joka viikko hyödyntää senkin, mikä jaoista jää. Kuitenkaan jaoista ei jää paljoa, sillä kosmiset viat kuten kurkun muoto ei meitä haittaa, ne ovat yksilöitä ja maistuvat ihan yhtä hyviltä kuin suoratkin. Ollaan me ihmisetkin kaikki hieman eri pituisia ja paksuisia.
Korson työttömillä on tänään sadonkorjuujuhla ja siellä käydessä voi muistaa, että myös Suomessa kaikilla ei ole tarpeeksi ruokaa. Kuitenkin Korson työttömät ry jakaa työttömille joka viikko kauppojen hävikkiruokaa. He ovat myös pellon osakas.
Vihanneksissamme ei pellolla ole koskaan ylituotantoa, koska kaikki saadaan jakoon hyödynnettyä ja jos joku vihannes ei tuota viikossa tarpeeksi, voimme laittaa sitä vain yhteen jakopisteeseen ja toista toiseen. Pellolla asiat, kun ovat kiinni ilmoista. Kun on viileämpi jakso, kurkku ja kesäkurpitsa kasvavat hitaammin ja tuottavat vähemmän kuin lämpimällä. Me säästämme pellolla energiaa, kun emme kuivata mm. sipuleita kuivurissa. Osuuskuntalaiset syövät sesonkiruokaa vuoden ajan mukaan, jolloin emme käytä ylimääräistä sähköä ja lämmitysenergiaa mm. kasvihuoneen lämmitykseen tai sadon ympärivuotiseen säilyttämiseen. Me voimme jakaa lähes kaiken, jolloin ruokahävikki on hyvin pientä. Kavihuoneen lämmittämiseen ja tekniikkaan menee paljon energiaa n. 0,5 % Suomen kokonaisenergiantuotannosta. Säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, mitä ovat edesauttaneet päästöt, jätteiden väärä käsittely ja sademetsien hakkuut mm. maatalousalueiksi.
Oma pelto menee Viikkiin Foodycle-torille ensi viikon perjantaina 5.9., siellä teemana on tänä vuonna ruokaturva. Se on tapahtuma ruoasta kiinnostuneille. Ruoantuotannon läpinäkyvyyttä painotetaan ja ekologista eettistä tulevaisuuden syömistä pohditaan tapahtumassa. Ainakin se on totta, että Herttoniemen ruokaosuuskunta pyrkii mahdollisimman läpinäkyvään ruokaketjuun ja mitä enemmän syö kasvispohjaista ruokavaliota sitä paremmin ruoka riittää kaikille maailman ihmisille.
Viikin yliopistolla ruokaturva on tärkeä teema. Vuonna 2050 meillä on arviolta yli 9 miljardia ihmistä ja maapallon kantokyvyn on vaikea kestää jo 7 miljardia ihmistä. Lisäksi nyt on jo miljardi nälkäistä eli haaste on ruokkia suurempi ihmismäärä pienemmällä saastemäärällä ja saada tietysti ruoka jakaantumaan oikein. Logistiikan päästöjä voitaisiin ainakin pienentää ruoan paikallisuudella. Lisäksi silloin paremmin tiedämme kuinka ruoka kasvatetaan ja välitämme millaisia ympäristövaikutuksia ruokajärjestelmällä on lähiympäristöön. Ehkä tämän hetkinen ruokapakotetilanne maailmalle voi myös opettaa paikallisen tuotannon ja paikallisten markkinoiden tärkeyttä ruokaturvan näkökannalta.
Pellolla puhaltaa tuuli ja ilma ounastelee elokuun loppua. Tuulessa puun lehdet lepattavat vielä vihreinä, vaikka luonto kyllä jo valmistautuu syksyyn: kantamaan hedelmää ja kypsyttämään kesän siemenen tulevaa kevättä varten. Vieressäni näkyy putkikasveja, jotka ovat jo siementäneet ja ruskeina heiluvat nurmen seassa. Viikko sitten lämpö muuttui sateiksi ja tämän hetkinen saldo on pellolla n. 75 milliä viikossa eli kuukauden sademäärä. Sadetta kyllä moni juures varmasti kaipasikin. Nyt ne voivat vielä kasvaa kokoa ja mehukkuutta ennen tuleentumistaan ja kuoren paksuuntumista. Virna kukkii violettina viherlannoslohkollamme, ensimmäiset harmaanvihreät purjot valmistuvat ja sipulimaalla tohina käy, vaikka yhtään sipulia ei näy. Jos oikein tarkkaan katsoo, siellä ne kultaiset sipulit ovat maanpeitossa, mutta vihreistä lehdistä ei ole enää tietoakaan.
