Satokauden ensimmäinen sato

Satokauden ensimmäinen sato

Oman pellon kymmenes satokausi alkoi torstaina 18.6.2021. Vietämme Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oman pellon juhlavuotta.

Some-kanavat alkoivat piipata oman pellon kasviskuvilla. Ensimmäinen sato-osuus sisälsi varhaissipulinipun, rukolaa, mizunaa, maa-artisokkaa, salaatteja, retiisejä, raparperia ja basilikan taimen.

200767696_4502324899777547_8294967112175103035_n.jpeg

Jäsenet ovat hakeneet satoa sadonjakopisteistä, joita on kuusi kappaletta. Sadonjakopisteet sijaitsevat pellon lisäksi Herttoniemenssä, Kalasatamassa, Kampissa, Arabianrannassa ja Nihtisillalla.

Nyt uutena “sadonjakopisteenä” on itsepoiminta pellolta. Kokeilemme mallia ensimmäisen kerran tänä vuonna. Kehitämme yhdessä jäsenten kanssa mallia, jossa viljelijät hoitavat viljelykset ja jäsenet pääsevät itse sadon keräämään suoraan pellosta.

Viljelijämme eli personal farmer auttaa jäseniä ja opastaa itsepoiminnan alussa. Kuvassa personal farmer Teija ohjeistaa jäseniä, että ensimmäinen peltokokemus on hyvä ja onnistunut.

201247818_10159551022858729_8378176945582318745_n.jpeg

Kehitämämme kumppanuusmaatalousmalli muokkaa meitä jäseniä kasvispainotteisempaan ruokailuun ja luontevasti muuttaa ruokailumme satokauden aikana sesonkien mukaiseksi. Kun saamme sato-osuuden niin tiedämme että tämä on puhtainta, tuoreinta ja juuri nyt parasta.

Nyt itsepoiminta lisää kokemuksellisuutta satokauden aikana. Olemme kauden alusta pitkälle syksyyn näkemässä miten luonto muuttuu ja kasvaa. Vierailemme pellolla useammin ja säännöllisesti hakemaan sato-osuutemme. Miten kivaa on poimia itselle salaatit penkistä ja pyöräillä kotiin valmistamaan ruokaa, joka on vain hetki sitten kasvanut pellolla.

201194525_4135500119843729_6426889287668146385_n.jpeg

Satokausi on käynnistynyt ja yritämme jakaa tännekin tietoa, että tiedät kuka ruokasi kasvattaa ja missä?

Tiesitkö, että Norjassa on yli sata kumppanuusmaatilaa, joissa on itsepoiminta. Meillä käydään mansikoita ja marjoja keräämässä, mutta miksei myös kasviksia?

Otamme uusia jäseniä Ruokaosuuskuntaan ja lue lisää jäsenyydestä alla olevan linkin takaa.

Kuvat: Kaupunkilaisten oma pelto, kuvaajat: Teija Heikkinen, Saija Pellikka, Olli Repo

Oletko vailla kesätyöpaikkaa?

Oletko vailla kesätyöpaikkaa?

Tarjoamme kesätöitä neljälle vuosina 2003–2006 syntyneelle vantaalaiselle tai vuosina 2004–2005 syntyneelle helsinkiläiselle nuorelle, jolla on kaupungin kesätyöseteli.

Valitse itsellesi sopiva kesätyöjakso:

  • 1. jakso ma 7.6. - pe 18.6.2021 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa (10 työpäivää)

  • 2. jakso ke 16.6.- ke 30.6.2021 väliselle jaksolle 2 kesätyöpaikkaa (10 työpäivää, huom. juhannusaatto 25.6. ei ole työpäivä)

Työn kuvaus: Työpaikkana on luomupelto, jossa ruokaosuuskunta viljelee monipuolisesti erilaisia vihanneksia avomaalla ja kausihuoneessa. Työtehtävinä on istutusta ja kitkentää, mikä on fyysistä ja välillä yksitoikkoista työtä. Toisaalta pellolla on 40 eri kasvilajia, joten työssä on vaihtelua ja tilaisuus oppia luomuviljelyn periaatteita ammattitaitoisten viljelijöiden ohjauksessa. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaatteet likaantuvat eli työvaatteet (säänkestävä varustus) pitää olla. Kesätyöntekijöiltä odotetaan pitkäjänteisyyttä, kiinnostusta fyysiseen ulkotyöhön ja hyvää asennetta.

Työaika: 6.5 tuntia per päivä eli klo 8.30-15.00 on työaika (sis. ruokatunnin) . Kesätyö on 10 työpäivän pituinen. Katso ylhäältä työjaksot.

Tarjoamme: 450 euron (brutto) palkka 10 päivän työjaksosta.

Työpaikka eli Kaupunkilaisten oma pelto sijaitsee Vantaan Korsossa Vallinojalla. Katso linkki. Kaupunkilaisten oma pelto on Ruokaosuuskunnan omistama kumppanuusviljelymalli, joka viljelee satokauden kasviksia osuuskunnan jäsenille. Lue lisää ruokaosuuskunnasta tästä linkistä.

Hakuaika Jos olet  vuosina 2003–2006 syntynyt vantaalainen tai vuosina 2004–2005 syntynyt helsinkiläinen, jolla on kaupungin kesätyöseteli, niin voit hakea kesätöihin Kaupunkilaisten omalle pellolle. Jos kesätyö maatilalla kiinnostaa, niin laita kesätyöhakemus (vapaamuotoinen, mutta pakollinen) osoitteeseen ruokaosuuskunta@gmail.com otsikolla: KESÄTYÖ. Hakemuksessa on oltava vähintään nimi, kotiosoite, yhteystiedot ja syntymäaika. Kerro myös miksi haluaisit tulla kesätöihin Kaupunkilaisten omalle pellolle. Kerrothan myös muutamalla sanalla itsestäsi. 

Kerro myös kumpi työjakso sopisi sinulle parhaiten.

Hakuaika päättyy jo pe 28.5.2021. Vain sitä ennen tulleet kesätyöhakemukset otetaan huomioon. Hakemusten perusteella valitaan kesätyöntekijät vuodelle 2021. Kesätyöpaikan saaneille ilmoitetaan kesätyöpaikasta sähköpostitse viimeistään ti 1.6. mennessä.

(Pien)yhteisö

”Ekosysteemisyys ilmenee syömisessä. Se mitä syömme, ei kosketa meitä vain henkilökohtaisesti, vaan syömällä kytkeydymme muuhun ympäristöön. Mikrobit ovat linkki luonnon ja itsemme välillä.”

 ”Mikrobioottinen alitajunta on vastuussa monista vieteistämme ja haluistamme sekä tunteistamme ja fyysisestä ja mentaalisesta terveydestämme. Mikrobeilla on todella valtaa. On kiinnostavaa pohtia missä määrin kehomme tuntemukset kumpuavat suolistosta. Sisälläni oleva mikrobikuiskaaja koostuu mikrobeista sisuksissani ja sen suhteista ympäröiviin olennaisiin seikkoihin. Meissä asuu mikrobiaalinen ekosysteemi, jonka kautta olemme yhteyksissä muihin ekosysteemeihin.” –Elonkehä 4/2020

Pellolla puuhatessa tulee laitettua kädet multaan, maisteltua lehtiä sieltä sun täältä. Ihoon hiertyy maanperän eliöstöä kontatessani milloin istuttamassa, kitkemässä tai keräämässä. Maanparannuksen lomassa pyörittelen ja hierrän maata käsissäni arvioiden ja pohdiskellen. Mieleeni palaa englannin kielinen termi omnipresent = kaikkialla samanaikaisesti läsnäoleva. Tunnen sen upottaessani sormeni maahan. Vaikutus alkaa, me sekoitumme. Olen tässä ja mikrobit ovat myös, samaan aikaan läsnä kaikkialla.

Käsityksemme itsestämme selvärajaisena, erillisenä muusta on mullistunut mikrobitutkimuksen myötä.  Jatkuva vuorovaikutus ja yhteismuodostuminen ympäristön kanssa parantavat käsitystämme osana kaikkeutta. Esimerkiksi sohvalla lukiessani ymmärrän yhtäkkiä, että kehoni vuorovaikuttaa sohvan kanssa. Ihollani olevat mikrobit ja sohvan mikrobit sekoittuvat keskenään. Missä minä lopun ja mistä sohva alkaa? Saman kokemuksen olen saanut usein luonnossa oleskellessani. Onko tämä se luontoyhteys, josta viime vuosina on yhä laajemmin puhuttu? Että se ei olekaan ainoastaan sielullinen kokemus, joka kumpuaa muistoista ja kokemuksista, aistien tuomista vanhoista tarinoista vaan myös mikrobien positiivisista vaikutusta terveyteemme. Kuulumme myös elimellisesti osaksi luontoa, meissä on luontoa. Paljon on puhuttu myös siitä, miten perheenjäsenten mikrobiomi eläytyy toisiinsa eli samankaltaistuu. Meillä on sisäinen yhteys toisiimme.

Myös terveyden näkökulmasta on tärkeää ruokailijana olla tekemisissä maan kanssa, josta ruoka kasvaa. Tällä kymmenvuotiskaudella talkoilu pellolla ei ole enää ainoa mahdollisuus saada kädet maahan vaan nyt jäsenet pääsevät myös itse poimimaan satoaan ja siten vuorovaikuttautumaan maan kanssa. Itsepoimijoiden määrä on yllättänyt positiivisesti. Yhteinen suunnittelupalaverimme poiki mukavasti huomioonotettavia vinkkejä, joilla saamme ohjattua itsepoimijat uuden alkuun. On jännittävää päästä ohjaamaan teitä satonne äärelle kunhan kevättyöt saadaan tehtyä ja kasvua päästy seuraamaan.

20200618_130748.jpg

Lähteitä: Elonkehä lehti ja Microbes and other shamanic beings- Cesar E Giraldo Herrera

 

Terveisiä toukotöistä, Teija

Lehdistötiedote: Korona-aika kehitti uuden tavan ostaa kasviksia - pääkaupunkiseudulla haetaan satokauden herkut omalta pellolta

Lehdistötiedote: Korona-aika kehitti uuden tavan ostaa kasviksia - pääkaupunkiseudulla haetaan satokauden herkut omalta pellolta

Lehdistötiedote: Korona-aika kehitti uuden tavan ostaa kasviksia - pääkaupunkiseudulla haetaan satokauden herkut omalta pellolta

Palstaviljely on suosittua kaupungissa, mutta se ei ole kaikille mahdollista. Kaupunkilaisten oma pelto haluaa tuoda luonnosta ja hyvästä ruuasta kiinnostuneille mahdollisuuden osallistua viljelyyn helpommin. Kaupunkilaisten oma pelto on kumppanuusmaataloustila, jolla yhdessä vuokratulla pellolla yhdessä palkatut ammattiviljelijät, eli “personal farmerit” viljelevät satoa jäsenille. Jäsenet voivat osallistua toimintaan mm. talkoilemalla ja ostamalla ennakkoon sato-osuuden pellolta. Yhdessä voimme muuttaa suomalaista ruokakulttuuria ja olla edistämässä  kestävää kuluttamista, kun tiedämme kuka ruokamme viljelee ja mistä ruokamme tulee. Vantaan Korsossa sijaitseva Kaupunkilaisten oma pelto tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden tuoreisiin kasviksiin myös satokaudella 2021. 

 
Itseäni tässä kiinnostaa yhteisöllisyys. Minulla oli aiemmin oma palsta Espoossa, mutta menetin sen, kun muutin Helsinkiin. Tässä pääsee tekemään yhdessä, ja jokainen voi omien voimiensa ja kiinnostuksensa mukaan osallistua
— Päivi Halonen, kaupunkilaisten oman pellon jäsen
 

Uutena mallina on itsepoiminta suoraan pellolta; jäsenet voivat käydä pellolla poimimassa itse oman sato-osuutensa personal farmereiden opastamana. Uusi malli luo jäsenille mahdollisuuden seurata läheltä oman pellon satokautta. Tämä Suomessa uusi itsepoimintamalli on tuttua mansikkatiloilta, mutta esimerkiksi Norjassa kumppanuusmaatilat perustuvat hyvin pitkälti itsepoimintaan. Se luo jäsenille ainutkertaisen luontokokemuksen. Pellon satoa voi tilata myös aikaisempaan malliin jakopisteisiin ympäri Helsinkiä, missä sadonjako tapahtuu joka toinen viikko.

Korona-aika on laittanut monet yritykset tiukille ja myös oman pellon toimintaa on mietitty uusiksi vastaamaan niin meneillään oleviin kuin tulevaisuudenkin haasteisiin. Nyt korona-aikana uskomme, että tällaiselle toiminnalle on kysyntää. Pellolla on helppoa pitää hyvät turvavälit ja kontaktit minimissään. Omalle pellolle voi tulla vaikka viikonloppuna viettämään aikaa, nauttia piknikin ja samalla kerätä sato-osuuden suoraan pellosta. Jäsenet jakavat reseptejä ja viljelijät neuvovat kasvisten säilömisessä ja käsittelyssä. Parhaista ja tuoreimmista raaka-aineista on helppo valmistaa ruokaa ja löytää uusia reseptejä arkeen.

 
Kun usein katsotaan ensin resepti ja hankitaan siihen raaka-aineet, tässä se menee toisinpäin. Meillä on aineet valmiina ja saamme tehdä niistä ihan mitä haluamme. Mielestäni tämä on monella tasolla se, miten koko meidän ruokatalous pitäisi organisoida, jotta se olisi kestävämpää. Tämä on myös todella luovaa.
— Galina Kallio, kaupunkilaisten oman pellon jäsen
 

Aiempien vuosien tapaan oman pellon viljely perustuu maaperää uudistaviin luomuviljelymenetelmiin ja se tarjoaa myös erinomaiset puitteet mm. Green care -hyvinvointitoiminnan harjoittamiseen.


