Kumppanuusmaatalouden monet hyödyt

Kesäkuun puoliväli vierähti nopeasti ja paljon on tapahtunut Kaupunkilaisten Omalla pellolla. Viime lauantaina oli osuuskuntalaisten viikonlopputalkoot, maanantaina aloitti pellolla lasten viljelyleiri ja pellolla vieraili 40 biodynaamisen tuottemerkkiasioiden parissa työskentelevää ihmistä ympäri maailmaa. Tiistaina ja keskiviikkona aloitettiin vuoden ensimmäiset sadonjaot. Torstaina pellolla oli iso tapahtuma Lyhyet läheiset ketjut- lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen tilaisuus Kumppanuusmaatalous ja sen monet mahdollisuudet. Kaiken tämän välissä istutettiin myös kesä- ja spagettikurpitsat, paikkauskylvettiin punajuuria, kitkettiin sipuli- ja porkkanamaata, saatiin aimoannos sadetta sekä kerättiin tietysti kaikille satoa. Pelto on sosiaalinen paikka, joka kerää ihmisiä yhteen yhteisen ruoan tuotannon pariin ja tämä tuntuu tervehenkisen hyvältä.

Lauantain talkoot menivät hyvin. Porkkanamaata kitkettiin. Hirsivaja sai katon päälleen ja Mustosen puutarhalla kerättiin sadonjakojen raparperit valmiiksi. Talkooruokaryhmä oli loihtinut todella maukkaat eväät pellolle: kahta keittoa, sämpylöitä, levitteitä, villivihannessalaattia ja Riitta paistoi pellolla myös muurinpohjalettuja raparperihillolla! Kiitos talkoolaisille, oli hyvä yhteismeininki!

Kasvukauden 2016 sadonjaot alkoivat ihanilla vihreillä Oman pellon tuotteilla rucolalla, salaatilla, retiiseillä, raparperilla, palsternakoilla, ruohosipulilla ja basilikoilla. Niissä maistuu biodynaaminen puhdas maa ja alkukesän aurinko.

Lastenleirillä on mm. istutettu herneitä, tehty linnunpelättimiä, muokattu maata, kitketty, tehty majoja metsään, retkeilty, leikitty ja tutustuttu viljelyyn. Lapset ovat tykänneet ja tästä kuuluu suuri kiitos leirivetäjille Anniina Heinoselle ja Pinja Siparille. Tähän tarvitaan monta kättä ja sata ideaa, että kaikki tämä saadaan pellolla toimimaan. Hyvässä yhteishengessä on mieletön voima.

MMM:n ruokaa ja luonnonvaroja rahoittaman lähiruoka ja sosiaalinen pääoma-hankkeen  Kumppanuusmaataloustilaisuus meni sateesta huolimatta Omalla pellolla nappiin. Pellolla oli kierroksia ja puheenvuoroja. Kumppanuusmaatalouden ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tutkiskeltiin eri näkökulmista. Päällimmäiseksi minulle jäi tilaisuudesta mieleen läpinäkyvä, täysin avoin, rehellinen osuuskuntalaisen ja viljelijän välinen kanssakäyminen sekä molemminpuolinen arvostus. Kumppanuusmaataloudessa on ympäristöllisiä hyötyjä. Osuuskuntalainen voi itse vaikuttaa reiluun lähituotantoon sekä sen ympäristövaikutuksiin. Monimuotoinen viljely tukee myös biodiversiteettiä mm. laji- ja geenimonimuotoisuutta. Lisäksi se vähentää ruokajätettä, kun myös pienet ja hassun muotoiset tuotteet voidaan jakaa osuuskuntalaisille, mikä vaikuttaa positiivisesti hävikkiin. Kumppanuusmaatalous on yksi vaihtoehto pienimuotoisille, monimuotoisille luomutiloille tulla toimeen. Se on vaihtoehto syödä kasvispainoitteista sesonkiruokaa ja väylä tehdä hyvää. Lisäksi ruokaosuuskunta lisää kuluttajien tietoa ruoantuotannosta sekä osallistumista ja vaikuttamista oman ruoan tuotantoon. Se lähentää maaseutua ja kaupunkia sekä yhdessä tekemistä. Se luo uutta viljelykulttuuria ja rakentaa kaupunkilaisille uusia juuria.

Kolme kesää Kaupunkilaisten omalla pellolla

Liityin Herttoniemen Ruokaosuuskuntaan keväällä 2013. Olin talven aikana kuullut toimittaja Eve Mantun ohjelmassa ruokaosuuskunnasta, lukenut pari lehtiartikkelia ja näiden innostamana tutkiskellut osuuskunnan verkkosivuja. Totesin, että tässä voisi olla jotakin minulle. Voisin olla mukana viljelemässä puhdasta ruokaa kantamatta yksin vastuuta kaikesta ja oppia käytännön toimien kautta , miten se tapahtuu. Oma suu oli siinä lähinnä, on myönnettävä. Hyvää ravintoa omaan ruokapöytään. Olen saanut paljon enemmän.

Alkuun pääsin toukokuussa 2013 ensimmäisissä talkoissani. Keräsin viljelijä Panun johdolla kahden muun talkoolaisen kanssa juolavehnän juuria Anttilan lohkolla, joka oli vasta kynnetty otettavaksi ensi kertaa viljelyyn. Perunaahan siihen myöhemmin istutettiin.

Ensimmäisessä osuuskunnan kokouksessa, johon kesäkuussa osallistuin, tulin Meerin ja Tuomon ohella suostutelluksi hallitukseen yhdelle vapaalle ja kahdelle vapautuvalle paikalle. Muut kaksi kokouksen osallistujaa olivatkin jo hallituksen jäseniä. Kovin harvojen käsiin osuuskuntalaiset luottavatkin tärkeiden päätösten tekemisen – edelleenkin, vaikka osanotto yhteisiin kokouksiin onkin ensimmäistä kokemustani jonkin verran runsaampaa. Tänä vuonna toimeenpantu hallinnon työryhmittäminen ja vastuun jakaminen on mielestäni erinomainen asia. Se konkretisoi niin hallituksen jäsenille kuin kaikille osuuskuntalaisille ne tärkeät tehtäväalueet, sekä lakisääteiset että yhteisesti sovittavat, joita näinkin laajaksi kasvanut yhteisö vaatii. On mahdollista paremmin myös hyödyntää se monipuolinen osaaminen, joita jäsenistöllä on. Yhteisen hyvän edistämiseen mutta myös henkilökohtaiseen kehittymiseen tarjoutuu erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on myös kiinnostavia yhteistyökumppaneita, joiden merkitys ja toiminta avautuu, kun itse aktivoituu oman osuuskuntamme asioissa.

Oma Pelto on minun sydämenasiani myös hallitustoiminnassa. Omat tavoitteeni – hyvä ja maukas ravinto ja uuden oppiminen viljelyssä – ovat täyttyneet. Olen oppinut tekemällä ja saanut runsaasti tietoa seuraamalla erityisesti Heidin kunnioitettavaa paneutumista alan opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen. Runsaasti muutakin olen saanut. Tärkeä oppi on ollut maan hoidon merkitys viljelykiertoineen.

