Osuuskunta mahdollistaa myös II-luokan vihannesten käytön. Suomessa on käytössä monille vihanneksille EU:n yhteiset laatuvaatimukset, joita ylläpitää Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto. Vihannesten laatuvaatimukset perustuvat ulkoiseen laatuun, pitkälti kokoon, muotoon ja väriin. Tällöin monelta viljelmältä menee iso osa sadosta roskiin. CSA-viljelmän ei tarvitse keskittyä seuraamaan laatuvaatimuksia liian tarkasti. Jakoon menee lähes kaikki, minkä voi hyödyntää eli hieman pienemmätkin vihannekset.
Maailmassa näkee nälkää lähes miljardi ihmistä ja nälkään kuolee vuosittain n. 10 miljoonaa ihmistä. Suomessa ruokaa heitetään pois yli 100 miljoonaa kiloa vuosittain. Maanviljely kuluttaa öljyä ja saastuttaa. Lisäksi kaikki viljelyyn käytettävät työvälineet ovat omassa valmistusprosessissaan vaatineet suuren määrän energiaa. Maanviljelyn saastuttavuuden määrä riippuu tuotantotavasta sekä mm. siitä kuinka kaukana ruoka tuotetaan. Nykyiset peltohehtaarit eivät pysty ruokkimaan nopeasti kasvavaa ihmisväestöä tulevaisuudessa. Myöskään maaplaneettamme kantokyky ei kestä kasvavan maatalouden päästöjä ja kuormitusta.
Kuitenkin mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä vähemmän logistiikkaan kuluu öljyä ja sitä pienemmät ovat hiilidioksidipäästöt. Kasvihuonepäästöjä tulee myös ruoan mätääntyessä eli kun ruokaa heitetään biojätteen tai syömisen sijasta roskikseen mätääntymään. Viljelyyn kuluu valtavasti energiaa, jolloin olisi tärkeää maksimoida tulos peltohehtaaria kohden. Sitä enemmän maailmaan saadaan tuotettua ruokaa ja sitä pienemmäksi jää maapalloa kuormittavat maatalouden ympäristövaikutukset, mitä enemmän pystytään alalla tuotettua ruokaa hyödyntämään. Onnistunut sato on myös maapallolle onneksi.
Toisaalta luomuviljelyssä tulee hyväksyä se, että aina jokin sato voi mennä pieleen tautien tai tuholaisten takia. Myös Suomessa talven tulo vie jotain sadosta. Luomuviljely kuormittaa ympäristöä kuitenkin vähemmän kuin tavanomainen viljely. Luomuviljelyssä kuitenkin tärkeää olisi myös satomäärän maksimointi, koska muuten voidaan olla tavanomaisen viljelyn kanssa samalla viivalla, jos maaplaneettaaa ollaan kuormitettu ja lisäksi vielä turhaan. Maanviljelyyn ja satoihin vaikuttaa voimakkaasti myös säät ja varsinkin ääri-ilmiöt. Ääri-ilmiöitä ja säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, joka aiheutuu päästöistä ja mm. jätteiden väärästä käsittelystä kuten ruoan mätänemisestä. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla kasvaa laaja valikoima vihanneksia, mikä omalta osaltaan takaa sadon onnistumista erilaisina kesinä.
Mielestäni maaailman suurin ongelma on kuitenkin ruoan jakaantuminen tasaisesti 7 miljardin ihmisen kesken. Jos tuotanto paikallistuisi, takaisiko se myös paikallista ruokaa kehitysmaihin? Jos kaupunkiviljely ja sen innovaatiset viljelymenetelmät lisääntyisivät, lisäisikö se ruokaa myös slummeissa? Täytyy toivoa, että oppisimme jakamaan ruokaa tasaisemmin ja kuormittamaan maapalloa vähemmän ennen kuin maailman pitäisi ruokkia 9 miljardia ihmistä eli ennen vuotta 2050.