Sipulit tuleentuivat jo viimeiset viikko sitten eli kaatoivat kellastuneet naattinsa peltoa kohden ja näin kertoivat viljelijöille lopettavansa kasvun tältä vuodelta ja olevansa valmiit sadonkorjuuseen ja kuivatukseen. Pellolla alettiin tällä viikolla nostamaan sipuleita karrelle, vaikkakin pelto oli niin märkä , ettei sitä päästy äestämään eikä sipuleita sinne nostamaan vaan tyhjensimme satokatoksen ja siellä kuivuu nyt osa sipuleista. Purjo sen sijaan kestää pellossa pienen pakkasenkin ja sen sadonkorjuuaika alkaa vasta, kun kaikki sipulit on ensin nostettu.
Myös härkäpävun sadonkorjuu on aloitettu. Viime viikolla Lasipalatsin jakopiste sai ensimmäisenä härkäpapua jakoon. Tänään pellolla kerätään lisää härkäpapuja ja papua vielä ensi viikon jakoon. Isot vihreät härkäpavut ovat biodynaamisen siemenfirman Bingenheimerin hang down lajiketta ja pienemmät ovat kontua. Härkäpavut sopivat mainiosti pohjoisiin kasvuolosuhteisiimme ja vaativat vähän lannoitusta, sillä ne ovat voimakkaita typen sitojia eli niillä on typpisymbionttibakteeri juurissa, joka kerää ilmasta typpeä maahan kasvin käyttöön. Tärkeistä maan kasvukuntoa parantavista kasveista on kyse. Härkäpapu voisi myös olla vastaus valkuaisomavaraisuuteen eli hyvä vaihtoehto tuontivalkuaisrehulle ja soijalle. Yksi suuri ongelma ruokaturvan kannalta on se, että kolmannet maat tuottavat länsimaille rehua oman ruokatuotannon sijasta ja sademetsiä tuhotaan rehuntuotannon vuoksi. Härkäpapu sopii mainiosti lyhyen kasvuaikansa ansiosta pohjolaan.
Tori kausi on myös avattu. Oma pelto vieraili viime sunnuntaina ytimessä eli Kiesman ja musiikkitalon väliin rakennetussa roskalavapaviljongissa. Pop up-ravintolapäivän kunniaksi siellä tekivät ruokaa Juuren kokit ja ruokaan pystyi ostamaan mm. Oman pellon tuotteita eli tuoretta luomuruokaa keskellä kaupunkia. Oma pelto vierailee loppukesän aikana vielä muutamissa tapahtumissa mm. Foodycle torilla Viikissä pe 5.9., missä tämän vuoden teemana on ruokaturva sekä Vantaan steiner-koulun luomuisilla keskiaikamarkkinoilla eli pellon naapurissa la 13.9. Näissä on mahdollista ostaa biodynaamisesti viljeltyjä Oman pellon tuotteita, vaikka ei olisikaan osuuskuntalainen.
Nämä rikkakasvit puhuttavat, ihastuttavat, ihmetyttävät ja vihastuttavat. Jos pellolla käy tähän aikaan vuodesta ja jos sinne ei ole moneen vuoteen kylvetty ruond uppia näkyy vähintäänkin pientareilla kamomillan ja päivänkakkaran näköistä kukkaa, saunakukkaa. Meillä sitä on. Toiset keräävät sitä ruukkuun, radiotoimittaja kuvasi sitä tällä viikolla ihastuksissaan ja me olemme sitä kitkeneet peräkärryllisiä pois viime viikolla. Härkäpapua kitkiessäni mietin pitäisikö jättää muutama kukka viereen, pölyttäjiä houkuttelemaan, kun huomasin muutaman kasvin vielä kukkivan.
