Ruokaosuuskunta on Maaseudun Tulevaisuuden tekijä!

Maaseudun Tulevaisuuden tekijä 2014 on Herttoniemen Ruokaosuuskunta ja Olli Repo

Hienoa saada tunnustusta Kaupunkilaisten omalle pellolle. 4 vuotta ollaan puskettu omaa kumppanuusmaatalousmallia Suomessa. Herttonimen ruokaosuuskunta on Suomen ensimmäinen csa-mallia kokeileva maatila (community supported agriculture). Tämä tunnustus antaa uskoa toiminnalle. Ja saimme palkinnoksi 2000 euroa. Ne käytetään ensi vuoden viljelyyn eli pyysimme lahjakortin HL-vihannekseen. Saamme palkintorahoilla biohajoavaakatetta, pakkaustarvikkeita ja vihanneslaatikoita yms. tarpeellista pellolle.

Kilpailusta lisätietoja ja muut finalistit löytyvät tästä linkistä.

Haluan kiittää ruokaosuuskunnan jäseniä, jotka ovat uskoneet Ruokaosuuskuntaan. Ilman jäseniä eli omistajia eli sijoittajia homma ei toimisi eikä pyörisi. Kiitos myös kaikille, jotka ovat auttaneet ja neuvoneet meitä. Ja ISO kiitos meidän mahtaville personal farmereille eli Heidi Hoville ja Sandro Wüthrichille. Kaupunkilaisten oma pelto on yhteistyön tulos.

Kilpailuntuomari Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäken palkitsemisperusteet ja saatesanat alla olevasta linkistä. Kiitos isoista sanoista:

Voittaja

Tämä kilpailu osoitti, että mallimme on toimiva ja toivottavasti leviää spontaanisti ympäri Suomen. Jos haluat kannattaa Kaupunkilaisten omaa peltoa niin liity kannatusjäseneksi. Liittyä pystyt helposti tästä. Etsimme myös ensi vuodelle yhteistyökumppaneita yrityksistä.

Marraskuun sadonkorjuuta

Tänä aamuna 7.11.14, pellon pinnalla oli ensimmäinen hento lumipeite. Kuura ja jäätynyt maa olivat jo lokakuussa tuttuja juttuja. Tämänkin aamun hieman jäiset pisarat ovat jo luultavasti sulattaneet lähes kaiken lumen. Huomenna ei pitäisi sataa. Meillä on omalla pellolla palsternakan nostotalkoot. Palsternakkoja ollaan nostettu noin kuukauden verran viikon jakoihin ja niitä on hieman jäljellä pellolla. Nyt loppupalsternakka pitäisi nostaa loppumarraskuun jakoihin ennen pysyvän lumipeitteen tuloa. Lämpimästi päälle ja pellolle huomenna 8.11. klo 11-16!

Kaksi edellistä viikonloppua on ollut porkkanoiden nostotalkoita. Porkkanaa on noussut hyvin sateisesta ilmasta huolimatta. Hienoa, että yhdessä tekeminen lämmittää kurjemmallakin säällä. Eräs osuuskuntalainen totesi: "Ilman talkoita ei välttämättä tulisi lähdettyä ulos". Kuitenkin talkoiden jälkeen on hyvä olo ja varmasti nukkuu hyvin. Omien juuresten nostaminen hyvässä talkoohengessä luo hyvää mieltä, yhteisöllisyyttä ja lisäksi se on tärkeä homma, hyötytyö, peltogym! Tällainen toiminta mahdollistaa myös sen, että hoidamme maa-aluetta lähellä kaupunkia. Monipuolinen luonnonmukainen pienviljelymme pitää tuon alueen biodiversiteetistä huolta ja takaa maatalousmaisemaan sekä maahan kuuluville eliöille elinpaikat.