Kompostoinnista ja kompostin hoidosta on tullut minulle hyvin erityinen asia. Viljelijät ja viljelyammattiin opiskelevat harjoittelijat tuntuvat olevan mukavia ja leppoisia ihmisiä. Talkoissa on aina iloinen henki ja tunnelma. Ihanaa oli tänä kesänä olla ”camp Grannynä” heinäkuun kansainvälisellä työleirillämme nuorille ihmisille eri maista ja maanosista.

Tänä kesänä uutta oli green care –toiminta Lilinkotisäätiön kanssa. Se on meitä kaikkia virkistävää. Toiveissa on saada green care –pohjalta toimintaa lapsillekin ja ensi kesänä. Tänä vuonna siihen eivät resurssit riittäneet kaiken uuden myllerryksessä.

Peltotyöryhmien toimintaa olen parhaani mukaan koordinoinut tänä vuonna. Kaikissa viikkotalkoissa on ollut enemmän tai vähemmän osallistujia. Kiitos kaikille. Erityinen kiitos teille, jotka otitte hoitaaksenne talkoiden vastuuroolin, moni useammankin kerran. Ensi vuonna jatkamme.

Iloiseen, innostavaan , kehittävään ja hyväksyvään ilmapiiriin pellolla ovat ”pääsyyllisiä” osaavat, ammattitaitoiset ja lämminsydämiset viljelijämme. Tänä vuonna he ovat (olleet) Heidi, Sandro, Anniina ja Pentti. Heille parhaat kiitokset!

Kauniit pakkasaamut

Olen ollut jo neljä viikkoa harjoittelussa ruokaosuuskunnan pellolla. Vaikea sitä on uskoa, sillä vastahan aloitin... Aamu helsingin keskustassa oli tuulinen. Hiukseni olivat märät suihkun jälkeen ja tuuli pasikoi niitä kasvojani vasten. Aamu tuntui raskaalta. Autot tööttäilivät ja ratikat humisivat. Kävelin pimeää ylämäkeä ylös bussipysäkille miettien "onneksi pääsen pian luonnon rauhaan" ja nousin bussiin numero 633. Matka kesti tunnin.

Bussipysäkiltä pellolle käveli noin neljässä minuutissa. Kävelin ohi vanhan puutalon, ohi ladon. Kävelin kävelytien sijasta tien reunalla olevalla nurmikolla. Jäinen nurmikko rapisi hauskasti jalkojeni alla. Pian olin jo pellon reunalla. Käännyin vasemalle ja jäin hetkeksi ihailemaan maisemaa. Aamu oli muuttunut kirkkaaksi ja mieleni kepeäksi. Aurinko näkyi jo puiden latvojen takaa, tuoden valon säteinä kohti maan pieniä, jäisiä timantteja, jotka loistivat kylmyyttään. Kaikki kaalit, purjot ja punajuuret kimmelsivät. Huokaisin syvään ja olin iloinen, että olin juuri täällä työharjoittelussa. Jatkoin matkaani kohti valkoista laatikkoa, mistä työpäiväni aina alkoivat. Siellä vaihdoin päälleni työhousut ja kumpparit. Onneksi muistin ottaa villasukat.

"Tänään poimitaan lehtikaalia."

Lehtikaalieja poimiessani säkkiin, ihailin näitä kauniita pienten puiden näköisiä kasveja. Kun niitä oli vierekkäin monta, ne näyttivät pieneltä viidakolta. Keräsin pari säkillistä, pakkasin pusseihin ja laitoin pussit laatikkoon. Laatikko meni autoon ja auto keskustaan. Näin ruokaosuuskuntalaiset saivat kaalinsa.

Olin neljä viikkoa työharjoittelussa ruokaosuuskunna pellolla. Työharjoitteluni oli hyvin mukava, kaunis ja opettavainen. Oli ihanaa tehdä sadonkorjuutöitä niin monipuolisesti. Aamusin kun saavuin pellolle olin iloinen ja nautin jokaisesta päivästä. On ihanaa tuntea maa käsillä ja poimia ruokaa suoraan maasta ja tietää, kuinka se on kasvatettu. Opin paljon uusia kasveja, sekä rikkaruohoja että hyötykasveja.

Varsinkin kauniit, kirkkaat pakkasaamut jäivät mieleeni.

Kiitos, kiitos ja kiitos!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Sadonkorjuu

Pellon suurin satoaika on nupulla. Sadonkorjuun aika on käsillä. Kuitenkin papua joudutaan kitkemään toiseen kertaan. Normaalisti sen satoa kerätään, mutta nyt valtava kasvu on vallannut papumaan ennen sadonkorjuun aikaa. Kesän viileys, tuulet ja nyt elokuun lämpö ovat sekoittaneet normaalia työtahtia pellolla. Jotkut kasvulohkot vaativat tuplatyötä, kun niiden kasvuaika on pidentynyt. Jotkut kasvit tarvitsevatkin nyt toisen kitkennän, vaikka niiden normaali sadonkorjuun aika olisi. Tämä kaikki vaikuttaa satoomme. Onneksi saamme satoa. Osuuskuntalainen voi kuitenkin huomata satokausien erilaisuuden satokassissaan. Tällaisina kesinä osuuskuntalainen saattaa myös huomata, että ottaa riskin viljelijän kanssa sadon onnistumisesta, kun pavut tulevatkin kolme-neljä viikkoa myöhemmin kuin olisi odottanut. Osa sadosta on vielä pientä kuten lämpöä rakastavia punajuuria ei ole päässyt vielä keräämään. Sen sijaan toiset kaalit kuten parsakaali on selvästi nauttinut jatkuvasta viileästä kosteudesta. Luulisi myös tämän kesän kosteuden vaikuttavan suotuisasti palsternakan kehitykseen.

Pellon työntekijöiden aikaa menee runsaasti viikon sadonjakojen tekoon. Varsinkin nyt, kun osuuskuntalaisia on 200. Nyt siis 3 hehtaarin sato jaetaan kaikkien kesken ja tämä ei ole aina helppoa varsinkaan tällaisena kasvukautena, kun kaikki kehittyy aluksi hitaammin mm. kesäkurpitsa aloitti satokautensa 3 kertaa pienemmällä satomäärällä kuin edellisenä kolmena kautena. Kurkkua on saanut myös odotella. Peltolaisilta menee hurjasti aikaa nyt sadonkorjuuseen, kun kasvit kehittyvät hitaammin ja toisaalta pidämme kiinni sovitusta jakoaikataulusta. Peltolaisten aika pitäisi tämän lisäksi riittää myös pellon hoitotöihin. Toisilla tiloilla, jotka ovat erikoistuneet tiettyyn satokasviin saattaa olla ongelmia, kun koko sato kehittyy samaan aikaan, kun normaalisti vaikka tomaattia tai mansikkaa on saanut poimia pikkuhiljaa kesäviikkojen aikana.

