Pellolta pöytään & varastoon

Nyt on suurin osa omista punajuurista nostettu maasta ja ne odottavat tulevia sadonjakoja varastossa. Tähän saakka syksyä sadonjakoihin menneet vihannekset on nostettu suoraan pellosta ja ne on maan raikkaina toimitettu osuuskuntalaisten sadonjakopisteisiin. Ruokaosuuskuntalaiset ovat syöneet nyt kolme kuukautta suoraan pellosta puhdasta suomalaista sesonkiluomuruokaa. Punajuuria riittää nyt noin marraskuun puoleen väliin saakka osuuskuntalaisille. Omia punajuuria on jaettu elokuusta lähtien lähes viikoittain ja tällä kaudella niitä riittää siis n. 3,5 kuukaudeksi jaettavaksi 200 taloudelle. Lokakuiset punajuurennostotalkoot menivät mukavasti. Punajuuria nousi 4700 kappaletta, porkkanoita nostettiin jonkin verran ja Pentti kynsi maata. Talkooruokaryhmä oli loihtinut oman pellon palsternakka-sipulikeittoa, kaalipiirakkaa, leipää munavoilla ja gluteiinitonta maustekakkua sekä pullia.

Satoa kerätään edelleen pellolla päivittäin sadonjakoihin. Lehtikaalta, salaattia, muutamia kurpitsoja ja kyssäkaaleja sekä lanttuja on maassa sekä viimeiset porkkanat odottavat nostajaa. Palsternakkaa on vielä iso rivistö. Viimeinen rivi opera-perunaa nostettiin eilen. Pellolta saadaan vielä muutama viikko tuoreita suomalaisia sesonkivihanneksia. Meidän pellolla on menossa purjo, palsternakka, peruna ja punajuuri-sesonki. Nyt ne ovat parhaimmillaan vielä ennen varastointia. Pellon vihreää lehtikaalta ja salaattia saadaan vielä muutama viikko virkistämään kotitalouksia. Vielä hetki saadaan nauttia lehtikaalin suomalaisesta C-vitamiinista ja oman maan salaatin raikkaasta makeudesta.

Kyntötyö on aloitettu ja kerrankin savimaa on tarpeeksi kuivaa. Maa käännetään talveksi toisin päin. Orgaaninen aines pääsee kompostoitumaan ja routa saattaa murustaa kynnettyä maata, parantaen savimaan rakennetta. Kyntäminen puhuttaa nykyään, mikä on hyvä. Viljapeltoja jätetään kyntämättä, jotta ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan pellosta vesistöihin. Myöskään permakulttuuripiireissä maata ei kynnetä eikä käännetä, jotta maan rakennekerroksia ei häirittäisi. Vihannesviljelyssä tarvitsemme kuohkean maan, jossa on ilmatilaa syvältä. Lisäksi rikkakasveja ja tuholaisia voidaan kynnöllä ehkäistä. Lisäksi se on juhlavaa, kun maa jää käännettynä kohti talvista tähtitaivasta odottamaan kevättä. Maan alla tapahtuu paljon, orgaaninen aines hajoaa hajottajien toimesta ja maailman tärkeintä maa-ainesta humusta syntyy. Nyt lokakuussa saa olla iloinen siitä, ettei maa tiivisty, vaan on mureaa eikä märkää.

Ruokaa & Kierrätystä

Halla on näyttänyt meille ensimmäiset kylmät yönsä ja kuuran kukkansa. Kesäkurpitsoista alkaa olla enää jäljellä kesän muisto. Syyskuun lopun viikkoa kuvaa kirpsakat aamut ja aurinkoiset iltapäivät. Pellolla on täysi sadonkorjuun tohina päällä.

Torstaina meillä oli taas GreenCare päivä. Silloin Kaupunkilaisten Omalla pellolla vieraili Lilinkodin mielenterveyskuntoutujien lisäksi pellon entisen työntekijän Tuomaksen Lyhty ry:n kehitysvammaisporukka nostamassa perunaa. Mukana olivat Lyhdystä Mikko, Antero, Rami sekä siviilipalvelusmies Lassi. Meininki oli mukava ja aurinko pilkahteli pilvien takaa. Lisäksi saatiin nostettua pari sataa kiloa nicola-perunaa. Lyhtyläiset lähtivät hymynaamalla, halusivat yhteiskuvan peltotaustalla ja halusivat vielä palata sadonkorjaamaan ennen talven tuloa uudelleen. Lyhdyn porukan kanssa touhutessa muisti taas kohtaamisen, yhdessä tekemisen ja toiminnallisuuden tuoman onnistumisen olon sekä ilon. Pellolla tapahtuvaa toiminnallisuuden mukana tuomaa kokonaisvaltaista virkistäytymistä ei voi vähätellä. Peltotyö on GreenCare-toimintaa käytännössä ja parhaimmillaan.

