Kumppanuusmaatalous tukee monimuotoista ruoantuotantoa

Ruokapiirissä kuluttajat ostavat tuotteet etukäteen tuottajien itse määräämillä hinnoilla.

JOUKKO ruoka-alan vaikuttajia kirjoitti (HS Mielipide 7.4.), että monimuotoista ruoantuotantoa pitäisi Suomessa kehittää koronavirusepidemian tyyppisiä kriisejä vastaan.

Kirjoittajat toivoivat muun muassa kasvilajien vaihtelua alkutuotannossa, ravinteiden kierrättämistä sekä maaperän hyvästä kunnosta huolehtimista. Lisäksi he näkivät tärkeänä erilaisten ja erikokoisten ruoantuottajien toiminnan mahdollistamisen.

Nykyisellään tuottajien liiketoiminta on liikaa yhden asiakkuuden varassa. Kestävämmällä mallilla Suomen maatalous olisi mahdollisimman omavarainen tulevaisuuden kriisien sattuessa.

Tällainen uusi kestävämpi malli on jo käytössä Suomessa. Sen nimi on kumppanuusmaatalous eli Community Supported Agriculture (CSA).

Herttoniemen ruokaosuuskunta on toteuttanut ja kehittänyt kumppanuusmaataloutta Suomessa lähes kymmenen vuoden ajan. Pellolla sekä Uudenmaan ruoka -ruokapiirissä kuluttajat ostavat tuotteet etukäteen tuottajien itse määräämillä hinnoilla.

Kumppanuusmaatalous on kehitetty juuri siksi, että kaiken kokoiset ruoantuottajat saisivat tuotteensa helposti myydyksi ilman suurta riskiä. Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto toimii niin, että sato-osuus ostetaan etukäteen, jolloin kaikki osuuskunnan jäsenet ottavat vastuun sadon onnistumisesta ja tukevat viljelijää.

Samanlaisella konseptilla suomalaiset maatilat voisivat toimia laajemminkin. Näin esimerkiksi sään aiheuttamat riskitekijät jaettaisiin yhdessä.

Kaupunkilaisten pellolla viljellään noin 30 eri lajiketta biodynaamisin menetelmin, jolloin maaperä pysyy hyväkuntoisena ja lähellä luonnollista tilaa.

Uudenmaan ruoka -ruokapiirissä asiakkaille välitetään lähituottajien ruokaa netissä tehtävillä etukäteisostoilla, jolloin vältytään perinteisen ruokakaupan ruokahävikiltä. Nettiselaimessa ostaessaan asiakas myös näkee, paljonko tuottaja saa myymästään tuotteesta katetta ja paljonko menee muihin ruoan välittämisestä aiheutuviin kuluihin. Hinnoittelu on siis läpinäkyvää ja reilua myös tuottajalle.

Kun kerran toimiva malli on jo olemassa, kysymys kuuluukin, kuinka kumppanuusmaatalousmalli saataisiin leviämään laajemmalle Suomeen.

Nina ja Olli Repo
Herttoniemen ruokaosuuskunta, Helsinki

Julkaistu: Helsingin Sanomat mielipideosasto 11.4.2020

Community Supported Agriculture and threefolding

I wrote an article for the Finnish Biodynamic Association journal, Demeter, a few years ago. You may find it of interest. Below it is in Finnish and English.

Noel

Kumppanuusmaatalous ja kolmijäsenyys

Työskentelen ammattipuutarhurina lahtelaisessa lähiössä. Viljelemälläni pellolla on viimeksi viljelty vihanneksia yli kuusikymmentä vuotta sitten, jonka jälkeen puutarhuri keskittyi kukkien ja perennojen kasvatukseen, joka vuorostaan vaihtui tuontikukkien ja ulkomailla viljeltyjen ruukkukasvien ja taimien myyntiin. Tällä hetkellä myös tämä toiminta on osoittautunut melko kannattamattomaksi puutarhurin joutuessa kilpailemaan suurten puutarhaketjujen ja supermarkettien tarjoamien halpojen kukkien kanssa. Kaupan kutistuessa puutarhuri on kuitenkin vuokrannut käyttämätöntä kasvihuonetilaa sekä pellon lahtelaiselle osuuskunnalle tukien samalla kumppanuusmaatalous aloitetta, jonka puutarhurina nyt toimin. Tänä vuonna Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) kasvattaa ruokaa yli sadalle lahtelaiselle osakkaalle.

Tarina siitä, miten puutarhan toiminta vaihtui ruokatuotannosta kukkien kasvatukseen ja takaisin vihannesten viljelyyn on opettava. Aikomuksenani on tarkastella sitä kestävän kehityksen mukaisten ruokajärjestelmien luomiskertomuksena. Artikkelin ensimmäinen osa esittelee kumppanuusmaataloutta ja sen suhdetta kestäviin ruokasysteemeihin ja siirtymäliikkeeseen. Toisessa osassa, joka ilmestyy tulevassa lehdessä, perehdyn kumppanuusmaatalouteen yksityiskohtaisemmin.

'We will ROK you!'

Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) syntyi alkuvuonna 2013. Lahtelainen ystäväjoukko toivoi voivansa kasvattaa kotikulmillaan laadukasta luomuruokaa niin itselle kuin muillekin. Ryhmä otti yhteyttä pieneen paikalliseen taimistoon, Aaltosen Puutarhaan, jolla oli tarjota ryhmän käyttöön kasvihuone ja hehtaarin pelto. Parissa kuukaudessa ROK oli toiminnassa, ja sen jäsenmäärä kasvoi nopeasti muutamasta innokkaasta perustajasta 65 osakkaaseen. Tänä vuonna meitä on jo yli 100 osakasta. Sadonjakoon päästiin heti pääsiäisen jälkeen. Viljely on biodynaamisten periaatteiden mukaista ja ROK toimii tiiviissä yhteistyössä heinolalaisen Toivon tilan sekä Suomen ensimmäisen kumppanuusmaatilan, helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan kanssa. Mielestäni on mielenkiintoista, että monilla osuuskuntamme perustajajäsenillä on Camphill-yhteisö tausta, joten yhteisöllisyys ja 'kulttuurin' palauttaminen ’agrikulttuuriin’ on ollut yhtenä ryhmän tavoitteena alusta lähtien.

ROKin ensimmäinen kausi oli menestys. Talven tullessa saatoin käydä läpi kokemaani ja suhteuttaa sitä laajempaan asiayhteyteen. Hämmästyksekseni selvisi, että nykyisen kumppanuusmaatalouskäsitteen juuret ovat biodynaamisessa viljelyssä. Sen perustajien päämääränä oli luoda uusi tapa elää, kasvaa ja tehdä työtä, heillä oli kolmijäseninen näkemys maanviljelyn mahdollisuuksista. Nämä eurooppalaiset biodynaamikot päätyivät Pohjois-Amerikkaan 1980-luvun puolivälissä. Alkuajoista liike on kasvanut, ja Amerikassa on nykyisin 6000 – 12000 kumppanuusmaataloushanketta, Euroopassa niitä on noin 4000. Tarkkaa lukumäärää on vaikea antaa, koska kumppanuustalouden määritelmästä, ja sen piiriin laskettavista tiloista, on erilaisia näkemyksiä. Samantapaisilla tai vastaavilla aloitteilla, kuten Teikei- ruokaosuuskunnilla Japanissa tai Camphill-yhteisöillä, jotka viljelevät laajemmille ryhmille, on vielä pitempi historia. Trauger Groth, eräs kumppanuusmaatalouden pioneereista USAssa, asui Camphill-yhteisö Copakessa, New Yorkin osavaltiossa, vuonna 1961. Tämä historia on kuitenkin lyhyt verrattuna siihen, että kumppanuusmaatalous on itse asiassa perinteisen kyläyhteisön ruokatalouden uusi muoto. Vielä aivan lähimenneisyydessämme paikalliset yhteisöt kasvattivat ja vaihtoivat tuottamaansa ruokaa keskenään. Vasta öljyn aikakauden mahdollistaman teollisen maatalouden sekä taloudellisen globalisaation myötä paikallinen ruokatuotanto ja -jakelu alkoi kärsiä. Tämä tarina on myös Aaltosen Puutarhan kohtalon takana. Se selittää, miksi on halvempaa tuoda papuja Keniasta ja kesäkurpitsoja Hollannista, kuin kasvattaa niitä itse läheisellä maatilalla.

Kumppanuusmaatalous mahdollistaa ruuantuottajien ja kuluttajien tuomisen yhteen molempia hyödyttävällä tavalla. Sen jäsenet sitoutuvat tukemaan ruuantuotantoa eivätkä jää vain loppupään kuluttajiksi. Samalla viljelijän henkilökohtainen riski pienenee. Luomalla suoria jakeluverkkoja ilman kalliita kuljetuskustannuksia, markkinointia, mainontaa ja vähittäiskauppaa, kumppanuus mahdollistaa laadukkaan ja edullisemman ruuan osallisille. Vaikka kumppanuusmaatalouden ehtona ei ole biodynaaminen eikä luonnonmukainen viljely, melkein kaikki toimivat sen mukaisesti, lähinnä koska ympäristöystävällisyys sopii tuotannon mittakaavaan, ja koska jäsenet toivovat terveellisempää ruokaa.

Pinnan alta löytyy myös muita syitä kumppanuusmaatalouden menestykseen. Tuottajille se tarjoaa mahdollisuuden luoda elävän suhteen paikalliseen yhteisöön, mikä modernin maatalouden aikana on käytännössä ollut mahdotonta. Maanviljeleminen, mikä kerran oli todellinen kutsumus, on nyt tuskin varteenotettava ammatti. Viljelijöiden kokema eristyneisyys vähentää mielenkiintoa työtä kohtaan edelleen, ja viljelijöiden keski-ikä onkin noussut jatkuvasti. Melko hätkähdyttävä tilasto kertoo, että itsemurha on amerikkalaisten maanviljelijöiden yleisin kuolinsyy. Vastapainona kumppanuusmaatalous houkuttelee mukaansa nuoria, joita vaihtoehtoiset toimintamallit inspiroivat. Modernissa miesvaltaisessa mekaanisessa maatalouden harjoittamisessa on naisille jäänyt sivurooli, vaikka perinteisessä maataloudessa, ja muissa maanosissa, se on ollut tärkeä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kumppanuusmaatalouden myötä naiset ovat jälleen rohkaistuneet uudenlaiseen osallisuuteen.

Kumppanuusmaatalouden tarjoamat mahdollisuudet osallisuuteen ja oppimiseen ovat suotuisat. Monissa hankkeissa jäseniltä edellytetään tietty määrä työtunteja erityisesti rikkaruohojen torjunnassa sekä sadonkorjuun aikana. Yhä kaupungistuville ihmisille työtunnit maalla tarjoavat hyödyllisen ja palkitsevan tilaisuuden löytää uusi yhteys maahan ja vuodenaikoihin. Kumppanuusmaatalouden tarjoamat oppimismahdollisuudet lapsille onkin jo enenemässä määrin huomattu.

Mainitsin yllä, että määritelmät kumppanuusmaataloudesta vaihtelevat. Suomessa hankkeet ovat muotoutuneet yleisimmin kuluttajien perustamiksi osuuskunniksi, joiden toimintaa organisoivat, ja josta hyötyvät, niiden jäsenet. Esimerkiksi Lahden Ruokaosuuskunnassa osakkaat jakavat niin oikeudet kuin velvollisuudetkin tasa-arvoisesti. Hanketta organisoi jäsenten valitsema hallitus ja päätökset tehdään kollektiivisesti. Hallitus on vuorostaan palkannut minut osuuskunnan puutarhuriksi. Tämä järjestely on hyvin lähellä alkuperäistä kumppanuusmaatalouden mallia, kun taas monet nykyiset hankkeet näkevät kumppanuusmaatalouden lähinnä viljelijän organisoimana suoramyyntinä, joka mahdollistaa välikäsien poisjäämisen. En kuitenkaan aio jäädä väittelemään eriävistä näkemyksistä. Mielestäni kumppanuusmaatalous on enemmän kuin vain uusi tai erilainen tapa markkinoida ruokaa. Minkälaiseksi se muotoutuu, riippuu visioistamme ja kumppanuudelle ja maataloudelle antamistamme mahdollisuuksista. Siten ne merkitykset ja se tarina, jonka kerromme kumppanuusmaataloudesta, on tärkeä.

Haluan nyt kääntyä toisen, läheisen aiheen puoleen. Siirtymäkaupungit (transition towns) ovat auttaneet kirjoittamaan uutta tarinaa kestävästä kehityksestä. Monet teistä ovat ehkä kuulleet tästä mielenkiintoisesta uudesta kehityksestä, mutta vaikuttaa siltä että Suomessa harvalla on selkeä kuva siitä, mistä on kysymys. Transition-liikkeen perustajana mainitun Rob Hopkinsin mukaan ”siirtymäkaupungit kuuluvat kaikkein dramaattisempiin ja tärkeimpiin liikkeisiin vuosisadallamme”, kun taas amerikkalaisen tiedemiehen ja 'Peak Oil' -kirjan kirjoittajan Richard Heinburgin mukaan se on strategia, jolla ”tavallisten ihmisten lahjakkuudet, visiot ja hyvä tahto saadaan käyttöön”. Ensisijaisesti siirtymäkaupunki-strategiat (mukaan voi laskea niin maita, kyliä, yhteisöjä kuin kaupunkejakin; nykyisin liikkeessä on mukana yli tuhat eri kokoista aloitetta 40 eri maassa) ovat keino kestävään kehitykseen, joka huomioi nopeasti vähenevät öljyvarat ja pakon toimia kiihtyvän ilmastomuutoksen edellä. Sen sijaan, että liike näkisi vaihtoehtoisen tulevaisuuden tuhoon tuomituksi, siirtymäkaupunkiliike juhlii tarjolla olevia uusia mahdollisuuksia: 'party not protest'. Se tarjoaa useita metodeja, joilla voi astua erilaiselle, kestävämmälle, kehitystielle. Se korostaa yksityiskohtaisesti positiivisia seurauksia yhteiskunnalle, joka palaa paikalliseen ja kestävämpään talouteen, joka on rakennettu ruohonjuuritasolta ylöspäin. Siirtymäliike painottaa, että kyse ei ole paluusta vanhaan maalaisidylliin vaan korostaa sitä, mitä voimme saavuttaa siirtymällä inhimillisemmän kokoiseen, yhteisölliseen ja arvojohtoiseen yhteiskuntaan.