Kaupunkilaisten oma pelto täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Oma pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalouteen (csa = community supported agriculture) perustuva maatila. Oma pelto on palkittu mm. Ruohonjuuri-palkinnolla (2015),  Sitran Kestävä talous –ideakilpailussa (2013) ja innovatiivisen maaseutukehittäjän Maaseudun tulevaisuuden tekijä -palkinnolla (2014). Suomen kansallismuseo dokumentoi syksyn 2013 Suomi syö ja juo -hankkeessa Herttoniemen ruokaosuuskuntaa Helsingissä, joka hallinnoi Kaupunkilaisten oma pelto -hanketta.


Lisätiedot ja haastattelupyynnöt

Olli Repo, hallituksen pj.
olirepo@gmail.com
0505715032

Matti Näränen, viestintä
matti.naranen@gmail.com
0505926089

www.omapelto.fi

logot_nettisivulle_2021 copy.jpg

Elämä pyörii ruoan ympärillä

Spring equinox.jpg

Vuodenvaihteessa jokin sisäinen aikaratas minussa nytkähtää vähän muuttaen levon ja pohdiskelun vaiheet aikomukseksi ja suunnitelmiksi. Sisäinen vuosikelloni siis kantaa kasvukauden enteet ja tunteet mukanaan jaksottaen voimavarojani sekä ajatuksen kulkuani sen mukaan onko kesä tulossa vai menossa. Viime päivinä olen ollut jo varovaisesti innostunut, mutta loppusyksystä eli ei kovinkaan montaa kuukautta sitten tulevan kauden siemenkuvaston tipahtaessa postiluukustani, en jaksanut avata sitä pariin kuukauteen.

Kauden loputtua on hyväkin hengähtää ja alkaa touhuta aivan muita juttuja. Sopivina hetkinä mieli kuitenkin palaa arvioimaan ja muistelemaan menneen kesän sujumista. Kestää jonkin aikaa koota onnistumisien ja epäonnistumisien tekijät sekä sen hyväksyminen, ettei kaikkiin tapahtumiin ole löytynyt vielä vastausta. Oma käsittelyprosessi on niin kesken, ettei kasvukauden eri tekijöiden kärsivällinen selittäminen oikein tahdo onnistua. Onnistumisien huomiointi on erityisen merkittävä hyvinvoinnin ylläpitäjä ja oman työn kuormittavuuden mittari. Tekemistähän siellä pellolla aina riittää, mutta joka päivä ei voi lähteä töistä kotiin miettien mitä kaikkea jäi tekemättä. Niiden ajatusten kanssa ei vapaa-ajasta saa laadukasta palautumista irti. Tietysti ja onneksi, kun vapaa-aika on laadukasta ja tarpeeksi väljää, myös positiiviselle vapaaehtoiselle mietiskely- ja suunnittelutyölle jää tilaa.

Viljelysuunnitelman teko on nyt Kirsin kanssa aloitettu, viljelykiertoa, siemen- sekä taimitilauksia suunnittelemalla ja kasvatuksia listattu kotitoimistossa. Tästä hetkestä eteenpäin kevät tuntuu olevan koko ajan aivan nurkan takana. Myös Oman pellon muuta toimintaa ja yhteisöä on kehitetty yhdessä aktiivisten jäsenten kanssa koko pimeän talvijakson ajan. Viikoittaiset etäpalaverit ovat muokanneet toimintaa hieman uuteen suuntaan korostaen yhteisöllisyyttä sekä suhdetta peltoon. Haluamme tutustuttaa mahdollisimman monet peltoon ja sen ympärille muotoutuvaan yhteiskunnallisesti merkittävään toimintaan. Itsepoimintamahdollisuus avaa jäsenille uuden tavan noutaa satonsa suoraan pellosta meidän viljelijöiden opastuksella. Tämä mahdollistaa suoran suhteen muodostamisen maahan, josta ruoka kasvaa. Noutopisteet jatkavat yhä niille jäsenille, joilla toistuva käynti pellolla ei ole mahdollista. Talkootoimintaa on monipuolistettu erilaisten osaamisalojen ympärille ja ryhmäytetty niin, että samoista aiheista kiinnostuneet voivat yhdessä toteuttaa erilaisia tehtäviä mm. markkinoinnista peltotöihin ja tapahtumien järjestämiseen Oman pellon hyväksi.

Sato-osuus 9.jpg

Elämä, sehän pyörii ruoan ympärillä, vaikka moderni maailma onkin pyrkinyt häivyttämään sen tosiasian meidän arjestamme. Meidän kumppanuusviljelijöiden tehtävä on monipuolisen tuotannon suunnitteleminen huomioiden erilaisten jäsenyyksien ja asiakkaiden tarpeet sekä toiveet. Tuottaa laadukas ja kokonaisvaltainen ruokakokemus. Tarpeena pidämme keskeisiä ravintokasveja kuten perunaa, juureksia ja palkokasveja. Tätä valikoimaa voimme monipuolistaa kaaleilla, lehtivihanneksilla, kurpitsoilla ja nyt myös erilaisilla kasvihuonevihanneksilla. ”Monipuolisessa viljelyssä ei yksittäisten satokasvien epäonnistuminen juurikaan tunnu.” – kirjoittaa Omavaraisopiston perustaja ja omavaraiseläjä Maria Dorff (Elonkehä 4/2020). Hän viljelee itselleen ja perheelleen. Me teemme tätä jäsenille, joiden talkoopanos ja osallistuminen erilaisiin toimintamme keskeisiin tehtäviin on koko kumppanuusmaatalouden juoni ja hyvä juoni onkin, sillä onhan yhdessä tekeminen ja peltoyhteisöön kuuluminen erityistä ja henkeä kohottavaa.

Tervetuloa mukaan vanhat ja uudet jäsenet !

Terveisin

personal farmer, Teija

Viljelykooste 2020

Kesän houkutteleva lämpö on muuttunut raikkaaksi syksyn koleudeksi ja pian kipristeleviksi yöpakkasiksi.

Kevättöitä päästiin tekemään hyvissä ajoin. Poikkeuksena tänä vuonna kynnettiin pellot keväällä, joka oli täysin ylimääräinen lisätyövaihe normaaliin kevääseen verrattuna. Kevään kuivat säät olivat kuitenkin suotuisia maanmuokkauksille, mutta talven ja erityisesti routimisen puuttuminen vaikuttaa maan rakenteeseen ja juuririkkakasvien elinvoimaisuuteen. Sää yllätti muun muassa 11.5. sipulin istutuksen aikaan, jolloin saatiin lumisadetta enemmän kuin koko talven aikana. Kevään ja kesän märät olosuhteet vaikuttivat esimerkiksi juuri sipulin laatuun aiheuttaen varastotauteja kuten naatti- ja harmaahome.

Kylvöajankohtaan osui myös kuiva jakso, jolloin osaa sadosta jouduttiin kastelemaan, mutta joidenkin kasvien itävyys kärsi kosteuden puutteesta.

Kaikesta huolimatta kevättyöt sujuivat hyvässä rytmissä ja työvoimaa ja ahkeria harjoittelijoita oli tarpeeksi. Kiitos kaikille reippaille kesän aikana tutuksi tulleille harjoittelijoille ja talkoolaisille. Kumppanuusmaataloutta tehdään yhdessä. On ollut upeaa nähdä ja tutustua teihin kaikkiin. Kiitos myös Pentille uusien viljelijöiden opastamisesta alkuun.

20200727_113743.jpg

Kuivan kesäkuun jälkeen saatiin koko heinäkuun alku sadetta pääsääntöisesti joka päivä eikä satovaurioilta vältytty. Osa lohkoista kärsi liiasta vedestä pahoin. Esimerkiksi kaalipelto oli veden vallassa lähes koko heinäkuun ajan. Liika märkyys aiheuttaa maaperässä hapenpuutetta, jolloin kasvien ravinteiden otto häiriintyy vakavasti. Sade aiheutti myös sen ettei koneiden kanssa ollut mitään asiaa pelloille ja kaikki haraukset sekä rikkaruohojen torjunnat jouduttiin tekemään täysin käsityönä. Huono salaojitus vaikuttaa suuresti peltojen vedenläpäisykykyyn. Heinäkuussa suurin osa harjoittelijoista oli kesälomalla kitkentöjen tarpeen ollessa suurimmillaan. Kvt -leiriläiset ovat aikaisempina vuosina hoitaneet kitkennät kahden viikon ajan heinäkuussa, mutta koronan takia leiriä ei voitu tänä vuonna järjestää. Edellisen kesän työvoimapula aiheutti sen, ettei viime kesänä ehditty kitkeä ja kyntäminen jäi tekemättä syksyllä. Tämä vaikuttaa suuresti myös tämän vuoden tilanteeseen. Viljely ei ole koskaan vain yhden kauden asia vaan siihen vaikuttaa aina edellisten kausien tapahtumat. Jäsenten osallistuminen viljelyyn on hyvin olennainen osa kumppanuusmaataloutta. Myös tiedottaminen pellon tapahtumista on erityisen tärkeää läpinäkyvyyden näkökulmasta ja siihen on tänä vuonna haluttu panostaa.

Parin viime vuoden aikana on saatu Oman pellon käyttöön kaksi uutta peltolohkoa. Maa-analyysi osoitti happamuutta etenkin näillä uusilla lohkoilla, joten kyseiset lohkot kalkittiin keväällä. Uusien lohkojen käyttöönotto ja kunnostaminen vaatii oman aikansa ja ravinnetasapainon löytymistä. Viherlannoitus on puuttunut viljelykierrosta aiemmin ja tänä vuonna aloitettiin kaksivuotinen viherlannoitus. Se on maan lepovaihe vihannesviljelyn välissä. Viherlannoituksella voidaan myös löytää ratkaisuja kasvitautien hallintaan. Kasvipeitteisyys ja kevennetyt muokkausmenetelmät lisäävät eloperäisen aineksen kertymistä pintamaahan. Se parantaa yleensä mururakenteen kestävyyttä, mikä vähentää liettymisen, eroosion ja kuorettumisen riskiä. Eloperäisen aineksen lisäys myös parantaa maaperämikrobiston elinoloja vaikuttaen maan kosteus- ja lämpötilaoloihin.

20200618_130748.jpg

Tällä kaudella säät ovat olleet todella vaihtelevia eikä sääennusteeseen ole ollut aina luottamista. Tämä vaikeutti muun muassa istutus -ja kylvöajankohtien arvioimista.

Kasvihuoneen siirto muun tilakokonaisuuden yhteyteen oli myös lisätyövaihe tänä vuonna ja satsaus tuleviin vuosiin. Tomaatin taimet päästiin istuttamaan myöhässä kesäkuun puolella, joten sato-odotus ei tälle kaudelle ollut vielä kovin suuri. Tulevana kesänä pääsemme aloittamaan omien taimien kasvatuksen ja aloittamaan myös kasvihuoneen kauden hyvissä ajoin.

Screenshot_20201013-190425_Drive.jpg

Toinen loistouudistus tälle vuodelle on ollut kylmäkontti, jossa voimme säilyttää satoa viileässä ja turvassa tunkeilijoilta. Varastointiolosuhteet ovat merkittävästi paremmat ja lähempänä kuin aiemmin.

Screenshot_20201013-191538_Gallery.jpg

Koronan vaikutus on näkynyt selvimmin ravintolajäsenten vaikeuksina. Keväällä työt aloitettiin normaalisti ja pystyttiin työskentelemään väljästi kummemmitta muutoksitta. Se oli talven jälkeen helpottavaa.

Tuhoeläinten vaikutusta sadon onnistumiseen ei voi vähätellä, sillä niiden kirjo on monipuolinen. Peurat ja jänikset ruokailevat aivan samoilla kasveilla, joita mekin herkuttelemme. Etanat ja kotilot on tänä vuonna viihtyneet kosteassa kasvustossa suurilukuisina. Ensi vuonna aitojen pystyttäminen on välttämätöntä joillekin lohkoille.

Uudet viljelijät pääsivät tänä vuonna tutustumaan biodynaamiseen viljelyyn, maaperään, kumppanuusmaatalouteen sekä toisiinsa. Maaperään tutustuminen vie aikansa ja vaihtelevat olosuhteet tuovat omat haasteensa, koskaan vuosia ei voi verrata keskenään. Tiimihenki on kerrassaan loistava ja kannustava. Myös harjoittelijat ovat saaneet hyvän ilmapiirin, jossa opetella sekä työelämäntaitoja että viljelyä.

Screenshot_20201013-185322_WhatsApp.jpg

Kuten monipuolisessa viljelyssä on tapana, toiset kasvit nauttivat ja menestyvät samalla kun toisista saadaan vain vähän, jos ollenkaan satoa. Laaja valikoima kasveja takaa kuitenkin satoa joka vuodelle ja saa kokeilemaan uusia raaka-aineita keittiössä.

Screenshot_20201007-152241_WhatsApp.jpg

Terveisin personal farmerit Kirsi, Noel, Teija ja Vili

Screenshot_20200924-123959_Gallery.jpg

Summary 2020:

Spring work was done well in advance. Exceptionally this year, the fields were plowed in the spring, which was a completely extra stage of additional work compared to the normal spring. However, the dry weather in the spring was favourable for tillage, but the lack of exposure to winter, and especially frost, affects soil structure and the viability of weeds roots. The weather surprised us when on 11.5. at the time of onion planting, more snow fell than during the entire winter. The wet conditions of spring and summer, for example, affected the quality of the onions, causing storage diseases such as top- and gray mold.