Mitä kaikkea maailmassa voikaan kierrättää? Ainakin Ilon, hyvän olon, jätteiden, ravinteiden, aineen, energian ja materiaalin pitäisi kiertää maailmassa. Lauantaina Oma pelto oli Lapinlahden vanhalla sairaala-alueella Foodycle-tuottajatorilla. Ruoan tulevaisuus ry:n järjestämässä poikkitieteellisessä, kestävän ruoan tulevaisuuden, tapahtumassa pohdittiin virtsaa luomulannoitteena, proteiinin lähteitä, myötätunnon ja ruoan suhdetta sekä vaihtoehtoisia ruokaketjuja. Myös Oma pelto oli ruokakanava-battlessa keskustelemassa vaihtoehtoisista ruokajärjestelmistä sekä esittelemässä ruokaosuuskunnan toimintaa. Samaan aikaan lauantaina osuuskuntalaiset myivät myös pullaa ja kahvia Peli Poikki (rasismin ja fasismin-vastaisessa) -mielenosoituksessa ja sunnuntaina talkoissa pellolla nostettiin perunaa.  Kumppanuusmaatalous-osuuskuntamme vaikuttaa kestävän kehityksen, ruoan tulevaisuuden, vaihtoehtoisiin malleihin tuottaa ruokaa ja hoitaa maata, se on yhteiskunnallinen kannanotto ja mukava sosiaalinen olohuone yhteiselle toiminnalle. Lisäksi se on oma pelto täynnä eläviä organismeja, luonnonmonimuotoisuutta ja tietysti  omaa ravintoa.

Kylmä vie osan kasveista kuten kesäkurpitsat ja kurkut, mutta toiset kasvit kestävät muutaman asteen pakkasen. Tällaisia kasveja ovat mm. salaatit. Ne ovat harson alla ja kestävät siellä jopa -4 asteisen yön, sillä harso vielä lämmittää muutaman asteen. Myös porkkanat saavat varastokestävyyttä pienestä pakkasesta. Talvea ne eivät kuitenkaan kestä. Lehtikaalit taas kestävät kunnonkin pakkasen. Toisia kasveja halla vain makeuttaa ja tuo niille laatua. Tällaisia kasveja ovat mm. palsternakka ja maa-artisokka. Tällä viikolla jaetaankin ensi kerran tällä kaudella Oman pellon palsternakkaa.

Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Syksyn värikästä satoa

Katse satoon. Me voimme olla iloisia siitä, että oikukkaasta kesästä huolimatta Oman pellon sato on kasvanut. Nyt syyskuussa Oma pelto vierailee taas tapahtumissa sekä juhlii pellon eloa & satoa. Sadonkorjuun aika yhdistää ihmisiä ja monet haluavat maistaa lähellä tuotettuja, tuoreita kesän hedelmiä. Pellon työntekijät pysyvät kiireisinä keräämässä viikon sato-osuuksia. Kuitenkin syyskuussa myös peltolainen pääsee piipahtamaan tapahtumissa vihannesten kera.

Lämpö palasi jälleen hetkeksi. Pelloilla näkyy puimureita ja traktoreita. Monet viljelijät vielä vartovat viljan tuleentumista. Me jännitämme isojen kultaisten tähkiemme suhteen. Vielä on toivoa, että maissit ehtisivät tehdä satoa. Sen sijaan lehtikaali antaa satoa joka tapauksessa kylmästä huolimatta. Tänä vuonna meillä on uutta lehtikaalilajiketta tumman sinivihreää Nero di Toscanaa, joka ei arominsa kehittymiseen tarvitse hallaa. Tämä hieman erinäköinen lehtikaali tunnetaan myös nimillä palmukaali, Venäjän lehtikaali sekä mustakaali. Lehdet ovat kurttuisat, komeat ja ylväät.

Oma pelto vieraili Ravintolakoulu Perhon 80-vuotisjuhlissa viime viikolla. Oman pellon viikon sato-osuus oli näytillä kaupungissa. Maarit Hurmerinta ja Sami esiintyivät Oman pellon pöydän vieressä. Perhon mehiläiset käyskentelivät toisella puolen pöytää. Hunajaa oli maistilla. Omalla pöydällä pyöri Perhon 3-vuotisen jäsenyyden ajalta diakuvia perholaisista ja Omasta pellosta. Oli erittäin mukavaa saada olla Perhon Elojuhlissa mukana juhlistamassa kumppanuusmaataloutta. Omalle pellolle on ollut erittäin tärkeää saada Perho osuuskuntalaiseksi. Perhon oppilaat ja kestävä gastronomia tuovat uuden ulottuvuuden Omalle pellolle. Se myös vilkastuttaa pellon arkea, kun kymmeniä koululaisia tupsahtaa kaupungista pellolle. Oma pelto toimii opetustilana ja virkistyskäytössä. Omalla pellolla näkee, mitä ruoan tuotanto vaatii, mutta myös mistä ruoka tulee ja kuinka se kasvaa.

