Kolme kesää Kaupunkilaisten omalla pellolla

Liityin Herttoniemen Ruokaosuuskuntaan keväällä 2013. Olin talven aikana kuullut toimittaja Eve Mantun ohjelmassa ruokaosuuskunnasta, lukenut pari lehtiartikkelia ja näiden innostamana tutkiskellut osuuskunnan verkkosivuja. Totesin, että tässä voisi olla jotakin minulle. Voisin olla mukana viljelemässä puhdasta ruokaa kantamatta yksin vastuuta kaikesta ja oppia käytännön toimien kautta , miten se tapahtuu. Oma suu oli siinä lähinnä, on myönnettävä. Hyvää ravintoa omaan ruokapöytään. Olen saanut paljon enemmän.

Alkuun pääsin toukokuussa 2013 ensimmäisissä talkoissani. Keräsin viljelijä Panun johdolla kahden muun talkoolaisen kanssa juolavehnän juuria Anttilan lohkolla, joka oli vasta kynnetty otettavaksi ensi kertaa viljelyyn. Perunaahan siihen myöhemmin istutettiin.

Ensimmäisessä osuuskunnan kokouksessa, johon kesäkuussa osallistuin, tulin Meerin ja Tuomon ohella suostutelluksi hallitukseen yhdelle vapaalle ja kahdelle vapautuvalle paikalle. Muut kaksi kokouksen osallistujaa olivatkin jo hallituksen jäseniä. Kovin harvojen käsiin osuuskuntalaiset luottavatkin tärkeiden päätösten tekemisen – edelleenkin, vaikka osanotto yhteisiin kokouksiin onkin ensimmäistä kokemustani jonkin verran runsaampaa. Tänä vuonna toimeenpantu hallinnon työryhmittäminen ja vastuun jakaminen on mielestäni erinomainen asia. Se konkretisoi niin hallituksen jäsenille kuin kaikille osuuskuntalaisille ne tärkeät tehtäväalueet, sekä lakisääteiset että yhteisesti sovittavat, joita näinkin laajaksi kasvanut yhteisö vaatii. On mahdollista paremmin myös hyödyntää se monipuolinen osaaminen, joita jäsenistöllä on. Yhteisen hyvän edistämiseen mutta myös henkilökohtaiseen kehittymiseen tarjoutuu erilaisia mahdollisuuksia. Meillä on myös kiinnostavia yhteistyökumppaneita, joiden merkitys ja toiminta avautuu, kun itse aktivoituu oman osuuskuntamme asioissa.

Oma Pelto on minun sydämenasiani myös hallitustoiminnassa. Omat tavoitteeni – hyvä ja maukas ravinto ja uuden oppiminen viljelyssä – ovat täyttyneet. Olen oppinut tekemällä ja saanut runsaasti tietoa seuraamalla erityisesti Heidin kunnioitettavaa paneutumista alan opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen. Runsaasti muutakin olen saanut. Tärkeä oppi on ollut maan hoidon merkitys viljelykiertoineen.

Kompostoinnista ja kompostin hoidosta on tullut minulle hyvin erityinen asia. Viljelijät ja viljelyammattiin opiskelevat harjoittelijat tuntuvat olevan mukavia ja leppoisia ihmisiä. Talkoissa on aina iloinen henki ja tunnelma. Ihanaa oli tänä kesänä olla ”camp Grannynä” heinäkuun kansainvälisellä työleirillämme nuorille ihmisille eri maista ja maanosista.

Tänä kesänä uutta oli green care –toiminta Lilinkotisäätiön kanssa. Se on meitä kaikkia virkistävää. Toiveissa on saada green care –pohjalta toimintaa lapsillekin ja ensi kesänä. Tänä vuonna siihen eivät resurssit riittäneet kaiken uuden myllerryksessä.

Peltotyöryhmien toimintaa olen parhaani mukaan koordinoinut tänä vuonna. Kaikissa viikkotalkoissa on ollut enemmän tai vähemmän osallistujia. Kiitos kaikille. Erityinen kiitos teille, jotka otitte hoitaaksenne talkoiden vastuuroolin, moni useammankin kerran. Ensi vuonna jatkamme.

Iloiseen, innostavaan , kehittävään ja hyväksyvään ilmapiiriin pellolla ovat ”pääsyyllisiä” osaavat, ammattitaitoiset ja lämminsydämiset viljelijämme. Tänä vuonna he ovat (olleet) Heidi, Sandro, Anniina ja Pentti. Heille parhaat kiitokset!

Juureksien nosto ja kylmä varastointi

IMG_1895

IMG_1897

Sunnuntaina saatiin talkoonvoimiin nostettua viimeiset porkkanat maasta. Siihen jäivät vielä palsternakka ja mustajuuri, mukulaselleri ja purjo.

Kun viikoittaiset korjuutyöt vähenevät joudutaan satsaamaan aikaa koko viljelyalueen siivoamiseen ja kunnostamiseen. Niin pystytään kauden lopussa jättää talvehtimaan pellon, kompostin ja siihen kuuluvat rakennukset ja koneet mahdollisemman siistissä ja suojatussa tilassa.

Useiden tuotteiden jako tapahtuu nyt Kalasataman Tukkutorilla sijaitsevan kylmävaraston kautta. Sen lämpötila on tasaisesti neljä astetta ja ilmankosteus riittävän korkea etteivät vihannekset nopeasti kuivu. Ennenekun sato päättyy jakopisteisiin sitä pitää siellä laskea osuudenmukaisesti ja samalla tarkistaa laadun ja poistaa mahdolliset kuivuneet, homehtuneet tai mädäntyneet yksilöt.

IMG_1902

IMG_1911

IMG_1904

IMG_1906

Siksi on jo keräämisvaiheessa tärkeä ettei vioittuneita kappaleita pääty ykkösluokan mukaan samaan erään. Jos suojaava pinta tai kuori on rikottu säilyvyys heikkenee. Niin voi käytä jos joku elukka on nakertanut vihannesta tai siihen on nostaessa osunut talikko. Olen myös nähnyt juolavehnäjuurien kasvavan juureksien läpi. Sellaiset kelpaavat joskus vielä seuraavaan jakoon, mutta ei pidemmänaikaiseen säilytykseen.

Ensi viikolla on Mustajuuren jakovuoro ja sen tähden sitä aloitettiin nyt irrottamaan maasta. Tämä työ on vaikeampi kun vastaava muiden juureksien parissa. Isoksi kasvanut Mustajuuri voi olla 30cm syvä mutta läpimitaltaan parhaimmillaan kolme senttiä. Se tarkoittaa että silloin se on pitempi kuin talikko ja huonolla tuurilla se katkaisee jopa varovaisellakin nostomenetelmällä liikkuvan maan ja vetämisen paineesta. Katkopisteessä siitä vuotaa valkoista nestettä, mutta sen kuivattua se onneksi kehittä uuden sulkevan kerroksen mikä taas värjäytyy mustaruskeaksi eikä helposti erotu ehjästä kasvista.