Peltovalvatti, tuo lähes ihmisen korkuinen elokuussa keltaisena kukkiva kestorikkakasvi. Siitä valittavat luomutarkastajat ja puutarhakoulun opettajat. Myös me olemme sitä kiskoneet maasta kiitettäviä kiloja viime viikkoina. Mutta huomasin kitkiessäni, että pudotin mehiläisen maahan repiessäni kasvia juurineen irti. Sitten heräsin siihen kuinka tärkeä se on ekosysteemipalveluille eli pölyttäjille. Muistin samalla kuinka tärkeää on monimuotoisuus ja kyllähän valvatin valtavat juuret, myöskin tekevät maan rakenteelle hyvää: ilma- & vesitilaa. Ehkä tosiaankin tälläkin asialla on kaksi puolta..
Mehiläisillä ja pölyttäjillä on tärkeä tehtävä maailman ruokaturvan takaamisessa. Kolmannes maailman ravinnosta on riippuvaista näistä hyönteisistä. Hyönteispölytyksen arvoa voi olla vaikea mitata rahassa. Sen hinnaksi on kuitenkin laskettu n. 150 miljardia euroa vuodessa. Maatiloilla on tärkeä tehtävä tehdä yhteistyötä pölyttäjien kanssa ja tarjota niille mm. laitumia, pientareita ja niittyjä. Me olemme kylväneet pellon pientareille kukkia mm. kehäkukkaa, auringonkukkaa ja ruiskukkaa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kuitenkin rikat tarjoavat niille myös tärkeän ravinnon lähteen.
Sitten täytyy iloita peltolaisten ja osuuskuntalaisten kätten jälkeä, hienoa käsityötä. Porkkanamaa on nyt kitketty kokonaan, samoin kaalimaa ja lehtikaalimaakin viime keskiviikon talkoissa.
Hoitokuukausi elokuu on ollut siis hyvä ja työläs. Paljon ollaan saatu aikaan, niin satoa, hoitoa kuin pellon siivoustakin. Tänään meillä on kerätty ensimmäistä tämän kauden torikuormaa papujen lisäksi eli Oma pelto goes roskalavapaviljonki. Sielläkin ollaan saatu roskasta hyvää aikaan eli muistetaanhan nähdä asioiden kaksi puolta.
Eloisan kuun lämmin tuuli puhaltaa ja hengähdän hetkeksi punaisen satolaatikon päälle istumaan. Istun papumaalla ja kerään papuja edessäni olevaan toiseen satolaatikkoon. Niin se on taas se aika vuodesta, että papumaalla istuu viisi peltolaista auringossa ja kädet käyvät. Jotenkin juhlavaa kaiken hoitotyön jälkeen. Kylmän kesäkuun jälkeen pavut olivat heinäkuun toisella viikolla, kuukausi sitten, vielä ihan pieniä ja rusehtavia kylmyydestä. Nyt pienet papupensaat kuitenkin kantavat hedelmänsä vaikkakin viikkoa viime vuotta myöhemmin. Omalla pellolla yritämme tämän päivän aikana kerätä n. 80 kg papua, jotta osuuskuntalaiset saisivat n. 400 - 500 g jakoon ensi viikolla. Keräsimme tänään myös ensimmäiset kasvihuonekurkut ja kasvihuoneemme kasvu muistutti viidakkoa kuuman viikon jälkeen. Elokuun kurkkukausi taitaa siis myös jälleen alkaa.
Tällä viikolla alkoivat keskiviikon iltatalkoot ja kyllä osuuskunta taas kerran osoitti, että porukassa on voimaa. Helteisenä elokuun keskiviikkona Omalla pellolla oli 15 henkeä ja valvattikasa traktorin peräkärryssä kasvoi nopeasti. Osaa porkkanamaasta emme olleet ehtineet kitkeä toiseen kertaan ja tilanne oli paha, mutta päätimme selvitä siitä ja nyt maasta on jo yli puolet pelastettu. Laitan toivoni ensi sunnuntain talkoisiin, että hoidamme yhdessä loputkin ja saamme syksyllä kunnon porkkanasadon.