Me aloitimme kesänippuporkkanoiden jaon tällä viikolla ja olemme ylpeitä siitä sadosta, mitä luontoäiti meille nyt kantaa. Tämä kausi muistuttaa viljelijöitä nöyrästä asenteesta, kun tekee töitä luonnon parissa. Kaikki ei ole meistä ihmisistä kiinni vaan elämme säiden armoilla, mihin saattaa kyllä vaikuttaa aikaansaamamme ilmastonmuutos, mutta myös vaikka planeetat. Avomaalla elämme tämän vuoden rytmissä, maistamme tämän kauden makuja, keräämme, mitä kylvämme, mutta myös mitä luontoäiti ja isätaivas tarjoavat. Sato on monen asian summa. Kun vihanneksia on 40 erilaista ja sadonkorjuu on suureksi osaksi käsityötä muistaa arvostaa jokaista satolaatikkoa, minkä saamme kerätyksi. Se on ollut valtavan työn takana, satojen ja satojen työtuntien takana, auringon lämmön, valon ja sateen seuraus. Osuuskuntalaisemme ovat valinneet syödä sesonkiruokaa luonnonrytmissä. Tämä vuosi muistuttaa siitä, että osuuskuntalainen syö omaa, lähi-, luomu-, luonnonrytmissä tuotettua satoa, ei sitä mitä tilaa ja mitä kauppojen hyllyt tarjoavat. Nykyään kauppojen hyllyt ovat hyvinvointivaltioissa aina täynnä, vaikka jossain päin vietettäisiinkin katovuotta. Tämä hämärryttää sadon ja ruoan arvostusta. Oma pelto kuitenkin palauttaa realiteettien ääreen, mutta myös kiitollisuuteen.

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Kaupunkilaisten oma pelto by Ruokaosuuskunta

Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto -projekti on ensimmäinen Community Supported Agriculture -mallin kokeilu Suomessa. Emme kuitenkaan ole tyytyneet malliin ihan sellaisenaan, vaan muokanneet siitä omanlaisemme. Me kaupunkilaiset haluamme tietää, missä ruokamme kasvaa ja kuka sen kasvattaa. Niinpä päätimme perustaa oman pellon ja palkata sitä viljelemään puutarhurin. Peltomme sijaitsee Vantaan Korsossa.

Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta hallinnoi Herttoniemen ruokaosuuskunta.

Kiinnostuitko? Liity ruokaosuuskuntaan

Lataa tästä PDF-muodossa: Kaupunkilaisten oma pelto

Hyvää talvea Oma pelto & Osuuskunta

Kasvukausi vierähti. Parhaillaan ensi lumi sataa myös pääkaupunkiseudulle. Oman pellon maa on ollut hennon lumen peitossa jo muutaman kerran syksyn aikana ja satoi tänä vuonna juhannusviikollakin räntää pellolla. Puiden rangat ovat näkyvissä, tähtitaivas loistaa yllämme, maa on mustana, käännetty ympäri, kynnetty ja elämä on poissa ympäristöstä. Luonnon värit ja tuoksut ovat pois. Alamme elää mustavalkoista talven aikaa. Elämä ja voima pitäisi löytää itsestä sisältä.

Oman pellon tämän vuoden työntekijät kiittävät Ruokaosuuskuntaa. Kiitos, että olette sopeutuneet syömään kotimaista, luonnonmukaista, lähi- ja sesonkiruokaa. Kiitos, että haluatte tietää missä ruokanne kasvaa, kuka sen kasvattaa, miten se vaikuttaa ympäristöön ja millainen on ruoan matka pellolta pöytään.

Eräs osuuskuntalainen totesi viime viikonloppuna pellolla, että jakojen loppuessa joutuu taas alkaa miettiä mistä ruokansa ostaa ja mitä aikoo syödä. Tähän asti jaot ovat määränneet ruoan valmistusta. Niinhän se on, nykyään harva syö vuoden ajan mukaan sesonkiruokaa. Kaupan hyllyltä löytää aasialaiset riisit ja kiinalaiset mansikat. Voimme syödä, lainata, Aasian aurinkoa ja työtä. Millaisen matkan riisin jyvät ovat tehneet ja kuinka paljon vaivaa sekä energiaa niiden viljelemiseen ja kuljetukseen on käytetty. Ruokajärjestelmä on monimutkainen, siihen liittyy lannoiteteollisuus, torjunta-ainevalmistajat, logistiikka, tukut, kaupat, myyjät, ostajat yms. Ruokaosuuskuntalainen valitsi yksinkertaisemman tien, lyhyen ruokaketjun, Oman pellon, biokaasupakettiauton ja itsepalveluperiaatteella toimivan jakopisteen. Se kaikki vaatii kuitenkin myös työtä ja päätöksiä. Ennenvanhaan syötiin sitä mitä kylä tuotti ja luontoäiti tarjosi. Ruokaosuuskuntalaiset ovat valinneet sen tien tänäpäivänä. He ovat saaneet tuoreet vihannekset suoraan pellolta, silloin kuin niissä on ollut eniten vitamiineja. Niiden säilömiseen ei ole käytetty turhaa energiaa. Osuuskuntalainen on saanut ne silloin, kun ne ovat olleet parhaita biodynaamisesti viljeltyjä kasviksia.

Heidi kiittää kaikkia harjoittelijoita. Ilman teitä Oman pellon kasvukausi ei olisi ollut mahdollinen. Hienoa, että opiskelette haastavaa, fyysisen työn alaa, jolla on tärkeä tehtävä tulevaisuuden ruokaturvan haastetta täytettäessä. Kiitos Anniina, Martta, Ranja, Maria, Sari, Tomi, Jukka, Veera, Markus, Eveliina, Timo, Kaisa, kansainvälinen työleiri ja pellolla altiivisesti käyvät osuuskuntalaiset kuten Marja-Liisa ja Stadin aikapankin Maarit.

Valtava kiitos hallituksellemme ja hallituksen ahkeralle puheenjohtajalle Ollille. Heidän ansiostaan mm. Kalasatamassa toimi ruokapiiri tänä vuonna Herttoniemen lisäksi ja uusi kontti saatiin jakopisteeksi. Iso kiitos ravintolakoulu Perholle monista hyvistä talkoista ja siitä, että luotte kestävämpää ruokakulttuuria Suomeen. Suuri kiitos myös kaikille, jotka olivat yhteistä satoa jakamassa.

Loppukesä, muttei kesän loppu...

Leuto tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa. On syyskuun puoliväli kohta. Tuntuu, että luontoäiti ottaa kiinni kesäkuun kylmiä ilmoja. Viime vuonna tähän aikaan saatiin jo ekat hallat, nyt on yölläkin yli 10 astetta. Ehkä ne omat maissitkin vielä ehtivät! Nyt maissien päissä on vaalea tukka ja sen muuttuessa tumman ruskeaksi on maissi kypsä. Oman pellon ympäristö vihertää vielä, muutamissa koivuissa näkyy häivähdys keltaista. Monet rikat viheriöivät vielä, kasvukausi pidentyy satokasveille, mutta myös rikoille ja hoitotöille. Valkoisia perhosia lepattelee siellä täällä nurmella ja pölyttäjiä surisee työn touhussa.