Tällä viikolla vielä aloitettiin sellerien sadonkorjuu. Ne ovat tänä vuonna jääneet pieniksi, koska kokeilimme paljasjuurisia taimia. Opimmehan, että selleri ei meillä ehdi, kun suhteellisen isosta taimesta kehittyä. Tänäkin vuonna juuriselleri oli ensimmäinen istutettava kasvi 14.5. Niitä tulee joillekin jakopaikoille ensi viikolla jakoon naatteineen, koska juuressa on vähän syömistä niin naatista saa varmasti lisää maustetta. Hyödynnetään siis koko kasvi. Jakoihin on tullut myös pienempiä juureksia, sillä kaikki eivät kehity saman kokoisiksi ja pyrimme hyödyntämään ne vähän pienemmätkin yksilöt. Esimerkiksi porkkana lajiteltiin neljään luokkaan: I-satoluokan isoihin, I-satoluokan pieniin, osuuskuntalaisten kotiin otettaviin ja komposti/eläinluokkaan. Komposti/eläinluokkaa tuli hyvin vähän suhteessa muihin luokkiin. Myös juuresten eri lajikkeet lajiteltiin erikseen. Esimerkiksi tällä viikolla jaettiin isoja I-luokan satoporkkanoita ja lajike oli rodelika. Ensi viikolla tulee milan-lajiketta porkkanasta. Milan on mielestäni ihanan makuinen tuoreporkkana. Sitä seuraavalla viikolla jaamme pieniä naposteluporkkanoita.

Viikko 45

Juures vai siemen

Kasvukausi alkaa olla virallisesti lopuillaan. Etelä-Suomessa kasvukausi loppuu noin lokakuun loppuun. Kasvukauden ajatellaan päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila on alle 5 ° C noin viikon peräkkäin. Kasvukausi on eri pituinen eri puolilla Suomea ja mitä lähemmäs päiväntasaajaa mennään, sitä pitempi se on. Voi olla, että kasvit eivät enää kasva pellolla, mutta vihanneksia omalla pellolla vielä riittää. Toisaalta pelto on hyvä varasto monille 2-vuotisille juureksille, jotka ensimmäisenä vuotena kehittävät kasvulliset osat ja toisena vuotena valmistuvat kukintaan sekä siementen muodostukseen. Mm. 2-vuotisia porkkanoita ja palsternakkoja voisi jättää Omaan peltoon talveksi ja kerätä omia siemeniä sitten vuoden päästä syksyllä. Kun olemme ostaneet avopölytteisiä lajikkeita, tämä olisi mahdollista. Kukaan ei omista meidän palsternakka- ja porkkanalajikkeita. Ne ovat vapaita ja niillä olisi mahdollisuus sopeutua paikallisiin olosuhteisiin kuten eteläsuomalaiseen kasvukauteen paremmin. Paikallinen sopeutuminen on luonnonmukaisessa siemenjalostuksessa tärkeää. Kuitenkin olemme päättäneet tähän asti kerätä sadon talteen ja tukea biodynaamista siemenfirmaa Bingenheimeria joka vuosi ostamalla uudet siemenet. Lisäksi tietysti lajikejalostus on oma juttunsa ja siihen tarvitaan lisäksi aikaa, joten arvostan hyvin paljon, että joku keskittyy siihen. Toisaalta Suomessa ei ole luomu-vihanneslajikkeiden siemeniä tuottavaa  firmaa, me tilaamme suuren osan siemenistä siis Saksasta.

Kasvukauden lopulla alkaa taas miettiä siemeniä. Kaikki hedelmät ja kasvukauden kasvulliset vihreät värit alkavat poistua. Jäljelle jää musta maa, puiden rungot, siemenet ja tähtitaivas. Siemeneen jää tieto kasvusta, kasvukaudesta ja elämän jatkumisesta. Steiner kirjoitti aikanaan sielunkalenterin, mikä kuvaa ihmisen sielun suhdetta luonnonkierrossa. Hänen filosofiassaan luonto on aidon ihmistuntemuksen alkulähde. Kalenterissa on vuoden jokaiselle viikolle lyhyt lause tai runo kuvaamaan ihmisen maailmaa eri vuodenaikoina. Sielunkalenterin mukaan syksyllä on se aika vuodesta, kun voi kerätä kesän siemenen itseensä, ottaa kesän valon ja lämmön talveen omaan sisäisyyteensä. Mielestäni tätä kesän ja valon keräämistä itseensä helpottaa värikkäät ja kesän auringon valosta sokeria keränneet juurekset. Ne kasvavat kesän pellossa ja syksyllä ne ovat varastossa, jolloin saamme syödä palan kasvukautta, palan oman pellon satoa.