Sinällään siirtymäkaupungit ovat mielenkiintoinen perehtymiskohde, mutta tällä kertaa haluan vain korostaa sitä, miten se liittyy kumppanuusmaatalouteen. Paluu lähiruokatuotantoon on eräs tärkeimmistä lähtökohdista siirtymäliikkeissä. Ruoka on perustarpeemme, joka on aina herättänyt kiinnostuksemme. Valtaosalle ROKin osakkaista korkealaatuiset elintarvikkeet ovat mielestäni se tärkein suurin syy osallistua osuuskuntaan, ja se, että ruoka ja sen tuotanto on osa vaihtoehtoista sosiaalista liikettä, on monelle sivuseikka. Tämän olemassa olevan mielenkiinnon ja osallisuuden perustalle voidaan kuitenkin rakentaa uutta. Tältä perustalta uudet verkostot voivat laajentua, suhteet kehittyä ja uudet aloitteet syntyä. Mikä tärkeintä, kumppanuusmaataloushankkeiden menestystarinat osoittavat mikä on mahdollista. ROKin kaltaiset tarinat ovat siten osa orastavaa kestävän kehityksen käytännöllistä hahmottelua.

ROKin kertomus on vasta alussa. Voin kuitenkin tavoittaa siitä saman inspiroivan laadun kuin kaikissa hyvissä tarinoissa. Artikkelini toisessa osassa, tarkastelen tarkemmin, miten tämä kertomus rakentuu. Sen otsikko 'Eat, Pay, Love' mukailee vapaasti Elisabeth Gilbertin (2006) omakohtaisen, elämänkerrallisen menestyskirjan otsikkoa Eat, Pray, Love (suom. Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa).

Eat, Pay, Love

Artikkelini ensimmäisessä osassa hahmottelin yleiskuvaa kumppanuusmaataloudesta (CSA), ja sen tuomista mahdollisuuksista siirryttäessä kestävän kehityksen mukaisiin ruokasysteemeihin. Eräänä esimerkkinä kumppanusmaatalouden tarinasta oli Lahden ruokaosuuskunnan toiminta. Artikkelin toinen osa paneutuu kumppanuusmaatalouden käsitteeseen syvemmin. Julkaisun luontoa kunnioittaen aion lähestyä aihetta kolmijäsenisestä näkökulmasta, en kuitenkaan syvällisen antroposofisen analyysin kautta vaan kevyemmin, eli Eat (oikeus ruokaan), Pay (taloudelliset yhteenliittymät) ja Love ('agri'kulttuuri).

Eat

Alkuperäisenä ajatuksenani oli kirjoittaa artikkeli absoluuttisesta, laillisesta oikeudestamme ruokaan. Varmaan arvaatkin, että sitä meillä ei ole, joten anna minun kertoa lisää.

YK:n ihmisoikeuksien julistus on kansainvälinen lausunto kaikkien ihmisten oikeuksista. Se kuitenkin lähinnä vain viittaa ruokaan inhimillisenä oikeutena. Ihmisten oikeus ruokaan on luultavasti parhaiten ilmaistu vuoden 1966 kansainvälisessä sitoumuksessa ekonomisista, kulttuurisista ja sosiaalisista oikeuksista. Artikla 11 toteaa inhimilliseksi oikeudeksemme vapauden nälästä, ja ruuan riittävyyden ohella se huomioi myös ruuan tuotannon ja jakelun tärkeyden. Ihmisten oikeus ruokaan on kuitenkin aina ollut kyseenalainen. Myös sellaisissa maissa kuin Suomi ja Irlanti (minun kotimaani) ruokaan viitataan, mutta sitä ei suoranaisesti mainita kansalaisten perustuslaillisena oikeutena. Ongelmana tässä on se, että mikäli olosuhteet niin sanelevat, oikeutemme ruokaan voi jäädä toissijaiseksi suurempien voimien niin vaatiessa. Näin itse asiassa usein tapahtuukin. Yhtenä esimerkkinä on kehittyvissä maissa tapahtuva perusruuan tuotannon korvaaminen bioenergiaviljelmillä suuremman taloudellisen tuoton toivossa. Entäpä pienviljelijä, joka ei voi selviytyä, koska halvasta tuontiruuasta saatu taloudellinen voitto ajaa yli paikallisten viljelijöiden saaman tuen. Juuri tämä tilanne on mielenkiintoinen mm. kumppanuusmaatalouden kannalta, sillä jos meitä vain kiinnostaisi ruuan määrä lautasellamme, olisi luultavasti järkeenkäypää ostaa ruokaa sieltä, missä se halvimmalla tuotetaan. Eikö oikeudessa ruokaan ole kuitenkin kyse ennen kaikkea oikeudestamme kestävän kehityksen mukaisiin ruokasysteemeihin, ei vain sen määrään? Juuri tästä on kysymys uusien sosiaalisten liikkeiden taustalla.

Ruokasuvereniteetti, The Food Sovereignty- movement on globaali liike, joka pyrkii luomaan kestävän kehityksen mukaisia ruokasysteemejä ja vahvistamaan oikeuttamme ruokaan universaalina ja ehdottomana. Seuraava vapaa käännös sisältää pääpiirteet tästä laaja-alaisesta liikkeestä.

'Ruokasuvereniteetti tarkoittaa ihmisten oikeutta terveelliseen ruokaan ottaen huomioon kullekin alueelle parhaiten sopivat ruoan tuotannon, jakelun ja kulutuksen tavat, unohtamatta erilaisia ekologisia, sosio-ekonomisia ja kulttuurisia olosuhteita. Liike korostaa ihmisten itsemääräämisoikeutta ja kansallista ja paikallista ruokaomavaraisuutta, jolloin markkinoiden vaateiden tai monikansallisten yhtiöiden etujen sijaan keskiössä ovat ihmiset, jotka tuottavat, jakelevat ja kuluttavat ruokaa. Se ottaa huomioon ja puolustaa myös tulevien sukupolvien etua. Se tarjoaa strategian, jolla vastataan ja jonka avulla puretaan nykyinen monikansallinen kauppa- ja ruokajärjestelmä, antaen samalla suuntaa ja vahvistaen paikallisten ruoka-, viljely-, laiduntamis- ja kalastussysteemien itsemääräämisoikeutta. Ruokasuvereniteetti perään kuuluttaa läpinäkyvää kauppaa, joka takaa reilun palkan tuottajille sekä valinnanvapauden kuluttajille ruokansa ja ravintonsa suhteen. Se varmistaa, että oikeutemme hallita ja käyttää maitamme, alueitamme, vesiämme, siemeniämme, eläimiämme ja pitää huolta eliökunnan monimuotoisuudesta pysyy niiden käsissä, jotka tuottavat ruokaa. Ruokasuvereniteetti tarkoittaa uusia vapaita ja tasa-arvoisia sosiaalisia suhteita sukupuolten ja -polvien, rotujen ja sosiaalisten luokkien välillä.'

(The 'Declaration of Nyelene', Mali, 2007)

Euroopassa tämä liike on johtanut mm. laajenevaan kestävää kehitystä tukevien järjestöjen verkostoon, Nyelenen lausuman eurooppalaisen vastineen luomiseen ('Krems Declaration') ja eurooppalaiseen ruoka-julistukseen, joka ajaa takaa yhteisen maatalous- ja ruokapolitiikan uudistusta.

Palatakseni pääteemaani, käytännössä ruokasuvereniteetti on länsimaissa löytänyt oman ilmaisunsa kumppanuusmaataloudessa, jossa tuottajat ja kuluttajat pyrkivät luomaan uusia suhteita ja kestävämpiä ruokasysteemejä. Kasvava kansainvälinen järjestö Urgenci pyrkii kehittämään juuri tätä, se on osa kasvavaa kansainvälistä liikettä, joka vaatii valtaa takaisin maataloutta hallitsevalta eliitiltä, ja keskittyy yhtälailla niin oikeudenmukaisuuteen kuin ympäristönsuojeluun osana kestävää kehitystä.

Mikään näistä pyrkimyksistä ei kuitenkaan tapahdu helposti. Siksi meidän onkin pidettävä huolta, että pyrkimyksemme eivät jää tavanomaisuuden jalkoihin. Tästä syystä keskittyminen ruokasuvereniteettiin tulisi olla keskeistä myös kumppanuusmaataloudessa.

Pay

Monin tavoin selkein ja perustavaa laatua oleva kumppanuusmaatalouden ilmaisu tulee esiin uudessa tavassa lähestyä kuluttajan ja tuottajan välistä suhdetta taloudellisen liittoutumisen muodossa. Oikeudenmukaisempi taloudellisten suhteiden luominen oli kumppanuusmaatalouden pioneerien toiveiden ytimessä. Heille siihen liittyi niin uusia tapoja vaihtaa tuotteita ja tukea yrittämistä, kuin uudenlaisia sopimuksia liittyen maanomistukseen, jotka vuorostaan johtivat uudenlaisiin suhteisiin ihmisten välillä. Tämän tapaiset taloudelliset 'veljeskunnat' ovat tuttuja antroposofian inspiroimissa organisaatioissa, mutta niitä voi toisinaan olla vaikeampi selkeästi kuvailla piireissä, jotka eivät jaa samaa hengentieteellistä lähtökohtaa. Osuuskuntatoiminta voi tässä tilanteessa olla mielestäni erityisen avaava lähestymistapa.

Osuuskunnilla on pitkä ja vakiintunut historia assosiatiivisen talouden edistämisessä. Sellaiset tavoitteet kuin solidaarisuus, oikeudenmukaisuus, omavaraisuus, jne. sopivat hyvin yhteen sellaisten arvojen kuten rehellisyys, avoimmuus, vastuullisuus ja toisista välittäminen kanssa. Ei olekaan ihme, että osuuskunnat ovat mieluisin kumppanuustalouden muoto Suomessa. Ajatus jaettujen arvojen yhteisöstä onkin teemani viimeisessä osiossa. 

Love

Martha Gellhorn tiettävästi totesi Hemingwaystä, että hän 'rakasti ihmiskuntaa, mutta ei vain osannut tulla toimeen ihmisten kanssa'. Tämä muistui mieleeni kun luin kappaleen yhteisöllisestä ulottuvuudesta kirjasta ’Sharing the Harvest’ (katso viite). Jos kumppanuusmaatalous toimii nimensä mukaisesti, niin sen tulisi tavalla tai toisella toimia aktiivisena yhteisönrakentajana. Se on tietysti hyvä asia. Mielestäni on mielenkiintoista, että niin monissa kumppanuusmaataloutta koskevissa pohdinnoissa käsitykset siitä, mitä tai mikä on yhteisö, vaihtelee niin suuresti. Ensimmäisenä omaan mieleeni tulee kotoisa, perhekeskeinen yhteisö, kuin kuviteltu sellainen, jossa minä itse asiassa kasvoin. Koska olen itse asunut tarkoituksellisissa yhteisöissä melkein 15 vuotta, tiedän kuitenkin varmasti, että 'yhteisö' on monimutkainen, jollei jopa täysin hetkellinen suhde.

Otan riskin menemällä ehkä liiankin henkilökohtaisuuksiin, mutta haluan yhdistää ajatuksen yhteisöstä rakkauden laatuun. Luulenpa olevani itsekin hieman kuin Hemingway, ajatuksia ihmiskunnasta on helpompi ymmärtää kuin todellisten ihmisten monimutkaisuutta. On hyvä, että kumppanuusmaataloudet kannattavat yhteisiä juhlia, mutta en itse halua osallistua niihin kaikkiin! Tiedän, että se on surkeaa. Toisaalta arvostan sitä, että on olemassa ihmisyhteisöjä, joille on tärkeää luonto, henkisyys, kokonaisvaltaisesti terveellinen elämä ja ennen kaikkea toiset ihmiset. Uskon, että voimme olla armeliaita itsellemme siinä, miten ihmissuhteet lopultakin muotoutuvat. Uudelleen syntyvä yhteys luontoon, mikä on keskeistä kumppanuusmaataloudelle, on myös osa kasvavaa kiinnostusta tilan ja paikan omaa henkeä kohtaan. 'Agri’kulttuuri tarjoaa useita mahdollisuuksia oppimiseen, terapiaan ja yhteisön rakentamiseen. Meidän tulee vain varoa, ettemme odota liikaa liian nopeasti.

Siirtymäkaupungeilla on tarttuva ilmaisu: 'radikaaleja ilman vallankumousta', ja minä voin nähdä, että miten kolmijäseninen lähestymistapa voi opastaa meitä saamaan ihanteet ja niiden käytännön toteutuksen tasapainoon. Eräänä ilmaisuna siitä mikä on mahdollista, on se, miten kumppanuusmaatalous on osoittanut kykynsä saada aikaan radikaalia muutosta kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta ylöspäin. ROK on yksi kappale tästä tarinasta.