There was also a dry period at the time of sowing, when part of the crop had to be irrigated, but the germination of some plants suffered from a lack of moisture.

Despite everything, the spring work went in a good rhythm and there was enough manpower and hard-working trainees. Thank you to all the energetic interns and members who we met during the summer. CSA is more than anything, doing together. It has been great to get to know you all. And thanks to Pentti for guiding our new farmers in the beginning.

After a dry June, the whole of early July was wet, nearly every day and no crop avoided damage. Some of the plots suffered badly from too much water. For example, the cabbage field was under water for most of July. Too much wetness causes a lack of oxygen in the soil, which severely disrupts plant nutrient uptake. The rain also meant that it was not possible to use the machines in the fields and all the hoeing and weeding had to be done entirely by hand. In July, most trainees were on summer vacation when the need for weeding was greatest. In previous years, Kvt campers have been caring for weeding for two weeks in July, but due to the corona, the camp could not be held this year. The labor shortage of the previous summer and plowing was not done in the autumn meant major increase in weeds this year. This also greatly affect this year's situation. Cultivation is never just a matter of one season but is always influenced by the events of previous seasons. The participation of members in farming is an essential part of the partner economy. Information on field events is also particularly important from the point of view of transparency, and there has been a desire to improve it this year.

In the last couple of years, two new field blocks have been made available to us. The soil analysis showed acidity especially in these new plots, so those plots were limed in the spring. The refurbishment of new blocks requires having time to work on the nutrient balance. Green manure has been missing from the crop rotation earlier and a two-year green manure was started this year. It is the resting phase of the land between vegetable growing. Green manure can also be used to find solutions for controlling plant diseases. Plant cover and light tillage methods increase the accumulation of organic matter in the topsoil. It usually improves the durability of the soil structure, which reduces the risk of sludge, erosion and peeling. The addition of organic matter also improves the living conditions of the soil microbiota, affecting soil moisture and temperature conditions.

During this season, the weather has been really variable and there has not always been confidence in the weather forecast. This made it difficult to estimate planting and sowing times, among other things.

The transfer of the greenhouse to the main farm was also an additional phase of work this year and an investment in the coming years. Tomato seedlings were planted only in late June, so the harvest expectation for this season was not yet very high. Next summer we will be able to start growing our own seedlings and also start the greenhouse season well in advance.

Another great innovation this year has been the cold container where we can keep the crop cool and safe from intruders. Storage conditions are significantly better and closer than before.

The effect of Corona has been most evident in the difficulties of restaurant members. In the spring, work began normally and it was possible to work freely without major changes. It was a relief after the winter to get out to fresh air and start our season.

The impact of pests on crop success cannot be underestimated, as their spectrum is diverse. Deer and hares feed on exactly the same plants that we value. Snails and slugs have thrived in moist vegetation in large numbers this year. Next year, erecting fences will be necessary for some plots.

This year, new farmers got to know biodynamic farming, soil, partner agriculture and each other. Getting to know the soil takes time and changing conditions bring their own challenges, so years can never be compared. The team spirit is great and encouraging at the same time. The trainees have also been given a good atmosphere in which to learn both working life skills and farming.

As is customary in diversified cultivation, some plants enjoy and thrive while others yield little, if any. However, a wide range of plants guarantees a harvest every year and allows you to try new ingredients in the kitchen.

Oman pellon porkkananaattipesto

Oman pellon porkkananaattipesto

Porkkananippu on kivan näköinen, mutta mitä tehdä naateille? Minusta parasta on porkkananaattipesto. Ja sen tekee heti niin porkkanat mahtuu jääkaappiin paremmin. Samoin naattien tuoreus on tärkeää eli heti sadonjaon jälkeen peston tekoon.

IMG_20200908_190657.jpg

Tarvitset porkkanan naattien lisäksi puolikkaan sitruunan mehun, 1/3 dl oliiviöljyä, 60-80 g pistaasipähkinöitä, 1-2 kynttä valkosipulia, alle 100g manchego juustoa, ripaus suolaa ja mustapippuria. Pähkinöinä käy hyvin pistaasipähkinät ja miksei cashewpähkinätkin. Samoin juuston voi korvata esimerkiksi parmesaanijuustolla.

Kaikki tehosekoittimeen ja tahnaksi. Naateista kannattaa poistaa paksuimmat kohdat niin pestosta ei tule puisevaa. Pistaasipähkinät ovat valmiiksi suolaisia ja juustokin niin suolaa pestoon ei tarvitse paljoa lisätä. Lisää hieman vettä niin sekoittuu kivemmin ja tahna ei ole liian jäykkää.

Pesto sopii myös dipiksi esimerkiksi porkkanalle, varsisellerille, kyssäkaalille…

IMG_20200908_192207.jpg

Kumppanuusmaataloustapaaminen:  Kumppanuusmaatalouden reilut maksumallit

Kumppanuusmaataloustapaaminen:  Kumppanuusmaatalouden reilut maksumallit

Kumppanuusmaatilojen verkostoitumistilaisuus järjestettiin omalla pellolla. Tilaisuudessa pohdittiin kumppanuusmaatalouden reiluja maksumalleja. Tilaisuudessa kuulimme kokemuksia Norjan ja Saksan reiluuteen, joustavuuteen ja solidaarisuuteen pyrkivistä maksumalleista. Rita Amundsen on ollut mukana Norjan ensimmäisessä ja suurimmassa kumppanuusmaataloudessa Øverland Andelsbrukissä sen perustamisesta lähtien. Alustuksessaan Rita kertoo Øverland Andelsbrukin monta kertaa muuttuneista jäsenyys- ja maksumalleista sekä CSA-toiminnan kehittymisestä Norjassa. Toinen kansainvälinen puhujamme Sebastian Klein on puolestaan Saksan kumppanuusmaatalousverkoston Netzwerk Solidarische Landwirtschaftin aktiivi ja mehiläistarhaaja. Sebastian auttaa CSA-tiloja niiden toiminnan, markkinoinnin ja maksumallien kehittämisessä. Alustuksessaan hän avaa Saksan CSA-toiminnan taustaa, solidaarisuuskysymyksiä sekä bidding round –maksumallia.

Järjestimme tapaamisen yhdessä Kumakka- ja Just Food -hankkeiden kanssa Kaupunkilaisten omalle pellolle lauantaina 5.9.2020 klo 10-18. 

Päivä alkoi tilaisuuden järjestäjien esittelyllä. Kumakka-hankkeen esitteli Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri. Kumakka-hanke on saanut ELY-keskuksen kautta maaseuturahoitusta, jolla edistetään kumppanuusmaatalouden tunnettavuutta ja selvitetään mahdollisuuksia Suomessa. Hankkeen fokus on tiedonhauissa, tiedottamisessa, viestinnässä ja kumppanuusmaatalousprojektien verkoston ylläpitämisessä. Hankkeella on euroopan laajuinen mediaseuranta kumppanuusmaatalous aiheista. Hanke seuraa mitä mediassa puhutaan kumppanuusmaatalouteen liittyen. Ja 20.3. oli iso piikki, joka johtui koronasta. Ihmiset alkoivat olemaan kiinnostuneita paikallisesta ruuasta ja csa-farmit nousivat mediaosumissa hyvin näkyville. Samaa ei koettu Suomessa, koska kumppanuusmaatalous on uutta eikä sitä osata vielä etsiä ratkaisuna paikallisena ja kestävämpänä ruokakanavana. Suomessa tilojen suoramyynti nousi monella tilalla eli samanlaista liikehdintää oli koko euroopassa, mutta kumppanuusmaataloutta ei osattu hakea ratkaisuna.

Just Food hankkeen tutkija Anni Turunen kertoi hankkeen isosta reilummasta ja oikeudenmukaisemmasta ruokatutkimuksesta, jonka yhtenä pienenä tutkimuskohteena on Kaupunkilaisten oma pelto. Yhdessä hankkeen kanssa yritetään löytää tasapuolisempia maksumalleja oman pellon toimintaan. Siksi päivän teema oli juuri sopiva järjestää omalla pellolla Vantaalla.

Øverland Andelslandbruk, Norja

Rita Amudsen kertoi Norjan kumppanuusmaatalous historian, joka alkoi 15 vuotta sitten, kun he perustivat Øverland Andelslandbruk tilan. Alkuajan kuvaus kuulosti hyvin tutulta oman pellon historian kanssa. Ja olikin kiva kuulla miten heidän tilansa oli kasvanut 75 perheen tilasta nykyiseen 345 sato-osuuteen. Millaisia vaiheita ja kipukynnyksiä matkalla oikein oli ollut. Ja mitä me voisimme oppia heidän mallistaan? 

Overland Andelslandbruk, jonka yksi perustajäsen ja pitkään hallituksessa työskennellyt Rita kertoi hienosti Norjan kumppanuusmaatalouden synnystä ja vaiheista. Tila siis perustettiin 2006 ja aluksi sato-osuuksia oli 75. Tila perustettiin säätiön omistamalle testitilalle, jonka yhteydessä Overland oli osana. Tilalla oli työkoneita ja tilarakennuksia valmiina, joten toiminta oli helpompi aloittaa. Myös säätiön tuki kumppanuusmaataloutta kohtaan varmasti helpotti toiminnan alkua ja mahdollisti toiminnan kasvamisen seuraavina vuosina, koska käytössä oli isompi tilakokonaisuus. Tila sijaitsee Oslossa ja Rita mainitsi hyvin että vähän kuin Espoo sijainniltaan ja asukasmääriltään. 

Ensimmäinen vuosi oli yhdelle viljelijälle liian raskas ja viljelijä väsyi eikä jatkanut seuraavalle kaudelle. Hyvin samanlainen alku kuin meillä ja joutuivat miettimään ensimmäisen vuoden jälkeen useamman viljelijän palkkaamista. Myös vuosien varrella oli ollut haasteita saada tarpeeksi satomaksuja kasaan. Silloin jäsenet jalkautuivat lähistölle jakamaan flyereita ja kertomaan uudesta kumppanuusmaatalousmallista. Ritakin oli päivystänyt kaupassa luomuhyllyllä ja kertonut tilasta luomusta kiinnostuneille asiakkaille. Sitten sana kiiri ja nyt heillä on jonotuslista. Tänä vuonna jäseneksi on otettu kolme vuotta jonotuslistalla olleita ihmisiä. Ja tämä helpottaa varmasti tilan pyörittämistä, koska koko kausi ei mene sato-osuuksien kauppaamiseen. 

Sadonjako

Norjan malli on erilainen siinä, että heillä ei ole ollenkaan noutopisteitä. Jäsenet hakevat sadon suoraan pellosta. Heille ei ole valmiita kasseja eikä laatikoita vaan jäsenet käyvät pellolta hakemassa satonasa. Tämä on iso ero meidän malliin, jossa on useita sadonjakopisteitä, joista oman sato-osuuden voi kätevästi hakea. Tässä on myös iso ero resurssien käyttöön. Meillä sadonnostoon, -kuljetuksiin ja -jakeluun menee hyvin paljon aikaa verrattuna siihen että jäsenet tulevat tilalle tekemään sen itse. Heillä joka viikko viljelijät kulkevat pellon läpi ja kirjaavat mitä satoa on minkäkin verran. Tämä tieto välitetään jäsenille, jotka tulevat sovittuna aikana hakemaan tuotteet pellosta. Joissain tuotteissa esimerkiksi tomaatissa on määrätty että max 10 kappaletta. Suurimmassa osassa on ideana, että ota niin paljon kun tarvitset. Eli jokainen jäsen miettii että tämän verran tarvitsen tällä viikolla ja otan sen itselleni käyttöön. Tässä mallissa sadonhakuun menee jäseniltä viikottain huomattavasti kauemmin. Toisaalta tämä on jotain mikä erottaa kaupoista ja luo aivan erilaisen suhteen siihen mistä ruoka tulee. Tästä olisi kiva kuulla enemmän yksityiskohtia ja saada lisätietoa ihan konkreettisesti että miten hallinnoivat sadonhakua ja ohjeistavat jäseniä. 

Satomaksut ja talkoo-osuus

Ensin heillä oli pieni ja iso sato-osuus. Yhden hengen talouksia oli iso määrä. Se koettiin vaikeaksi määritellä ja siirryttiin henkilökohtaisiin satomaksuihin. Jos perheessä oli 2 aikuista niin se oli 2 x satomaksu ja lapset alle 18-v ilmaiseksi. Aluksi heillä oli enemmän prosentuaalisia vähennyksiä lapsien iän mukaan. 

He eivät myy satoa ulos muuten kuin sato-osuuksina eli mitään suoramyyntiä ei ole tilalla. Ja pitävät tätä ideaalisena. Mallissa ei ole kyse ostamisesta ja myymisestä. On kyse riskien jaosta ja sitoutumisesta. Ideana on jakaa tilan tuotto yhdessä satokaudessa mukana oleville. Jonain vuonna tulee parempi osuus kuin toisena vuonna. Jokainen vuosi on erilainen ja jotkut kasvis menestyvät ja toiset eivät. Jäsenet oppivat ymmärtämään tämän ja oppivat hyödyntämään aina olemassa olevan sadon. Tämä olisi hienoa saada meilläkin toteutettua, koska ulosmyyntiin menee paljon resursseja. Eli huomataan aina kuinka tärkeää mallissa olisi saada sato-osuudet myytyä kauden alussa ja varmistettua tämän kautta budjetissa pysyminen.