Sunnuntaina on porkkanannostotalkoot Omalla pellolla osa 2. Se lämmittää, että meitä on monta ihmistä keräämässä yhteistä satoa marraskuulle. Varastoporkkanaa nostettiin myös viime sunnuntaina 26.10. ja ensi viikon lauantaina 8.11. nostetaan viimeiset palsternakat maasta varastoon. Tervetuloa Oman pellon talkoisiin sunnuntaina 2.11. klo 11-17. Talkoista saa myös aina viedä kotiin 3. luokkaa!

Viinitilauslinkki

[gravityform id="22" name="Luomu ja biodynaamisia viinejä Ekowineltä"]

Viikko 44

Syksyn ja talven taisto

Helsingissä maa on tänään valkoinen. Viime yönä oli kunnolla pakkasta Etelä-Suomessakin. Vantaan ja Keravan rajalla sijaitsevalla Omalla pellolla on aina syksyllä muutama aste kylmempää kuin meren tuntumassa. Loppuviikoksi on kuitenkin luvattu taas sulaa keliä. Lokakuun lopussa syksy ja talvi kohtaavat. Maanviljelijän arjessa ilmat ovat tärkeä aihe. 10 vuorokauden sääennuste on pellon töiden ajoituksessa tärkeässä roolissa. Puutarhureille ei voi tarpeeksi painottaa säiden seuraamista priorisoimisessa ja töiden suunnittelussa. Biodynaamisessa viljelyssä puhutaan kosmisista rytmeistä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että kasvien kasvun edellytyksenä on auringon valo ja lämpösäteily. Auringon vaikutus maahan riippuu maa-planeettamme ja auringon välisestä suhteesta(tila ja aika). Maatyöt ajoittuvat täysin aurinkovuoden mukaan (varsinkin meillä, kun emme käytä lisälämmitystä tai valaistusta) ja kasvin kehitysvaihe on myös kuva vuodenajasta. Joka päivä on erilainen sää, joka päivä maan asento suhteessa aurinkoon on erilainen. Viljelijän työssä ihminen ei voi täysin suunnitella päivien kulkua, vaan viljelijän on kuljettava maan kasvurytmissä ja kosmoksen sääilmiöissä. Niihin on sopeuduttava ja työt on suunniteltava sen mukaan, siksi on välillä vaikea suunnitella talkoita monia viikkoja etukäteen, kun ei voi olla varma missä vaiheessa kasvukautta mennään. Pitää vaan nöyränä kulkea luonnon kanssa käsikädessä.

Tietysti myös kasvit ovat erilaisia ja suhtautuvat kylmyyteen erilailla riippuen siitä mistä ovat kotoisin, ovatko yksivuotisia vai kaksivuotisia ja jne. Lehtikaali on pellolla ainoa, mikä vielä pakkasyönkin jälkeen seisoo täysin metsänvihreänä ja ylväänä. Kukkakaalikasvusto makoilee ja viimeiset lantut palelevat. Kun lehtien vesi jäätyy alkavat ne todelle näyttää palelevilta. Valkoisesta maasta ja tummista puunrangoista riippumatta pellolla on paljon värejä, jos tarkkaan katsoo. Värit eivät ole enää niin kirkkaita, mutta pehmeitä murrettuja syksyn värejä löytyy. Talvea pellolla kestävät valkoiset mustajuuret, vaaleat maa-artisokat ja valkokeltaiset palsternakat.