Joitain töitä ei meinaa ehtiä tehdä muutaman viljelijän ja puutarhuriharjoittelijan voimalla luomupellolla pohjoisen kasvukauden vauhdissa, 40 vihanneslajin parissa. Onneksi tiukan paikan tullen on osuuskuntalaiset, joille satokin kuuluu. Se on helpottavaa huomata, että on ihmisiä, joita voi aina pyytää apuun. Yhdessä pystymme kitkemään porkkanamaan ja muuttamaan maailmaa korsi korrelta, mihin suuntaan: se on meistä kiinni. Omaa peltoa ei olisi ilman ruokaosuuskuntaa ja toisin päin. Viime vuonna hienoja hetkiä oli mm. punajuuren ja perunan nostotalkoot, kun ekat hallat tulivat yllättävän aikaisin. Muutama ihminen, ei olisi ehtinyt satoa suojaan saamaan, mutta yhteisön voimin sato saatiin pellolta kellariin juuri iltaa ennen yöpakkasia. Usko on välillä koetuksella työn tohinassa, mutta niin pellon kasvuvoima, vihanneksemme kuin osuuskuntalaisetkin yllättävät iloisesti.
Miltä elokuu näyttää? No meillä omalla pellolla se näyttää tältä:
Lämpö ja sateet ovat tehneet tehtävänsä: kaikki kasvaa. Nyt on satokasvit parhaassa kasvussa, mutta niin myös rikat. Nyt on aika kitkeä ja osuuskuntalaisia tarvitaan. Biodynaamisesti viljelty oma pelto on ollut aikaisemmin luonnonmukaisessa niittymäisessä tilassa ja tästä johtuen rikkojen siemenpankki on maassa iso. Elokuu on täysin vielä hoitokuukausi, vaikka satokin odottaa jo nostajaansa.
Miten osuuskunta on sitten vastannut rikkoihin. No ostimme tällä viikolla uuden hienon raivaussahan, kylläkin luomutarkastuksen jälkeen valitettavasti. Nyt pystymme raivaamaan pellon pientereet niin ei joka valvatti pääse siemeniään levittelemään, samoin biopenkkien välit, joissa on nurmeä pääsimme hoitamaan. Tiistaina juuri ennen yön sateita harasimme hanhenjaloilla punajuuret, palsternakat ja osan porkkanaa. Sitten kolme päivää on hurahtunut parsakaalien ja kukkakaalien joukossa. Sieltä on noussut monia kymmeniä kiloja valvattia, ukontatarta ja jauhosavikkaa, mutta onneksi saatiin pois. Edelleen toista kitkentää odottaa puoli porkkanamaata, mustajuuret ja lehtikaalit. Samalla pitäisi mm. jo sipulitkin nostaa karrelle ja toivottavasti päästään papuakin poimimaan. Maanantain luomutarkastajalle totesin: "Niin tämä luomuviljely on ilon ja kauhun tasapainoa". Siinä luonnon kasvuvauhdissa yrittää pysyä mukana ja jos tippuu kelkasta, on noustava kyytiin takaisin ja nopeasti!
Tällä viikolla on kuitenkin yritetty parhaamme mukaan korjata satoa ja kitkeä. Sadonjaot siis myös starttasivat muutaman viikon tauon jälkeen. Ensimmäiset kesäkurpitsat komeilevat valmiina keltaisina, ensimmäiset avomaan kurkut pullistelevat vihreyttään ja pienet pavutkin roikkuvat pensaissa ja nyt sateiden jälkeen varmasti kasvavat nopeasti. Violetit kyssät maistuvat mahtavalle ja perunat kukkivat.
Elo on suurta ja työ ei lopu, sellainen on Oman pellon elokuu.
Maitolaituri siirrettiin Töölön uudeksi jakelupisteeksi Cafe Regattan pihaan. Maitolaituri toimii sato-osuuksien hakupisteenä ruokaosuuskuntalaisille. Muut jakelupisteet ovat Lasipalatsi, Kalasatama, Herttoniemi ja Vantaan pelto Korsossa.
Kiitos Maaseudun Tulevaisuus -lehdelle, Helsingin kaupungille ja Cafe Regattalle. Pieni pala maaseutua on saapunut stadiin.