Jos haluamme turvata 9 miljardin ihmisen ruoan saannin tulisi meidän tuottaa ruokaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienellä alalla kuitenkin yllläpitäen maan hedelmällisyyttä. Lisäksi meidän tulisi hyödyntää ruoka mahdollisimman tarkasti ja antaa kehitysmaiden hyödyntää itse tuottamansa ruoka tai saada ravinto jakautumaan maanpallolla oikeudenmukaisesti.
Meidän sato on ollut hyvä laatuista, usein jopa extra-laatuista eli erinomaista. Kuitenkin olemme päättäneet jakaa osuuskuntalaisille tänä vuonna yhdessä jaossa myös 2-luokan porkkanaa, kahdessa jaossa 2-luokan punajuurta. Myös toisen luokan lanttuja jaettiin sekä kurkkumme eivät olisi muotonsa takia täyttäneet 1-luokan normeja. Sen sijaan ne mielestäni maistuivat paremmalta kuin olen koskaan kurkun maistanut maistuvan.
Porkkana- ja punajuuritalkoissa olemme lajitelleet sadon kolmeen eri luokkaan: I-luokkaan, II-luokkaan ja 3-luokkaan. Ensimmäisen luokan juurekset ovat laskettu kappalemääräisesti pusseihin ja ne ovat menneet varastoon tulevia sadonjakoja odottamaan. Toisen luokan juurekset on myös laskettu muovisäkkiin, mutta ne ovat jääneet pellon maakellariin seuraavia sadonjakoja varten. Toisen luokan juurekset voivat kokonsa puolesta olla hieman pienempiä tai niissä voi olla pintaviottumaa. Pintaviottumiin iskisi helposti varastotaudit, mutta kun nämä hyödynnetään ensimmäiseksi ei ongelmaa ehdi tulla. Kolmosluokan juurekset kuten haljenneet porkkanat ovat jääneet eläimille. Näin peltomme pinta-ala tulee kokonaisuudessaan hyödynnettyä eli peltopinta-alasta syö monta ihmistä ja kilomäärä on suurempi.
Maissi antaa mukavaa suutuntumaa ja pureskeltavaa näihin muuten perinteisiin juuresrösteihin. Maissi-juuresröstit ohjeesta tulee 6 isoa röstiä, halkaisija 15cm
5 porkkanaa 1 (pieni) selleri 4 perunaa 4 maissia 1,5 sipulia 4 valkosipulin kynttä 4 kananmunaa 4 rkl vehnäjauhoja 1 pnt lehtipersiljaa hienonnettuna 2,5 tl suolaa mustapippuria rypsiöljyä
Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja paista ne kevyesti rypsiöljyssä, jäähdytä.
Leikkaa maissista siemenet irti. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi, mausta hyvin suolalla, pippurilla ja lehtipersiljalla.
Kuumenna öljy pannulla ja paista röstit keskilämmöllä molemmin puolin noin 5 minuuttia. Muutama vinkki paistamiseen: -röstit voi paistaa myös ohukaispannulla. -paistamisen voi tehdä etukäteen ja röstit voi lämmittää uudelleen uunissa. -isojen röstien kääntäminen käy kätevästi kahden lautasen avulla; liu'uta rösti pannulta lautaselle, laita toinen lautanen päälle ja käännä ympäri pitäen tiukasti kiinni molemmista lautasista. Liu'uta rösti takaisin pannulle. Kiehumispisteessä maissi-juuresröstit tarjoiltiin uunissa paahdetun oman pellon keräkaalin, salaatin ja yrttikermaviilin kera.
Reseptiin käytetyistä raaka-aineista Ruokaosuuskunnan pellosta olivat porkkana, selleri, peruna, maissi ja keräkaali. Olen jo niin tottunut näihin upeisiin raaka-aineisiin että en tiedä mitä teen kun satokausi loppuu?!
Lue lisää Kiehumispisteen reseptejä täältä
Kananmunaa, maa-artisokkaa ja salviaa Neljälle
4 kananmunaa 200 g maa-artisokkaa suolaa mustapippuria 50 g voita muutama oksa salviaa
Kypsennä kananmunia 65-asteisessa vedessä tunti. Seuraa lämpötilaa mittarilla.