Nyt on toukokuun alku, aurinko paistaa, mutta on vielä kylmää. ROK:in kausi on aluillaan, kasvihuoneessa tapahtuu ja pelto on valmiiksi kynnetty. Puutarhanhoito opettaa meitä ottamaan huomioon tärkeät pienet asiat ja jatkuvasti muuttuva ympäristömme. Se opetus sopii kaikille hyville tarinoille!

Demeter Journal, 2+3 2014

Noel Bruder (käännös:Katri Halme)

Community Supported Agriculture and Threefolding

Introduction

I work as a commercial vegetable gardener on land in the suburbs of Lahti. This land served the same purpose more than 60 years ago. However, in the intervening time the business of growing food was replaced by the growing of flowers and bedding plants and that in turn replaced by the import and sale on of flowers and plants grown elsewhere. Now even that business is becoming uneconomic in the face of out-of-town garden warehouses and cheap flowers in supermarkets. So, with the business shrinking a bit, the nursery has rented space to and supported the growth of a Community Supported Agriculture (CSA) initiative and thats where I work. Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) grows food for over 100 shareholders in the Lahti area. 

The story of how the transition from food to flowers and back again has happened is an instructive one and I am going to look into it from the point of view of what it means in terms of creating more sustainable food systems. This first part of the article will present an outline of CSA and then relate this to sustainable food systems and the transition towns movement. The second part, in the next edition, will explore the nature of CSA in a bit more detail. 

'We will ROK you!'

ROK came about when a group of friends in the Lahti area decided we would like to grow quality luomu, lahi, food for ourselves and others. We teamed up with a traditional family-run plant nursery, Aaltosen Puutarha, that had a field and glasshouse we could use and within a couple of months ROK was up and running. That was early 2013 and the initial membership quickly grew to 65 shareholders. This year we are already up to over 100 (as of our first share-out at Easter). The growing was designed to be biodynamic and we have good cooperation with Toivo farm near Heinola and with Finland's original CSA enterprise, Herteneimi in Helsinki. What is also interesting to me is that many of us in the founding group were or had been in Camphill communities. So, from the start, there was a strong 'community' impulse and a wish to somehow get the 'culture' back into agriculture. 

ROK's first season was a great success and during the winter period I had a chance to catch-up a bit on the experience and to relate this to the wider context. I was amazed to discover that the modern concept of CSA had its roots in biodynamics and was intended by its founders to be a new way of living, growing and working; very much a threefold view of possibilities. These European biodynamic farmers found their way to the USA in the mid-1980's and from there the movement has grown to where there are now somewhere between 6000-12000 enterprises in the USA and perhaps 4000 in Europe. It is difficult to be exact with numbers because there are different views of what constitutes a CSA (more on this below). Similar or complimentary type initiatives such as Teikei food cooperatives in Japan and Camphill farms growing for an extended community have an even longer history. In fact, Trauger Groth, one of the pioneers of CSA in the USA was in Camphill at Copake, New York State, as far back as 1961. But anyway, the history is perhaps less instructive than a realisation that it is in fact a re-invention of traditional village food growing. Up until very recently, local communities grew and exchanged food locally. It was only with the growing industrialisation of agricultural brought about by the oil age and the globalisation of economies that local food growing became unrealistic. This is the story of our Aaltosen Puutarha writ large. This is why its cheaper to import beans from Kenya and courgettes from Holland than to grow them ourselves up the road. 

CSA is a way of bringing food producers and consumers back together in a mutually supportive way. Because members commit to support the food growing and are not just end consumers, the grower has some level of security. Creating the direct links, without the costly transport, merchandising, advertising and retailing means that better quality food can be grown at a reasonable price to the members. Although CSA is not organic or biodynamic by definition, nearly all schemes are in reality so, mostly because it suits the scale of production and members want to have healthier food. 

Not too far below the surface there are other reasons for the success of CSA. For producers, there is the possibility of creating supportive relationships with the local community, such as are practically impossible with most modern agricultural practices. Food growing, what was once a real vocation, is now barely even a viable occupation. What's more, the social isolation experienced by farmers means there are few people interested to do the job, so the average age of farmers is constantly increasing. A rather startling statistic is that suicide is the most frequent cause of death for US farmers. In contrast to this, CSA attracts young people interested in doing things differently. It also appears to encourage the involvement of women, unusual in the rather macho world of modern mechanised agriculture but of course not in traditional food growing such as still exists in many other parts of the world.

Another more indirect benefit of CSA is that it provides opportunities for involvement and education. Many schemes have a requirement that members provide a certain number of work hours and this helps especially in times of harvest and weeding. For an increasingly urbanised population, this kind of re-connection to the land and the seasons must have huge benefits. None more so than for children, and the education potential of CSA is increasingly being recognised. 

I mentioned above that there are different views of what is or is not CSA. In Finland, schemes have thus far mostly taken the form of consumer cooperatives, created and run by members for members. So in ROK's case, for instance, all members are equal shareholders, sharing the rights and responsibilities of the cooperative. There is a board elected by the members to run the organisation. I am employed by the board and decisions are made collectively. While this is quite close to the original model for CSA, many of the modern manifestations see it as little more than farmers selling without the middleman. But I don't want to get bogged down here in opinions about what is in or out. From my point of view, CSA is more than just another way to market food. What we make of it depends somewhat on what we imagine the possibilities to be. That's why the story we tell about CSA is so important.

I want to now divert to a related theme, one that is helping to write new stories about sustainable development: transition towns. Many of you may have heard of this exciting new development but, at least in Finland, may not have a clear idea what it is about. Rob Hopkins, credited as the 'founder' of the movement, calls transition towns “one of the most dramatic and important movements of the 21st Century” while Richard Heinburg, a US scientist and writer on Peak Oil says it is “a strategy for harnessing the talents, vision and goodwill of ordinary people.” Essentially, transition town strategies (also countries, cities, villages and communities; there are now over 1000 initiatives of all different scales in 40 countries) are a way to sustainably develop while recognising the limitations posed by sharply declining supplies of cheap fossil fuels and the growing imperative to tackle climate change. However, instead of looking at our alternative future as doom laden, the transition towns movement looks to celebrate the opportunities offered: 'party not protest'. It offers various methodologies to evolve on a different, more sustainable, development path. It goes to great pains to highlight the positives for society of returning to a more localised, resilient economy; built from the roots up. It stresses that this is not a return to an arcadian ideal but highlights the qualities to be gained from a more human scale, community-based and values-led society. 

In its own right, transition towns is a very interesting area of enquiry, but for the moment I want to just highlight where it overlaps with CSA. Because a return to local food production is one of the main starting points for many transition initiatives. Food is such a fundamental requirement that it has always attracted active interest. In ROK, most of the membership is interested above all else in accessing quality food. That it might be part of an alternative social movement is relatively incidental to many, I would suggest. But now that there is interest and involvement, there is the possibility of building something else on that foundation. From here, networks can be expanded, connections made and initiatives stimulated. Most importantly, the success of CSA initiatives such as ROK show what is possible and thereby are part of an emerging practical vision for a more sustainable future.

ROK's story has only just begun but already I can see that it has the kind of inspirational quality found in the best narratives. Part two of this article, in the next edition, will take a look at how this narrative might be structured. Borrowing from Elizabeth Gilbert's 2006 bestseller, this will be titled 'Eat, Pay, Love'.

Eat, Pay, Love

Part one of this article presented an outline of Community Supported Agriculture (CSA) and how it can help in the transition to more sustainable food systems. It used the example of Lahden Ruokaosuuskunta (ROK) to highlight aspects of the CSA story. This second part will delve into the CSA concept a bit further. Given the nature of this journal, I am going to do this from a threefold perspective. But instead of a heavy anthroposophic analysis, I am going for an anthro-lite approach. Lets call it: Eat (the right to food), Pay (economic association), Love ('agri'culture).

Eat

The original idea I had for doing an article was connected to the right to food. That is, the inalienable legal right. Because you might be surprised to hear that there is no absolute, legal, right to food. Let me explain.

The clearest international statement on rights is the UN Declaration of Human Rights, but this implies rather than states that we all have a right to food. The human right to food is perhaps best expressed in the 1966 International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights. Article 11 is quite explicit on the right to be free from hunger and addresses food production and distribution in addition to adequacy. However, the status of a human right to food has always been open to question. Likewise, if you look at national constitutions such as in Finland or Ireland (my home country), the right to food is more implied than clearly stated. The trouble with this is that the right to food might be superseded by other more powerful forces, if circumstances dictate. And, this is exactly what often does happen. Replacing staple food crops in Less Developed Countries with more lucrative biofuel plantations is one clear, but rather distant example. But, how about the smallholding that cant survive because the economic imperative for cheap imports overrides the support for local farmers. And this is where it gets very interesting. Because if it was just quantity of food on the plate that was of interest, it would perhaps make sense to import it in bulk from the cheapest producer. But, surely the right to food is more about the right to sustainable food systems. This is exactly the imperative behind a new social movement.

The Food Sovereignty movement is a powerful global force that aims to bring about more sustainable food systems and to enshrine rights to food as universal and inviolable. The following declaration encompasses the key characteristics in this multi-faceted force.

'Food sovereignty is the right of peoples to healthy and culturally appropriate food produced through ecologically sound and sustainable methods, and their right to define their own food and agriculture systems. It puts those who produce, distribute and consume food at the heart of food systems and policies rather than the demands of markets and corporations. It defends the interests and inclusion of the next generation. It offers a strategy to resist and dismantle the current corporate trade and food regime, and directions for food, farming, pastoral and fisheries systems determined by local producers. Food sovereignty prioritises local and national economies and markets and empowers peasant and family farmer-driven agriculture, artisanal fishing, pastoralist-led grazing, and food production, distribution and consumption based on environmental, social and economic sustainability. Food sovereignty promotes transparent trade that guarantees just income to all peoples and the rights of consumers to control their food and nutrition. It ensures that the rights to use and manage our lands, territories, waters, seeds, livestock and biodiversity are in the hands of those of us who produce food. Food sovereignty implies new social relations free of oppression and inequality between men and women, peoples, racial groups, social classes and generations'.

(The 'Declaration of Nyelene', Mali, 2007)

In a European context, this movement has led, among other things, to an expanding network of organisations supporting sustainable food systems, to a re-statement of the aims for a European context (the 'Krems Declaration') and to a European Food Declaration calling for a reformed Common Agricultural and Food Policy. 

Coming back to the main theme, in practical terms food sovereignty has found expression in Western countries through CSA, where consumers and producers seek to create new relationships and more sustainable food systems. There is a growing international organisation called Urgenci that seeks to foster just this and this is part of a growing movement to reclaim power from elites and to focus as much on the equity element of sustainability as on the environmental protection. 

None of this is straight forward, of course, and we need to be careful that our endeavours are not simply incorporated by the orthodoxy. And that to me is why a focus on food sovereignty should be integral to CSA.

Pay

In many ways, the clearest and perhaps most fundamental expression of CSA is as a new way to look at the consumer-producer relationship: in effect a form of economic association. Promoting more equitable economic relationships was certainly at the core of what the original pioneers of CSA were hoping for. For them, this included new forms of land ownership as well as different ways to exchange goods and support enterprise, leading to new forms of human relations. Such an 'associative' economic brotherhood is well known to people in anthroposophically inspired organisations but is sometimes difficult to express clearly in more agnostic circles. This is where I find the cooperative movement to be particularly helpful. 

Cooperatives have a long and well-established history of promoting associative economics in all but name. The goals of solidarity, equity, self-help, etc are matched by a set of values that promote honesty, openness, responsibility and caring for others. It is no wonder that coops are the preferred form for CSA in Finland. The idea of a community of shared values is the theme in the final section.

Love

Martha Gellhorn apparently said of Hemingway that 'he loved humanity, he just couldn't get on with people'. I was reminded of this when reading a chapter in Sharing the Harvest (one of the main DIY guides to CSA) on the community aspect of CSA. If CSA is to do what it says on the tin, then it should be somehow involved in community building. And thats good, of course. But what is interesting about many of the reflections on CSA in Sharing the Harvest is that notions of what 'community' is vary widely. I know I think of a homely, family-centered, community rather like the imagined one where I grew up. But having lived for nearly 15 years in intentional communities I know for a fact that 'community' is a pretty complex, if not entirely ephemeral, affair. 

At the risk of being too personal, I want to relate the idea of community to the quality of love. Because I find that I am a bit like Hemingway, in being more comfortable with ideas on humanity that with the complexities of real people. I like to know that CSA promotes festivals and parties but I don't necessarily always want to go to them all! Awful, I know. But, I do value that there is a community of people who have an interest in nature, in the spirit, in wholesome living and ultimately in each other. I think we can be easy on ourselves in how our new human relations emerge. The re-connection to nature that is integral to CSA is definitely part of an emerging interest in the spirit of place. 'Agri' culture offers many opportunities for education, therapy and community building. We just need to be careful not to expect too much too quickly. 

Transition towns has a catchy expression: 'radicals without revolution' and I can see how a threefold approach helps guide us towards a balance between aspiration and practical realisation. As one expression of what is possible, CSA has shown its potential to achieve radical change quite literally from the ground up. In an ever expanding movement, the story of CSA is still being written. ROK is one chapter in that story. 

It is now early May and the sun is shining but its cold. ROK's season is gathering pace, with a thriving glasshouse and the field just ready to work. Gardening teaches us to be mindful of the small things and the ever changing environment. Thats as good a moral you will find for any story!