Pienenämme sadon kuljetuksesta johtuvia hiilidioksidipäästöjä. Kuljetus Santamaa, joka hoitaa pellon sadonkuljetukset, on muuttanut pakettiauton biokaasukäyttöiseksi. Näin pellon hiilidioksipäästöt pienenevät ja kuljetukset ovat ympäristöystävällisemmät. Laskimme viime vuoden kuljetukset pellolta jakelupisteisiin. Satoa kuljetettiin yhteensä noin 1833 km. Alla olevasta taulukosta käy ilmi syntyneet hiilidioksipäästöt. Heinäkuussa 2014 kuljetusauto on muutettu biokaasukäyttöiseksi. Kuljetuksista syntyy 65% pienemmät co2-päästöt kuin aikaisemmin.
Projektissa on ollut mukana Gasum, Kuljetus Santamaa, TerraGas ja Ruokaosuuskunta. Kiitos kaikille, että tämä onnistui nopealla aikataululla.
Ruokapiirit edustavat vaihtoehtokulttuuria. Ruokakulttuurimme menossa oleva muutos ja internet kuitenkin mahdollistavat ruokapiirien nopean laajentumisen. Kasvava tarve saada laadukasta ruokaa ja tietää ruuan alkuperästä motivoivat yhä useampia kaupunkilaisia perustamaan uusia ruokapiirejä. Näin ollen myös elintarviketeollisuuden ja virkamiesten kiinnostus ruokapiiritoimintaa kohtaan on herännyt. Ruokapiireillä on monia hyödyllisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia, joiden takia toimintaa kannattaa tukea. Parhaimmillaan ruokapiirit voisivat muodostaa uuden tukijalan urbaanille ruokahuollolle. Suomessa toimii arviolta 60-100 ruokapiiriä. Tarkkaa määrää ei tiedetä, sillä virallista yhtenäistä rekisteriä piireistä ei ole. Pienimmät ruokapiireistä ovat vajaan kymmenen ruokakunnan piirejä ja suurimmissa piireissä jäseninä on satoja kotitalouksia. Ruokapiireissä ruoat tilataan etukäteen ja noudetaan sovittuna aikana jakelupisteestä läheltä kotia. Ruokapiirit sopivat toimituksista tuottajien kanssa ja järjestävät itse ruuan jakelun ja siihen tarvittavan infrastruktuurin. Piirien toimintatavoissa on eroja, mutta yhteistä niille on talkootyö. Tuotteet otetaan piireissä vastaan ja lajitellaan tilaajille talkoovoimin. Talkootyötä arvostetaan; ilman sitä piirit eivät pyörisi. Talkootyöllä on myös suuri merkitys osallisuuden ja yhteisöllisyyden tuomisessa arjen ruokahuoltoon. Helsingissä suurimmilla piireillä Herttoniemessä ja Laajasalossa jakelupisteenä toimii oma kauppapuoti, joka myy ruokaa muillekin kuin ruokapiirien jäsenille.
Ruokapiirien jäsenillä on moninaisia motiiveja osallistua toimintaan. Tämä heijastuu ruokapiirien erilaisissa toimintatavoissa. Jokainen piiri voi työstää itselleen sopivan valikoiman ja tehdä yhteistyötä haluamiensa lähituottajien tai tukkureiden kanssa. Useat piirit hankkivat ensisijaisesti lähellä tuotettua luomuruokaa: ruokapiiriläiset haluavat sekä syödä lähiruokaa että tukea sen tuotantoa. Lisäksi on olemassa myös luomuruokapiirejä. Ruokapiirien tuotevalikoima voi käsittää kymmeniä, ellei satoja artikkeleja, joten parhaimmillaan niiden kautta voi saada suurimman osan kotona kulutettavasta ruoasta. Joidenkin ruokapiirien ottamat pienet katteet käytetään toimintamenoihin, satunnaisiin tarvikehankintoihin ja verkkojärjestelmien ylläpitoon.