Kuori hyvin pestyt, nuoret maa-artisokat, mutta säästä yksi annoksen viimeistelyä varten. Puolita maa-artisokat ja keitä niitä kiehuvassa vedessä kunnes sisus on pehmeä. Siivilöi vedet pois, muusaa haarukalla, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon voi ja pidä lämpimänä liedellä.
Ota kananmuna vedestä ja kuori se hellästi, että rakenne säilyy. Kun olet näpertänyt puolet kuoresta, saat pullautettua munan annoslautaselle. Muista suolata pinta. Raasta loppu maa-artisokka paperinohuiksi lastuiksi. Lusikoi artisokkakrossi kananmunan vierelle, koristele salvianlehdillä ja maa-artisokkalastuilla.
Aurinko kultaa koivut. Ruska on kauneimmillaan. Hetkelliset muutaman päivän kylmät jaksot ovat saaneet puut keräämään lehtivihreän talteen. Nyt puut loistavat yhtä kauniina ja valoisina kuin mennyt kesä. Pohjoisessakin valoa ja lämpöä riitti. Nyt sen näkee kultaisista koivuista, värikkäistä vaahteroista ja lämpöisen oransseista tuomista. Tämän syksyn ruska on silmiä hivelevän kaunis: kultaiset auringon valon tuottamat värit loistavat puhtaina kynnettyä peltoa vasten.
Maa pellolla ei jää saappaan pohjaan kiinni vaan savimaakin on lokakuun maaksi suhteellisen kuiva. Tämä helpottaa pellon sadonkorjuutöitä. Maa kantaa vielä koneita ja talikollakin on helpompi nostaa. Savimaa on niin erilaista riippuen veden määrästä. Pellolla liikkuessa ei jää peltoon kiinni vaan pääsee vielä vaivattomasti eteenpäin. Sateen sattuessa kyllä luistaa.
Omat perunat ja punajuuret on jo varaston uumenissa. Sieltä niitä tilausten tullessa nostetaan lajitteluun. Perunat pitää katsoa aina läpi ennen tilauksen lähtöä. Kellarissa huonot ja tautiset erottuvat nopeasti. Perunan nostossa meillä on ollut apuna talkoita, kehitysvammaisryhmä ja erityisnuoria. Tällöin lajittelu ei nostovaiheessa ole aina ollut erityisen tarkkaa. Onneksi osuuskuntamme jäsen Jari Kuokkanen teki pellolle perunan lajittelupöydän.
Nyt on maassa vielä lämpöisen oransseja porkkanoita. Makeat, kaunisnaattiset varhaisporkkanalajikkeet ovat melkein kaikki nostettu, mutta kaksi varastoporkkanalajiketta on vielä pellossa. Niiden kasvuaika on pitempi, ne säilyvät paremmin ja kuori on paksumpi. Myös valon vaaleat palsternakat ovat vielä maassa. Pellossa on vähän mustajuurta, maa-artisokkaa ja kylmän kestävää lehtikaalta, joka sekin vain makeutuu kylmän saapuessa. Vihreät purjot ja viimeiset keräkaalit myös odottavat nostoaan. Nyt sunnuntaina on osuuskunnan talkoot ja tarkoitus on nostaa omat porkkanat varastoon.
Maistatin peltomme porkkanoita koululaisryhmälle tällä viikolla. Ensin maistatin oman pellon biodynaamisesti viljeltyä, sitten tavanomaisesti viljeltyä ja lopuksi luomuviljeltyä porkkanaa. Maistatusvaiheessa en kertonut, mistä porkkanasta oli kyse. Kahdeksantoista oppilaan lähes yksimielinen mielipide oli, että ensimmäinen porkkana maistui parhaalta. Porkkanaa luonnehdittiin taivaallisen makuiseksi, lempeäksi ja täysin vastakkaiseksi kuin seuraava porkkana. Lopuksi myös kyseltiin, että mistä näitä biodynaamisesti viljeltyjä porkkanoita saisi. Täytyy tietysti muistaa, että meidän porkkana oli samana päivänä nostettu, kun taas tavanomainen porkkana oli käynyt läpi pesuprosessin, kulkenut mahdollisesti tukun kautta kauppaan ja seissyt vielä kaupan valoisella hyllylläkin jonkin aikaa. Kaikessa tuossa on tuore, makea maku saattanut kärsiä. Tietysti maku on myös lajikekysymys. Meidän porkkanat ovat biodynaamisesti tuotettuja avopölytteisiä lajikkeita, jotka valitaan tarkasti nimenomaan sisäisten laatuominaisuuksien mukaan. Tietysti myös oman pellon maa ja kasvuolosuhteet vaikuttavat juurekseen.