Noel Bruder

Koivunlehdet aukeavat

Vuosi on kovassa vauhdissa vaihtumassa kesäksi.

Hoppu pysyä luonnon liikkeen mukana alkaa viljelijän selkää, sekä lihaksia jo ihanasti lämmittämään.

Olen, joka vuosi edelleen yhtä ihmeissäni siitä kuinka paljon ja nopeasti kasvimaailma elää ja liikkuu, näin pienessä ajassa, kuin Suomen kasvukausi.

Elämme vuodenkierron mielenkiintoisinta aikaa!

Taimet alkavat juurtumaan kiihtyvällä tahdilla penkkeihin ja perunat ovat jo omissa aumoissaan hautomassa syksyn juoniaan. Sipulimme jo etsivät unelma asuntojaan, päästäkseen juurtumaan aloilleen live-Farmi ohjelmasta nauttien.

Koivun lehdet puhkeavat silmuistaan ja siilit ovat heränneet pesistään. Kimalaiset ja perhoset ovat aloittaneet pörinänsä ja voikukat kukintansa. Jatkuvasti nyt tapahtuu ja tuntuu siltä, että ei tätä kaikkea ehdi edes sisäistää kun jo seuraava luonnonihme tulee vastaan, mitä ihmetellä ja ihastella!

Humuspreparaatin levityksessä olin itse ensimmäistä kertaa elämässäni mukana.

Toiminta vaikutti mieleiseltä jo pelkästään havainnoinnin tukena, kun kävelimme tahdikkaasti pellon nurkat nuohoten ja preparaattia huiskien, tonttujen ovia kolkutellen.

Mikrobitoiminta alkaa pelloilla pikkuhiljaa rehottamaana, kuten myös rikkaruohot.

Kuola valuen he odottavat sadetta ja penkkien muokkausta päästäkseen rauhassa touhujensa pariin. Tuhansia matoja on jo mennyt lokkien sekä muiden lintujen suuhun, mutta pellon kovimmat duunarit ovat silti vielä vahvoilla syvällä maassa työtään tekemässä.

Kasvihuoneprojektissa olemme saaneet korvaamatonta apua Snellmanlukion Muhammedilta ja Sakelta, jotka hienosti auttoivat meitä purku-ja korjaustöissä. Suurin ponnistus asian tiimoilta on ollut betonijalkojen siirto, jossa meillä oli apuna työssäoppijamme Sohvi ja Mira, jotka hienosti punnersivat kalavalheen painoiset (n.150kg) möykyt kasvihuoneemme uudelle kodille asti uskomattoman reippaasti.

Kasvihuoneen kokoamista innolla odottaen pääsemme ensiviikon alussa sen aloittamaan, mikäli säät sitä suosivat!

Maailma aloittaa myös heräämisensä yhteisestä koomastaan ja meilläkin ihmisiä alkaa tulemaan suurenevissa määrin kauden hommissa auttamaan.

Kasvit eivät lomaile tai hidasta kasvuaan meidänkään takia, joten työmäärä on sama kuin muinakin vuosina ja kaikki kädet tervetulleita auttamaan, kunhan olemme fiksuina toistemme seurassa arvostaen toistemme sisäistä tasapainoa ja terveyttä.

Tästä vuodesta tulee vielä kaikkien aikojen kesä!

Pidetään toisistamme huolta!

"If you have time for drama, you`r not gardening enough" -Anonyymi

Perusluonto pysyy puhtaana ja hievahtamattomana näiden muutosten läpi.

Aidosti ekologisen suhtautumisen elämään tulisi olla yhteiskuntakriittistä, sielukasta ja luontolähtöistä toimintaa, samaan aikaan käytännönläheistä sekä henkevää.

Härkäpapu on yksi maailman vanhimpia viljelykasveja.

Suhteemme luontoon sekä siihen miten käytämme maata, määrittelee maapallon tulevaisuuden. Samalla, kun tuotamme korkealaatuisia elintarvikkeita, pyrimme pitämään huolta luonnosta järjestämällä monimuotoisuutta eli eliölajien runsautta sekä keskitymme maanparannuksen erilaisiin tapoihin, orgaanisen aineksen kuten kompostin lisäämiseen maahan.

Tänä vuonna kokeilemme pelloilla yksivuotisen sijaan kaksivuotista viherlannoitusta, jota ei vielä aiemmin ole ollut. Monivuotiset viherlannoitusnurmet parantavat niin pinta- kuin pohjamaan rakennetta. Viherlannoituksen avulla pyrimme lisäämään viljelykiertoon ravinteita, mm. typpeä palkokasvien biologisen typensidonnan avulla. Samalla parannamme pellon kasvukuntoa. Syväjuuriset lajit lisäävät maahan vedenläpäisykykyä parantavia kanavia, matalajuuriset lajit kuohkeuttavat pintamaata. Vedenläpäisykyky on erityisen aiheellinen, sillä keväällä osassa lohkoista seisoi vesi pitkään. Nyt muokattuani peltolohkoja olen saanut ensi tuntuman peltoihin. Vaihtelevuutta maalajeissa on paljon ja mietimme porukalla sopivia tapoja parantaa kasvukuntoa tulevaisuudessa. Tänä vuonna kynnettiin keväällä. Maahan muokatulla kasvimassalla lisätään hyödyllisten pieneliöiden toimintaa ja vähitellen myös maan multavuutta. Viherlannoitus taas lisää eloperäisen aineksen määrää ja tukee pieneliöstön toimintaa maassa. Maan mikrobit saavat viherlannoituskasvuston juurista ja maahan muokatusta massasta ravintoa, ja sitä kautta pieneliöstö muuttaa viherlannoitusmassan ravinteita viljelykasveille käyttökelpoiseen muotoon. Mikrobien aktiivinen toiminta parantaa myös monin tavoin maan ominaisuuksia.

Rekolan biodynaamiselta tilalta saapuivat tämän kevään ensimmäiset taimet kyssäkaalia, selleriä, mangoldia ja salaattia. Sitä ennen on levitetty peltolohkolle kompostia ja äestetty.

Talvella mietin usein biodynaamisen viljelyn näkemyksiä. Luin aiheesta Pentiltä lainaamani kirjan, josta mieleeni jäi erityisesti tämä järkeen, tunteisiin ja sieluun käyvä lause: ” Kasvi on meille tapahtuma, jossa maa ja taivas yhtyvät vihreäksi lehdeksi, ja sen monella tavoin muuntuneeksi ravinnoksi.”

Niinpä !

Vaikka maanviljely ei kuulu minkään hengellisen perinnön alaisuuteen, on ihmisen suhde maahan loppujenlopuksi syvästi hengellinen ja poliittinen. Siksi on tarpeellista luoda keinoja, joilla tällainen suhde voidaan manifestoida käytännön toiminnaksi.

Vaihtoehtoiset näkemykset edellyttävät ekologista tietoa ja etiikkaa, uudenlaista rationaalisuutta, joka kohoaa siltä henkiseltä pohjalta, joka ekologisen elämäntavan käytäntöihin sisältyy. Ympäristötietoisuuden vahvistaminen voi olla yksi niistä keinoista, joilla auttaa ihmisiä näkemään kestävämpien, vaihtoehtoisten elämäntapojen tasa-arvon ja olemassaolon. Jatkuvan kasvun yhteiskunta ei tarjoa minkäänlaista avarakatseisuutta niitä olemisen muotoja kohtaan, jotka eivät pyri hyötymään ympäristöstä ja ihmisestä. Esimerkiksi yhdessä viljelemällä ruokaa voimme poistaa sitä halkeamaa hengen ja luonnon väliltä, joka ei salli meidän nähdä muita vaihtoehtoja.

Biomuovipenkkejä sellerille.

Kuten me kumppanuusjäsenet näytämme esimerkillämme lähipiirillemme ja ruokakunnallemme uuden ratkaisun toimintatavat. Kytkemme jälkipolvet ruoan ja tiedon lähteille, maahan ja ympäristöön. Samoin kuten meihin on kytketty maanviljelyn, säilönnän ja varautumisen tavat esivanhempiemme perintönä tai sitten 90-luvun laman kasvattamana. Tiedon ja arvojen uuden muodon juuret elävät vanhoissa käsityksissä ja näkemyksissä.

Elonkehä -lehden numerossa 4/19 kirjoitettiin psykoanalyytikko Pirkko Siltalan ajatuksia sukupolvien taakkasiirtymistä ja niiden vaikutuksesta ympäristökäyttäytymiseemme. ”Jos ajattelemme esimerkiksi luontoa tuhoavaa tai sille välinpitämätöntä elämäntapaa, joko lähipiirissä tai koko yhteiskunnan tasolla, välitämme sen seuraaville sukupolville, ellemme käsittele ja kohtaa sitä yhteisöllisesti. Tässä tapauksessa taakka on myös hyvin konkreettinen, sillä ekologiset ongelmat todella jäävät perinnöksi, jos emme asiaa kohtaa ja käsittele maailmanlaajuisesti.”

Yksilöt voivat ratkaista tällaisia ongelmia luomalla yhteisöjä, joissa yhdessä voimme vaikuttaa asioihin laajemmin. Ja kun maailma muuttuu, kannattaa pitää kiinni sen perustuksista, kuten juurista; porkkanoista, palsternakoista ja punajuurista ;)

- Teija

Kehäkukan siemenet ovat monen ja ihmeellisen näköisiä. Kylvämme joka vuosi pellolle kukkia houkuttelemaan pölyttäjiä sekä lisäämään monimuotoisuutta. Monet kukat soveltuvat myös ravinnoksi tai muulla tavoin hyödynnettäviksi.

P.S. Talkoiden suhteen on tällä hetkellä avoimet ovet joka päivä. Ilmoita vain tulostasi etukäteen peltopuhelimeen p. 044 977 4923. Tämän kauden ensimmäiset yhteiset talkoot järjestetään la 16.5. Klo 11-16. Yhteistä ruokailua emme voi tässä tilanteessa järjestää, joten otathan omat eväät mukaan. Talkoista ilmoitetaan jäsenille vielä erikseen sähköpostilla.

Moving the greenhouse

As an early season job, we are in the process of moving the greenhouse so that it is in a more convenient place at the main site.

So far, we have dismantled it, transported most of it to its new home and are currently in the process of repairing and renewing the arches and beams.

Here’s the first set of pictures. Click to see the stages of deconstruction. The next set will show the greenhouse as it rises up anew!

Kevät keikkuen tulevi.

Pääsiäisviikolla paisteli aurinko, mutta nyt on taas luvassa vettä ja jopa lunta eteläistä Suomea myöten. Pellon kasvukauden 2020 valmistelutyöt ovat alkaneet ja sujuvat…Näinä aikoina maan pH-tasojen mittaamista varten on otettu maanäytteet, joista saadaan kalkituksen ja lannoituksen tarve eri lohkoilla. Riippuen aina kussakin lohkossa kasvatettavista kasveista, päätetään miten paljon biodynaamisesti kompostoidun hevosenlannan lisäksi tarvitaan lisälannoitusta.

Mulle tuli talvella tuntu, kun olin päättänyt tulla taas pelloille töihin, että ikään kuin kasvit ja pelto olisivat kutsuneet sinne. Peltoja päästään muokkaamaan heti kun maat ovat riittävästi kuivuneet. Kun korona-tilanne on mullistanut monta asiaa, pitää viljelyäkin miettiä entistä tarkemmin.

Etsimme nyt ihmisiä, jotka voisivat sitoutua tulemaan kesä-heinäkuussa kitkemään, sillä vakituista kansainvälistä työleiriä ei tänä vuonna voidakaan järjestää. Vuosittain on säistä riippumatta ollut noin kymmenen henkeä kahden viikon ajan pelloilla kumartuneina porkkanoiden, punajuurien, palsternakkojen ynnä muiden juuresten ja vihannesten ylle pelastavina enkeleinä, etteivät ne jäisi vallan kokonaan rikkaruohojen alle pitkäksi aikaa.

Nyt huhtikuun loppupuolella on kohta kohopenkkien valmistus, jotta saadaan taimet ja siemenet maahan sopivaan aikaan. Jokaisella kasvilla on oma valmistumisaikansa, jonka pohjalta aikataulut laaditaan. Taimet tilataan tänäkin vuonna Rekolan puutarhalta. Ne tulevat kukin ajallaan.

Peltier 15.4.2020

Silloin tällöin ajattelen, että tämä kutsu tänne luontoon töihin, on jonkun mulle kertomaa. Ehkä se on se hiljaisempi minäni, joka on kokee työntöä peltotöihin, koska koki siellä ennenkin jotain oleellista. Tai se on joku vetävä voima. Ajattelen olematta korskea, että jos se on oikeasti kasvien tulevan olemuksen ja hyvän maan kutsu, voisiko se koskea muitakin, vai miten muut vielä tulemattoman kokevat? Toivottavasti tulet Korson pellolle ja tunnustelet, että kuuletko sinä jotain tai tunnetko jonkun kutsuvan maanparannus töihin ja hiilimäärän kasvattamiseen maassa. Itseäni odottaa ensin muutama valmistelutyö koneiden parissa. Sitten pääsemme peltojen kunnostukseen ja lannan ajoon traktoreiden ja peräkärryjen kanssa. John Deeren etukauhalla saamme lantakärryn täyteen ja otamme sen saman traktorin eli Jontikan perään. Peltolohkolla käynnistämme kärryn perässä olevan lannanlevittäjän. Sitten äestämme Deutzilla pellon saman tien, jotta lannan typpi ei pääse haihtumaan.