Omalla pellolla voidaan juhlia Suomen 5. kumppanuusmaatalouden satokautta ensi lauantaina 19.9. Toivottavasti pimenevät, viilenevät illat saavat ihmiset vielä valoisina päivinä liikkeelle Kekrijuhliin nauttimaan yhteisestä pellosta ja hyvistä mauista. Kaikki tervetuloa Omalle pellolle: http://ruokaosuuskunta.fi/2015/kekrijuhlat-kaupunkilaisten-omalla-pellolla/

Oma pelto vieraili myös naapurissa Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla. Oma pelto kuuluu Jukka Jormolan 7 hehtaarin tilaan. Ruokaosuuskunta viljelee näillä pelloilla 3 hehtaarilla noin 40 erilaista vihannesta. Ruokaosuuskunnan rantauduttua Korsoon kiinnostui viereinen steiner-koulukin yhteisöllisestä viljelystä. He ostivat Jukka Jormolalta n. 1 hehtaarin maata ja palstaviljelevät sekä kasvattavat perunaa. Kaikki me kolme toimijaa: Jukka Jormolan monimuotoisuutta lisäävät luonnonniityt sekä riistapellot n. 3 ha, Herttoniemen ruokaosuuskunnan vihannekset n. 3 ha sekä steiner-koulun palstat n. 1 ha olemme yhtä samaa tilaa ja yhteistyötä. Me olemme yksi tila myös luomutarkkailussa. Tänä vuonna Vallinojan maalaisalueen viljelyinnostuksen huomasi Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla. Kolme edellistä kesää olemme saaneet rauhassa olla ainoat luomuvihannesmyyjät markkinoilla. Nyt olimme saaneet kilpailijoita vai pitäisikö sanoa yhteistyökumppaneita. Koulun palsta myi tuotteitaan koulun hyväksi ja oli Heinolan tilakin/Muijaniityn osuuskuntakin myymässä sekä kertomassa omasta toiminnastaan. Kilpailua, mutta toisaalta hienoa ympäröivän ympäristön huomioivaa hoitoa. Ensi viikolla 23.9. onkin sitten vuorossa Foodycle-tori, joka taas miettii ratkaisuja kestävään ruokajärjestelmään. Kaupunkilaisten Oma pelto on mukana, mutta myös monia muita kaupungin ja maaseudun kestävän ruoan tuottajia voi tavata Viikissä.

Syksyn ja talven taisto

Helsingissä maa on tänään valkoinen. Viime yönä oli kunnolla pakkasta Etelä-Suomessakin. Vantaan ja Keravan rajalla sijaitsevalla Omalla pellolla on aina syksyllä muutama aste kylmempää kuin meren tuntumassa. Loppuviikoksi on kuitenkin luvattu taas sulaa keliä. Lokakuun lopussa syksy ja talvi kohtaavat. Maanviljelijän arjessa ilmat ovat tärkeä aihe. 10 vuorokauden sääennuste on pellon töiden ajoituksessa tärkeässä roolissa. Puutarhureille ei voi tarpeeksi painottaa säiden seuraamista priorisoimisessa ja töiden suunnittelussa. Biodynaamisessa viljelyssä puhutaan kosmisista rytmeistä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että kasvien kasvun edellytyksenä on auringon valo ja lämpösäteily. Auringon vaikutus maahan riippuu maa-planeettamme ja auringon välisestä suhteesta(tila ja aika). Maatyöt ajoittuvat täysin aurinkovuoden mukaan (varsinkin meillä, kun emme käytä lisälämmitystä tai valaistusta) ja kasvin kehitysvaihe on myös kuva vuodenajasta. Joka päivä on erilainen sää, joka päivä maan asento suhteessa aurinkoon on erilainen. Viljelijän työssä ihminen ei voi täysin suunnitella päivien kulkua, vaan viljelijän on kuljettava maan kasvurytmissä ja kosmoksen sääilmiöissä. Niihin on sopeuduttava ja työt on suunniteltava sen mukaan, siksi on välillä vaikea suunnitella talkoita monia viikkoja etukäteen, kun ei voi olla varma missä vaiheessa kasvukautta mennään. Pitää vaan nöyränä kulkea luonnon kanssa käsikädessä.

Tietysti myös kasvit ovat erilaisia ja suhtautuvat kylmyyteen erilailla riippuen siitä mistä ovat kotoisin, ovatko yksivuotisia vai kaksivuotisia ja jne. Lehtikaali on pellolla ainoa, mikä vielä pakkasyönkin jälkeen seisoo täysin metsänvihreänä ja ylväänä. Kukkakaalikasvusto makoilee ja viimeiset lantut palelevat. Kun lehtien vesi jäätyy alkavat ne todelle näyttää palelevilta. Valkoisesta maasta ja tummista puunrangoista riippumatta pellolla on paljon värejä, jos tarkkaan katsoo. Värit eivät ole enää niin kirkkaita, mutta pehmeitä murrettuja syksyn värejä löytyy. Talvea pellolla kestävät valkoiset mustajuuret, vaaleat maa-artisokat ja valkokeltaiset palsternakat.