IMG_1934

IMG_1943

Omalla viimevuotisella kokemuksella olen hyvissä olosuhteissa (esimerkiksi jääkaapissa) jopa hajonneita kappaleita säilyttänyt kuukauden hyvällä tuloksella. Tämän vihanneksen voi keittää porkkanan tavan tai paistaa uunissa vaikka juustokastikkeessa. Muita valmistamistapojakin varmasti löytyy. Kuorimisen jälkeen sitä kannattaa nopeasti käsitellä ruuanlaittoprosessissa jos sen värin halutaan säilyvän valkoisena. Mustajuuri on voikukan sukulainen (molemmat kuuluvat Asteraceaen alaheimoon Cichorioideae; sen tieteellinen nimi on Scorzonera hispanica). Maultaan se on mieto. Voikukanlehtiäkin voi käyttää salaatissa, mutta niiden kasvun myötä lisääntyvän kitkeryyden vuoksi vain nuorena.

Loppuviikolla ehdittiin istuttaa sahralla valmiiksi tehtyihin uriin valkosipulia. Muutamia ihmisiä tämä asia kiinnosti niin paljon että he tulivat ihan sen takia siihen osallistumaan.

IMG_1913

Kiitän meidän syksyn harjoittelijoita Annika Packalen joilta oppiminen ja työ pellolla juuri loppui, sekä Katja Freund ja Tero Koli jotka ovat vielä marraskuun keskeen mukana. Ilman heitä pellon työt ei olisi siinä vaiheessa missä ne nyt on.

Kauniit pakkasaamut

Olen ollut jo neljä viikkoa harjoittelussa ruokaosuuskunnan pellolla. Vaikea sitä on uskoa, sillä vastahan aloitin... Aamu helsingin keskustassa oli tuulinen. Hiukseni olivat märät suihkun jälkeen ja tuuli pasikoi niitä kasvojani vasten. Aamu tuntui raskaalta. Autot tööttäilivät ja ratikat humisivat. Kävelin pimeää ylämäkeä ylös bussipysäkille miettien "onneksi pääsen pian luonnon rauhaan" ja nousin bussiin numero 633. Matka kesti tunnin.

Bussipysäkiltä pellolle käveli noin neljässä minuutissa. Kävelin ohi vanhan puutalon, ohi ladon. Kävelin kävelytien sijasta tien reunalla olevalla nurmikolla. Jäinen nurmikko rapisi hauskasti jalkojeni alla. Pian olin jo pellon reunalla. Käännyin vasemalle ja jäin hetkeksi ihailemaan maisemaa. Aamu oli muuttunut kirkkaaksi ja mieleni kepeäksi. Aurinko näkyi jo puiden latvojen takaa, tuoden valon säteinä kohti maan pieniä, jäisiä timantteja, jotka loistivat kylmyyttään. Kaikki kaalit, purjot ja punajuuret kimmelsivät. Huokaisin syvään ja olin iloinen, että olin juuri täällä työharjoittelussa. Jatkoin matkaani kohti valkoista laatikkoa, mistä työpäiväni aina alkoivat. Siellä vaihdoin päälleni työhousut ja kumpparit. Onneksi muistin ottaa villasukat.

"Tänään poimitaan lehtikaalia."

Lehtikaalieja poimiessani säkkiin, ihailin näitä kauniita pienten puiden näköisiä kasveja. Kun niitä oli vierekkäin monta, ne näyttivät pieneltä viidakolta. Keräsin pari säkillistä, pakkasin pusseihin ja laitoin pussit laatikkoon. Laatikko meni autoon ja auto keskustaan. Näin ruokaosuuskuntalaiset saivat kaalinsa.

Olin neljä viikkoa työharjoittelussa ruokaosuuskunna pellolla. Työharjoitteluni oli hyvin mukava, kaunis ja opettavainen. Oli ihanaa tehdä sadonkorjuutöitä niin monipuolisesti. Aamusin kun saavuin pellolle olin iloinen ja nautin jokaisesta päivästä. On ihanaa tuntea maa käsillä ja poimia ruokaa suoraan maasta ja tietää, kuinka se on kasvatettu. Opin paljon uusia kasveja, sekä rikkaruohoja että hyötykasveja.

Varsinkin kauniit, kirkkaat pakkasaamut jäivät mieleeni.

Kiitos, kiitos ja kiitos!

Ruokapiirin puodin avajaiset

Tervetuloa la 24.10 klo 10-13 Herttoniemen kirjastolle Ruokapiirin puotiin - Puodin aukiolon laajentamisen kunniaksi järjestämme avajaiset!

Ohjelmassa mm. 

• Maritta Paakkinen esittelee pro gradu -tutkimustaan klo 11-11.30 Herttoniemitalon tapahtumatilassa. Ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutukset kodin arkeen ja ruokatalouden hoitamiseen, Helsingin yliopisto, Kotitaloustiede, Syyskuu 2015.

• Tuote-esittelyitä - Osuuskunta Oma Maa, puotimaalla-hyvän mielen luomupuodin mustaherukkakosmetiikka

• Maistiaisia - Kolmen Kaverin Jäätelö ja Feri´s Handmade Sausages (Stadin paras makkara 2015)

• Trubaduuri viihdyttää avajaisväkeä

Kaupunkilaisten Oma Pelto ja Ruokaosuuskunta, Luomuliitto, Herttoniemi-Seura sekä Hertsikan Pumppu kertovat toiminnastaan!

Näkemisiin lauantaina Puodissa!

Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Kaupunkilaisten omalle pellolle vuoden 2015 Ruohonjuuri-palkinto

Kaupunkilaisten oma pelto on saanut vuoden 2015 Ruohonjuuri-palkinnon. Ruohonjuuri-rahasto  jakaa vuosittain enintään yhden palkinnon innovaatiolle, hankkeelle tai toiminnalle, joka edistää energian ja raaka-aineiden viisasta käyttöä, luonnon kanssa tasapainossa olevan yhteiskunnan kehittämistä sekä maapallon luonnonvarojen oikeudenmukaista käyttöä. Ruohonjuuri-palkinto ja -apurahat 2015 Palkinnon arvo on 5 000 €.

Aikaisemmin Ruokaosuuskunta on palkittu mm. Sitran Kestävä talous –ideakilpailussa (2013) ja innovatiivisen maaseutukehittäjän Maaseudun tulevaisuuden tekijä -palkinnolla (2014).

Kaupunkilaisten oma pelto on 200 pääkaupunkiseutulaisen kotitalouden muodostama osuuskunta, joka viljelee biodynaamisin periaattein 3,5 hehtaarin peltoa Vantaan Korsossa. Pellolla kasvaa vuosittain 30-40 eri kasvilajiketta. Pellon tuottamaa satoa jaetaan osuuskuntalaisille satokauden ajan viikottain viidessä jakopisteessä ympäri Helsinkiä sitä mukaa, kun sato kypsyy.