Tällainen lämmin valoisa kasvukausi varmasti myös maistuu makeutena sadossa ja on osaltaan vaikuttamassa sadon laatuun. Vielä, jos sato saadaan nostettua ei sateisena päivänä ylös voi se kruunata sadonkorjuuhetken, mutta myös laadun. Muun muassa punajuurella on nitraatin kerääjänä suurempi riski suuriin nitraattijäämiin, jos se nostetaan sateisella säällä. Meidän punajuuritalkoissa ei onneksi satanut ja ravinteetkin tulevat orgaanisista lannoitteista, joissa liukoista typpeä on vähän.
1/2 kg maa-artisokkaa 1 (ryväs)sipuli 100 g tuoretta vuohenjuustoa, esim. Syrjähyppy n. 2 dl maitoa 3 oksaa salviaa suolaa ja mustapippuria myllystä pinnalle juustoraastetta
Kuori ja siivuta maa-artisokat ohuiksi siivuiksi. Lado voideltuun laakeaan uunivuokaan juuressiivuja, sipulirenkaita, salvianlehtiä ja vuohenjuustoa kerroksittain. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja kaada lopuksi maitoa niin, että paistos lähes peittyy siihen. Huom. maito kiehuu helposti uunissa, varaa astia, jossa on kiehumisvaraa! Viimeistele paistos juustoraasteella, joka pitää lopputuloksen mehevänä. Paista uunissa noin tunti, ensimmäiset 10 minuuttia 225 asteessa ja laske sitten lämpötila noin 200 asteeseen.
Kiitos Mariaana reseptistä. Tutustu kasvisresepteihin Vihreäpöytä-kirjasta
N. 600 g kasviksia, eli tällä kertaa 3 keskikokoista porkkanaa, 2 pientä mustajuurta, palsternakka ja pala lanttua 4 rkl oliiviöljyä
Mausteseos: 1 dl parmesaaniraastetta 2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia 2 raastettua valkosipulin kynttä 2tl mietoa chilirouhetta
Kaprisaioli: 1 dl majoneesia 1 ½ rkl hienonnettuja kapriksia veitsenkärjellinen raastettua valkosipulia ripaus suolaa
1. Sekoita aiolin ainekset ja laita aioli odottelemaan jääkaappiin.
2. Kuori ja leikkaa juurekset ohuiksi, pitkiksi tikuiksi. Levitä juurekset uunipellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda juurestikkuja 225-asteisessa uunissa ensin 15 minuuttia.
3. Nosta juurekset uunista ja kääntele hieman. Sekoita mausteseoksen ainekset. Ripottele seos juuresten päälle. Jatka paahtamista vielä 5–7 minuuttia, kunnes juusto hieman ruskistuu. Tarjoile juurekset kaprisaiolin kanssa.
Koti ja keittiö - lehden ohjetta soveltaen Piia.
Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.
Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.
Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.
Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.
Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.
1 1/2 kg valkokaalia n. 2 dl vettä 1 iso sipuli 4 valkosipulinkynttä 1 rs (400 g) naudan paistijauhelihaa 1 1/2 dl maustekurkkuviipaleita paloiteltuna 1 prk (150 g) crème fraîchea (ranskankerma) 1 tuubi (140 g) tomaattipyreetä 2 tl Provencen Mix -yrttiseosta 1 1/2 tl suolaa 1 1/2 tl paprikajauhetta 1/2 tl mustapippuria
Pinnalle 1 1/2 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta
Vaihe 1 Leikkaa kaali karkeaksi silpuksi. Pane kaali kattilaan ja mittaa päälle vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla 15 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.