Kauden sesonkivihannekset muuttuvat hieman joka viikko. Kohta aloitetaan purjojen satokausi. Tällä viikolla on viimeisetkin sipulit nostettu kuivumaan pellon päälle eli sipulisavotta on kohta ohi tältä vuodelta. Noin kuukauden päivät olemme joka torstai nostaneet sipuleita kuivumaan ja laskeneet seuraavan viikon 10 - 20 kpl sipuleita jokaiselle osuuskuntalaiselle. Kyllä sipulia onkin jaettu jo juhannusviikosta asti.

Myös viimeiset kyssäkaalit on nostettu kylmiöön. Viimeisiä lanttuja makoilee pellolla siellä täällä. Ensimmäiset maan syksyiset muokkaukset on siis aloitettu. Eli, kun sato on nostettu ja pelto on tyhjä satokasvista, on aika muokata maa ja me kylvämme tänä vuonna italianraiheinää äestetylle pellolle. Se estää hiukan rikkojen tilaa ja pitää ravinteet pellossa niin ne eivät huuhtoudu vesistöihin syyssateilla. Vielä on kuitenkin vihanneksia, jotka odottavat sadonkorjuuvuoroaan, joiden satokausi ei ole vielä alkanut kuten palsternakka, mustajuuri, maissi.

Myös perunamaalle menee nyt työtunteja. Perjantainen papujen keruu on vaihtunut perunan nostoksi, kun maakin on kuivunut niin että se kestää konetta. Timot nostettiin heinäkuussa, siikliä elokuussa ja nyt nostetaan parhaillaan nicolaa eli sitä kiinteää ja hyvää perusperunaa. Sandro ja Tomi ovat niittäneet raivaussahalla perunan varsia viikon verran, hienotyö! Tänäänkin perunamaalla on maanut muutamatuhat pottua ja pari peltolaista.

Kiitos kaikille osuuskuntalaisille, Ollille, hallitukselle ja viikon sadonjakajille. Sadonjako on tärkeää työtä. Tänä vuonna uusia jakopisteitäkin on kaksi Lasipalatsi ja Kalasatama. Kalasatamassa on uusin uudistus eli kontti ja ruokapiiri. Hienoa toimintaa ja mahtavia mahdollisuuksia eli nyt pääsee nauttimaan tuotteista Kalasatamankin ruokapiirin kautta!   Ilman jokaisen meidän panosta tämä satokausi, Oma pelto, sato, jaot ja jakopisteet eivät olisi mahdollisia!

Kaupunkilaisten oma pelto on osa laajaa kansainvälistä liikettä

Kirjoittanut: Sini Forssell

Osallistuin kuun vaihteessa Kaupunkilaisten oman pellon edustajana Urgenci-verkoston järjestämään Euroopan kumppanuusmaataloustapaamiseen Villarceaux’ssa Ranskassa. Kolmipäiväisessä tapaamisessa oli mukana noin 90 ihmistä 19 eri maasta, edustaen erilaisia Community Supported Agriculture (CSA) – malleja ja muita vaihtoehtoisia ruoan tuottajien ja kuluttajien välisiä verkostoja.

Ohjelmassa oli tutustumista ja verkostoitumista, esityksiä, keskusteluja ja projektien suunnittelua. Ensimmäisena päivänä tutustuimme toisiimme ja eri eurooppalaisiin CSA-hankkeisiin posterisessiossa, jossa osallistujat esittelivät omia hankkeitaan ja paikallisia verkostojaan. Kaupunkilaisten oman pellon edustama yhteisöviljelymalli on yksi ilmentymä CSA:sta, kun taas joissain maissa yleisempi malli on paikallisen yhdistyksen koordinoima yhden tai useamman tuottajan ’tuotekori’, johon kuluttajat sitoutuvat etukäteismaksuin.

Toisen päivän ohjelmassa oli osallistujien itse järjestämiä keskustelutyöpajoja. Pidin itse työpajan yhteisöllisyyden ja yhteisen omistajuuden tunteen rakentamisesta CSA-hankkeissa. Viimeisenä päivänä aloitettiin keskusteluista inspiroituneina konkreettisia projekteja liittyen muun muassa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kuluttajakasvatukseen sekä CSA-hankkeiden väliseen tiedon ja kokemuksien jakamiseen ja koulutukseen. Lisäksi kokouksessa aloitettiin yhteisen eurooppalaisen kumppanuusmaatalousjulistuksen kirjoittaminen, tavoitteena tunnistaa keskeiset yhteiset arvot ja periaatteet.

Kokous osoitti, että ympäri Eurooppaa on huikeita ihmisiä jotka aikaa ja vaivaa säästämättä työskentelevät reilun, yhteisöllisen ja ekologisen ruoantuotannon puolesta. Euroopan kumppanuusmaataloushankkeissa on mukana arviolta 400 000 kuluttajaa ja 5000 tuottajaa. Kokouksessa tuli hyvin selväksi, että CSA ei ole mikä tahansa lähiruoan markkinointikanava. CSA:ssa keskiössä on nimenomaan yhteisöllisyys, osallistuminen ja keskinäinen tuki, olipa se sitten kuluttajien tuki tuottajille, tuottajien keskinäinen apu tai kuluttajien tuki toisille kuluttajille. Yksi paljon pohdittu aihe oli vähävaraisempien kuluttajien huomioiminen CSA-hankkeissa. Joissain verkostoissa on esimerkiksi käytössä solidaarisuusrahasto, jonka avulla tarjotaan tietty määrä edullisempia sato-osuuksia. Eri maiden osallistujat myös painottivat eri asioita. Joissakin maissa korostetaan tavoitteena nimenomaan pienviljelyn säilymistä, kun meillä Suomessa painotus on usein ollut kuluttajalähtöisemmissä teemoissa, kuten ruoan alkuperän tuntemisessa ja puhtaassa ruoassa. Koen näiden erojen olevan samalla osoitus siitä, miten monenlaisiin haasteisiin kumppanuusmaatalous voi tarjota ratkaisuja.

Matkan kustannuksissa meitä tukivat Maa- ja metsätalousministeriö sekä tapahtuman järjestäjä Urgenci – The International Network of Community Supported Agriculture. Kiitos!

Food hub Herttoniemeen?