Ruokapiiri on kansalaisten omaehtoinen ruohonjuuritason lähipalveluinnovaatio. Ruokapiirit edustavat arjen aktivismia, jossa kansalaiset voimaantuvat ja pääsevät itse vaikuttamaan ruokahuoltoonsa. Pientuottajille ruokapiirit edustavat järjestäytyneitä asiakkaita ja parhaimmillaan myös kumppaneita, joiden kanssa voi käydä kauppaa keskusliikkeitä pienemmillä tuote-erillä ja vähäisemmällä hintakilpailulla sekä yhdessä neuvotella kaupankäynnin ehdoista. Ruokapiirivaihdanta koetaan reiluksi, koska monille piiriläisille on tärkeää tietää kenelle ruuasta maksettu hinta menee, ja että tuottaja saa työstään asianmukaisen korvauksen.
Lähiruoalla on monia myönteisiä ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia, mikä on noteerattu myös valtioneuvoston vuonna 2013 hyväksymässä lähiruokaohjelmassa. Ruokapiirit edistävät monia lähiruokaohjelman tavoitteita. Ruokapiirit luovat tarvetta lisätä lähiruoan tuotantoa ja ruokapiirien välinen yhteistyö ja kumppanuuteen perustuvat toimintatavat edistävät myös pientuottajien yhteistyötä. Ruokapiirit tuovat niin ikään vaihtoehdon keskittyneen kaupan rinnalle sekä edistävät osallisuutta ja yhteisöllisyyttä erityisesti kaupunkien asuinalueilla. Täydentävänä ruoan jakelumuotona ruokapiirit parantavat kaupunkien resilienssiä eli kykyä sopeutua äkillisiin muutoksiin. Ruokapiirit ovat myös yksi verkkokaupan muoto. Tässä piilee kenties merkittävin tekijä, jonka ansiosta ruokapiiritoiminnalla on mahdollisuus siirtyä vaihtoehdosta valtavirtaan. Ruokapiirit edustavat jo toimivaksi todettua verkossa tehtävää kauppaa samaan aikaan, kun kaupan kenttä vasta etsii verkkotoiminnan muotoja.
Ruokapiiritoiminta tarvitsee nyt tukea, kehittyäkseen kestäväksi ja pysyväksi toiminnan muodoksi, joka edistää ihmisten hyvinvointia sekä kaupunkien ’aineenvaihduntaa ja ekotehokkuutta’. Toiminnan tukemiseksi on perusteilla Pro Ruokapiirit –yhteisö, joka tuo yhteen ruokapiiriläiset ja tuottajat sekä muut toimintaan osallistujat. Pro Ruokapiirin tavoitteena on kehittää ruokapiiritoimintaa vahvistamalla tuottajien ja ruokapiiriläisten välistä yhteistyötä, tarjoamalla neuvontaa ja tukea ruokapiiritoiminnan käynnistämiseen sekä luomalla internetissä toimivan tilausjärjestelmän, joka on kaikille Suomen ruokapiireille avoin. Tilausjärjestelmä muodostaa virtuaalisen markkinapaikan, jossa ruokapiireiksi järjestäytyneet asukkaat ja ruoan tuottajat ja valmistajat voivat kohdata toisensa. Markkinapaikka voi tulevaisuudessa korvata piirien nykyiset, vaihtelevat tilaus- ja maksukäytännöt mahdollisimman helppokäyttöisellä tietojärjestelmällä. Virtuaalinen markkinapaikka voi parhaimmillaan myös järjestää lähiruoan kysyntää ja tarjontaa niin, että ne kohtaavat paremmin: markkinapaikka mahdollistaa reaaliaikaisen satotilanteen seuraamisen, myös esimerkiksi kotipihojen ylimääräiset omenat löytävät helposti syöjänsä. Markkinapaikan toivotaan myös edesauttavan tuottajapuolen järjestymistä ja parantavan pienruokatuottajien ja -jalostajien toimintaa ekologisemmaksi ja taloudellisemmaksi. Yhteinen markkinapaikka mahdollistaa ruokapiiritoiminnan valtavirtaistumisen ja vakiintumisen kaupunkien ruokahuollon muodoksi sekä takaa saavutettavat, kestävät ja kasvavat markkinat lähiruoan tuottajille ja jalostajille.
Ruoka on aina koonnut ihmisiä yhteen. Ruokapiiritoiminnalla on mahdollisuus edistää kestävää ruokakulttuuria ja tulla yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittäväksi instituutioksi, joka täydentää ja uudistaa etenkin kaupunkien arjen ruokahuoltoa.