Viidentenä toimintavuonnaan 2015 osuuskunta myi jälleen loppuun tarjolla olleet osakkuudet. Seuraavan kerran Kaupunkilaisten oma pelto ottaa uusia jäseniä alkuvuodesta 2016.  Osakkuudesta kiinnostuneet uudet jäsenet voivat kuitenkin jo ilmoittautua jonoon osuuskunnan sivuilla.

Lue lisää Kaupunkilaisten omasta pellosta: www.ruokaosuuskunta.fi

Lisätietoja:

Ruokaosuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Joonas Pekkanen, 050-5846800, ja varapuheenjohtaja, osuuskunnan perustaja Olli Repo, 050-5715032

Kaupunkilaisen paluu juurille

Toissa keväänä en todennäköisesti tiennyt, mikä on raitajuuri. En koskaan ollut nähnyt palmukaalia, saati spagettikurpitsaa. Härkäpapu yhdistyi mielessäni äärimmäiseen fennoveganismiin (olin lainannut kerran kirjastosta sen yhden keittokirjan), mutta ihan varma en ollut, miltä sekään luonnossa näyttää. Ruokakuntani liityttyä Ruokaosuuskuntaan keväällä 2014, kahden aikuisen taloutemme arkiruokalista on mullistunut. Ruoka ja ruoanlaitto ovat olleet rakkaita, rentouttavia harrastuksia koko aikuisiän, mutta mukavuudenhaluaan sitä on helposti turvautunut samoihin, hyviksi havaittuihin resepteihin. Ruoanlaittoon on kotona kyllä saanut kulua aikaa - rentouttava harrastus jne. - mutta se menun suunnittelusteppi oikaistiin usein kävelemällä kauppahallin luottokauppiaalle kysymään, mikä juuri tänä viikonloppuna tuoretta on.

Oman pellon viikottaisen satokassin ilmestyttyä pöytäämme alkukesätä 2014 alkaen, päälaelleen on kääntynyt juuri aterioiden suunnittelufilosofia. Siinä missä aiemmin fiilispohjalta mietimme, mitä viikonloppuna tekisi mieli syödä, nyt katsotaan sato-osuutta sillä silmällä. Viikon ruokalista rakentuu nyt käytännössä satokassin sisällön ympärille; nopeimmin pilaantuvista on loihdisttava uusia ruokalajeja heti samana tai seuraavana päivänä, ja viikonlopun menu täytyy suunnitella ilahduttavan usein ennen näkemättömän kasviksen varaan. Onneksi ruokaosuuskuntalaiset ovat vaihtaneet reseptejä innokkaasti esimerkiksi Facebook-seinällä, ja Google ON maailman paras keittokirja, olipa kädessä sitten ennen koke(ile)maton juures tai kurpitsalajike.

Intoillessani sato-osuuden mullistavasta vaikutuksesta kotikeittiööni sekä siitä kuinka pidän arvossa sitä, että tunnen ruokani syntyperän, hyvä ystäväni, maatilalla kasvanut, naurahti kuivasti, että "Jaa, sinäkin teet sitten paluuta juurille." Mitenkään ainutkertaisia tässä ei taideta olla, kuten päivän uutinen suomalaisen superruoan paluusta osoittaa. Hyvä niin, sillä terveen maan tuoreista tuotteista nauttiessa, ruoan alkuperän ja laadun merkitys on korostunut entisestään.

Ylimääräisenä bonuksena autoton kaupunkilainen ruokakuntamme, jolle palstaviljelyn kaltainen harrastus ei olisi edes mahdollinen, on oppinut valtavan paljon maasta ja sen viljelystä. Viljelysuunnitelmiin perehtyminen osuuskunnan tapaamisissa kannattaa, ja keskustelut viljelijöidemme Heidin ja Anniinan kanssa ovat osoittautuneet todella arvokkaiksi, kun toisen osapuolen jokaisesta lauseesta oppii jotakin uutta.

Kaksi kesäämme Kaupunkilaisten oman pellon osakkaina eivät ole olleet veljeksiä; kesän 2014 pitkä kuuma, kuiva jakso, ja toisaalta kuluneen kesän 2015 alkupuolen viileys ja kosteus ovat asettaneet omat haasteensa pellon tuotteille. Eri kasvit ovat selvästi viihtyneet erilaisina kesinä, ja tuottaneet kulloinkin hyvin satoa. Säätila ja -ennusteet kiinnostavatkin ruokaosuuskuntalaista ehkä enemmän kuin keskivertokaupunkilaista. Kuluneen viikon kylmät halla- ja jopa pakkasyöt veivät viimeiset kesävihannekset, ja se vähän harmittaa, vaikka kuuluukin luonnolliseen vuodenkiertoon.

Kuinka paljon kuiva, kylmäksi kertaheitolla heittäytynyt syksy tuntuu osakkaiden loka-marraskuun sato-osuuksien koossa, on pitkälti kiinni ruokaosuuskuntalaisten omasta aktiivisuudesta. Huomenna sunnuntaina on jälleen kuukausitalkoot, joissa on tarkoitus nostaa punajuurta ja porkkanaa. Mitä aktiivisemmin ruokaosuuskuntalaiset loppuvuoden talkoisiin etsiytyvät, sitä suurempi osa sadosta saadaan ajoissa mukaan sadonjakoon.

Oma pelto on yhteinen juttu.

Veera Ristikartano (@veeris Twitter, Instagram) Kaupunkilaisten oman pellon vankkumaton fani vuodesta 2014 Ruokaosuuskunnan hallituksen jäsen 2015

Perunat varastoon ja opiskelijoiden tentti

Sunnuntaina kun saavuin valmistelemaan päivän talkoita, ehdin jo häiritä aamurauhan traktorin kolinalla. Sen tankkauksen jälkeen huomasin pienen peuralauman mikä ei antanut itseään siitäkään häiritsemään, vain nautti niitetyn heinän syömisestä. Vasta kun aloitimme niitä hillitysti lähestyen kuvamaan ne pikkuhiljaa väistyi takaisin metsään.

Nämä talkoot tapahtuivat perunan keräämisen merkeissä ja valmistelimme myös purjoa ja sipulia viikon jakoon. Ilma oli aurinkoinen ja edellisenä päivällä ei satanut, niin maa ehti tarpeeksi kuivaa, että pääsimme perunanostokoneella pellolle. Tämä kone oli meille onnellinen löytö kunnes edellinen lakkasi toimintaansa. Pentti sai sen hakea Rekolan tilalta, missä se seisoi kymmenen vuotta horroksessa.

Mutta sitäkin jouduimme jo korjauttamaan kun kerran kivi jäi ketjun pyörittävään hammasradan väliin, niin että kulku jumittautui ja voimansiirtokotelon metalli meni halki. Hyvä että Maantec Oylla pystyttiin teettämään kestävän alumiinihitsauksen.

