Tänä keväänä talvi vaihtui suoraan kesäksi ja yhdellä rysäyksellä. Samoin nyt syksyllä kylmät ilmat tulivat yhtäkkiä niin ettei ollut uskoa. Halla on kasvukauden aikana lämpötilan laskua pakkasen puolelle eli onko tämä hallaa vai jo talvea, sillä kasvukausihan pitäisi kestää Etelä-Suomessa lokakuun loppuun? Alavilla mailla on hallanvaara ja meidän peltohan laskeutuu rinnettä alas kauniiksi altaaksi. Hallanarkoja kasveja ovat mm. kesäkurpitsat, maissit, peruna ja pavut. Sen sijaan jonkin verran hallaa kestäviä kasveja ovat porkkana, selleri, keräkaali, palsternakka, mustajuuri, lehtikaali, mangoldi ja pinaatti. Tänään kyllä meidän porkkanat saivat hallaharson takaisin päälleen, sillä niitä ei ehditä ihan heti pellolta varastoon korjata. Ennen niitä ovat vuorossa peruna ja punajuuri.
Torstaiaamu oli pysäyttävä kokemus pellolla. Kaikki oli ihan valkoisena, kun aamuaurinko alkoi nousta murron takaa. Aluksi ei uskaltanut mitään satoa nostaa. Päivä sai ensin lämmittää huurteen pois maasta. Sillä maa ei ollut toivottavasti kokonaan jäätynyt. Pakkasukko oli marssinut Omalle pellolle ja kesäkurpitsat riippuivat pelloilla sen näköisinä, että elämä oli niistä poistunut. Kylmä tuli, ei keltään kysellyt ja korjasi omansa talteen. Samana päivänä viereisellä steiner-koululla juhlittiin Mikael-juhlaa eli syksyn sadonkorjuujuhlaa, joka symboloi yhdeltä osin rohkeutta kohdata näkyvän luonnon kuolema, talvi ja kerätä kesän hedelmät, valo ja lämpö talteen pimeitä jaksoja valaisemaan.
Pakkasyön jälkeen sadonkorjuu jatkui kasvuston ja maan lämmettyä perunan nostolla. Peruna on arka pakkaselle. Kylmävaurioita ovat tärkkelyksen muuntuminen sokeriksi, varastolaadun heikkeneminen ja värimuutokset punaisesta tummaan. Lisäksi paleltunut mukula muuttuu sulaessaan pehmeäksi ja on oivaa ravintoa bakteereille. Nyt siis ennen seuraavaa kylmän ilmavirtauksen saapumista Etelä-Suomeen pitäisi meidän virrata Omalle pellolle pelastamaan perunat + 4 C ° varastoon.
Viime viikonloppuna sunnuntaina 22.9. oli ensimmäiset tämän kauden isot sadonkorjuutalkoot. Kaunis sunnuntai sai osuuskunnan liikkeelle, pellolla tapahtui ja pitopöytä notkui. Pellolta nostettiin 4600 punajuurta varastoon. Tämä tarkoittaa osuuskunnan 9 viikon jakoa. Nyt, kun saataisiin vielä tänä viikonloppuna puolet tuosta määrästä varastoon niin olisi meillä omia punajuuria jouluun asti. Myös oman pellon uusia vajan pohjia alettiin rakentamaan miesvoimin http://ruokaosuuskunta.fi/2013/tukikohta-pellolle/.
Lisäksi pellolla wokattiin kaikista omista vihanneksista maistuvaa peltoruokaa. Wokista löytyi Oman pellon punajuuria, porkkanoita, purjoa, keräkaalia, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, papuja, palsternakkaa, maissia, kyssäkaalta, yrttejä, lehtikaalta ja pinaattia. Wokin kaveriksi oli omaa salaattia punajuuren lehdillä ja kähäkukalla höystettynä sekä Oman pellon pinaattipiirakkaa a`la Nina. Suun makeaksi sai Oman pellon kesäkurpitsoista valmistettu kakku.
Tänä viikonloppuna on tarkoitus jatkaa punajuuren nostoa äkillisen kylmän innoittamana sekä Etelä-Amerikan lämpöön tottuneen perunan pelastusta Suomen talvelta. Toivottavasti nähdään lauantain punajuuritalkoissa tai sunnuntain perunannostotalkoissa!