Tänään pellolla oli ensimmäinen aito siivoussiivous päivä, koska maa on niin jäässä, ettei sieltä pääse satoa nostamaan. Kannoimme harsosäkkejä pois pellolta, näin pakkasaamussa myös keho lämpeni. Siivosimme kahden talkoilevan osuuskuntalaisen kanssa myös kasvihuoneesta kurkku- ja basilikakasvuston pois. Kasvihuoneessa oli aste plussaa eli neljä astetta ulkoilmaa lämpimämpää. Ensi sunnuntaina on vihdoin porkkanannostotalkoot, olemmehan porkkanaa tietysti joka viikkoisiin jakoihin nostaneet jo pari kuukautta. Sunnuntaiksi on luvattu + 8 Celsius-astetta eli mukavan lämmintä. Porkkanat odottavat nyt kahden harson alla nostamista. Ne onneksi kestävät jonkin verran pakkasta. Porkkanan varastokestävyys saattaa olla jopa parempi myöhäisessä nostossa, kun ne ehtivät kehittää sienitauteja ehkäiseviä kemiallisia yhdisteitä juureen.

Syksyn kynnys

Keltainen lehti tipahtaa tietokoneeni näppäimistölle. Lämpimiä värejä näkyy ympärillä. Kelta-beige-vihreä-maailma & monia värejä pellolla! Tällä viikolla on Omalle pellolle tulleet ensimmäiset kylmät yöt. Täällä on aamuisin ollut 3 Celsius-astetta lämmintä. Tiistaiaamuna keräsin salaatteja ja osa niistä oli huurtessa. Niiden keräämistä vältin, jotta ne saivat sulaa maassa rauhassa. Lehtikaalien makuun kylmyys oli jo vaikuttanut hieman makeuttavasti. Myös muille vihanneksille se tekee hyvää mm. muistuttaa niitä tuleentumisesta eli valmistumisesta. Kuitenkin joitain vihanneksia kylmyys haittaa. Kurkut kuolevat, kesäkurpitsat ja pinaatti eivät kestä kovaa hallaa ja maissi menee huonoksi. Perunat pitäisi nostaa maasta ennen halloja niin ne eivät saa paleltumia.

Syksy lisää usein pellolla yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Tällä viikolla Omalla pellolla on käynyt talkoissa kaksi Perhon ryhmää ja Kiipulan erityispuutarhaopiskelijoiden ryhmä. Toreilla ollaan viime aikoina vierailtu ja huomenna on osuuskuntalaisten sadonkorjuujuhlat. Tullaan yhteen juhlimaan kesän makuja ja hedelmiä. Nostetaan perunat yhdessä maasta perunakellarin uumeniin. Kellareille kylmyys tekee myös hyvää, se viilentää ne sopivaksi sadonkorjuuaikaa ajatellen.

Luonnossa on näkyvissä ensimmäiset ruskan merkit. Toivottavasti ennen talvea näemme vielä kaikki kesän lämmön ja valon tuomat värit ennen värittömyyttä ja uusien ideoiden aikaa. Ainakin kesän mauista olemme saaneet nauttia ihanien oman pellon tuotteiden muodossa. Vielä ei haluaisi antaa hallalle tilaa, koska sitten joudumme joistain tuotteista luopumaan kuten noista ihanan makuisista omista kurkuista. Kesäkurpitsoista olemme tosin saaneet nauttia jo kaksi kuukautta. Mutta onneksi joidenkin tuotteiden aika vasta alkaa kuten keltaisen valkoisen palsternakan, joka ei ole halloista millänsäkään.

Haikeaa on myös sanoa hyvästit pellon harjoittelijoille. Keudan puutarhaoppilaitoksesta meillä on ollut huhtikuusta asti harjoittelemassa Tomi. Hän ja monet muutkin ovat olleet suuri apu pellolla. Tomilla on viimeinen päivä tänään ja monet muutkin ovat jo lopettaneet peltoharjoittelun ja palanneet syksyn opintojen pariin. Syyskuun lopusta pellolle onkin entistäkin tärkeämpää osuuskuntalaisten talkoot, että saadaan sato nostettua, kesä säilöttyä ja viikon sadonjaot tehtyä.