Ruokaosuuskunta on pyörittänyt ruokapiiriä Herttoniemessä asukastilassa. Tämä on ollut mahdollista Hertsikan pumpun avustuksella. Hertsikan pumppu on pyörittänyt asukastilatoimintaa samassa tilassa kun Ruokaosuuskunta. Yhteistyö on mahdollistanut toiminnan. Kumpikaan ei pystyisi yksin hallitsemaan ja vuokraamaan 190m2 liiketilaa keskellä Hertoniemeä. Tila on mahdollistanut Toripäivien synnyn Erätorille. Asukastilassa on ollut isoja ja pieniä tapahtumia. Nyt on taas muutosta ilmassa. Hertsikan pumppu on lähdössä kirjaston ja nuorisotalon yhteyteen syntyvään ”Herttoniemitaloon”. Ruokaosuuskunta on käynyt myös keskusteluja ruokapiirin ja sadonjakelupisteen siirtämisestä kirjaston yhteyteen.

Mitä tehdään? Muutetaanko kirjastoon vai pysytäänkö omassa tilassa? Jos pysymme niin tarvitsemme yhteistyökumppaneita yms. jakamaan vuokraa. Meillä on vuokrasopimus voimassa vuoden loppuun 2014. Vuokra on 2150 €, joka sisältää vesimaksun. Jaamme vuokran Pumpun kanssa. Lisäksi tilassa vuokrataan työpisteitä ja säilytystilaa, joista Ruokaosuuskunta saa noin 200-300 euroa per kuukausi vuokratuloja. Tässä lyhyesti tämän hetkinen tilanne.

Mikä toiminta voisi olla ruokapiirin kanssa samassa tilassa? Voisiko asukastilasta tulla Food hub (ruokakeskus), joka yhdistäisi kuluttajat, ruuantuottajat, ravintolat ja maatilat? Yhteinen paikka, johon viljelijät voisivat tuoda tuotteitaan myyntiin. Tila, joka aina välillä muuttuisi yhteiseksi keittiöksi tai ravintolaksi. Food hub valloittaisi lähiparkkipaikan ja toisi tuottajat & viljelijät myymään paikallisia tuotteita paikallisille ihmisille. Sitä olemmekin kokeilleet ruokapiirin yhteydessä Toripäivinä. Tälläiselle torille ainakin on ollut kysyntää. Tilan vieressä on ala- ja yläaste. Voisiko olla terveellinen eväs tai koulun jälkeen terveellisempi välipalapaikka. Tilan vieressä on myös palvelukeskus. Voisiko järjestää yhteistä tekemistä, kokkikursseja, perinne- ja etnisiäruokakokeiluja? Food hub toimisi vain jos se olisi paikallinen ja monikäyttöinen. Lähiasukkaat saisivat parhaat raaka-aineet suoraan tuottajilta. Voisiko tuottajat olla yhdessä paikallisten kuluttajien kanssa? Ruokalogistiikkakeskus kuluttajien ja tuottajien välillä.

Miten tämä olisi mahdollista? Uskomme, että on tahoja, jotka olisivat kiinnostuneita tästä. Meillä on jo yhteisö koossa. Esimerkiksi Herttoniemen ruokapiirissä on 450 jäsentä. Ruokaosuuskunnan sadon hakee noin 70-90 kotitaloutta Herttoniemen jakelupisteestä viikottain satokauden aikana. Nyt siis etsimme yhteistyökumppaita tilan vuokraa ja kuluja jakamaan. Jakakaa tätä tietoa niin joku voi löytää ja nähdä tässä sen etsimänsä mahdollisuuden. Rakennetaan yhdessä sosiaalisesti oikeudenmukainen ja taloudellisesti kestävä Food hub!

Ottakaa yhteyttä pikaisesti. Viimeistään maaliskuun lopussa, koska huhtikuun lopussa pitää ilmoittaa omistajalle jatkammeko vuokrausta loppuvuodeksi vai lähdemmekö pois?

Laita emailiä olirepo@gmail.com tai ruokaosuuskunta@gmail.com tai soita 050-5715032 / olli

Lopuksi pari linkkiä mitä maailmalla on tehty. Inspiroitukaa ja tehdään tämä mahdolliseksi.

Food Hub http://wayneroberts.ca/archives/988

Yhteisön omistama ruokakauppa https://www.bozo.coop/

Peoples supermarket http://www.thepeoplessupermarket.org/about-us/

Työharjoitteluun Kaupunkilaisten omalle pellolle?

Palautekyselyn tulokset vuosi 2013

Palautekysely tulokset 2013_rok from Olli Repo

Teimme satokauden jälkeen kyselyn ruokaosuuskuntalaisille. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille jäsenille 28.11.2013. Vastaneita oli 107. Palautekyselyn perusteella suunnitellaan ja kehitetään Ruokaosuuskunnan toimintaa. Kiitos kaikille osallistujille.

Kaupunkiviljelijän kekripuhe 2013

Puhe pidettiin 9.11.2013 Herttoniemen Ruokaosuuskunnan kekrijuhlissa Kellohallissa. Leppoisan illan aikana esiintyivät Impronautit peltoviisuineen ja bluegrassbändi Henna Dolk & Speed Limit. Illan ruoka oli tehty - totta kai - oman pellon kasviksista.

Hyvät ruokaosuuskuntalaiset,

Me elämme kahden maailman välissä. Olemme kiireisiä kaupunkilaisia. Meillä on tiukat minuttiaikataulut, joita suoritamme päivä toisensa jälkeen. Kännykkä piippaa ja muistuttaa missä milloinkin pitäisi olla. Syödään jotakin nopeasti työn ja harrastusten välillä. Nukkumaankin on mentävä nopeasti, että ehtii.

Jostakin syystä olemme liittyneet Herttoniemen ruokaosuuskuntaan ja haluamme lähipellolla kasvavaa ruokaa. Pelto edustaa hitautta. Pellolla kasvatetaan ruokaa, niin kuin se on perinteisesti satoja vuosia tehty. Pellolla tehdään paljon käsityötä ja kasvikset kasvatetaan hellällä huolen pidolla ja rakkaudella. Kasvikset ovat herkullisia. Kuitenkin kun kolmen kilon kaali pamahtaa kiireisen kaupunkilaisen jääkaappiin, on se ihmettelemisen aihe. Kaalilaatikon valmistaminen on peräisin ajalta, jolloin joka talossa oli leivinuuni ja laatikkoruoat hautuivat uunissa hitaasti. Se oli aikaa, jolloin ei minuutilla ollut niin väliä. Kellossa saattoi olla pelkkä tuntiviisari.

Näiden kahden maailman sovittaminen yhteen on vaatinut harjoittelua. Itse ainakin pellon ensimmäisenä vuonna lähinnä ihmettelin, mitä sille kaikelle pellon sadolle pitäisi tehdä. Osalla en lopulta osannut tehdä yhtään mitään. Seuraavana vuonna aloin jo yrittämään. Vähitellen huomasin, että monista juureksista, kuten porkkanoista, palsternakasta tai punajuurista voi tehdä myös kakkuja, tai että kesäkurpitsasta voi tehdä hilloa – vaihtoehtoja on monia. Aina ei tarvitse tehdä uunissa haudutettuja perinneruokia.