Norjan mallissa on perus jäsenten satomaksun lisäksi vierasosuus. He eivät halua kutsua sitä sosiaaliseksi osuudeksi. Vierasosuus on esimerkiksi vierailuryhmiltä perittävä satomaksu. Ryhmä tutustuu toimintaan ja samalla kerätään heille satoa pellolta. He maksavat vierasosuuden. Tässä hinnoittelu on joustavaa ryhmän maksukyvyn perusteella. He ovat tehneet hienoa työtä esimerkiksi pakolaisten kanssa ja heillä on erilinen projekti maahanmuuttajien kanssa. 

Satomaksun suuruus on 400 €. Ja liittymismaksu 40 €, jolla rahoitetaan tilan investointeja. Satomaksuja osa maksaa enemmän kuin pyydetty. Ja ilmeisesti myös osa maksaa enemmän ja sitä kautta malli saa lisärahoitusta. 

Talkootyö on pakollista ja se on minimissään 6 tuntia per kausi. Pitävät listaa, mutta eivät ikinä tarkista listaa, eivätkä kerää maksuja tästä. Jatkuvasti on keskusteltu, että voisiko talkootyön halutessaan maksaa pois, mutta päätöstä ei ole vielä tehty.

Organisointi / hallinto

Viljely- ja budjettisuunnittelu nousi toistuvasti puheessa esiin. Viljelijät vastaavat viljelysuunnitelmasta ja hallitus budjetista. Yksi kokous ei riitä päättämään asioita ja ovat huomanneet hyväksi malliksi pitää ensin valmistelevan kokouksen, jossa käydään suunnitelmat läpi. Niistä keskustellaan yhdessä ja tehdään tarvittavia muokkauksia yhdessä. Sitten valmistelevan kokouksen jälkeen kutsutaan päättävä ja virallinen kokous hyväksymään suunnitelmat. Kuulostaa hyvältä mallilta, koska aika yhdessä kokouksessa ei ole riittävä keskusteluun ja muutos vaihtoehtojen etsimiseen. 

Muutama viljelijä on saanut jatkuvan työsopimuksen, koska hallinnollisia töitä on siirretty hallitukselta viljelijälle. Viljelijä vastaa jäsenrekisteristä helmi-maaliskuussa. Tunteja ei tule tasaisesti koko vuoden osalta mutta tasapaino on löytynyt. 

Hallituksen lisäksi on toiminnanohjaaja / organisoija / tuottaja palkkatöissä. Vastaa viljelijöiden kanssa tapahtumista, hallinnoinnista, viestinnästä, markkinoinnista yms. 

Jäseniä 345 ja aktiivisia noin 50 jäsentä. Aktiiviset jäsenet osallistuvat kokouksiin ja päättämään asioista. Hallituksen esittämiä satomaksuja on esimerkiksi kokouksessa korotettu jäsenten toimesta. Hallituslaiset eivät saa palkkioita, mutta saavat ilmaiset sato-osuudet. Samoin viljelijät saavat ilmaiset sato-osuudet. 

Mallissa on joustavuutta ja ovat organisoineet myös erilaisia jäsenryhmiä. Esimerkiksi kanaryhmä on toiminut 10 vuotta. Nyt tilalla on noin 20 kanaa, jota ryhmän jäsenet hoitavat yhdessä ja saavat hoitovuorolla olevat kanamunat omaan käyttöön. Kananmunia ei ole jaettavaksi isommalle ryhmälle. Nyt ovat saaneet joltain säätiöltä avustusta 15.000 euroa joilla rakentavat uuden kanalan tilalle ja kanamunia jatkossa myös satomaksun maksaneille. 

Tilalla on myös mm. mehiläisryhmä-, saksanpähkinä- ja viinirypäleryhmät. Myös taideryhmä, joka vastaa tilan ilmeestä ja luovat taidetta tilan yhteyteen kaikkien iloksi.

Mallia on rakennettu kestäväksi ja vastuita on jaettu. Nyt esimerkiksi Rita ei ole enää aktiivisena hallituslaisena niin toiminta jatkuu normaalisti. Mallissa on päästy pois että olisi yhden henkilön varassa. 

Norjan kumppanuusmaatalous

Syntyi vuonna 2006, kun Overland Andelslandbruk perustettiin. Vuosina 2006-2012 syntyi 4 uutta tilaa, vuonna 2013 aloitti 31 uutta tilaa, 2015 18 uutta tilaa, 2018 18 ja tänä vuonna jo 12 uutta kumppanuusmaatalous malliin perustuvaa tilaa. Lyhyen historian aikana on syntynyt 120 kumppanuusmaatalous mallin tilaa, joista nyt toiminnassa on 90 tilaa. Suurin syy lopettamiselle on ollut alihinnoittelu. Ja sato-osuuksien myyminen eli ei ole saatu tarpeeksi jäseniä mukaan toimintaan. 

Vuonna 2014 Norjan luomuliitto (Økologisk Norge) aloitti kumppanuusmaatalousmallin viestinnän ja mallin levittämisen hallinnoinnin. Liitto palkkasi yhden henkilön vastaamaan kumppanuusmaatalousmallista. Sitä ennen esimerkiksi Overland Andelslandbruk aktiivit ovat levittäneet mallia ja kertoneet asiasta kiinnostuneille. Tämä voisi olla Suomessakin seuraava askel, jos haluttaisiin mallin skaalautumista Suomessa. Tai sitten rahoitettaisiin jo aktiivisia tiloja ja annettaisiin heille resursseja mallista kertomiseen eteenpäin kiinnostuneille.

Erilaisia malle Norjasta

Yhdessä mallissa 3 maatilaa on mennyt yhteen ja pyörittää yhdessä yhtä kumppanuusmaatilaa, jossa kasviksia, lihaa yms. Laaja valikoima, koska useampi tila yhdessä. Vaatii hyvää yhteistyötä tilojen välille ja hyvää viestintää jäsenille että mitä tulee mistäkin. Yhdellä tilalla oli talkoomallista kehitetty niin että jäsen saa jokaisesta tehdystä tunnista yhden prosentin alennuksen seuraavan vuoden satomaksusta. Jos teki sata tuntia niin sai 100% alennuksen eli seuraavan vuoden sato-osuuden ilmaiseksi.

Norjassa kumppanuusmaatalousmallit ovat hyvin suosittuja, joista hyvä esimerkki on Overland Andelslandbrukin kolmen vuoden jonotusaika, että pääsee tilan jäsenksi ja saa oikeuden ostaa sato-osuus.

Saksan malli

Sebastian Klein Saksan kumppanuusmaatalousverkosto Netzwerk Solidarische Landwirtschaftista esitteli mitä Saksassa tapahtuu. Ja avasi uutta reilumpaa “bidding round –maksumallia. Kleinin titteli oli kumppanuusmaatalouskonsultti (csa-consultant) eli kertoo, että malli on kasvanut isoksi ja mielenkiintoa mallia kohtaan löytyy. Saksassa on melkein 300 kumppanuusmaatalousmallin maatilaa. Hyvänä esimerkkinä kuinka suosittua kumppanuusmaatalous on Saksassa niin Klein kertoi kuinka kaupat ovat alkaneet markkinoida satokasseja kumppanuusmaatalous brändillä. Silloin Klein ja kumppanit ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet että mitä kumppanuusmaatalous on. Ja kaupat ovat ottaneet väärät mielikuvat yhteydet pois tuotteista. 

EhI9NhFX0AAIsP5.jpeg

Kumppanuusmaatalous malliin tarvitaan kolme tekijää organisoiva taho / kiinnostunut porukka / rahoitus, viljely pinta-ala/ maan hallinta ja viljelyporukka / osaaminen. Kun nämä ovat kasassa niin tarvitaan onnistumiseen läpinäkyvä hinnoittelu, avoin organisaatio ja totuudenmukainen viestintä. Sitten pitää miettiä kuinka monelle voi tuottaa ruokaa ja millaiset kulut tästä syntyy.  Näillä pääsee pitkälle.

Bidding round / rahoituskierros

Nyt päästään mielenkiintoiseen osioon eli rahoituskierrokseen. Tämä malli on toiminut Saksassa usealla tilalla. Aivan samanlailla kun meillä luodaan avoin budjetti, joka esitellään jäsenille. Esittelyn jälkeen kerrotaan kokonaissumma, jota halutaan saada rahoituskierrokselta. Jäsenet kirjoittavat satomaksun suuruuden lapuille, jotka kerätään ja lasketaan yhteen. Yhteissumma kerrotaan osallistujille. Jos summa ylittää tarpeen niin päätetään ja hyväksytään rahoituskierros. Jos kierroksen yhteissumma on alle budjetin otetaan uusi kierros. Kierroksia järjestetään niin kauan kunnes summa on kasassa. 

Tässä mallissa jokaisella jäsenellä on erisuuruinen satomaksu, joka perustuu jäsenen omaan ilmoitukseen. Tätä mallia pidetään reilumpana koska eri tulotasoiset taloudet pystyvät osallistumaan satokauteen. Näin kumppanuusmaatalous ei ole vain keskituloisten mahdollisuus vaan malliin voi myös vähävaraiset osallistua. Rikkaus tulee yhteisöstä, jossa on erilaisia ihmisiä ja malli pystyy tuottamaan laadukasta, puhdasta ja terveellistä ruokaa eri tulotasoisille ihmisille tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

Kysyin, että miten on ratkaistu jos tulee kokouksessa laitettua liian suuri summa ja tulee katumapäälle seuraavana päivänä. Kleinin vastaus oli selkeä ja yksinkertainen, että olisi pitänyt miettiä asiaa jo ennen rahoituskierrosta. 

Kierros käydään kokouksessa, ja on myös digialustoja, mutta parhaiten toimii yhdessä päättäen kokouksessa. 

Tilaisuuden kolmas alustus oli Kaupunkilaisten oman pellon malli, jonka esittelin tapahtumassa. Meillä on ollut ongelmia saada jäseniä osallistumaan satomaksuihin ja sitä kautta saamaan taloudellinen varmuus satokauteen. Tämä on epäonnistunut nyt useampana vuotena ja oman pellon on mietittävä kuinka organisointi muutetaan, että saamme budjetin kerättyä ennakkoon. Se on kuitenkin kumppanuusmaataloudessa se yksi tärkeä ja mallin toimivuuden kannalta tärkeä asia. Näiden hyvien pohjustusten jälkeen keskustelua jatkettiin pienryhmissä. Etsittiin uusia reilumpia ja oikeudenmukaisempia maksumalleja tiloille. 

Lisään tänne kuvia ja muita kiinnostavia linkkejä yms. 

Lista Suomen kumppanuusmaatiloista

Nyt tälläisenä raakana muistiinpanot tapahtumasta. 

Alla vielä ohjelma ja järjestäjät. Iso kiitos oman pellon talkooryhmälle (Kiitos Marja-Liisa, Riitta ja Noel) ja ruokaryhmälle (Kiitos Nina ja Eila)

.

Ohjelma:
10.00 Aamukahvi
10.15 Tervetuloa & esittäytymiskierros

Johdatus päivän teemaan, alustukset:

  • Viisitoista vuotta kumppanuusmaataloutta Norjassa: kokemuksia reilusta ja joustavasta maksumallista. Rita Amundsen, Øverland Andelslandbruk, Norja

  • Introduction of German CSA (Solawi) and bidding round models. Building living communities. Sebastian Klein, Solawi-verkosto (Saksa)

  • Kaupunkilaisten oma pelto: Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalous. Olli Repo, Kaupunkilaisten oma pelto, Suomi

13.15 Lounas
14.00 Ryhmäkeskustelua ja -työskentelyä
16.00 Talkoot & talkooeväät (varustaudu säänmukaisin ja ulkotöihin sopivin varustein)
18.00 Tilaisuuden päätös. Hyvää kotimatkaa!

Järjestäjät:
Kaupunkilaisten oma pelto, Olli Repo, olirepo@gmail.com;

Kumakka - Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta -hanke, Ritva Mynttinen, ritva.mynttinen@helsinki.fi;

Reilu ruokamurros – Just food -hanke, Riikka Aro, riikka.aro@jyu.fi

kumppanuusmaatalous-tilaisuuden-logot.jpg

Suomen Luonnon päivä la 29.8. klo 11-16

Suomen Luonnon päivä la 29.8. klo 11-16

Kaupunkilaisten omalla pellolla juhlitaan Suomen luonnon päivää lauantaina.

Avoimet ovet tapahtuma pellolla la 29.8.2020 klo 11-16

OMAN PELLON SADONKORJUUKIERROS
Ohjelmassa mm. oman pellon sadonkorjuukierros klo 12 ja klo 14. Peltokierros yhdessä personal farmerin (viljelijän) kanssa. Kierroksen aikan kerätään opastetusti satokassi kotiin vietäväksi. Nyt kiva ja uusi tapa tutustua biodynaamiseen viljelyyn ja kumppanuusmaatalouteen. Kierroksen hinta on 35 euroa per osallistuja. Perheen pienemmät ilmaiseksi. Kierroksille mahtuu rajoitetusti osallistujia niin varaa ja osta lippu verkkokaupasta: trambo.fi

POP-UP RAVINTOLA - FARM-TO-TABLE
Samalla peltovisiitillä voit syödä pop-up ravintolassamme. Järjestämme Farm-to-table tapahtuman oman pellon jäsenravintoloiden kanssa. Toimitamme pellon kasvikset loppuviikosta ravintola Chapteriin ja Fat Rameniin, jotka tekevät lauantaiksi niistä pop-up peltoravintolaamme huippu ruuat, joita voit tulla nauttimaan Suomen Luonnon päivänä pellolle.

Myös kahvia ja pullaa

Elämys lähipellolla, joita ei ihan joka päivä tule vastaan.