Lehtikaalikeitto

1 iso sipuli150 g tuoretta lehtikaalia 2 rkl voita tai rypsiöljyä 1 l kasvisfondia reilu 1⁄2 dl vehnäjauhoja 2 dl ruokakermaa 2 rkl aniksen siemeniä 2 rkl timjamia tai meiramia hienonnettuna 1⁄2 tl suolaa

Koristeeksi 4-5 retiisiä 50 g parmesan-juustoa raastettuna

Hienonna sipuli. Huuhtele lehtikaalin lehdet ja poista niistä kovat lehtiruodit. Suikaloi lehtikaalin lehdet. Kuullota sipulisilppu kattilassa. Lisää lehtikaali ja kuumenna sekoittaen muutama minuutti. Lisää kasvisfondi ja anna kiehua noin 5 minuuttia. Sekoita vehnäjauhot kermaan huolellisesti ja suurusta keitto koko ajan sekoittaen. Keitä 5 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Paahda aniksensiemeniä kuumalla kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää siemenet sekä hienonnetut yrtit keittoon. Lisää suola. Huuhtele retiisit ja suikaloi ne ohuiksi suikaleiksi. Jaa keitto lautasille ja koristele retiisisuikaleilla sekä parmesan-raasteella. Kiitos Maritta ohjeesta!

Peltovalvattia & saunakukkaa

Nämä rikkakasvit puhuttavat, ihastuttavat, ihmetyttävät ja vihastuttavat. Jos pellolla käy tähän aikaan vuodesta ja jos sinne ei ole moneen vuoteen kylvetty ruond uppia näkyy vähintäänkin pientareilla kamomillan ja päivänkakkaran näköistä kukkaa, saunakukkaa. Meillä sitä on. Toiset keräävät sitä ruukkuun, radiotoimittaja kuvasi sitä tällä viikolla ihastuksissaan ja me olemme sitä kitkeneet peräkärryllisiä pois viime viikolla. Härkäpapua kitkiessäni mietin pitäisikö jättää muutama kukka viereen, pölyttäjiä houkuttelemaan, kun huomasin muutaman kasvin vielä kukkivan.

Peltovalvatti, tuo lähes ihmisen korkuinen elokuussa keltaisena kukkiva kestorikkakasvi. Siitä valittavat luomutarkastajat ja puutarhakoulun opettajat. Myös me olemme sitä kiskoneet maasta kiitettäviä kiloja viime viikkoina. Mutta huomasin kitkiessäni, että pudotin mehiläisen maahan repiessäni kasvia juurineen irti. Sitten heräsin siihen kuinka tärkeä se on ekosysteemipalveluille eli pölyttäjille. Muistin samalla kuinka tärkeää on monimuotoisuus ja kyllähän valvatin valtavat juuret, myöskin tekevät maan rakenteelle hyvää: ilma- & vesitilaa. Ehkä tosiaankin tälläkin asialla on kaksi puolta..

Mehiläisillä ja pölyttäjillä on tärkeä tehtävä maailman ruokaturvan takaamisessa. Kolmannes maailman ravinnosta on riippuvaista näistä hyönteisistä. Hyönteispölytyksen arvoa voi olla vaikea mitata rahassa. Sen hinnaksi on kuitenkin laskettu n. 150 miljardia euroa vuodessa. Maatiloilla on tärkeä tehtävä tehdä yhteistyötä pölyttäjien kanssa ja tarjota niille mm. laitumia, pientareita ja niittyjä. Me olemme kylväneet pellon pientareille kukkia mm. kehäkukkaa, auringonkukkaa ja ruiskukkaa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kuitenkin rikat tarjoavat niille myös tärkeän ravinnon lähteen.

Sitten täytyy iloita peltolaisten ja osuuskuntalaisten kätten jälkeä, hienoa käsityötä. Porkkanamaa on nyt kitketty kokonaan, samoin kaalimaa ja lehtikaalimaakin viime keskiviikon talkoissa.

Hoitokuukausi elokuu on ollut siis hyvä ja työläs. Paljon ollaan saatu aikaan, niin satoa, hoitoa kuin pellon siivoustakin. Tänään meillä on kerätty ensimmäistä tämän kauden torikuormaa papujen lisäksi eli Oma pelto goes roskalavapaviljonki. Sielläkin ollaan saatu roskasta hyvää aikaan eli muistetaanhan nähdä asioiden kaksi puolta.

LEHTIKAALI-FILOPAISTOS

noin 5 arkkia pakastefilotaikinaa3/4 dl voisulaa

Täyte: Yhden viikon satsi lehtikaalia 1 purjo 1 dl kasvislientä ripaus merisuolaa vastarouhittua mustapippuria 4 keitettyä punajuurta 1 iso omena 2 rkl silputtuja  yrttejä maun mukaan 150 g fetajuustoa 2½ dl kermaa 2 kananmunaa

1.Ota pakastefilotaikina sulamaan huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamistamista.

2. Keitä punajuuret, anna jäähtyä hetken. Kuori ja viipaloi ohueksi.

3.Leikkaa lehtikaalista kovat lehtiruodit. Suikaloi ohueksi. Pese purjo ja suikaloi sekin ohuesti. Kuullota öljyssä pannulla, lisää 1 dl kasvislientä ja ½ dl kermaa ja hauduta pehmeäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä

4. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Avaa filotaikinarulla varovasti.

5.Voitele voisulalla piirakkavuoka (halkaisijaltaan noin 26 cm). Nosta vuokaan ensimmäinen filoarkki niin, että taikinan reunat jäävät roikkumaan reunan ulkopuolelle.