Reipasta väkeä tuli runsaasti ja sen ansiosta päivän päätteeksi jäi vain viisi riviä perunaa maahan.

    

Jo maanantaina ravintolakoulu Perhon kansainvälinen luokka auttoi meidät saamaan niitäkin säkkeihin. Nyt kaikki omat perunat ovat varastoidu maakellarissa.

Varmaan kaikki tietävät että Peruna on alunperin kotoisin etelä-Amerikasta. Kunnes vasta alettiin tutustua uuden kasviin luultiin ensin sen syötäväksi osaksi maan yläpuolella kasvavaa hedelmää. (Sitä ei myrkyllisyyden vuoksi itse kannata kokeilla!). Espanjalaiset toivat Perunan jo 1567 Kanaria-saarten kautta Antwerpeniin ja tutkimusmatkailija Walter Raleigh vei sitä siitä riippumattomalla tiellä Irlannin josta se kohta joutui myös Englantiin.

Irlannissa se aluksi sai vain vähän huomiota, mutta tuli myöhemmin suosituksi ja kausittain melkein ainoaksi kansanravinteeksi. Ranskassa sen pidettiin ensin erikoisena herkkupalana. Saksassa sodan aiheuttaman hädän vuoksi se levisi nopeammin ja pienemmällä vastustuksella kun muualla Euroopassa ja tulikin yhdeksi kansan lempiruuaksi. Suomen ruokataloudessa perunan edeltäjänä oli nauris. Perunan ensimmäiset istutusyritykset tehtiin 1720-luvulla. Jonkin verran se levisi jo 1740-1760 mutta varsinaisesti se yleistyi vasta 1800-luvun alussa kunnes sen viljely siirrettiin peltoihin.

Syksy etenee ja tällä viikolla tehtiin myös jo valmisteluja saamaan viljely-ympäristöä talvikuntoon. Kuivattiin käytettyjä harsoja ja letkuja varastointiin varten. Härkäpapuversoja revittiin maasta irti ja vietiin kompostiin kunnes ne eivät ehdi maatua talven yli jos niitä jättää pellolle.

Perjantaina meidän neljä HYRIAn puutarhakoulun opiskelijaa Kirsi, Jukka, Johanna ja Tanja joutuivat näyttämään heidän ammattitaidon ja -tiedon tenttitilaisuudessa. Itsekin joutuin opettajan kanssa arvioimaan tilannetta, mikä ei ole ihan helppo jos on koko kesä tehnyt päivittäin yhteistyötä. Onneksi kaikki läpäisivät hyvällä tuloksella, ja onnittelen siitä.

Syyskuun aurinko

Vielä riittää valoa. Auringossa työskennellessä tulee lämmin, kun taas varjon puolella saa lisätä hattua ja hanskaa. Lämpötilat ovat toistaiseksi pysyneet kymmenen asteen lämpimämmällä puolella päiväsaikaan, yöllään ei halloja vielä ole ollut, mutta yöt ovat kuitenkin kylmiä. Se lupaa upeaa väriloistoa pellon reunoille.  

Sanotaan, että halla korjaa laiskan viljelijän sadon. Mutta meidän pellolla ei laiskotella, vaan kiirellä korjataan kylmälle herkkiä vihanneksia vielä ehkä viimeisiä kertoja. Pidämme joistakin juureksista pienen tauon ja pyrimme samaan talteen vielä esim. pinaattia, kesäkurpitsaa, mangoldia ja kurkkua, jotka eivät pidä kylmästä. Näin saamme hyödynnettyä mahdollisimman hyvin pellon antaman sadon. Loppukaudella juureksia tuleekin paljon, niistä varmasti moni on tottunut jo laittamaan ruokaa. Ne ovat pullollaan ravintoaineita. Usein kuoret joutuvat kuitenkin biojätteeseen, mutta tiesittekö, että juuresten kuorista saa uunissa paahtamalla ihania sipsejä?

Edellisviikolla Oma pelto oli mukana Foodycle- tapahtumassa, joka on osa Pixelache Helsingin festivaalia "Living spaces". Festivaali on monen päivän sarja työpajoja,esityksiä ja  tapahtumia. Foodycle on tapahtuma Viikissä, jossa etsitään ratkaisuja tulevaisuuden kestävään ruokajärjestelmään.

Olimme Foodyclen tuottajatorilla esittelemässä ruokaosuuskuntaa ja  myymässä Oman pellon satoa. Ihmisiä ja hyviä keskusteluja oli paljon. Hieno tapahtuma,, johon ruokaosuuskunta sopii erittäin hyvin. Tapahtumassa pidettiin myös puheenvuoroja, jotka olivat toinen toistaan mielenkiintoisempia.

Suoraan Foodyclen torilta viljelijä lähti takaisin pellolle noutamaan satokasseja pohjois- Vantaan REKO- rinkiin Korsoon. Pellolla odottikin iloinen yllätys- iso joukko iloisia iltatalkoolaisia sipulin kimpussa. Tulipa hyvä mieli.

Olemme lähteneet mukaan kokeilemaan REKO- lähiruokarinkejä muutamilla satokasseilla. Itse tapahtuma on lyhyt, vain puoli tuntia jonka aikana ennakkotilanneet noutavat satokassinsa ja tällä kertaa mukana oli pieni määrä vihanneksia myös niille, jotka eivät olleet tehneet tilausta. Nopea ja mukava tapa saada myyntiä ja mikä tärkeintä, tavata ihmisiä, jotka asuvat peltomme lähellä!

Kekrijuhlat 2015

Vietimme perinteiset Kekrijuhlamme Kaupunkilaisten omalla pellolla 19.9.2015. Alla kuvia juhlista.

(valokuvat: Eero Aho)

Kiitos kaikille kekrijuhlissa olleille ja iso kiitos Hilkalle ja Teijalle, jotka vastasivat Kekrijuhlien järjestämisestä. Kiitos yhteistyökumppaneille: Maaseudun Tulevaisuus, Raikastamo, Suomenlinnan Panimo ja Ekowine.

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Heidin Kekrijuhlapuhe

Hyvää Kekrijuhlaa kaikille

Nimeni on Heidi ja olen hoitanut 4 kasvukautta Kaupunkilaisten Omaa peltoa. Viisi kasvukautta kumppanuusmaataloutta Suomessa on vierähtänyt. Peltoalue on kasvanut, osuuskuntalaisten määrä on kasvanut, pellon työntekijöiden ja harjoittelijoiden määrä on kasvanut. Yhteistyö on kasvanut ja sato on kasvanut. Tämän lisäksi myös orgaaninen aines pellossa on lisääntynyt. Pellon ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset suhteet ovat kasvaneet. Niin hallitus kuin peltokin on jakanut vastuuta ja etenemme kohti kestävämpää osuuskuntaa, jossa jokainen kylvää oman siemenensä yhteiseen maahan.