Tervetuloa viihtymään luonnossa Kaupunkilaisten omalle pellolle:
Oma pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa
Peltopuh: 044 977 4923
email: ruokaosuuskunta@gmail.com

Kartta linkki

Syksyn tuulet tuoksuvat

Vuoden kierron mukaan ovat työt pellollakin saaneet uusia muotoja. Sadonkeruu on kovassa vauhdissa ja rikkojen kanssa painiminen parhaimillaan.

Palsternakkaa on kitketty esille ja se on yllättänyt positiivisesti tasaisella itämisellä vaikka sitä ei ole paljon päästy kitkemään vuoden aikana. Porkkana on kitketty esille vaikkakin se on herkkänä kasvina ottanut kuivuudesta nokkiinsa eikä ole itänyt toivotulla tavalla. Punajuuri taas juroo meitä hieman syyllistävästi katsoen rikkojen seassa odottaen uutta kitkentäänsä.

Tällä lohkolla on ongelmana ollut kastelukaluston puute mikä näkyy eniten porkkanassa. Olemme saaneet lohkon käyttöömme vasta äskettäin ja suurimmat investoinnit oli jo tehty tältä vuodelta. Ensivuodeksi toivoisin, että saamme sadettimet myös porkkanalle ja palsternakalle.

Sipulit alkavat tuleentua ja joutuvat kohta kuivamaan paremman säilyvyyden takaamiseksi. Purjot sipulin vieressä ovat tyydyttävän hyvin paisuneet ja kasvaneet. Purjon varresta saa sitä isomman, mitä enemmän sitä mullataan. Kasvukauden aikana olemme sen kerenneet kitkeä ja mullata muutaman kerran, josta iso kiitos kuuluu työssäoppijoillemme ja kesätyöntekijöille!

Kasvihuone on toiminut hyvin vaikkakin maa siellä ei ime vettä parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvihuonetta rakentaessa tamppaantui savikerros todella kovaksi sen alla. Savikerroksen päälle teimme hiekalla, turpeella, kompostilla ja kalkilla uuden kerroksen, jossa tomaatit viihtyvät hyvin tippaletkun kastelemana.

Papulohko kasvihuoneen vieressä voi hyvin vaikkakin jänikset tekevät jatkuvaa tuhoaan. Toivottavasti he jättävät meillekin jotain syötävää.

Jäniksien kanssa ei montaa keinoa ole niitä vähentämään, mikä päätyisi jäniksen näkökulmasta onnellisesti.

Voi olla,että vaihtoehdot ikävä kyllä hupenevat niiden lisääntyessä vuosivuodelta yltäkylläisyydessa loputtoman isoksi vitsaukseksi. Pahimmissa painajaisissani näen järkyttävän suuren aallon jäniksiä pomppimassa eteenpäin raamatullisessa mittakaavassa syöden kaiken vihreän edestään, jättäen jäljelle vain ohdakkeita ja nokkosia meille muille olioille nautittavaksi.

Kyllä niilläkin hengissä selvitään, mutta olen kyllä papujenkin ystävä. Härkäpapu ei ole jäniksille vielä niin kelvannut. Mietin asiaa ja kuvittelisin, että härkäpapu on syystäkin Suomessa ollut perinteinen näky peloillamme sen ollessa paksu ja jämäkkä, jopa hieman puinen.

Salkopapu ja pensaspapu, ovat molemmat huomattavasti lehtevämpiä ja pehmeävartisempia tai jänisten kielellä mehukkaampia, sekä helpommin sulatettavia. Onneksi papuja on itänyt paljon ja niiden kerääminen alkaa lähiviikkoina.

Kurpitsat voivat hyvin vaikkakin koko Suomean on kiusannut pölyttäjien puute, joka näkyy parhaiten kurpitsassa. Satomäärät jäävät pieniksi, koska kurpitsan kehitys loppuu ennen aikaisesti jos se ei ole päässyt kunnolla pölyttymään ja lopulta ne alkavat mätänemään ennenkuin ovat sormea isompia.

Tottakai kurpitsaa tulee runsaasti, koska kasvejakin on paljon mutta huomattava määrä kurpitsoista jää kasvamatta. Talvikurpitsat jaksavat pullistella ja näyttää siltä että myyrät eivät ole vielä niitä löytäneet.

Kurkut kasvavat vaikka joutuivatkin koville alkukesän helteissä ja ovat sen jälkeen olleet meille hieman katkeria, mutta alkavat nyt leppyä ja tuottamaan hedelmää.

Biohajoavan muovin suojaamat ja traktorilla tehdyt penkit ovat olleet hyvä ratkaisu kurpitsamaalla. Meillä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta pystyä kitkeä kaikkia lohkoja pienen miehityksen ja Koronan aiheuttamien komplikaatioiden takia. Toivotaan, että tilanne ei tästä pahene ja voimme jatkaa toimintaamme normaalisti loppukasvukauden. Pientä ylimääräistä painetta tämä pelko aiheuttaa, mutta mikäli asiaan ei voi itse vaikuttaa ei siitä kannata murehtiakkaan.

Yritämme olla ajantasalla ja reagoida tilanteisiin, sitä mukaan kun ne ilmenevät.

Sellerit ovat voineet mahtavan hyvin ja niitä riittää isompaankin Bloody Maryyn. Mukulaselleriä ovat myyrät, mitä oletettavasti tai rakkaat jäniksemme käyneet nakertelemassa ja seuraamme tilanteen vakavuutta mielenkiinnolla. Tälläkin lohkolla meillä on muovit mikä on helpottanut paineita pois muilta lohkoilta.

Fenkoli alkaa olemaan nostettu muutamaa penkkiä lukuun ottamatta ja pinaatti alkaa olla syöty. Pinaatissa näkyy parhaiten lohkon muoto. Maa tekee pienen painauman lohkon alareunassa, jonka kohdalla pinaatti ei ole kasvanut juuri ollenkaan. Vesi lilluu liikaa alaspäin viettävän peltolohkon alapäädyssä olevassa painaumassa eikä pääse sieltä pois. Kasvit eivät liian kosteassa pääse imemään vettä ja siksi eivät myöskään ravinteita maasta. Soluhengitys ei toimi kunnolla ja näkyy kasvun heikkoutena ja kasvin nuupahtamisella.

Unelmissani tahtoisin kaivella syksyllä muutaman ojan ohjaamaan vettä pois kriittisiltä paikoilta, mutta saa nähdä mihin meillä on aikaa ja resursseja.

Peruna voi hyvin vaikka kasvaa yllättävän hitaasti eivätkä ole vieläkään kukkineet. Kukinta kertoisi perunan olevan nostoa vaille valmis syötäväksi. Nostimme sitä jokunen viikko sitten muutaman rivin ja huomasimme, että moni perunoista on haljennut kuivuuden ja sateiden vaihdellessa vuoroaan. Ongelma on lähinnä esteettinen ja hidastaa hieman kasvua.

Vanhan ajan sanonta on, että peruna kastellaan kerran kesässä. Jos jostakin näemme ilmastonmuutoksen vauhdin on se perunamaasta, jota pitäisi kastella jo kerran viikossa, jotta se ei halkeaisi kuumuuden tullessa ja sen solukon revetessä saadessaan pitkän kuivankaudenjälkeen taas vettä.

Kaalimaa minua hieman pelottaa, koska olemme joutuneet sen pitämään harsojen alla koko kasvukauden. Vemmelsääret ovat olleet yllättävän järjestelmällisiä syöden tuulen viemien harsojen alta, mitä siellä on kasvussa ollut. Olemme laittaneet lisää painoja harsoille ja saaneet ne nyt pysymään. Aliarvioimme Ilmahisien määrän, joten harsot pääsivät repeämään ja liikkumaan pois paikka paikoin jättäen buffetin auki.

Viljelykierto, joka pitää huolta maan ravinnetasapainosta on myös ollut kaalille epämieluinen. Jouiduimme laittamaan kaalit vetiselle lohkolle, missä on sen keskiosassa painautunutta maata joten vesi ei pääse läpi ja jää lillumaan tukahduttaen kaalien kasvun. Ensi vuodeksi suunnittelimme kohopenkkejä tällä lohkolle, jotta saisimme nostettua kasvit hieman korkeammalle. Tämä vaatii toki myös lihasvoimaa, jotta penkit olisivat mahdollisimman tasaisia eivätkä lasehtisi kasvukauden aikana liikaa paljastaen juuria.

Reippaat talkoolaisemme ovat olleet korvaamattoman suuri apu kitkennässä ja olemme muutaman kerran käyneet kaalimaankin läpi ja mullaneet kerivät kaalit mutta, se olisi jälleen käytävä kitkemässä.

Näin syksyn tuoksujen tulviessa pelloille olen alkanut miettiä ensi vuotta ja sen suunnittelua.

Mikäli Korona rajoittaa jälleen työtehoamme voi olla, että joudumme vähentämään penkkien määrää tai keskittyä kasveihin joita on helpompi hoitaa. Toivoisin suuresti, että voisimme tuottaa mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista, mutta pienellä porukalla on jostakin nipistettävä, jotta se sato mitä saamme olisi mahdollisimman laadukasta ja viljelijän mielenterveydelle terveellistä.

Yksi unelmistani olisi saada tänä syksynä tehtyä lämpöpenkkejä talkoolaisten kanssa.

Lämpöpenkin idea on ikivanha maanparannus/kasvatus menetelmä, mutta on saanut uutta tuulta Hugelkultur nimisestä liikeestä Tanskasta.

Ajatuksena tässä tekniikassa on laittaa kovempia kompostoituvia aineksia kuten kasvien rankoja tai risuja penkin pohjalle ja pehmeämpiä kuten lehtiä ja muita pellolta saatavia aineksia kerroksittain. Väleihin laitetaan kompostia ja lantaa kuten lasagnea tehdessä.

Penkin kummaltakin puolen otetaan multaa tämän lasagnen päälle tehden käytävät ja saaden peitettyä kompostoituva materia odottamaan syksyyn. Lopuksi lisätään paksu kate keväällä estämään rikkojen kasvua.

Tärkeää on, että lämpöpenkki pysyy ilmavana laadukaan kompostoitumisen takaamiseksi.

Kumpumainen muoto kerää auringonsäteitä tehokkaammin kuin matalat penkit ja kompostoitumisprosessi lämmittää penkkiä entisestään saaden kasvukauteen lisää pituutta sen alussa ja lopussa. Lämpöpenkki voi olla käytössä, jopa kolmekin vuotta riippuen mistä aineksista se on koottua ja mitä siinä on kasvatettu.

Kun se on tiensä päässä tehdään entisille käytäville uusi penkki jälleen rangoista, lehdistä ja kompostista nyt käyttäen sen multaamiseen edellisiä lämpöpenkin jämiä. Tämä prosessi parantaa järjestelmällisesti maan mikrobielämää, lisää humusta ja tuottaa hyvää multaa hitaasti ja varmasti. Näin saamme sidottua mahdollisimman paljon ravinteita pellolle ja vähennettyä kasvijätteiden määrää.

Jos peitämme nämä dynaamiset akkumulaattorit lämpöpenkin uumeniin eivät ravinteet kuten typpi pääse karkuun muuttumalla kaasuksi denitrifikaation seurauksena. Lämpöpenkissä kompostoitumisprosessi sitoo typen maaperään ja kasvien käytettäväksi.

Lämpöpenkki lohkolla ei voi ajaa traktorilla ja on siksi hyvin työläs tehdä varsinkin ensimmäisen kerran kun prosessi on vasta aluillaan. Työ toki helpottuu vuosi vuodelta kun maa paranee ja rutiini niiden tekemiseen totuttaa keräämään lasagnen raaka aineita valmiiksi vuoden mittaan.

Lämpöpenkissä voimme myös hyväksikäyttää kaikki kasvijätteet kurpitsanrangoista sellerinjuuriin pitäen energian tiiviimin farmilla sisäisen ravinnekierron tehostuessa.

Toivottavasti ehtisimme tehdä edes yhden pitkän lämpöpenkin ja pääsisimme ensivuonna testaamaan miten se toimii isommassa mittakaavassa. Lämpöpenkin isoin ongelma on, että se ei ole isossa mittakaavassa väitetysti mahdollinen suuren alkuperäisen työmäärän takia ja itse materiaalia niiden rakentamiseen ei välttämättä ole tarpeeksi. Aina voi kuitenkin yhden tehdä!

Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, sekä tekemistä ja aurinkoa riittää!

Kuulin kerran veteraaniviljelijältä hienon sanonnan peltotöistä. Siinä viljelijä sukeltaa Suomen kasvukauden alussa maaliskuussa sukeltaa pellolle tai puutarhaan ja henkeään pidätellen rehkii pää mullassa kunnes jälleen lokakuussa nousee altaan toiselta puolelta pintaan ja voi hengähtää jälleen, katsoa taakseen ihmetellessään mitä juuri tapahtui, mitä juuri teki, mitä juuri tapahtui!

Elämä kasvien rytmissä on kovaa juoksua, mutta lokakuun jälkeen on puutarhurinkin pikkuhiljaa aika muuttua siemeneksi, nostaa jalat pöydälle ja juonia ensivuodelle uusia seikkailuja!

Resepti: oman pellon kesäkurpitsa -halloumi kasvispihvit

Resepti: oman pellon kesäkurpitsa -halloumi kasvispihvit

Satokauden aikana ei ole ikinä liikaa kesäkurpitsa ohjeita. Tässä helpot kesäkurpitsa halloumipihvit. Yhteishyvä lehden ohjetta mukailtu.

Tarvitset kesäkupitsaa, halloumjuustoa, kananmunia, öljyä ja mausteita.