6.Voitele filoarkki reilusti voisulalla ja nosta päälle toinen filoarkki. Jatka näin, kunnes taikinaa on noin 4–5 kerrosta. Siirrä loput taikinasta hyvin peitettynä jääkaappiin ja käytä se parin päivän kuluessa.

7.Kuori ja lohko omenat (suomalaisia omenoita ei tarvitse kuoria), poista siemenkodat ja viipaloi. Lado vuokaan filotaikinan päälle lehtikaali-purjomuhennos, punajuuriviipaleet, omenat ja yrtit. Murenna päälle fetajuusto ja kuorruta muna-kermaseoksella. Mausta mustapippurilla.

8.Käännä vuoan reunojen yli roikkuva taikina täytteen päälle limittäin ja lomittain. Voitele vielä lopulla voisulalla sekä taikinoiden väliset kerrokset että paistoksen pinta.

Paista uunin keskitasossa noin 30–40 minuuttia tai kunnes paistos on saanut kauniin värin.

Kiitos Nina ohjeesta.

Kasvukauden loppu

Viimoiset lehtikaalit kerättiin. Ne seisoivat tanakasti lokakuun tuulessa saman värisinä kuin kuuset niiden takana. Palsternakat ja loput purjot nostettiin maasta viime sunnuntain talkoissa. Viimeiset mustajuuret olivat tämän viikon jaossa. Niin kasvukausi virallisesti loppui Etelä-Suomessa eilen lokakuun loppuun. Vielä maassa makaa muutamia harsoja, jotka pitäisi kuivattaa. Muutamia harsosäkkejä lojuu siellä täällä ja mm. pitkät lehtikaalit pitäisi poistaa kynnön tieltä.

Viime sunnuntaina vietiin viimeisiä tämän vuoden isoja peltotalkoita. Palsternakkaa nousi n. 300 kg ja vauhdilla. Loput pienimmätkin purjot nousivat märästä savimaasta talikon avustuksella ja ne kauppakunnostettiin kauniiksi. Keräkaalimaan siivousta aloitettiin ja myös pellolta vietiin McCormickin lavalla roskia kierrätykseen. Sitten syötiin yhdessä teemaan sopivasti palsternakkakeittoa, purjo-punajuuripiirakkaa ja palsternakkakakkua. Lokakuun lopun talkoissa saatiin yhdessä paljon aikaan. Paikalla ruokaosuuskuntalaisia oli n. 25 henkeä.

Nyt pelto odottaa kyntäjäänsä, maansa kääntäjää. Osuuskuntalaisemme Karlsson on jo aloitellut kyntöurakkaa. Karlsson liittyi viime syksynä osuuskuntaan hienon traktorinsa ja tietysti ihanan vaimonsa Heljän kanssa. Hänen traktorinsa kokeili kyntöä jo viime syksynä ja nyt kyntöä ehdittiin tehdä ennen sateita eli silloin vielä, kun maa oli kuiva. Iso kiitos Kai Karlssonille ja tietysti McCormickille.

Avomaan vihannesviljelyssä pelto kynnetään syksyllä, jotta routa voisi murustaa savimaan rakennetta talvella. Myös kaikki kasvin kasvulliset elimet käännetään maahan uuden humuksen muotoutumisprosesseihin. Kyntö tuo maahan ilmaa, jotta lahoaminen voi tapahtua. Kyntö myös kuivattaa maata, mikä helpottaa muokkauksia keväällä. Lisäksi kyntö ehkäisee kasvitauteja ja tuholaisia eli  mm. sipulikärpäsen munat hautautuvat niin syvälle etteivät ne sieltä enää nouse. Kyntöauran siipi kääntää aina seuraavan maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle.

Varaston uumenissa osuuskuntalaisten koteja odottavat omat demeter-porkkanat, makeat punajuuret, kiinteät nicolat, jauhoiset operat sekä parhaat palsternakat. Myös oman pellon biodynaaminen hapankaali on nyt valmista ja tuoretta keräkaalta on vielä yhden viikon jakoon. Marraskuussa pellon isot tuorejaot muuttuvat juuresjaoiksi.

Minua odottaa vielä muutamat paperityöt. Tilastokeskus oli jo kiinnostunut satomääristämme eli lohkokortit odottavat lopullisia satomääriä ja kylmiö inventaariota, jotta osaamme laskea juuresmäärät oikein 160 osuuden kesken. Komposti täytyy vielä sijoittaa paikkaan, jossa humuksen muodostus voi rauhassa vuoden päivät tekeytyä. Samalla keskeinen kompostipaikka vapautuu jälleen ensi kauden jätteiden prosessoitumiselle ja uuden elämän kierrolle.