Vaihe 2 Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Paloittele maustekurkkuviipaleet.
Vaihe 3 Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan. Lisää sipuli ja valkosipuli kuullottumaan. Lisää lopuksi maustekurkku.
Vaihe 4 Sekoita kaalin joukkoon jauhelihaseos, crème fraîche, tomaattipyree sekä mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista kaalilaatikkoa 200 asteessa noin 35 minuuttia. Peitä vuoka foliolla, jos pinta tummuu liikaa. Anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.
'Oman pellon' makkarakeitto vierasvaralla.
Perunaa 6kpl, porkkanaa 3kpl, puolikas purjo, kyssäkaali 1kpl, lanttu 1kpl, pellon yrttejä huhmareeseen. Paloittele pieniksi. Ensin juurekset suolalla maustettuun veteen. Sitten perunat. Sitten purjo. Sitten yrtit huhmareesta. Ja viimeiseksi lisää ruokapiirin herkkumakkara. (Tai kasvisversio ilman). Nauti hyvän seuran ja maidon kanssa.
Kiitos Galina reseptistä!
½ kupillista kuutioitua kurpitsaa TAI porkkanaa lehtikaalinippu (ruokaosuuskunnan nippu on mennyt tähän kokonaan) ¼ kupillista karkeasti rouhittuja/puolitettuja kuorellisia manteleita ¼ kupillista pitkään kypsytettyä (aged) , murenevaa cheddaria (jos et löydä, käytä parmesania) sitruunamehua, oliiviöljyä, mustapippuria pecorino-juustoa
1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kurpitsa-/porkkanapalat oliiviölyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä (n. 40 min). Paahda myös manteleita samassa uunissa, n. 10 min. Anna hieman jäähtyä.
2. Sekoita isossa kulhossa pesty ja hienoksi pilkottu lehtikaali, mantelit, murennettu cheddar ja kurpitsa/porkkanat. Lisää sitruunan mehu ja reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.
3. Viimeistele annos raastetulla pecorinolla.
Terveisin, Kaisa Oman pellon tyytyväinen jäsen
Linkki alkuperäiseen reseptiin: Northern Spy's kale salad
Todella herkullista ja terveellistä naposteltavaa!
LEHTIKAALISIPSIT
Pussillinen lehtikaalia 4 rkl oliiviöljyä (myös avokado- tai maapähkinäöljy käy) 2 rkl oluthiivahiutaleita 1/4 limen mehu Ripaus suolaa 1/2 tl savupaprikajauhetta ja/tai chilijauhetta
Revi lehtikaali suupalan kokoisiksi paloiksi, irti lehtiruodista. Kaada öljy ja mausteet kulhoon, lisää lehtikaalien palat ja sekoittele huolellisesti. Levitä maustetut lehtikaalit uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivata 50-asteisessa uunissa noin 5 tuntia. Pidä uuninluukku hieman raollaan kuivatuksen aikana. Nopeamman lopputuloksen saamiseksi voit myös paahtaa lehtikaaleja 150 asteessa kunnes lehdet ovat kuivia ja rapeita (reilu puoli tuntia?), mutta kuivattamalla miedolla lämmöllä on lopputulos parempi ja ravintoaineet säilyvät paremmin tallella. Jos omistat kasvikuivurin, käytä toki sitä!
T. Veera
Tämä ruoka on parhaimmillaan, jos sitä on kunnolla aikaa haudutella uunissa. Laatikon voi tehdä valmiiksi vaikka edellisenä päivänä ja vain lämmittää ennen syömistä (jos vain malttaa olla syömättä heti!).