Tänään pellolla oli ensimmäinen aito siivoussiivous päivä, koska maa on niin jäässä, ettei sieltä pääse satoa nostamaan. Kannoimme harsosäkkejä pois pellolta, näin pakkasaamussa myös keho lämpeni. Siivosimme kahden talkoilevan osuuskuntalaisen kanssa myös kasvihuoneesta kurkku- ja basilikakasvuston pois. Kasvihuoneessa oli aste plussaa eli neljä astetta ulkoilmaa lämpimämpää. Ensi sunnuntaina on vihdoin porkkanannostotalkoot, olemmehan porkkanaa tietysti joka viikkoisiin jakoihin nostaneet jo pari kuukautta. Sunnuntaiksi on luvattu + 8 Celsius-astetta eli mukavan lämmintä. Porkkanat odottavat nyt kahden harson alla nostamista. Ne onneksi kestävät jonkin verran pakkasta. Porkkanan varastokestävyys saattaa olla jopa parempi myöhäisessä nostossa, kun ne ehtivät kehittää sienitauteja ehkäiseviä kemiallisia yhdisteitä juureen.

Viikko 43

Harmaahetki

Päävärinä pellolla on harmaa, harmaa savi liukuu alla ja lokakuun kylmyys on saapunut omalle pellolle. Arinkoisena päivänä valo kultaa vielä lehdillä kesän valon. Tällä viikolla satoi ensi lumi. Kylläkin hennosti ja kevyesti eikä jättänyt maata valkoiseksi. Omalla pellolla ollaan valmistauduttu pakkasöihin peittämällä porkkanamaa jälleen valkoisella harsolla ja loput seitsemän perunariviä myös. Pellon kasteluvesipumppu nostettiin myös pellon pohjavesilammesta.

Paljon on kuitenkin vielä nostettavaa ja siivottavaa. Ennen kasvukauden loppua pitäisi maasta nostaa vielä hiukan perunaa, porkkanat ja palsternakat varastoon. Tämän lisäksi pellolla vielä kasvaa lehtikaalta, mustajuurta, selleriä, purjoja ja Mustosessa yrttejä & maa-artisokkaa. Näitä ei kerätä varastoon vaan viikottaisiin jakoihin marraskuun puoleen väliin saakka toivottavasti. Lisäksi pellolla makaa vielä harsoja siellä täällä, kasteluletkuja, harsosäkkejä ja kompostikin odottaa vielä syyssiirtoa. Maa-artisokkaa alettiin tällä viikolla syysnostaa ja osa jätetään maahan kevättä odottelemaan niinkuin viimekin vuonna. Ensi viikon jakoon tulee kaikille maa-artisokkaa. Tänään pelolla nostetaan palsternakkaa, koska se kestää kylmempiäkin ilmoja, eikä saa kylmävaurioita, vaikka se nostetaan kohmeasta maasta.

Pellolla kävi torstaina Demeter-tarkastaja eli biodynaamisen tuotemerkin tarkastaja. Luomumerkin lisäksi meillä on biodynaamisen viljelyn tuotemerkki. Biodynaaminen viljely on yksi vanhimmista luomusuuntauksista ja demetermerkin omaavalla tilalla on automaattisesti myös luomumerkki. Biodynaaminen viljely lähti liikkeelle 20-luvulla Keski-Euroopasta, kun maanviljelijät alkoivat ensi kerran olla huolissaan maanviljelyn kemiallistumisesta, teknistymisestä ja maanviljelyn sitomisesta vahvasti talouteen. He pyysivät sen ajan ajattelijalta Rudolf Steinerilta luentoa koskien luonnonmukaisempaa maataloutta. Steiner piti heille maatalouskurssin vuonna 1924 helluntaina Sleesiassa. Kurssilla pohdittiin laajalti kokonaisuutta, mihin viljely liittyy. Maatalouskurssi on jäänyt viljelijöille virikkeeksi tutkia luontosuhdetta, kompostointia, yhteisöllisyyttä ja kosmosta. Biodynaamisessa viljelyssä on tärkeää maan hedelmällisyyden lisäksi myös tuotteen sisäinen laatu, joka on biodynaamisen siemenfirman pääkiinnostus lajikejalostuksessa. Biodynaamisen viljelyn tarkastus sujui hyvässä hengessä.

Viikko 42

Vielä vähän punajuurta sitten mustajuurta & valkosipulia

Mutavellia, kuraa! Sitä se taas on. Lokakuu ja savimaa on märkää. Tihkuttaa ja askeleissaan saa olla tarkkana, ettei kaadu. Savi, kun on liukastakin märkänä. Savi on kuivana kovaa, kosteana muruista, märkänä muovailtavaa. Hyvin elävää ainesta! Siihen on parempi tutustua kunnolla pellolla, sillä se määrää paljon töitten tahtia.