Tässä biodynaamisessä viljelyssä minua kiinnostaa pyrkimys kokonaisvaltaisempaan ajatteluun kuin missään muussa viljelytavassa. Sen lisäksi että olen luomuviljelijä, en jää vain siihen arvioon mikä löytyy mitattavista asioista, mutta en myöskään tunnelmiin, koska ne vaihtuvat, vaan etsin kaiken taustalla, näkymättömissä olevaa, jossa silti olen itse mukana. En myöskään jätä maata luonnon tilaan vaan parannan sitä. Mittaaminen on tärkeää, tunteet ovat työvälineenä, mutta pyrin laajentamaan tiedettä tieteellisin menetelmin ilman sensaatioita tai mystiikkaa. Ottaen ajatuksiini sen mullistavan katsannon että ravitsemuksessa on kyse myös voimista, ei vain fyysisistä aineista tai vitamiineista, löydän erilaisten elämänvoimalaatujen merkityksen. Sitä voi eritellä ja tutkia pitemmälle kuin vakiintunut nykytiede tekee. Onneksi tieteenlaajentamista tapahtuu joka puolella. Arvostan sitä että niin moni osuuskuntalainen on löytänyt Kaupunkilaisten Oman Pellon merkityksen ja jakaa vastuuta maasta sekä satoa.

Tässä haastavassa tilanteessa olisi hyvä tehdä vaikka pieniä esittelyvideoita ja tarinoita tarjonnastamme, ja onko vielä muita tapoja saada lisää väkeä mukaan? Kuinka moni ystäväsi tietää, että verkkokaupastamme voi ostaa itselleen, lapselleen ja vaikka ystävälle satokauden tai osan siitä ja liittyä ruokaosuuskuntaan: https://holvi.com/shop/omapelto/

Pentti Okkonen, Biodynaamisen yhdistyksen hallituksen vpj ja pitkän päivätyön tehnyt steinerkoulun luokanopettaja. Nykyisin vakituisesti Snellman-korkeakoulun kampusisäntä ja huoltomies sekä puutarhapajan opettaja.

Poikkeustila, miten se vaikuttaa omaan peltoon?

Toiminta on aloitettu virallisesti huhtikuussa kun pellon työntekijät aloittavat työnsä. Sitä ennen on paljon suunniteltu toimintaa satokaudelle. Ja muutoksia on suunniteltu kaudelle 2020. Suurimpana on sadonjakoaikataulun muutokset. Aloitamme sadonjaon jakamisen joka toisella viikolla. Sitten viljelytiimi vaihtui ja alkuvuodesta etsimme uuden viljelytiimin toteuttamaan viljelysuunnitelmia. Ruokaosuuskunnan tukikohta on sijainnut Herttoniemessä ja jouduimme muuttamaan uuteen pisteeseen maaliskuussa. Pienelle organisaatiolle isoja muutoksia yhteen vuoteen. Sitten tuli korona ja muutaman päivän vaan mietti että tässäkö tämä nyt sitten oli? Pysäyttääkö tämä lopullisesti Kaupunkilaisten oman pellon?

Tietämättömyys ja epävarmuus oli vaikeammat asiat hahmottaa ja eikä niitä voi hahmottaa. Tämä on poikkeuksellista. Ja nopeasti vahvistui se tunne mikä oli 10 vuotta sitten kun aloitimme toiminnan.

Tämä tuntuu juuri nyt tärkeältä ja oikealta toiminnalta. Pystymme itse viljelemään puhtaasti monimuotoisesti ja kestävästi. Sitähän me tarvitsemme, jotain mikä on konkreettista ja mihin voin osallistua itse. Kumppanuusmaatalous tarjoaa tähän poikkeavaan aikaan arvoja, jotka tukevat meitä epävarmuudessa. 

Meidän jäsenet ovat ostaneet jo alkuvuodesta sato-osuuksia satokaudelle 2020. Meillä on pieni, mutta tarpeellinen raha kerättynä etukäteen että voimme maksaa viljelijöiden palkan alkukaudesta. Yhdessä kerätty budjetti ja peltoon etukäteen sijoittaminen tuo meille kilpailuedun muihin maatiloihin verrattuna. Toimintamme pystyy starttaamaan satokaudelle aivan kuten olemme suunnitelleet. Tietenkin työntekijöiden turvallisuus on tärkeää ja ilman viljelijöitä ei ole satoa. Se yhtälö on hyvä aina pitää mielessä. 

Mitä sitten jouduimme muuttamaan toiminnassa? Yhteisten isojen tapahtumien esimerkiksi talkoiden yms. järjestämiset ovat peruttu. Työntekijät suojaavat itsensä lähinnä muilta ihmiskontakteilta mahdollisuuksien mukaan. Työharjoittelijoita ohjeistetaan suojaetäisyyden päästä. Teemme yhdessä työtä, mutta enemmän yksin ja vain tarpeelliset työt tehdään yhdessä. Vältetään kontakteja. 

Sadonjaot alkavat kesäkuussa. Toivottavasti tilanne on silloin helpottunut, mutta jos ei ole niin olemme varautuneet. Pystymme toimittamaan sato-osuudet pienempiin ja useampiin noutopisteisiin tai jossain tapauksessa vaikka kotiinkuljetuksella. Onneksi jaamme vain joka toinen viikko satoa niin pystymme nyt paremmin miettimään sadonjaon muutoksia vallitsevaan tilanteeseen nähden. Taas suunnitelmat joita tehtiin miettimällä mikä olisi kestävämpää osoittautuu myös poikkeustilassa paremmalta ratkaisulta. Aivan kun olisimme pystyneet suunnittelemaan toimintaa varautuen tälläiseen kriisiin. 

Sitten konkreettisia muutoksia on esimerkiksi kvt-leirin todennäköinen peruuntuminen. Se vaikuttaa isosti heinäkuun töihin. Kansainväline työleiri on ollut tehokas kitkentä apu omalle pellolle. Nyt mietimme siihen korvaavaa toimintaa, joka mahdollistaisi heinäkuun pellon hoidon. Ja samalla viljelijät voisivat viettää hieman ansaittua kesälomaa kauden puolessa välissä. Loma on hyvin tärkeää jaksamisen kanssa, koska satokausi on pitkä ja intensiivinen työurakka. 

Yhteiset ruokailut ovat nyt kielletty ja ruokailussa pitää pitää etäisyys toisiin ruokailijoihin. Onneksi Steinerkoulun keittiö on auki vaikka koulu muuten kiinni. Tämä helpottaa ruokailuja pellolla eikä raskasta työpäivää tarvitse pelkästään omilla eväillä selvitä. 

Tämä poikkeustila ja kriisi voi käynnistää ihmisissä ajatuksia miten pystyisimme kuluttamaan kestävämmin? Ja miten saisimme puhdasta paikallista ruokaa? Miten voisimme olla ruokakansalaisina mukana ruuan tuotannossa? Nousemassa on varmasti kotitarveviljely ja miten jokainen voi kasvattaa itselleen ruokaa. Tähän Kaupunkilaisten oma pelto tuo vastauksia. Olemme huomanneet jo kuinka jäsenien kasvisten syönti lisääntyy, ruuanlaittotaidot kehittyvät, tieto pellolta saavuttaa myös jäsenet ja hahmotamme paremmin myös isoja globaaleja ruokakuvioita. 

Mutta oli kriisi tai ei, meillä on ainainen uuden toiminnan ongelma. Emme löydä niitä ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet tästä kestävämmästä ruuan hankita tavasta. Sato-osuuksia on edelleen siis myymättä satokaudelle 2020. Nyt onkin hyvä kertoa asiasta tutuille. Ja jakaa tietoa omasta pellosta. Olemme nähneet että jäsenen kertomana viestimme menee parhaiten perille. Siksi nyt onkin tärkeää saada uusia jäseniä mukaan kestävämpään maatalousmalliin ja näyttää että voimme selvitä tästäkin hyvin poikkeuksellisista haasteista yhdessä. Verkkokaupastamme voi ostaa satokauden ja liittyä ruokaosuuskuntaan: https://holvi.com/shop/omapelto/

Terveisin
Olli Repo
hallituksen pj ja yksi perustajajäsenistä

ps. muistakaa myös jäsenravintoloitamme ja käyttäkää heidän palveluitaan myös näinä vaikeina aikoina. Ravintola Chapter ja Gohan / Fat Ramen tarjoavat erittäin hyvää safkaa kotiinkuljetuksineen. On tärkeää tukea oman pellon jäsenravintoloita.

pss. Pyöritämme myös Uudenmaan ruoka -foodhubia, jonka kautta voit ostaa paikallisilta tiloilta heidän tuotteitaan. Noutopisteiden lisäksi nyt myös vaihtoehtona on kotiinkuljetus. https://www.ekompi.net/

#SupportYourLocalFarmers
#SupportYourLocal

Tästä se taas lähtee. Huhtikuisia tunnelmia viljelijöiltä.

Lumisadetta on tapahtunut Kirsin mukaan lähes joka vuosi sillä viikolla, kun peltohommat alkavat. Tämä vuosi näytti jatkavan samaa perinnettä.

In the middle of the personal suffering and social displacement due to the Corona virus, it's hard to say where things are going to go from here. However, from the point of view of CSA, a few things are clear. There is evidence that the virus outbreak is the result of food system failures directly, having been transferred through infected meat and generally, through ecological disruption, where natural habitats are buckling under human-induced pressures.

I left the UK a week ago and the situation there was just becoming quite dire. Panic buying had led to shortages of key products, including some fresh vegetables. At the same time, I was hearing from CSAs in Ireland and the US that they are experiencing a huge growth in demand. This is spurred on by people looking to ensure they have access to healthy, local, food. This renewed interest in CSA is supported by an increase in neighbourliness, where we are realising the importance of helping those in need in our local communities.

It's impossible to say where things will go when we finally turn a corner with Corona, but the principles of solidarity, cooperation, resilience and healthy living that are integral to CSA are now more important than ever.

-Noel

Voin omasta puolestani todeta, että on syvä helpotus ja innostuksen aihe, kun viljelykausi pyörähti käyntiin. Lähes tyhjässä junassa pyöräni kanssa matkustaessani kehrään tyytyväisenä siirtymääni kaupungista lähimaaseudulle töihin, väljään ulkoilmaan. Vaikka jokapäiväisissä olemisen muodoissa on tällä hetkellä menossa suuria muutoksia, on koko kasvukauden ajan vaikuttavin tekijä sekä muuttuja viljelijän näkökulmasta tälläkin hetkellä sää. Suopean kevään ja kasvukauden toivo. Talvella tehdyistä viljelysuunnitelmista suurin osa on ennallaan ja toteutus tapahtuu lähes täysin sään mukaan. Kaikki viljelijämme ovat edelleen mukana touhussa, vain Englannista takaisin palannut Noel on kaksi viikkoa karanteenissa. Puutarha-alan harjoittelijat aloittavat hiukan sovittua myöhemmin ja alkukesän talkoot jää valitettavasti pitämättä. Kuulostelemme tilanteen kehittymistä ja ilmoitamme heti, kun voitte turvallisesti kirmata kanssamme pellolle.

Kumppanuusmaatalous on ruoantuotannon näkökulmasta uusien ratkaisujen tuottaja. Tämä on huomattu etenkin nyt joillakin CSA tiloilla maailmalla, joissa ruoan kysyntä on noussut korona kriisin myötä jopa 200%. Ihmiset laittavat ruokaa enemmän kotona ja haluavat terveellisiä, lähellä tuotettuja raaka-aineita. Myös terveydestä halutaan pitää nyt entistä enemmän huolta ja kauppojen tyhjiksi kalutut hyllyt ovat saaneet monet pohtimaan myös ruokaturvaa. Rahojen sijoittaminen omaan ja yhteiseen tulevaisuuteen, ruokaan ja maahan tuntuu monista nyt merkityksellisemmältä kuin ennen kriisiä. Me kumppanuusmaatilojen jäsenet ja tilaajat olemme nähneet ekologisen, yhteisöllisen ruoantuotannon merkityksen jo ennen meneillään olevaa kriisiä. Ehkä aiemmin ympäristökriisin, henkilökohtaisen muutoksen tai oivalluksen kautta. Voimme toivottaa hyvillä mielin tervetulleeksi mukaan kaikki ne, jotka löytävät saman ratkaisun ja merkityksen NYT!

-Teija

Kauden alkuasetelma sekä talkoopäivät

Kuin kirsikankukat Turun jokirannassa, kukkivat viljelijänne pellolla vaikka on vasta helmikuu.

Kirsi, Pentti ja Vili peltotoimistolla, kameran takana Teija

Onnistuimme uudistuneen viljelijäkaartin kanssa valitsemaan peltoon tutustumisen ajankohdaksi sen helmikuisen päivän, jona maassa oli aavistus lumesta. Sen koommin lunta ei ole paljon näkynyt, mutta häikäiseviä pakkaspäiviä sentään! Talvivalkosipulit jäivät onneksi viime syksynä istuttamaatta, ne kun olisivat melko varmasti jo ehtineet lähteä kasvuun ja jäätyä hengiltä.. Nyt toivotaan, että kevät on armollinen ja kuiva, jotta pääsemme ajoissa muokkaamaan peltoa ja istuttamaan kevätvalkosipulia.

Käytännön peltohommiin syöksymistä odotellessamme olemme askarelleet tilauksia ja luoneet suunnitelmia, joita varmasti tullaan avaamaan täällä blogissakin vähän tuonnempana. Luomusiementen saatavuuden äärellä murhetta on luonut se, että Lindbloms frön siemenvarasto Ruotsissa tuhopoltettiin 2019 loppuvuodesta. Bingenheimerilta Saksasta biodynaamisia ja luomusiemeniä onneksi kuitenkin oli saatavilla entiseen malliin. Pellon vihannesvalikoima tulee olemaan pääpiirteissään sama kuin aiempinakin vuosina, siis laaja ja mahdollisimman kaikenkattava.