Galina Kallio Väitöskirjatutkija Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Pasi Mäenpää yliopistotutkija Helsingin yliopisto
Lämpö on palannut. Kesäkurpitsat ovat muuttaneet väriään takaisin vihreämmäksi ja muutkin kasvit näyttävän nauttivan. Samoin myös kansainväliset työleiriläisemme. Leirin ensimmäinen viikko oli kylmä ja sateinen, millaisena nyt alkukesän muistaa, mutta toista leirin viikkoa on aurinko hellinyt ihan helteellä.
Leiriläiset ovat kitkeneet tällä viikolla palsternakkaa, punajuurta ja perunariveistä suurimmat kestorikkakasvit eli peltovalvattia, ohdaketta ja juolavehnää. Itse olen harannut lähes kaikkien kasvien rivivälit hanhenjalkaharoilla. Tänään haraustyö loppui, kun ampiaspesä löytyi hararungosta juuri ennen maissin vuoroa. Ampiaisetkin ovat jälleen liikkeellä lämmön palattua eli ekosysteemipalvelu pölytys toimii. Myös käsiharat on kaivettu esiin ja pellon harjoittelijat Eveliina, Timo ja Kaisa ovat haranneet myös purjot jälleen näkyviin ja sellerit ottamaan aurinkoa rikkojen keskeltä. Myös peltokompostimme alkaa jälleen näyttämään isolta aumalta. Sitä on nyt joka aamu aina päivän kitkentäkasan päälle kuivitettu järviruoko-oljella niin eiköhän terve lahoamisprosessi ala.
Tällä viikolla osuuskuntalaiset ovat järjestäneet leiriläisille myös ohjelmaa mm. uintiretken Nuuksioon Jannen biokaasubussilla, Claire oli veneretkellä Suomenlinnassa leirin kanssa ja leiri oli myös Rauhan asemalla viettämässä iltaa, missä Galina esitteli osuuskunnan toimintaa. Harjoittelijamme Kaisa Vehmasheinä piti hortoiluretken oman peltokierrokseni jälkeen leiriläisille Mustosen puutarhan takana olevalla luonnonsuojelualueella torstai-iltana. Huomenna on sitten tarkoitus syödä leirillä retken antimia. Luonnonkasvien keräilystä ja hyödyntämisestä voi tulla oppimaan myös ensi viikon keskiviikkona, kun Kaisa pitää retken osuuskuntalaisille.
Heinäkuu on Herttoniemen ruokaosuuskunnalla pellon hoitokuukausi. Heinäkuussa pitää olla aikaa pysähtyä istutettujen ja kylvettyjen taimien äärelle, niitä hoitamaan. Muuten satomme ei kehity laadukkaaksi ja isoksi. Jos kasvusto jää liikaa ukontatarten röyhyjen alle, valvatin lehtien varjoon ja hatikan ympäröimäksi, sato jää pieneksi ja lisäksi tautien vaara on suurempi, kun valoa ei tule tarpeeksi. Eli tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin luonnonhoitoon liittyvässä täytyy valoa, lämpöä, vettä, ilmaa ja maata olla oikeassa suhteessa muuten tasapaino järkkyy.
Monipuolisen luomutilan tulee suunnitella kitkentäkaudeksi työvoimaa, koska ainakin osa meidän vuokraamista biodynaamisista pelloista oli kauniina luonnonniittyinä ennen viljelyämme ja se tarkoittaa positiivisen biodiversiteetin lisäksi valtavaa siemenrikkapankkia. Omalla pellolla on ratkaistu työvoiman tarve heinäkuussa kansainvälisellä työleirillä, koska heinäkuussa myös moni osuuskuntalainen lomailee ja on poissa pääkaupunkiseudulta. Kansainvälinen työleiri majoittuu pellon viereisellä steiner-koululla ja työskentelee n. 6 h päivässä pellolla. He ovat töissä heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Tänä vuonna leirillä on yksi ohjaaja ja 7 leiriläistä. Leiriläisiä on tullut Singaporesta, Japanista, Taiwanista, Syyriasta, Hollannista, Serbiasta ja Italiasta. Ensimmäisellä viikolla on kitketty porkkanaa, osa palsternakoista ja Mustosen yrttiympyrä.