Tarvitset:
Tänä keväänä talvi vaihtui suoraan kesäksi ja yhdellä rysäyksellä. Samoin nyt syksyllä kylmät ilmat tulivat yhtäkkiä niin ettei ollut uskoa. Halla on kasvukauden aikana lämpötilan laskua pakkasen puolelle eli onko tämä hallaa vai jo talvea, sillä kasvukausihan pitäisi kestää Etelä-Suomessa lokakuun loppuun? Alavilla mailla on hallanvaara ja meidän peltohan laskeutuu rinnettä alas kauniiksi altaaksi. Hallanarkoja kasveja ovat mm. kesäkurpitsat, maissit, peruna ja pavut. Sen sijaan jonkin verran hallaa kestäviä kasveja ovat porkkana, selleri, keräkaali, palsternakka, mustajuuri, lehtikaali, mangoldi ja pinaatti. Tänään kyllä meidän porkkanat saivat hallaharson takaisin päälleen, sillä niitä ei ehditä ihan heti pellolta varastoon korjata. Ennen niitä ovat vuorossa peruna ja punajuuri.
Torstaiaamu oli pysäyttävä kokemus pellolla. Kaikki oli ihan valkoisena, kun aamuaurinko alkoi nousta murron takaa. Aluksi ei uskaltanut mitään satoa nostaa. Päivä sai ensin lämmittää huurteen pois maasta. Sillä maa ei ollut toivottavasti kokonaan jäätynyt. Pakkasukko oli marssinut Omalle pellolle ja kesäkurpitsat riippuivat pelloilla sen näköisinä, että elämä oli niistä poistunut. Kylmä tuli, ei keltään kysellyt ja korjasi omansa talteen. Samana päivänä viereisellä steiner-koululla juhlittiin Mikael-juhlaa eli syksyn sadonkorjuujuhlaa, joka symboloi yhdeltä osin rohkeutta kohdata näkyvän luonnon kuolema, talvi ja kerätä kesän hedelmät, valo ja lämpö talteen pimeitä jaksoja valaisemaan.
Pakkasyön jälkeen sadonkorjuu jatkui kasvuston ja maan lämmettyä perunan nostolla. Peruna on arka pakkaselle. Kylmävaurioita ovat tärkkelyksen muuntuminen sokeriksi, varastolaadun heikkeneminen ja värimuutokset punaisesta tummaan. Lisäksi paleltunut mukula muuttuu sulaessaan pehmeäksi ja on oivaa ravintoa bakteereille. Nyt siis ennen seuraavaa kylmän ilmavirtauksen saapumista Etelä-Suomeen pitäisi meidän virrata Omalle pellolle pelastamaan perunat + 4 C ° varastoon.
Viime viikonloppuna sunnuntaina 22.9. oli ensimmäiset tämän kauden isot sadonkorjuutalkoot. Kaunis sunnuntai sai osuuskunnan liikkeelle, pellolla tapahtui ja pitopöytä notkui. Pellolta nostettiin 4600 punajuurta varastoon. Tämä tarkoittaa osuuskunnan 9 viikon jakoa. Nyt, kun saataisiin vielä tänä viikonloppuna puolet tuosta määrästä varastoon niin olisi meillä omia punajuuria jouluun asti. Myös oman pellon uusia vajan pohjia alettiin rakentamaan miesvoimin http://ruokaosuuskunta.fi/2013/tukikohta-pellolle/.
Lisäksi pellolla wokattiin kaikista omista vihanneksista maistuvaa peltoruokaa. Wokista löytyi Oman pellon punajuuria, porkkanoita, purjoa, keräkaalia, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, papuja, palsternakkaa, maissia, kyssäkaalta, yrttejä, lehtikaalta ja pinaattia. Wokin kaveriksi oli omaa salaattia punajuuren lehdillä ja kähäkukalla höystettynä sekä Oman pellon pinaattipiirakkaa a`la Nina. Suun makeaksi sai Oman pellon kesäkurpitsoista valmistettu kakku.
Tänä viikonloppuna on tarkoitus jatkaa punajuuren nostoa äkillisen kylmän innoittamana sekä Etelä-Amerikan lämpöön tottuneen perunan pelastusta Suomen talvelta. Toivottavasti nähdään lauantain punajuuritalkoissa tai sunnuntain perunannostotalkoissa!