Saksaan tehty siementilaus on jo saapunut Suomeen. Kuvassa puunajuurilajikkeita, kukkia ja yrttejä.

Viime vuoteen erona sen sijaan ovat, kuten jo mainittu: viljelijät. Orest siirtyi kunniakkaan, kolmivuotisen ruokaosuuskuntaurakkansa jälkeen toisiin tehtäviin, mutta pellolle ja traktorin ohjaksiin palaa menneiltä vuosilta tuttu Pentti Okkonen. Lisäksi minä, Kirsi, olen jatkava peltotöissä. Uusia tähtiä pellon työläisjoukossa ovat Teija Heikkinen, Vili Leskinen sekä Noel Bruder. Ohessa viljelijävahvistustemme tunnelmakuvauksia kasvukauden alun kynnykseltä. Noelin tunnelmia saamme kuulla jahka hän palailee maailmalta Suomen kamaralle.

Teija Heikkinen:

Tänä vuonna kasvukauden odotus on minulle erityistä, sillä palaan kumppanuusmaatalouden pariin pienen tauon jälkeen. Kaikki kauteen valmistavat toimet, joita on koko alkuvuosi tehty, lisäävät innostusta pikkuhiljaa. Tuntuu hyvältä päästä tutustumaan Kaupunkilaisten Oman pellon yhteisöön sekä pellon väkeen.

Vili Leskinen:

Taas ovat pajunkissat vauhdikkaassa kasvussaan. Kevät on niskalenkin kanssa voittamassa talven pimeyden valolla ja voimallan, juuri kun sitä vähiten odotimme.

Vuosi alkaa siis vauhdikkaasti uusilla seikkailuilla, sekä uusilla tervetulleilla haasteilla. Olen tästä vuodesta jälleen kerran yhtä innoissani kuin aina, päästessäni kannustamaan maata ja sen kansaa uuteen kasvuun, uusin kuvioin ja keinoin. On mahtavaa olla viljelijä!

Talven horroksen rapistessa selistämme olomme kevenevät, kun mielemme vapautuu ja lihaksemme pullistuvat!

Jälleen luonnonlahjat opettavat ihmistä kohti parempaa huomista ja voimme aloittaa kesän kauneuden ihannoinnin ja havainnoinnin, sekä sen suuruuden edessä tuntea olomme jälleen osaksi kokonaisuutta mihin sydämissämme tiedämme kuuluvamme.  

Antaa tulla kesän! 

Pentti Okkonen:

Katson luottavaisesti tulevaan. Ajattelen, että kaikella mitä tapahtuu, on jokin hyvä vaikutus. Meillä on uusi tilanne, uusia suunnitelmia. Tehdessämme työtä yhdessä,asiat menevät eteenpäin. Tervetuloa uusi kevät.

Lopuksi vielä kerrottakoon tällä hetkellä tiedossa olevat peltotalkoopäivät, jotka voi hyvin jo merkitä kalenteriin. Talkoisiin ovat lämpimästi tervetulleita kaikki osuuskuntalaiset seurueineen. Sopivaa tehtävää löytyy kaiken kokoisille ja ikäisille. Talkoot järjestetään tänä vuonna pääasiassa lauantaisin kello 11-16.

Talkoot 2020

11.4.

9.5.

23.5.

6.6.

27.6.

25.7.

15.8.

29.8.

12.9.

26.8.

10.10.

24.10.

7.11.

21.11.

Tapaamisiin pellolla!

ps. Jos sinulla on mielessä jokin aihe, josta haluaisin blogistamme lukea, laitahan kommenttia tai viestiä.

Varaa satokauden parhaat ja puhtaimmat kasvikset

Kumppanuusmaatalous toimii sopimuspohjaisesti. Se tarkoittaa, että jokainen jäsen liittyy Ruokaosuuskuntaan ja ostaa sato-osuuden pellosta. Sato-osuus jaetaan jokaiselle jäsenelle satokauden aikana joka 2. viikko. Satokausi alkaa kesäkuun puolessa välissä ja kestää joulukuuhun. Heinäkuussa pidämme tauon sadonjaoista. Satokauten on yhteensä 13 sadon noutokertaa. Satomaksu on 351 euroa.

Nyt voit liittyä ja varata pienellä varausmaksulla (51€) sato-osuuden. Näin tiedämme, että olet sitoutunut tulevaan satokauteen. Tämä on hyvin tärkeää, koska sato-osuuksia on myynnissä vain 300 satokaudelle 2020.

Satomaksu on yhteensä 351 € ja siitä maksat ensin varausmaksuna 51 euroa. Näin olet mukana ja saat loput maksut laskuna sähköpostiisi 6/2020 - 11/2020 eli 6 x 50 € / kk. Yhden satokerran hinnaksi tulee vain 27 €. Alla olevista kuvista voit katsoa millaista satoa on tullut edellisinä vuosina. Oma pelto on toiminut jo vuodesta 2011 alkaen.

Kun pellon sato myydään ennakkoon jäsenille niin tiedämme kenelle viljelemme eikä aikaa mene markkinointiin ja myymiseen. Tämä on kumppanuusmaataloutta.

Pyrimme luomaan kestävää maataloutta, joka on kestävää ympäristöllisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti.

Kaupunkilaisten oma pelto ottaa jälleen työharjoittelijoita vuodelle 2020

Viljelemme luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti noin 6 hehtaarin avomaapeltoa ja pientä hyötypuutarhaa. Viljelyssä on yli 30 erilaista lajia. Ruokaosuuskunnalla on viisi viljelijää työskentelemässä pelloilla. Kaupunkilaisten omalla pellolla työharjoittelijat oppivat sekä monipuolisesta hyötykasvien viljelystä että kumppanuusmaataloudesta tuotantomallina. Ruokaosuuskunnan pyörittämä Kaupunkilaisten oma pelto on noin 200 kotitalouden 100% omistama. Teemme paljon yhteistyötä erilaisten kumppaneiden kanssa. Pellolla vierailee mm. paljon erilaisia ryhmiä, eri-ikäisiä jäseniä, ravintoloita, oppilasryhmiä sekä kansainvälinen työleiri. Pelto toimii myös kuntouttavana GreenGare toimintaympäristönä. Tällä kaudella joukossamme on yksi pääsääntöisesti englantia puhuva viljelijä, joten nyt on mahdollista kartuttaa myös kielitaitoa halutessaan.

Työharjoittelijalta odotamme hyvää ja reipasta asennetta sekä säänkestävyyttä. Työharjoittelu on fyysisesti vaativaa, mutta pyrimme etsimään kaikille harjoittelijoille vaihtelevaa ja mielekästä työtä. Työharjoittelijan lähtötason mukaan pystymme tarjoamaan sinulle sopivia töitä pellolta. Työharjoittelun minimi-kesto on 1 kuukausi. Kasvukausi pyörähtää käyntiin huhti-/toukokuussa ja loppuu marraskuussa. Voimme sopia harjoittelullesi itsellesi sopivimman ajanjakson. Harjoittelupaikka sijaitsee Korsossa, Vantaan Steinerkoulun vieressä.

Pystymme tarjoamaan työharjoittelijoille opetusta, tutustumista uudenlaiseen maatalousmalliin sekä lounaan. Ikävä kyllä emme pysty maksamaan työharjoittelusta palkkaa.

Jos olet kiinnostunut tulemaan työharjoitteluun Kaupunkilaisten omalle pellolle, niin laita viestiä ruokaosuuskunta@gmail.com (otsikoi sähköpostiviesti TYÖHARJOITTELU –sanalla). Toimi nopeasti, sillä paikat ovat jaossa nyt! Maaliskuussa on työntekijöiden ja työharjoittelijoiden tutustumis-/infoilta, josta ilmoitamme hakijoille erikseen.

Oman pellon esittelytilaisuudet Herttoniemessä 1.2. ja 5.2.2020

Oletko kiinnostunut mistä ruokasi tulee ja kuka sen viljelee?

Voiko kaupungissa tuottaa laadukkaasti kasviksia?

Miten luodaan kestävämpää maataloutta?

Miksi myös huippu ravintolat ovat mukana jäseninä?

Herttoniemestä lähtöisin oleva Ruokaosuuskunta esittelee toimintaansa ja oman pellon satokauden 2020. Herttoniemen ruokaosuuskunta on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila eli csa-tila (community supported agriculture).

Olemme palkanneet viljelijöitä hoitamaan noin 6 hehtaarin maatilaamme Vantaan Korsossa. Saamme pellolta tuoreita luomukasviksia kesäkuusta joulukuuhun. Viljelemme hyvin monipuolisesti ja satokautena saat omalta pellolta hyvin kattavasti vihanneksia, salaatteja, yrttejä ja juureksia. Yksi sadonjakopisteistämme sijaitsee Herttoniemessä.

Järjestämme kaksi esittelytilaisuutta Herttoniemessä, jossa kerromme satokaudesta 2020. Ensimmäinen on lauantaina 1.2. klo 13-15 ja toinen keskiviikkona 5.2. klo 18. Tule kuuntelemaan kuinka kumppanuusmaatalous toimii käytännössä ja kuinka voit tulla mukaan.

Tapahtuman fb-sivuilla kerrotaan lisätietoja yms. lähempänä tapahtumaa ja kiva jos ilmoittaudut ja jaat tapahtumaa asiasta kiinnostuneile, iso kiitos
https://www.facebook.com/events/177834153565102/

Tilaisuus on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille ja tietenkin myös uusille ja vanhoille jäsenille tilaisuus on hyvä startti satokauteen 2020.

Paikkana Herttoniemen kirjaston tapahtumatila, Kettutie 8 C, 00800 Helsinki

Tervetuloa !

Kumppanuusmaatalous ry (CSA Finland) on perustettu. Tavoitteena muuttaa ruokajärjestelmää!

Lehdistötiedote 8.5.2019

Kumppanuusmaatalous ry (CSA Finland) on perustettu

Sunnuntaina 5.5.2019 perustettu uusi yhdistys Kumppanuusmaatalous ry - CSA Finland kehittää kumppanuusmaataloutta harjoittavien maatilojen yhteistyötä, tuo lisää näkyvyyttä sekä voimaannuttaa ekologisesti kestävämmän ja oikeudenmukaisemman ruokajärjestelmän parissa työskenteleviä toimijoita.

Yksi tällaisista maatiloista on tuusulalainen Lassilan tila, jossa toimii ruokaosuuskunta Oma Maa. “Osuuskuntamme toiminnalla haluamme tuoda esille, miten ruoan tuotanto-, jakelu- ja kulutuskäytäntöjä muuttamalla voimme vaikuttaa positiivisesti ympäristöön ja terveyteen sekä samanaikaisesti edistää oikeudenmukaisia yhteiskuntarakenteita. Perustamalla Kumppanuusmaatalous ry:n haluamme saada toiminnallemme lisää näkyvyyttä ja uusia toimijoita realisoimaan vaihtoehtoisen ruoantuotannon potentiaalia”, sanoo verkoston puheenjohtaja Ruby van der Wekken, Osuuskunta Tuusulan Oma Maasta.

Suomessa on tällä hetkellä 13 kumppanuusmaataloutta harjoittavaa toimijaa (Community Supported Agriculture, CSA), jotka toimivat hieman erilaisilla malleilla. Toimijoita yhdistää tahto tiivistää ruoan tuottajien ja loppukäyttäjien yhteistyötä kehittämällä yhteisöjä, jotka yhdessä jakavat sekä satokauden riskit että sen tuottamat hedelmät.

“Kumppanuusmaatalous ry:lllä tulee olemaan tärkeä rooli ymmärryksen lisääjänä, ja se tuo mukanaan merkittävän kulttuurisen muutoksen. Sen sijaan, että viljelijä menisi pankkiin lainahakemus kädessään, hän voi kumppanuusmaatilayhteisön kanssa yhdessä rahoittaa ja jakaa vastuun toiminnastaan. Meidän tulisi myös pystyä katsomaan ruoantuotantoa pidemmässä perspektiivissä, nykyisen kaupan harjoittaman kvartaaliajattelun sijaan, jotta voimme rakentaa syvempiä suhteita tuottajien ja ruoan käyttäjien välille”, toteaa Olli Repo Herttoniemen ruokaosuuskunnasta.

Perustamiskokouksen kutsujina olivat Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto ja Osk. Tuusulan Oma Maan lisäksi: Lahden Ruokaosuuskunta, Kumppanuusviljelmä Juurikas (Jyväskylä) ja Rekolan Puutarha (Kangasala). Kumppanuusmaatalous ry tulee toimimaan osana kansainvälistä CSA Urgenci -verkostoa.

Lisätiedot:
Olli Repo
0505715032
ruokaosuuskunta@gmail.com

Uuden kasvukauden alkutaival

Heipä hei pitkästä aikaa! Pellolle on jo kuukausi sitten kömpinyt työläisiä talvipesistään, mutta mitään ei olla tänne blogiin puuhistamme pukahdettu. Työn touhussa kuitenkin ollaan, innolla uudelle kasvulle tilaa luomassa. Tänä vuonna palkkatyöläisiä pellolla onkin vain kaksi (sekä tietenkin kesällä kesätyöntekijäinuorukaiset), joten harjoittelijat ja muut vapaaehtoiskätöset ovat enemmän kuin tarpeen. Uusia talkooryhmiä on luotu ja toivotaan, että osuuskuntalaiset saapuvat pellolle sankoin joukoin nyt, kun se hsl:n lippuvyöhykkeiden uudistuttua on monille edullisempaakin :) Alla olevat talkoopäivämäärät kannattaa merkata kalenteriin jo nyt! Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Viikonlopputalkoot Kaupunkilaisten omalla pellolla:

la 11.5.

la 25.5.

la 8.6.

la 15.6.

la 29.6.

la 27.7.