Ainekset raastetaan ja lisätään kananmuna, itse lisäsin 2 kananmunaa koska raastetta tuli reilusti. Suolaa en lisännyt koska halloumjuustoa on itsessään hyvin suolainen. Mustapippuria ripaus.

Ainekset raastetaan ja lisätään kananmuna, itse lisäsin 2 kananmunaa koska raastetta tuli reilusti. Suolaa en lisännyt koska halloumjuustoa on itsessään hyvin suolainen. Mustapippuria ripaus.

Ensin raastaa kesäkurpitsan niin massasta voi helposti puristaa ylimääräisen nesteen pois. Tämä helpottaa pihvien pysymistä kasassa paistamisen aikana.

Ensin raastaa kesäkurpitsan niin massasta voi helposti puristaa ylimääräisen nesteen pois. Tämä helpottaa pihvien pysymistä kasassa paistamisen aikana.

Muotoile pihvit ja paista molemmilta puolilta paistinpannulla. Hieman oli hankaluuksia pitää pihvit koossa, koska en ollut poistanut kesäkurpitsan nestettä, joka syntyi raastamisen yhteydessä.

Muotoile pihvit ja paista molemmilta puolilta paistinpannulla. Hieman oli hankaluuksia pitää pihvit koossa, koska en ollut poistanut kesäkurpitsan nestettä, joka syntyi raastamisen yhteydessä.

Valmiit pihvit, joiden lisukkeeksi käy loistavasti limeminttujugurttikastike. Jos haluaa limen kuorta käyttää raasteena niin kannattaa ostaa luomulime. Limen lisäksi turkkilaiseen jugurttiin silputtu oman pellon villiminttu ja suola & mustapippu…

Valmiit pihvit, joiden lisukkeeksi käy loistavasti limeminttujugurttikastike. Jos haluaa limen kuorta käyttää raasteena niin kannattaa ostaa luomulime. Limen lisäksi turkkilaiseen jugurttiin silputtu oman pellon villiminttu ja suola & mustapippuri.

Yhteensä 9 pihviä syntyi aineksista.

Recipes: lime & zucchini quesadillas + fennel tuna pasta sauce

Recipes: lime & zucchini quesadillas + fennel tuna pasta sauce

(grilled) lime & zucchini quesadillas

Ingredients (for 4 people)

  • 8 wheat or whole-wheat tortillas

  • 250g cheddar (grated)

  • 1 medium-sized zucchini

  • 10 small zucchini blossoms 

  • 1 medium-sized red onion (or spring onion)

  • 1 small (green) chili / jalapeño

  • some olive oil

  • 1 tsp. lime (or lemon) juice 

  • zest of 1 organic lime (or ½ a lemon)

  • freshly ground black pepper and sea salt

  • optional: 2 twigs of lemon balm (or other herbs depending on taste & availability)


Prepare the filling:

  • Wash and clean zucchini and blossoms and herbs (if using). 

  • Dry / carefully dab dry the blossoms and herbs.

  • Dice the zucchini, chop the onion and chili (if you don’t want the quesadillas too hot, take out the chili seeds first.)

  • Cut the zucchini blossoms in half or quarters, depending on their size. 

  • Finely chop the herbs if using.

  • Heat about a tablespoon of olive oil in a large saucepan.

  • Sautee the onions, then add the zucchini and fry until slightly golden. 

  • Add the blossoms and chili, reducing the heat to medium – low. Add lime or lemon zest, optional herbs and juice.

  • Finally, add salt and pepper according to taste.

Fill and grill:

  • Take the filling out of the pan, roughly-clean the pan with a paper towel. If there is not much oil left in the pan, add a little more and heat it over medium heat.

  • Put one tortilla into the pan, let it warm up for a ½ min, then add a spoonful of each grated cheddar and the filling to one half. Flip the other half over and fry for a couple of minutes until the cheese has melted. Turn once.

  • This also works very well on a BBQ or in a grilling pan!

  • Repeat and enjoy.

Zucchini #omapelto

Zucchini #omapelto

Fennel tuna pasta sauce

Ingredients (for 4 people)

  • 1 large bulb of fennel (including stems and leaves depending on taste)

  • 3 large tomatoes

  • 2 cloves of garlic

  • 1 medium-sized onion (or shallot, or spring-onion)

  • 2 dl cooking cream (‘ruoka-kerma’) or plant-based alternative

  • 1 tablespoon olive oil

  • 2 tablespoons chopped parsley (and / or other herbs depending on taste)

  • 1  red chili

  • freshly ground black pepper and sea salt

  • 1 can of tuna in brine (this can easily be left out for a vegan version or be replaced by cooked lentils, quinoa or chickpeas if you don’t want to miss out on the protein. If you’d rather add more veggies, try steaming a small head of cauliflower ‘al dente’ and chop it up).

Prepare the sauce:

  • Wash and clean the tomatoes and fennel. 

  • Dice the tomatoes.

  • Either cut the fennel bulb into fine slices or dice the pieces. If using the stems and leaves – or parts of those – chop them finely.

  • Chop garlic and onion as well as the (de-seeded) chili.

  • Heat oil in a large saucepan. Sautee the onions, then add the fennel and garlic.

  • Add tomatoes, reducing the heat to medium – low letting the sauce simmer for a few minutes.

  • Add cooking cream and stir carefully. 

  • Let it simmer until the fennel has softened.

  • Drain tuna and add it to the sauce, stirring carefully.

  • Finally, add salt and pepper and parsley according to taste.

Serve:

  • Cook your favorite type of pasta (spaghetti or penne work well). Drain the water but don’t rinse the pasta with cold water! Rather, mix it immediately with the prepared sauce. 

  • The amount of sauce works best with 300 – 400g of pasta (uncooked) even though the original recipe calls for 500g.


Enjoy your meal! Milena ☺

Maan ja seudun elinvoimaisuus

”Yhteinen maa on taidokas ja hienostunut sosiaalinen instituutio, joiden keskellä ihmiset aikoinaan elivät poliittisesti vapaata elämäänsä samalla, kun punoutuivat osaksi luonnon järjestelmiä. Yhteinen maa on ihmisyhteisöjen taso, joka ottaa huomioon myös ei­-inhimilliset oliot. Paikallisen yhteismaan ylittävä alua on bioalue. Yhteisen maan merkityksen ja roolin ymmärtäminen osana laajempaa alueellista kulttuuria on yksi askel kohti ekologian ja talouselämän ymmärtämistä.” –Gary Snyder, Erämaan opetus

Kitkentätalkoot.

Kitkentätalkoot.

Yhdessä lusikallisessa tervettä maata elää mikrobiturvaa yli 6,9 miljardia pieneliötä, jotka yhdessä muuttavat maaperän ravinteita liukoiseen muotoon, joista tuotamme ruokaa pysyäksemme hengissä. Tuhoamalla pieneliöitä, vaikutamme samalla maaperän kykyyn uudistaa itsensä ja ilman maaperän elinvoimaisuutta, ei ole elämän elinvoimaisuutta. On tärkeää ymmärtää maaperän elinvoimaisuuden, ruoan elinvoimaisuuden sekä oman elinvoimaisuutemme välinen suhde. On siis suunnattava toiminta maaperäekologian elvyttämiseen, tehtävä ”maaperäsopimus”.

20200618_130748.jpg

Vallitsevat ympäristöolosuhteet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa mikään maatalouskäytäntö, joka ei ole kiinnostunut maaperän elinvoimaisuuden elvyttämisestä on enemmän haitaksi. Sitä mukaa, kun jatkamme identtisten markettiketjujen valikoiman nauttimista, vähenevät mahdollisuutemme vaikuttaa maailmanlaajuisesti kestämättömäksi  tunnustettuun kasvintuotantoon, siis ruoantuotantoon! Kuluttamalla ruokaa, jonka saatavuus on taattu ympäri vuoden kaikkialla, toimimme juuri sen rakennelman puolesta, joka estää meitä näkemästä muita vaihtoehtoja oman ravintomme, terveytemme sekä ympäristömme kehittämiseksi paikallisempaan, ekologisempaan ja yhteisöllisempään suuntaan...maatalouskulttuuriin. Haluan sanoa maakulttuuriin.

20200727_113723.jpg

On siis aika ottaa vastuuta omasta ylöspidostamme. Huomata mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästämme, läheisistä ja ympäristöstä. Mitä enemmän ruokaa voimme kasvattaa itse, sitä enemmän tarjoamme ravinteita itsellemme ja maaperälle. Tärkeä osa tätä prosessia on kehittää yhteistyötä ja luottamusta paikallisten toimijoiden välillä. Sellaisten toimintamallien perustamisen mahdollistamiseksi kuten kumppanuusmaatalous ja yhteisviljelmät, jotka mahdollistavat kuluttajalle vaihtoehtoja kauppaketjujen tuolta puolen. Ne tuottavat myös uusia ratkaisuja maaseudun elinkelpoisuuden jatkumiselle. Maalle muuttaminen ja oman ruoan kasvattaminen eivät ole kaikille mahdollinen tai mieluisa vaihtoehto, mutta yksilöt, perheet ja porukat voivat muodostaa uusia yhteisöllisen tekemisen muotoja kaupunkien ulkopuolelle ja lähimaaseudulle. Verkostoitumalla voimme vaikuttaa maankäyttöön kaupungeissa, sen laitamilla ja ylläpitää elävää maaseutua kaupungeista käsin ja elvyttää paikallistalouksia sekä lisätä alueellista toimeentuloa.

Voimme saada aikaan maaperäolojen parantumista sellaisia tuottavia paikallisia järjestelmiä kehittämällä, joilla pyritään luomaan lisää ylläpitävää elämäntapaa itsellemme ja tuleville sukupolville.

-Teija

Järjestämme syksyllä:

5.9. Kumppanuusmaataloustapahtuma

Työpaja: Kumppanuusmaatalouden reilut maksumallit

Aika: la 5.9.2020, alkaen klo 10

Paikka: Kaupunkilaisten oma pelto & Vantaan alueen Steinerkoulu

Järjestäjät: Kaupunkilaisten oma pelto, Kumakka-hanke & Reilu ruokamurros -hanke (STN)

Kumppanuusmaatalous on ruuan tuotannon, jakelun ja kuluttamisen malli, joka perustuu toiminnan avoimuuteen, tuottajien ja kuluttajien läheisiin kontakteihin sekä riskien reiluun jakoon osallisten välillä. Kumppanuusmaatalous voi kuitenkin näyttäytyä ulospäin hyvin toimeentulevien mahdollisuudelta hankkia puhdasta ja reilusti tuotettua ruokaa. Toisaalta kulujen kattaminen ja tuottajien toimeentulo herättävät kysymyksiä. Tilaisuudessa keskustellaan erilaisista mahdollisuuksista huomioida kumppanuusmaatalouden osallistujien taloustilanne kerättävissä satomaksuissa. Samalla on tärkeää varmistaa myös tuottajien riittävä toimeentulo. Käytännön kokemuksia erilaisista maksumalleista kertovat pitkäaikaiset kumppanuusmaatalouksien toimijat Norjasta ja Saksasta: Rita Amundsen Øverland Andelslandbruk (Norja) ja Sebastian Klein Solawi Oberbergistä (Saksa). Lisäksi Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatalous Kaupunkilaisten oma pelto esittelee toimintaansa ja tapahtuman yhteydessä sinulla on myös mahdollisuus osallistua talkoisiin Kaupunkilaisten omalla pellolla.

Tervetuloa!

Abundance

Hei!

Things are now growing in abundance on our fields. Here is a selection of photos.

Huh hellettä!

Juhannus on nyt takana ja se, mikä maahan on kylvetty saa nyt rauhassa kasvaa. Puutarhurin työnkuva on nyt kestävyysjuoksua rakkaiden rikkaruohojemme kanssa, jonka he vääjäämättä jälleen voittavat. Kitkentä ja muut hoitotyöt pellolla ovat kiireimmillään.

Hikeä pukkaa ja aurinko se vain paahtaa.

Sadetta toivoessamme juoksutamme kasteluletkuja lohkolta lohkolle, sekä uuteen kasvihuoneeseemme, jossa tomaatit ja basilikat kasvavat jo hyvää vauhtia. Siunatut sateet tulivat kuitenkin vääjämättömällä voimalla meitä auttamaan. Nyt jää puutarhuri miettimään, koska seuraavat saapuvat.

Ilmaston muuttuessa, ovat vuodet yhä vaikeampia ennustaa.

Luonnon havainnoinnissa käytetyt vanhat hyvät neuvot vuodenkiertokulusta ja siitä, mitä tulevasta voi odottaa haalenevat menneisyyteen. Neuvoja etsitään nyt Etelä-Euroopan ilmastosta saaduista tuloksista ja tiedoista.

Tuholaiset lisääntyvät pakkasten väistyessä, eikä routa vie mukanaan vuoden aikana kasvaneita rikkojen juuria kynnöksellä olevalta pelloltakaan. Ilma ja maa eivät peseydy ilman lunta ja pakkasta.

Toisaalta onko Suomen lyhyt satokausi venymässä ympärivuotiseksi? Olemmeko valmistautuneet tähän tulevaan onneen ja muutokseen? Pääsemmekö sitä hyödyntämään?

Pellot kuitenkin vihertävät vaikka puutarhuri miettisi miksi.

Satoa alkaa jo tulemaan ja lyhyt juhannusrauha loppuu.

Ensimmäinen osuuksien jako on suoritettu ja ravintoloille on riittänyt ruokaa. Kaalit kasvavat hyvää vauhtia. Pullottaen odottavasti tulevaa.

Papuja käyvät purjojemme vierestä jänikset nakertelemassa iltapalakseen. Kaikille on mieleistään syötävää..