Pohja: 100 g margariini/voi 2,5 dl vehnäjauhoja 2 rkl sokeria 2 rkl vettä
Täyte: 500 g kurpitsa sosetta (isosta kurpitsasta 1/4 osa) 2 kpl kananmunaa 2 rkl fariinisokeri 1 dl kermaa tai mantelikerma tai punainen maito 1 tl kanelia 0,5 tl inkivääriä 0,5 tl muskottipähkinää (tarkkana ettei tule liikaa, jo pieni määrä maistuu)
Tee ensin pohja. Laita kulhoon voi ja jauhot. Nypi taikinamassaksi. Lisää sekaan sokeri ja vesi. Taputtele taikina piirakkavuokaan (24 cm halkaisija). Myös reunoille. Laita piirakkapohja jääkaappiin vetäytymään puoleksi tunniksi.
Tee sillä aikaa täyte. Koverra tai kuori kurpitsa. Keitä kurpitsa lohkoja kattilassa kunnes ovat pehmeitä. Kaada keitin vesi pois ja soseuta. Ota kulho ja sotke siellä kananmunat, sokeri ja mausteet. Lisää sotkuun kurpitsasose. Täyte on valmis.
Esikypsennä piirakkapohjaa uunissa yli 10 min 200 asteessa. Kaada täyte piirakkapohjalle. Paista piirakkaa uunn keskitasolla noin 40 min tai kunnes täyte hyytynyt.
Piirakka ei ole liian makea vaan sen kanssa käy hyvin siirappi ja vanilijajäätelö.
Pinaatti-papu-paistos sopii vaikkapa lisukkeeksi, tai miksei myös pääruoaksi esimerkiksi riisin kanssa.
Tarvitset:
1. Poista pavuista päädyt ja leikkaa ne puoliksi tai kolmeen osaaan. Höyrytä tai keitä pavut lähes kypsäksi kattilassa.
2. Hienonna valkosipulit ja huuhtele pinaatit.
3. Laita voi kuumenemaan paistinpannulle. Paista ensin hetki valkosipuleita.
4. Lisää pinaatit ja freesaa muutama minuutti.
5. Lisää pavut, kun pinaatit ovat lähes kypsiä.
Nam!
Satokassiin tömähti tiistaina kilon painoinen kurpitsa. Mieleeni juolahti tehdä siitä risottoa, jossa kurpitsaa on hyödynnetty kahdella tavalla, soseutettuna ja kuutioina. Rapeutta ja makeutta risottoon sain lisäämällä sinne maissia, joka myös löytyi satokassista. Edellisen sieniretken sato ei päätä huimannut ja muutaman itse poimitun suppilovahveron ja kanttarellin kaveriksi ostinkin vielä mustia torvisieniä jotka myös päätyivät risottoon. Yleisesti ottaen risoton valmistus vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, vaikka onkin varsin yksinkertainen ruokalaji. Huolellisesti valmistettuna se on herkku, jota kelpaa tarjota niin arkena kuin juhlissakin.
Kurpitsarisotto, metsäsieniä ja maissia
resepti 4-6 hengelle
1 kg kurpitsa 5 kpl valkosipulin kynsiä 1 1/2 kpl sipulia 2 dl risottoriisiä 1 l kasvislientä 1 rkl valkoviinietikkaa 200 g metsäsieniä (n. 1 litra) 1 maissi 50 g parmesanjuustoa raastettuna rypsiöljyä, suolaa, pippuria muutama oksa rosmariinia, 1/2 punttia lehtipersiljaa
Valmista ensin kurpitsasose. Halkaise kurpitsa kahtia ja poista siemenet. Leikkaa toinen puolisko isoiksi lohkoiksi kuorineen, mausta rypsiöljyllä, rosmariinilla, muutamalla murskatulla valkosipulin kynnellä sekä suolalla ja mustapippurilla. Paahda 225 asteessa noin 30 minuuttia tai kunnes kurpitsa on pehmeää. Anna jäähtyä hetki kypsennyksen jälkeen, poista sitten kuori ja soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, lisää mukaan pari desilitraa kasvislientä jotta saat aikaan tasaisen soseen.