Punajuuret on nyt lähes kaikki nostettu. Viime viikonloppuna oli lastentalkoot ja iltapäivällä osuuskuntalaisten talkoot, jossa nostetut punajuuret lajiteltiin. Viime lauantaina nostettiin noin 500 kg punajuurta ja määränä noin 5 punajuurta/osuuskuntalainen/6 viikoksi. Aamutalkoissa oli arviolta noin 30-40 lasta ja ai että mutainen savipelto sekä kuralammikko kiehtoi. Kiitos Arabian helmen päiväkodille talkoista.

Tällä viikolla tökittiin valkosipulin kynsiä maahan. Ensin tehtiin ura, sitten valkosipulit menivät vakoon ja vako peitettiin Novarbon luomuhyväksytyllä turvemullalla. Kävi meitä  steiner-koulun 9 luokkakin auttamassa valkosipuleiden kanssa, niin istutus kävi teinien nopealla voimalla. Peltolaiset Kaisa, Maarit & Sandro irrottelivat valkosipuleiden kynsiä ja ihastelivat sipulin kaunista symmetristä muotoa. Toivottavasti valkosipulit ovat nyt niin syvällä etteivät idä vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin juurtuisivat. Kiitos Stadin puutarhurille valkosipuleiden hankkimisesta!

Loppuviikosta aloitettiin mustajuuren nosto. Mustajuurella on kiehtovat teräväkärkiset lehdet ja pitkä ulkopuolelta musta, sisältä valkoinen juuri. Se on erikoinen ilmestys. Maa oli kastunut juuri sopivasti, että pitkä juuri irtosi siitä hieman helpommin kuin märästä tai liian kuivasta savimaasta. Silti se on vaikeaa saada sieltä kokonaisena ulos. Mustajuuren nosto on hidasta, vaatii pinnaa ja keskittymistä. Ensi viikon jakoon tulee 5 mustajuurta/osuuskuntalainen. Sen verran kaksi ihmistä sai nostettua päivässä.

Viikko 41

Punajuuret uunissa pihlajanmarjahillon ja sinihomejuuston kera

Keitä pestyjä punajuuria niin kauan, että ne ovat kypsiä ( 1 - 2 tuntia). Kuori punajuuret, halkaise ne ja koverra leikattuun pintaan laakea kuoppa. Täytä kuoppa pihlajanmarjahillolla, laita päälle sinihomejuustoa. Laita täytetyt punajuuret voidellussa vuoassa tai leivinpaperilla uuniin niin pitkäksi aikaa, että ne ovat läpeensä lämmenneet ja juusto on sulanut. ( n. 220 C, n. ½ tuntia). Punajuuren makeus, pihlajanmarjan kirpeys ja homejuuston rasvainen suolaisuus muodostaa yllättävän ja hienon makuyhdistelmän.

Kiitos Maalalle sesonkireseptistä.

Valkoinen yö & Oranssikeltainen päivä

Kylmät yöt ja kuulat aamut kertovat kauniista lokakuun alusta. Valkoiset hennot kuuran kukat peittävät peltoa aamuisin ja päiväksi maa sulaa lämpimäksi. Lokakuun alku on ihanan aurinkoinen ja kuiva. Pelto kantaa konetta ja uskallamme kokeilla ensimmäistä kertaa valkosipulinkin syysistutusta Omalla pellolla. Savimaa on sen verran kuiva, että uskaltaa traktorilla penkin ajaa. Tähän asti savimaa on joka syksy ollut liian märkä syysistutukselle. Myös kaunista ruskaa lupailee pakkasyöt ja kesän auringossa kerääntyneet kasvien sokerit. Oranssin keltaisena loistavat vaahteramme, mutta myös maa-artisokkamme kukkivat jälleen, mikä tarkoittaa myös mukulan valmistumista.