Harsot auttavat jänisten buffettia pienentämään. Jokaista lohkoa ei voi kuitenkaan peittää koko kasvukaudeksi. Harso häiritsee suuresti havainnointia ja tuottaa paljon työtä. Niitä päivittäin poistellessa ja paikalleen siirellessä hiki pukkaa kyllä kylmämässäkin säässä.

Punajuuren kitkentä on alkanut ja tulee jatkumaan loppu kasvukauden.

Perunaa mullataan minkä kerkeämme. Hellettä pelkäämättä ja vesikielellä ensimmäisiä oman pellon pottuja himoitessa.

Porkkana ja palsternakka haluaisivat suuresti vettä, jota tälle viikolle on runsaasti onneksemme luvattu ja saatu.

Salaatti on nauttinut elämästään. Niiden sijainti pellon reunassa on taannut, että ne pääseevät lepäämään puiden varjossa puolet päivistään ja ovat täten pysyneet hyvässä kasvussa!

Raparperia on saanut kerätä niin paljon, kun sitä on viitsinyt hakea. Olemme siirtäneet raparperin myös omiin penkkeihinsä pellonreunalle, mutta niistä ei ole vielä suuhun laitettavaa tänä vuonna. Rapsu, jota keräämme kasvaa metsänrannassa vuohenputkien ja nokkosten seassa hyvinkin luonnonmukaisissa olosuhteissa. Satomäärät ovat pienempiä ja voi olla, että se on tältä vuodelta pikkuhiljaa syötykin, mutta oli se kyllä hyvääkin! Jotain meidän pitää aina jättää ensivuotta ajatellen kasvamaan, vaikka raparperimehuun ei kyllä yhdessä kesässä kyllästy!

Olemme myös saaneet uuden pakastekontin, jossa kasvikset pysyvät napakoina pidempään. Tämä on suuresti auttanut keräämistämme ja antanut hieman aikaa tehdä kauppakunnostusta ilman suurempia paineita kellosta tai tuotteiden nestejännityksestä.

Magnoldi on kasvanut hienosti ja siitä on jo saanut hyvin lehteä. On sitä toki kitketty myös muutamaankin kertaan.

Sipulit ovat olleet herkullisia ja niitä on tulossa hyvä sato, vaikka ne istutettiinkin yllätys lumisateessa! Hieman pelkäsin niiden lähtevän kukkimaan kuultuani niiden voineen virittyä kylmäkäsittelystä kukintaansa. Muutaman kukinnon alun olen nähnyt, mutta vain muutaman!

Alkuvuoden lumi ja räntäsateet tuntuvat olevan kuin toisesta elämästä. Ajasta ennen vuoden metkuja, kun kaikki oli vielä yksinkertaista ja selkeää.

Vuosi jatkaa kuitenkin kiertoaan ja maailma muuttuu jatkuvasti. Nämä ovat kaksi varmaa mihin voi aina luottaa.

Puutarhurin työ tekee helpoksi olla osana tätä muutoksenvirtaa ja vuosienkiertoa ruohonjuuritasolla.

Kasvien kautta saamme tietoa, jonka voimme havainnoida ja siirtää jokapäiväiseen elämäämme Tämän päivän hoitotöitä tehdessä esimerkiksi mietin kitkemistä. Siitä ajatuksiini juolahti, mitä voisin kitkeä myös mieleni puutarhasta. On selvästi sen aika.

Ruokaa on saatava huomennakin! Eikä se kasva itsestään muuta kuin metsissämme. Siellä on kamalasti hyttysiä, mutta niin on kuulemma marjojakin!

Saimme myös uuden vaatesponsorin Sastan! Suuri kiitos Sastalle!

Lahjoituksenne joutuu kovaan testiin, josta raportoimme kyllä myöhemmin!

www.sasta-outlet.com

Hyvää kesää kaikille!

T: Peltomme väki

Sustainable Food Systems and Community Supported Agriculture

Hei!

This week you have another post in English. First I want to share with you some background to a bit of research I did in 2015 on the value of our approach to producing food. It was written as an academic piece, with full references and I can forward these direct to anyone interested. The second part of this posting is Part 2 of the slideshow documenting the re-construction of the kasvihuone. Although it’s not totally finished, we now have it full with tomatoe plants and basil seedlings. Drop in some time and have a look!

Sustainable Food Systems and Community Supported Agriculture

The term 'sustainable food systems' is a reasonably apt description of the approach we in Community Supported Agriculture (CSA) enterprise take to agriculture. From an environmental point of view, agroecology defines the dominant approach to such systems. This combines the practices of agriculture and ecology, seeking a multi-disciplinary approach to more sustainable food systems. It grew out of concerns with the expansion of industrial agriculture in the developing world and was originally concerned with the promotion of alternative production approaches, such as organics, biodynamics and permaculture (notes 1 and 2) (Silici, 2014). While the emphasis is on agricultural practices, there is a recognition that food systems will require more of a focus on social factors (Wezel and Soldat, 2009). Broadening the agenda of agroecology from environmental production practices to include an emphasis on marketing and consumption has led to a focus on food localisation. The idea of food being produced and consumed locally seems to have come to dominate much of the literature on sustainable food systems. It is peculiar that local food has come to be viewed as 'alternative' since, as Acherman-Leist (2013) points out, it is not so long ago that local food was the norm. It was only with the development of industrial agriculture in the last century and the globilisation of commerce that local production has been eroded. However, localisation has attracted a great deal of controversy. Much of this centers on fears of disguised protectionism and elitism (e.g. Hinrichs, 2003) and that it has been incorporated by the dominant economic system as another form of consumerism (e.g. DeLind, 2011). Perhaps a more useful angle on local sustainable food systems can be gained from the concept of civic agriculture. Coined by Lyson (2004), civic agriculture encompasses such practices as farmers markets, community gardens and CSA. It emphasises an holistic approach to achieve transformative change (Furman et al, 2014). 

Finally, social change and sustainability are the platform of the increasingly popular food sovereignty movement. Food sovereignty derives from a re-examination of the right to food and to control food systems. It is therefore an inherently political concept, seeking to overturn 60 years of neo-liberal economic policy through societal transformation (Pimbert, 2009). Although it arose as a peasant-inspired movement, it has now been embraced by civil society organisations and academic epistemic communities also in the West (Hospes, 2014). This ideology could be viewed as underpinning CSA as a social movement and it certainly provides the basis for the activity of the international network promoting CSA, 'Urgenci' (see www.urgenci.net). 

CSA responds to the creation of sustainable food systems by emphasising an holistic approach, within a local setting, with the potential to achieve transformative change. Among the various practices that seek to realise sustainable food systems, CSA is one of the most socially embedded (Obach and Tobin, 2014; Hinrichs, 2000) and should therefore offer great promise in terms of achieving local sustainability. The exact origins of CSA are debated, but the modern concept is generally recognised to have been popularised when a small group of European biodynamic farmers moved to the USA in the mid-1980's and helped establish the first farms based on the characteristics of shared responsibility and risk, community engagement and building the local food economy. The founders deliberately left the definition of CSA rather open so as to avoid the concept becoming too boxed in (McFadden, 2012). This no doubt encouraged the development of new initiatives but it has also made it difficult to be exact as to what is and what is not CSA. Lack of formal definition has also led to CSA being a contested concept (White, 2013) and some of the range of activity is more akin to food circles or group purchasing clubs ('ruokapiiri') than to community-based, shared, food systems. I hope in the course of this research to help clarify the breath of the concept and, in particular, which approaches are most supportive of sustainable community building. 

Reasonable estimates for the number of CSA initiatives are for between 6000-12500 in the USA, about 4000 in Europe (mostly France) and perhaps 1000 elsewhere (the majority in Japan) (Kondoh, 2015; Lagane, 2015; Pole and Grey, 2013; McFadden, 2012; Urgenci, 2013). In Finland, the first CSA, a biodynamic consumer cooperative called 'Kaupunkinlaisten Oma Pelto' (www.ruokaosuuskunta.fi), was established in Helsinki in 2012. The lack of definitional clarity, however, is reflected in Finland where there are anything between 14 (Herttoniemi, 2015) and 64 (Vihanta, 2015) initiatives, depending on whether a Swedish-inspired food circle concept called 'REKO' is included or not. 

The origins of the CSA concept bore a strong social renewal component and this derived in large part from values linked to biodynamic agriculture (White, 2013; Charles, 2012; Henderson and VanEn, 2007). Trauger Groh, one of the original biodynamic farmers involved in bringing the ideas to the USA, highlights the motivations as being: human health and wellbeing, fulfilling human needs and creating diversified and regenerative local communities (Groh and McFadden, 1997). These motivations are in turn identified by Groh as arising from the ideas of Rudolf Steiner in relation to social threefolding (see, for example, Steiner 1920, 2004):

spiritual/cultural freedom for individuals healthy development;

social equality in access to resources;

economic association/cooperation for the good of all.

Steiner (1861-1925) was an Austrian social reformer and philosopher who was active in a large number of areas including, education, agriculture, medicine and the arts. His ideas for social threefolding drew on the Enlightenment ideals of 'liberty, equality, fraternity' and sought to create an understanding for how different sectors relate to each other. These ideas are part of the holistic approach of biodynamic agriculture, shifting the emphasis away from simply producing food and towards more broadly social purposes. In light of this background, the integral values of CSA can be viewed as profoundly idealistic and progressive. It is also worth noting that they are not dissimilar to the traditional three pillars of sustainability, social, economic and environmental, particularly when the core activity of biodynamic agriculture is to directly enhance regenerative environmental carrying capacity (Wright, 2009).

While the broader 'community' aspects have been recognised as a crucial characteristic of CSA, indeed the very foundation of this approach to sustainable food systems, they have been most notable by their absence in practice. A number of studies have sought to explore why this is so (e.g. Pole and Grey, 2013; Henderson and VanEn, 2007; DeLind, 1999). The apparent trend is that as the approaches to CSA have expanded and become more popular, the tendency has been for a subscription-based model, with little community involvement desired or required, to replace the more challenging community-based approach. However, the reasons why this might come about and what can be done to maintain the broader social values requires further investigation. 

1 Biodynamics is an holistic form of organic agriculture, originally developed by Rudolf Steiner

2 Permaculture seeks to model human and agricultural systems on natural ecosystems

The Kasvihuone rises!

In Part 1, I showed us taking down and transporting the old kasvihuone from the other site. Having arrived at the main farm, the first job was to repair and paint the arches and beams, fix holes in the plastic and get the old frame ready to go back up. At the same time and when the weather allowed, we started planning and digging the foundations and new drainage channels. We are keen that the kasvihuone lasts a long time, so we paid particular attention to getting the base work done properly. Unfortunately this was slowed considerably by the weather, as the foundation filled up with water almost as soon as we had it dug.

Eventually, the weather improved and with a good deal of human and tractor effort we got the foundation laid and the pillars ready for the arches. Once the arches were all back up, we had to re-engineer the structure a bit to make it more stable. Then we were ready to put in the windows and put back on the plastic.

By this time we had already received delivery of about 150 tomato plants and we had to prepare the ground straight away to get them in. Because the building works has compacted the soil so much, making the new beds meant brining in lots of manure, peat, sand and chalk. Finally, last Monday morning, we planted the tomatoes.

Luckily, the weahter has been good to us and we can now take our time finishing the front and back of the kasvihuone. We are also just in the process of installing a watering system and tomorrow will hopefully get a wire grid made to act as support to the growing plants.

All in all, it was quite a project and we now have a great resource to grow specialist plants and to be able to get some things growing in early and late season. Many thanks to everyone who had a hand in the work!

Viljely on PÄÄasia.

Kerran eräällä kurssilla tehtäväksemme annettiin löytää valtavasta määrästä hyvin erilaisia kuvia sopivimmat kuvaamaan tiettyjä ajankohtia, henkilöitä ja tapahtumia elämämme varrelta. Ohjaaja huomautti kuvakokoelmastani, että olin valinnut enimmäkseen kuvia, joissa esiintyi maa. En ollut huomioinut asiaa kuvia valitessani, mieleni ja silmäni olivat nähtävästi kiinnittäneet huomioni eri seikkoihin kuvia katsellessani. Jälkeenpäin pohtiessani asiaa ymmärsin, että olen onnellisimmillani ollessani tekemisissä maan kanssa. Se on mieleni luonto. Tunnen kuuluvani osaksi kaikkeutta. Siksi ajattelen, että oman luonnon vahvistaminen on ympäristötoimintaa, joka sitoo meidät osaksi kaikkeuden yhteisöä.

IMG_20200530_144058_046.jpg

Viljelijänä en keskity ainoastaan tuottavien peltoalojen hoitoon ja sadon maksimointiin, vaan myös muun ympäröivän luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Toteuttamalla käytännössä sellaisia arvoja kuten monimuotoisuus sekä maanparannus- ja kumppanuuskasvit. Nämä samat toimintaperiaatteet ovat koettavissa yhteisöä eheyttäviksi arvoiksi myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Luonnon ja kasvien kanssa työskentely voi siten tasapainottaa ihmisen mieltä, nostaa esiin rauhan ja avuliaisuuden, palauttaa alkuperäisen luontosuhteen jatkuvuuden kokemuksen kautta. Näinollen juuri se voi toimia lähteenä kaikelle syvälliselle ja luovalle toiminnalle.

Kun syvempi merkityksellisyys ei löydykään ulkoisista asioista on aika kääntää katse sisimpään. Vastaukset löytyvät sieltä, kun uskallamme kuunnella. Jokainen resonoi sisimpäänsä omana aikanaan, omalla vahvuudellaan. Uskon, että henkinen kehitys voi tuoda osan meistä tilanteeseen, jossa oman elämän perusasiat halutaan muokata uudestaan sellaisiksi, että voimme alkaa herätellä sisäistä voimaamme näkyviin.