Viikonlopun purjo-lehtikaaliquiche

Täytteitä voi varioida mielensä mukaan, seuraavan totesimme kokeilemalla hyväksi. Ohjeeseen on haettu suuntaa Silmänruokaa-kirjan Quiche Lorrainesta. (http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510386415)

Voitaikina / suolaisen piirakan pohja

Täytteeksi: 3-5 lehtikaalin lehteä 1 iso purjo tai pari pientä 2-3 valkosipulinkynttä kourallinen tuoretta timjamia n. 200 g voimakasta juustoa raasteena, esim. gryere tai kypsä cheddar

Ja päälle: 2 dl kermaa 4 kananmunaa muskottipähkinää mustapippuria (varovasti) suolaa

Kauli taikinapohja vuokaan (28cm) ja laita vuoka kylmään odottamaan. Silppua lehtikaalia vähän pienemmäksi ja pilko purjo (myös vihreät osat). Hienonna valkosipulinkynnet ja timjami. Kuullota näitä muutama minuutti paistinpannussa. Raasta juusto tai juustot: voit myös laittaa kahta sorttia sekaisin. Laita täytteet vuokaan, ensin vihannekset ja päälle juustot.

Sekoita kerma, kanamunat ja mausteet ja kaada täytteiden päälle. Paista 175 asteessa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea. Jos pinta uhkaa palaa, peitä leivinpaperilla tai foliolla. Tarjoa raikkaan vihersalaatin & esim. grüner veltlinerin tai rapsakan rieslingin kanssa.

Kiitos Veera reseptistä.

Lehtikaali-pekonisalaatti

1 pussi oman pellon lehtikaalia 5 siivua pekonia 1 sipuli kourallinen cashew-pähkinöitä

Kastike: 1/2 dl kevytmajoneesia 1 rkl sitruunamehua 1/2 tl Dijon-sinappia suolaa mustapippuria

Nypi lehtikaali sopivan kokoisiksi paloiksi ja laita kulhoon. Leikkaa pekoni pieniksi neliöiksi ja paista rapsakaksi. Kuullota tämän jälkeen silputtu sipuli pekonin rasvassa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Heitä pähkinät, pekoni, sipuli sekä kastike lehtikaalin joukkoon ja sekoittele.

Olen joskus tehnyt myös pekonitonta versiota ja hyvää on ollut sekin.

Kiitos Tiina reseptistä.

Osuuskunta toimii!

Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.

Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.

Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.

Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.

Lehtikaalisalaatti

½ kupillista kuutioitua kurpitsaa TAI porkkanaa lehtikaalinippu (ruokaosuuskunnan nippu on mennyt tähän kokonaan) ¼ kupillista karkeasti rouhittuja/puolitettuja kuorellisia manteleita ¼ kupillista pitkään kypsytettyä (aged) , murenevaa cheddaria (jos et löydä, käytä parmesania) sitruunamehua, oliiviöljyä, mustapippuria pecorino-juustoa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kurpitsa-/porkkanapalat oliiviölyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä (n. 40 min). Paahda myös manteleita samassa uunissa, n. 10 min. Anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita isossa kulhossa pesty ja hienoksi pilkottu lehtikaali, mantelit, murennettu cheddar ja kurpitsa/porkkanat. Lisää sitruunan mehu ja reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

3. Viimeistele annos raastetulla pecorinolla.

Terveisin, Kaisa Oman pellon tyytyväinen jäsen

Linkki alkuperäiseen reseptiin: Northern Spy's kale salad

Lehtikaalisipsit

Todella herkullista ja terveellistä naposteltavaa!

LEHTIKAALISIPSIT

Pussillinen lehtikaalia 4 rkl oliiviöljyä (myös avokado- tai maapähkinäöljy käy) 2 rkl oluthiivahiutaleita 1/4 limen mehu Ripaus suolaa 1/2 tl savupaprikajauhetta ja/tai chilijauhetta

Revi lehtikaali suupalan kokoisiksi paloiksi, irti lehtiruodista. Kaada öljy ja mausteet kulhoon, lisää lehtikaalien palat ja sekoittele huolellisesti. Levitä maustetut lehtikaalit uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivata 50-asteisessa uunissa noin 5 tuntia. Pidä uuninluukku hieman raollaan kuivatuksen aikana. Nopeamman lopputuloksen saamiseksi voit myös paahtaa lehtikaaleja 150 asteessa kunnes lehdet ovat kuivia ja rapeita (reilu puoli tuntia?), mutta kuivattamalla miedolla lämmöllä on lopputulos parempi ja ravintoaineet säilyvät paremmin tallella. Jos omistat kasvikuivurin, käytä toki sitä!

T. Veera

Elokuun eloa & satoa monta sataa kiloa

 

Lämmin aurinkoinen kesä on tuonut sadon tullessaan. Papusato on ollut iso tänä vuonna. Sillä papu vaatii lämpöä niinkuin sen kotiseuduilla Andeilla on. meillä on ollut kaksi erilaista papu lajiketta tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet aidan sisällä, sillä ne olisivat kelvanneet myös muille kuin osuuskuntalaisille. Varhaispapulajike oli Marona. Se oli mukavan aikainen ja sopiva, hyvänmakuinen lajike koteihin. Nyt kerätään Dominoa, joka on osoittautunut hyvin kauniiksi, pieneksi, supersatoisaksi pavuksi, joka kelpaisi parhaimmille ravintoloillekin. Joka perjantai elokuun ajan on kerätty papua omalla pellolla alkuviikon sadonjakoihin. Papua on kerätty n. 100 kg per viikko. Päiväsaalis on aika usein 50 kg.