Pellon kautta olen tutustunut myös moneen uuteen kasvikseen. Tämän vuoden ihmettelyn aihe on ollut mustajuuri ja lehtikaali. Lehtikaalisipsit ovat maistuneet ja mustajuurikin on kuin köyhän miehen parsa – hyvää keitettynä voin kanssa. Kumpaakaan näistä en olisi kaupasta osannut ostaa ja mustajuurta ei kaupasta taida saadakkaan. Meidän perheessä on syksyisin syöty huomattavasti enemmän kasviksia, kuin mitä syötäisiin ilman tätä pelto-osakkuutta. Se on pelkästään hyvää kehitystä.

Vaikka alussa mainitsin, että pelto edustaa hitautta ja että siellä lähes kaikki työvaiheet tehdään käsin, en silti tarkoittanut, että pellolla työskennellessä ei olisi kiire. Kyllä, pellolla työskentelevät tietävät, että alkuviikko on erittäin kiireinen. Silloin pitää nostaa, käsitellä ja lajitella kaikkia pellon eri kasviksia, joita voi olla jaossa esimerkiksi 10 eri lajia, 160:lle pellon osakkaalle. Tämä on kiireisimpinä sadonjakokuukausina tarkoittanut noin 6-7 työntekijän päivittäistä työpanosta. Heidin ja Tuomaksen lisäksi pellolla on ollut joukko alan harjoittelijoita ja joitakin vapaaehtoisia työntekijöitä. Onneksi aina on joku vapaaehtoinen tai harjoittelija pellolle tupsahtanut, kun työvoimapula on ollut suurin. Jatkossa emme kuitenkaan voi mielestäni luottaa onneen, vaan pellolle olisi reilusti palkattava lisää työvoimaa. Muutoin meidän nykyiset viljelivät väsyvät tämän hurjan 7 kuukauden työpuristuksen alle. Kesäkuun työpäivät ovat voineet venyä aamukahdeksasta yöhön kello kahteen. Kun te olette viettäneet viikonlopun vapaapäivää, Tuomas ja Heidi ovat työviikkonsa päätteeksi vetäneet pellolla viikonlopputakoita.

Meidän peltoa on viljelty luontoa kunnioittaen. Kuten Heidi asian tiivisti, se mitä pellosta on otettu, on myös annettu sinne takaisin. Pellon maata on myös kokoajan parannettu. Paljon olisi myös vielä parannettavaa, lähinnä työolosuhteissa. Pellolle tarvittaisiin esimerkiksi juoksevaa vettä eli vesipiste ja kunnollinen vajarakennus, jotta työolosuhteet saataisiin inhimillisemmiksi. Myös taimenistutuskone olisi välttämätön.

Nyt haluan kutsua lavalle tämän illan ja kauden työnsankarit, Heidin Hovin ja Tuomas Heinämäen. Tässä ovat he, jotka tietävät mitä te syötte! Tuomas ja Heidi ovat istuttaneet, nostaneet, lajitelleet organisoineet, korjanneet, rakentaneet, siivonneet, talkoilleet, lannoittaneet, aikatauluttaneet, kuljettaneet teidän satoanne. --- Pyydän myös paikalle olevat harjoittelijat lavalle. Suuri kiitos teille kaikille!

Osuuskunta toimii!

Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.

Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.

Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.

Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.

Mustosen puutarhatalkoot

Elokuisena, aurinkoisena lauantaina osuuskunnan puutarhassa vietettiin puutarhan rakennustalkoita. Puutarha sijaitsee Mustosten pihamaan ja vanhan upean tammen takana. Mustosessa on aivan omanlainen tunnelma: suojaisa, metsäinen sekä lämmin paikka on ulkomaailmalta suojassa joen ja luonnonsuojelualueen vierellä.

Elokuun viimeisenä lauantaina Mustoseen oli saapunut n. 30 osuuskuntalaista lapsineen. Kaikille löytyi varmasti puuhaa, sillä osuuskunnan viljelijät eivät ole paljoa pellolta Mustoseen loppukesästä ehtineet. Olisikin ihanaa, jos Mustonen olisi sellainen helppohoitoinen monivuotinen puutarha, missä osuuskuntalainen voisi rauhassa nauttia luonnosta tai pienestä työstä luonnon kanssa.

Kullan väristä olkea levitettiin olkipaaleista maa-artisokkaspiraaliin. Ensin rivivälit jyrsittiin ja sitten olki levitettiin katteeksi. Kasvihuoneelle valittiin paikka ja perustuksille kaivettiin paikat. Yrttimaata hoidettiin ja tietä parannettiin.

Oman kasvihuoneen perustuksien rakentamista aloitettiin. Perustuskuopat kaivettiin ja betoni sekoitettiin käsin. Itse tekemisen tunnelmaa ja makua riitti.

Yrttimaamme kitkettiin ihan ensi töiksi ja se menikin nopeasti, kun kaiken kokoisia käsiä riitti. Yrttimaan käytävät kullattiin myös oljella. Kiviä siirrettiin reunustamaan yrttimaata. Yrttimme kasvavat onnellisina ja terveinä sekä juurillaan möyhentävät maata pehmeäksi.

Mustosen pihalla valmistettiin Wokkia ja tietysti omista vihanneksista! Oman pellon porkkanat, punajuuret, yrtit, pavut, kesäkurpitsat, purjot ja kehäkukat valmistettiin maistuvaksi ateriaksi. Oli mukana myös ensimmäiset omat makeat maissit ja kultainen kurpitsakin.

Työn teon jälkeen omasta sadosta valmistettu ruoka maistui niin pienille kuin isoillekin talkoolaisille. Yhteisellä aterialla kuulimme myös Mustosen historiaa, osuuskunnan kuulumiset ja oman pellon satokauden näkymät. Saatiin maistaa myös kesäkurpitsakakkua ja se vasta oli hyvää, niinkuin kyllä kaikki muukin.

Oma sato hivelee kauneudella silmiä, tekee tuoksullaan onnelliseksi ja saa veden kielelle. Oma ruoka hoitaa vatsaa ja ravitsee tuoreudellaan.

Paljon saatiin yhdessä aikaan ja paljon ollaan saatu puolessatoista vuodessa luotua: Oman pellon, joka tuottaa satoa. Omaa puutarhaa rakennetaan yhdessä ja mikä tärkeintä yhdessä tekemisen iloa. Jokainen yksilö vaikuttaa omalla valinnallaan maailmaan, mutta yhdessä saamme enemmän aikaiseksi!

Ruokaosuuskunta teki guerilla gardening -hyökkäyksen

Kun tiistai-ilta hämärtyi, ruokaosuuskunnan sissipuutarhurit pyöräilivät Hiihtomäentielle.  Mukana oli multaa ja hyvä valikoima kesäkukkia, perennoja, havukasveja ja koristeomenapuu.

Kohteeksi oli valittu surkeassa kunnossa oleva puistikko Hiihtomäentien varrelta. Ei kun töihin!

 

Ja tässä video tapahtumasta You Tubessa!

 

Kiitokset: Ruokaosuuskunnan sissit, Biodynaaminen tila Toivo, Plantagen.