Huhtikuu tarjosi niin lumisadetta ja pakkassäitä kuin lämpimiä, aurinkoisia kevätpäiviäkin. Näin toukokuun alussa olemme jälleen saaneet nauttia viileistä, räntäisistä tuulista, mutta lämpöä kohti kuljetaan väistämättä. Huhtikuu vietettiin tuttuun tapaan palsternakan ja maa-artisokan sadonkorjuun, inventoinnin, kasvihuoneen maanhoito- ja kylvötöiden sekä koneiden kunnostustöiden parissa. Syksyllä pakkasten tultua kyntämättä jääneet lohkot kynnettiin nyt keväällä, ja hyvin sujui. Pellonpientareelle muodostui huhtikuun aikana myös pienoinen rakennustyömaa, jossa kaivuri viuhtoi ja sirkkeli lauloi. Uutta, uljasta sadonkunnostuspistettä nikkaroidaan parhaillaan, ja siinä ohessa on saatu ojitusta kunnostettua.

7.4.2019

10.4.2019

10.4.2019

Huhtikuun alussa pellolla Tet-viikkoaan oli viettämässä kaksi kasiluokkalaista Vantaan steinerkoululta. Lunta satoi ja lämpimien pukineiden tärkeys korostui. Nostimme palsternakkaa ja siivosimme kasoihin tien varresta kaadettuja puita ja oksia. Kaadetut puunrungot hyödynnettiin seuraavana viikonloppuna sienikurssilla, joka pellolla järjestettiin yhteistyössä Helsienen kanssa.

This week we harvested parsnips with a help of these two great eight graders. I had time to fix the plow which I managed to brake during the autumn. Gladly they are still selling parts for fiskars plow from the 60's!😌 #kaupunkilaistenomapelto #csafinland #biodynamic #parsnip #harvesting #palsternakka #growingseason2019

40 Likes, 0 Comments - Kaupunkilaisten Oma Pelto (@personalfarmer) on Instagram: "This week we harvested parsnips with a help of these two great eight graders. I had time to fix the..."

Sienikurssilla tehtiin sienipölkkyjä, joista satoa odotettavissa ensi vuonna ja toivottavasti monta vuotta sen jälkeenkin. Ensin pölkkyihin porattiin reiät…

..Ja sitten reikiin laitettiin sienirihmastoa, joka lopuksi peiteltiin mehiläisvahalla kosteuden säilyttämiseksi. Sitten vain odotellaan, että rihmasto ottaa valtaansa koko pölkyn ja alkaa tuottaa tuottaa hedelmää!

Huhtikuun puolessa välissä pellolla aloitti ensimmäinen harjoittelija Keudasta, ja toukokuun alussa myös puutarhaopiskelijat Kiipulasta saapuivat suorittamaan työharjoitteluaan. Sadonkorjuun ja kylvötöiden lisäksi olemme päässeet siirtämään yrttejä pois rakennustyömaan alta viljelylaatikoihin.

Harjoittelijat kitkemässä ja möyhentämässä kasvihuonetta kylvökuntoon.

Viime vuonna rakennetun viljelylaatikon kevätkunto kitkennän jälkeen. Tarhasuolaheinät kasvavat kohisten!

Raparperin juurakoita on saatavilla kasvihuoneen lähistöltä - paikka jossa ne nyt kasvavat tulee parin vuoden sisällä jäämään rakennustyömaan alle, joten tarkoitus on siirtää raparperit talteen turvalliselle maaperälle. Omalle pellolle istutetaan osa, mutta ehkä sinunkin pihallesi voisi päätyä juurakko tai pari?

Ensi viikolla saapuvat ensimmäiset Rekolasta tilatut taimet (kyssäkaaleja, salaattia ja sellereitä), mutta ennen kuin niitä päästä istuttamaan, täytyy elvyttää yksi loukkaantunut traktori…. Lisää istutusseikkailuista siis tuonnempana, kuulemiin!

Ps Seuravaa blogipostausta odotellessa voitte seurata pellon tapatumia instagramissa @personalfarmer !

Gallery Block

This is an example. To display your Instagram posts, double-click here to add an account or select an existing connected account. Learn more

Kesätöihin Kaupunkilaisten omalle pellolle ?!?

Tarjoamme viidelle 2001 - 2004 syntyneelle vantaalaiselle nuorelle kesätöitä seuraavasti:

1. jakso ma 3.6. - pe 14.6.2019 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa (10 työpäivää)

2. jakso pe 14.6.- pe 28.6.2019 väliselle jaksolle 3 kesätyöpaikkaa (10 työpäivää, juhannusaatto ei ole työpäivä)

Työnkuvaus: Työtehtävänä on istutusta ja kitkentää. Se on fyysistä ja välillä yksitoikkoista työtä. Toisaalta meillä on 40 eri kasvia, joten työ kyllä vaihtuu. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaatteet likaantuvat eli työvaatteet (säänkestävä varustus) pitää olla. Kesätyöntekijöiltä kaivataan pitkäjänteisyyttä, kiinnostusta fyysiseen ulkotyöhön ja hyvää asennetta.

Työaika: 7 tuntia per päivä eli klo 8-15 on työaika (sis. ruokatunnin) . Kesätyöon 10 työpäivän pituinen. Katso ylhäältä työjaksot.

Tarjoamme: 450 euron (brutto) palkka 10 päivän työjaksosta.

Työpaikka eli Kaupunkilaisten oma pelto sijaitsee Vantaan Korsossa Vallinojalla. Katso linkki. Kaupunkilaisten oma pelto on Ruokaosuuskunnan omistama kumppanuusviljelymalli. Lue lisää ruokaosuuskunnasta tästä linkistä.

Hakuaika Jos olet 01-04 syntynyt vantaalainen nuori, jota kesätyö pellolla kiinnostaisi niin laita kesätyöhakemus (vapaamuotoinen) osoitteseen ruokaosuuskunta@gmail.com otsikolla: KESÄTYÖ

Kerro myös mikä harjoittelujakso sopisi sinulle parhaiten.
Hakemuksessa on oltava kotiosoite ja syntymäaika.

Hakuaika päättyy 14.4.2019. Sitä ennen tulleet kesätyöhakemukset otetaan huomioon. Valitsemme kesätyöpaikka haastatteluun osan hakijoista, joiden perusteella valitaan kesätyöntekijät vuodelle 2019. Kesätyöpaikan saanneille ilmoitetaan kesätyöpaikasta sähköpostitse viimeistään huhtikuun lopussa.

Liity Ruokaosuuskuntaan: Otamme myös uusia jäseniä Ruokaosuuskuntaan. Sato-osuudet vuodelle 2019 myydään nyt. Liity tästä Kaupunkilaisten omaan peltoon.

Ystävänpäivän ale

Kaupunkilaisten oman pellon sato-osuus ilahduttaa herkkukasviksilla

Kaupunkilaisten oma pelto on ekologisen nautiskelijan valinta. Jäsenemme saavat kesäkuusta aina marras-joulukuulle ulottuvalla satokaudella joka viikko tai joka toinen viikko kotiinsa kassin, joka on täytetty Vantaan Korsossa omalla pellollamme kasvaneilla herkkukasviksilla.

Ystävänpäivän kunniaksi saat makumatkan joka viikolle alennettuun hintaan. Satokassi joka viikko satokauden ajan maksaa vain 450 euroa (norm. 490 euroa). Puolikkaan sato-osuuden hinta on 225 euroa (norm. 245 euroa).

Voit yllättää itsesi, ystävän tai rakkaan ostamalla vuoden sato-osuuden nyt Holvista.

Tarjous on päättyy 17.2., joten kannattaa toimia nopeasti.

Yli 30 lajikkeen viljelystä vastaavat palkkaamamme ammattipuutarhurit, joiden työtä jäsenet tukevat pienellä vuosittaisella 14 tunnin minimitalkoopanoksella pellolla, sadonjaoissa ja muissa tehtävissä. Sadonjakopisteet sijaitsevat hyvien kulkuyhteyksien päässä pääkaupunkiseudulla.

Lue myös, kuinka viikoittain tai joka toinen viikko haettava ruokakassi solahtaa yhden hengen talouden, lapsiperheen tai huippuravintola Chapterin arkeen.

Lue lisää: Näin viikoittainen sato-osuus solahtaa lapsiperheen arkeen
Lue lisää: “Ei sieltä tule säkkitolkulla perunaa”
Lue lisää: Huippuravintola käyttää Oman pellon kasviksista naatitkin

Lue lisää:omapelto.fi

Marraskuun saavuttua

Kausi on mennyt kuin siivillä! Yhtäkkiä olemme marraskuun puolivälissä, viimeiset sadot on jaettu ja pellolla käynnistellään talvivalkosipulien istutusta. Vielä on siivottavaa jäljellä ja maata käänettävänä, mutta pian on aika siirtyä viljelytöiden osalta lepoasentoon, summata kausi ja miettiä, mitä seuraavana vuonna voisi tehdä toisin. Toinen silmä siis tähystää jo innokkaasti seuraavaa kautta kohti… Mitä osakkaat toivovat, mitä ehkä haluttaisiin viljellä enemmän, mitä vähemmän? Niin harjoittelijoita kuin uusia osuuskuntalaisiakin aletaan ensi vuodelle kalastella pikimmiten..

Kuten tavallista, satokaudella on aina menestyjiä ja .. ei-niin-menestyjiä. Kaalikasvien suhteen Kaupunkilaisten omalla pellolla elettiin tänä kesänä perin epäonnisia aikoja, mutta punaisesta lehtikaalista saatiin kuitenkin ihan mukavasti satoa. Kyseinen komea kasvi lienee valikoimissa myös ensi vuonna!

Ruskan väreistä saimme nauttia tänä vuonna erityisen pitkään, ja tulen sävyissä hehkuvat lehdet reunustivat peltoakin viikkoja. Ihanaa!

Vuoden porkkanasato on ollut komea, viimeisimpänä nostetut oxhella-lajikkeen edustajat paisuivat paksuiksi möllyköiksi joita oli ilo nostaa ja jakaa. Suurimmat yksilöt painoivat lähemmäs 400g!

Kesän lämpö sai basilikan ja kurkun kehräämään tyytyväisyydestä, ja satoa kerättiin paljon niin avomaalta kuin kasvihuoneestakin. Jopa avomaalle istutetut (kasvihuoneesta yli jääneet) Tanja-kurkun taimet tuottivat satoa.

Punajuurta, raitajuurikasta ja keltajuurta vaivasi valitettavan suuressa määrin sädebakteerin aiheuttama rupi, mutta herkullista satoa saatiin siitä huolimatta runsaasti. Ruokaosuuskunnan hienoimpia puolia on se, että ulkoisesti arveluttavankin näköiset juurikkaat pääsevät käyttöön, vaikkeivät ne kaupan hyllylle edustamaan kelpaisikaan. Kaiken ruokahävikin vähentäminen on tärkeää!

Talkoita pidettiin elo-syyskuussa viikottain, ja ilahduttavan paljon talkoolaisia paikalle aina saapuikin! Suurkiitos kaikille osallistuneille! Talkoilla saatiin kitkettyä suuria aloja, joita muuten olisi ollut mahdoton saada hoidettua pellon työvoimalla. On hienoa nähdä osuuskuntalaisten konkreettista osallistumista aivan ruohonjuuritasolla. Kun pellolla kumartuu vielä kasvuvaiheessa olevan satokasvin ääreen, muodostuu siihen aina erilainen suhde kuin kasviin, jonka tapaa sadonjakopaikalla kauppakuntoon kammattuna :)

Myös perunasato onnistui tänä vuonna hienosti, ja perunasäkkikasat miltei hipoivat kellarin kattorakenteita..

Palsternakat kasvoivat suuriksi ja meheviksi. Puolet sadosta jätettiin vielä maahan kevättä odottelemaan, jotta talven yli maassa lepäilleet herkkupalat saadaan jaettua osakkaille ensi vuoden ensimmäisissä sadonjaoissa.

Mukulasellerit kasvoivat hienosti, ja niiden juuria toimitettiin suuri määrä Ravintola Chapteriin säilöttäväksi talven varalle.

Halloween-kurpitsat saatiin pelastettua pellolta täpärästi pois pakkasten tieltä, ja komean monimuotoinen ja värikäs kekohan niistä syntyi.

Komposteja hoidetaan pellolla yhteisvoimin, sillä kasvijätteet, aivan kuten lantakompostikin, halutaan saada käyttöön maanparannusaineena tulevina vuosina! Tässä kasvijätekomposti saa kuivaheinäkerroksen kuivikkeekseen.

Tämä lapsitalkoolaisille suunnattu upouusi, ekologisilla polttoaineilla kulkeva työkone saapui pellolle loppukaudesta. Kone on ollut kovassa käytössä kaikissa talkoissa sen koommin. Tervetuloa koeajamaan!