Tällä viikolla Omalla pellolla vieraili puhjoismainen biodynaaminen koulutusryhmä. He olivat kiinnostuneita CSA-viljelystä. Heidän vierailunsa myös ilahdutti "personal farmeria" suuresti. Hienoa, että eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö kukoistaa ja kiinnostus suomalaista ruoan tuotantoa kohtaan kasvaa.  Perhon kansainvälinenryhmä vierailee pellolla tänään perunan nostossa. Lauantaina on ensin Arabian helmen päiväkodin talkoot aamusta ja iltapäivällä on punajuuren nostotalkoot osuuskuntalaisille. Suurin osa peltolaisista eli pellon harjoittelijoista ovat palanneet kouluihin ja nyt Omalla pellolla talkoot ovat tärkeämpiä kuin koskaan, että saadaan oma sato talteen marraskuisia päiviä lämmittämään ja värittämään. Punaiset punajuuret toivottavasti nostetaan kaikki varastoon huomisen ja lauantain aikana. Oranssit porkkanat odottavat sitten seuraavana vuoroaan. Ensi lauantaina 4.10. on punajuuren nosto ja sunnuntaina 26.10. on porkkanatalkoot.

Yhteisöllisyys on omalla pellolla tärkeää näin syksystä. Kaikki osuuskuntalaiset pääsevät iloitsemaan omasta sadosta ja kesän hedelmistä pellolle, vaikka eivät olisi niiden hoitotöissä olleetkaan mukana. Ennenvanhaan syksyllä nostettiin aina perunat yhdessä maasta. Ruokaosuuskunta mahdollistaa kaupunkilaisille uuden terveen kulttuurin kehittymisen, vanhojen juurien elvyttämisen, maaseudun ja kaupungin kohtaamisen sekä kaupunkilaisen ja tuottajan yhteistyön. Kaupunkilaisten omalla pellolla ei ole juuresten nostorautaa eli nostamme kaiken käsin talikolla. Se on iso työ, mutta talkoillen se on mukava työ ja vähentää öljyn kulutusta sekä saasteita sekä lisää terveen ihmistyön määrää. Talkoot mahdollistavat monipuolista pienviljelyä, koska viljellessä 40 eri kasvia, ei voi erikoistua jokaisen kasvin laitetekniikkaan, puutarhatalous ei sitä mahdollista. Talkoiden avulla myös tieto ja osallistuminen sekä yhteisön ja juurien jälleenrakentaminen lisääntyvät.

Viikko 40

Työharjoittelijaksi Kaupunkilaisten omalle pellolle?

Tule syksyksi harjoittelemaan Kaupunkilaisten omalle pellolle. Otamme harjoittelijoita alan oppilaitoksista, te-keskuksen kautta tai jos vain haluat tulla oppimaan viljelyä niin tervetuloa. Jos kiinnostuit niin ota yhteyttä ruokaosuuskunta@gmail.com

Voit aloittaa vaikka heti. Tervetuloa!

Halla ja pohjoisen tuulet

Ensimmäiset pakkaset kävivät ja veivät kesäkurpitsat mennessään. Onneksi ilma kuitenkin lauhtui ja tänään aloitettiin palsternakan nosto. Niitä halla jopa saattoi makeuttaa. Yritin nostaa kokeeksi pellosta myös yhden mustajuuren, mutta savinen peltomme oli niin märkä tämän viikon sateiden jäljiltä, että pitkä mustajuuri jäi vain törröttämään n. 30 cm näkyviin maahan.

Palsternakka menee nyt jakoon naatteineen. Viikko sitten maisteltiin perholaisten kanssa palsternakan naattia, sillä on mielenkiintoinen jälkimaku. Kekrijuhla kokkimme Janne Länsipuro mainitsi, että naateista saa kookoksen makuisen liemen. Ei muuta, kun testaamaan!