 

 

Ruokaosuuskunnan tuotteet 2011

Viime vuonna jaettiin osuuskuntalaisille sekä oman  pellon satoa että täydennykseksi hankittuja luomutuotteita. Tässä vertailua: Mitä hakija sai (pieni sato-osuus) ja vertailu marketin ei-luomu -hintoihin. Lopputulos: Tuotteita sai 194 e arvosta. Koska luomu on yleensä vähintään 2 x kalliimpaa, saa tämänkin hinnan kertoa ainakin 2:lla päästäkseen siihen summaan, mitä olisi luomukaupassa  saanut tuotteista maksaa.

- Kiitos Helena tarkasta kirjanpidosta!

2.8.2011

tuote / määrä / normituotteen päivän hinta marketissa /määrän hinta ostettuna marketista /muuta

persilja / 0,080 kg / 46,39 kg / 3,7112 €

kruunutilli / pikku nippu 0,020 kg / 56,33 kg / 1,1266 €

vihreä kesäkurpitsa / 0,528 kg / 1, 59 kg / 0,83952 € / vrt. luomu 2,99 kg marketissa

iisoppi / pikku nippu / (kuivattu iisoppi Virukeskuksen apteekissa noin 11 senttiä/g) / 2,20 €

pinaatti / 0,054 kg / 19,07 kg / 1,02978 €

8,9071 €

9.8.2011 2. jakopäivä.

Kesäkurpitsaa (n. puolikas keskikokoisesta kurpitsasta) 0,269 kg / 1,89 kg / 0,50841 €

Salviaa ja timjamia yht. 9 g / n. 60 e/kg / 0,55 €

Perunaa (varhaisperuna Timo) 0,75 l / 2 € l (Ketosella hakaniemen torilla) / 1,50 €

Pinaattia 0,048 kg / 19,66 kg / 0,94368 €

3,54209 €

16.8.2011 Sadonjako

1 l perunoita 2 €

pieni pussi persiljaa 1,50

1 pieni punainen kyssäkaali 2€

sipuli 0,125 kg // 0,175 €

maissi 0,953 kg // 3,812

keltainen kesäkurpitsa 0,468 kg // 0,936 €

iisoppi 0,016 kg // 1,76

pinaatti 0,129 kg // 2,53614

14,71914 €

23.8.2011 Sadonjako

Kesäkurpitsa 0,429 kg / 2,09 €/kg / 0,89661 €

Sipuli 0,160 kg / 1,40 / 0,224

Peruna 2 l / 2 € l / 4,00 €

Parsakaali 0,325 kg / 3,79 / 1,23175

Kurkku 0,173 kg / 2,25 / 0,38925

Maissi 0,316 kg / 4,00 / 1,264

8,00561 €

30.8.2011 sadonjako

2 l perunaa 4 €

500 g kesäkurpitsa 1,10 €

7 omenaa ~ 1 kg, 3,50 €

30 g persiljaa 1,40 €

30 g yrttejä 1,80 €

11,80 €

6.9.11 sadonjako.

Varhaisperuna 5 l (= 3,746 kg) = 10 €

Kesäkurpitsa 0,456 kg x 2,20 = 1,0032 €

11,0032 €

Sadonjako 13.9.2011

Varhaisperuna 6 kg = 9 l, = 18 €

Purjo 0, 202 kg x 2,35 =  0,4747 €

Lanttu 0,684 kg x 1,05 = 0,7182

Papu 0,370 kg x 9,70 = 3,589

Punajuuri 0,480 kg x 0,85 = 0,408

Porkkana 0,710 kg x 1,05 = 0,7455

Omena 1,070 kg x 3,50 = 3,745

27,6804 €

Sadonjako 20.9.2011

Vihreä salaatti 365 g 2,20 €

Varsiselleri 250 g 1,39 €

Pinaatti 70 g 1,38 €

Sipuli 550 g 0,55 €

Pikku punajuuret 950 g

Punajuuret 500 g yht. 1.16 €

Omenat 850 g 2,42 €

Porkkanat 580 g 0,54 €

Perunat 1760 g 2,20 €

11,84 €

Sadonjako 27.9.2011

Varsiselleri 200 g 1,11 €

Persilja 35 g 1,50 €

Peruna 2860 g 3,58 €

Omena 2020 g 5,76 €

Lanttu 750 g 0,79 €

Kyssäkaali 450 g 1,26 €

Porkkana 740 g 0,69 €

14,69 €

Sadonjako 4.10.2011

Porkkana 1,370 kg > 1,2741 €

Peruna 2 kg > 2,50 €

Omena 2,5 kg x 2,85 > 7,125 €

10,8991 €

Sadonjako 11.10.2011

Mangoldi (vaihdoke /kaali) 95 g x 11,50 > 1,0925 €

Sipuli 540 g x 1,40 > 0,756 €

Punajuuri 400 g > 0,40 €

Peruna 1,5 kg x 1,25 > 1,875 €

Lanttu (toinen vaihdoke /porkkana) 1,7 kg > 1,70 €

5,8235 €

Sadonjako 18.10.2011

Spagettikurpitsa 2,8 kg (x 6 €/kg) > 16,80 €

Omena 1,1 kg x 2,85 > 3,135 €

Peruna 2,5 kg x 1,25 > 3,125

Palsternakka 0,160 kg x 5,45 > 0,872 €

Kukkasipulit 0,250 kg/ 7 kpl 4,20 €

28,132 €

Sadonjako 25.10.

Peruna 1,410 kg > 1,7625 €

Omena 932 kg > 2,6562 €

75 cl omenatuoremehupullo 3 €

3 valkosipulia 90 g > 0,80 €

8,2187 €

+ 23 kg perunoita > 28,75 €

KAIKKI YHTEENSÄ 194 EUROA MARKETIN EI-LUOMUN HINNOILLA ARVOSTETTUNA

Ruokaosuuskunta etsii puutarhuria, työmyyrää ja harjoittelijoita

Kaupunkilaisten oma pelto etsii Korsoon PERSONAL FARMERIA

vastaamaan pellon ja puutarhan suunnittelusta ja tuotannosta. Puutarhurin pitää pystyä itsenäiseen työskentelyyn sekä ohjaamaan työharjoittelijoita ja talkoolaisia. Työnkuva on vastata koko tuotannosta; suunnittelusta siemenien tilaamiseen ja sadon korjuuseen asti. Personal Farmer osallistuu ruokaosuuskunnan hallituksen työskentelyyn ja pitää blogia, jota osuuskuntalaiset seuraavat. Luomuviljely on sinulle tuttua ja mielekästä. Olet vastuuntuntoinen ja sosiaalinen tapaus. Apunasi on työmyyrä ja 3-5 harjoittelijaa.

Tarjoamme mielenkiintoisen ja haasteellisen työpaikan uudenlaisessa suburbaanissa yhteisössä. Työsuhde on määräaikainen projektin kausiluonteisuudesta johtuen. Työt alkavat maaliskuussa 2012 ja jatkuvat lokakuuhun 2012.