20200601_190345.jpg

Kumppanuusmaatalouden lisäarvo on luoda kestäviä työpaikkoja, kestävää yhteisöllisyyttä ja toimintakulttuurin, joka kunnioittaa elämää sekä tarjota ratkaisuja ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin vaatimuksiin. Luonnonmukaisen viljelyn ja kumppanuusmaatalouden arvot toteutuvat myös hyvin Green care yhteistyössä ennen kaikkea antamalla mahdollisuuden luoda yhteyden maahan sekä toimia monimuotoisessa luonnossa, sen hyväksi ja konkreettisesti kädet multaan upottaen hyötykasveja viljellen. Biodynaamiset tilakokonaisuudet antavat mallin ja alustan laajempien elämänyhteyksien viisaasta huolehtimisesta. Entistä tietoisemman työskentelyn biodiversiteetin rikastuttamiseksi luonnossa ja itsessämme.

20200601_190703.jpg

Toimintaympäristössä kunnioittava käyttäytyminen ei ole sidoksissa ainoastaan ympäristön vaikutuksiin. Esimerkiksi työpaikalle, myös sellaiselle joka ei sijaitse välittömässä luontoyhteydessä, luotu toimintakulttuuri vaikuttaa suuresti viihtymisen, jaksamisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemukseen. Kun meillä on hyvä olla, tuotamme hyvinvointia ympäristöömme. Ystävällisen toimintakulttuurin ylläpitäminen on jatkuva päätös joka hyvin helposti alkaa resonoimaan eteenpäin. Pyyteetön ystävällisyys, kehuminen ja avuliaisuus synnyttävät kiitollisuutta, itsearvostusta ja tasavertaisuuden tunteita. Tämän kaltaisen käyttäytymisen kulttuurin luominen vaatii kunnioitusta, luottamusta ja hierarkioiden hälventämistä.

Ei ole mahdollista toipua esimerkiksi työelämän kuormituksesta suostumalla jatkamaan samaa rituaalia kykenemättä ajatusten ja toiminnan uudistumiseen, jättäytymiseen vahingollisten ihanteiden ulkopuolelle. On vaikea saavuttaa eheytymistä, jos koko yhteisö ei sitoudu ylläpitämään toimintakulttuurin muutosta. Suuri askel onkin vastassa kysyessämme itseltämme, olemmeko valmiita keventämään tai muuttamaan laajemmin toimintatapojamme mielekkäämmän elämänlaadun ylläpitämiseksi.

Ohessa ote Euroopan komission biodiversiteetti -strategiasta, joka julkistettiin 20.5.2020 yhtä aikaa Pellolta pöytään (Farm to fork) -strategian kanssa.

Maailman suurista sademetsistä pieniin puistoihin ja puutarhoihin, sinivalaasta mikroskooppisen pieniin sieniin. Biologista monimuotoisuutta on maapallon elämän poikkeuksellinen lajikirjo. Me ihmiset olemme osa tätä elämänverkkoa ja täysin siitä riippuvaisia: se antaa meille syömämme ruuan, suodattaa veden jota juomme ja tuottaa ilmaa, jota hengitämme. Luonto on yhtä tärkeä henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, koska se on yhteiskuntamme kykyä selviytyä globaaleista muutoksista, terveysuhista ja katastrofeista. Tarvitsemme luontoa elämässämme. Terveet ja kestävät yhteiskunnat riippuvat siitä, sallivatko ne luonnolle sen tarvitseman tilan. Viimeaikaisen pandemian vuoksi tarve luonnon suojelemiselle ja palauttamiselle luonnollisempaan tilaan on entistäkin kiireellisempi. Pandemia on lisännyt tietoisuutta oman terveytemme ja ekosysteemien terveyden välisistä yhteyksistä. Se on osoittanut myös tarpeen kestäville toimitusketjuille ja sellaisille kulutusmalleille, jotka eivät ylitä planeettamme rajoja. Biologinen monimuotoisuus ja hyvin toimivat ekosysteemit ovat siksi avainasemassa joustavuuden lisäämisessä ja tulevien tautien esiintymisen ja leviämisen estämisessä. Talouden uudelleenaloittamisen yhteydessä on välttämätöntä välttää putoamista takaisin ja itsemme lukitsemista samoihin vanhoihin vahingollisiin tapoihin.

Kivalta kuulostaa, vai mitä.

-Teija

20190614_210042.jpg

P.S. Tällä kertaa en kirjoittanut viljelystä mitään, koska teemme yhdessä viljelytiimin kanssa viljelykoosteen kunhan kevättyöt saadaan tehtyä. Pysykää kanavilla ;)

Tervetuloa Oman pellon infotilaisuuteen.

Kutsu Kaupunkilaisten Oman pellon info -tilaisuuteen

la 6.6.2020 klo 13 tai ke 10.6.2020 klo 16

Kaupunkilaisten Oma pelto, Anttilantie 11, Korso

Herttoniemen ruokaosuuskunnan hallinnoima Kaupunkilaisten Oma pelto on Suomen ensimmäinen kumppanuusmaatila. Osuuskuntaan kuuluu 200-300 jäsentä pääkaupunkiseudulta. Jäseninä on kotitalouksia, ravintoloita, Lilinkoti-säätiö sekä Perhon Liiketalousopisto. Osuuskunta palkkaa vuosittain viljelijät hoitamaan n. 6 hehtaarin peltoa Vantaan Korsossa.

Miksi liittyä kumppanuusmaatilaan?

Suhteemme luontoon ja siihen miten käytämme maata määrittelee maapallon tulevaisuuden. Kumppanuusmaatalous luo henkilökohtaisen suhteen viljelijän ja kuluttajan välillä. Jäsenet saavat sato-osuuden eli satokassillisen kasviksia suoraan tilalta koko satokauden.

Ruokamarkkinat ovat muutaman ison yritysten hallinnassa. Markkinat ovat keskittyneitä ja suosivat isoja monikansallisia yrityksiä. Kumppanuusmaatalous on tämän ilmiön vastakohta. Se on suora yhteys maahan ja viljelijään. Ruoka saadaan pellolta suoraan ilman välikäsiä.

Maailman ongelmat ovat läsnä elämässämme kuten poliittinen ja taloudellinen epätasa-arvo, ilmaston lämpeneminen tai ilmansaasteet. Kumppanuusmaatilaan liittyminen voi tarjota jäsenille uudenlaista näkemystä terveyteen, paikallistalouteen ja ympäristöön. Jäsenet oppivat arvostamaan itseviljeltyjä biodynaamisia kasviksia. Biodynaamisen viljelyn arvot vastaavat hyvin tämän päivän ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin vaatimuksiin. Biodynaamiset tilakokonaisuudet antavat myös mallin laajempien elämänyhteyksien viisaasta huolehtimisesta. Esimerkiksi kuinka hiilensidonta ja ravinnekierto voidaan järjestää ympäristön kannalta kestävästi.

Kumppanuusmaatalous luo paikallistaloutta. Samalla, kun tuotamme korkealaatuisia elintarvikkeita viljelijät parantavat viljelymaata, huolehtivat monimuotoisuudesta sekä luomme kestäviä ja hyviä työpaikkoja. Kumppanuusmaatalous mahdollistaa pieniä ja monipuolisia maatiloja. Ne voivat olla myös kannattavia taloudellisesti. Kumppanuusmaatiloille sopii hyvin myös Green Care-toiminta, lasten ja nuorten kesäviljelyleirit, koululaisryhmät ja ylipäätään toiminta, joka tukee maaseudun elävöitymistä.

Tule kuulemaan toiminnastamme. Kerromme mielellämme lisää.

Tietoa meistä sekä kaikista viljelijöistä löytyy sivuiltamme: https://www.omapelto.fi

Meihin voi ottaa yhteyttä : ruokaosuuskunta@gmail.com

20200428_110912.jpg

Kesätöihin kaupunkilaisten omalle pellolle

Kesätöihin kaupunkilaisten omalle pellolle

Ei ole myöhäistä päästä kesätöihin…
…tule kaupunkilaisten omalle pellolle kesätöihin.

Tarjoamme kesätöitä 9-luokkalaisille, jotka ovat saaneet kesätyösetelin Helsingin tai Vantaan kaupungilta.

Kesätyöjaksot:

1.jakso 1.6.-12.6.
2.jakso 15.6.-29.6.(huom. juhannus 19.6. vapaapäivä)
3.jakso 29.6.-10.7.
4. jakso 13.7.-24.7.

fbsite_banner_omapelto_farmwithus.jpg

Kesätyöpaikan osoite: Kaupunkilaisten oma pelto, Anttilantie 11, 01450 Vantaa

Kaupunkilaisten oma pelto on Ruokaosuuskunnan omistama kumppanuusviljelymalli. Lue lisää ruokaosuuskunnasta tästä linkistä.

Työnkuvaus: Työtehtävänä on istutusta ja kitkentää. Se on fyysistä ja välillä yksitoikkoista työtä. Toisaalta meillä on 40 eri kasvia, joten työ kyllä vaihtuu. Lisäksi kannattaa huomioida, että vaatteet likaantuvat eli työvaatteet (säänkestävä varustus) pitää olla. Kesätyöntekijöiltä kaivataan pitkäjänteisyyttä, kiinnostusta fyysiseen ulkotyöhön ja hyvää asennetta.

Työaika: 6 tuntia per päivä. Työaika on ma 10-16 ja ti-pe klo 8:30-14:30. Kesätyö on 10 työpäivän pituinen. Katso ylhäältä työjaksot.

Tarjoamme: 450 euron (brutto) palkka 10 päivän kesätyöjaksosta.

Laita kesätyöhakemus (vapaamuotoinen) osoitteseen ruokaosuuskunta@gmail.com otsikolla: KESÄTYÖ

Kerro myös mikä harjoittelujakso sopisi sinulle parhaiten. Huom. pystymme tarjoamaan kesätöitä vain kesätyösetelillä (a 300€).

Hakuaika päättyy jo 27.5.2020. Sitä ennen tulleet kesätyöhakemukset otetaan huomioon. Kesätyöpaikan saanneille ilmoitetaan kesätyöpaikasta sähköpostitse viimeistään toukokuun lopussa.

Tervetuloa Kaupunkilaisten omalle pellolle kesätöihin!

logo_OMAPELTO-01 copy.jpg

Liity Ruokaosuuskuntaan ja osta oma sato-osuus Kaupunkilaisten omalta pellolta. Lue lisää verkkokaupastamme

Kumppanuusmaatalous tukee monimuotoista ruoantuotantoa

Ruokapiirissä kuluttajat ostavat tuotteet etukäteen tuottajien itse määräämillä hinnoilla.

JOUKKO ruoka-alan vaikuttajia kirjoitti (HS Mielipide 7.4.), että monimuotoista ruoantuotantoa pitäisi Suomessa kehittää koronavirusepidemian tyyppisiä kriisejä vastaan.

Kirjoittajat toivoivat muun muassa kasvilajien vaihtelua alkutuotannossa, ravinteiden kierrättämistä sekä maaperän hyvästä kunnosta huolehtimista. Lisäksi he näkivät tärkeänä erilaisten ja erikokoisten ruoantuottajien toiminnan mahdollistamisen.

Nykyisellään tuottajien liiketoiminta on liikaa yhden asiakkuuden varassa. Kestävämmällä mallilla Suomen maatalous olisi mahdollisimman omavarainen tulevaisuuden kriisien sattuessa.

Tällainen uusi kestävämpi malli on jo käytössä Suomessa. Sen nimi on kumppanuusmaatalous eli Community Supported Agriculture (CSA).

Herttoniemen ruokaosuuskunta on toteuttanut ja kehittänyt kumppanuusmaataloutta Suomessa lähes kymmenen vuoden ajan. Pellolla sekä Uudenmaan ruoka -ruokapiirissä kuluttajat ostavat tuotteet etukäteen tuottajien itse määräämillä hinnoilla.

Kumppanuusmaatalous on kehitetty juuri siksi, että kaiken kokoiset ruoantuottajat saisivat tuotteensa helposti myydyksi ilman suurta riskiä. Ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten oma pelto toimii niin, että sato-osuus ostetaan etukäteen, jolloin kaikki osuuskunnan jäsenet ottavat vastuun sadon onnistumisesta ja tukevat viljelijää.

Samanlaisella konseptilla suomalaiset maatilat voisivat toimia laajemminkin. Näin esimerkiksi sään aiheuttamat riskitekijät jaettaisiin yhdessä.

Kaupunkilaisten pellolla viljellään noin 30 eri lajiketta biodynaamisin menetelmin, jolloin maaperä pysyy hyväkuntoisena ja lähellä luonnollista tilaa.

Uudenmaan ruoka -ruokapiirissä asiakkaille välitetään lähituottajien ruokaa netissä tehtävillä etukäteisostoilla, jolloin vältytään perinteisen ruokakaupan ruokahävikiltä. Nettiselaimessa ostaessaan asiakas myös näkee, paljonko tuottaja saa myymästään tuotteesta katetta ja paljonko menee muihin ruoan välittämisestä aiheutuviin kuluihin. Hinnoittelu on siis läpinäkyvää ja reilua myös tuottajalle.

Kun kerran toimiva malli on jo olemassa, kysymys kuuluukin, kuinka kumppanuusmaatalousmalli saataisiin leviämään laajemmalle Suomeen.

Nina ja Olli Repo
Herttoniemen ruokaosuuskunta, Helsinki

Julkaistu: Helsingin Sanomat mielipideosasto 11.4.2020