Haluan kiittää peltoa, meidän näkymättömiä työntekijöitä maaperämikrobeja, maaimmuniteettia, tuhansia pieneliöitä, jotka pitävät ekologiset lokerot täynnä ja pellon terveenä. Haluan kiittää meidän hallitusta, joka jaksaa tehdä ilmaista työtä tämän yhteisön ja luonnonmukaisen pellon sekä ruoan eteen. Kiitos puheenjohtajamme Joonas, nykyinen varapuheenjohtajamme Olli, joka on tehnyt viisi vuotta työtä osuuskunnan eteen, Meeri (talous), Hilkka (ruokatiimi), Veera & Mariaana (tiedotus), Silva (talous), Virpi (jäsenrekisteri), Teija (mm. kekrijuhlavastaava ja sadonjakokuvavastaava) sekä pellon oma Marja-Liisa. Kiitän jokaista osuuskuntalaista, ilman teitä ruokaosuuskuntaa, kumppanuusmaataloutta ei olisi. Ilman teitä emme kokeilisi uutta vaihtoehtoista muotoa säilyttää pienimuotoinen, monipuolinen, biodiversiteettiä tukeva luomuviljely. Kiitän pellon työntekijöitä: Pellon yleismies Sandro Wuthrich, kesätyöntekijä konevastaava Pentti Okkonen, nyt loppusyksyn peltoemäntä Anniina Heinonen, joka on ollut myös puutarhaharjoittelijana meillä kahtena kautena. Olen tosi kiitollinen, että hoidatte peltoa ja on ollut ilo työskennellä kanssanne. Pelto kiittää raikkailla mauillaan, elämällään ja tunnelmallaan.

Meillä on Oma pelto, joka toimii virkistysalueena kaupunkilaisille, terapeuttisena työpaikkana mm. mielenterveyskuntoutujille ja ekologisena saarekkeena. Hoidamme kulttuurimaisemaa, pidämme luonnon elävänä ja hoidamme peltoa maan ehdoin tukien ja arvostaen luonnon omaa toimintaa.

Kaupunkilaisten oman pellon viidettä kasvukautta ja satosyksyä on syytä juhlia! Tämä on ekologinen kulttuuriteko, maistuvien, luomujuuresten lisäksi. Tämä on elävä maa ja sinä osuuskuntalaisena mahdollistat Oman pellon toiminnan. Biodynaamisen tilan tarkoitus on pitää maa, mutta myös ihminen, kasvit ja eläimet elävinä.

Tässä kauden kiitokseni! Nyt jatkan agroekologian opintojeni ja Luonnonvarakeskuksen hommien parissa loppusyksyn. Peltoa hoitaa Sandro & Anniina loka- ja marraskuun. Auttakaahan heitä, että koko sato saadaan talteen. Kiitos myös kaikille kauden harjoittelijoille, olette super ja ilman teitä emme pärjäisi. Lopetan peltokauteni 2015 William Blaken sanoihin, jotka kuvaavat tuntia Omalla pellolla:

"Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa, kannattaa kädessään loputtomuutta ja viettää ikuisuutta tunnissa."

Syksyn värikästä satoa

Katse satoon. Me voimme olla iloisia siitä, että oikukkaasta kesästä huolimatta Oman pellon sato on kasvanut. Nyt syyskuussa Oma pelto vierailee taas tapahtumissa sekä juhlii pellon eloa & satoa. Sadonkorjuun aika yhdistää ihmisiä ja monet haluavat maistaa lähellä tuotettuja, tuoreita kesän hedelmiä. Pellon työntekijät pysyvät kiireisinä keräämässä viikon sato-osuuksia. Kuitenkin syyskuussa myös peltolainen pääsee piipahtamaan tapahtumissa vihannesten kera.

Lämpö palasi jälleen hetkeksi. Pelloilla näkyy puimureita ja traktoreita. Monet viljelijät vielä vartovat viljan tuleentumista. Me jännitämme isojen kultaisten tähkiemme suhteen. Vielä on toivoa, että maissit ehtisivät tehdä satoa. Sen sijaan lehtikaali antaa satoa joka tapauksessa kylmästä huolimatta. Tänä vuonna meillä on uutta lehtikaalilajiketta tumman sinivihreää Nero di Toscanaa, joka ei arominsa kehittymiseen tarvitse hallaa. Tämä hieman erinäköinen lehtikaali tunnetaan myös nimillä palmukaali, Venäjän lehtikaali sekä mustakaali. Lehdet ovat kurttuisat, komeat ja ylväät.

Oma pelto vieraili Ravintolakoulu Perhon 80-vuotisjuhlissa viime viikolla. Oman pellon viikon sato-osuus oli näytillä kaupungissa. Maarit Hurmerinta ja Sami esiintyivät Oman pellon pöydän vieressä. Perhon mehiläiset käyskentelivät toisella puolen pöytää. Hunajaa oli maistilla. Omalla pöydällä pyöri Perhon 3-vuotisen jäsenyyden ajalta diakuvia perholaisista ja Omasta pellosta. Oli erittäin mukavaa saada olla Perhon Elojuhlissa mukana juhlistamassa kumppanuusmaataloutta. Omalle pellolle on ollut erittäin tärkeää saada Perho osuuskuntalaiseksi. Perhon oppilaat ja kestävä gastronomia tuovat uuden ulottuvuuden Omalle pellolle. Se myös vilkastuttaa pellon arkea, kun kymmeniä koululaisia tupsahtaa kaupungista pellolle. Oma pelto toimii opetustilana ja virkistyskäytössä. Omalla pellolla näkee, mitä ruoan tuotanto vaatii, mutta myös mistä ruoka tulee ja kuinka se kasvaa.

Omalla pellolla voidaan juhlia Suomen 5. kumppanuusmaatalouden satokautta ensi lauantaina 19.9. Toivottavasti pimenevät, viilenevät illat saavat ihmiset vielä valoisina päivinä liikkeelle Kekrijuhliin nauttimaan yhteisestä pellosta ja hyvistä mauista. Kaikki tervetuloa Omalle pellolle: http://ruokaosuuskunta.fi/2015/kekrijuhlat-kaupunkilaisten-omalla-pellolla/