TYÖMYYRÄÄ

Ohdakkeet, lehmänlanta, kottikärryt, uteliaat osuuskuntalaiset, luomu, talkoot saavat sinut innostumaan. Etsimme todellista työmyyrää Personal Farmerin apulaiseksi ja oikeaksi kädeksi. Hands on! asenne riittää pitkälle. Olet huolellinen ja ahkera.

Tarjoamme työtä pelkäämättömälle maanviljelystä kiinnostuneelle hienon työpaikan Personal Farmerin apulaisena. Opit avomaaviljelystä kaiken ja olet alusta asti rakentamassa hyötypuutarhaa. Työsuhde on määräaikainen projektin kausiluonteisuudesta johtuen. Työt alkavat huhtikuussa 2012 ja jatkuvat lokakuuhun 2012.

3-5 VILJELIJÄ-HARJOITTELIJAA

Saat tehdä kaikkea. Mikään ei ole vielä valmista. Ei ole vastauksia: näin olemme täällä tilalla aina tehty. Ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään töitä pellolla sekä näkemään, kuinka vanha hyötypuutarha herätetään henkiin. Viljelemme luonnonmukaisesti ja monipuolisesti, näin harjoittelijat tulevat oppimaan monipuolisiksi ammattilaisiksi.

Tarjoamme mahdollisuuden seurata uudenlaisen maatalouden syntyä ja upean oppimismahdollisuuden. Tarjoamme ammattilaisen opettajan ja tutustumisen uudenlaiseen liiketaloudelliseen malliin, jossa kuluttajat ovat mukana jo alkutuotannossa. Valitettavasti emme voi tarjota palkaa, mutta sitäkin arvokkaampaa kokemusta. Harjoittelujakson voi sovittaa ajalle helmikuu 2012 - lokakuu 2012.

Lisätietoja: Olli Repo, olirepo@gmail.com

Vapaamuotoiset työhakeemukset palkkatoiveineen viimeistään 10.1.2012 osoitteeseen

ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi viesti REKRY-sanalla)

Kaupunkilaisten oma pelto on Herttoniemen ruokaosuuskunnan projekti. Projektin rahoittavat tavalliset kotitaloudet, jotka ovat sijoittaneet tulevaan satoon etukäteen. Kaupunkilaisten oma pelto on suomen ensimmäinen CSA- hanke (Community Supported Agriculture). Lue lisää www.ruokaosuuskunta.fi tai FB:sta (kaupunkilaisten oma pelto)

Pop-up kyläkauppa on tour 26.- 27.11.2011

Lähiruokaa lähiöön! Kyläkauppa lähtee kiertueelle kauppa-autona la 26.11. ja su 27.11. Mökkiteiltä tuttu kauppa-auto kiertämään Helsingin lähiöitä. Auto on lastattu lähi- ja luomutuottajien tuotteilla.

Kauppa-autoon on tulossa erittäin kattava valikoima luomu- ja lähituottajien herkkuja: luomu naudanlihaa, luomu kotiruokaa, luomu hunajaa, tuoretta leipää, glögiä, hilloja, 100% omenamehua, tuore lähipastaa, luomu oliiviöjlyä, kuivattuja sieniä, luomu juureksia (porkkana, palsternakka, kaali, punajuuri, lanttu), luomu kananmunia, kyytönmaitoa, luomu kuivattuja mausteyrttejä, säilykkeinä: savuahventa, -muikkuja ja -särkeä plus ahven- ja muikkukukkoja,  luomuperunaa, lähiruokakirjoja jne.

Kauppa-autossa on myytävänä myös pienten panimoiden keskiolutta.

26.11. Lauantain reitti

Pysähdys 20 min. per paikka

10:00 Herttoniemi Hiihtomäentie 34 (Hirvenpäänmajan kohta)

10:26 Kulosaari 1 Kulosaaren puistotie (Metroaseman parkkipaikka)

10:52 Kulosaari 2 Risto Rytin tie 18 (leikkikentän kohdalla)

11:22 Herttoniemenranta Laivalahdenkaari 4 (Kappelin edessä, iso parkkipaikka)

11:49 Laajasalo Reiherintie 7 (Extra bussipysäkki)

12:15 Yliskylä Kuvernöörinkuja 6 (Laajasalon kirkon parkkipaikka)

12:45 Roihuvuori Roihuvuorentie 26 (Kirkon parkkipaikka)

13:15 Itäkeskus Visbynkatu (Citymarketin ja Toyotan välissä)

13:40 Rastila Karavaanikuja (Leirintäalueen kääntöpaikalla)

14:15 Vuosaari Porslahdentie 1 (Bussien kääntöpaikka)

14:42 Mellunmäki 1 Kaunispääntie (Islam-keskuksen viereinen parkkipaikka)

15:07 Mellunmäki 2 Mellunmäenraitio 4 (Mellunkylän metroaseman parkkipaikka)

15:32 Rajakylä Maratontie 26 (Kioski-Pitserian parkkis)

16:02 Jakomäki Jakomäenkuja 2 (Jakomäen ostari)

16:37 Tapanila Päivöläntie 40 (Tapanilan Tori)

17:07 Malmi Latokartanontie 14 (Haaga-Helian parkkipaikka)

17:33 Pihlajamäki Moreenitie (Ostari)

17:58 Viikki Kevätkatu (Ekoviikki)

18:24 Siilitie Siilitie (Bussi 81 päättäri)

19:00 Kauppa-auto kiinni

27.11. Sunnuntain reitti

10:00 Vanhankaupunginlahti Katariina Saksilaisenkatu 14 (sähkölinjojen alla)

10:27 Toukola Intiankatu 1 (Asukastila Kääntöpaikan edessä)

10:54 Vallila Punkaharjunkatu 2 (Paavalin kirkon ja leikkikentän välissä)

11:22 Pasila Pyöräilystadion (Velodrom parkkipaikka)

11:52 Käpylä Käpyläntie (Liikenneympyrän kupeessa, musiikkiopiston lähellä)

12:28 Pohjois-Haaga Poutunkuja (Laajasuon liikuntapuiston rakeinteilla oleva parkkipaikka)

13:01 Ruskeasuo Nauvontie 8 (Invalidiliitontalon edessä)

13:31 Töölö Paavo Nurmen tie (Stadikan parkkis)

14:15 Punavuori Hietalahdentori

15:15 Hakaniemi Hakaniemenranta (Ravintolalaiva Väiskin edessä)

15:40 Suvilahti Kaasutehtaankatu 1

16:20 Herttoniemi Mäyrätie 2 (Montessori-leikkikoulun edusta)

Ja Googlemapsissä:

http://maps.google.com/maps/ms?ie=UTF&msa=0&msid=201753120509209212797.0004af90b7cd8fee85a6e

FB:

http://www.facebook.com/events/110087785768893/?ref=ts

Kysymykset ja reittitiedustelut numerosta 050-5715032 / Olli