Seuraavaksi voit aloittaa risoton valmistuksen. Hienonna sipuli ja jäljelle jääneet valkosipulin kynnet. Kuumenna muutama ruokalusikallinen rypsiöljyä laakeassa kattilassa. Kuullota sipuleita kattilassa muutama minuutti niin, että ne pehmenevät hiukan. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista vielä noin minuutti. Lisää seuraavaksi valkoviinietikka, joka saa heti höyrystyä pois. Tämän jälkeen risottoa kypsennetään lisäämällä lämmintä kasvislientä pienissä erissä. Lisää nestettä lisätään vasta, kun edellinen on imeytynyt riisin joukkoon. Sekoittele riisiä kysymisen aikana, jotta se ei tartu kiinni kattilan pohjaan. Kasvislientä kuluu noin 8 dl riippuen siitä, mitä riisiä käytetään. Risoton kypsyminen kestää noin 20 minuuttia, ja riisiin saa jäädä pieni purutuntuma. Hyvä risotto on rakenteeltaan löysää, kuohkeaa ja täyteläistä.
Sillä välin kun risotto kypsyy, voit kuoria ja kuutioida jäljelle jääneen kurpitsan sekä leikata maissintähkästä siemenet irti. Paista nämä metsäsienien kanssa pienessä määrässä rypsiöljyä ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Hienonna lehtipersilja.
Kun risotto on kypsää, lisää siihen kurpitsasose, lehtipersilja ja raastettu parmesanjuusto. Sekoita risotto hyvin ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Annostele lautasille ja nostele päälle paistettuja metsäsieniä, kurpitsaa ja maissia. Nauti välittömästi.
Lähde: Kiehumispiste
täyte:
munamaito:
1. Huuhtele pinaatti ja mangoldi. Poista mangoldista lehtiruodin paksuin osa. Pilko molempien lehdet pieniksi paloiksi.
2. Hienonna sipulit (halutessasi myös valkosipulin kynsi tai pari).
3. Kuumenna pannulla öljyö tai voita. Kuullota ensin sipuleita hetki ja lisää pinaatti ja mangoldi. Freesaa seosta muutama minuutti, kunnes lehdet ovat hiukan pehmenneet. Mausta suolalla.
4. Voitele piirakkavuoka tai irtopohjavuoka. Halkaisijaltaan pienemmässä ja reunoiltaan korkeammassa irtopohjavuoassa piirakasta tulee hiukan mehevämpi kuin perinteisessä matalassa piirakkavuoassa.
5. Painele piirakkapohja vuokaan. Jos käytät valmista pohjaa, noin 2/3 pakettia riittää normaaliin piirakkavuokaan. Levitä kasvistäyte sekä feta ja raejuusto piirkkapohjalle.
6. Valmista munamaito: Riko kananmunien rakenne kulhossa. Lisää maito, jugurtti ja maisteet ja sekoita. Kaada seos vuokaan tasaisesti täytteen päälle.
7. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
8. Paista 225 asteessa noin 35 minuuttia, tai kunnes juusto on hiukan ruskistunut.
9. Piirakka on parhaimmillaan haaleana, noin tunnin-parin päästä paistamisesta. Nauti salaatin seurana!
Leikkaa kurpitsasta hattu pois. Poista siemenet, koverra hedelmäliha ja leikkaa se lohkoiksi. Keitä lohkot pehmeiksi kana- tai kasvisliemessä. Siirrä keitos pois liedeltä. Kaada suurin osa vedestä talteen erilliseen astiaan. Soseuta kurpitsalohkot sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa, ohenna tarvittaessa keitinliemellä. Lorauta halutessasi joukkoon kermaa. Siirrä keitto takaisin liedelle ja mausta: suolaa, tuoretta inkivääriä raastettuna (tai inkiväärijauhetta), ripaus kanelia, juustokuminaa, maustepippuria, pieni hyppysellinen cayennepippuria tai chiliä... Maistele keittoa ja käytä maustamisessa mielikuvitusta! Ripottele keiton pinnalle paahdettuja ja suolattuja (tai soijakastikkeella maustettuja) kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä.
Koverretusta kurpitsasta tehdään tietenkin Halloween-lyhty! :)
T. Veera
Vajan piirrustukset vaja_perskis_top (1)
vaja_runkomitat_perskis_MUUTOS (1)
Vajan katolle tulee viherkatto vaja_viherkatto (1)