"Personal farmerilla" on välillä vaikeaa pysähtyä ja keskittyä kitkemään juuri sitä kohtaa missä on, koska tässä suurimman kasvun aikaan näkee myös kaiken työn ja joutuu priorisoimaan paljon. Täytyy miettiä, mikä kasvi vielä jaksaa kilpailla rikkojen kanssa ja mikä tarvitsee kehittyäkseen valoa ja tilaa nyt. Toisaalta kitkentä on hyvin meditatiivista ja rentouttavaa puuhaa, jossa ei tarvitse paljon miettiä, jos vain saa vaihteen päälle. Viime vuoden leiriläisemmekin kuvasivat kitkentää noin leirin jälkeen.
Lämpö tulee toivottavasti myös nyt takaisin. Heinäkuun lämpöä todella kaipaisivat maissimme, jotka ovat oman optimilämpöalueensa ulkopuolella ja tämän takia eivät ole istutuksen jälkeen kasvaneet. Myös avomaankurkkumme taitavat olla menetettyjä muutaman lähes hallayön jälkeen. Papumme riviväliharattiin tänään ja sekin näyttää kärsineen kylmästä. Kitkennän lisäksi olemme viimepäivinä myös liekittäneet kaalien välit, riviväliharanneet pavut, palsternakat ja perunat. Vielä punajuuri, lantut, kyssäkaalit, purjot, osa palsternakasta, sellerit, tillit ja mustajuuret odottavat vuoroaan niin kitkennän kuin harauksenkin suhteen. Eli myös osuuskuntalaiset ovat enemmän kuin tervetulleita omalle pellolle kitkentä apuun, jos vain viettää kesää kaupungissa.
Sadonjakoja on nyt takana 2 viikkoa ja vielä yksi tulossa ennen heinäkuun 3 viikon taukoa, jonka aikana pellolla kitketään ja hoidetaan kasveja. Tänään pellolla nostetaan ensi kerran tänä vuonna uutta perunaa, timoa. Se ei aikaisemmasta istutuksesta huolimatta tuottanut satoa yhtään aikaisemmin. Syy taitaa löytyä viime viikkojen viileissä ilmoissa. Salaatit ja retiisit on pystytty sadonkorjuupäivinä pesemään nyt omalla pellolla eli putkimies & osuuskuntamme jäsen Karlsson ovat käyneet laittamassa liittimet ja vesipumpun kuntoon niin, että omalle pellolle tulee vesi. Se helpottaa monia pellon töitä mm. pesemisiä.
Ensimmäisenä jakoviikkona jaettiin rukolaa ja pinaattia. Niiden kasvustot poistettiin kasvihuoneesta tällä viikolla ja tilalle istutettiin kasvihuonekurkut ja basilikat. Penkit lannoitettiin kanankakalla & merilevällä ennen istutusta ja lisättiin kasvihuoneemme maapohjaan Novarbon luomuhyväksyttyä turvemultaa raskasta savimaata kuohkeuttamaan. Kurkut kasvavat nyt paririveissä ja basilikat niiden reunoilla. Kurkkuja istutettiin 200 kpl ja basilikoita 400 kpl, jokaiselle osuuskuntalaiselle oma kurkku ja 2 basilikan tainta.
Pellolle istutetaan tänään vielä kurpitsat & elokuun jaon salaatteja. Sitten alkaa luominen, kylväminen & istuttaminen vaihtua hoitotöihin. Sanotaan kesäkuulle näkemiin ja otetaan heinäkuu vastaan. Pellolla se tosiaan tarkoittaa istuttamisen ja uuden kasvun kylvämisen töiden vaihtumista hoitotöihin. Nuorella luomuvihannesmaalla ei rikkakasvien kasvusta ole puutetta. Onneksi ruokaosuuskunnan pelloille saapuu kansainvälinen työleiri kitkentä apuun sunnuntaina. Sitten pitäisi taas oppia keskittymään hetkeen, ei katsoa riviä eteenpäin, pellosta puhumattakaan, keskittyä vain kitkemään siinä missä on ja kasvaa.