Oma pelto vieraili myös naapurissa Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla. Oma pelto kuuluu Jukka Jormolan 7 hehtaarin tilaan. Ruokaosuuskunta viljelee näillä pelloilla 3 hehtaarilla noin 40 erilaista vihannesta. Ruokaosuuskunnan rantauduttua Korsoon kiinnostui viereinen steiner-koulukin yhteisöllisestä viljelystä. He ostivat Jukka Jormolalta n. 1 hehtaarin maata ja palstaviljelevät sekä kasvattavat perunaa. Kaikki me kolme toimijaa: Jukka Jormolan monimuotoisuutta lisäävät luonnonniityt sekä riistapellot n. 3 ha, Herttoniemen ruokaosuuskunnan vihannekset n. 3 ha sekä steiner-koulun palstat n. 1 ha olemme yhtä samaa tilaa ja yhteistyötä. Me olemme yksi tila myös luomutarkkailussa. Tänä vuonna Vallinojan maalaisalueen viljelyinnostuksen huomasi Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla. Kolme edellistä kesää olemme saaneet rauhassa olla ainoat luomuvihannesmyyjät markkinoilla. Nyt olimme saaneet kilpailijoita vai pitäisikö sanoa yhteistyökumppaneita. Koulun palsta myi tuotteitaan koulun hyväksi ja oli Heinolan tilakin/Muijaniityn osuuskuntakin myymässä sekä kertomassa omasta toiminnastaan. Kilpailua, mutta toisaalta hienoa ympäröivän ympäristön huomioivaa hoitoa. Ensi viikolla 23.9. onkin sitten vuorossa Foodycle-tori, joka taas miettii ratkaisuja kestävään ruokajärjestelmään. Kaupunkilaisten Oma pelto on mukana, mutta myös monia muita kaupungin ja maaseudun kestävän ruoan tuottajia voi tavata Viikissä.

Yhteistyön hedelmiä

10.9.2015 julkaistiin Ravintolakoulu Perhosta kertova kirja:

Tervetuloa Perhoon: 80 vuotta suomalaisen ravintolakulttuurin puolesta (kirjoittaja: Johanna Catani)

Ravintolakoulu Perho on yksi Ruokaosuuskunnan jäsen vuodesta 2013. Kirjassa hyvin esillä Kaupunkilaisten oma pelto. Ja Kestävän gastronomian opettajan Jarmo Åken sanoin: "Opiskelijoille tämä Oma pelto -hanke on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä aivan ruokatuotannon alkulähteille ja oppia kuinka raaka-aineet kasvavat ja kypsyvät ruuanvalmistuksen tarpeisiin."

Hienoa päästä osaksi Perhon 80-vuotista historiaa.

Alla kuvia kirjasta.

Alkusyksyn juhlaa

Syksy on alkanut. Ilma viileni hiukan, onneksi ei vielä yöpakkasia ole näkyvissä. Ne veisivät elokuun lämmöstä innostuneita kasveja kuten kesäkurpitsan, maissin ja kurkun. Kuitenkin kasvit valmistautuvat uuteen vuodenaikaan: koivuissa ensimmäiset lehdet kellastavat ja ruskean sävyjä on nähtävissä puissa. Kesän lämpö muuttui sateisemmaksi ja pilvisemmäksi syyskuun aluksi.  Toisaalta elokuun lämpö sai vihdoin muunmuassa kurkut kasvamaan. Samoin papuja on osuuskuntalaiset vihdoin päässeet nauttimaan. Valkosipuliamme on alettu nostaa. Kynnet istutettiin myöhään viime syksynä, ne eivät onneksi nousseet ennen talvea. Keväällä ne lähtivät kivasti kasvuun. Juhannuksen jälkeen nostimme maistiaiset kasvuvaiheessa olevasta valkosipulista, jossa vielä lehdetkin olivat syötäviä. Naatit kellastuivat pari viikkoa sitten ja nyt kynnetkin on erotettavissa. Ensi viikolla oma valkosipuli valloittaa aromillaan sekä tuoreudellaan. Kurpitsat ovat kasvaneet myös hitaasti tänä vuonna. Nyt kuitenkin spagettikurpitsat kehittyvät hyvää vauhtia. Siellä täällä pellolla makaa isoja vaalean vaalean vihreitä mollukoita kurpitsan lehtien alla. Myös maissien aikaisemman istutuksen kasvit alkaa kehittää ylväänä tähkää. Kesä maistuu sadonjaon vihanneksissa & syyskuu on tänä vuonna sadonkorjuun parasta aikaa.

Elosyyskuun vaihde keräsi pellolle ison joukon osuuskuntalaisia. Elokuun viimeisenä sunnuntaina vielä lämpimässä elokuun säässä nostettiin perunaa, kitkettiin mustajuurimaata, kerättiin porkkanoita tämän viikon sadonjakoon sekä nostettiin viimeiset sipulit pellon päälle kuivumaan. Lisäksi osuuskuntalaisten virkistyspuutarha Mustosen yrttimaata hoidettiin. Siimaleikkuri surisi pientareilla ja siementävät kestorikatkin saatiin matalaksi. Nämä olivat tämän vuoden isoimmat talkoot tähän asti. Oman pellon punajuuripiirakka, pinaattipiirakka, punajuurisalaatti ja kesäkurpitsakakku riitti juuri ja juuri kaikille. Kahden viikon päästä juhlimme sadonkorjuun aikaa yhdessä Omalla pellolla. Yhteisöllisyyttä, Omaa peltoa, Omia vihanneksia js tätä osuuskunnan satokautta on syytä juhlia oikein tanssein, hevosin ja ruoin sekä sadonkorjuin. Tehdään Kekri-juhla yhdessä ja toivottavasti siitä tulee satokauden suurin talkoojuhla. Katso Kekri-juhlien ohjelma tästä.

Pellon työntekijälle se on juhlaa nähdä, kun osuuskuntalaiset tulevat Omalle pellolle ja kaupungin sekä maan välille syntyy suhde. Biodynaamisilla tiloilla on alusta lähtien ollut tärkeää tietää minne kasvatettu sato menee. Ruokaosuuskunnassa se on tärkeää tietää, missä oma sato kasvaa. Näin syntyy suhde maan, ruoan ja ihmisen välille. Tämä auttaa myös maan hoitoa. Maan rakenne, elävä maa ja humus ovat tärkeitä. Ilman niitä meillä ei olisi mm. ruokaa, ilmaa, mitä hengittää, kuituja vaatteisiin, monia eläimiä eikä välttämättä itse elämää. Maan hoitaminen ehkäisee ympäristön kuormitusta mm. valumia vesistöihin ja ilmaston lämpenemistä. Lisäksi maan kasvukunnosta huolehtiminen lisää satoa pinta-alalla, mikä on tärkeää mm. ruokaturvan kannalta. Oma pelto & omat vihannekset opettavat hoitamaan sekä välittämään maasta. Ne muistuttavat myös, miten omat kulutusvalinnat vaikuttavat maan käyttöön, lähiympäristöön ja vesiin.