Elokuussa aloitettiin myös porkkanan nosto. Kuitenkin muutamaa viikkoa edellisvuotta myöhemmin, sillä juurekset olisivat tänä kesänä kaivanneet vähän enemmän vettä. Nyt porkkanaakin kuitenkin tulee. Osa on vielä pientä, mutta pienillä on vielä syyskuu aikaa kasvaa. Porkkanan laatu on varmasti hyvää tänä vuonna, sillä aurinko on tuonut porkkanoihin makeuden ja liika kosteutta ei ole tautiriskiä lisäämässä. Nyt nostetaan avopölytteisiä (siemenpatentoinnista vapaita ja sitä vastaan taistelevia) biodynaamisia varhaisporkkanalajikkeita: milania ja fynniä.

Keräkaalien nosto aloitettiin tällä viikolla eli elokuun lopulla. Keräkaaleilla on ollut ennätysmäärä tuholaisia tänä vuonna. Yle uutisoi jo toukokuussa, että lämpimien ilmavirtojen mukana Suomeen saapui satoja miljoonia kaalikoita. Kun kaalikoit tulivat niin aikaisin oli niillä mahdollisuus lisääntyä pariin kertaan, joka tarkoittaa valtavaa populaatio määrää. Meillä kaalit piiloutuivat harsojen alle heti istutuksen jälkeen. Kuitenkin heinäkuun alussa kitkentäaikaan kaalikoita oli viime vuotta enemmän. Ja miksipä ei, sillä kyllä meidän luomukaalit maistuvat niin hyvältä, että perhosillekin kelpaa. Niinpä jouduimme tänäkin vuonna kaalit ruiskuttamaan kaalikoin ja perhosen loisvalmisteella. Onneksi ainoa torjunta-aineruiskutus kuitenkin biologinen, jonka olemme tehneet. Kuitenkin nyt kaalit nostavat taas päätään valtavien, kauniin vihreiden lehtien keskeltä kiiltävinä ja rapsakoina. Hieman enemmän viime vuoteen nähden niissä voi syöntireikiä olla, mutta ne ovat selvinneet ja maistuvat raikkaalle ja ihanalle.

Myös lehtikaalta on alettu sadonkorjata. Se on kaali, mutta selvisi hyvin hyönteissyöjiltä ja sen vihreä lehtikin selvisi reiittä. Istutin lehtikaalien viereen kiinankaalia indikaattorikasviksi eli houkuttelemaan tuholaiset pois muista kaaleista. Annoin tuholaisten syödä kiinankaalin ja samalla tarkkailin tuholaismäärää. Lehtikaali on kaalien kuningas, kunnon voimaa antava vihannes. Lehtikaalissa on C-vitamiinia kaaleista eniten ja paljon on myös mm. rautaa ja kalsiumia. Tuota tummanvihreää, kevyttä, kauniin ryppyistä lehteä voi käyttää monin tavoin niin raakana salaateissa kuin kokonaisena keitoissa ja kastikkeissa. Lehtikaali myös säilyy pellolla pakkasiin asti.

Toinen voimavihannes pellollamme on uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti. Nimi jo kertoo mistä päin maailmaa tuo lehtivihannes on kotoisin. Sitä kerätään latvoen eli silloin se tekee uutta versoa aina leikkuupinnan lehtihankoihin. Lamopinaattia käytetään ryöpättynä ruokiin ja sitä voi ryöpättynä myös pakastaa. Ryöppys tarkoittaa nopeaa parin minuutin keittoa. Ravintolakouluperholaiset pellolla vieraillessaan kertoivat käyttävänsä sitä myös raakana salaatteihin.

Loppukesään kuuluu myös punainen, oranssi ja keltainen loisto. Elokuun kukkia pellolla ovat punaiset pellavat sekä muutamat viime vuodesta itse kylväytyneet sinikukkaiset kuitupellavat, valtavat auringonkukat ja  elokuun oranssit auringot, kehäkukat. Auringonkukan kanssa samaan sukuun kuuluva (tekstin alin kuva) keltainen kukka  kukkii jo osuuskuntalaisten puutarhalla Mustosessa ja kertoo siitä, että sen mukulatkin ovat toivottavasti tänä syksynä valmiita. Mikähän alun perin Perusta kotoisin oleva kasvi onkaan kyseessä? Maanalaiset mukulat sisältävät runsaasti inuliinia ja valmiita ne ovat nostettavaksi kukkien kukkimisen jälkeen.