Pelto kiittää ja kumartaa kauniisti kaikkia osallisia tästä kaudesta! Ruokaosuuskuntatoiminta on monella tavalla tärkeää ja kestävää kehitystä tukevaa toimintaa erityisesti näinä ilmanstomuutosahdistus-aikoina. On mahtavaa saada olla mukana viljelytoiminnassa. Kiitos ja kuulemiin :)

Syysjuhlaa

Heidi sadonkorjaamassa & kauppakunnostamassa purjoja

Niin se vaan on, että kesä on vaihtunut syyskuukauteen. Onneksi lämpöä ja valoa vielä vähän riittää. Elokuussa tehtiin kirjaimellisesti töitä yhdessä ja jälleen kerran sain todeta, että ruokaosuuskunnassa on voimaa. Peltotalkoissa tulee onnelliseksi, kun näkee kaikkien puuhastalevan jotain tärkeää oman ruokansa eteen. Pellolla järjestettiin joka viikonloppu talkoot ja paljon saatiin yhdessä aikaan.

Talkoissa härkäpapumaalla

Kuuman, intensiivisen, harjoittelijapulaisen kesän jälkeen elokuussa pelto näytti tarvitsevan vielä satoja kitkentä-, haraus- ja niittotunteja. Elokuun viikonlopputalkoissa saatiin yhdessä osuuskuntalaisten kanssa pelastettua papumaa, joka tuottaa edelleen syyskuun alussa satoa. Lisäksi porkkanamaa saatiin toisen kerran kitkettyä. Myös kaalimaa saatiin suurimmaksi osaksi pelastettua rikkojen kourista. Vielä syyskuulle jäi palsternakka- ja purjomaan toinen kitkentä. Ne tuottavat kuitenkin satoa vielä marraskuussa, juuri ennen talven tuloa, joten niille syyskuun alun hoito vielä sopii. Punajuurille ja raitajuurille riitti onneksi hanhenjalkaharaus toiseksi kitkennäksi. Mangoldeille, pinaateille ja härkäpavuille riitti myös rivivälien hoito. Paljon hoitotunteja on takana syyskuussa ja monta sadonkorjuutuntia on vielä edessä. Monta ilon hetkeä ja auringon pilkahdusta on myös yhdessä koettu pellolla. Siinä on vaan hyvä fiilis, kun pellolla on kaiken ikäisiä ja kuntoisia osuuskuntalaisia hommissa. Pellolla tekeminen virkistää ja tuo hyvän mielen, kun tietää tekevänsä jotain tärkeää ja oman työn jäljen näkee konkreettisesti. Itse viljelijänä koen todellisia ilon hetkiä, kun pellolla on monta erikokoista kättä työn touhussa. Kiitollisena voin todeta, että ruokaosuuskunnassa on auttavia käsipareja, jotka osallistuvat yhteisen ja oman ruoan tuotantoon. Tiukan paikan tullen voimme kutsua osuuskuntalaisia, jotka syövät pellon antimia, apuun peltotöihin ja välillä toivottomankin oloiset pelto-olosuhteet on saatu yhdessä hoidettua.

Porkkanamaan kitkentätalkoissa

Elokuu huipentui luomutarkastukseen, joka oli tänä vuonna elokuun viimeinen päivä. Se on päivä, jolloin kaikki pellon tositteet ja suunnitelmat pitää olla selkeästi esitettävissä, siemenemme ja niiden luomuvakuustodistukset nähtävillä sekä pelto esittelykunnossa. Aina sitä jännittäen odottaa ja aina se vaatii noin viikon työt, että saadaan kaikki selkeästi siihen kuntoon, että pelto, paperit ja suunnitelmat voi esitellä. Vaikka kaikki tämä työ on aloitettu jo talvella, se usein tarkastetaan tiukasti sitten kesällä. Sen jälkeen voi vähän hengähtää. Ehkä jotain pitää vielä toimittaa Ely-keskukseen, mutta muuten ajatukset voivat pikkuhiljaa kääntyä sadonkorjuuseen, työn tulokseen, tämän kesän makuihin ja oman pellon antimiin. 

Peltotalkoiden härkäpapuja

Syyskuu on Kaupunkilaisten Omalla pellolla kiireinen. Peltotalkoita jatketaan joka viikonloppu ainakin syyskuun puoliväliin. Siihen saakka vielä hoidamme pellon kasvustoja mm. haraten, niittäen ja kitkien. Syyskuun puolenvälin jälkeen alkaa sadonkorjuu varastoihin. Perinteisesti olemme pyrkineet nostamaan perunan ja punajuuren ensimmäisinä ennen kylmiä yöpakkasia. Sipulithan on pitänyt nostaa jo tätä ennen maasta. Syyskuu on juhlia ja tapahtumia täynnä. Satoa nostetaan yhdessä pellolta. Lisäksi monena tulevana viikonloppuna pelto ja osuuskuntalaisia jalkautuu tapahtumiin myymään omaa satoa ja kertomaan osuuskunnasta. Ensi lauantaina 8.9. on pellolla palsternakkamaa- & torikuormatalkoot, sunnuntaina 9.9. on Suomen kansallismuseolla syysjuhlat, jossa osuuskunta on myymässä. Seuraavana viikonloppuna 16.9. on peltotalkoot. Perjantaina 21.9. on ruokaosuuskunnan jäsenen Perhon kestävän gastronomian seminaari, jossa on tarjolla mm. kestävää lähiruokaa ja kestävää keskustelua monimuotoisuuden, luomuviljelyn ja ruokaosuuskunnan merkityksestä syömäämme ruokaan. Samana päivänä on lähiruokamarkkinat hotelli Clarionissa Vantaalla. Lauantaina 22.9. on Perho liiketalousopiston Malmin kampuksen pihalla sadonkorjuumarkkinat. Näitä kaikkia tapahtumia on ollut mahdollistamassa ja näissä on mukana pellon antimia ja osuuskuntalaisia sekä pellon työntekijöitä. Tule mukaan ja moikkaamaan peltoa tapahtumiin. 

Pellon harjoittelija Saaga & kesän väriset juurikkaat

Oman pellon hyväntekeväisyyskohde 2018

Ruokaosuuskunta ja Kaupunkilaisten oma pelto tekee vuosittain hyväntekeväisyyttä ja vuonna 2018 keräämme Vantaan Korson seurakunnan diakonialle satokasseja, joita he jakavat ruoka-apua tarvitseville perheille. 

Jäsenet, jotka eivät pääse hakemaan satoaan voivat merkitä sato-osuuden siirtämisestä hyväntekeväisyyteen.

Aloitamme ensi torstaina 6.9. yhteistyön Korson ev.lut seurakunnan kanssa. He hakevat solidaarisuus-satokasseja pellolta ja vievät ne ruoka-apua tarvitseville vantaalaisille perheille. 

Voit myös ostaa satokassin vähävaraiselle

Osta satokassi (hinta 28 €) sitä tarvitsevalle verkkokaupastamme:
https://holvi.com/shop/solidaarisuusosuus/

Kokeilemme uutta lahjoituksiin perustuvaa solidaarisuusosuus-mallia, jossa ruokaosuuskunnan sato-osuuksia lahjoitetaan viikottain ruoka-avun tarvitsijoille. Nämä saavat satokassin lahjoitettuna ja pääsevät osalliseksi ruokaosuuskunnan biodynaamisista kasviksista. Jatkamme vuonna 2016 syntynyttä solidaarisuusosuudet kampanjaa Korson ev.-lut seurakunnan kanssa. Korson seurakunnan diakonia on lupautunut auttamaan meitä ruoka-avun tarvitsijoiden tavoittamisessa.

Tekemäsi lahjoitus menee sato-osuuksien kustannusten kattamiseen. Lahjoittamastasi rahasta menee 90 senttiä Holvi-verkkopankin maksua. Loput rahat kanavoidaan suoraan sato-osuuksiin. Sato-osuuden hinnasta on 14 % arvonlisäveroa, loput menevät sadon tuottamisen ja jakelun kustannuksiin.

Kiitos satokassin ostosta sitä tarvitsevalle!

Lisätiedot: 
Olli Repo, hallituksen varapj., Herttoniemen ruokaosuuskunta, olirepo@gmail.com, 0505715032
Sirkka Väätäinen, Johtava diakoniatyöntekijä, Korson seurakunta, sirkka.vaatainen@evl.fi, 040 580 6331

Heidin satoterveiset

Heinäkuussa 2017 jäin äitiysvapaalle pellon vastuuviljelijän tehtävistä ja siirryin loppukaudeksi 2017 hakemaan satoa Arabian jakopisteeltä. Talvella olin mukana suunnittelemassa satokautta ja kasvukaudella 2018 olen ollut pellolla maanantaisin töissä. Toisen päivän olen tehnyt pellon hommia tietokoneen takana. Lopun aikaa olen ollut kotihoitamassa 1-vuotiasta lastani. Mieheni osti myös sato-osuuden tänä kesänä. Olen viljellyt Omaa peltoa seitsemän kasvukautta ja uskon puhtaisiin, laadukkaisiin ja biodynaamisiin vihanneksiin. 

Heidi haraa papumaata 8.8.18

Pellolla tehdään kovaa työtä rakkaudesta puhtaaseen ympäristöön ja maukkaaseen satoon. Oma mottoni onkin aina ollut terve maaperä, puhdas ympäristö, jotka vaikuttavat tervehdyttävästi sadon laatuun ja makuun sekä tätä kautta ruokaosuuskuntalaisiin.  Silti minulle on osittain tullut  yllätyksenä kuinka tärkeä on saada oma satokassi. Viikon satokassi motivoi tekemään kausiruokaa, ei sitä, mitä on tottunut tekemään vaan niistä tuoreista vihanneksista, joita pelto on juuri antanut. Oma sato maistuu parhaalta ja se tekee iloiseksi. Se ravitsee monella tasolla. Lisäksi minulle pienen lapsen äitinä on hyvin tärkeää tarjota omalle lapselleni luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti tuotettua ruokaa. Ruokaa, josta pieni saa puhtaita ja tukevia rakennusaineita omaa elämäänsä varten. Tietysti oma pelto on myös opettava ja virkistävä saareke, jossa maanviljelyskulttuuri ja villi luonto kohtaavat. Aivan ainutlaatuinen paikka pääkaupunkiseudulla. 

Papuja pelastamassa rikkojen keskeltä 8.8.18

Kasvukautena 2018 Suomen kesä on ollut lämmin ja aurinkoinen. Tämä maistuu varmasti sokerina sadossa. Lämmöstä pitävät kasvit kuten basilika, papu ja peruna kasvavat luultavasti hyvin. Myös kurkut ja kurpitsat tykkäävät kesästä mikäli saavat tarpeeksi vettä. Sen sijaan viileästä ja vedestä nauttivat kaalit tuskin kasvavat kovin hyvin tänä kautena. 

Oman pellon puutarhan Mustosen kurkku 

Välillä pellolla tuntuu myös siltä, että työläs luomuviljely on ilon ja kauhun tasapainoa. Villi luonto ottaa ylivallan helposti intensiivisessä pohjolan kesässä ja on työlästä pysyä luonnon kasvien kasvuvauhdissa mukana. Rikkakasvit ovat isoja nyt elokuun alussa, myös ne ovat nauttineet lämmöstä ja kastelusta. Pellon muutamat harjoittelijat ovat juuri palanneet kesälomalta pellolle, mutta suurin osa peltolaisten ajasta menee nyt viikon sadonkorjuuseen. Pelto tarvitsee nyt elokuussa apua ja pitääkin joka viikonloppu pellon hoitotalkoot osuuskuntalaisille. Elokuu on sadonkorjuun lisäksi vielä täysin hoitokuukausi ja se työ, mitä nyt teemme satokasvien eteen näkyy syksyn sadossa. Onneksi olemme ruokaosuuskunta ja pellolla on käsiä keneltä pyytää apua. Jokainen voi pienellä panoksella vaikuttaa yhteisen sadon laatuun ja määrään. 

Kirsi tyhjentää hanhenjalkaharoja rikkakasveista

Nyt on kaikki keinot sallittuja: pellon harjoittelija Vesa ajaa härkäpapujen välejä

Pienet tilat ja lähellä viljelty ruoka ovat tärkeitä. Ne pitävät ympäristön ja viljelyekosysteemin elossa. Oma pelto sekä biodynaamisesti ja rakkaudella viljelty sato ovat arjen tärkeitä piristäjiä. Toivon, että ruokaosuuskunta ja luomuruoan sekä pellon ystävät löytäisivät toisensa, sillä nyt ruokaosuuskunnassa olisi tilaa vielä uusille jäsenille. Näin ei ole aina ollut. Muutama vuosi sitten olimme täysi, emmekä kyselyistä huolimatta voineet ottaa uusia jäseniä. Emme halua olla suuri tila vaan pieni monipuolinen luomutila ja oma toiveeni olisikin nähdä monen pienen tilan toimivan ja tekevän yhteistyötä, ei kilpailevan. Tätä perustajajäsenemme Olli Repo on hyvin toteuttanut Herttoniemen ruokapiirissä ja nyt Uudenmaan ruoka-foodhubissa.  Paikallinen tuotanto ja talous on kestävää koko maailman ruokaturvan takaamiseksi. Lisäksi tarvitsemme myötätuntoa välittää koko maailman tilasta. Usein tämä kuitenkin lähtee lähiympäristön hyvinvoinnista ja sen tukemisesta.

Ruokaosuuskunnan jäsen voi itse päättää kuinka haluaa sato-osuuden vaikuttavan arkeensa. Haluaako puhtaan ruokaomantunnon, tuoreita maukkaita kasviksia vai yhteisöllisyyttä ja virkistävää tekemistä pellolla.  

Pellon 2018 työntekijät toivottavat kaikki tervetulleiksi auttamaan peltoa elokuussa