Kekrijuhlat Kaupunkilaisten omalla pellolla

KEKRIJUHLAT Aika: La 19.9.2015 klo 11-18 Paikka: Kaupunkilaisten oma pelto, Vantaa, Korso

Ohjelma: 9:00 Työhevoskurssi alkaa (katso erillinen ohjelma alhaalta) 10:20 BiokaasuBussikuljetus kaupungista 11:00 Saapuminen Kaupunkilaisten omalle pellolle 11:15 Talkoot: perunan-, puna- ja raitajuuren nostoa 13:00 Lapsille hevoskärryajelua 14:00 Kekrijuhlan avajaiset 14:05 Ruokailu* 15:00 Tanssia. Traditional Folk Dance. Tanssittajana Win van der Kooij. Eri maiden kansantansseja, jotka sopivat kaikenikäisille ja -taitoisille. 15:00 Laulu- ja leikkituokio. Vetäjänä Noora Syrjäläinen. 16:00 Impronautit: PELTOTYÖLAULUJA. Improvisoimassa Miska Kajanus, Kalle Ryökäs ja Johanna Viksten. Impronauttien energiseen esityscocktailiin sekoitetaan improteatteria, stand up –meininkiä, laulua - yleisön antamista sanoista, tunnelmista ja teemoista. 17:00 Kahvi, kakku&kokko 18:00 Paluukuljetus kaupunkiin

Liput jäsenille 12 € (sis. alv%), ei-jäsenille 17 € (sis. alv%) (alle 16-v ilmaiseksi). Lipun hintaan sisältyy koko ohjelma plus ruuat ja juomat.

BiokaasuBussikuljetukset, reitti Kiasma-Kalasatama-Herttoniemen kirjasto-Korson pelto 2 € / suunta

Osta liput tämän linkin kautta: Osta liput tästä: https://holvi.com/shop/Kekriliput/

Talkoojuomat tarjoaa Raikastamo. Luomulimut ja lapsille pillimehut. Ekowine tuo juhliin luomupunaviiniä ruokailun yhteyteen. Muuten OPM-juhlat eli oma pullo mukaan.

*Ruokailu järjestetään osittain nyyttäri pohjalta. Ilmoittaudu mukaan! Lisätiedot ja -ohjeet lähetetään lähempänä ajankohtaa juhliin tulijoille.

Työhevoskurssi klo 9-13 klo 9 Lyhyt luento suomenhevosista ja työhevosen historiasta, valjastusnäytös klo 10 Opetellaan äestämään ja kyntämään. Kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan! klo 12:30 Työvaljastusnäytös. Hevonen valjastetaan kärryjen eteen. klo 13 Lapsille kärryajelutusta.

Lippu jäsenille 10 € (sis. alv%) ja ei-jäsenille 15 euroa (sis. alv%). (max 30 osallistujaa, vain aikuisille, ikäraja 15-v)

Kurssinvetäjä: Tanja Lundsten ja Uuras

Osta lippu kurssille tästä:https://holvi.com/shop/Kekriliput/

Ja jaa kavereille FB-tapahtumaamme https://www.facebook.com/events/1008479455869835/

Oman pellon valvonta

Elokuun lopussa Kaupunkilaisten Omalla pellolla on demeter- ja luomutarkastukset tehty. Olemme luomuvalvonnassa kuluttajien takia. Näin voimme taata, että tuotteemme täyttävät luonnonmukaisen viljelyn kriteerit. Suomessa tätä valvotaan tarkoin ja lohkojen dokumentoinnin tulee olla tarkkaa. Viljelijät voivat kokea tämän raskaana, toisaalta tarkastuksissa oppii ja näin varmistamme, että maan kasvukunto pysyy hyvänä, ympäristö puhtaana, luonnon elämä monimuotoisena ja ravinteet pellossa, ilma ja vesistöt puhtaampina. Elokuun puolessa välissä meillä oli luomutarkastus ja nyt viimeisellä viikolla biodynaamisen viljelyn tarkastus. Pellollemme tehdään siis vähintään kaksi tarkastusta vuosittain. Oma peltomme on luonnonmukaisessa valvonnassa mukana ja näin saamme käyttää luomu-merkkiä. Peltomme on ollut valvonnassa mukana jo ainakin parisenkymmentä vuotta vuokraisäntämme Jukka Jormolan toimesta. Sen sijaan osuuskuntalaisten virkistyspuutarha Mustonen on vasta toista vuotta luomutarkastuksissa mukana eli se on siirtymävaiheessa. Kaikki pellolta tulevat tuotteet ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä ja niitä torilla myydessämme saamme käyttää  sekä luomu- että demeter-merkkejä. Mustosesta tulevat kurkut, maa-artisokat ja yrtit. Niitä emme saa myydä torilla tai ruokapiirin puodissa demeterinä tai luomuna vaan maininnan siirtymävaiheessa luomuun alla.

Demeter on biodynaamisen viljelyn tuotemerkki. Biodynaaminen viljely on luonnonmukaisen viljelyn vanhimpia suuntauksia. Alusta lähtien biodynaamisessa viljelyssä tärkeitä asioita on ollut yhteisöllisyys eli se että viljelijä ja kuluttaja tuntevat toisensa. Kompostointi ja aineiden sisäinen kierto ovat keskiössä. Mahdollisimman suljettu aineiden kierto ja jätteiden minimointi ekologisuuden nimissä kuuluu biodynaamiseen viljelyyn. Tähän liittyy myös eläinperäinen lannoitus. Maatilalla maan, kasvien, eläinten ja ihmisten tulisi tehdä yhteistyötä elävän tilan eteen. Mikäli tilalla ei ole omia tuotantoeläimiä, tulee yhteistyötä tehdä muiden tilojen kanssa. Meille lanta on, mitä tarpeellisin lannoite ja hevostilalle taas se voi olla turhaa jätettä. Näin saamme paikallisesti jätteet kiertämään. Maan elävyydestä huolehtiminen on biodynaamisen tilan pääasia. Maata hoidetaan kompostoimalla, orgaanisella lannoituksella, viljelykierron avulla, maan muokkauksilla ja  monimuotoisuudesta huolehtimalla. Jälleen kerran emme siis viljele kasveja vaan hoidamme maata niin, että terveestä maasta voisi kasvaa terveitä kasveja. Biodynaamisen viljelijän tulisi parhaalla mahdollisella ymmärryksellään hoitaa luontoa oikein: pyrkiä elävöittämään maata, hoitaa kompostia niin, että humuksen muodostus tapahtuu ja aineet kiertävät ja pysyvät tilalla eivätkä karkaa ympäristöä kuormittamaan. Biodynaaminen viljely lähtee siemenestä. Siementen avopölytteisyys, luonnonvalinta ja sisäinen laatu takaavat tasapainoisen demeterkasvin.