Hallanvaarassa alkuviikosta keräsimme tosiaan ensimmäisiä maisseja, vaikka kaikki ne eivät vielä olleet kypsiä. Toisaalta pienimmät sopivat mainiosti wokkityyppisesti kokonaan syötäviksi ja riitti Kalasataman sekä Töölön jakopisteille kypsätkin maissit. Etelä-Amerikasta kotoisin oleva maissi vaatii pitkän lämpimän kasvuajan. Tänä vuonna maissit eivät kunnolla meidän pellolla ehtineet kypsiksi ennen ensimmäistä hallaa. Kesäkuun sää oli niin maissin optimilämpötila-alueen alapuolella. Maissit ovat ihanan maukkaita juuri poimittuina raakoina, kun sokerit eivät ole vielä muuttuneet tärkkelykseksi. Ovat ne hyviä keitettynä tai grillissäkin.

Ilmassa on lokakuun tuntua, savipelto on mutavelliä, värit syksyn sameiset ja vain muutama punainen pihlajanmarja ja punainenkärpässieni hehkuu väriä. Sameinen värimaailma, kostea ilma ja pohjoistuuli puhaltelee Omalla pellolla. Mielessäni soi Juicen kappale "nyt on lokakuu ja minusta näkee sen". Onneksi kekrit vietettiin vielä syyskuun kuulaassa auringossa.

Osuuskunnan syyskuun sadonkorjuutalkoot menivät hienosti ja kekrijuhlat mainiosti. Monenmoista oli tekijää, tekemistä ja kokemusta. Viime viikonloppuna nostettiin juuri ennen pakkasyötä perunoista 1000 kg perunakellariin maan uumenen lämpöön. Punajuurtenkin nostoa aloitettiin. Sitä jatketaan ensi viikon lauantaina 4.10. Omalla pellolla iltapäivällä. Tervetuloa punajuuritalkoisiin!

Viikko 39

Punajuuri-suklaabrowniet

3 dl punajuurta keitettynä ja raastettuna (3 isohkoa punajuurta)nokare voita vuoan voiteluun 150 g voita 150 g tummaa suklaata 100 g saksanpähkinöitä 3 kananmunaa 3 dl sokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta (2 rkl rommia) pinnalle: tomusokeria

Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Kuori ja raasta hienoksi. Vuoraa suorakaiteen mallinen vuoka leivinpaperilla ja voitele paperin pinta nokareella voita.

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Leikkaa pähkinät karkeaksi rouheeksi. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtynyt suklaasula joukkoon. Yhdistä leivinjauhe ja pähkinärouhe jauhoihin. Lisää jauhot, punajuuriraaste ja halutessasi rommi taikinaan käännellen.

Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa keskitasolla noin 30 (-40 minuuttia). Kokeile kypsyys puutikulla vuoan keskeltä. Paistoksen olomuoto kuuluu olla kostean mehevä, mutta ei raaka ja valuva. Anna jäähtyä hetki. Nosta leivinpaperin avulla leikkuulaudalle. Siivilöi tomusokeria pinnalle ja leikkaa paloiksi.

Ohje: Pirjo Toikkanen, Glorian ruoka ja viini Kiitos Inkerille reseptin jakamisesta.

Ravintolakoulu Perho & Ruokaosuuskunta

Ravintolakoulu Perho on yksi Ruokaosuuskunnan jäsen. Katso miten ravintolakoulu tekee yhteistyötä Kaupunkilaisten oman pellon kanssa? Kumppanuusmaatalous (community supported agriculture) on mahdollisuus lyhentää ruokaketjua ja näyttää mistä ruoka oikeasti tulee.

Onnittelut ravintolakoulu Perholle! 

OKKA-säätiö julisti viime keväänä päiväkodeille ja kouluille sekä toisen asteen ja vapaan sivistystyön oppilaitoksille suunnatun kilpailun parhaasta kestävän kehityksen teosta tai toimintamallista. Säätiö sai kilpailuun yhteensä 57 hakemusta, jotka arvioi Opetushallituksen Irmeli Halisen johdolla toiminut palkintoraati.

OKKA-säätiö luovutti 12.11. Helsingissä järjestetyssä Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifioinnin 10-vuotisjuhlassa palkintostipendit kolmelle parhaalle hakijalle. Kilpailun voittajaksi nousi Ravintolakoulu Perhon "Kumppanuusmaatalous".

Lisätietoja palkinnosta ja kilpailusta löytyy tästä linkistä