Tarkastuksia aina vähän jännittää. Onko kaikki tarvittavat paperit sekä dokumentit kunnossa ja onko peltolohkot tarpeeksi siistissä kunnossa. Jos tila saa huomautuksen ja ei huomioi asiaa seuraavana vuonna se tipahtaa takaisin siirtymävaiheeseen. Meillä on pellon historiasta(luonnon niityt) johtuen kestorikkakasveja kuten valvattia ja ohdaketta. Juuri ennen tarkastusta saan otsaryppyjä keltaisena kukkivista valvateista, ne tulisi niittää ennen kukintaa, ettemme lisäisi jo valtavaa rikkakasvisiemenpankkia. Tämän vuoden tarkastajamme selkeä ja tarkka Aulis Lassila totesi luomutarkastuksessamme, että tämä vuosi lisää taas siemenpankkia, kun rikat kasvoivat elokuun lämmössä heinäkuun nopeudella. Demeter-tarkastuskertomukseemme hän kirjoitti: savi maata hoidettu hyvin, työmäärä näkyy rikkakasvitilanteessa & dokumentaatiot tehty hyvin. Tarkastajaa haluaisin myös kiittää  pitkäjänteisyydestä, että hän jaksoi tarkastaa n. 40 pikkulohkoamme ja olla tarkka. Joka vuosi tarkastuksista oppii myös jotain uutta. Tämän vuoden luomutarkastuksessa opin, että myös niistä tavanomaisista siemenistä, jotka ovat Eviran positiivilistalla eli hyväksyttyjä käyttää tavanomaisena, koska luomua ei ole saatavilla, tulee eräkohtaiset tiedot säilyttää. Demeter-tarkastuksessa opin, että myös herukkamaan tulisi saada lantalannoitusta joka vuosi.

Eloisakuu

Elokuu on sosiaalinen kuukausi. Peltokin jalkautuu kaupungille, toreille ja satona ihmisten koteihin. Viime viikonloppuna pelto vieraili Our House lähiöfestivaaleilla Mikkolassa. Festivaali herätti kysymyksen lähiöiden tulevaisuudesta, millaiseksi se halutaan luoda. Festivaalilla pohdittiin lähiöiden visiota 40 vuotta vanhoissa taloissa juuri ennen niiden purkamista. Oli mukava vierailla Vantaalla esittelemässä Oman pellon toimintaa ja myymässä todellista lähiruokaa, kun Oma Pelto itsekin sijaitsee Vantaalla. Pellolla on visio kaupunkien tulevaisuudesta. Personal farmer haluaa nähdä kuinka nykylapset kasvavat tietämään mistä ruoka tulee, virkistyvät lähiluonnossa ja kasvattavat juuresten tavoin syvät juuret maahan. Näimme siis paljon naapureitamme ja pääsimme keskustelemaan pellon virkistysarvosta sekä puhtaasta ruoasta, mikä vaikuttaa positiivisesti lähiympäristöön.

Torstaina oli Taiteiden yö ja Kaupunkilaisten Oma pelto oli myymässä biodynaamisia lähiruoka-annoksia Kansallismuseon takapihalla. Osuuskuntalaiset olivat tehneet aivan upeita kasvispitoja ja fenkolikeittoa sekä kesäkurpitsakakkua Oman pellon sadosta. Olin itse teltassamme vain myymässä, mutta fiilikseni oli ihan katossa, kun kauppa kävi ja yhteismeiningillä osuuskunta oli saanut niin upeat ruoat aikaiseksi, Kiitos. Seuraavaksi Oman pellon tuoreita, parhaita luomukasviksia voi tulla ostamaan Vantaalta 12.9. Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilta ja Helsingistä 23.9. Viikin Foodycle-torilta. Taiteiden yö oli minulle yhteisöllisyyden juhlaa. Siellä huomasi myös jälleen lämpimien päivien kontrastin pimenevät illat ja tähtikirkkaat yöt.

Papua kerätään vihdoin perjantaina. Kesän lämpö on siinä vaiheessa, että papumaalla istuu neljä peltolaista satolaatikoiden päällä ja kädet käyvät, ensimmäiset pienet palot ovat kypsiä ja pieni papupensas kantaa kesän hedelmää. Sipuleita on nostettu karrelle eli pellon päälle kuivumaan ja onneksi säät suosivat nyt. Green Care-ryhmä keräsi keskiviikkona herneitä helteisellä pellolla. He olivat toukokuussa kylvämässä hernettä ja nyt pääsivät konkreettisesti korjaamaan omaa kylvöstään. Elokuun sadonjaot pitävät pellon kiireisenä elonkorjuussa.

Testattuja fenkolireseptejä

Fenkolissa on niin vahva ominaismaku, ettei sen maustamiseen tarvitse kokkausvaiheessa paljoa lisätä. Keräsimme reseptitoimikunnalta ja pellon ruokablogaajilta hyväksi havaittuja fenkolireseptejä.

1) Soppailua-blogin kesäkurpitsa-fenkolikeitto

2 kesäkurpitsaa 1 fenkoli 6 dl vettä pala purjoa tai kevätsipulia 1 valkosipulinkynsi 1 1/2 tl kuivattua timjamia 1/2 kasvisliemikuutio 100 g kevytsulatejuustoa (voi korvata esim. ruohosipulituorejuustolla)

Paloittele kesäkurpitsat ja fenkoli. Suikaloi purjo ja murskaa valkosipulinkynsi. Keitä kasviksia liemikuutiolla ja timjamilla maustetussa vedessä, kunnes ne ovat kypsiä. Lisää lopuksi sulatejuusto ja soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella.

Ja vielä kolme erilaista lisukefenkolireseptiä:

Fenkoli sopii erityisen hyvin kalan kanssa, kuten näistä resepteistä käy ilmi.

2) Fenkoli ja ahven pussauskopissa Kulinaarimuruja-blogissa

Viereisen kuvan annos on tehty pellon omista fenkoleista! (Kiitos Jaana!)

3) Sikke Sumarin uunifenkoli, fenkolia Eevan tapaan Miamissa on yksinkertainen, mutta maukas esimerkiksi kanan kanssa. Toimii myös kylmänä!

4) Vegeblogin Herne-fenkolisalaatti ja grillatut kevätsipulit

Alex Niemisen julkaisemassa reseptissa salaattiin tulee fenkolin ja herneiden lisäksi myös pehmeää vuohenjuustoa.

Artikkelikuva: Alice Henneman, Flicks creative commons

Our House Lähiöfestareilla tarjoillaan lähiruokaa

Suoramyyntiä. Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto on myymässä biodynaamisesti viljeltyä satoa lauantaina Mikkolassa Vantaalla. Tule Our House -lähiöfestareille lauantaina 15.8. klo 11-15 niin voit ostaa upeita tuotteitamme. Todellista paikallisruokaa, koska peltomme sijaitsee Vallinojalla 2 kilometrin päässä festivaalialueelta. Maksuvälineinä kelpaa käteinen + pankki- ja luottokortit.

Katso mitä muuta Our House Lähiöfestivaaleilla tapahtuu: tästä linkistä.

Tule moikkaamaan Kaupunkilaisten oman pellon Personal farmer Heidi Hovia ja kuulemaan lisää Kaupunkilaisten omasta pellosta. Ja ostamaan tuoretta kausiruokaa ilman välikäsiä.

Think global, act local.